Pelkkien isojen etäisyyksien lisäksi yksi todella iso este älyllisen elämän löytymiselle on aika. Noin miljardi vuotta on yhden planeetan keskimääräinen aika kehittää elämää niin kuin me sen tunnemme. Ja sekin ihan optimaalisissa oloissa. Maapallon valttina ovat sijainti galaksissa, optimaalinen etäisyys varsin vakaasta auringosta, suojaava magneettikenttä (vaatii aktiivisen ytimen), kuun stabiloiva vaikutus, isojen kaasujättiläisten suoja yms satoja muita seikkoja + tuuri. Melko todennäköisesti siis elämää on muuallakin. Mutta todennäköisyys jonkun sivilisaation löytymiseen on varsin olematon.
Mihin tuo miljardi vuotta perustuu? Aurinko esimerkiksi kuitenkin on pääsarjavaiheen tähti ~10 miljardia vuotta, josta se on kuluttanut nyt suunnilleen 5 miljardia. Eli periaatteessa vielä toiset 5 jäljellä. Tosin aika kutistuu hieman sillä pääsarja vaiheessa tähdet kirkastuvat pikkuhiljaa ja ilmeisesti miljardin vuoden kuluttua aurinko alkaa olemaan liian kuuma. Mutta siltikin maapallolla on silloin luultavasti ehtinyt olemaan elämää noin 2 miljardia vuotta.
Ja toinen juttu on se, että suurin osa tähdistä on aurinkoa selkeästi himmeämpiä ja tähtien osalta se tarkoittaa sitä, että ne ovat myös huomattavasti pitempi ikäisempiä. Luokkaa kymmeniä miljardeja vuosia. Ja niiden planeetoilla on sitten huomattavan pitkä aika kehittää elämää. Tosin kovin himmeiden tähtien osalta ongelmana elämän kehitykselle on, että tämä ns. "elämänvyöhyke", jossa vesi voi olla nestemäistä, tulee niin lähelle tähteä, että planeetan pyörähdysaika akselinsa ympäri lukkiutuu sen vuoden mittaiseksi ja planeetta kääntää aina saman puolen tähteä kohti(samalla tavalla kuten Kuu kääntää aina saman puolen maata kohti) Ja tämähän tarkoittaa sitä että toinen puoli planeetasta kuumenee ja vesi höyrystyy sieltä pois ja kun toinen puoli on kylmä, niin vesi sataa lumena sinne, eikä koskaan sula. Eli tuo tekee elämän kehityksen melko mahdottomaksi yksinäisille planeetoille, mutta sen sijaan planeettojen kuille elämä voi syntyä.
Ja mitä tuohon elämän todennäköisyyteen tulee, niin tuntuu että ihmisillä on aina ollut pyrkimys laittaa itsensä jotenkin erikoisasemaan ja se erikoisasema on tiedon karttuessa murentunut koko ajan. Ensin ajateltiin, että Maa on kaiken keskus. Sitten keskukseksi saatiin Aurinko. Sen jälkeen todettiin, että muutkin aurinko onkin vain yksi tähti muiden joukossa ja tässä galaksissa on aivan älyttömästi tähtiä ja sen jälkeen todettiin että näitä vastaavia galakseja on satoja miljaredeja jne. Ja nyt viimeisenä asiana on ollut tämä elämä maapallon ulkopuolella. Joskus 15 vuotta sitten pidettiin vielä hieman hulluna jos puhuttiin että muualtakin löytyy elämää. Ja nyt näyttää siltä, että mitä enemmän asiasta saadaan tietoa, niin sitä selvemmältä näyttää, että elämää löytyy muualta. Itseasiassa kukaan täyspäinen tähtitieteilijä ei taida enää sanoa, ettei avaruudesta löydy elämää. Nyt lähinnä kysymys kuuluu onko sitä yhdellä tähdellä miljardista vaikko lähes jokaisella vai jotain siltä väliltä.
Vähän eri aihe, mutta ketjun aloitukseen sopiva: katsokaapa tämä kuva
http://www.spacetelescope.org/images/screen/heic0406a.jpg Siinä jokainen sumumainen kohde on galaksi, itse asiassa melkein jokainen piste taitaa olla galaksi osa vaan kaukana että näyttää pisteiltä. Muutama tähtikin on kuvassa, ja ne erottaa siitä että niistä lähtee tuollaisen vaaka ja pysty viivat(otettu ilmeisesti jonkun filtterin läpi joka tekeee tuollaisen efektin täysin pistemäisille kohteille, jotta tähdet erottuvat galakseista). Eli galaksi on järjestelmä, joka koostuu muutamasta kymmenestä miljardista tähdestä pariin sataan miljardiin. Ja tuo kuva on ilmeisesti otettu siten, että hubble teleskooppi on laitettu valottamaan tyhjää kohtaa avaruudesta pitkäksi aikaa ja katsottu mitä löytyy. Tuota kuvaa katsomalla ja miettimällä kuinka monesta tähdestä nuo sumuläiskät koostuvat, niin saa jotenkin konkreettisesti mielikuvan miten suuri maailman kaikkeus on. Ja optimistisesti ajateltuna jokaisessa sumuläiskässä voi olla miljoonia muita sivilisaatioita..