Lapsenteko, itsekkyyttä vai primitiivinen tarve?

[Dean Kuntz]

Naurettavuus loppuu, kun mietit kuka näiden lapsettomien eläkkeet maksaa. Jos muutaman kymmenen vuoden päästä on enemmän ihmisiä eläkkeellä kuin työelämässä, niin mielestäni on täysin oikeutettua osoittaa syyttävä sormi lapsettomiin.

Tietenkin on pareja, jotka eivät voi saada lasta, ja ihmisiä, jotka eivät löydä paria.

Ei vittu niitä eläkkeitä kukaan pysty maksamaan. Suomessa on liian vähän ihmisiä, piste. Ei ole tarpeeksi kriittistä massaa josta laadukkaita ihmisiä voisi nousta esiin. Suomi tukehtuu keskinkertaisuuteen.

Kaikilla pienillä mailla joissa on vähän ihmisiä on ihan surkea bruttokansantuote ja hinnat pilvissä. En pysty ymmärtämään miten joku Islanti voi olla vielä olemassa. Ehkä niillä on jotain salaisia tuloja Yhdysvalloilta/Venäjältä/Norjalta. Sanoisin että tuollainen 60 miljoonaa ihmistä on raja jolloin maalla alkaa olla menestymisen ja kehittymisen mahdollisuuksia....

Tulikos jo tarpeeksi syitä miksi niitä lapsia pitäisi tehdä...

Mutta aiheeseen liittyen on ihan tosi että liikakansoituksen näkökulmasta lasten hankkimisesta pidättäytyminen tai adoptoiminen olisivat mitä epäitsekkäimpiä tekoja.

 

[indigof73]

Tähän vielä se, että hyvin vammainen lapsi ei pysty paljoakaan elämästä nauttimaan. Elämä voi olla hyvin lyhyt ja sisältää paljon erilaisia sairauksia ja vammoja, jotka tuottaa kärsimystä (lue: kipua).

Kaikki, jotka touhottaa vammaisen lapsen oikeudesta elämään voi mennä katsomaan johonkin kouluun tai laitokseen millaista on hyvin vammaisen lapsen elämä.

(Huom, puhun tässä siis hyvin vammaisesta lapsesta)

Ongelmana tässä onkin se, että mihin se raja vedetään. Missä siis kulkee se inhimmillisen kärsimyksen raja, missä se elämä ei enää ole elämisen arvoista, ja kuka sen on pätevä määrittelemään?

 

[Rinkku]

Ongelmana tässä onkin se, että mihin se raja vedetään. Missä siis kulkee se inhimmillisen kärsimyksen raja, missä se elämä ei enää ole elämisen arvoista, ja kuka sen on pätevä määrittelemään?

Nyt pistit pahan. Aihe on mitä vakavin, mutta näin heti sieluni silmin jonkun käytännöllisen filosofian jatko-opiskelijan esittelevän ton väikkärin tutkimusaiheena. Jotta globaali julkisuus olisi taattu, niin se olisi tietenkin englanniksi. Iskevä nimi ja "selittävä" alaotsikko. Tässä olisi kansi:

WORTHLESS LIVES

*Justification of infantcide in lacanian perspective*

Periaatteessa on toki niin, että kenet tahansa voidaan heittää synnytyksen jälkeen rotkoon, ilman että yksilö itse siitä pahemmin kärsii. Nyt mä olen tietenkin onnellinen, että jäin henkiin, mutta en "mä" olisi ollut se, joka lensi rotkoon. Vauvat nyt on kuitenkin reflekseillä varustettuja lihakimpaleita, joissa on valtavan paljon potentiaalia eikä juuri mitään aktuaalista. Ja mun mielestä potentiaalia ei voi menettää. Huom: filosofia ei ole tiedettä vaan kaunokirjallisuutta, joten ton väitteen arvo on täysin sama kuin jonkun sarjakuvahahmon puhekuplan.

Ei tohon kukaan osaa vastata. Kun mä nään vammaisen, joka ei kykene liikkumaan, vetää pakkoliikkeitä, mölisee ja nenään menee letkut, niin mä mietin joka kerta, että mä olisin siinä ja...no, mä en voi tietää, millaista on olla syvästi kehitysvammainen. Toisaalta, ei kyllä tiedä se vauvakaan siinä vaiheessa, kun se päätetään pitää high-techin avulla hengissä.

Meitä humanisteja pitäisi oikeesti panna nyrkillä perseeseen. Tämmöisellä lätinällä on vain ja ainoastaan viihdearvo...jos sitäkään.

Edit: "Meitä" tarkoittaa vain ja ainoastaan minua tässä dialogissa.

 

[naksu]

Kyllähän se on aika ongelmallista vetää rajaa minnekään. Jos tuota miettisi niin, että kaikki jotka ovat jollain tavalla kehitysvammaisia pitäisi heittää mäkeen, niin sitten voi jo miettiä, että miten pieni muutos ylipäätään pidetään kehitysvammaisena? Eli mikä on terve ihminen? Voisin itsekin pitää itseäni epäoptimaalisena, mikä jonkun ajattelumallin mukaan voisi olla sairas, koska mulle geeniperimä ei ole tuonut alhaista luontaista rasvaprosenttia. Esim. kilpatennisryhmästä olin yläasteella ja lukiossa aina se ainoa, jolla ei ollut sitä six-päckiä. Ja muut vetivät aivan törkeesti karkkia kun itse en siihen taas koskenut... Salitreenissäkin kehitys on hidasta.

Eli jos sen riman vetää jonnekin, niin sitä rimaa voi aina alkaa pikkuhiljaa nostamaan vähän korkeammalle.

 

[Nate]

Mitä itsekkäitä tarpeita lapsen hankkiminen tyydyttää? Miten se parantaa elämänlaatua?

Minulle tulee pakosti mieleen, että lapsen ja vanhemman välinen rakkaus on pyyteetöntä. Sellaista rakkautta ei saa keneltäkään muulta, ei edes omalta mieheltä/vaimolta. Omilta vanhemmilta on joskus saanut samanlaista rakkautta (toivottavasti ainakin), mutta vasta kun on omia lapsia, sitä ymmärtää käsitteen "pyyteetön rakkaus". Lapsi ei rakasta sinua, koska annat hänelle ruokaa/vaatteita/leluja/whatever, vaan lapsi vain rakastaa sinua. Kyllä sellaisen rakkauden kokeminen parantaa elämänlaatua. Voihan se toteuttaa myös itsekkäitä tarpeita, varsinkin jos ei itse jostain syystä kykene samankaltaiseen rakkauteen. Yleensä vanhemmat myös rakastavat lapsiaan pyyteettömästi, mutta poikkeuksiakin on.
Sain juuri pojaltani (5-v.) kirjeen, jossa luki: "Äiti olet maailman kaunein ja rakastan sinua elämäni loppuun asti 100 vuotta." Kyllä tuli tippa silmään.

 

[Honey]

Mun pitää kanssa kommentoida tätä aihetta. Vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole itsekästä vaan siinä ollaan ajateltu asiaa hyvinkin paljon. Lapsi vaatii paljon ja jos on itse sitä mieltä ettei pysty antamaan lapselle hyviä kasvuolosuhteita (no joo mitkä ovat hyviä kasvuolosuhteita?) niin järkevällä tiellä ollaan eikä itsekkäällä.

Itsekkin olen ajatellut asiaa paljon ja tiedän mitä perheellisen elämä (3 pikkuveljeä) on ja päätynyt jo vuosia sitten siihen päätökseen etten halua omia lapsia. Jonkun muun lapsia voin hoitaa ilomielin silloin tällöin.

 

[Tape]

Kyllä jokainen tervejärkinen ihminen kummasti kiinnostuu niistä lapsista, kun sellainen omalle kohdalle sattuu. Itsekään en viisi vuotta sitten ollut kyllä mitään lapsia tekemässä, mutta nyt kun niitä kaksi on, ei poiskaan vaihtaisi. Ei oikein keksi, mitä sitä kaiken senkin ajan tekisi, mitä nyt lapsiin tuhraantuu. Söisi, makaisi ja kävisi puntilla - pidemmänpäälle todella kehittävää (kun puhutaan parinkymmenen vuoden periodista). Voisi olla noita jutunaiheita rouvankin kanssa hivenen vähemän, ilman näitä pääpunaisena vipeltäviä riiviöitä.

Eikä se maailman ihmispaljous mihinkään muutu suomessa sitä lapsien tekoa rajoittamalla.

Olen varmasti kalkkis jne. mutta näin jälkikäteen tuntuu erittän järkevältä, kun eka lapsi tuli 25 vuotiaana. Monet tuossa iässä vannoo olevansa tekemättä ikinä lapsia, mutta mieli muuttuukin yllättäin kymmenen vuoden päästä. Sitten painitaan niiden hedelmöityshoitojen kanssa, ei osata eläytyä hiekkalaatikolla traktorileikkeihin, ollaan niin virallisia vauvauinneissa, päivähoidossa jne, jne - tätä vaan näkee päivittäin, kun tuolla liikkuu ja perheellisiä kohtaa eri tilanteissa.

Kaikki edellämainittu tietenkin tarkoitta, että taustalla on "toimiva" parisuhde, katto pään päällä (ei tarkoiota kuitenkaan 200m2 omakotitaloa miljoonalainalla, jne. Ymmärrätte kyllä.


P.S. Hyvissä oloissa kasvaneilla lapsillahan tämä maa on rakennettu (vrt elokuva Juoksuhaudantie)...

 

[skeema]

Eli osaatteko kertoa, miksi lapsenteko olisi looginen päämäärä ihmiselolle? Itse olen ajatellut, että kestävän kehityksen periaatteen takia olisi ihmiskunnan hillittävä kansoittumista, vaikka luonnolliset vaistot siihen pakottaisi. Eli periaatteessa jokaisen elollisen elämän kaavaa: Syö, pysy hengissä ja lisäänny, pitäisi muuttaa. Kun puhutaan, että lapsen tekemättä jättäminen olisi itsekäs teko, niin minä ajattelen päinvastoin, mielestäni se on todella epäitsekästä. Ja siitä vielä epäitsekkäämpi teko olisi adoptoida lapsi jolla olisi muuten huono tulevaisuus.

Kroonisena nothingButterina tiivistäisin asian siihen, että ei tässä tarvitse hakea mitään päämääriä tai logiikoita. Nussiminen vain on niin vitun siistiä. Jos nussiminen ei nappaa, sun geenit blokkauttuu pois ja se siitä. Aina kun polkaset - ehkäiset tai et - on olemassa nollasta poikkeava todennäköisyys, että sen seurauksena lisäännyt. Todennäköisyys, että lisäännyt ainakin kerran lähestyy ykköstä, jos vaan halut ovat tarpeeksi suuret.

Abstrahointikyvyn kehittymisen myötä on sitten tullut kaikenlaista ylimääräistä scheissea tähän lisääntymiskuvioon kuten merkitysten ja logiikoitten peräänkuuluttamista.

Viipotan siis Dawkinsin "Sokea Kelloseppä" kirjan linjoilla.

Meitä humanisteja pitäisi oikeesti panna nyrkillä perseeseen. Tämmöisellä lätinällä on vain ja ainoastaan viihdearvo...jos sitäkään.

Juuri näin. Upea introspektio. Itse tosin koen viihdearvon nollasta poikkeavaksi.

 

[stranger]

Naurettavuus loppuu, kun mietit kuka näiden lapsettomien eläkkeet maksaa. Jos muutaman kymmenen vuoden päästä on enemmän ihmisiä eläkkeellä kuin työelämässä, niin mielestäni on täysin oikeutettua osoittaa syyttävä sormi lapsettomiin.

Jos nyt ensiksi ottaisit sen moukarin kauniiseen kätöseesi ja takoisit hiukan järkeä itseesi. Kas, kun aika koittaa ja moukarimieskin ryhtyy tekemään töitä, niin voi sitten palkkakuittia tiirailessaan huomata, että sieltähän se vouti ne tulevat eläkkeet jo ottaa valmiiksi sinne sukan varteen odottelemaan moukarimiehen kiikkustuoliaikoja. Se nyt vaan on sitten tyhmää, jos niitä jaetaan leväperäisesti. Jokaisen kuuluisi saada se osa, jonka on maksanutkin. Eiköhän se syyttävä sormi osoita jonnekin muualle.

 

[Homelite]

Jos nyt ensiksi ottaisit sen moukarin kauniiseen kätöseesi ja takoisit hiukan järkeä itseesi. Kas, kun aika koittaa ja moukarimieskin ryhtyy tekemään töitä, niin voi sitten palkkakuittia tiirailessaan huomata, että sieltähän se vouti ne tulevat eläkkeet jo ottaa valmiiksi sinne sukan varteen odottelemaan moukarimiehen kiikkustuoliaikoja. Se nyt vaan on sitten tyhmää, jos niitä jaetaan leväperäisesti. Jokaisen kuuluisi saada se osa, jonka on maksanutkin. Eiköhän se syyttävä sormi osoita jonnekin muualle.

Ei pidä paikkaansa, suomen eläkejärjestelmä on sellanen että nyt eläkemaksuja maksavat maksaa nyt eläkkeellä olevien eläkkeet ja niin edespäin. Eli kun olet itse eläkkeellä sun eläkkeen maksaa siloin työssä olevat.

Tällä eläkesysteemillä on joku hieno nimikin mutta ei sitä näin tyhmä mies muista...!!

 

[Räkä]

Aivan, tuo on juuri se kysymys mihin koko homma kaatuu. Esim. Afrikassa missä on todella suuri lapsikuolleisuus, niin siellä on melkeimpä toimeentulon ehtona siittää jälkikasvua työvoimaksi.

totta.
pitäähän vanhemmilla olla jokin sosiaaliturva, kun valtio ei sellaista pysty tarjoamaan, niin lapset huolehtivat vanhemmistaan. Mikä on mielestäni hyvä asia.

 

[Arttumi]

Älkää nyt ottako herneitä, mutta kuulostaa taas siltä, että vapaaehtoisesti lapsettomat yrittävät perustella lapsettomuuttaan aika kaukaa haetuilla syillä. Esim. ylikansoitus Suomessa WTF?! Ja kaukaa haetulta kuulostaa myös ajattelu: "en ole niin mukavuudenhaluinen/itsekäs, että tekisin lapsen, vaikka on muut puitteet kunnossa." Mielestäni nämä puitteet voivat olla paljon vaatimattomammat, kunhan vanhemmilla on tasapainoinen ja rakastava parisuhde, sekä vastuunotto-kyky. Yhteiskunnalliset paineet ne on jotka tässä asiassa jyllää. (oma kämppä, lapsille omat huoneet sekä pelit ja pensselit juu now)
Ja olen Tapen kans samaa mieltä siitä, että kannattaa jokaisen miettiä, jaksaako esim. 35v vanhemmat konttailla ympäriinsä lapsi selässään ratsastamassa, tai eläytyä kotileikkiin koiraksi (mulla kaks tyttöä). Vai kannattaako lapsien teko ehkä aloittaa jo naisen parhaassa sikiämis-iässä 25v.

 

[Neuvostoliitto]

Mun mielestä on uskomatonta jeesustelua suomalaisena perustella lapsettomuutta maapallon ylikansoittumisella. Kyllä tänne mahtuu kaikki halukkaat natiaiset eikä nuo ahtaudesta kärsivät alamaat kuitenkaan ole tänne tuppautumassa vielä vuosisatoihin. Miksi huolehtia muiden ongelmista? Nautitaan me vaan lapsinemme omasta hyvästä olosta.

 

[Tomi]

kannattaa jokaisen miettiä, jaksaako esim. 35v vanhemmat konttailla ympäriinsä lapsi selässään ratsastamassa, tai eläytyä kotileikkiin koiraksi

Mietin tässä, että jaksaisiko 25-vuotias nyt kontata heppaa leikkien ympäri kämppää tai eläytyä kotileikkiin koiraksi? :jahas: Eiköhän niitä nyt ole muitakin tapoja viihdyttää sitä sinappikonetta? Ja ei, en ole tylsimys, päinvastoin. Mun veljenpojat (5 kk, 13 kk, 6 v ja 8 v) pitävät mua hauskana ja viihdyttävänä setänä, vaikkakaan tuo 5-kuukautinen ei ole vielä mielipidettään ilmaissut muulla tavoin kuin potkimalla jaloilla ilmaan ja kikattamalla niin maan helvetisti. :haart:

 

[Nitsku]

Ja olen Tapen kans samaa mieltä siitä, että kannattaa jokaisen miettiä, jaksaako esim. 35v vanhemmat konttailla ympäriinsä lapsi selässään ratsastamassa, tai eläytyä kotileikkiin koiraksi (mulla kaks tyttöä). Vai kannattaako lapsien teko ehkä aloittaa jo naisen parhaassa sikiämis-iässä 25v.

Joo, me yli 35 vuotta täyttäneet olemmekin jo toinen jalka haudassa, on pakko nukkua päiväunet, portaissa pistää rintaan ja viimeinen kunnon erektio on koettu 90-luvun lopussa. Lisäksi unohdan lähes päivittäin ottaa verenpainelääkkeet...

 

[Goatsilla]

Täytyy myöntää, että joskus on tullut mietittyä miten se pitäisi perustella, kun en hanki lapsia. No, eipä tuohon paljon ole tullut energiaa tuhlattua, mutta tätä threadia lukiessani tajusin, että eihän sitä tarvitse perustella kenellekään mitenkään. Minusta nyt vain tuntuu näin ihan hyvältä, ilman niitä kersoja. Jos nyt jonkun mielestä olen kovin paha ihminen tämän takia, niin voin kertoa että kiinnostaa ihan helvetisti. Ihminen on biomassa joka sätkii aikansa, jokainen (no, valitettavasti eivät oikeasti ihan kaikki) voi tehdä sen sitten niin kuin parhaaksi näkee.

 

[apophis]

Itsekkin olen ajatellut asiaa paljon ja tiedän mitä perheellisen elämä (3 pikkuveljeä) on ja päätynyt jo vuosia sitten siihen päätökseen etten halua omia lapsia. Jonkun muun lapsia voin hoitaa ilomielin silloin tällöin.

Uhhh... Sukusi haara siis loppuu sinun kohdallasi? Karmaiseva ajatus. Toivottavasti veljesi kylvävät satoa sinunkin puolestasi.

 

[Goatsilla]

Uhhh... Sukusi haara siis loppuu sinun kohdallasi? Karmaiseva ajatus.

Mikä tuossa tarkalleen ottaen "karmaisee"?

 

[Smart]

Miksi aina nimenomaan sitä täytyy perustella, että ei aijo hankkia lapsia? Onko jälkikasvu joku yleinen elämänsisällön ja -merkitylsen mittari?
Miksi ei ihminen voisi olla onnellinen ilman lapsia?

Minua lähinnä karmaisee tuo ihmisten luokittelu, lapsellisiin ja lapsettomiin. Mikä ihme siinä on, kun kaikkien pitäisi edetä elämässään saman valmiin kaavan mukaan?

Osaako joku viisas vastata asiallisesti näihin kysymyksiin?

 

[123jippo]

No tohon alkuperäseen kysymykseen vielä yksi näkökulma niin ei välttämättä kumpikaan vaan enempi tulee itsestään enempi vahingossa kun harkiten.