Maailmankaikkeus (Ei voi käsittää)

Juuri tätä tarkoitinkin, ehkä ajattelin liian monimutkaisesti. Esim. mistä elektronit koostuvat, miksi se jaksaa kiertää sitä ydintä jne. Sillä tarkoitin, että suurin osa tuntematta. Toimiiko samalla periaatteella kuin vaikkapa aurinkokunta. Toisaalta varmasti vielä löytyy siitä rakenteestakin uutta, eihän tämänkään löytymisestä ole vasta kuin 12 v, se on loppujen lopuksi lyhyt aika http://fi.wikipedia.org/wiki/Kvarkki
Enpä kyllä asiasta mitään tiedäkään, mulla on vain pakonomainen tarve kyseenalaistaa kaikki, josta ei voi täysin varma olla.

No tiedetään kyllä ihan tasantarkkaan mitkä voimat pitää elektronit radallaan ja tiedetään tasantarkkaan ettei toimi samalla tavalla kuin aurinkokunta. Ja näin ulkomuistista sanoisin ettei myöskään tuo huippukvarkki, joka sanottiin löytyneet vuonna 1994, ei liity atomien rakenteeseen millään tavalla, sillä atomeissa sitä ei esiinny. Kuten jo sanoin, niin fysiikassa on paljon tuntematonta, mutta atomien rakenteeseen ei juurikaan tuntematonta enää mahdu.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Tuo ensimmäinen posti pisti tosiaan miettimään. On maailmankaikkeus jotain aivan käsittämätöntä.
 
No tiedetään kyllä ihan tasantarkkaan mitkä voimat pitää elektronit radallaan ja tiedetään tasantarkkaan ettei toimi samalla tavalla kuin aurinkokunta. Ja näin ulkomuistista sanoisin ettei myöskään tuo huippukvarkki, joka sanottiin löytyneet vuonna 1994, ei liity atomien rakenteeseen millään tavalla, sillä atomeissa sitä ei esiinny. Kuten jo sanoin, niin fysiikassa on paljon tuntematonta, mutta atomien rakenteeseen ei juurikaan tuntematonta enää mahdu.

Pistetäänpä vähän jatkoa tähän. Äkkiseltään katsomalla tuo huippukvarkki nyt taitaa sen verran atomien rakenteeseen liittyä, että taitaa liittyä heikkoon vuorovaikutukseen. Tosin tuokaan enää ei sinänsä tuo rakenteesta uutta tietoa, vaan pelkästään kertoo sen miksi vuorovaikutukset(luonnonlait) on sellaisia kuin on. Ja myöskin tuo huippukvarkki on 70-luvulla kehitetyn hiukkasfysiikan standarditeorian mukainen. Eli kertonee kuinka vahvaa tietämys fysiikasta on, kun tuokin kyseinen hiukkasen olemassaolo on ilmeisesti ennustettu matemaattisesti jo 70-luvulla, mutta havainto saatiin vasta 90-luvulla.
 
Kun jo pelkästään elämän kehittymisen kannaltakin vaaditaan suhteellisen stabiilia ympäristöä on äärimmäisen epätodennäköistä, että juuri sellaista on kovinkaan runsaasti universumissa, saatikka sitten sellaista jossa pääsee evoluutio käynnistymään.

Eikö maapallonkin elämälle ihanteelliset olosuhteet syntyneet sattumien kautta?
 
Kun jo pelkästään elämän kehittymisen kannaltakin vaaditaan suhteellisen stabiilia ympäristöä on äärimmäisen epätodennäköistä, että juuri sellaista on kovinkaan runsaasti universumissa, saatikka sitten sellaista jossa pääsee evoluutio käynnistymään.

Eikö maapallonkin elämälle ihanteelliset olosuhteet syntyneet sattumien kautta?

Minä taas ajattelen, että koska maailmankaikkeus on niin jumalattoman iso ja siellä on niin saatanasti tähtiä niin on äärettömän epätodennäköistä ettei jossakin olisi yksi jos toinenkin planeetta kiertämässä jotain tähteä juuri sopivan matkan päässä.

Ja sitten kun funtsitaan, että elämää voi olla myös sellaista mitä me emme välttämättä ymmärtäisi. Jos vaikka ajatellaan, että jokin sivilisaatio on meitä kehityksestä edellä, sanotaan vaikka miljardi vuotta niin voi olla mahdollista ettemme edes tajuaisi sitä jos se astuisi päällemme. Siis jos ajatellaan millainen "ihminen" oli miljardi vuotta sitten, jokin yksi soluinen tohvelieläin. Tohvelieläin tuskin olisi paljoa ymmärtänyt nyky ihmisistä vaikka se olisi ollut sen "silmien" edessä.

Ja mitä tulee näihin tiedejuttuihin, niissäkin on aikoinaan niin monesti kaikki huipputiedemiehet olleet väärässä, niin miksi nykyiset tiedemiehet eivät voisi erehtyä. Maailmankaikkeudessa on kuitenkin niin paljon selvittämättä ja tutkimatta, että mistä voimme olla varmoja, että kaikkialla kaikki toimivat meidän fysiikan lakien mukaan. Eikös ne jotkut laskut osoittaneetkin, että, oliko se nyt suhteellisuusteoria, ei pitänytkään aivan tarkasti paikkaansa, joten keksittiin tällainen "pimeä aine" jotta kaavat täsmäisivät.

Minä näkisin, ettemme voi olla oikein varmoja mistään mikä koskee maailmankaikkeutta, ollaan esitetty alkuräjähdystä ja laajenevaa palloa (maailmankaikkeutta), entä onko jossain muualla jokin toinenkin maailmankaikkeus joka on samallailla räjähtänyt ja laajenee ja vaikuttaa meidän maailmankaikkeuteen, voiko niitä olla useampi pätevätkö niissä samat fysiikan lait.

Kuinka tiheää ainetta mustat aukot on? Onko niissä jotain madonreikiä? Ja miten se aika nyt käyttäytykään niissä? Eikö aika kuitenkin ole ihmisen keksimä määre, miten se muka voi jotenkin venyä tms.? Eikö minuuutti ole kuitenkin 60 sekuntia missä tahansa?
 
Kun jo pelkästään elämän kehittymisen kannaltakin vaaditaan suhteellisen stabiilia ympäristöä on äärimmäisen epätodennäköistä, että juuri sellaista on kovinkaan runsaasti universumissa, saatikka sitten sellaista jossa pääsee evoluutio käynnistymään.

Eikö maapallonkin elämälle ihanteelliset olosuhteet syntyneet sattumien kautta?

Nimenomaan. Ensiksi pitäisi löytää joku todiste että elämää on syntynyt edes jossakin muodossa muualla. Ilman niitä on todennäköisyyslaskelmia todella vaikea laskeskella. Aivan yhtä oikeassa kaikki arvailijat ovat ennen todisteita. Vaikeampaa on todistaa, ettei elämää ole muualla.

Pelkkien isojen etäisyyksien lisäksi yksi todella iso este älyllisen elämän löytymiselle on aika. Noin miljardi vuotta on yhden planeetan keskimääräinen aika kehittää elämää niin kuin me sen tunnemme. Ja sekin ihan optimaalisissa oloissa. Maapallon valttina ovat sijainti galaksissa, optimaalinen etäisyys varsin vakaasta auringosta, suojaava magneettikenttä (vaatii aktiivisen ytimen), kuun stabiloiva vaikutus, isojen kaasujättiläisten suoja yms satoja muita seikkoja + tuuri. Melko todennäköisesti siis elämää on muuallakin. Mutta todennäköisyys jonkun sivilisaation löytymiseen on varsin olematon.
 
Pelkkien isojen etäisyyksien lisäksi yksi todella iso este älyllisen elämän löytymiselle on aika. Noin miljardi vuotta on yhden planeetan keskimääräinen aika kehittää elämää niin kuin me sen tunnemme. Ja sekin ihan optimaalisissa oloissa. Maapallon valttina ovat sijainti galaksissa, optimaalinen etäisyys varsin vakaasta auringosta, suojaava magneettikenttä (vaatii aktiivisen ytimen), kuun stabiloiva vaikutus, isojen kaasujättiläisten suoja yms satoja muita seikkoja + tuuri. Melko todennäköisesti siis elämää on muuallakin. Mutta todennäköisyys jonkun sivilisaation löytymiseen on varsin olematon.

Mihin tuo miljardi vuotta perustuu? Aurinko esimerkiksi kuitenkin on pääsarjavaiheen tähti ~10 miljardia vuotta, josta se on kuluttanut nyt suunnilleen 5 miljardia. Eli periaatteessa vielä toiset 5 jäljellä. Tosin aika kutistuu hieman sillä pääsarja vaiheessa tähdet kirkastuvat pikkuhiljaa ja ilmeisesti miljardin vuoden kuluttua aurinko alkaa olemaan liian kuuma. Mutta siltikin maapallolla on silloin luultavasti ehtinyt olemaan elämää noin 2 miljardia vuotta.

Ja toinen juttu on se, että suurin osa tähdistä on aurinkoa selkeästi himmeämpiä ja tähtien osalta se tarkoittaa sitä, että ne ovat myös huomattavasti pitempi ikäisempiä. Luokkaa kymmeniä miljardeja vuosia. Ja niiden planeetoilla on sitten huomattavan pitkä aika kehittää elämää. Tosin kovin himmeiden tähtien osalta ongelmana elämän kehitykselle on, että tämä ns. "elämänvyöhyke", jossa vesi voi olla nestemäistä, tulee niin lähelle tähteä, että planeetan pyörähdysaika akselinsa ympäri lukkiutuu sen vuoden mittaiseksi ja planeetta kääntää aina saman puolen tähteä kohti(samalla tavalla kuten Kuu kääntää aina saman puolen maata kohti) Ja tämähän tarkoittaa sitä että toinen puoli planeetasta kuumenee ja vesi höyrystyy sieltä pois ja kun toinen puoli on kylmä, niin vesi sataa lumena sinne, eikä koskaan sula. Eli tuo tekee elämän kehityksen melko mahdottomaksi yksinäisille planeetoille, mutta sen sijaan planeettojen kuille elämä voi syntyä.


Ja mitä tuohon elämän todennäköisyyteen tulee, niin tuntuu että ihmisillä on aina ollut pyrkimys laittaa itsensä jotenkin erikoisasemaan ja se erikoisasema on tiedon karttuessa murentunut koko ajan. Ensin ajateltiin, että Maa on kaiken keskus. Sitten keskukseksi saatiin Aurinko. Sen jälkeen todettiin, että muutkin aurinko onkin vain yksi tähti muiden joukossa ja tässä galaksissa on aivan älyttömästi tähtiä ja sen jälkeen todettiin että näitä vastaavia galakseja on satoja miljaredeja jne. Ja nyt viimeisenä asiana on ollut tämä elämä maapallon ulkopuolella. Joskus 15 vuotta sitten pidettiin vielä hieman hulluna jos puhuttiin että muualtakin löytyy elämää. Ja nyt näyttää siltä, että mitä enemmän asiasta saadaan tietoa, niin sitä selvemmältä näyttää, että elämää löytyy muualta. Itseasiassa kukaan täyspäinen tähtitieteilijä ei taida enää sanoa, ettei avaruudesta löydy elämää. Nyt lähinnä kysymys kuuluu onko sitä yhdellä tähdellä miljardista vaikko lähes jokaisella vai jotain siltä väliltä.

Vähän eri aihe, mutta ketjun aloitukseen sopiva: katsokaapa tämä kuva http://www.spacetelescope.org/images/screen/heic0406a.jpg Siinä jokainen sumumainen kohde on galaksi, itse asiassa melkein jokainen piste taitaa olla galaksi osa vaan kaukana että näyttää pisteiltä. Muutama tähtikin on kuvassa, ja ne erottaa siitä että niistä lähtee tuollaisen vaaka ja pysty viivat(otettu ilmeisesti jonkun filtterin läpi joka tekeee tuollaisen efektin täysin pistemäisille kohteille, jotta tähdet erottuvat galakseista). Eli galaksi on järjestelmä, joka koostuu muutamasta kymmenestä miljardista tähdestä pariin sataan miljardiin. Ja tuo kuva on ilmeisesti otettu siten, että hubble teleskooppi on laitettu valottamaan tyhjää kohtaa avaruudesta pitkäksi aikaa ja katsottu mitä löytyy. Tuota kuvaa katsomalla ja miettimällä kuinka monesta tähdestä nuo sumuläiskät koostuvat, niin saa jotenkin konkreettisesti mielikuvan miten suuri maailman kaikkeus on. Ja optimistisesti ajateltuna jokaisessa sumuläiskässä voi olla miljoonia muita sivilisaatioita.. :)
 
Kun jo pelkästään elämän kehittymisen kannaltakin vaaditaan suhteellisen stabiilia ympäristöä on äärimmäisen epätodennäköistä, että juuri sellaista on kovinkaan runsaasti universumissa, saatikka sitten sellaista jossa pääsee evoluutio käynnistymään...

Voihan olosuhteet olla stabiilit muullakin tapaa kuin täällä maapallolla, esim kaasukehän rakenne jne voivat olla erilaiset, vaikkapa tyystin ilman happea. Voihan olla, että elämällä on jossain muualla eri "lähtökohdat" kuin täällä, sanotaan vaikka, että ammoniakkipitoinen kaasukehä voisi jossain muodossa ylläpitää aineenvaihduntaa kasveilla.

Vaihtaisin tuon sanan "epätodennäköistä" sanaan "harvinaista" ja ottaisin mukaan myös aikaulottuvuuden, eli elämää on varmaankin ollut jo kauan ennen maapallon syntymistä jossain "galaxy far far away" ja tulee syntymään vielä, kun maa ja linnunrata on enää kaukainen muisto vain.
 
Oletan että Ctulhun viesti oli jonkinlaista sarkasmia, joten vastataan oskulle...

Tuossa törmätään pariin pieneen ongelmaan. Jos kiinnität sen lähettimen perseeseen ja vastaanottimen keulaan, niin luulisin jomman kumman näistä käyvän:

1. Jos tuo lähetin pyyhkäisee siitä aluksen yli ja siirtää materiaalia samalla kun pyyhkäisy etenee, niin loppujen lopuksi se lähetin itse ja paikalleen nököttämään, koska itse itsensä matkaan lähettävä lähetin olisi oletettavasti vaikea toteuttaa. Näin ollen päästään nopsaan eteenpäin se aluksen matka ja sen jälkeen iskee vitutus, kun pitää mennä taas hakemaan sitä lähetintä ja siirtää vastaanotin takaisin aluksen keulaan.

2. Jos taas oletetaan, että lähetin pyyhkäisee koko aluksen ja samalla kertaa myös sen vastaanottimen kerralla ja lähettää sen eteenpäin, niin vastaanotin on nyt jossain oudossa olomuodossa paikassa x, eikä näin ollen toimi. Tästä seuraa entistä pahempi vitutus, koska koko alus ja miehistö hävisi pieninä palasina johonkin ulottuvuuteen.

Oletus 3. Pyyhkäisy ei voi kovinkaan helposti edetä valoa nopeammin, joten vaikka matkaan lähettimen ja vastaanottimen välillä ei kuluisi hetkeäkään, niin maksiminopeus olisi edelleen valonnopeus. Kuitenkin jos nuo edellä mainitut seikat pitivät paikkansa, niin tuo ei ole kovinkaan nopea tapa matkustaa, kun sitä lähetintä ja vastaanotinta pitää aina siirtää manuaalisesti.


Mitä sä oikein horiset? :jahas:
 
Kun jo pelkästään elämän kehittymisen kannaltakin vaaditaan suhteellisen stabiilia ympäristöä on äärimmäisen epätodennäköistä, että juuri sellaista on kovinkaan runsaasti universumissa, saatikka sitten sellaista jossa pääsee evoluutio käynnistymään.

Eikö maapallonkin elämälle ihanteelliset olosuhteet syntyneet sattumien kautta?

Viime vuosina on onnistuttu havaitsemaan epäsuorasti eräiden tähtien ympärillä planeettoja (Jupiterin tapaisia kaasuplaneettoja). Omassa galaksissamme eli linnunradassa on satoja miljardeja tähtiä. Maailmankaikkeudessa on puolestaan miljardeja miljardeja galakseja, joissa kussakin on satoja miljardeja tähtiä. Joskus luin karkean arvion, että maailmankaikkeudessa olisi noin 10^22*7 tähteä. Se on luku, joka saadaan kun pistetään seiskan perään 22 nollaa. Tämä nostaa todennäköisyyttä, että maailmankaikkeudessa on miljardeja miljardeja planeettajärjestelmiä. Luvut ovat niin suuria, että on jopa todennäköistä (eräiden oletusten vallitessa), että on olemassa kiinteitä planeettoja, jotka ovat sopivalla etäisyydellä tähdestään. Se, että planeetta on sopivalla etäisyydellä emotähdestään ei ole tietenkään riittävä ehto maan kaltaisen elämän kannalta.

Draken yhtälö käsittelee tätä problematiikkaa askeleen täsmällisemmin

http://en.wikipedia.org/wiki/Drake_equation

Fermin paradoksista valmista wiki-tavaraa

http://en.wikipedia.org/wiki/Fermi_paradox

Evoluution "käynnistymiseen" ei sinänsä tarvita ihmettä. Se vain tapahtuu, kun on olemassa järjestelmä, jossa on itseään monistavia objekteja vuorovaikuttavassa ympäristössä.
 
Ja mitä tulee näihin tiedejuttuihin, niissäkin on aikoinaan niin monesti kaikki huipputiedemiehet olleet väärässä, niin miksi nykyiset tiedemiehet eivät voisi erehtyä. Maailmankaikkeudessa on kuitenkin niin paljon selvittämättä ja tutkimatta, että mistä voimme olla varmoja, että kaikkialla kaikki toimivat meidän fysiikan lakien mukaan. Eikös ne jotkut laskut osoittaneetkin, että, oliko se nyt suhteellisuusteoria, ei pitänytkään aivan tarkasti paikkaansa, joten keksittiin tällainen "pimeä aine" jotta kaavat täsmäisivät.

Einstein muistaakseni yritti korjata teoriaansa ns. kosmologisella vakiolla, jota myöhemmin kutsui elämänsä möhläykseksi. Viime aikoina kun on tutkittu galaksien pyörimistä, on huomattu että niiden näkyvä massa ei ole riittävä pitämään niitä kasassa. On siis oltava näkymätöntä "pimeää" ainetta, joka selittäisi havaitut rotaatiot. Galaksista riipuen määrä on 50 jopa 80-90 % tai enemmän (riippuen siitä mihin galaksin katsotaan päättyvän). Siitä mitä pimeä aine on ei ole vielä täyttä varmuutta. Osa siitä saattaa olla baryonista materiaa.
Pimeä energia on sitten vielä asia erikseen, mutta jos oikein muistan niin havainnot viittaisivat siihen suuntaan, että se vastaisi melko lähelle kosmologisen vakion osuutta.

Eikö aika kuitenkin ole ihmisen keksimä määre, miten se muka voi jotenkin venyä tms.? Eikö minuutti ole kuitenkin 60 sekuntia missä tahansa?

Eikös aika ole vain yksi ulottuvuus? Niinhän ihminen hahmottaa maailmaa; kolme avaruudellista ulottuvuutta ja aika.
 
skeema, -Stone Cold- ja hemmmo! Älkää nyt hyvät tiedemiehet sekoittako toisiinsa sanoja elämä ja älyllinen elämä!!!!

Olen nimenomaan sitä mieltä, että ylipäätään elämää syntyy lähes pakostakin, mutta älyllisen elämän todennäköisyys on turhauttavan pieni.

Puhun siis kokoajan älyllisestä elämästä!!!
Capish?:)
 
skeema, -Stone Cold- ja hemmmo! Älkää nyt hyvät tiedemiehet sekoittako toisiinsa sanoja elämä ja älyllinen elämä!!!!

Olen nimenomaan sitä mieltä, että ylipäätään elämää syntyy lähes pakostakin, mutta älyllisen elämän todennäköisyys on turhauttavan pieni.

Puhun siis kokoajan älyllisestä elämästä!!!
Capish?:)

Miksi älyllisen elämän syntymisen mahdollisuus on niin häviävän pieni, jos kerran itsekin myönnät että jonkin näköistä elämää löytyy lähes varmasti? Eliöillä on tapana kehittyä koko ajan, joten eikö silloin "ylipäätään elämästä" kehity jossain vaiheessa älyllistä elämääkin? Ja kun tosiaan otetaan huomioon, että muualla kehittymiseen on voinut olla moninkertaisesti aikaa, niin eikö se ole pikemminkin oletettavaa että elämää, ja siten myös älyllistä elämää, on jossain?
Capish ;)
 
Olen nimenomaan sitä mieltä, että ylipäätään elämää syntyy lähes pakostakin - -
Pakko todeta, että nykyisellä tilastotiedon määrällä universumin elämästä en uskaltaisi vetää yhtä nopeita johtopäätöksiä.
 
Pakko todeta, että nykyisellä tilastotiedon määrällä universumin elämästä en uskaltaisi vetää yhtä nopeita johtopäätöksiä.

Siis millaiset tilastot tarvisit, että pitäsit äärimmäisen epätodennäköisenä ettei maailman kaikkeudessa ole muualla elämää? Tällä hetkellähän vaikuttaa siltä, että planeettoja on suurella osalla tähdistä, vähintäänkin muutamalla prosentilla. Luultavasti huomattavasti suuremmalla osalla, ehkä jopa lähes kaikilla. Sen lisäksi tähtiä on luokkaa 10000000000000000000000. Ja jo meidän aurinkokunnassa on Maan lisäksi useita paikkoja, joissa pidetään mahdollisena että elämää olisi jossain muodossa, eli Mars, Europa ja Titan ja myös muualla aurinkokunnassa on esitetty olevan mahdollsia paikkoja. Varsinaista tietoa ei ole, mutta mitään syytä ei ole olettaa, että aurinkokunta olisi erityisen poikkeuksellinen planeettajärjestelmä ja täällä on jo heti useampi paikka elämän synnylle. Mutta lähinnä tuo tähtien määrä yksistään on sellainen tekijä, että jos elämän synty olisi todella niin epätodennäköistä ettei muualla sitä olisi, niin mielestäni tilastojen pohjalta tuntuisi uskottavammalta että jumala on luonut maapallon elämän kuin että niin epätodennäköinen tapahtuma olisi sattunut spontaanisti.
 
Mitä oli ennen maailmankaikkeutta? Sellaista ei voi olla ku "ei mitään", eikä maailmankaikkeus ole voinut olla aina! Miten joku voi olla ollut aina? Jostain tähän kaikkeen on materia syntynyt, mut mistä? Ku mikään ei voi syntyä itsestään. Vaikka joku sanois että, maailmankaikkeus syntyi jostain ihan onnettoman kokoisesta aineesta, niin mistä tää aine oli tullut? Häh mitä! :hyper: ...... onks tääl ketään..... :itku: Pää sekoo....... :wall:
 
Vaikka joku sanois että, maailmankaikkeus syntyi jostain ihan onnettoman kokoisesta aineesta, niin mistä tää aine oli tullut? Häh mitä! :hyper:

2200-luvulla tiedemiehet saivat todisteita siitä, että alkuatomi ei ole oikeastaan voinut tulla mistään ja koko maailmankaikkeus on olemassa "velaksi".
Tämän todettuaan tiedemiehet rakensivat alkuatomin jonka he lähettivät ajassa taakse päin ja se synnytti sitten maailmankaikkeuden.

Väittävät myös, että maailmankaikkeus räjähtää alkuatomista, laajenee ja lopulta romahtaa taas kokoon ja muodostaa uuden alkuatomin joka räjähtää, muodostaa maailmankaikkeuden joka alkaa laajeta kunnes se taas luhistuu alkuatomiksi joka sitten joskus taas räjähtää ja joka alkaa laajeta kunnes se taas luhistuu alkuatomiksi joka sitten joskus taas räjähtää ja muodostaa maailmankaikkeuden joka alkaa laajeta kunnes se taas luhistuu alkuatomiksi joka sitten joskus taas räjähtää ja muodostaa maailmankaikkeuden joka alkaa laajeta kunnes se taas luhistuu alkuatomiksi joka sitten joskus taas räjähtää ja joka alkaa laajeta muodostaen maailmankaikkeuden kunnes se taas luhistuu alkuatomiksi...vittu.
 
Miksi älyllisen elämän syntymisen mahdollisuus on niin häviävän pieni, jos kerran itsekin myönnät että jonkin näköistä elämää löytyy lähes varmasti? Eliöillä on tapana kehittyä koko ajan, joten eikö silloin "ylipäätään elämästä" kehity jossain vaiheessa älyllistä elämääkin? Ja kun tosiaan otetaan huomioon, että muualla kehittymiseen on voinut olla moninkertaisesti aikaa, niin eikö se ole pikemminkin oletettavaa että elämää, ja siten myös älyllistä elämää, on jossain?
Capish ;)

Siksi, kun jo tuossa ensimmäisessä postauksessani jo totesin, että kun mietitään maapalloa ja siellä kuhisevaa elämää, josta vain yksi, siis vain yksi!!! on noussut älylliseksi, luovaksi ja kulttuureja rakentavaksi olennoksi! Vaikka erilaisia eliöitä, bakteereja ja olentoja täällä on miljardeja vain yksi ihminen on mutaatioitunut älylliseksi. Tähän siis perustuu minun, maallikon, olettamus ettei älyllistä elämää synny kovin helposti, prosentuaalisesti siis mahdollisuus on häviävän pieni 1:miljardeihin?

Olenko nyt aivan hakoteillä? Eiks se dosenttikin ollut samaa mieltä? ;)
 
Siksi, kun jo tuossa ensimmäisessä postauksessani jo totesin, että kun mietitään maapalloa ja siellä kuhisevaa elämää, josta vain yksi, siis vain yksi!!! on noussut älylliseksi, luovaksi ja kulttuureja rakentavaksi olennoksi! Vaikka erilaisia eliöitä, bakteereja ja olentoja täällä on miljardeja vain yksi ihminen on mutaatioitunut älylliseksi. Tähän siis perustuu minun, maallikon, olettamus ettei älyllistä elämää synny kovin helposti, prosentuaalisesti siis mahdollisuus on häviävän pieni 1:miljardeihin?

Olenko nyt aivan hakoteillä? Eiks se dosenttikin ollut samaa mieltä? ;)

Miten määrittelet älykkyyden? Jos marsista löytyy muurahaisia onko se älykästä elämää?
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom