Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

[IronMind]

Aiemmin totesin, että uskon mielikuvituksen mekanismin olevan vapaan tahdon mekanismi. Tietoisuus luo ideoita ja tämä erottaa tietoisesti toimivan säätimen monimutkaisesta säätimestä.

Olen vahvasti koulukuntaa, jolle uusi idea on vain uusi tapa yhdistää vanhoja elementtejä. Eli luotu uusi idea ei tullut tyhjästä, vaan pullahti pintaan koska n vanhaa asiaa yhdistyi uudella tavalla.

Tähän suuntaan tuntuu viittaavan myös se, jos aivot kehittyvät vammautumisen (tai muista ihmisistä/yhteiskunnasta eristämisen) seurauksena vajavaisten ärsykkeiden ympäröimänä, niin myöhemmin kohdehenkilöä tutkittaessa hän voi olla ajatuksiltaan hyvinkin primitiivisellä tasolla. Aivot eivät ole keränneet inputtia, josta olisivat voineet muodostaa uutta outputtia. Josta taas olisi voinut muodostaa uusia yhteyksiä jne.jne.jne.

Luolamies ei keksinyt suhteellisuusteoriaa, koska häneltä puuttui tuhansien vuosien kollektiivinen inputti tuosta välistä. Samasta syystä 2000-vuotta sitten jumalan käsite tuntui ihan järkeenkäyvältä, koska aiempi inputti oli suurelta osin taikauskoista hevonpaskaa. Joku näki veden aaltoilevan kun sitä loiski kädellä. Merivesikin aaltoilee samalla lailla, mutta isommassa mittakaavassa -> aallokon täytyy aiheuttaa suuri jumalainen käsi.

 

[Mattih3]

Aiemmin totesin, että uskon mielikuvituksen mekanismin olevan vapaan tahdon mekanismi. Tietoisuus luo ideoita ja tämä erottaa tietoisesti toimivan säätimen monimutkaisesta säätimestä.

Mitään tuollaista yksikäsitteistä rajaa ei ole olemassa. Tietoisuus ei ole on/off, vaan eri olennot ovat enemmän tai vähemmän tietoisia asettuen jatkuvalle jakaumalle. Kärpänen on tietoisempi kuin kivi, apina on tietoisempi kuin kärpänen, ihminen on tietoisempi kuin apina. Myöskin aikuinen ihminen on tietoisempi kuin pieni lapsi.
Ja kun mitään selkeää rajaa ei ole, jossa olento muuttu tiedostamattomasta tietoiseksi, ei ole myöskään mitään rajaa jossa olento muuttu tahdottomasta robotista vapaan tahdon omaavaksi persoonaksi. Ajattelussasi edelleen tuo vapaa tahto on jokin yliluonnollinen tekijä, joka äkisti ilmaantuu tietoiselle olennolle, ja antaa sille mahdollisuuden vaikuttaa luonnon tapahtumiin sellaisella tavalla, jolla tiedostamaton kone ei voi luontoon vaikuttaa.

 

[carcayu]

Hienoa. Meillä on tässä edustettuna useampaa koulukuntaa. Ymmärränkö oikein, jos sanon, että:

IronMind edustaa monismia. Kaikki ihmisen tietoisuudessa voidaan palauttaa materiaan. Neuronit räpsyvät sekä saamansa inputin kautta, että toisinaan satunnaisesti. Satunnainen räpsyntä yhdistelee aiemmin varastoitua dataa uudella tavalla ja synnyttää satunnaisia ideoita. Tämä prosessi näyttää vapaalta tahdolta, mutta pohjimmiltaan kyse on sattumasta.

Mattih3 edustaa dualismia. Minä on aineeton entiteetti erillään fysikaalisesta ruumiista. Minä ei kuitenkaan voi vaikuttaa fysikaaliseen ruumiiseen, mutta pystyy havainnoimaan tapahtumia. Kroppa toimii deterministisesti, mutta maailmankaikkeus sisältää satunnaisuutta. Näinollen kroppa näyttää välillä tekevän satunnaisia asioita jolloin tarkkaileva tietoisuus luulee tehneensä vapaan valinnan.

carcayu edustaa dualismia. Minä on aineeton tietoinen entiteetti sidoksissa fysikaaliseen ruumiiseen. Samaan tapaan, kuin magneettikenttä virtaa johtavan kierukan ympärillä. Minä kuitenkin tarvitsee muodostuakseen kehon samoin, kuin sähkökenttä on riippuvainen johtimen sähkövirrasta. Tietoisuus pystyy kuitenkin luomaan ideoita ts. muuttamaan itseään kehosta riippumatta. Tietoisuuden muutos heijastuu takaisin materiaan, kuten magneettikentän muutos indusoi sähkövirran johtimeen.
Tiedostan sen, että visioimaani mekanismia ei tunneta. En kuitenkaan haluaisi käyttää termiä yliluonnollinen vaan siteerata aiemmin linkattua Antti Valmarin esitelmää:
"Oma kantani on, että yritykset selittää tietoisuus nykyisin tunnettuihin fysikaalisiin ilmiöihin perustuvana laskentaprosessina ontuvat sen verran, että selittäjäksi tarvitaan vielä nykyisin tuntematon luonnonilmiö."

 

[darker]

Olen vahvasti koulukuntaa, jolle uusi idea on vain uusi tapa yhdistää vanhoja elementtejä. Eli luotu uusi idea ei tullut tyhjästä, vaan pullahti pintaan koska n vanhaa asiaa yhdistyi uudella tavalla.

Luolamies ei keksinyt suhteellisuusteoriaa, koska häneltä puuttui tuhansien vuosien kollektiivinen inputti tuosta välistä. Samasta syystä 2000-vuotta sitten jumalan käsite tuntui ihan järkeenkäyvältä, koska aiempi inputti oli suurelta osin taikauskoista hevonpaskaa. Joku näki veden aaltoilevan kun sitä loiski kädellä. Merivesikin aaltoilee samalla lailla, mutta isommassa mittakaavassa -> aallokon täytyy aiheuttaa suuri jumalainen käsi.

Itse olen samoilla linjoilla. Uusista ideoista sen verran, että kokeellinen kognitiivinen psykologia on alkanut viime aikoina tuottaa mielenkiintoista tutkittua tietoa mielikuvituksen mekanismeista. Ennen mielikuvitusta/luovuutta pidettiin erillisenä aivotoimintona, mutta aiheesta kertynyt tutkimustieto (vrt. IronMindin mainitsema hieno käsite, kollektiivinen input) on sittemmin saanut tutkijat laajentamaan näkökulmaa ja mieltämään luovuuden kokoelmaksi erilaisia aivoprosesseja, joita kaikkia ei vielä tunneta. On myös alettu tutkia yksilöllisen luovuuden lisäksi yhteistä luovuutta (useamman ihmisen vuorovaikutusta) jne jne. Jos pitäisi asia tiivistää, niin näyttää siltä, että monimuotoinen ja runsas data on mielikuvituksen edellytys. Sikäli näen mielikuvituksessa intuitiivisesti miellyttävää symmetriaa suhteessa tieteelliseen metodiin.

"Science is imagination in a straitjacket." - Richard Feynman

 

[carcayu]

Jos pitäisi asia tiivistää, niin näyttää siltä, että monimuotoinen ja runsas data on mielikuvituksen edellytys. Sikäli näen mielikuvituksessa intuitiivisesti miellyttävää symmetriaa suhteessa tieteelliseen metodiin.

Mikä on suhtautumisesi vapaaseen tahtoon? Nähdäkseni puhut mielikuvituksen edellytyksistä, muttet ota kantaa siihen miten prosessi etenee? Minkälainen mekanismi yhdistelee tietoja eliön päässä persoonallisella tavalla? Onko pyseessä puhdas sattuma? Onko kyseessä mahdollisesti persoonallinen aivorakenne? Onko tietoisen mielen mahdollista vaikuttaa tietojen yhdistelyyn vai onko mieli pelkästään sivustakatsoja? Tai mahdollisesti jopa mielikuvituksen itsensä tuottama idea?

 

[darker]

Mikä on suhtautumisesi vapaaseen tahtoon?

En mielelläni itse käytä termiä vapaa tahto, sillä se on semanttisesti vaikeaselkoinen, enkä ole hirveän syvällisesti asiaa pohtinut. Mutta jos ajatellaan suhtautumista asiaan klassisella determinismi-vapaa tahto -akselilla, niin järkeni äänestäisi determinismiä. Inhimillisenä olentona minun on kuitenkin käytännön elämässä luotettava siihen, että omilla valinnoillani on merkitystä. Toisin sanoen luotan irrationaalisesti siihen, että fysikaalinen determinismi ei koske mentaalisia konstruktioita. Toisinaan myös - kvanttimekaniikan inspiroimana - leikin ajatuksella, että kaikki toimisi probabilistisesti: tällöin koko harhaanjohtavaa kysymystä vapaasta tahdosta ei olisi olemassa.

Nähdäkseni puhut mielikuvituksen edellytyksistä, muttet ota kantaa siihen miten prosessi etenee? Minkälainen mekanismi yhdistelee tietoja eliön päässä persoonallisella tavalla? Onko pyseessä puhdas sattuma? Onko kyseessä mahdollisesti persoonallinen aivorakenne? Onko tietoisen mielen mahdollista vaikuttaa tietojen yhdistelyyn vai onko mieli pelkästään sivustakatsoja? Tai mahdollisesti jopa mielikuvituksen itsensä tuottama idea?

Aika monta tiukkaa kysymystä. Täytyy näihin palata kun on enemmän aikaa. Jälkikasvu ei nimittäin usko, että iltasatu olisi vain sattumaa.

 

[Mattih3]

^
Mä en edelleenkään ymmärrä mitä eroa probabilistisella ja deterministisellä maailmalla on vapaan tahdon kannalta?

 

[darker]

^
Mä en edelleenkään ymmärrä mitä eroa probabilistisella ja deterministisellä maailmalla on vapaan tahdon kannalta?

Eroa lienee vain silloin, kun oletetaan että maailma ei toimi absoluuttisen probabilistisesti. Ehkä inhimillisestä näkökulmasta probabilistinen maailma vaikuttaisi toiveikkaammalta, kun otettaisiin todennäköisyys tarkastelun kohteeksi sen sijaan, että todettaisiin vain asioiden tapahtuvan määrätysti.

 

[Mattih3]

Mutta ei se silti mitään vapautta mahdollista. Jos heitän noppaa, niin en voi päättää että tulokseksi tulee 6.

 

[carcayu]

Mutta ei se silti mitään vapautta mahdollista. Jos heitän noppaa, niin en voi päättää että tulokseksi tulee 6.

Kyse on siitä, että jos näemme maailmankaikkeuden puhtaan deterministisenä ei ole mitään mahdollisuutta vapaalle tahdolle. Asiaa on turha puida enempää.
Propabilistinen maailmankaikkeus jättää mahdollisuuden vapaalle tahdolle. Tämä ei sinällään tarkoita, että vapaa tahto olisi olemassa. Voimme kuitenkin siirtyä tutkimaan seuraavaa rajoitetta. Tässä tarkastelussa päädyimme käsittääkseni siihen, ettemme tunne sopivaa luonnonlakia dualististen kappaleiden vuorovaikutukseen?

Korjaa muuten jos olin väärässä referoidessani näkökantaasi aiemmin. Ei ole tarkoitus laittaa sanoja suuhusi vaan määritellä missä seisomme.

 

[varjoton]

Tuosta robotti hommasta tuli mieleen. Jos tulevaisuudessa aivot pystytään kytkemään tietokoneeseen, niin tällöinhän aivoista pitäisi pystyä ottamaan tallenne kovalevylle. Miltähän se mahtaa tuntua, vai tuntuuko se miltään ennenkö ne avataan jossain ohjelmassa. Kamera toimis silminä, kaiuttimet suuna ja mikki korvina. Miltä se tuntuis? Menettäisikö puhe kykynsä kun se ei tuntuisi miltään. Vain korkeintaan kuulisi (Mikrofonista) puheensa, muttei tuntisi puhuvansa. Vai tuntisiko sittenkin. Miltä tuntuis keskustella tietokone minänsä kans? Sehän oliskuin kuolema kun tietokone sammutettas...Huomaisiko edes uudelleen käynnistettäessä olleensa poissa. Kuka haluaisi edes kokea tuollaisen.

 

[Dopey]

Jos aivoistasi tehtäisiin toimiva kopio, niin eihän se sinusta miltään tuntuisi. Kopiosi taas voisi käydä läpi melkoisen identiteettikriisin luullessaan aluksi olevansa sinä, kunnes siis joutuisi sopeutumaan siihen, että onkin tietokonesimulaatio eikä aito asia - vähän niinkuin Matrix-elokuvan virtalähde Neo. Kokonaan omasta avarakatseisuudestasi riippuu se, miten hyvillä mielin koneminäsi voisi jatkaa tämän asian kanssa, mutta eihän sille tarvitse tätä edes kertoa. On kokonaan simulaation toteutuksesta kiinni, huomaisivatko simuloidutaivosi mitään eroa fyysiseen minääsi. Samalla kun tietojärjestelmä simuloi aivojasi, se voi myös simuloida kroppaasi ja eri aistihavaintoja. Olettaisin, että tuollaisessa järjestelmässä olisi muitakin simuloituja persoonia, joiden kanssa simulaatiominäsi voisi olla kanssakäymisissä niinkuin Matrixissakin oli.

Jos järjestelmä pitäisi ajaa alas ja käynnistää uudelleen, luultavasti olisi kätevintä että simuloidut persoonat heräisivät aina bootin jälkeen unesta uuteen päivään. Kun tiedot ovat kerran tallessa, niin eihän noita tarvitsisi pitää päällä koko aikaa.

Ajan käsitteen toteutus olisi mielenkiintoinen. Simuloidussa maailmassa voisi noudattaa reaaliaikaa, mutta aivan yhtä hyvin voisi päättää, että sekunti kestää vuoden (tämä helpottaisi laskentakapasiteetin tarvetta) tai vuosi sekunnin.

 

[carcayu]

Tietoisuuden tutkimus viittaa siihen, että tietoisuus syntyy kehontilojen ja niitä tulkitsevien aivojen yhteistyönä. Pelkkä aivojen kopioiminen ei siis riittäisi vaan aivoille pitäisi saada simuloitua kehon sähkökemiallinen viestisysteemi. Meillä ei muuten ole mitään takeita siitä, etteikö asian laita olisi juuri näin. Jos teemme oletuksen, että tietoinen minä on aivojen luoma illuusio niin tästä seuraa nähdäkseni se, että myös tietoisen minän tulkinta maailmasta on aivojen luoma illuusio. Näinollen emme voi olla varmoja onko kokemamme fysikaalinen maailma simulaation minuudelle syöttämää dataa? Tällä ei ole välitöntä merkitystä minälle, koska se elää ainoastaan siinä kontekstissa missä se elää.

Nähdäkseni tästä seuraa kuitenkin toisten ulottuvuuksien teoreema. Jos minä olen toisen tietokoneessa simulaationa niin tästä seuraa, että minun ja toisen käsitys fysikaalisesta maailmasta poikkeaa toisistaan. Jos taas minä pystyn luomaan tietokonesimulaation fysikaalisesta maailmasta, jossa elää toinen tietoisuus niin luon uuden ulottuvuuskerroksen. :wtf:

 

[Masterpiece]

Jehovalaisuudesta luopuneet kertovat tarinansa rohkeasti | Yle Uutiset | yle.fi

Jehovalaisuudesta luopuneet kertovat tarinansa rohkeasti

Oululaisopiskelijoiden dokumentti Luopuneet
kohtaloita Vartiotornin varjosta kilpailee parhaillaan Tromssan kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Elokuva kertoo Jehovan uskosta erotetuista tai eronneista.

Luopuneet-dokumentti esitettiin Tromssan elokuvafestivaaleilla torstaina. Elokuva kertoo kolmen Jehovan uskosta luopuneen tarinan. Uskonnon sääntö kieltää uskossa olevien kanssakäymisen uskonnosta luopuneiden kanssa. Entiset jehovalaiset ovat käyneet kivikkoisen tien. Dokumentissa he puhuvat kohtalostaan hyvin avoimesti.
- Rohkeita ihmisiä. Suuri kiitos kuuluu päähenkilöille, kiittää ohjaaja Iita Pirttikoski elokuvassa esiintyneitä. Luopuneet on mukana Tromssan elokuvafestivaaleilla dokumenttien ja lyhytelokuvien Jehovalaisuudesta luopuneet kertovat tarinansa rohkeasti sarjassa. Mukaan pääseminen on tekijöille tärkeä tunnustus.
- Se merkitsee tosi paljon. Tämä oli meidän lopputyömme, joka alkoi koulutyönä, mutta siitä tuli henkilökohtainen, tiivistää Pirttikoski tekijöiden tunnelmia. Kansainvälisiä kontakteja Nuorille elokuvantekijöille ensimmäinen kansainvälinen kohtaaminen on iso askel. Pirttikoski muistuttaa kuitenkin elokuvan tarkoitusesta.
- Tärkeintä on saada dokumentin sisältöä ja sanomaa levitettyä. Festivaaleilla tapaa muita alan ihmisiä ja luodaan uusia kansainvälisiä kontakteja. Tekijöillä on kuitenkin jalat maassa.
- Hyvin harva sillä pystyy elämään, toteaa Pirttikoski realistisesti. Luopuneet - kohtaloita Vartiotornin varjosta nähdään myös Doc Point-festivaaleilla Helsingissä tammi-helmikuun vaihteessa.

 

[Kalju]

Ollaanpa täällä filosofisia Mielenkiintoista pohdiskelua. Itse en ole filosofi, ja puhun uskosta Jeesukseen omakohtaisena kokemuksena. Hyvää viikonloppua kaikille!

 

[darker]

Onko kyseessä mahdollisesti persoonallinen aivorakenne?

Rakenteellisesti (aivojen eri osa-alueet, niiden sijainti ja koko) kahden minkä tahansa terveen ihmisyksilön aivot eivät merkittävästi eroa toisistaan. Oletan ettet kuitenkaan tarkoittanut aivorakenteella puhtaasti tuota asiaa, ja itse asiassa kysymyksesi on näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta hyvin laaja: persoonallisuuden tutkimus on oma alansa ja sitä on tehty niin neurotieteiden kuin psykologiankin näkökulmista. Vastatakseni kysymykseesi persoonallisesta aivorakenteesta (mielikuvituksen mekanismin taustalla) on kuitenkin hyödyllistä tehdä nopea kurkistus aivojen rakenteeseen.

Ihmisen aivot koostuvat arviolta n. 85 miljardista (85 * 10⁹) neuronista. Tyypillisellä neuronilla on puolestaan arviolta 1000 synapsia. Yksittäisten "yhteyksien" määrä on siis huikea. Vertailun vuoksi, kissalla on n. miljardi neuronia. Voidaankin perustellusti väittää, että ihmisaivot ovat toiminnaltaan yksi monimutkaisimmista objekteista tunnetussa maailmankaikkeudessa. Täysin samanlaisia aivoja, tai samanlaista tietoisuutta, tuskin löytyy. Olennaisinta persoonallisuuden mahdollistavan rakenteen kannalta ei ole kuitenkaan neuronien tai synapsienkaan absoluuttinen määrä, vaan isoaivot, jotka erottavat nisäkkäät muista eläimistä. Isoaivot ovat mahdollistaneet käyttäytymisen kehittymisen, erityisesti sosiaalisen käyttäytymisen, työkalujen käytön, kielen ja lopulta inhimillisen persoonallisuuden ja tietoisuuden.

Minkälainen mekanismi yhdistelee tietoja eliön päässä persoonallisella tavalla?

Tätä kysymystä on syytä pilkkoa osiin, jotta kysymys/vastaus olisi mielekäs. Attribuutti persoonallinen on tässä kontekstissa epäselvä; oletan sen yksinkertaisuuden vuoksi tarkoittavan "muista poikkeavaa, yksilöllistä". (Se voisi myös tarkoittaa luovaa tai mielikuvituksellista, mutta ne ovat eri tutkimuskohteita.)

1) Ihmisaivoilla on lukuisia kaikille aivoille yhteisiä tiedon käsittelyn mekanismeja. Oletus on, että ne jokseenkin toimivat samalla tavalla. Lähtökohtaisesti se, että jokin mekanismi toimisi "persoonallisella" tavalla, vaatisi joko mekanismin häiriötä eli satunnaisuutta ulkopuolelta, tai mekanismiin sisäänrakennettua kykyä muokata itseään joko satunnaisuuden tai "oman valinnan" ansiosta. Arkikokemuksen mukaan meillä on hyvin vähän, jos ollenkaan, mahdollisuutta vaikuttaa tietoisesti näihin mekanismeihin.

Otan esimerkin visuaalisen tiedonkäsittelyn mekanismista, joka valaisee aiheen kompleksisuutta. On tutkittu, että näköaivokuori vaimentaa turhaa inputtia ja että aivot tekevät tulevaisuudesta oletuksia, jotka syntyivät äskettäin visuaalisesti havaitun tiedon pohjalta. Tällainen tutkimus ei kuitenkaan anna vastausta siihen kysymykseen, voiko kyseinen mekanismi toimia jollakin muulla kuin tutkitulla tavalla, eikä liioin siihen, onko eri aivojen mekanismien välillä eroavaisuuksia.

2) Jotta pääsisin asiassa eteenpäin, muotoilen kysymyksesi uudelleen: minkälaisen tietoja käsittelevän mekanismin pitäisi olla, jotta se toimisi persoonallisella tavalla? Tähän kysymykseen voin todeta, ettei minun tietämykseni aivojen fysiologiasta jne. oikeastaan riitä antamaan perusteltua vastausta, sillä aivojen mekanismeja on lukuisia erilaisia, ja yleisellä tasolla vastaus olisi muodostettava filosofisten käsitteiden kautta. Esim. emergentin materialismin avulla, jolloin "persoonallisuus" joko kokonaisuutena tai vaikkapa joukkona mekanismeja voitaisiin nähdä nousevan materiasta. Mutta filosofia sikseen, voin tehdä valistuneen arvauksen, että yleensä jonkin aivomekanismin poikkeuksellinen toiminta vaatii joko ulkopuolista (esim. LSD) tai sisäsyntyistä satunnaisuutta (esim. psykoosi). En usko siihen, että ihminen pystyisi ajattelemalla/tahtomalla/toivomalla vaikuttamaan näihin mekanismeihin siten että niiden toiminta muuttuisi.

Annan valaisevan esimerkin ulkopuolisesta satunnaisuudesta ja toisaalta toiminnan rajoituksista. Eräässä kliinisen neuropsykologian tutkimuksessa vertailtiin kahta ryhmää, toinen aivotoiminnaltaan normaaleja ihmisiä, toinen etuaivolohkon vaurioista eli neurologisista keskittymiskyvyn vaurioista kärsiviä. Kun ryhmille annettiin tehtäväksi ratkaista roomalaisten numeroiden yhtälö IV = III + III (yhtälön pitää tulla todeksi siirtämällä yhtä numeroa). Tämän yhtälön kohdalla normaaliryhmästä 92% ratkaisi tehtävän, vaurioryhmästä lähes 90%. Kun yhtälöksi vaihdettiin: III = III + III, vain 43% normaaleista ratkaisi tehtävän, kun taas vaurioryhmästä 82% ratkaisi sen. Aivovamma siis tässä tapauksessa paransi tehtävänratkaisukykyä. Tutkijat olettivat tämän johtuvan siitä, että normaalit aivot rajoittavat tarkkaavaisuuden mekanismia "estämällä" huomion kiinnittämisen matemaattiseen operaattoriin. Vaurioituneilla aivoilla ei ollut tätä estettä.

Ei ehkä kuitenkaan vielä kannata hakata päätä seinään. Aihe kyllä on aika haastava. ;) Palaan loppuihin kysymyksiin myöhemmin.

 

[Ominous]

Tuosta robotti hommasta tuli mieleen. Jos tulevaisuudessa aivot pystytään kytkemään tietokoneeseen, niin tällöinhän aivoista pitäisi pystyä ottamaan tallenne kovalevylle. Miltähän se mahtaa tuntua, vai tuntuuko se miltään ennenkö ne avataan jossain ohjelmassa. Kamera toimis silminä, kaiuttimet suuna ja mikki korvina. Miltä se tuntuis? Menettäisikö puhe kykynsä kun se ei tuntuisi miltään. Vain korkeintaan kuulisi (Mikrofonista) puheensa, muttei tuntisi puhuvansa. Vai tuntisiko sittenkin. Miltä tuntuis keskustella tietokone minänsä kans? Sehän oliskuin kuolema kun tietokone sammutettas...Huomaisiko edes uudelleen käynnistettäessä olleensa poissa. Kuka haluaisi edes kokea tuollaisen.

Sitä pitää kysyä Johnny Deppiltä huhtikuussa:

 

[mountainer]

Jehovalaisuudesta luopuneet kertovat tarinansa rohkeasti | Yle Uutiset | yle.fi

Jehovalaisuudesta luopuneet kertovat tarinansa rohkeasti

Oululaisopiskelijoiden dokumentti Luopuneet kohtaloita Vartiotornin varjosta kilpailee parhaillaan Tromssan kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Elokuva kertoo Jehovan uskosta erotetuista tai eronneista.

Facebook sivuilla oli traileri. Vaikutti mielenkiintoiselta. Ylen suorassa linjassa oli tuosta pätkästä ja oli linkki johonkin blogiin missä ex-jehova tyttö kirjotteli muistoistaan. Aika pimeetä tarinaa.

 

[Sft]

Tänne on linkattu kuva ja nettisivulinkki joita ei olla avattu yhtään.

Luulin, että jokainen tajuaisi sen kuvan. Solut koostuu atomeista. Aivot koostuu soluista. Fysiikan lait ei ole sellaisia, että ne vaikuttaisi vain fysiikan tutkimuksia tekevässä hiukkaskiihdyttimessä tai labrassa. Ne vaikuttaa kaikkialla.

Jos ihmisen aivot tosiaan koostuvat atomeista jotka muodostaa soluja etc., niin onko meillä vapaata tahtoa, vai vain illuusio siitä? En keksi mitään syytä miksi olisi. Onko mitään syytä uskoa, että tämä tietoisuus omaisi kykyä vaikuttaa aineelliseen? Kun ne käskyt joita aivot antaa vaikkapa sormille (jotka tätä viestiä nyt näpyttelee) on nekin ihan aineellisia asioita. Siksi toin tuon pragmaattisen näkökulman mukaan, ettei niissäkään käskyissä ole mistään yliluonnollisesta kyse.

Kyllä se kuolevaisen elämän tarkoituskin taitaa olla 4-(2-aminoetyyli)bentseeni-1,2-dioli :D

 

[mountainer]

Tuo lähestymistapa ei nyt mene meikäläisen fyysikon järkeen mutten nyt kinaa siitä:D Täällä on jutustelu mennyt näköjään aika filosofiseen suuntaan.

Tuntuu tietysti kiehtovalta ajatella että kaikki meidän teot voitasiin johtaa aikaisemmista tapahtumista ja tapahtumaketjuista, jotka edelleen niitä edeltävistä tapahtumista. Koko maailmankaikkeus olisi dominoefektin lailla etenevä tapahtumasarja, jonka kulku voitaisiin periaatteessa laskea vaihe vaiheelta alkuräjähdyksestä aina hamaan loppuun (jos semmoista on) saakka. Ihan en ole siitä varma koska se tuntuu jotenkin liian "helpolta" ja yksinkertaiselta selitykseltä ollakseen pätevä. Empä tuohon filosofiseen keskusteluun sen enempää ota kantaa