Meinaatko että uskonto on jotain sisäsyntyistä?
En keksinyt tähän lyhyttä vastausta. :D
Usko ja järki
Moderni ihminen vannoo järjen nimeen. Usko koetaan primitiivisenä ja lapsellisena keinona hahmottaa maailmaa. Usko ja järki koetaan myös toisensa poissulkevina elementteinä ihmisen elämässä. Länsimainen ihminen pärjää maalaisjärjellään, eikä usko mitään ellei näe omin silmin. Tarkastelen tässä kristillisen dogmatiikan näkökulmasta kuinka uskon ja järjen vastakkainasettelu on syntynyt ja onko se perusteltua.
Järjen synty
Valistuksen ajalle (1700) asti uskonto ja tiede olivat yksi ja sama asia. Kirkko vastasi sekä ihmisen maailmankuvan, että maailmankatsomuksen synnystä. Valistus ajalla syntynyt deismi alkoi suhtautua kristinuskooon kriittisesti. Deisdit esittivät, että uskon yhteen Jumalaan tuli perustua järkeen, eikä silkkaan uskoon yliluonnollisesta. David Hume (1711-1776) meni niin pitkälle, että pyrki osoittamaan uskonnollisten kokemusten olevan selitettävissä puhtaasti ihmismielen rakenteilla.
Uskontokritiikin ohella geologian kehittyminen 1700-1800 luvuilla horjutti Raamattuun pohjautuvaa maailmankuvaa. Maailma ei ollutkaan syntynyt 4004 eKr, kuten James Usher oli teologisiin lähteisiin pohjautuen laskenut. Charles Darwinin Lajien synty 1859 kyseenalaisti luomiskertomuksen uskottavuutta entisestään. Ihminen näyttikin syntyneen evoluution tuotteena huomattavan pitkän ajan kuluessa, eikä yhdessä päivässä Jumalan sanan luomana.
Modernin tieteen kehitys oli ristiriidassa Raamatun välittämän maailmankuvan kanssa. Näin myös Raamatun välittämä maailmankatsomus näytti vanhanaikaiselta. Kirkko pyrki taistelemaan tiedettä vastaan ja pitämään kiinni Raamatun fundamentalistisesta tulkinnasta. Ajauduttiin vastakkainasetteluun, jossa kirkko edusti puhdasta uskoa ja tiede puhdasta järkeä. Tieteellisessä maailmankatsomuksessa ainoastaan luonnontieteellisin metodein todennetut faktat saatettiin hyväksyä järjellä. Vahvan evidentialismin jyrkintä näkemystä edusti W.K Clifford (1845-1879), joka esitti uskon olevan älyllinen virhe. Näin usko ja järki olivat eriytyneet toisensa poissulkeviksi elementeiksi.
Moderni rationalisti
Moni nykyajan ihminen kokee sekularisaation myötä olevansa puhtaan järjen edustaja. Mikäli tieteellinen maailmankatsomus hyväksytään ainoaksi totuudeksi, joka järjellä voidaan hyväksyä, uskolle ei ole lainkaan sijaa ihmisen elämässä. Usko tuntuu irrationaaliselta, koska transendenttista ulottuvuutta ei voi ihmisen aistein havaita. Tiede ei voi myöskään metodeillaan sen paremmin todistaa, kuin kumotakaan Jumalan olemassaoloa. Rationaalinen ihminen ei myöskään pidä ajatuksesta, että hänen eettinen itsemääräämisoikeutensa olisi uhattuna uskon tuoman yliluonnollisen auktoriteetin myötä. Rationaalinen ihminen kokee osaavansa toimia autonomisesti oikein omista järkevistä lähtökohdistaan.
Tiede hyväksyy faktoiksi ainoastaan asiat, jotka voidaan todentaa tieteellisellä metodilla. Metodin mukaisesti etenevä tutkija luo ensin hypoteesin kiinnostuksensa kohteena olevasta asiasta. Sitten hän laati suunnitelman, jonka mukaan tutkii hypoteesinsa todenmukaisuutta. Tutkimus perustuu aineiston keräämiseen ja analysointiin. Tutkimuksen lopputulos joko verifioi tai falsifoi hypoteesin. Lopuksi tutkija kirjoittaa raportin, jossa kuvaa hypoteesin, menetelmän ja lopputuloksen. Tieteellisen faktan edellytyksenä on, että kuka tahansa pystyy toistamaan tutkimuksen ja päätymään samanlaiseen lopputulokseen. Uskonnollisten kysymysten kohdalla tällainen menettely ei ole mahdollista, joten uskonnosta on mahdotonta saavuttaa lopullisia totuuksia tieteen keinoin. Tiede pyrkii jatkuvasti laajentamaan ihmisen tietämystä. Tieteellisen maailmankatsomuksen valossa ei ole tarpeen uskoa. Kaikkea emme vielä tiedä, mutta tieteen kehittymisen myötä kaikki selviää aikanaan. Jumala on hypoteesina tieteelle tarpeeton.
Postmoderni postrationalisti
Viimeisimmän käsityksen mukaan uskonnollisen ja tieteellisen maailmankuvan ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään. Raamattua ei ole tarkoitus tulkita kirjaimellisesti niiltä osin, jotka näyttävät olevan ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa. Tiede tarkentaa ihmisen käsitystä universumista, mutta Jumala voidaan edelleen nähdä kaiken taustalla. Raamatun tärkein sanoma on ihmisen ja Jumalan dialogissa. Raamattu välittää kristillistä maailmankatsomusta. Se ottaa kantaa myös maailmankuvaan, mutta ei pyrikään johdonmukaisuuteen tältä osin. Usko ei edellytä järjen ja tieteen saavutusten kieltämistä.
Järjen ja uskon välistä ristiriitaa voidaan selittää myös kieliopillisella väärinymmärryksellä. Ludwig Wittgenstein (1889-1951) esitti, etteivät uskonnolliset kokemukset ole ilmaistavissa. Siksi uskonnollinen kielipeli käyttää metaforia välittääkseen uskonnollisia elämyksiä. Mikäli metaforat tulkitaan tieteelisen kirjaimellisesti, näyttää siltä, ettei uskoa voi rationaalisesti hyväksyä. Vastakkainasettelussa olisi näin kysymys ainoastaan inhimillisestä väärinymmärryksestä, joka johtuu uskonnollisen ja tieteellisen kielen kielioppi erosta.
Suuret kysymykset
Kysymys 1
Voiko ihminen havaita transendenssin?
Vastaus 1
Ihminen on tavoitellut transendenssia koko dokumentoidun historian ajan. Näin ei olisi, mikäli ihmisellä ei olisi empiirisiä kokemuksia siitä. Ihminen on osannut erottaa nämä kokemukset hyvin selkeästi muista arkielämän tuomista kokemuksista. Kokemuksille on annettu suuri arvo ja ne ovat muokanneet ihmisten asennetta elämään konkreettisesti.
Vastaväite 1.1
Mystiset kokemukset ovat sairaan mielen tuottamia harhoja.
Puolustus 1.1
Kokemuksille yhteistä on, että kokija tuntee positiivisia tunteita. Iloa, rakkautta ja merkityksellisyyttä. Kokemus on siis yksilölle eheyttävä ja tervehdyttävä. Kyseessä ei siis ole mielen patologinen järkkyminen.
Vastaväite 1.2
Ihminen valehtelee transendenttiset kokemukset saavuttaakseen rationaalista hyötyä.
Puolustus 1.2
Epäilemättä näinkin on historian saatossa tapahtunut. Suuri osa ihmisen kosketuksesta tuonpuoleisiin on kuitenkin johtanut altruistiseen käytökseen. Monet kokijat ovat myös halunneet päinvastoin salata kokemuksensa, koska ovat pelänneet sosiaalista stigmaa.
Vastaväite 1.3
Ihminen keksii mystiset kokemukset, koska ei kestä elämän kovuutta ja eksistentiaalista tyhjyyttä.
Puolustus 1.3
Usein kokemukset tulevat ihmiselle aivan yllättäen. Toisinaan kilvoittelun kautta. Aina kokija kuitenkin mieltää saavansa kokemuksen itsestään riippumatta. Eksistentiaalinen ahdistus voidaan nähdä kaipauksena transendenssiin. Siis itsessään havaintona, joka puoltaa transendenssin olemassaoloa. Analogiaksi voitaisiin ottaa nälän tunne. Nälkäinen ihminen kaipaa ruoan luo, vaikkei saa ruoasta aistihavaintoja. Puutteen tunne kertoo siis siitä, että on olemassa jokin mikä puuttuu. Pelkkä aistihavaintomaailma ei näytä tuovan ihmiselle riittävää täyttymyksen tunnetta koko elämänkatsomuksen osalta.
Kysymys 2
Voiko rationaalinen ihminen uskoa?
Vastaus 2
Jokainen ihminen perustaa maailmankuvansa ja maailmankatsomuksensa lopulta aina uskon varaan. Nykyään nähdään usein järkevänä uskoa luonnontieteisiin. Ne eivät kuitenkaan edusta ehdotonta totuutta tarjoamiinsa hypoteeseihin. Tiede ei myöskään kata ihmiselämän tarpeita kokonaisvaltaisesti. Tiede ei osaa sanoa yksilölle kuinka tämän tulisi elää ja millaisia tavoitteita asettaa elämälleen. Kun ihminen kokee käyttäytyvänsä rationaalisesti, kyse on lopulta siitä, että ihminen uskoo olevansa rationaalinen. Usko laajassa merkityksessä on välttämätöntä mielekkäälle elämälle. On ainoastaan aste-ero uskoa transendessin olemassaoloon ja Etelämantereen olemassaoloon.
Vastaväite 2.1
Etelänavasta on konkreettisia todisteita. Rationaalinen ihminen on nähnyt TV:ssä dokumentteja, lukenut lehtiä ja opiskellut maantietoa. Näin ihminen on hankkinut faktoja, joiden pohjalta on itsestään selvää, että Etelämanner on olemassa.
Puolustus 2.1
Todisteet ovat yksilön kannalta aivan yhtä vakuuttavat sekä Etelämantereen, että transendenssin suhteen. Ellei yksilöllä ole omakohtaista kokemusta kummastakaan, hän on muiden ihmisten välittämän tiedon armoilla. Uskonnollista kirjallisuutta on tuotettu kauemmin ja sitä on runsaammin, kuin Etelämannerta kuvaavaa materiaalia. Lähdekriittinen ja looginen johtopäätös näiden todisteiden valossa on, että transendessi on todennäköisemmin olemassa, kuin Etelämanner.
Vastaväite 2.2
Rationaalinen ihminen perustaa toimintansa järkeen ei uskoon. Hän punnitsee aina vaihtoehtoja sen mukaan, mikä on järkevintä ja valitsee rationaalisen vaihtoehdon.
Puolustus 2.2
Ihminen tekee valintoja tunnepohjalta ja perustelee ne myöhemmin järjellä. Tästä hyvänä esimerkkinä on aikamme markkinointiviestintä. Se pyrkii manipuloimaan ihmisen tunteita luomalla mielikuvia, jotka vaikuttavat ihmisen ostopäätökseen. Täysin järjen ohjaamalla ihmisellä ei myöskään olisi vaikeaa syödä terveellisesti ja välttää lihomista. Hän ei joisi viinaa tai polttaisi tupakkaa. Kaikki nämä ovat kuitenkin suuria ongelmia länsimaisessa rationaalisuuden nimeen vannovassa yhteiskunnassa. Ihminen ainoastaan uskoo olevansa rationaalinen.
Vastaväite 2.3
Tiede on kumonnut pyhien kirjoitusten esittämät väitteet. Usko perustuu pyhiin kirjoituksiin ja on käynyt rationaaliselle ihmiselle sietämättömäksi hyväksyä tieteellisen evidenssin edessä.
Puolustus 2.3
Tiede on ainoastaan täydentänyt Raamatussa esitettyä maailmankuvaa. Raamatun kieltä ei myöskään pidä ymmärtää kirjaimellisesti vaan sitä tulee tulkita symbolisesti. Tiede ottaa kantaa lähinnä maailmankuvaan, joka ei ole Raamatun ja uskon ydintarkoitus. Raamatun tarjoama maailmankatsomus on edelleen validi, vaikka ymmärryksemme unversumista on lisääntynyt tieteen ansiosta.
Kysymys 3
Viekö usko ihmisen eettisen itsemääräämisoikeuden?
Vastaus 3
Ihminen on aina itse vastuussa tekemistään valinnoista. Usko ei vie tätä oikeutta ihmiseltä. Raamatussa on kokoelma eettisiä ohjeita, joiden rikkominen tulkitaan synniksi. Nykyisin vallalla olevan käsityksen mukaan synti on rakennettu ihmisen geeniperimään. Toisin sanoen moraali on ihmiselle luonnollinen ominaisuus. Raamatun välittämän etiikan tarkoitus ei ole välittää yliluonnollisen olennon mielivaltaisia käskyjä, vaan ohjeistaa ihmistä elämään tavalla, joka on hänelle itselleen eduksi. Ihminen tekee kuitenkin lopulta aina itse moraaliset valintansa. Riippumatta siitä mieltääkö hän moraalinsa kumpuavan uskosta, maallisesta aatesuunnasta tai puhtaasta maalaisjärjestä.
Vastaväite 3.1
Raamatussa on hyvin konkreettisesti esitetty säännöt, joita pitää noudattaa. Mikäli säännöt tulkitaan Jumalan ilmoitukseksi, yksilön valinnanvapaus on mennyttä jos hän alistuu Jumalan alaisuuteen.
Puolustus 3.1
Kultainen sääntö on Raamatun tärkein eettinen ohjenuora. "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" - Jeesus totesi vuorisaarnassa. Sama kehoitus löytyy useimmista valtauskonnoista jossain muodossa. Kultainen sääntö eettisenä ohjenuorana suorastaan kannustaa ihmistä etsimään oikeita valintoja ja tulkitsemaan etiikkaa omista lähtökohdistaan.
Vastaväite 3.2
Raamatun ilmoitus uhkaa syntisiä rangaistuksella. Jos ihminen ottaa Jumalan auktoriteetikseen, hän altistuu rangaistuskäytännölle.
Puolustus 3.2
Jos ihminen toimii vastoin eettisiä periaatteita, hän kärsii siitä itse. Uskonto pyrkii ohjaamaan ihmisen elämää hyveen tielle, jotta ihminen välttäisi turhaa kärsimystä tekemällä oikeita valintoja elämässään. Synnin seurauksena lankeava rangaistus on ymmärrettävissä omaehtoiseksi kärsimykseksi. Jumala ei langeta rangaistuksia auktoriteettinsa turvaksi. Uskova Ihminen on vapaa tekemään omat valintansa ja kantamaan niiden seuraukset. Rangaistusta ei pidä tulkita uhkaukseksi vaan varoitukseksi väärien valintojen aiheuttamista seurauksista.
Vastaväite 3.3
Rationaalinen ihminen ajaa omaa etuaan. Uskonnon tarjoama etiikka pitää sisällään voimakkaan altruistisia pyrkimyksiä. Tätä ristiriitaa on mahdoton hyväksyä.
Puolustus 3.3
Menestyksekäs vuorovaikuttaminen muiden ihmisten kanssa edellyyttä aina jonkinlaista strategiaa. Yksilölle mielekkään strategian valinta riippuu siitä, mitä menestyksellä ymmärretään.
Mikäli rationaalinen ihminen asettaa tavoitteekseen poliittisen vallan tai omaisuuden haalimisen, altruistinen strategia sopii huonosti hänen tarkoitusperiinsä. Tällöin kristillinen etiikka on ristiriidassa rationaalisen ihmisen pyrkimysten kanssa.
Mikäli ihminen taas asettaa tavoitteekseen onnellisuuden, ei ristiriitaa kristillisen etiikan ja yksilön pyrkimysten välillä esiinny. Raamatussa esiintyy usein käsitys siitä, että ihmisen tulisi pyrkiä Jumalan yhteyteen ts. onnellisuuteen maallisten tavoitteiden sijaan. Oppijärjestelmänä kapitalismi painottaa maallisen ulottuvuuden merkitystä. Kapitalismilla on taas omat eettiset periaatteensa, jotka eroavat uskontojen välittämästä etiikasta. Lopulta kysymys on yksilön omista tavoitteista ja uskosta siihen, kuinka tavoitteisiin päästään.
