- Liittynyt
- 25.10.2012
- Viestejä
- 140
Crrc: Rautalangasta väännettynä vastaus kysymykseesi ”Kertokaas nyt tuon rytkytyksen kannattajat että mitä HAITTAA tuon ylimääräisen heilumisen kieltämisestä olisi lajille?”
Suurin haitta vapaan liikeketjun kieltämisestä lajille olisi se, että säännöt muuttuisivat erittäin tulkinnanvaraisiksi, sillä leuanveto on liikesuoritus, jossa jonkinasteista heilumista tapahtuu lähes jokaisessa maksimaalisessa suorituksessa tekniikasta riippumatta. Lisäksi vapaan liikeketjun kieltämisestä olisi se haitta lajille, että enää ei kilpailtaisi siitä, kuka saa vedettyä suurimmilla lisäpainoilla leuan ihmiskeholla, vaan kilpailtaisiin siitä, kuka saa vedettyä suurimmilla lisäpainoilla leuan käyttämällä vain olkanivelen ojentajia ja kyynärnivelen koukistajia.
Sehän on filosofinen kysymys ja mielipideasiakin, että mitä lisäpainoleuanveto on, mutta jos leuanveto nähdään liikkeenä, jossa suorilta käsiltä roikunnasta vedetään leuka tangon yli, niin mielestäni lisäpainoleuanvedossa kilpailtaessa pitäisi urheilijan saada tehdä koko keholla kaikkensa saadakseen leukansa tangon yli. Täytyy nyt muistaa, että lisäpainoleuanvetoa liikkeenä voi käyttää eri tarkoituksiin. Minun mielestäni urheilulajina lisäpainoleuanvedon tulisi olla sitä, että etsitään kuinka suurella lisäpainolla ihminen pystyy vetämään leukansa suorin käsin roikunnasta tangon yli. Se on sitten eri asia, jos lisäpainoleuanvetoa käytetään jossain kuntotestissä olkanivelen ojentajien ja kyynärnivelen koukistajien lihaskuntotestiliikkeenä. Kuntotestaustoiminnassa liikkeen tekniikkaa kannattaa rajata niin, että saadaan mahdollisimman hyvää tietoa mitattavien lihasryhmien maksimivoima-, nopeusvoima- tai kestovoimatasoista (nimenomaan, jos halutaan mitata teityn alueen hermolihasjärjestelmän ominaisuuksia - ei varsinaisesti suorituskykyä tietyssä liikkeessä). Voimaharjoitteluliikkeenä lisäpainoleuanvedon käyttötarkoitus taasen riippuu treenaajan tavoitteista. Yläselän lihasmassaharjoittelussa kannattaa suosia melko eristettyä tekniikkaa ja lisäpainoleuanvetäjän maksimivoimatreenissä mahdollisimman tehokasta ja eniten ylöspäin vievää voimaa tuottavaa tekniikkaa. Urheilulaji, kuntotestiliike ja voimaharjoitusliike ovat eri asioita ja niissä leuanvetoa käytetään yleensä eri tarkoituksiin.
Helka: Olen samaa mieltä, että yleisöystävällisyyttä täytyy kehittää. Jonkunlainen lipullinen tai muulla merkillä toimiva leukastoppari sekä leuanylityskuvan heijastaminen yleisölle ovat ainakin hyviä vaihtoehtoja. SLRY:n hallitus käsittelee myös näitä asioita, sillä ensisijaisen urheilijoiden edun lisäksi myös yleisön etu on lajin etu.
Lisäpainoleuanveto on suorituskykyurheilua eikä arvostelu-urheilua. Esimerkiksi kuulantyönnöstä voisi saada varmasti monella tapaa esteettisemmän lajin (rytmikkäämpi ja tanssahtelevampi tekniikka, urheilijoiden pienempi rasvaprosentti ja hitaampi suoritus, eikä niin nopea rykäisy), mutta tämä ei ole se juttu kuulantyönnössä, vaan se kuinka pitkälle kuula lentää ringistä. Nopea suoritus leuanvedossa vaatii kovaa tehontuottoa (teho on voiman ja nopeuden tulo P=Fv). Konsta ja minä olemme treenanneet vuosia sekä nopeusvoimaa että maksimivoimaa leuanvetoon. Ei tuo äärimmäinen nopeus ole tullut itsestään. Kova tehon/kiihtyvyyden tuotto auttaa siten, että inertian avulla kuorma liikkuu eteenpäin, vaikkei liikeradan jokaisessa pisteessä tankoon tuoteta niin suurta vetävää voimaa kuin kuorma painaa. Saman ilmiön takia penkkipunnerruksessa on hyötyä nopeusvoimaharjoittelusta: kun rinnaltalähdössä saa tangolle tarpeeksi kiihtyvyyttä, niin tanko liikkuu inertian avulla kuolonkohdan yli, vaikka kuolonkohdassa penkkipunnertajan tankoon tuottama voima on pienempi kuin tangon paino. Tuollainen räjähtävä tekniikka on yksi tapa lähestyä lisäpainoleuanvetoa, niin kauan jos ja kun kisataan konsentrisessa liikkeessä (alhaalta ylös). Tilanne hieman muuttuisi, jos lajissa olisi tuo joidenkin kannattama ylästoppi, jolloin kisasuoritus olisi konsentrinen veto + isometrinen pito. Minä ja monet muut kritisoimme loppupitoehdotusta vetoliikkeessä sen takia, että loppuasento vaatii äärivoimantuottoa, eikä sitä voi pitää maksimaalisella vetokuormalla yllä, kuten punnertavissa lajeissa, joissa suoritus päättyy nivelten lukittumiseen (esimerkiksi penkkipunnerruksessa, jalkakyykyssä, maastanostossa, tempauksessa, työnnössä ja entisajan punnerruksessa). Punnertavissa lajeissa loppuasentoa pystyy pitämään helposti yllä maksimaalisella punnerruskuormalla nivelten lukkoasennosta johtuen. Tämä, että kisataan yläkropan vetävässä liikkeessä, on voimailukulttuurille hieman vieraampi juttu. Miettikääpä, jos kisattaisiin myös penkkisoudussa/penkkivedossa (penkin vastaliike: maataan penkillä ja vedetään tanko kiinni penkkiin suorilta käsiltä): olisiko loppulukotus järkevä sääntö? – mielestäni ei. Lisäksi tekniikkakeskustelusta täytyy sanoa se, että kukaan ei tiedä mikä on optimaalinen lisäpainoleuanvetotekniikka nykyaikaisessa lisäpainoleuanvedossa, sillä asiasta ei ole tehty biomekaanista tutkimusta ja käytännön valmennuskokemustakin on vielä kovin niukasti. Lisäksi on hyvin todennäköistä, että optimaaliseen tekniikkaan vaikuttaa monet yksilölliset ominaisuudet: kehon mittasuhteet, lihassolujakauma, harjoitustausta ja omien eri lihasryhmien voimatasot. Ja se, jos joku ei ole innokas opettelaan optimaalista tekniikkaa harrastamaansa kilpaurheilulajiin, niin se on oma moka. Lisäpainoleuanveto on kuitenkin yksinkertainen liike verrattuna vaikkapa tempaukseen tai korkeushyppyyn.
Lisäksi täytyy todeta, että kilpaurheilussa liikutaan ihmiskehon suorituskyvyn äärirajoilla. Lämmittelykorkeudesta korkeushyppääjä hyppää yli senttikaupalla, mutta ennätyskorkeus menee yli rimaa hipoen. Samoin lisäpainoleuanvedossa suoritus on maksimaalinen vasta sitten, kun saa juuri ja juuri leuankärkensä tangon yli sekä pysty- että sivuttaissuunnassa. Kun loppupiste on saavutettu, on veto täysiratainen, eikä vajaa – väitti kuka tahansa mitä tahansa. Se on sitten eri asia, jos aloitus- tai lopetuspiste olisi määritetty eri tavalla kuin aloituspiste: kyynärnivelet suorana roikunnassa ja lopetuspiste: leuankärki menee vetotangon yli sekä pysty- että sivuttaissuunnassa.
Muistutan lopuksi, että nämä ovat kaikki minun henkilökohtaisia mielipiteitäni ja minulla on vain yksi seitsemästä äänestä, kun äänestämme näistä asioista Suomen Leuanveto ry:n hallituksessa.
PS. Loppuun esimerkkejä omasta harjoittelusta, kun leuanvetoa käytetään eri käyttötarkoituksissa.
Maksimivoimaharjoitus lisäpainoleuanvetoon:
Lihasmassaharjoittelua (8x 51,2kg+BW88,1kg = 139,3 kg)
Suurin haitta vapaan liikeketjun kieltämisestä lajille olisi se, että säännöt muuttuisivat erittäin tulkinnanvaraisiksi, sillä leuanveto on liikesuoritus, jossa jonkinasteista heilumista tapahtuu lähes jokaisessa maksimaalisessa suorituksessa tekniikasta riippumatta. Lisäksi vapaan liikeketjun kieltämisestä olisi se haitta lajille, että enää ei kilpailtaisi siitä, kuka saa vedettyä suurimmilla lisäpainoilla leuan ihmiskeholla, vaan kilpailtaisiin siitä, kuka saa vedettyä suurimmilla lisäpainoilla leuan käyttämällä vain olkanivelen ojentajia ja kyynärnivelen koukistajia.
Sehän on filosofinen kysymys ja mielipideasiakin, että mitä lisäpainoleuanveto on, mutta jos leuanveto nähdään liikkeenä, jossa suorilta käsiltä roikunnasta vedetään leuka tangon yli, niin mielestäni lisäpainoleuanvedossa kilpailtaessa pitäisi urheilijan saada tehdä koko keholla kaikkensa saadakseen leukansa tangon yli. Täytyy nyt muistaa, että lisäpainoleuanvetoa liikkeenä voi käyttää eri tarkoituksiin. Minun mielestäni urheilulajina lisäpainoleuanvedon tulisi olla sitä, että etsitään kuinka suurella lisäpainolla ihminen pystyy vetämään leukansa suorin käsin roikunnasta tangon yli. Se on sitten eri asia, jos lisäpainoleuanvetoa käytetään jossain kuntotestissä olkanivelen ojentajien ja kyynärnivelen koukistajien lihaskuntotestiliikkeenä. Kuntotestaustoiminnassa liikkeen tekniikkaa kannattaa rajata niin, että saadaan mahdollisimman hyvää tietoa mitattavien lihasryhmien maksimivoima-, nopeusvoima- tai kestovoimatasoista (nimenomaan, jos halutaan mitata teityn alueen hermolihasjärjestelmän ominaisuuksia - ei varsinaisesti suorituskykyä tietyssä liikkeessä). Voimaharjoitteluliikkeenä lisäpainoleuanvedon käyttötarkoitus taasen riippuu treenaajan tavoitteista. Yläselän lihasmassaharjoittelussa kannattaa suosia melko eristettyä tekniikkaa ja lisäpainoleuanvetäjän maksimivoimatreenissä mahdollisimman tehokasta ja eniten ylöspäin vievää voimaa tuottavaa tekniikkaa. Urheilulaji, kuntotestiliike ja voimaharjoitusliike ovat eri asioita ja niissä leuanvetoa käytetään yleensä eri tarkoituksiin.
Helka: Olen samaa mieltä, että yleisöystävällisyyttä täytyy kehittää. Jonkunlainen lipullinen tai muulla merkillä toimiva leukastoppari sekä leuanylityskuvan heijastaminen yleisölle ovat ainakin hyviä vaihtoehtoja. SLRY:n hallitus käsittelee myös näitä asioita, sillä ensisijaisen urheilijoiden edun lisäksi myös yleisön etu on lajin etu.
Lisäpainoleuanveto on suorituskykyurheilua eikä arvostelu-urheilua. Esimerkiksi kuulantyönnöstä voisi saada varmasti monella tapaa esteettisemmän lajin (rytmikkäämpi ja tanssahtelevampi tekniikka, urheilijoiden pienempi rasvaprosentti ja hitaampi suoritus, eikä niin nopea rykäisy), mutta tämä ei ole se juttu kuulantyönnössä, vaan se kuinka pitkälle kuula lentää ringistä. Nopea suoritus leuanvedossa vaatii kovaa tehontuottoa (teho on voiman ja nopeuden tulo P=Fv). Konsta ja minä olemme treenanneet vuosia sekä nopeusvoimaa että maksimivoimaa leuanvetoon. Ei tuo äärimmäinen nopeus ole tullut itsestään. Kova tehon/kiihtyvyyden tuotto auttaa siten, että inertian avulla kuorma liikkuu eteenpäin, vaikkei liikeradan jokaisessa pisteessä tankoon tuoteta niin suurta vetävää voimaa kuin kuorma painaa. Saman ilmiön takia penkkipunnerruksessa on hyötyä nopeusvoimaharjoittelusta: kun rinnaltalähdössä saa tangolle tarpeeksi kiihtyvyyttä, niin tanko liikkuu inertian avulla kuolonkohdan yli, vaikka kuolonkohdassa penkkipunnertajan tankoon tuottama voima on pienempi kuin tangon paino. Tuollainen räjähtävä tekniikka on yksi tapa lähestyä lisäpainoleuanvetoa, niin kauan jos ja kun kisataan konsentrisessa liikkeessä (alhaalta ylös). Tilanne hieman muuttuisi, jos lajissa olisi tuo joidenkin kannattama ylästoppi, jolloin kisasuoritus olisi konsentrinen veto + isometrinen pito. Minä ja monet muut kritisoimme loppupitoehdotusta vetoliikkeessä sen takia, että loppuasento vaatii äärivoimantuottoa, eikä sitä voi pitää maksimaalisella vetokuormalla yllä, kuten punnertavissa lajeissa, joissa suoritus päättyy nivelten lukittumiseen (esimerkiksi penkkipunnerruksessa, jalkakyykyssä, maastanostossa, tempauksessa, työnnössä ja entisajan punnerruksessa). Punnertavissa lajeissa loppuasentoa pystyy pitämään helposti yllä maksimaalisella punnerruskuormalla nivelten lukkoasennosta johtuen. Tämä, että kisataan yläkropan vetävässä liikkeessä, on voimailukulttuurille hieman vieraampi juttu. Miettikääpä, jos kisattaisiin myös penkkisoudussa/penkkivedossa (penkin vastaliike: maataan penkillä ja vedetään tanko kiinni penkkiin suorilta käsiltä): olisiko loppulukotus järkevä sääntö? – mielestäni ei. Lisäksi tekniikkakeskustelusta täytyy sanoa se, että kukaan ei tiedä mikä on optimaalinen lisäpainoleuanvetotekniikka nykyaikaisessa lisäpainoleuanvedossa, sillä asiasta ei ole tehty biomekaanista tutkimusta ja käytännön valmennuskokemustakin on vielä kovin niukasti. Lisäksi on hyvin todennäköistä, että optimaaliseen tekniikkaan vaikuttaa monet yksilölliset ominaisuudet: kehon mittasuhteet, lihassolujakauma, harjoitustausta ja omien eri lihasryhmien voimatasot. Ja se, jos joku ei ole innokas opettelaan optimaalista tekniikkaa harrastamaansa kilpaurheilulajiin, niin se on oma moka. Lisäpainoleuanveto on kuitenkin yksinkertainen liike verrattuna vaikkapa tempaukseen tai korkeushyppyyn.
Lisäksi täytyy todeta, että kilpaurheilussa liikutaan ihmiskehon suorituskyvyn äärirajoilla. Lämmittelykorkeudesta korkeushyppääjä hyppää yli senttikaupalla, mutta ennätyskorkeus menee yli rimaa hipoen. Samoin lisäpainoleuanvedossa suoritus on maksimaalinen vasta sitten, kun saa juuri ja juuri leuankärkensä tangon yli sekä pysty- että sivuttaissuunnassa. Kun loppupiste on saavutettu, on veto täysiratainen, eikä vajaa – väitti kuka tahansa mitä tahansa. Se on sitten eri asia, jos aloitus- tai lopetuspiste olisi määritetty eri tavalla kuin aloituspiste: kyynärnivelet suorana roikunnassa ja lopetuspiste: leuankärki menee vetotangon yli sekä pysty- että sivuttaissuunnassa.
Muistutan lopuksi, että nämä ovat kaikki minun henkilökohtaisia mielipiteitäni ja minulla on vain yksi seitsemästä äänestä, kun äänestämme näistä asioista Suomen Leuanveto ry:n hallituksessa.
PS. Loppuun esimerkkejä omasta harjoittelusta, kun leuanvetoa käytetään eri käyttötarkoituksissa.
Maksimivoimaharjoitus lisäpainoleuanvetoon:
Lihasmassaharjoittelua (8x 51,2kg+BW88,1kg = 139,3 kg)
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
