Liikuntatunnilla opittua...

[Juzzi87]

pesäpallo on helvetin kiva laji, mutta koulussa kävi meikälle aika heikosti, vieläpä ammattikoulussa, olin kakkosvahtina, ykkösvahtina oli aivan vitun kova heittäjä, no lyöjä löi lähes suoraan ykköselle ja paloi siihen, ykkösellä ollut etenijä lähti kakkoselle, no huusin että tänne vielä tänne vielä, kaveri heitti aivan saatanan kovan heiton ja jouduin kurottamaan että saan pallon kiinni, sehän tuli räpylän alta suoraan suuhun :D
vähän aikaa mietin maailmanmenoa ja sit jatkettiin peliä :D pikkasen turpos huulet, mutta onneksi hampaat säästy.

yläasteella jollee kävi vähän heikommin, en nähny tapausta mutta oli etukopparina ja joku hyvä pelaaja löi saatanallisen pommin suoraan sen suuhun, kävi vähä huonommin ku mulle, sille jouduttiin laittamaan kaikkia ihme rauta härpäkkeitä että pysy leuat kasassa..


Kyllähän se on aika hullua touhua olla siinä edessä ainaki, oliskohan ollu viime vai tälläkaudella niin superpesis joukkueen, tais olla KPL pelaaja sai jo lämmittelyssä pallon nekkun, se lähes irtosi, roikku vaan vissii nahkalla kiinni :D

 

[SerialLoser]

Dipiltä hyvä ehdotus: -"Joko reilusti lisää resursseja, jolloin saadaan eri tasoiset oppilaat omiin ryhmiinsä ja lisää valinnanvapautta"-

Mutta kuinka tämä käytännössä onnistuisi? Kuka tekee sen jaon kuka kuuluu "lahjakkaisiin" ja kuka "vähemmän lahjakkaisiin"?
Valinnan vapautta peräänkuulutin itsekkin, mutta jos oppilaita on liikunta ryhmissä 20-30, niin mistä se sellainen laji löytyisi, joka jokaista miellyttäisi?

RitariÄssä: -Olen täysin samaa mieltä, että suurimman osan koululiikkumisesta tulisi olla juuri -"yleis- ja lihaskunnon kehittämiseen ja ylläpitämiseen tähtäävää harjoittelua"- eikä niinkään kilpailuhenkistä, kuten se liian usein on. Juuri tähän tarkoitukseen voimistelu mielestäni sopii vallan hyvin.

Ja mitä tulee "lahjattomuuteen", niin jos liikunnassa tuo riittä perusteluksi osallistumattomuuteen, miksei se riittäisi sitte esim. kielissä ja matematiikassakin?

Päästiin asiaan! Koen, että ainoa tapa millä tästä kerran viikossa -liikkumisesta vois olla hyötyä, on jos oppilaat käy ottaan HIT-punttitreenin, joka sarja failureen, ja siitä sitten palauttelee viikon.
Mut liekö fiksua sekään.
Eli siis kenenkään kunto ei nouse mihinkään sillä kerran viikossa pelleilyllä.

Entäs jos pennuille opetettaisiin teoriaa ja käytäntöä mahd monesta lajista.
Esim jos punttailua haluaa kokeilla, niin siitä voisi saada selkeesti enempi irti, jos joku opettaisi teoriaa ja kertoisi perusteet, antaisi muutaman malliohjelman ja neuvoisi ohjelman teossa, minkä jälkeen voitaisiin liikkeiden tekniikkaa harjoitella ihan käytännössä.

Ja opetettaisiin aerobisen liikunnan alkeita ja perusteita, joista sitten voipi kehitellä itelleen soveliasta harjoitusregimeä, jos kiinnostaa.
Jos ei kiinnosta niin sitten ei hölkkäile, mutta onpahan itsellä edes tietoa aiheesta.

Kerran viikossa jääpalloa marraskuusta huhtikuuhun on jokseenkin turhin tapa käyttää aikaa mitä keksin.

 

[Miikkah]

Opin että jos joku pelaaja näyttää kesken sählypelin opettajalle (tuomarille) paljasta persettä, niin opettaja lähtee meneen sanoen että pelakkaa sitten keskenään.
Seuraavalle liikuntatunnille opettaja karautti autolla pihaan, heitti takaluukusta pesäpallovehkeet ja lähti meneen.
Pelailtiin pari tuntia pesistä kunnes sama äijä tuli hakeen vehkeet pois.
Seuraavalle tunnilla ei kuulunut koko miestä. Se olikin ysiluokan viimeinen liikuntatunti joka siis jäi tekemättä....
Tässä jotain muistoja.

 

[ilmo]

Yksi lisää Pekan "kasvatteihin" :D

Oliko koripallo yhtä harvinaista herkkua teilläkin?

Harvinaista se kyllä oli, mutta ei sitä herkuksi voi sanoa Kentällä hirveä lauma porukkaa ja koreja tuli kerran viidessä minuutissa kun heittotaidot eivät kovin hyvät olleet...

 

[Oskari-]

Joskus yläluokilla piti juosta alkulämmittelyksi lenkki urkkakentällä kiertävällä pururadalla. Noh koska pururata sivusi sopivasti sellaista koirankopin kokoista "spurgu-Siwaa" niin karattiin ostamaan teinilonkeroa kesken lenkin :D Energiatasothan on tärkeää pitää yllä aina suorituksen aikana sehän on selevä:kippis1:

 

[Sepsis]

Kerran viikossa jääpalloa marraskuusta huhtikuuhun on jokseenkin turhin tapa käyttää aikaa mitä keksin.

Itse keksin kyllä monta paljonkin tyhmempää aktiviteettia. Esim. TV:n katselu, juopottelu, kavereiden kanssa ringissä kessuttelu, mopolla ajaminen, syljeskely ja seinien potkiminen, toisten kiusaaminen yms. Onhan noita.

 

[kes0]

Jos joku hieman lahjattomampi futiksessa potkasee pallosta ohi, se on ''hieno'' hämy. :D

 

[Eleonoora]

Lukion kolmannella meillä oli puolisen vuotta sijaisopettaja liikunnassa.. Salilla kun oltiin ja tein hauiskääntöä 10kilon käsipainoilla, niin tää maikka sit viisaana mulle kertoi, että kannattaa siirtyä pienempiin painoihin, koska noin isoilla painoilla saattaa kasvaa lihakset. :jahas:

 

[Lutikka^]

Lukion kolmannella meillä oli puolisen vuotta sijaisopettaja liikunnassa.. Salilla kun oltiin ja tein hauiskääntöä 10kilon käsipainoilla, niin tää maikka sit viisaana mulle kertoi, että kannattaa siirtyä pienempiin painoihin, koska noin isoilla painoilla saattaa kasvaa lihakset. :jahas:

Ehkäpä se vittuili pienistä painoista ;)

edit: oho olitkin naaraspuolinen rotumme edustaja

 

[Indica]

Pesäpallo on aivan sikamainio laji, sen opin.. Kerran sain tosin sieppariin siin ihan ees Kovahkon lyönnin suoraa kaulaa. vähän aikaa piti haukkoo henkeä, muttei menny kyllä kasaan mikään osa loppujenlopuksi


Kerran juoksin 1. 2. pesälle ja tuli suoraa olkapäähän lyönti jonka löi vielä maajoukkuetason futari aivan täysillä matalana.
onneks ei tullu päähä mutta käsi meni aivan tunnottomaksi ja parantu et pysty liikuttaa noin viikossa aika jälki siit jäi. Kerran tuli reiteen.

Pesistä on tullu tosin pelattuuki paljo

EDITTIÄ

en oo koskaa pesiskypärää koulun peleis pitänyt ei oo tullu tarvettakaan, ja yleesä mieluusti aina siinä 6metrin päässä, se on jännenpää, eikä palloa missään tapauksessa pidä väistää, vaan ottaa kiinni, jossei aina räpylällä ni ei ne mahaosumatkaa haitaksi oo jos sen avulla kuitenkin pystyy vaikka polttamaan

 

[Mäyräkoira]

Voi voi, kylläpä täällä on paljon ihmisiä joita katalat liikunnanopettajat ovat kaltoin kohdelleet koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. On pistetty tekemään niinkin vastenmielisiä liikuntasuorituksia kuten hiihto, suunnistus, voimistelu ja vielä joukkuepelejäkin on täytynyt pelata. Onhan se nyt selvä että liikunnan ilohan siinä menee kun joutuu tekemään jotain, mikä ei ole itselle mieluisinta liikkumista...

Tämä threadi on mennyt ihan offtopiciksi, mutta mitäpä siitä, sillä offtopic on elämän suola.

Minusta koululiikunnassa vastenmielisintä oli se, että lapsia laitettiin tekemään liikuntasuorituksia, jotka selvästi pelottivat heitä. Meidän liikkaryhmässä oli yksi tyttö, joka alkoi aina itkeä kun piti tehdä kuperkeikka. Silti opettaja pakotti hänet tekemään kuperkeikan aina. Monet pelkäsivät telinevoikkaa (jota ei opetettu kunnolla, vaikka loukkaantumisen vaara oli olemassa) ja osa mukuloista pelkäsi selvästi uintia. Uskon myös, että pelot olisivat varmasti olleet pienemmät, jos "hurjimmat" telinevoikkatemput olisivat olleet vapaaehtoisia ja yleensäkin olisi voinut valita välillä tekeekö jotakin vai ei ilman pelkoa kiusaamisesta tai numeron huononemisesta.

Myös puutteellinen tekniikan opetus harmitti. Minua olisi ainakin kiinnostanut oppia esim. telinevoikkaliikkeet kunnolla eikä "sinnepäin ja itseä vähän kolhien".

Eniten kuitenkin harmitti open natsimainen suhtautuminen itsensä telomiseen. Terkalle pääsi, kun tunti oli loppu eikä yhtään aiemmin. Tästä periaatteesta johtuen kärsin vieläkin ala-asteen liikuntatunnilla hankkimastani polvivammasta. Vamma oli ihan oma moka, mutta hoidon viivästyminen parilla tunnilla oli opettajan vika. :(

Mielestäni koululiikunnassa tulisi juuri opettaa näiden perinteisten lajien perusteet kaikille tasapuolisesti. Ymmärrään kyllä että monella ei ole varaa/halua ostaa suksia/luistimia muutamaa kertaa vuodessa tapahtuvaa koululiikuntaa varten, mutta tällaisissa tapauksissa olisi koulun velvollisuus ne välineet lainata sen tunnin ajaksi. Pääasia että tämäkin laji on tullut testatuksi ja lajin perusteet ymmärretyksi.

Olet tässä ihan oikeassa. Kyllä hiihtoa etc voidaan kokeilla ja harrastaa, mutta hiihto ei saisi olla "ainoaa oikeaa urheilua". Opettaja ei saisi myöskään kiljua naama punaisena oppilaalle, jolla ei ole luistimia tai suksia omana.

Kilpailuttaminen on myös ongelma: se, että on surkea hiihtäjä ei tarkoita sitä, että on surkea urheilija. Minulla on aina ollut huono liikuntanumero, koska lajit joita tyttöjen oletetaan harrastavan ovat olleet sellaisia, joissa olen huono. Sen sijaan lihaskuntotesteissä, venymistesteissä, jalkapallossa ja uinnissa olen ollut hyvä, mutta opettaja ei ikinä laittanut merkillä näitä suorituksia. Olinhan koreografisesti muita tyttöjä kömpelömpi ja halukkaampi tekemään vähän hurjempia temppuja ja rankempia lajeja. :(

Ja mitä tulee voimisteluun... suurin osa täällä hehkutta sen olevan saatanasta. Miksi näin? Ennenhän voimistelu on ollut liikunnan ohella yksi kouluaineista, ei osa sitä. Näin pitäisi olla mielestäni vieläkin. Nykyisin näkee liiaksi nuoria henkilöitä, joilla kehonhallinta, koordinaatio ym. on aivan perseestä, johtuen juuri kehonkäytön harjoittelemattomuudesta.

Mikäli tekniikkaa todella opetettaisiin, voimistelusta olisi hyötyä. Harva kouluikäinen kuitenkaan tuntee vartaloaan vielä niin hyvin, että oppisi voimistelua ilman kunnon opetusta.

Mitä muistaa kouluajoiltaan, niin joissain liikuntalajeissa vaan oli hyvä ja joissain ei. Mutta en minä ainakaan kiinnittänyt huomiota mitenkään siihen, miten tein jotakin. Kunhan tein vain.

 

[Timeoni]

No mitenkäs se sitten toimisi? Jos ryhmässä olisivat kaikki jotka todella osaavat ja haluavat pelata ja pari neropattia jotka "tekevät parhaansa" niin mietippä paljonko silloin kyrsisi näitä parempia kun he vihdoin olettaisivat saavansa pelailla kunnolla mutta porukka olisikin edelleen sama(ne jotka eivät edes halua yrittää yleensä istuvat kentänreunoilla, näin ainakin meillä)

Siinä astuukin kuvaan tämä opettajan ohjaus. Ehkä se vähän kirpaisee Mattia ja Pekkaa kun ope sanookin että menkääs pojat tonne toiseen ryhmään mutta muilla on kivempaa ja toivon mukaan ne pari neropattiakin tajuavat missä mennään.

Kuitenkin tuommoinen systeemi vaatii opettajalta paneutumista hommaan ja kuten täälläkin on käynyt ilmi, ei niin päteviä opettajia kasva puissa.

 

[SerialLoser]

back to topic:
sen opin ala-asteella meidän luokanopettajan vetämillä
liikuntatunneilla, kun jalitsua pelattiin, että sama kumman puolen pelaaja pistää pallon yli kummassa päässä hyvänsä, siitä seuraa maalipotku.

 

[Reason]

Opin, että coopperissa voi juosta 9.luokalla 2800m farkut ja maiharit jalassa. Tämän todisti hevari-frendini. :D

Ala-asteella opin, että suunnitusta tehdään juuri vesisateina syyspäivänä, ja opettaja lyö kartan käteen ja istuu itse liikuntahallin tuulikaapissa ja ryystää kahvia. :curs:

 

[LucyFery]

Kyllä hiihtoa etc voidaan kokeilla ja harrastaa, mutta hiihto ei saisi olla "ainoaa oikeaa urheilua". Opettaja ei saisi myöskään kiljua naama punaisena oppilaalle, jolla ei ole luistimia tai suksia omana.

Omista kouluajoista muistan, miten ihanalla opettajalla ei millään mennyt jakeluun, että joku voi oikeasti olla niin köyhästä perheestä ettei välineisiin yksinkertaisesti ollut rahaa. Ihan kuin lapsi ei muutenkin tietäisi/häpeäisi sitä seikkaa että vanhemmat ovat köyhiä, niin siihen päälle pitää vielä kestää opettajan haukut ja pesservisseröinti siitä kuin "jokaisella kyllä on rahaa vaikka käytettyihin välineisiin".

Jos joku viisas nyt ajattelee, että "kyllä sitä rahaa kaljaan riittää mutta ei lapsen kouluvälineisiin", niin hei: jos vanhemmat köyhyyden lisäksi ryyppää (ja oikeasti on olemassa myös köyhiä perheitä joissa ei ryypätä, rahaa vain ei ole) niin mitä se penska sille voi tehdä? Auttaako, että häntä vielä syyllistetään asiasta mille ei voi mitään?

Omassa perheessäni rahat sentään riitti niihin pakollisiin välineisiin, jotka kuitenkin ostettiin käytettyinä ja silti hampaita kiristellen. Oih sitä liikunnan riemua, kun hiihti voitelemattomilla, juuri kasassa pysyvillä suksilla ja reikäisillä monoilla. Taisin koko ala-asteen selvitä kahdella suksiparilla, joten oikean pituudenkin kanssa lienee ollut vähän niin ja näin. Kuudennen luokan jälkeen vannoin, että koskaan en enää hiihdä enkä perkele ole hiihtänyt!

 

[Mimuli]

Lukion ekalla uuden liikunnanopettajan ensimmäisillä tunneilla harjoiteltiin armeijan käännöksiä. KÄÄNNÖS VASEMPAAN.........PÄIN! Olipahan oppi halussa inttiin mennessä. Sit me kans pidettiin aina päivänavauksia liikkatuntien alussa. Piti ottaa päivän hesarin pääkirjoitus ja kertoa sen sisältö toisille. Oli vähän erikoiset metodit sillä sällillä.

me harjoiteltiin noita käännöksiä 3-4 luokilla, sit se ope jäi eläkkeelle... Opin myös marssimaan tamburiinin tahdissa, kääntymään päinmakuulta selinmakuulle (MARS!). Pukin yli hyppäämistä en koskaan oppinut koska kapinallisena (jo lapsesta asti) en sitä koskaan suostunut tekemään. Ja se näkyi numerossa.

Oikeesti koululiikunta on ollut kivaa vasta ammattikoulussa, ihan jo pelkästään siitä syystä että joukkuepelit ei koskaan tyttöjen liikunnassa onnistu, amiksessa kun oli sit minä ja 17 jätkää niin se toimi.

 

[Mimuli]

Sama opettaja muuten jätti mut 3.luokkalaisena itekseni metsään kun suunnistaessa eksyin. Parin tunnin harhailun jälkeen löysin koululle ja menin luokkaan. Pahoittelin että kesti kun eksyin, ja ope kysyi vaan että no löytyikö ne rastit :curs: :curs: :curs:
Ihan harmittaa nyt ettei siitä tullut isompaa äläkkää nostettua silloin :evil:

 

[Mäyräkoira]

Omista kouluajoista muistan, miten ihanalla opettajalla ei millään mennyt jakeluun, että joku voi oikeasti olla niin köyhästä perheestä ettei välineisiin yksinkertaisesti ollut rahaa. Ihan kuin lapsi ei muutenkin tietäisi/häpeäisi sitä seikkaa että vanhemmat ovat köyhiä, niin siihen päälle pitää vielä kestää opettajan haukut ja pesservisseröinti siitä kuin "jokaisella kyllä on rahaa vaikka käytettyihin välineisiin".

Meidän luokalla oli yksi poika, joka oli todella köyhästä perheestä. Elettiin siis 80-luvun loppupuoliskoa, ennen lamaa. Jotkut opettajat eivät todellakaan ymmärtäneet sitä ja kyselivät todella tyhmiä esim. suksista. :jahas:

Ehkä lama on opettanut opettajille sen, että rahaa ei todellakaan kaikissa perheissä ole kuin välttämättömiin menoihin.

 

[mju24]

Opin
1. Vihaamaan hiihtoa, ei ollut juhlaa ilman pitoa hinkata pelkkää perinteistä kun moottorikelkalla vedetty latu oli liian kapea luistelutyyliin. Eli yksi potku eteen ja kolme taakse. Noh tulihan siinä hiki.

2. Vihaamaan koululiikuntaa, ala-asteella hypeltiin tosiaan pam pam tampurin tahdissa, opettaja viis veisasi pakkasrajoista ym loukkaantumisista. Tuloksena paleltuneet sormet ja murtuneet sormet koripallon seurauksena. Ihan itse 2 luokkalainen hipsi arvauskeskukseen kun opella kiiru kotiin.

3. Vihaamaan lentopalloa. Yläasteen liikunnan opettajan mielestä lentopallo oli ainoa oikea laji ja sitähän sitten pelattiin aina ja iänkaiken piti siitä sitten tai ei. Ellei osoittanut pitävänsä lajista, viuh ulos tunnilta ja jälkkäriä, allekirjoittanut taisi lentää ulos lentopallo plop plop tunnilta.

Kuoli kaikkinainen liikunta ja ilo pitkäksi aikaa kunnes lukiossa nuori vastavalmistunut liikunnan ope palautti kipinän. Hän kysyi mitä tehdään, pelattiin ultimatea, käytiin spinning tunnilla, ampumassa, kiipeilemässä jne jne. Ja tohinassa huomasi, että ,liikuntahan ON mukavaa ja hyvän numeron saamiseen ei vaikuttanut pärstäkerroin tai se, että olit paras kaikessa vaan silkalla aktiivisuudella ja yrittämisellä ja itsensä ylittämisellä sai ansaitsemansa numeron. Nimen muistan edelleen, Päivi Piuhola-Pakkala. Kiitos innon palauttamisesta

 

[hölkkääjä]

Opettaja kertoi että leukojen veto on hauis liike kun taas ylätalja on etuolkapää liike