Mielenkiintoinen tulkinta erityisesti UT:n osalta. En koskaan ole tullut ajatelleeksi, että sen keskeinen sisältö on lopunodotus.
Raamatun tekstin mukaan Jeesushan ilmoitti jo saaneensa kaiken vallan taivaissa ja maan päällä. Siis jäljellä oli ainoastaan (jumalan/taivaallisen) valtakunnan lopullinen ilmentyminen, jonka ajoitus oli niin lähellä, etteivät kaikki Jeesuksen seuraajat ehtisi kuolla ennen tuota suurta tapahtumaa.
Itse olen nähnyt oleellisena sisältönä ohjeistuksen hyvään elämään.
Toki moraaliohjeitakin UT vilisee, mutta edes tuo Jeesuksen kuuluisa kaksoiskäsky ei olluut mitään uutta vastaavaa on esitetty eri tahoilla jo aiemmin. UT:n kirjeissä on useita mainintoja siitä, että pojat katsoivat elävänsä lopun aikaa tai maailmanaikojen loppukautta ja tulevat pian kokemaan henkilökohtaisesti Jeesuksen paluun valtakunnan voimassa. Näkemykseen liittynyt antikristuksen ilmaantuminen oli pojille jo tosiasia, itse asiassa kuulema moisia oli ilmaantunut jo useampiakin. Vielä ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan lopuun najoitetussa Ilmestyskirjassa luvataan pikaista loppuratkaisua useammankin kerran.
Minusta näyttää, että Jehovan todistajien autoritäärisyys ja lopunajan odotus leimaa edelleen voimakkaasti omaa tulkintaasi.
Itse asiassa ainakin pyrin välttämään tulkintoja viimeiseen asti ja yritän pysyä Raamatun tekstin sisällössä. Tarkoitan tulkinnalla tässä sitä, että poiketaan Raamatun tekstistä selittelemällä tekstin merkitsevän jotain oleellisesti muuta kuin sen mitä siitä lukemalla voi päätellä.
Tästä päästäänkin siihen, että on lukemattomia tapoja tulkita Raamatun sanomaa. Kristityiksi itsensä mieltäviä kirkkokuntia on lukemattomia ja kaikilla on oma tulkintansa. Puhumattakaan yksilöiden henkilökohtaisista tulkinnoista.
Tästä pääsee myös siihen, että käytännössä kaikki kristityt liikkeet ohittavat erilaisilla tulkinnoilla Raamatun kerronnasta sen juuri mainitun, että Jeesus lupasi palata seuraajiensa elinaikana, mutta ei koskaan lunastanut lupaustaan. Tässä hyvä esimerkki siitä miten Raamatun tekstisisältö ja raamatuntulkinta eroavat toisistaan.
Olimme yhtä mieltä siitä, että uskontoa käytetään vallan välineenä. Nähdäkseni valta piilee siinä kuka tulkitsee uskontoa ja sen dogmeja.
Valtaa kanavoidaan myös uskonnon kautta ja/tai uskontoa käytetään keppihevosena, kuinka kunkin sen haluaa nähdä.
Teen oletuksen, että sinä annat Jehoville vallan tulkita Raamattua itsellesi ja hyökkäät tätä valtaa vastaan perustelemalla taidokkaasti heidän fundamentalistisen Raamatun tulkintansa epäkohdat.
Käyttämäni argumentit ovat lähtökohtaisesti samoja, on vastassa ollut vaikka helluntailainen, vaikka heidän odotteensa lepää erilaisella rakennelmalla.
Oletetaan myös, että minä otan itselleni tuon vallan ja tulkitsen Raamattua niinkuin itse haluan. Uskotko että pystyn löytämään Raamatusta paljon elämääni positiivisesti vaikuttavia tarinoita?
En hetkeäkään epäile, ettetkö tuollaisia jakeita löytäisi. Uskonnollisissa liikkeissä vaikuttavien innokkaiden uskovaisten yksi yhteinen kohdalleni usein osunut kommentti on se, että uskovainen kertoo nimenomaan hänen uskonsa olevan nimenomaan hänelle paras elämäntapa. Tämän estämättä kilpailevissa uskonnoissa elävät ovat kuitenkin väärässä ja ilman pelastustoivoa. Se kun on mennyt niin, että tämä kommentti on aivan jokaisessa tapauksessa tuotu esille siinä vaiheessa kun esittämäni kritiikki on ohitettava.
Omaan elämääni positiivisimmin vaikuttavat Raamatun lukemattomat mokat, niiden avulla minun on helppo asettaa Raamattu arvoiseensa asemaan ja pitää kaikki uskonnollinen pelottelu pois ajatuksistani.