Lapsenteko, itsekkyyttä vai primitiivinen tarve?

[Jortsu]

Joo tuo sun mainitsema on ihan kohtuullista, mutta se ei ole ihan sama kuin tuo mikä lukee mun versiossa.

Kyllä se on realismia että se lapsi tarvitsee jossain vaiheessa oman huoneen ts. ei nuku samassa huoneessa isin ja äitin kanssa. Neliöihin en osaa kommentoida mitään mutta mikä tuossa sun versiossa oli sitten epäkohtuullista?

Asiaan liittyen, päivän uutissähkeissä oli aika tylyä luettavaa vanhemmista jotka sysäävät vastuun kotisleikeistään muiden kontolle:

Tuhansien päivähoitolasten isä tai äiti on kotona
(30.8. 04:14)

Kunnallisessa päivähoidossa on tuhansia sellaisia lapsia, joiden vanhemmista ainakin toinen on päivät kotona.

Arviolta kymmenellä prosentilla päivähoitolapsista on Helsingin Sanomien selvityksen mukaan äiti tai isä tai molemmat vanhemmat kotona päivisin sillä aikaa kun lapsi on hoidossa.

Kotona vanhemmat ovat esimerkiksi vanhempain- tai hoitovapaan vuoksi, työttöminä tai vuorotteluvapaalla. Subjektiivinen päivähoito-oikeus takaa kaikille alle kouluikäisille lapsille kunnallisen päivähoitopaikan.

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto aikovat Helsingin Sanomien mukaan nyt selvittää kymmenen ison kaupungin ja kunnan osalta päivähoitolasten vanhempien kotonaoloa.

Valtiosihteeri Raimo Sailas vaatii subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista, sillä siihen ei hänen mielestään ole varaa. Kunnalliseen päivähoitoon kului 1,92 miljardia euroa vuonna 2002.

Eräät vanhemmat ovat alkaneet lakiin vedoten kysellä kunnallista hoitoa lapsilleen myös viikonlopuiksi, koska haluaisivat viettää vapaa-aikaa ilman lapsia. (STT)
Lähde: Iltasanomien uutisotsikot

 

[Jyväbroileri]

Mulle lapsen teko täyttäisi ainakin tällähetkellä ainoastaan geeniperimän eteenpäin viemisen tarpeen. Juuri nyt en erityisemmin halua isäksi, mutta tulevaisuudessa toivon olevani 2-4 lapsen isä. Lasten saamista en ainakaan Suomessa pidä millään tavalla itsekkäänä, päinvastoin.

Suomen etujen mukaista olisi saada väkilukumme kasvamaan. Josko väkiluvun ei tarvitsisi kasvaa missään maassa, saisi se ainakin Suomen kaltaisissa valtioissa pysyä edes ennallaan. Väkiluvun ylläpitäminen edellyyttää reilua kahta lasta / pariskunta. Hommiin siittä vaan Kusimato ja muut epäitsekkäät. Parempi se on että suomalaiset itse pitävät väkilukuaan yllä, kuin että otettaisiin tänne töihin lukutaidottomia afrikkalaisia.

 

[Kusimato]

Suomen etujen mukaista olisi saada väkilukumme kasvamaan.

Jep, suomessa ei ongelma ole ajankohtainen, mutta maailmanlaajuisesti se alkaa olla jo asia johon pitäisi puuttua.

 

[Jyväbroileri]

Jep, suomessa ei ongelma ole ajankohtainen, mutta maailmanlaajuisesti se alkaa olla jo asia johon pitäisi puuttua.

Suomessa nimenomaan väkiluvun kutistuminen on ongelma. Esim. Afrikassa väkiluvun kasvaminen on ongelma. Yritetään me suomalaiset hoitaa asiat parhaiten päin omassa maassamme ja toivotaan että Afrikassa hoidetaan hommat myös parhaimman mukaan. Eli lapsen tekeminen ei ainakaan Suomessa missään nimessä ole itsekästä.

 

[mercurian]

Ymmärrän sen kun lapsettomia sanotaan itsekkäiksi (en itse ole sitä mieltä...), mutta sitä en ole ymmärtänyt koskaan, vielä vähemmän nyt isänä, että lapsen hankkimista pidetään itsekkäänä.

Mitä itsekkäitä tarpeita lapsen hankkiminen tyydyttää? Miten se parantaa elämänlaatua? Lapsi voi toki muuttaa elämää ja rikastuttaa sitä, mutta en ymmärrä miten se olisi itsekkäämpi vaihtoehto kuin olla hankkimatta lapsia. Joskus tulee mieleen, että lapsettomat vain rutisevat omaa syyllisyyttään siitä ettei halua lapsia (yhteiskuntamme normit kuitenkin siihen painostaa osaltaan...) tai katkeruutta itsekkäiksi syytteleviä lapsen hankkineita kohtaan. Tiedä häntä. Jokaisella on varmasti syynsä. Kusimadon syitä en lähde arvailemaan tai analysoimaan. Se ei ole minun asiani. Vastaavasti taas lapsen hankkineet voivat olla katkeria lapsettomien elämän vapaudelle ja helppoudelle. Oman kokemukseni perusteella lapsen tai lasten hankkiminen on kuitenkin vaihtokauppa jossa menettää ja saa paljon.

Freudiksi menee. Freudin narsismin määritelmässä jokainen on periaatteessa enemmän tai vähemmän narsistinen. Se mihin oman narsisminsa suuntaa on toinen juttu. Sen voi keskittää itseensä tai heijastaa esim. rakastettuunsa tai lapsiinsa. Jokainen voi itse miettiä miten tämä liittyy aiheeseen. Tulipahan mieleen.

Siinä minun viisi penniäni. Suokaa anteeksi ajatuksen virta.

 

[Estel]

Eli osaatteko kertoa, miksi lapsenteko olisi looginen päämäärä ihmiselolle?

Ei, en osaa. Mä en löydä siitä asiasta mitään loogista, se vaan on... No, nuorempana ajattelin, että en halua ikinä lapsia, jossain vaiheessa jotain napsahti päässä ja nyt niitä on kaksi ja kolmatta toivotaan. Minkäänlaista logiikkaa tuosta kuvioista en löydä - ehkä ne on geenit tai jotain?

Eläimillähän päämäärä on lisääntyä ja syödä ettei tule syödyksi. Ehkä lapsi-asia on jotain sellaista ihmisessä? Jossain vaiheessa vaan iskee täysin perustelemattomasti ja ilman loogisia perusteita olo, että lapsi. Nyt on saatava lapsi, jos mahdollista.

Itsekkyydestä en tiedä. Onhan lapsi ihana asia elämässä, mutta myös hemmetin rankkaa, valvomiset, kasvattaminen, lapsen elättäminen vie rahaa, ilman lapsia elelisi paljon leveämmin jne. En mä sanoisi, että kumpikaan ratkaisu, lapsettomana oleminen tai lapsien saaminen, olisi itsekästä. Ne vaan on päätöksiä, joskus itse tehtyjä, joskus elämän eteen tuomia.

Tuosta lastenhoidosta vielä. Eli lapsista, jotka ovat päiväkodissa vanhempien ollessa kotona. Varmasti on tapauksia, joissa päivähoitopaikka on turha, mutta en menisi ottamaan sitä mahdollisuutta pois kaikilta. Jos ajatellaan, että äiti on äitiyslomalla nuoremman sisaruksen kanssa 9 kk ja isomman ottaisi pois päivähoidosta sen ajaksi, joutuisi ehkä äitiysloman jälkeen hakemaan paikkaa uudestaan eikä sen saaminen olisi ihan selkeää. Ainakaan samaan paikkaan, tuttuun hoitopaikkaan. Toisaalta isompi lapsi on voinut jo tottua hoitopaikan kuvioihin, eikä oleminen kotona ole sama juttu. Joskus syynä on ihan lapsen hyvinvointi. Tiedän lapsia, joille on suositeltu puolipäivä-hoitopaikkaa päiväkodissa sosiaalisen kehityksen, puheen kehityksen yms. takia. Tämä siis vaikka vanhemmista jompikumpi on kotona, työttömänä tai pienemmän sisaruksen kanssa. Niin, ja joskus lapsi on päivähoidossa vanhempien tilanteen takia. Esim. sairasloma psyykkisistä syistä, muuten hankala sosiaalinen tilanne, silloin lapsen on parempi varmaankin olla päiväkodissa. Lapselle on virikkeitä ja toimintaa enemmän kuin vanhemman kanssa olisi, ja vanhemman voimavarat riittävät paremmin.

Asiat eivät ole niin yksioikoisia.

 

[naksu]

Mun mielestä on ihan oikein, että lapsi on päiväkodissa vaikka vanhemmat olisi kotona. Syynä yksinkertaisesti se, että lähes kaikki muutkin lapset ovat päiväkodissa ja kun vanhemmat hakee päiväkodista pois lapsen kl.17, niin siinä menee loppupäivä siihen, että käydään ehkä kotiintulomatkalla kaupassa, jonka jälkeen syödään yms. Tuollainen alle 5-6-vuotias lapsi menee kuitenkin myös yleensä nukkumaan joskus kl.21, joten siinä sitä aikaa esim. leikkiä ulkona muiden lasten kanssa on aika pientä. Päivisin jos on kotona vanhemman kanssa, niin siinä ei kyllä paljoakaan pääse olemaan muiden lasten kanssa. Eli päiväkodissa olo tarjoaa mahdollisuuden tutustua samanikäisiin, mikä on aika olennainen osa lapsen sosiaalien taitojen kehitystä.

 

[Kusimato]

Asiat eivät ole niin yksioikoisia.

Siksipä niitä onkin hyvä pohtia . Itse en lupaa mitään, että hankkisin tulevaisuudessa adoptiolapsen tai ihkaoman, koska voihan olla, että en kertakaikkiaan saa lupaa adoptoida tai, että maailma on muuttunut sellaiseksi, että olisi silkkaa julmuutta tehdä lapsi omien primitiivisten tarpeiden perusteella (halu). Sillä silloinkin voidaan puhua itsekkyydestä, että hankitaan lapsi vaikka tiedetään sen tulevaisuuden maailman olevan saasteinen ja monista ongelmista kärsivä.

 

[D.Yates]

Eli päiväkodissa olo tarjoaa mahdollisuuden tutustua samanikäisiin, mikä on aika olennainen osa lapsen sosiaalien taitojen kehitystä.

Tämä on mielestäni vähän yliarvostettu perustelu päivähoidolle. Varsinkaan alle 5-vuotiaat lapset ei aivan valtavasti sitä seuraa kaipaa, omat sisarukset tai muu pienempi porukka on siihen tarpeeksi. Toki päivähoito on lähestulkoon pakollista nykyään, mutta se sosiaalisten taitojen kehittyminen tuntuu jäävän pakollisten kirosanojen opetteluun ja vahvemman oikeuden käyttöön.

 

[naksu]

Tämä on mielestäni vähän yliarvostettu perustelu päivähoidolle. Varsinkaan alle 5-vuotiaat lapset ei aivan valtavasti sitä seuraa kaipaa, omat sisarukset tai muu pienempi porukka on siihen tarpeeksi. Toki päivähoito on lähestulkoon pakollista nykyään, mutta se sosiaalisten taitojen kehittyminen tuntuu jäävän pakollisten kirosanojen opetteluun ja vahvemman oikeuden käyttöön.

Mutta on se kyllä helvetin opettavaista, että sua kohdellaan joskus kaltoin. Eli se opettaa sentään vähän sietämään asioita. Ja entäs jos ei ole sisaruksia? Mulla oli silloin kun alotin koulun luokalla yksi jamppa, joka ei ollut käynyt päiväkotia. Tyyppi oli aika pillittäjä heti, jos sille teki jotain mikä ei ollut oikein. Lopputuloksena sitten kiusasin sitä aika ahkerasti parin muun kanssa, mikä nyt ei ehkä ollut kovinkaan fiksua...

 

[Net Virgin]

Tämä on mielestäni vähän yliarvostettu perustelu päivähoidolle. Varsinkaan alle 5-vuotiaat lapset ei aivan valtavasti sitä seuraa kaipaa, omat sisarukset tai muu pienempi porukka on siihen tarpeeksi. Toki päivähoito on lähestulkoon pakollista nykyään, mutta se sosiaalisten taitojen kehittyminen tuntuu jäävän pakollisten kirosanojen opetteluun ja vahvemman oikeuden käyttöön.

Toivon tämän olevan provo.. tai et ehkä ole selvilllä ihmisen kehitysvaiheista ja kehityshaasteista...

 

[Jortsu]

Mun mielestä on ihan oikein, että lapsi on päiväkodissa vaikka vanhemmat olisi kotona.

Mun mielestä ei ole ihan oikein että muut joutuvat maksamaan vanhempien mukavuuden halusta. Tuohon sosiaalisuus puoleen sanoisin että itse ainakin leikin lapsena naapurin lasten kanssa ja niin näkyvät tekevän nykyäänkin naapurin lapset. On varsin erikoista että nykyään vanhemmat ovat työntämässä vastuun muille, lapset hoidetaan päiväkodissa ja koulusta on saatava kasvatus, jos lapsesta tulee hulttio niin se on yhteiskunnan vika.

 

[Äijä]

Mun mielestä ei ole ihan oikein että muut joutuvat maksamaan vanhempien mukavuuden halusta. Tuohon sosiaalisuus puoleen sanoisin että itse ainakin leikin lapsena naapurin lasten kanssa ja niin näkyvät tekevän nykyäänkin naapurin lapset. On varsin erikoista että nykyään vanhemmat ovat työntämässä vastuun muille, lapset hoidetaan päiväkodissa ja koulusta on saatava kasvatus, jos lapsesta tulee hulttio niin se on yhteiskunnan vika.

Sehän nyt on ihan tutkittu ja todistettu fakta, että päiväkodissa olevista lapsista kasvaa sosiaalisempia kuin kotona yksin kasvavista. Kaupungissa lapsilla ei aina ole sopivia leikkikavereita naapurissa ja muutenkin viisivuotiaalla voi olla aika tukkoiset leikit asvaltoidulla sisäpihalla. Monet vanhemmat näyttävät kasvattavan (yleensä ainokaisen) lapsensa sisätiloissa tarkasti aidattuna ja ilman kavereita. Tuollaiset moniongelmaisen ihmisraunion alut pitäisi ainakin osa-aikaisesti pakkohuostaanottaa sosiaalisempaan ympäristöön eli pakolliseen päiväkotihoitoon.

 

[Hippa]

Kyllä se on realismia että se lapsi tarvitsee jossain vaiheessa oman huoneen ts. ei nuku samassa huoneessa isin ja äitin kanssa. Neliöihin en osaa kommentoida mitään mutta mikä tuossa sun versiossa oli sitten epäkohtuullista?

Epäkohtuullista on se, että kyllä se köyhempikin voi lapsen kasvattaa ihan hyvin. Oma huone ei ole edellytys onnelliseen lapsuuteen nuoruuteen.

Pakko kyllä myöntää sen verran, että tehdessäni pientä taustatutkimusta tässä huomasin, että adoption kriteerit ovat löyhemmät kuin ennen muinoin, kun olen asiasta lukenut.

 

[JauJau]

Saattaa livetä hieman otsikon ohi, mutta itsekkyys on minusta vähän kakspiippunen miekka. Jos teen tai en tee jotain, on olemassa silti _jokin_ peruste, jolla minut voi tuomita itsekkääksi. Sanotaan vaikka että luopuisin toisesta munuaisestani jonkun hyväksi, niin voisinpa perskuta tuntea pelastaneeni ihmishengen ja olla hyvilläni siitä. En nyt kumminkaan ala arvioimaan itsekkyysperusteita tässä sen enempää, kunhan heitin kaksi senttiäni tähän keskusteluun.

(ja vaikka antaisin sen munuaisen pahimmalle viholliselleni, voisin ehkä jollain tasolla tuntea olevani aivan uskomattoman kova jätkä)

 

[Rinkku]

Tässä Suomen ehkä arvostetuin kasvatuspsykologian professori on sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse päivähoitoa. Sen tarvitsevat yhteiskunta ja vanhemmat. Muistan lukeneeni, että toi on testattu ihan tieteellisesti, yritän googlettaa sen jostakin. Itseasiassa sen on pakko olla tutkittu juttu, koska tohtorit eivät yleensä viljele mutuun perustuvia mielipiteitä, jos he ovat asiantuntijavieraana jossakin ohjelmassa...

Quote:

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on sitä mieltä, että jotain ratkaisevaa on tapahtunut vanhemmuudelle viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nykyajan nuorilla vanhemmilla on niin kova kiire elää omaa elämäänsä, etteivät he ehdi olla lastensa kanssa. Näin vanhemmilta jää puuttumaan myös ajan myötä rakentuva ymmärrys siitä, millaisia lapset - ja juuri oma lapsi - ovat. On kadonnut käsitys siitä, että lapsuus on sarja kehityksellisiä tapahtumia, jotka tulevat ajallaan. Lapsuus ei ole tyhjiö, jossa kasvetaan aikuiseksi. Lasten ja vanhempien yhdessäolo on nykyisin korvattu oppimisella. Lapsi ei kuitenkaan ole tietokoneen tyhjä muisti, joka vanhempien pitäisi ohjelmoida täyteen. Lapsi kehittyy omaa tahtiaan, eikä lapsuutta voi ohjelmoida kulumaan nopeammin ja tehokkaammin, se vie auttamatta oman aikansa.

Lapsi ei mahdu aikaamme

- Meillä on tapana uskoa asiantuntijoihin ja olemme onnistuneet kääntämään hyveeksi monia asioita. Uskomme esimerkiksi yleisesti, että lapsi tarvitsee ryhmää ja päivähoitoa oppiakseen sosiaalisuutta. Eihän lapsi tarvitse lapsilaumaa kasvaakseen sosiaaliseksi ihmiseksi, pikemminkin päinvastoin. Lapsi ei opi laumassa, vaan ikänsä ja kehitysvaiheensa mukaisesti itsensä kanssa. Lapsi ei tarvitse päivähoitoa vaan ihmisiä, jotka välittävät hänestä ja hänen elämästään. Päivähoitoa tarvitsee yhteiskunta ja lapsen vanhemmat voidakseen käydä työssä. Ja päivähoidossa lapselle on tärkeämpää hoitoryhmän koko ja hoitopäivän pituus kuin hoitajien ja kasvattajien koulutustaso, suomii Keltikangas-Järvinen.

Onko työ ja työelämä sitten jättänyt lapsen ja perheen arvoineen alleen?

- Työtä on tehty aina, etenkin maatalousyhteiskunnassa, jossa lapsi kulki vanhempiensa työssä mukana ja oppi tekemään työtä siinä sivussa. Lasten säilyttäminen päivähoidossa on uusi asia

 

[Äijä]

Eihän lapsi tarvitse lapsilaumaa kasvaakseen sosiaaliseksi ihmiseksi, pikemminkin päinvastoin.

Hänelle suotakoon oikeus mielipiteeseensä. Sellainenhan tuo on.

Tässä on toinen mielipide: ilman ikätovereidensa seuraa kasvavasta lapsesta tulee monin tavoin kieroutunut.

 

[Rinkku]

Hänelle suotakoon oikeus mielipiteeseensä. Sellainenhan tuo on.

Tässä on toinen mielipide: ilman ikätovereidensa seuraa kasvavasta lapsesta tulee monin tavoin kieroutunut.

Varmasti tulee. Tosin tossa Keltikankaan läpässä on varmaan lähtöoletuksena, että päivähoidottomuus ei tarkoita sitä, että ei ole ikätoverikontakteja. Onhan näitä sisaruksia, pihaleikkejä, kyläilyjä, harrastuksia yms. missä voi tavata muita kersoja. Ehkä se ongelma on siinä, että yhteiskunta on muuttunut niin, että ikätovereita ei näe, jos ei ole päivähoidossa. Sehän on selvää, että jos yhteiskunta ja sen suhtautuminen lapsiin pysyy muuten stabiilina, niin joku 70-luvun alun demarikeksintö ei voi olla edellytys sille, että lapsista tulee "ei-kieroutuneita". Ei ollut 50-luvulla päiväkoteja. Tuliko suurista ikäluokista kieroutuneita? Ei tullut, mutta silloin oli paljon sisaruksia, äidit kotona ja pihalla sata lasta leikkimässä. Ehkä Suomesta on tullut yhteiskunta, jossa päivähoito on välttämättömyys, jotta lapsesta ei tulisi kieroutunutta. Siitä en mene ollenkaan takuuseen, että onko tämä yhteiskunnallisesti jotenkin järkevä kehitys.

Mä muuten väitän, että ainokaisten vanhemmat ovat niiden kanssa VÄHEMMÄN kuin monilapsisten perheiden vanhemmat. Ainokaisilla on usein uravanhemmat, jotka ennemmin paikkaavat isän roolia pleikka kolmosella kuin lapsen kanssa olemisella.

En sanoisi, että ainokaisuus tuottaa kusipäisyyttä. Ennemmin kysyisin, että millaiset vanhemmat haluavat vain yhden lapsen. Äh, nyt tää menee ihan sekavaksi. Lähinnä tarkoitin sitä, että ihmisen kehitys on jatkumo, jossa on niin paljon muuttujia, että sieltä on tosi vaikea osoittaa yhtä muuttujaa selittäväksi tekijäksi. Esim. jos tutkitaan huostaanotettuja lapsia, niin huomataan, että niillä on vitusti ongelmia. Tästä voidaan tietenkin johtaa, että huostaanotto tuottaa ongelmallisia lapsia. Ei käy kateeksi noita kasvatustieteilijöitä. Varmaan paras tutkijan combo olisi kasvatuspsykologian paprut yhdistettynä Suomen sosiohistorian tohtoris-opintoihin. "Ei tarvittu aikaisemmin" on jotenkin niin vitun tyhmä argumentti, koska totta kai pitää suhteuttaa yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin ja just tämän päivän faktoihin. Jos yhteiskunnan ja ihmisten lähtöoletus on se, että kaikilla on kännykkä, niin mä en vaan voi heittää kännykkää järveen ja jupista sitten yksinäni, että "ei tarvittu aikaisemmin" ja ihmetellä, että kukaan ei tajua soittaa mun lankapuhelimeen.

 

[Mik99]

en sen kummemin lukenut tätä threadia..mutta jos nyt vois sanoa niin tuntuu ainakin NYT että meikäläisen osalta tuo mukuloitten hankkiminen saattaa jäädä väliin..liekkö ikä vaikuttaa mutta jos vois sanoo näin niin ei oo mun juttu..

 

[naksu]

Mun pointtiin tossa aiemmin koskien päivähoitoa kuului oletuksena se, että muut pihan lapset ovat päiväkodissa. Ainakin itse kun olin tuossa iässä, niin kaikki alueen lapset olivat päivähoidossa. Eli vaikka mulla olisi ollut aikaa leikkiä muiden kanssa päivällä, niin fakta on vain se, että yhtään leikkikaveria ei olisi ollut ennen kuin joskus kl.18 kieppeillä kun vanhemmat olivat hakeneet lapsensa päiväkodista ja ruokkineet ne. Tuossa olisikin sitten ollut aikaa olla ulkona ehkä tunnin päivässä jonkun toisen lapsen kanssa. Mielestäni tuo on liian vähän.

Tottakai sattuu olemaan niin, että esim. työttömät asuvat samoilla seuduilla, joten jos jompi kumpi omista vanhemmista on työtön, niin naapuristakin löytyy joku kakara, jolla on sama tilanne. Silloin saattaisi löytyä leikkiseuraa päivisin. Mistäs mä tiedän, en ole tutkinut aihetta.