3 kpl Supermass Nutrition INTRAZONE -43%

"Lapsellisten" arkea ja treeniä???

Supermass Nutrition JOINT SUPPORT -40%
Eräällä toisella foorumilla on vastikään keskusteltu tuosta mahdollisuudesta synnyttää yksityisellä, ja siellä ainakin oltiin vakaasti sitä mieltä, että se ei tällä hetkellä ole Suomessa mahdollista, vaikka aiemmin on ollutkin. Varmaa tietoa mulla ei tästä tosin ole. Ilmeisesti yksityisen synnytyssairaalan pito ei ole kovin hyvää bisnestä.
 
Onko nyt tosissaan niin, että jos on pahasti revennyt ja on epäiltävissä, että toisella kerralla käy samoin, niin sektiota ei saa? Ihan käsittämätöntä, vaikkakin tiedän kyllä ne sektion riskit, mutta siltikin kuulostaa oudolta. Tiedän tutun, jolla on murtunut ekassa synnytyksessä ns. "häntäluu" ja hänelle oli kerrottu sektion olevan mahdollinen jos vielä tekee lapsia. Eikös se ole mahdollista nyt raskauden aikana käydä synnytyssairaalassa juttelemassa asiasta vai tarvitaanko siihen neuvolan terveydenhoitajan suositus tms?
 
M-Nutrition OsmoPure 1 kg -35%
PMLats sanoi:
Eräällä toisella foorumilla on vastikään keskusteltu tuosta mahdollisuudesta synnyttää yksityisellä, ja siellä ainakin oltiin vakaasti sitä mieltä, että se ei tällä hetkellä ole Suomessa mahdollista, vaikka aiemmin on ollutkin. Varmaa tietoa mulla ei tästä tosin ole. Ilmeisesti yksityisen synnytyssairaalan pito ei ole kovin hyvää bisnestä.
Click to expand...

Mä tiedän miehen puolelta yhden sukulaisen, jolle on tehty sektio about 5 vuotta sitten yksityisellä Suomessa. Ilmeisesti kyseessä on Helsingin Mehiläinen, tosin tässä kaikki tiedot aiheeseen liittyen mitä mulla on. Kieltämättä tota vaihtoehtoa mietti itsekin silloin, kun Tehy-lakko näytti kovin todennäköiseltä.
 
Siinähän se vitsi onkin, että ei voi etukäteen tietää miten seuraava synnytys sujuu. Minäkin voin siitä selvitä ilman mitään ongelmia, mutta en vaan suostu ottamaan sitä riskiä että käy vielä huonommin kuin ensimmäisessä. Sillä sitä en enää kestä, nytkin on ollut kauhea stressi palautumisesta ja surettaa kun se palautuminen ei ole tapahtunut niin kuin olin ajatellut. Sekin aika mitä olis alussa pitänyt täysin keskittyä uuteen tulokkaaseen meni joka päivä itkiessä silloista tilannetta ja epätoivon partaalla olin monta kuukautta. Kotoa ei voinut lähteä mihinkään ihmisten ilmoille koska pelkäsin jos sattuu joku "vahinko". No onneksi tuo on nyt taakse jäänyttä aikaa....

Joillekin alatiesynnytys on se luonnollinen ja ainut tapa synnyttää, mutta olen sen verran "itsekäs" että en suostu mihin tahansa. Siitä on luonnollisuus kaukana kun on 1,5h ponnistanut ja lapsi vedetään imukupilla väkisin virhetarjonnassa ulos ja jälki on sitten sen mukaista.
 
Minulla molemmat lapset noin 4,5 kg syntyessään, ja ensimmäisen kanssa sai ponnistella tuntisen, 2. asteen repeämät kaupantekijäisiksi + eppari. Kipiä olin ja tulehduskin tuli, se huomattiin jälkitarkastuksessa. Synnytyksen jälkeen olin miltei shokissa parin päivän päästä, kun olin niin kipeä. Aivan kaikki sattui.

Toisen synnytin myös alakautta, ja synnytys oli paljon helpompi. Kesti vain neljä tuntia, mutta edellisestä oli tällöin vain 1,5 vuotta aikaa. Synnyttäisin kolmannenkin alakautta, jos sellaista olisi tiedossa ;)

Pelkään paljon enemmän sektiota kun alatiesynnytystä. Eikös siinä mennä lihasten yms. läpi? Olen kuullut kauhutarinoita miten vatsan tikit on auenneet ja haava tulehtunut sun muuta. Paljon tietenkin itestäkin kiinni miten liikkuu, mutta itse valitsisin luonnollisemman tavan synnyttää.

Jokainen kuitenkin tekee tavallaan, ja itse pelkäsin ponnistamista eka synnytyksen jälkeen, kun epiduraali ei vaikuttanut mitään. Lisäksi pelkäsin jotenkin niitä repeämiä, niissä meni kauan ennen kuin parantuivat. Sain vain jonkun kipupiikin aikaisemmassa vaiheessa, mutta toinen tuli silti ulos ilman suuria tuskia ja repeämiä. Melkein itkin kun olin niin onnellinen, että toinen synnytys meni aivan eri lailla kuin ensimmäinen. Ponnistelinkin vain 20 minuuttia.
 
Kai sen sektion voi saada kun motkottaa ja sanoo pelkäävänsä alatiesynnytystä yli kaiken, itkunkin voi tirauttaa terkkarille niin eiköhän homma lähde etenemään. Mulla oli kans eka synnytys ihan hirvee, tunnin ponnistus jne, mutta tää toka tulikin kahden minuutin ponnistuksella, kahdella työnnöllä. Ekassa tehtiin eppari, tokassa se liukui vaan ulos ja ekasta synnytyksestä oli kulunut 3,5vuotta. Ne kaikki on niin erilaisia, synnytykset siis, koskaan ei voi tietää mitä tuleva tuo :D
 
Ei ne lähe leikkaamaan oikein millään. Mulle sanottiin vaan että on niitä yli 5 kilosiaki synnytetty, että kokeillaan ensin. Ja sukulaiselta on tehty hätäsektiolla 2, vaikka tiedettiin että on perätilassa eikä saa muuten kuin leikkaamalla pois.
Minun mielestä tuossa hommassa ei ajatella äidin ja lapsen parasta vaan ihan pelkkää rahaa, koska se lääkäri/lääkärit maksaa.
 
Otanpa minäkin osaa tähän keskusteluun...
Gynekologit ja hoitohenkilökunta ajattelevat AINA syntymättömän lapsen ja synnyttävän äidin parasta, tämä on fakta.
Alatiesynnytys on aina paras vaihtoehto niin äidille kuin vauvallekin. Ensimmäisen lapsen synnytys on tavallaan "koesynnytys", koska ei kukaan voi tietää lopulta täysin kuinka tilava lantio naisella on: 4-5-kiloinen lapsi voi syntyä aivan ongelmitta ilman suurempia repeämiä.

Jokainen odottava äiti jännittää synnytystä, oli se sitten ensimmäinen tai 10.lapsi, se kuuluu asiaan! Täytyy vain asennoitua siten, että kaikki menee hyvin.
Luottavaisin mielin vaan eteenpäin!:thumbs:
 
Ikävää kun itsellä huono kokemus joka sitten aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta seuraavaa synnytystä ajatellessa, mutta olen iloinen kaikkien puolesta joilla on sujunut hyvin ja joilla on vielä rohkeutta synnyttää alakautta uudelleen vaikka olisi käynyt todella huonostikin esim. ekan kanssa.

Pääsen toki loppuraskaudesta (kunhan nyt sais edes sen siemenen itämään ensin ;) ) synnytystapa-arvioon jossa tällä kertaa syynätään tuo "alakerta" paremmin ja katsotaan sitten ne kaksi vaihtoehtoa että kumpaan päädytään.

Pelkään kyllä sektiotakin, mutta jos on valittava kahdesta pahasta niin ainakin nyt tuntuu ehdottomasti siltä, että sektio olisi se pienempi paha. Mieli voi toki muuttua matkan varrella :D Varsinkin kun lukee näitä kertomuksia joissa se toinen synnytys on sujunut hyvin.

Nyt sais tää flunssanpoikanen väistyä sillä tuli taas hinku salille entistä kovempaa kun näin Pajulahden Minnasta uusia kuvia, kun joskus pääsis edes lähelle sitä kondista....

Reilun viikon päästä olen lähdössä äidin luo tuon pian 1.v typykän kanssa kylään pariksi viikoksi ja sielä pääsen päivisin salille, uimaan yms. kun mutsi on osa-aikaeläkkeellä niin on hoitaja siinä sopivasti :hyper: Toivotaan vaan että olen terveenä ja pääsen hyödyntämään äitylin lapsenhoitopalvelut treenien merkeissä.
 
M-Nutrition Enzyme Complex & Probiotic Lactospore, 100 kaps. -30%
She Devil sanoi:
Ikävää kun itsellä huono kokemus joka sitten aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta seuraavaa synnytystä ajatellessa, mutta olen iloinen kaikkien puolesta joilla on sujunut hyvin ja joilla on vielä rohkeutta synnyttää alakautta uudelleen vaikka olisi käynyt todella huonostikin esim. ekan kanssa.

Pääsen toki loppuraskaudesta (kunhan nyt sais edes sen siemenen itämään ensin ;) ) synnytystapa-arvioon jossa tällä kertaa syynätään tuo "alakerta" paremmin ja katsotaan sitten ne kaksi vaihtoehtoa että kumpaan päädytään.

Pelkään kyllä sektiotakin, mutta jos on valittava kahdesta pahasta niin ainakin nyt tuntuu ehdottomasti siltä, että sektio olisi se pienempi paha. Mieli voi toki muuttua matkan varrella :D Varsinkin kun lukee näitä kertomuksia joissa se toinen synnytys on sujunut hyvin.
Click to expand...

Mulla tuli vaan sellainen neuvo mieleen, että voit kyllä pyytää neuvolan kautta lähetettä ns. pelkopolille keskustelemaan jo ennen loppuraskautta tai vaikka jo ennen raskautumista. On kuitenkin todella tärkeää, että saat vanhoja ikäviä kokemuksia puhuttua, ettei ne varjosta koko peloillaan koko uutta raskausaikaa.

Mun hyvä ystäväni sai ensimmäisestä alatiesynnytyksestään todella pahat muistot ja vaikka hän toivoi kovasti toista lasta, hän ei synnytyksen takia uskaltanut yrittää. Kun sitten useamman vuoden (!) päästä aika häivytti muistoja ja hän tuli uudestaan raskaaksi, nuo vanhat muistot heräsi ja toi mukanaan paljon ahdistusta ja huolta, jota hän pääsi purkamaan pelkopolille. Siellä sai puhua siitä edellisestä synnytyksestä ja suunnitella seuravaa.

Tiedän useampiakin ihmisiä, ketkä on saaneet niin sanotun pelkosektion. Eli synnytys on ollut kerta kaikkiaan niin pelottava ja ahdistava asia, että sektioon on päädytty sen vuoksi. Jos pelko on ihan lamaannuttavaa, niin vaikea siinä on kuitenkaan äidin olla aktiivinen alatiesynnyttäjä. Kuitenkin ensisijaisesti tuolla pelkopolilla oman tuttavapiirini kokemukseni mukaan pyritään puhumaan asioita niin, että odottaja uskaltais kokeilla uutta alatiesynnytystä.

Tää mun rakas ystäväni kokeili myös, lopulta useamman keskustelun voimin. Ja kaikki meni todella paljon paremmin kuin eka kerralla eikä mitään traumoja tullut :) Hänelle oli tehty tarkka suunnitelma esimerkiksi siitä, että kivunlievityksen eteen tehdä kaikki mahdollinen ja että kiireellisen sektion kynnys on matala, jos synnytys ei etene hyvin.

Oma kokeiluni alateitse syyskuussa 2006 oli myös jotensakin traumaattinen ja tuloksena oli kiireellinen sektio. Mulla nyt kyllä lukee jo papereissa, että alateitse ei ole tulevaisuudessakaan mahdollisuutta synnyttää ahtaan lantion vuoksi. Suunniteltu sektio olisi siis edessä. Ja en sano tätä pelotellakseni vaan lohduttaakseni - mutta mua ainakin se sektio pelottaa ja "inhottaa " paljon enemmän! Vaikka eka kokemus olikin onneton, niin ehdottomasti haluaisin kokeilla uudestaan alateitse, jos vaan se olisi mitenkään mahdollista. Mutta kun ei ole, niin mulla on täällä ihan omat pelkoni voitettavana, jos koskaan toista lasta päätetään yrittää.

Sektiosta toipuminen voi kyllä mennä hyvinkin - siis ilman tulehduksia jne. Näin mulla. Mutta olihan se silti pitkä prosessi ennen kuin leikkauksen jälkeen uskalsi luottaa siihen, ettei maha repeä kahtia kun jotain tekee :D
 
Palaan vielä tähän synnytysasiaan sen verran, että neuvolassa eilen asiasta jutusteltiin ja kuulemma n. raskausviikolla 30 voi mennä äitiyspolille tekemään synnytyssuunnitelman johon esim. kirjataan ylös jos normali synnytys ei meinaa onnistua niin synnyttäjä saa vielä salissa synnytyksen edetessä päättää yrittääkö alakautta vai päätyykö leikkaukseen. Jos siis näyttää siltä että alakautta ei kertakaikkiaan lapsi meinaa tulla ulos. Ja tietysti siihen suunnitelmaan merkitään ylös toiveet muutenkin synnytystä koskien.

Sektiokaan ei ole mikään pieni leikkaus vaikka joskus tuntuu että moni niin ajattelee. Siinä kuitenkin mennään lihasten läpi ja monen kerroksen läpi yleensä. Ehkä sittenkin yritän ainakin alakautta jos ei jostain syystä pakosta joudu sektioon, mutta sen näkee sitten kun ajankohta on käsillä.

Oon ollu pettyny itseeni kun ei musta tullutkaan superäitiä joka treenaa salilla 4x viikossa, hoitaa kodin ja lapsen. Nyt vasta oon antanu itselleni luvan relata ja treenata sen mukaan miltä tuntuu. Liikunta kuitenkin on tärkeä osa elämää, mutta väkipakolla mistään ei tule mitään. Toisin sanoen treenailen fiilispohjalta ilman stressiä, meen jumppaan jos siltä tuntuu ja salille jos on sellanen fiilis. Muutama kilokin on tippunut huomaamatta kun lopetin väkisin tekemisen ja ajattelen muutakin kuin ruokaa ja treeniä, painoa on nyt siis vähemmän kuin ennen raskautta ja ehkä tuo ylämasukin tuosta pikkuhiljaa kiinteytyy eikä roiku enää niin pahasti.

Ulkoillaan typykän kanssa joka päivä ja neiti saa hepulin kun pitää mennä sisälle. Ihanaa kun lapsi viihtyy ulkona tutkien kaikkea uutta ja huomaa kuinka lapsi oikein nauttii uuden näkemisestä ja kokemisesta :haart:
 
Ompas tässä ketjussa hiljaiseloa :(
Mulla olis sellasta kysyttävää äiteiltä, että kuinka varovaisia ootte olleet imetysaikana syömisten suhteen?
Ite en ole uskaltanu juoda enää lightlimuja, mausteisia ruokia ja karkkiakin harvoin. Syömisten suhteen kauheaa tarkkailua ettei vaan pojalle tulis jotain. Raskausaikana sitä kuitenkin huoletta veti kaikenlaista sapuskaa naamariin. Raskaana join tuota pepsimaxia litran päivässä ja nyt en ollenkaan. Pari päivää sitten otin lasillisen ja seuraavana päivänä pojalla ihan ku olis ollu löysempi kakka (tai sitte kuvittelen). Löysähän se on muutenki tässä iässä, tai ryynimäinen. Ressaan kauheasti ton ruuan kans, aargh :curs:
Poika on siis 1,5kk ja pelkällä rintamaidolla. Nyt ollaan ukon kans lähössä yhdeksi yöksi reissuun ja poika jää mummulle. Rintamaitoa oon jonku verran pakastanu, mutta saattaa joutua antamaan korvikkeita. Toivottavasti ei mee vatta kovin sekasin.
Pojalla ei ole oikeastaan edes ilmavaivoja, tai ei kitise niistä. Välillä tietenki pierasee, mutta ei tunnu kärsivän niistä.

Muuten menny kyllä loistavasti tähän asti. Mitä nyt 3 viikon ikäsenä sillä paisu toinen silmä umpeen ja lääkäri ilmoitti että sillä on synnynnäisesti ahtaat kyynelkanavat. Antibioottikuuri ja tippoja kymmeneksi päiväksi :( . Mutta nyt on hyvin toipunu eikä silmässä ole enää mitään.
Eniten tässä itellä tuntuu ressaavan että lapsettomat kaverit häviää. Ei enää käy kylässä tai soittele. Nyt kun niitä ystäviä eniten tarvis, kun pää välissä tuntuu kotona hajoavan. Vaikka tuo ipana niin ihana onkin, sitä tarvii myös omaa aikaa. Mutta jos ei kavereitakaan tapaa niin mitäs sillä omalla ajalla tekee. Salille olen kyllä päässy ja se onki ainoa henkireikä.

Mitenkäs muilla äityleillä sujuu arki ja treenit?
 
Kiva kuulla Zelda, että teillä on mennyt vauvan kanssa hyvin!

Itse olen syönyt ja juonut täysin normaalisti imetysaikoinani, kummallakaan lapsella ei ole ollut juurikaan mahavaivoja eikä mitään allergioita. Toiset vauvat reagoivat voimakkaammin esim. maustettuihin ruokiin, kahviin, ruisleipään, kaaliin ja muihin "ilmaa muodostaviin" ruoka-aineisiin. Kokeilemalla huomaa, reagoiko se oma vauva omiín syömisiin.

Lapsettomien kavereiden häviäminen on tuttu juttu täälläkin. Itse menin äitiyslomillani perhekahviloihin, joissa tutustui muihin samassa tilanteessa oleviin ihmisiin, suosittelen! Vertaistuki antaa sitä voimaa arkeen; on mukava jutella ihmisen kanssa, joka tietää täsmälleen mistä puhut! Lapsettomia ystäviä ei välttämättä jaksa kiinnostaa, miten vauva yöllä valvotti ym.vauvaperheen asiat!

Kiva kuulla, että olet osannut ottaa omaa aikaa ja käynyt myös salilla tuulettumassa.

Itselläni on 7-vuotias tytär ja 3-vuotias poika. Lasten kasvaessa on koko ajan helpompi järjestellä treenejä. Esim. tytär lähtee pyörällä mukaan kun lähden juoksemaan. Salilla ja jumpassa käyn iltaisin mieheni katsoessa lapsia. Olisi kyllä hienoa, jos olisi lapsille hoitaja, että joskus pääsisimme yhdessä treenaamaan. Kateellisena joskus kuuntelen pareja, jotka voivat viedä lapsensa esim. viikonlopuksi mummolaan. Osallistuvat isovanhemmat ovat kultakimpaleita!
 
Tutulta kuulostaa että kaverit häviää. Yksi lapseton kaveri pitää sentään e-maililla yhteyttä ja törmätään joskus jumpissa. Itse asiassa en kaipaa edes kenenkään vierailuja koska aika tuon 1.v1kk ikäisen tytön kanssa kuluu kuin siivillä ja muutenkin on koko ajan tekemistä + omat harrastukset kolmena iltana viikossa. Sillä lailla toki on kiva nähdä jos lähdetään vaikka tyttöjen kesken vähän shoppaamaan tai syömään, mutta kotiini en siis kaipaa vieraita kauheasti passattavaksi, joo olen ankea...

Olis kyllä ihanaa jos sais vaan viedä välillä isovanhemmille lasta hoitoon viikonlopuksi, mutta meillä se ei onnistu koska heillä on omat menot ja aikataulut. Ja jos pyytää hoitamaan niin pitää olla tosi pätevä syy. Että ei tässä oo kahdenkeskistäkään aikaa järjestyny lapsen syntymän jälkeen oikeastaan ollenkaan ja nyt jo toista odotan, kääk!!!!
 
Zelda: Meikätyttö söi imetyksen aikana ihan normaalisti ja vauvaan se ei vaikuttanut mitenkään. Siskoni taas jätti hiivalla leivotut leivonnaiset ja maitotuotteet pois kolmannen lapsensa kanssa kokeilumielessä ja se ilmeisesti auttoi koliikkiin. Jouduin itse turvautumaan vastikkeisiin jo melko aikaisessa vaiheessa, tällöin asiaa auttoi maitohappobakteerit (Rela-tipat) vauvan ruoan seassa.

Tuo isovanhempien apu olisi kyllä täälläkin tarpeen, sillä lähimmät isovanhemmat ovat 250km päässä. Tosin olen kyllä aina ollut tietoinen, että omalle äidilleni lasta en mielelläni vie hoitoon. Äiti kun on rehellisesti ilmoittanut, että ei ole koskaan pitänyt kummemmin lastenhoidosta. Onneksi kuitenkin hän on lupautunut hoitamaan tyttöä parin viikon päästä kun lähden miehen ja kaveriporukan kanssa risteilylle. Ensimmäinen kerta 1,5 vuoteen kun voimme yhdessä ottaa alkoa hyvällä omallatunnolla. Parin vuoden takaiset reissut olivat ainakin hauskoja, toivotaan että näin on edelleen. Koko muu kaveriporukka on lapsetonta ja yhdessä edelleen hillutaan, vaikka yläaste on ollut historiaa jo reilut kymmenen vuotta...
 
Vielä kun imetin, niin huomasin, että mausteinen ruoka sai vauvan masun sekaisin. Vaikka esim. pizza ei ole "mausteista" sanan varsinaisessa mielessä niin se sai myös. No, tuo ensimmäinen on muutenkin herkkä- ja kovavatsainen ollut aina. Meillä oli siis jo vauvana joskus vatsa kovana. Levolac oli ainoa mikä auttoi vaivaan, ja niin taitaa olla nykyisinkin. Meillä voisi melkein sanoa niin, että korvike (Nan) oli parempaa vatsalle kuin rintamaito. Varsin outoa, mutta siltä se ainakin vaikutti.

Minuakin on oikeastaan häirinnyt se, että väistämättä pari kaveria on hävinnyt melkein kokonaan kuvioista lasten synnyttyä. Eikä asiaa auttanut yhtään se, että ensimmäisen ollessa 5kk muutimme toiselle paikkakunnalle. Täältä en ole sitten saanut vielä niitä "tosikavereita". Sitten on kauhea puheripuli kun mennään harvoin kotipaikkakunnalle tuttuja tapaamaan...

Meillä on ikuinen lastenhoito- ongelma. Tytöt ovat tarhassa, koska itse opiskelen, mutta käymme miehen kanssa kerran- pari vuodessa yhdessä ulkona illalla. Iltaluennoillekaan en välttämättä pääse, kun miehellä on vuorotyö. Isovanhemmat eivät ole kovin hanakoita hoitamaan, ja heistä kaikki ovat vielä työelämässä.

Treenailen kolme kertaa viikossa salilla, lisäksi uin ja lenkkeilen. Jumpassa käyn kun tuntuu siltä, lähinnä bodybalancessa, pumpissa tai combatissa. Nyt keväällä on liiennyt enemmänkin aikaa treenailuun, mutta syksyisin meinaa olla aina kiire keretä mihinkään.
 
Meillä on käytössä nuo Relatipat ja eilettäin kokeiltiin ekan kerran äidinmaidonkorviketta (Nan). Poika huusi koko illan ja oli valveilla 8 tuntia putkeen. Onneksi tämän jälkeen nukkui ensimmäisen kerran 6 tuntia heräämättä. Sitten olikin mahakipu poissa ja tissi maistui. Näköjään se on pakko lypsää pakkaseen maitoa lomareissun ajaksi. Muuten saattaa anopilla olla aika ikävää, eikä tulekaan niin helposti toista kertaa ipanaa vahtimaan. No, onneksi tuota maitoa tulee aika reilusti, että joka päivä pystyy laittamaan yhen annoksen pakkaseen.

Onkos muuten muilla eläimiä taloudessa?
Meillä on kaksi kissaa ja onneksi ovat todella tottelevaisia. Vauvelia käyvät välillä varovasti haistamassa, mutta ei niillä kiinnosta sen enempää. Jos olisin kisuja kieltänyt, enkä päästäisi lähelle, niin varmasti kiinnostaisi.
Meidän suurin ongelma on allergia. Nimittäin sekä minä että mieheni ollaan allergisia kissoille. Eli suurella todennäköisyydellä myös poika on. Me mieheni kanssa ollaan jo totuttu katteihin, eikä oireita oikeastaan ole. Tietysti joutuu useammin imuroimaan ja kissoja pestään tai pyyhitään karvoja vähemmäksi kosteilla käsillä sekä tarroilla.
Ilmeisesti puolen vuoden iässä voi tulla oireita, jos allergiaa/astmaa on (?). Kissoista luopuminen ei tule kysymykseen vaan sitten on mentävä vaikeimman kautta ja yrittää pikkuhiljaa totuttaa poikaa. Työlästä, toivottavasti ei tule astmaa.
 
Meillä on 1-vuotias poika ja kaksi ranskista. Toinen koira on ollut vähän mustis ja osottaa sen vähän omituisesti, tekeytymällä kuuroksi aina kun poika on kotona.. toinen taas leikkii pojan kanssa hirveän mielellään. Joten ihan sujuvasti on mennyt. Toisaalta välillä on salaa ollut sellainen olo että kumpa koko koiria ei olisi kun tuntuu että tuossa vesselissä ois nykyisin ihan tarpeeksi... Jotenkin olen vieläkin synnytyksen jäljiltä niin ylirakastunut poikaani etten muista muita ollenkaan... Olenkin yrittänyt ihan yrittämällä "rakastua" koiriin uudestaan niin tyhmältä kuin se tuntuukin. Harmittaa vaan kun koirat aina ensimmäisinä kärsii huonosta päivästä.

Itsekin olen pelännyt ettei muksu tule allergiseksi, itse olen pienenä ollut pahasti allerginen vähän kaikelle. Nykyisin on vaan hankala atooppinen iho. Tosin yksi tosi hyvä ihotautilääkäri sanoi että jos allergiaoireita ei ilmaannu alta 1-vuotiaana niin niitä ei tod.näk. tule. ensi maanantaina ois se suuri 1-vee päivä joten hyvältä vaikuttaa!

Onko kukaan treenaillut salilla jossa on lapsiparkki ja millaisia kokemuksia siitä on ollut?
Yleensähän nää on kyl kuntokeskuksia mut aattelin jos se jotenkin auttais ajankäyttöongelmiin...
 
Meillä on salilla lapsiparkki mut on myös sellanen erillinen pienempi sali, kiertoharjoittelua varten, ilmapaineistetut laitteet. Sinne voi mennä lasten kasn ku ei oo tunteja, yleensä tietty aamupäivisin. Esikoinen on ollut sielä lapsiparkissa ja on kyl huippu juttu. Tää meidän kuopus on nyt 1,4v ja on niin mammantyttö että, ei vois kyl kuvitellakaan jättävänsä hoitajalle jota ei "tunne". On siis aina siel mukana,salilla. jotain pientä evästä mukaan niin jaksaa olla. yleensä tietää jo ku ovesta astutaan sisään et mulla on treenikassissa rusinoita. Niitä sit mutustaa ja saan tehtyä treenin. Esikoinen tukkaa kans käydä siel salilla koska tekee itselleen aina temppuradan palloista, stepperiestä jne. Muut ihmiset vaan tykkää jos siel sattuu niit oleen. Jos ei tykkää niin ne vaihtaa paikkaa. Mulle ollu kyl suurensuuri pelastus tuo sali, neitikin on jo niin tottunut niihin laitteisiin, ei mee enää mihinkään "kiellettyyn" paikkaan. Muuten käyn aina iltaisin, ilman muksuja. 6krt viikossa :)
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom