"Lapsellisten" arkea ja treeniä???

Minul meni ehkä kolmisen kuukautta molempien jälkeen, kun alkoi taas palikat näkymään. Treenasin synnytykseen asti kovaa ja treenit jatkui vanhaan malliin kahden vkon tauon jälkeen. olen sitä mieltä, että siihen vatsanahan löystymisen välttymiseen vaikuttaa hyvinkin paljon, mitä on tehnyt ennen sen venymistä. Treenin lisäksi sapuskalla on myös iso merkitys. Ei ole mikään ihme, että näillä ns. laihoilla läskeillä, jotka yleensä syövät liian vähän ja usein liian väärin, jää nahka roikkumaan..
 
Kyllä mä alussa kauhistelin pullataikinaa piukean vatsan tilalla, mutta nyt jo näyttää hyvältä. Ei tartte hävetä kesällä rannalla bikineissä. Alkuvuodesta itkin vielä sitä, etten kehtaa lähteä edes ulos yhtään tiukemmissa vaatteissa. Ukko väitti kivenkovaa vastaan, mutta kun aikoinaan tottunut siihen, ettei mikään tytise kropassa, niin vaikeaa siihen on tottua! Eikä onneksi tarvitsekkaan. Alavatsa on myös palautunut kiinteäksi, eikä sinne käsi kyllä uppoa, heh. Aivan loistava fiilis kun treenailu tuottaa tulosta.

Tänään vaunuttelin vauvan kanssa 90min sateessa ja päälle tein kuntoplussan vatsatreenin. Sateessa otti päähän, mutta nyt jo hymyilyttää... Vielä kun keksisi mieleisen selkätreenin :whip:
 
neiti Näpsä: Kauaks sulla nyt synnytylsestä on aikaa? Missä kohtaa alotit vatsalihas treenit?

ninuli: sulla on ollu vauhti päällä...3kk ja palat esiin. Kunnioitettava veto!
 
Eikös se pelota että kohtu laskeutuu? Itellä kohtapuolin synnytys ja oon miettiny tuota kovaa treenaamista sen jälkeen. Kahdella tutulla on tullut tämä laskeutunut kohtu ja se on pitänyt sitten leikata. Siis se laskeutuu 5-10cm ulos asti, :urjo: !! Ja palautuu pikkuhiljaa kun makoilee. Tämä siis johtunut siitä että alettu paiskia navettahommia heti synnäriltä päästyä.
 
Zelda: Suositeltavaa kyl yleisesti ottaen on et n.6-8 viikkoo ottais hiukan rauhallisemmin. Sen aikaa suunnilleen kun jälkivuotoakin on. Siinä ajassa pitäis sisäelinten ja kohdun asettua aloilleen. Ite oon suunnitellu ekoille viikoille vaan vaunulenkkiä ja rauhallisempaa palauttavaa liikkumista ja salille palailisin sit rauhassa sen jälkeen. Salillakin tarkotus aloittaa varovasti, eikä suinkaan heti hypätä kyykkään ja prässäilee täysillä. Mulla kun tosissaan tullut tota taukoa salilta sieltä 17 viikolta asti, niin kunto on totaalisen romahtanut jo valmiiks.

Tsemppiä muuten synnytykseen! Täällä ja haavaillaan siitä kovin! Ei malttais millään odottaa ;)
 
Itse palailin salille esikoisen ollessa 3kk. Sitä ennen ei puhettakaan, että olisin jaksanut edes miettiä treenaamisia. Päivät ja yöt meni koliikkivauvaa kanniskellessa, yleensä miehen palatessa töistä klo 17 pintaan oli tuore äiti edelleen yöpaita päällä ja aamiainen syömättä. Kolme kuukautta tullessa täyteen loppuivat itkutkin ja kun sai univajeen nukuttua pois, oli puhtia lähteä pikkuhiljaa treenailemaan. Toisen lapsen kanssa alku oli helpompi, mutta en kiirehtinyt salille sen aikaisemmin.
Eli kannattaa kuunnella omaa kroppaa ja muistaa, että se sali ei karkaa mihinkään, sinne ehtii kyllä.
 
Juttelin neuvolatätin kanssa ja se meinasi että laskutunut kohtu on useammin synnyttäneiden ongelma. Ensisynnyttäjillä se palautuu monesti hyvin jo laitoksella ollessa. Ja mitä enempi on synnyttänyt niin sitä hitaammin palautuu. Mutta vaikka olisikin ensisynnyttäjä niin hc-treenit vasta jälkitarkastuksen jälkeen.
No, saas nähä mikä on olo laitokselta päästyä.
 
Eikös sanota, että se kaikkein tärkein treeni synnytyksen jälkeen on lantionpohjalihasten treeni, ja se pitäisi alottaa heti sairaalassa :D Muu voi sitten odottaa.

Mä luulen kanssa, että otan salilta breikkiä ainakin siihen jälkitarkastukseen saakka, en halua riskeerata tuon kohdunlaskeuman kanssa missään nimessä, enkä ota hirveitä paineita muutenkaan, jos vaikka sattuukin niin että se vauvanhoito on rankempaa kuin osaa odottaa. Onnekseni oon saanut jo näinkin pitkälle (29+0 tänään) treenata ihan kunnolla, ja aion jatkaa niin pitkään kuin suinkin pystyn. Synnytyksen jälkeen annan sitten kropan palautua ihan rauhassa, vaunulenkit toki ohjelmistossa mutta salille vasta sitten kun tuntuu että paikat pysyy paikoillaan :)
 
Mulla tais sisuskalut ihan kivasti liikahdella vielä 3 kk ekasta synnytyksestä enkä todellakaan uskaltanut mennä salille. Kävin sillon kokeileen ratsastusta ja totesin, että big mistake...

Ei se ratsastaminen sinänsä, mutta paikat oli vielä aika hellänä. Ja satuin juokseen pihalla pätkän, tuntui että sisukset heitti volttia miten halus.
 
Mää haudon paluuta salille heti, kun jälkitarkastus on ohi. Poika nyt 5 ja puol viikkoo. Mää en nimittäin jaksa tätä mahalöllyä, siitä on PAKKO päästä eroon mieluummin kesään mennessä. Tietysti voihan olla, ettei toi nahka tosta ikinä palaudu, mutta taistelematta en periksi anna.
 
Mulla on kohtu palautunut laitoksella molempien synnytysten yhteydessä ja olen kätilöitä uskonut. Ekassa raskaudessa repesin vähän ja tais mennä kuukausi ennenkuin pystyin edes kunnon kävelylenkkejä tekemään mutta toisessa olin fillarin kanssa tasaisella maalla jo kaksi viikkos synnytyksen jälkeen, kun tuntui hyvältä. Alkuun treenasin syviä vatsalihaksia ja niitä lantiopohjalihaksia ja noin kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen uskalsin treenata jo ihan kunnolla salillakin.

Mun jälkivuoto kesti tasan kaksi viikkoa molemmissa raskauksissa, joten sekin on niin yksilöllistä.

Ja tuo on ihan tosi, että se ruokavalio olis kaiken a ja o! Kotona ollessa tulee niin helposti mussutettua kaikkea tai sit se toinen ääripää, ettei syö mitään. Mä olen enemmänkin keskittynyt siihen syömiseen ja herkutteluun, vaikka ei mulla kyllä ongelmia painon kanssa ole ollut. Imetys tekee edelleen tehtävänsä :)

Olen ollut nyt viikon töissä (esikoinen 4v, nuorin 10.5kk) ja hyvin on mennyt. Teen 6h-päivää ja on mahdollisuus etätöihin. KÄynkin kahtena arkiaamuna salilla, kun muut vasta heräilee ja tuun sit kotitoimistolle tekemään päivän työt ja lisäksi sitten kaksi salitreeniä vielä viikonloppuna. Muut arki-illat menee lasten kanssa touhutessa ja ulkoillessa ja kotia laittaessa. Mies yleensä urheilee joko suoraan töitten jälkeen tai illalla, kun lapset nukkuu. Meillä ihannetilanne, että molemmat lapset menee nukkumaan kello 19.
 
Meidän suunnalla nyt treenailut vähän tökkivät. Nelisen viikkoa sittenhän putosin hevosen kyydistä ja siitä seurasi sairaalareissu. Pari viikkoa meni kokolailla levossa ja nyt kun pääsisi jo liikkumaan, niin neitokainen 2,5 vee ei halua äidistä luopua. Liekö sitten huomannut, ettei äitikään ehkä ole ikuinen :(. Mutta sitten kun pääsee pahimman yli eli huutokonsertti lasten leikkipaikassa salilla loppuu hoitajan sylissä, niin touhut palaavat normaaliin eikä kotia halua myöhemmin lähteä. :rolleyes: Aiemmin neiti meni aina into pinkeänä leikkipaikkaan eikä silloinkaan halunnut kotiin lähteä, mutta nyt on asiat muuttuneet jäämisen suhteen. Toivottavasti kohta taas päästään tämän yli, jää muuten salilla käymiset vähiin, kun pitää odottaa miestä kotiin eikä sitten enää usein iltasin ole aikaa olla koko perhe yhdessä.
 
Mulla on kaks muksua. Esikoinen on kohta 5v ja nuorimmainen nyt 1,3v. jälkimmäisen kohdalla aloitin treenit vasta ku hää oli 8kk, pääsen niin usein ku haluun. meidän kuntokeskuksen yhteen saliin pääsee lasten kans ja ukko hoitaa sit iltaisin. Esikon aikaan niiden yövalvomisten ohella en kahteen ekaan vuoteen jaksanut käydä, mut sit aloinkin ja lopulta kävin n.4krt viikossa treenaamassa. nyt käyn 6krt. 3xsalitreeni ja 3x aerobinen
 
Mitenköhän mä oon ymmärtäny ettei heti sais alkaa treenaan lantionpohjan lihaksia ja syviä vatsoja, venyvät kuulemma entisestään jos heti synnytyksen jälkeen aloittaa niitten treenaamisen? Olisikos jollain tästä varmaa tietoa?

Mä kans niin innolla odotan että pääsee liikkumaan, mulla on koko raskausaika menny enemmän ja vähemmän kipeänä ja/tai pahoinvoivana. Kävelemässä oon käyny mut tätä nykyä sekin on melkosen hidasta ja välillä alkaa supistella. Salilla kävin alkuun muutaman kerran kun pahoinvoinniltani kykenin ja seurauksena oli joka kerta usean päivän migreeni... Joten jätin sen sitten ihan suosista pois. Nyt olis rv 33 menossa, 2.4. on laskettu aika. Toivon kädet kyynerpäitä myöten ristissä että pääsisin alottamaan liikkumisen mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen, ihan jos vaunuttelulla alottelis. Toivottavasti kaikki menee siihen malliin että pääsee sitten salillekin palaileen jälkitarkastuksen jälkeen.
 
Meillä oli ainakin sairaalassa fysioterapiatunti, (Naistenklinikka) jossa harjoiteltiin lantionpohjalihasten treenaamista ja kätilötkin sanoivat, että heti vaan niitä treenaamaan, että palautuvat nopeammin.. Noista syvistä en tiedä, että saako niitä ihan heti tehdä, josko jollakin olisi faktaa. En muista mitä siitä siellä fysioterapiassa sanottiin vai sanottiinko mitään?
 
Taas pääsen lempiaiheeni pariin..:D
Lantionpohjan lihakset ovat synnyttäneen naisen ensisijaisin ja tärkein lihasryhmä kuntouttaa heti synnytyksen jälkeen.Tämä koskee myös ensisynnyttäjiä, vaikka toki uudelleensynnyttäjät ovat suuremmassa riskissä saada virtsankarkailu-, tai laskeumavaivoja.

Harjoittelu aloitetaan heti synnytyksen jälkeen tunnistusharjoituksilla.Yksi hyvä konsti on yrittää katkaista virtsasuihku, kun käy pissalla. Jos se onnistuu, HYVÄ! On tärkeää tehdä nopeutta ja voimaa lisääviä liikkeitä, ns.hissiliikkeitä supistaen ensin peräaukon lihakset ja siitä edeten emättimeen. Vaikeaa heti synnytyksen jälkeen, mutta sinnikkäästi vaan!!

Kotona voi kokeilla (kunhan mahdolliset repeämät ja alapään ompeleet ovat parantuneet) laittaa pari sormea emättimeen ja yrittää saada supistusta sormien ympäri tuntumaan. Jos sekin tuntuu vaikealta/hankalalta kannattaa ostaa ns.geishakuulat joko apteekista tai "alan" liikkeestä!

Näiden lihasten kuntousta ei voi koskaan liikaa korostaa, koska niiden kunto vaikuttaa oleellisesti naisen ja varsinkin liikkuvan naisen elämän ja(rakkauselämän) laatuun!:haart:
 
Arkea on mutta treeniä ei :curs: Intoa kyllä löytyis, mutta oon ihan jatkuvalla syötöllä flunssassa. Viikon tai kaksi olen terveenä ja sitten pamahtaa taas tauti päälle.

Että ei tässä paljoa treenata, vituttaa ihan vietävästi. Kun ei pääse lenkille ja salille niin alkaa mielikin painua maahan. Ilmeisesti mun pitää pysyä kotona eikä poistua omaa pihaa kauemmas että pysyis edes hetken terveenä.

Lantionpohjaa vaan heti synnytyksen jälkeen treenaamaan!!! Munkin piti aloittaa jo sairaalassa, koska rajun synnytyksen jäljiltä tilanne oli todella huono ja nyt melkein vuosi synnytyksestä eikä tilanne ole paras mahdollinen vieläkään. Olen tehnyt sen mitä itse pystyn lantionpohjan lihasten hyväksi ja tuomio on että tilanne nyt vaan on tämä. Mitään vakavia haittoja ei vielä ole, mutta muutaman vuoden päästä saattaa ongelmat alkaa.

Toista lasta tässä yritetään alulle laittaa ja en todellakaan enää suostu alatiesynnytykseen koska se pahentaisi asioita entisestään ja sitten saisikin sanoa normaalille elämälle hyvästit. Mutta murehdin sitä synnytysasiaa vasta kun on ajankohtaista, tosin en suostu enää edes keskustelemaan alatiesynnytyksestä...
 
Mä kyllä ymmärrän sun tuntemuksia SHE DEVIL, sillä itse olin pari viikkoa flunssassa ja sekin tuntui ikuisuudelta. Tuntui, ettei koskaan pääse enää treenin makuun.

Ja tsemppiä vauvaprojektille! Vaikka et haluakaan alatiesynnytykseen, niin suosittelen silti vaatimaan pääsyä pelkopolille ja keskustelemaan aiheesta ja sitä kautta saisit sitten ehkä helpommin sovittua, että synnytät sektiolla. Kannattaa olla tiukkana, sillä painostusta toiseen suuntaan voi kyllä tulla, ainakin mitä olen kavereilta kuullut.
 
Olin jo syksyllä pelkopolilla juttelemassa kätilön kanssa joka totesi vain, että en revennyt tarpeeksi että saisin sektion. Ja siihen perään tosi kannustavasti että jos repeän niin repeän samaa reittiä. Tosiaan sektiota ei edes esitetty vaihtoehdoksi.

Mun mielestä kun on ekassa synnytyksessä revennyt peräaukkoon asti episiotomiasta huolimatta, niin silloin voitais seuraavan synnytyksen kohdalla keskustella vakavasti sektion mahdollisuudesta. Tytön kanssa oltiin joku aika sittten neuvolassa ja sijainen sielä ymmärsi yskän, koska hänellä oli ollut samankaltainen kokemus ja kehotti olemaan vaan tiukkana asian suhteen ja saamaan tahto läpi asiallisissa merkeissä. Kiva kun edes joku ymmärtää ja kannustaa pitämään puolensa :)

Loppuviikosta viimeistään taidan mennä salille kokeilemaan kevyttä treeniä, mulla on vähän vaikeuksia treenata kevyesti. Aloitan aina täyttä häkää uudelleen ja sekin voi olla syynä että flunssat tulee saman tien takaisin. Mutta josko nyt jo olisin opppinut jotain ja ihan oikeasti aloitan kevyellä treenillä :D

Mulla on tosi ristiriitaisia tuntemuksia kropan suhteen. Ihailen fitness-kisaajia ja haluaisin näyttää yhtä upealta, mutta useimmiten kun fitness-kisaajia näkee niin ovat kisakunnossa jota minä en koskaan tule saavuttamaan. Eli mulla on vääristynyt kuva ja sen myötä tavoitteet utopistisia. Jollain pitäis nyt saada kalloon mahtumaan, että hyväkuntoiselta ja treenatulta voi näyttää myös ilman järkyttävän alhaista rasvaprosenttia ja kun sen ymmärtäis niin ei asettais itelle mahdottomalta tuntuvia tavoitteita. Kauhea stressi vaan tulee kun jo valmiiksi ajattelee ettei ikinä pysty siihen ja silloin välillä ajattelee että minkä takia treenata kun ei koskaan tavoitteeseen tule pääsemään ??? Oliskohan syytä aloittaa tavoitteen uudelleen asettamisesta järkeviin mittasuhteisiin....
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom