"Lapsellisten" arkea ja treeniä???

Jospa sitä pitkästä aikaa kirjoittas tännekin:)

Mä söin (ja syön edelleen) imetyksen aikana kaikkea kohtuullisissa määrin. Tytöllä (10kk) ei ole ollut olleskaan ilmavaivoja. Palautusjuomia oon juonut testiks muutamana päivänä putkeen niin tytöllä ollu massu kovana. Joten jätin ne sitten pois. Kerkiäähän sitä.

Salilla käyn kolme kertaa viikossa. Joskus, jos siltä tuntuu ja sattuu pääsemään, käyn ryhmäliikunta tunnilla. Tytön kanssa vaunuillaan paljon, joten se käy liikunnasta eritääin hyvin. Ajoittain huomaa, että motivaatio on hukassa tuon treenauksen suhteen, vaikka sen kolme kertaa viikossa salilla käynkin. Aina sitä ei jaksa sata lasissa painaa. Hirveen kiva olis kun saisi jonkun "samanhenkisen mamman" kanssa vaihtaa ajatuksia näistä jutuista, ja tsempata toisia. Mistä tulikin mieleen, että onko teistä kukaan (itä)-vantaalta:)?
 
Meidän pikku päivänsäde on nyt 2kk ja täysimetyksellä mennään. Mä oon syönyt käytännössä ihan normaalisti, välillä tulista, välillä mietoa, ruisleipää, sipulia, paprikaa jne. Keinomakeutusaineita (myös muita kuin kiellettyjä) rupesin välttelemään jo raskauden aikana, joskus on tullut jotain keinomakeutettua syötyä/juotua, mutta harvemmin. Välillä, yleensä illalla, tyttö vähän saattaa kitistä jotain, minkä olen tulkinnut osittain mahavaivoiksi, mutta en ole huomannut mitään yhteyttä mun syömien ruokien välillä. Tosin tää päätelmä on täysin mutupohjalta, en ole pitänyt mitään kirjaa syömisistä tai kitinöistä.

Tällä viikolla kävin ekan kerran salilla synnytyksen jälkeen. Palkkaria ei tullut otettua, kun kaivelin noita herapussukoitani kaapista ja huomasin niiden olevan sakariinilla makeutettuja. Jostain ravintopuolen ketjusta lueskelin, että UFSin maustamatonta heraa oli muutama sanonut siedettävimmän makuiseksi, niin ajattelin sitten kokeilla sitä. Katsotaan miten sen saa alas, jos ei muuten, niin vaikka kaakaota sekaan.

Yllätyin muuten kuinka vähän paikat kipeytyi sen treenin jälkeen. Kyllähän mä otin rauhallisesti, mutta yleensä tauon jälkeen saa vähintäänkin rintalihat ihan jumiin, vaikka kuinka varoisi. Mutta tuleehan tota tällä hetkellä 6,5 kg:n painoa nosteltua päivittäin aika paljon ja kyykkyjäkin sen kanssa saa tehdä :D.
 
Yllätyin muuten kuinka vähän paikat kipeytyi sen treenin jälkeen. Kyllähän mä otin rauhallisesti, mutta yleensä tauon jälkeen saa vähintäänkin rintalihat ihan jumiin, vaikka kuinka varoisi. Mutta tuleehan tota tällä hetkellä 6,5 kg:n painoa nosteltua päivittäin aika paljon ja kyykkyjäkin sen kanssa saa tehdä :D.


Oon huomannu aivan saman ilmiön. Paikat ei tule kipeäksi läheskään yhtä herkästi kuin ennen raskautta. :dance:
Uskaltaa tehdä kovempaakin treeniä ja seuraavana päivänä vauvan nostaminen on silti yhtä helppoa. Luonto hoitaa homman??
 
Oon huomannu aivan saman ilmiön. Paikat ei tule kipeäksi läheskään yhtä herkästi kuin ennen raskautta. :dance:
Uskaltaa tehdä kovempaakin treeniä ja seuraavana päivänä vauvan nostaminen on silti yhtä helppoa. Luonto hoitaa homman??

Jotain sellasta siinä on oltava. Onhan luonnolla näppinsä pelissä muutenkin jaksamiseen, ei sitä muuten näin rikkonaisilla yöunilla tehtäis yhtään mitään, saati treenattais. Vaikka kyllä sen joistain jutuista huomaa, tulee tiputeltua tavaroita ja unohdeltua kaikennäköstä, kuten hellan levyjä päälle jne :eek:.
 
Kaikenlaista sitä!

Onpa mielenkiintoista lukea nyt jo etukäteen näitä kokemuksia...itse nautiskelen vasta pyöristyvästä vatsasta ja tämä uusi arki koittaa sitten syksyllä käsille. Kaveripiiriin ja lähisukuun pienokaisia on karttunut jo useampikin ja vaikka miten on vierestä arkea päässyt seuraamaan, elättelen toiveita kaikesta ihanasta ja ihmeellisestä vauvan syntymän jälkeen. Toki täytyy ottaa huomioon nämä mahdolliset masuvaivat ja jos ei kaikki ihan putkeen menekään... Vaan silti silmissä siintää jo treeniarki tämän pienen ihmeen kanssa! Tämä keskustelu on kyllä pudottanut päätä pilvistä ja varpaankärjetkin alkavat vähitellen hipoa maan kamaraa. Kiitos siitä! :D
 
(.) siis omaa napaa...
En millään malttaisi odottaa vatsalihasten palautumista. Vielä ovat muutaman sentin erillään. Staattisia pitoja olen tehnyt, mutta tämä odottaminen tuntuu ikuisuudelta. Yhtenä päivänä vähän "kokeilin" joko vatsoja voi tehdä ja illalla se sitten kostautui; vatsalihaksia särki vietävästi. :wtf:

Olen hyvin tietoinen mm. laskeumista ja siksi minua huvittaa terveyskeskuslääkäri joka teki jälkitarkastuksen ja antoi luvan aloittaa vatsalihastreenin..yli kuukausi sitten

Kuinka kauan synnytyksestä olette aloittaneet vatsojen teon? Mulla on vatsalihakset jo yläosasta kiinni, mutta navan kohdalta ovat vielä erillään, joten toivon että pian päästään tositoimiin. En vaan millään muista miten aiemmilla kerroilla palauduin.
 
(.) siis omaa napaa...
En millään malttaisi odottaa vatsalihasten palautumista. Vielä ovat muutaman sentin erillään. Staattisia pitoja olen tehnyt, mutta tämä odottaminen tuntuu ikuisuudelta. Yhtenä päivänä vähän "kokeilin" joko vatsoja voi tehdä ja illalla se sitten kostautui; vatsalihaksia särki vietävästi. :wtf:

Olen hyvin tietoinen mm. laskeumista ja siksi minua huvittaa terveyskeskuslääkäri joka teki jälkitarkastuksen ja antoi luvan aloittaa vatsalihastreenin..yli kuukausi sitten

Kuinka kauan synnytyksestä olette aloittaneet vatsojen teon? Mulla on vatsalihakset jo yläosasta kiinni, mutta navan kohdalta ovat vielä erillään, joten toivon että pian päästään tositoimiin. En vaan millään muista miten aiemmilla kerroilla palauduin.

Onko sulla palat niin hyvin näkyvissä, vai mistä sä tiedät missä kunnossa sun vatsat on? Mä en ole vielä vatsoja tehnyt, kun kuulin, että palautumisessa saattaa kestää puolikin vuotta. Mä en niin hirveesti niiden tekemisestä välitä, vaan teen niitä lähinnä velvollisuudentunnosta :jahas:. Joten maltan kyllä odotella palautumista, mutta en mä siitä palautumisesta loppuelämäkseni halua tekosyytä olla tekemättä vatsoja :whip:.
 
Onko sulla palat niin hyvin näkyvissä, vai mistä sä tiedät missä kunnossa sun vatsat on? Mä en ole vielä vatsoja tehnyt, kun kuulin, että palautumisessa saattaa kestää puolikin vuotta. Mä en niin hirveesti niiden tekemisestä välitä, vaan teen niitä lähinnä velvollisuudentunnosta :jahas:. Joten maltan kyllä odotella palautumista, mutta en mä siitä palautumisesta loppuelämäkseni halua tekosyytä olla tekemättä vatsoja :whip:.

Ei pelkoa että palat näkyis vielä pitkään aikaan! Mutta käy selälles ja jännitä vatsat ts. vatsarutistus ja sinne vaan sormilla törkkimään lihasten väliin :wtf:
Mulla on nyt siis 11 viikkoa synnytyksestä.
Tämän synnytyksen jälkeen ja raskauden aikana olen tehnyt staattisia pitoja ja niistä on todellakin ollut apua. Vatsa on pienentynyt ennätysajassa. Mulla nimittäin se ei enää kutistu niinkuin ensisynnyttäjällä. Kolmas lapsukainen on nyt pyöräytetty ja kaikista lapsista ennätysisot masut. Sain aina vakuutella että yksi siellä masussa vaan on..
Jos joku niin Pia Heikkilä motivoi ainakin tätä mammaa. :worship:
 
Niin että vaikka vatsa on pienentynytkin niin minkäälaista muotoa siinä ei kyllä ole. Niin että se vatsan kutistuminen ennätys ajassa tarkoittaa ihan vaan omiin aiempiin kokemuksiin vertaamista. Mulla ei ole mitään tekemistä niiden kanssa, jotka on kisakunnossa synnytyssalista päästyään.
 
Tervehdys punttimammat!

Tahdon jakaa kanssanne uuden innostukseni. Omat lapseni eivät ole enää ihan vauvaikäisiä, he ovat 2- ja 4-vuotiaat. Uusi innostukseni ja ihastukseni on polkupyörän peräkärry, jonne lapset saa kätevästi pakattua. :) Äiti saa hyvää liikuntaa ja lapset raitista ilmaa. Parasta tässä on se, että voin harrastaa liikuntaa yhdessä lasten kanssa. Lapset viihtyy kärryssä hyvin. Yhden lapsen kanssa on tietysti helppoa lähteä lenkille rattailla tai pyöränistuimella, mutta kahden kanssa on jo hankalampaa. Pian viisivuotiasta en enää kehtaa kaksosten rattaisiin laittaa ja vierellä pyöräilykin sujuu vähän vaihtelevasti. Pyörän peräkärry on loistava ratkaisu tähän lenkkiongelmaani. Suosittelen lämpimästi! Laitoin mukaan pari kuvaa. Toisessa on luukku auki, jotta näkisitte istumapaikat ja toisessa on kärry takaapäin. Nyt kun ilmat ovat vielä ihanat, kyllä kelpaa pyöräillä! :haart:
 

Liitteet

  • luukku auki, pienempi.webp
    luukku auki, pienempi.webp
    167,7 KB · Katsottu: 2 302
  • kärry takaa, pienempi.webp
    kärry takaa, pienempi.webp
    138,1 KB · Katsottu: 1 048
Tervehdys punttimammat!

Tahdon jakaa kanssanne uuden innostukseni. Omat lapseni eivät ole enää ihan vauvaikäisiä, he ovat 2- ja 4-vuotiaat. Uusi innostukseni ja ihastukseni on polkupyörän peräkärry, jonne lapset saa kätevästi pakattua. :) Äiti saa hyvää liikuntaa ja lapset raitista ilmaa. Parasta tässä on se, että voin harrastaa liikuntaa yhdessä lasten kanssa. Lapset viihtyy kärryssä hyvin. Yhden lapsen kanssa on tietysti helppoa lähteä lenkille rattailla tai pyöränistuimella, mutta kahden kanssa on jo hankalampaa. Pian viisivuotiasta en enää kehtaa kaksosten rattaisiin laittaa ja vierellä pyöräilykin sujuu vähän vaihtelevasti. Pyörän peräkärry on loistava ratkaisu tähän lenkkiongelmaani. Suosittelen lämpimästi! Laitoin mukaan pari kuvaa. Toisessa on luukku auki, jotta näkisitte istumapaikat ja toisessa on kärry takaapäin. Nyt kun ilmat ovat vielä ihanat, kyllä kelpaa pyöräillä! :haart:


Meillä on käytössä samanlainen vehje, saman merkkinenkin näköjään ja hyvin on toiminut. Mallissa on vielä perässä sellanen työntöaisa, joten kärryä voi käyttää juoksulenkeillä. Kärryt rullaa muuten hyvin , vaikka meillä esikoinen täytti juuri 6 ja keskimmäinen on 2,5. Ainakin painoa kärryissä on. Nyt uuden vauvan tultua en ole ehtinyt sitä käyttää. Istuma-asento on todella suorassa, joten ihan pienen kanssa sitä ei voi käyttää. Ensi vuonna esikoinen jaksaa jo polkea varmasti paljon pidenmpiä lenkkejä, niin saadaan uudelle tulokkaallekin paikka.
 
Hieno kärry Pupu Tupunalla! Itsekin meinasin moisen hankkia, mutta toistaiseksi päädyin virittelemään istuimen fillariin. Sitten varmaankin hankin tuollaisen menopelin kun lapsukaisia on 2kpl. Minkä merkkinen kärry sulla on ja paljonko oli hintaa? Tuleeko kevyesti perässä vai joutuuko tehdä töitä polkemisen eteen ihan hulluna? No se merkkihän selvis tosta kuvasta kun jälkeenpäin vilkaisin, mutta hinta kiinnostaa edelleen.

Treenit ihme kyllä sujuu vaikka väsymys on välillä aivan järkyttävää:( Siitä huolimatta raahaudun salia kohti ja päivisin tulee paljon tyttären kanssa lenkkeiltyä rattaiden kera. Lähdetään aina vähän kauemmas leikkipuistoon että minä saan samalla hyvän lenkin. Eka ultra ois reilun viikon päästä ja katsotaan löytyykö sieltä kohdusta elämää. Ainakaan mitään kipuja tai muuta hälyttävää ei ole ollut, mutta saas nähdä. Onneksi huonovointisuus on hellittänyt, mutta silti aika paljon on ruokia mitä en vaan saata suuhuni laittaa esim. jauheliha ja sitten kaikenmaailman hajut..... Tämä selostus kuuluisi varmaan raskaus&treeni-ketjuun, mutta en jaksa joka ketjuun kirjoitella.

Pihätöitä pienessä puutarhassa ois jokusen verran. Niiden tekoa haittaa se, että meidän vauhtimimmi 1v2kk ei halua pysyä pihassa vaan aina matka on kohti tietä :curs: Toivotaan että se joku kaunis päivä alkais jopa totella kun kielletään ;)
 
Hieno kärry Pupu Tupunalla! Itsekin meinasin moisen hankkia, mutta toistaiseksi päädyin virittelemään istuimen fillariin. Sitten varmaankin hankin tuollaisen menopelin kun lapsukaisia on 2kpl. Minkä merkkinen kärry sulla on ja paljonko oli hintaa? Tuleeko kevyesti perässä vai joutuuko tehdä töitä polkemisen eteen ihan hulluna? No se merkkihän selvis tosta kuvasta kun jälkeenpäin vilkaisin, mutta hinta kiinnostaa edelleen.
Kärry on Trek Gobug. Tästä kuvasta ylempi malli.
http://www.duell.fi/index.php?cPath=337_435_494
Onkohan tuo toinen malli se, mikä sulla KateS on?

Kärry on peräisin täältä
http://www.kt-sport.com/

Ovh taitaa olla 349€. Uskoisin, että kärryn saa aika helposti kaupaksi, kun ei enää sitä tarvitse, joten ei ole minusta paha hinta.
Kärry on yllättävän kevyt vetää. Kuvittelin sen olevan paljon raskaampi. Toki hyvä pyörä varmasti helpottaa asiaa. Ylämäessä tietysti on raskaampaa, mutta kun ottaa sen treenin kannalta, niin mäet ei haittaa yhtään. :D
 
Kuinka toinen lapsi on muuttanut arkea?

Meillä on ihana, aurinkoinen ja suht helppo 1-vuotias jo onnena ja ilona ja toisesta olemme ruvenneet haaveilemaan. Olen urheillut aiemminkin mutta jotenkin tämän ekan jälkeen hurahdin ihan totaalisesti ja varsinkin punttaamiseen. Nyt kannan ylpeänä uutta vartaloani (ah mikä tunne!) ylimääräiset on tiessään ja lihastakin piirtyy jo kivasti esiin. Uuden raskauden (mikäli meitä sillä siunataan) aion liikkua mahd paljon oman jaksamisen mukaan, onko teille toisesta kertynyt painoa jotenkin enemmän tai onko niitä ollut vaikeampi saada pois? Itselleni tosin ei tullut ekalla kerralla kuin 7kg ja imetys vei ihan hulluna, oli pakko vetää ylimääräinen suklaalevy/pvä että pystyssä pysyi (olipas vaikea tehtävä) joten en sinänsä kanna niin hurjasti huolta, toivon kovasti että kroppani käyttäytyisi samoin. Vatsan iho nyt on hieman löysää (tosin se ei näy ulospäin) mutta pelkään kovasti sellaista roikkuihoa. Ja tässä vaiheessa oma pinnallisuuteni hyökkää esiin. Jääkö sitä toisella kerralla enemmän vai kuinka muille on käynyt? tämäkinhän on tietty vähän henk koht. kuitenkin kiinnostaa.

Kai nämä ulkoiset seikat mietittyvät vähän jokaista...
Toinen mitä olen miettinyt on se arjen ajan käyttö, meneekö se toinenkin "siinä sivussa", yhden kanssa ei ainakaan meillä ole ollut minkäänlaista ongelmaa päästä kummankin treenaamaan, mutta muuttaako toinen kovasti kuvioita ja jaksamista?
 
Meillä on 5vuotias ja nyt puoltoista vuotias talossa. Ekan jälkeen treenasin n.5krt viikossa, nyt treenaan 6x2... joten itsestä se on vaan kii mistä sen ajan sit ottaa. Aloitin tän kuopuksen jälkeen vasta ku hää oli 8kk, väsymys ennen sitä oli kaamea ;)
Ekassa kiloja tuli 15, niistä pääsin eroon aika pian, imetys ei toiminut mulla ei ekalla eikä nyt tokalla kilojen viejänä. Päätin sillon ekan jälkeen et treenaan niin pitkälle tokan raskauden aikana ku pystyn, mut kävikin niin etten pystynyt ollenkaan. pahoinvointi oli ihan kamala viikolle 25 asti, sit jouduin saikulle loppuun asti supistelujen takia. Ekalla kerralla ei ollut mitään, ei pahoinvointia eikä mitään muitakaan vaivoja. kaikki raskaudet on siis hirveen erilaisia. Täst tokasta raskaudesta kertyi 35 kiloa ylimääräistä koska en pystynyt liikkumaan ollenkaan. HUOH, niitä siis poistellaan edelleen. Vatsan palautumienen on nyt tokalla kerralla vaikeampaa, ainakin ku noit kiloi tuli niin paljon, tuntuu et sitä löysää on enempi. tuntuu et jokainen jonka tunen joka on saanut useamman valittaa sitä samaa, mut pitää muistaa et kaikki on niin yksilöllistä.
Kyl se toinen menee aika pitkälti siin "sivussa" ja aikaa kyl riittää kun sen ottaa jostain, asiat tärkeysjärjestykseen. Mä käyn esim tän kuopuksen kans salilla, otan sen sinne mukaan, on siel lapsiparkkikin mut sinne ei voi noin pieniä viedä. Käyn aamulla lenkillä ennen ku nuo herää, lähden salille tai jumppaan het ku mies tulee töistä. Eli organisaatiota vaan mut kyl kaikki onnistuu ku vaan päättää niin :D
 
Nyt tulee taas kysymyksiä. Vastatkoon ken osaa.
Imettävän naisen rintamaito on proteiinipitoista. Jos imettävä nainen ei juurikaan syö proteiinipitoista ruokaa niin kehittääkö elimistö jostain ne proteiinit siihen maitoon vai?
Ja toisekseen pitäskö imettävän naisen saada normaalia enemmän proteiinia??? Varsinki jos käy puntilla??
 
Ja toisekseen pitäskö imettävän naisen saada normaalia enemmän proteiinia??? Varsinki jos käy puntilla??
Pitäis saada. Ja kalsiumia myös.

Mutta jos nainen ei saa tarpeeksi jompaa kumpaa ainetta, nainen jää tod.näk. itse ilman. Lapsi kyllä saa sen mitä tarvitseekin, ellei nyt millään ihan taukilla kaalikeittodietillä olla.
 
http://www.fineli.fi/food.php?foodid=603&lang=fi

Tuon perusteella en kutsuisi äidinmaitoa varsinaisesti proteiinipitoiseksi, kun sekä rasvaa että hiilaria siinä on enempi.

Mutta mites sitten ihan kaloritasolla, meneekö se vallan yksi yhteen, että maitolitran tuottamiseen kuluu äidiltä 720kcal vai kuluuko siihen maidon tuottamiseen jostain syystä enempi tai vähempi? Monesti puhutaan, että imetys nostaisi äidin energiankulutusta n. 500kcal vuorokaudessa, mutta kyllä mäkin nyt ainakin sen litran verran tuotan (uskoisin ainakin), niin eihän energiaa voi tyhjästä syntyä?
 
Oisko tuo 500kcal joku keskiarvo imetysajalta, kun alussahan sitä tulee vähän ja loppua kohden kasvaa. Vaikka tuntuu nuo viimeset kilot olevan tiukimmassa.
 
Nostetaampas tätä ketjua, ettei ihan kuole.

Meillä poika nyt 8kk ja hammas puhkesi pari päivää sitten ylös ja nuhaa on. Muutama yö on mennyt siten että saattaa itkeä jopa 4 tuntia taukoamatta, eikä

laita nukkumaan eikä ota maitoa. Kamalaa kattoa, kun toinen vaan rääkyy. Jokaisella ipanalla on varmaan omat juttunsa mihin ne rauhottuu, mutta tuo

ei tunnu rauhottuvan mihinkään. Keskellä yötä piti käydä kävelylläki ja heti sisälle tullessa sama jatkui.

Onkohan tää ihan normaalia?? Aiemmin kun on hampaita puhjennu, niin pari päivää vähän kitissy, mutta ei koskaan tämmöstä huutoa. :(


Vinkkejä otetaan vastaan!
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom