"Lapsellisten" arkea ja treeniä???

[Rosebud]

Mutta siis, palautuminen on varmasti kaikille mahdollista, toisilta se varmaan vaatii vähän kovempaa duunia kuin toisilta. Mä ehkä ajattelen, että tärkeää on aloittaa mahdollisimman nopeasti (toki imetys ym. huomioon ottaen) palauttavat toimet (ruokavalio, treeni), ettei jää niiden ylikilojen kanssa makaamaan kovin pitkäksi aikaa.

Näin varmasti onkin "keskiverto ihmisellä" (mitä se ikänä nyt sitten tarkoittaakin) mutta tällä palstalla pyörivä porukka on enemmän tai vähemmän ruokavaliotietoisia ja liikunnallisesti aktiivisia immeisiä. Mikä on hyvä asia, mutta tuo tullessaan sitten myös lieveilmiönä tietyn armottomuuden omaa vartaloaan kohtaan. Eli pitää muistaa, että kropan täytyy antaa kuitenkin palautua myös siitä raskaudesta ja synnytyksestäkin. Mitään hirveetä puntti- ja juoksukuuria ei parane aloittaa viikon päästä synnytyksestä ellei halua esmes kohdunlaskeumaa.

Ja se mitä halusin tuolla omalla kirjoituksellani tuoda esiin on tämä jatkuva joka puolelta tuleva äitien / naisten syyllistäminen kun ei kykene repeämään joka paikkaan. On aika rassaava tämä ajattelumalli, että kodin on oltava tiptop katosta lattiaan, ruoka oltava luomua ja suurinpiirtein maito itse lehmästä lypsettyä, lapset puhtoisina kestovaipoissaan ja itse äiti viimeisenpäälle timmissä kunnossa hymyillen vastaaottamassa työn raskaan raatamaa puolisoa ja valmiina viihdyttämään tätä koko ilta. Tämä ei nyt sitten tarkoita sitä, ettenkö pitäisi siitä että meillä on siistiä tai että ekologinen ajattelu olisi minulle jotenkin vastenmielistä, ei olenhan kunnon äiti ja mietin mitä lapsilleni perinnöksi jätän.

Jos sattuupi niin ikävästi, että uusi tulokas on vaikkapa koliikki- tai allergiatapaus tai muuten vaan huono nukkuja niin toivon jokaisen muistavan, että vaikka kaikki naitenlehdet ja netti on täynnä juttuja "palauduin viikossa synnytyksestä ja olo on loistava" tai "raskaus, elämäni parasta aikaa" olkaa lempeitä itsellenne! Aina se ei vaan mene niin...

Meniköhän jo paatoksen puolelle....

 

[Hippa]

Mä just mietin tänään, että miten ihmiset pystyy. Mulla on just alkamassa duuni enkä tiedä, miten saan kaiken hoidettua, kun nytkin on ollut hankalaa pitää koti kunnossa, hoitaa lapsi ja parisuhde, tavata kavereita ja käydä salilla.

 

[Rosebud]

Mä just mietin tänään, että miten ihmiset pystyy. Mulla on just alkamassa duuni enkä tiedä, miten saan kaiken hoidettua, kun nytkin on ollut hankalaa pitää koti kunnossa, hoitaa lapsi ja parisuhde, tavata kavereita ja käydä salilla.

Menee oma aikansa, että saa sitä rytmiä siihen hommaan. Kannattaa miettiä etukäteen muutamia juttuja esmes... edellisenä iltana mitä syödään seuraavana päivänä kun tullaan kotiin päiväkodista. Nappuloilla on huutava nälkä kello 17 ja jos ruoka ei ole valmis niin joo... Toinen juttu on, että ruokakauppaan ei kannata mennä perjantaina töistä suoraan kun kaikki on väsyneitä ja nälkäisiä... siitä ei taatusti seuraa mitään hyvää.

 

[mustikka75]

Samoilla linjoilla Rosebudin kanssa, että anna rytmittymiselle oma aikansa. Listaa vaikka mitkä asiat on sinulle tärkeitä, sillä kaikkea ei tosiaankaan tarvitse pystyä hoitomaan. Keskity ihmisiin - ensin itseesi, sillä kun sinä voit hyvin, niin lapsetkin voivat. Minulle oli iso kynnys mennä salille / lenkille ja jättää lapset isän hoiviin. Mutta tiesin, että siinä voittaa kaikki: minä, lapset ja mieheni.

Koti ei ole enää tiptop. Lapset sotkee, se on vaan tosi asia. Luomukaan ei välttämättä ole parempaa ja hyviä puolivalmisteita on olemassa. Tee ruokaa isompi annos kerralla, niin voit sitten vaan lämmittää. Muista olla itsekäskin välillä!

 

[Rosebud]

...jäi juttu vähän kesken kun tuli akuutti iltapalan tarve
Salilla käyminen alkoi minulla luistaa kunnolla vasta kun nuorimmainen täytti 2v. Sitä ennen isännän työ ja harrasteet ajoi aina ohi. Mutta tuossa vaiheessa tapahtui jotain ihmeellistä ja nuorimmainen alkoi yhtäkkiä viihtyä salin lapsiparkissa ja viihtyy siellä nykyään niin hyvin, että lähtee mukaan vaikka iskä olis kotonakin. Monesti käy niin et kun käyn kurkkiin siitä ovelta et josko jo kotiin lähdettäs herra huutaa mulle vaan "ei vielä lähetä, mee pois" :D No voi sitten reenailla hyvällä omallatunnolla.

Mitä tulee tuohon kodin siisteyteen, niin miettikää ihan oikeesti jos vaan taloudellinen tilanne yhtään sallii tätä kotitalousvähennystä. Mä päätin toisella äitiyslomalla, että tää on se kohta jossa olen itsekäs (enkä riitele enää kertaakaan viikko siivouksesta). Meillä käy joka toinen viikko siivooja 3,5h kerrallaan ja käy läpi koko talon. On muuten aikas auvoinen tunne tulla töistä kotiin ja avata ulko-ovi kun vastaan tulee puhtaan kodin tuoksu. Ja voin kertoa, että sitä siivoomista jää kyllä ihan yllinkyllin vielä tuosta huolimatta! Kustannuksia tuosta syntyy sen verran (riippuu tietty palveluntuottajan hinnasta) et kun verovähennys on laskettu pois tulee tuo maksamaan 80egee kuussa. Aika pieni raha tästä avusta jonka se tähän arjen rumbaan tuo. Ja jos ei halua tai ole mahdollista jatkuvasti käyttää, voi sitä hyödyntää esim. ikkunanpesuihin tai vaikka joulusiivoukseen :thumbs:

 

[dimples]

Meillä on aika helppo pieni tyttö. Ongelma on vain koska olemme aina käyneet pelaamassa sulkapalloa pari kertaa viikossa, ja nyt se ei oikeen onnistu enää yhdessä. Ei saa painoa lähtemään. Tiedän että kun sitä sulista pääsis pelaamaan pari kertaa viikossa niin alkais lähteä :D Salille aloin taas mennä kuukausi sitten. Vauveli on nyt päälle kolmenkuun Hyvin pärjätään! Vähän tuo kropan menetys kyllä harmittaa. Ei sovi mitkään vaatteet.

 

[She Devil]

Mulla tuli totaalikyllästyminen salitreeniin tässä välillä, mutta nyt haen uutta potkua siihen hommaan ulkopuolisen avulla. Eli kuntokeskuksen omaohjaajan kanssa katotaan mitä keksittäis, mulla treenin pääpainotus toiminnallisen kropan hankinnassa ja rasvojen pois pudottamisessa. On sitä piffiä pikkusen matkna varrella tarttunu joten yritän edes ylläpitää lihasmassan määrää ja esim. kintuista sitä saa vaikka vähän lähteäkin.

Nyt vasta päässyt treenirytmiin kiinni, tyttö 2,5.v ja poika 8,5kk. Pari kertaa viikossa salia/jumppaa ja 1-2 fillarilenkkiä jotka on semmosia 30-50km polkaisuja Väsynyt toki on päivän jälkeen kun lapset täälä häärää taukoamatta, molemmat varsin eläväistä sorttia ;)

Siivoukst ym. vähä niin ja näin, mutta välillä riittääkin pelkkä imurointi ja pölynpyyhintä viikkosiivojen sijaan. Ruokia teen semmosen satsin että riittää vähintään kahdeksi päiväksi. Tammikuussa töihin paluu edessä ja luulenpa että sunnuntaista muodostuu ruuanlaittopäivä, jolloin pykätään tulevan viikon sapuskat pakkaseen. Pakko ryhtyä järjestelmälliseksi kun mun harteilla sitten muksujen kuskaaminen ja hakeminen hoidosta kävellen talviaikaan, eli aikaa kuluu siihenkin hommaan...

Vatsa on aikasta karmea edelleen, mutta kun olen saanut taas kuntoilut kohdalleen niin eiköhän tästä vatsasta joskus siedettävän saa. Tosin siihen saattaa vielä vuosi vierähtää, olen siis armollinen itselleni enkä aseta täysin älyttömiä tavoitteita joita en mahdollisesti koskaan tule saavuttamaan.

Jaksamista arkeen ja tsemppistä treeneihin kaikille :thumbs:

 

[Aivi]

Palaan vielä painonnousu asiaan.olette kyllä oikeassa ettei aina itse pysty vaikuttamaan siihen miten paljon paino nousee. Itsestäkin tuntuu että nyt on tullu kiloja ihmeen nopeasti vaikka syön joku 1500-1800kcl päivässä ja liikun paljon...Oon pähkäilly, että kun olin sen verran timmissä kunnossa ja imetyksen "loppuun kuluttama"ykkösestä, että ehkä kroppa ottaa nyt kaiken ylimääräisen itseensä no en otatressiä.Tai otan vähän, mulle toi painnonnousu on niin "arka asia"

Joo ei oo äidin elämä aina helppoo, kun pitää revetä niin moneen paikkaan. Itse olen kotiäitinä "tuppukylässä". Miehellä on oma yritys ja tekee välillä aika ympäripyöreetä päivää. Vastuu kodista ja lapsesta on pääasiassa minulla. Tavallaan aikaa on runsaastikkin,mutta kaikki on tehtävä lapsen ehdoilla. Kun on suurimman osan ajasta kotona niin koko ajan pitäisi heiluttaa rättiä...silti meillä ei koskaan ole paikat tip top Salille pääsen kyllä, vaikka joka päivä mutta useimmiten on lapsi otettava mukaan. Ja täällä ei ainokaisella salilla ole mitään lapsiparkkia...hiukan on hankalaa välillä.Katsotaan millaiseksi tilanne menee toisen myötä.Mies lupaili rakentaa mulle kotisalin

Tsemppiä vaan kaikille mammoille!Älkääkä vaatiko itseltänne liikoja.Mäkin yritän koko ajan madaltaa vaatimustasoani ;)

 

[She Devil]

Jaahas, kirjoittelin rimpsut ja rampsut, mutta hävitin johonkin...

Tuli mieleeni kun puhutaan että kropan takaisin saamiseksi on tehtävä kovaa työtä raskauksien jälkeen, (toki poikkeuksiakin löytyy), niin mikä on teille sitä kovaa työtä? Onko se treenaamista ja syömistä vähän kuin kisadietti-tyyliin? Aaamulenkkiä, salia ja taas lenkkiä monena päivänä viikossa?

Alkaa ahdistaa kun tulee sellainen mielikuva että koko ajan pitäisi olla vähintään tekemässä vatsalihasliikkeitä ja vahtia syömisiään gramman tarkasti. Selviääkö sitä oikeasti vähemmälläkin kohtuullisen kondikseen?

Tuli muuten tehtyä viisain hankinta pitkiin aikoihin, sisarusrattaat! Sain uutta vastaavat kärryt hintaan 40€ ja eka lenkki tehtiin heti tänä aamuna. Voi että nautin raikkaasta ilmasta ja siitä kun pystyi mennä kunnon vauhtia ja sai hien pintaan
Että en tiedä miksei noita rattaita tullut heti toisen lapsen syntymän jälkeen..... Tuntuu kuin olis heränny taas eloon

 

[Heetu]

En tajua kuinka te äidit selviätte arjesta, treenistä ja kaikista pohdinnoista oman vartalon suhteen yms., ootte varmaan jotain superihmisiä Pidättekö mua lapsivihaajana tai muuten vaan pahana ihmisenä, jos tunnustan ettei musta olisi moiseen, ehkäpä koskaan muttei ainakaan pitkään aikaan. Jo itsensä kanssa toimeen tuleminen näyttää olevan yllättävän vaikea prosessi. Vai onko parempi heti myöntää suoraan, ettei itsestä ole äidiksi (se ei minulle mikään häpeä sinänsä ole), kuin todeta se kokemuksen kautta??

 

[Zelda]

Alussahan tuo arki lapsen/lasten kanssa on melkosta opettelua ja aikatauluttamista, mutta jos vain haluaa niin treenit voi sisällyttää kyllä päiväohjelmaan. (En tiedä miten yksinhhuoltajilla, mutta meillä ukko vahtii ipanoita sen aikaa että saan tuulettaa pääkoppaa treenin ajan). Ja jos salille/jumpalle ei pääse, niin itse olen käynyt juoksemassa vaunujen kanssa. Vaunut ei menoa haittaa. Oikeastaan tuntuu nyt kummalta juosta ilman

Pienempi poika on nyt 1,5kk ja ihan kivasti aika mennyt. Imettämisen lopetin kuukauden iässä, koska se aiheutti älytöntä masennusta ja inhoan sitä hommaa. Huomasin tämän esikoisen kanssa. Imetin puoli vuotta ja kun lopetin niin mieli keveni suunnattomasti. Itsekästä ehkä, mutta en usko että ukkokaan olis jaksanu kattoa taas sitä synkistelyä päivät pitkät. Ja tietenki oma suhtautuminen ipanaankin muuttui masennuksen loputtua.
Alusta asti poika on ollut kova pullauttelemaan ja ihan oksentamaakin. Tuntui että kaikki tuli ulos. Siis tissillä piti olla kokoajan ja lisäksi korviketta. Syöttökerran jälkeen saattoi oksentaa 10 kertaa. Nyt vaihdoin tuttelin Nan-korvikkeeseen ja pullauttelutkin on lähes loppuneet. Kerran korkeintaan syötön jälkeen, mikä on ihan normaalia jo.

Isoveli on nyt 1,5v ja suhtautuu tosi kivasti pikkuveljeensä. Silittelee, laittaa tuttia ja haluaa olla apuna syöttämässä ja vaipanvaihdossa . Ja mikä parasta, ei välitä jos pikkuveli kitisee/itkee, eli ei yhdy kuoroon mukaan.

Viikko sitten uskaltauduin itse ekan kerran sektion jälkeen jumpalle, paceen. Hyvin meni ja mukavalta tuntui. Tietenkään kaikkia vatsalihasliikkeitä en uskaltautunut tekemään mutta muuten jees. Juoksemassa olen nyt käynyt kolmesti vaunujen kanssa ja ei tunnu ollenkaan pahalta. Painoa on lähtenyt 12 kiloa ja jäljellä olis 8. Sen suhteen en pidä kiirettä, mutta raskausvaatteita en halua enää käyttää ;)

Palatakseni alun aiheeseen, niin itsellä koti on aiempaa sotkuisempi, mutta en ota siitä ressiä. Minä siivoan ja ukko on siinä suhteessa laiskempi, joten ollaan tehty niin että jos ukko ei siivoa omia sotkujaankaan niin soitan siivoojan ja ukko maksaa. Asiasta ei tarvi nalkuttaa tai uhkailla. Se on tavallaan sovittu ja ei mielestäni ole kallista kun kummatkin on työssäkäyviä ihmisiä. Sitä paitsi jos parisuhteen riidat on muutamasta kympistä kiinni niin eiköhän sen mieluummin maksa.

 

[mustikka75]

Meillä lapset on siis 5.5v ja 2.5v. Olen samaa mieltä siinä, että opettelua tuo aikataulutus vaatii. Toisen kanssa ei enää niin kuin esikoisen. Ja mulla on suuri tuki ja turva ollut tuo mun ihana mies, joka mahdollistaa omat harrastukset ja oman ajan. On se sitten salia, lenkkeilyä, siivoamista, kaupassakäymistä - omassa rauhassa. Taikka vaikka vaan sohvalla loikoilua, mitä tosin harvemmin nykyisin enää pystyy tekemään.

Ja kaikki helpottaa ajan myötä. Tärkeintä on tehdä itselleen selväksi se, että mitä painottaa ja millä ei ole niin väliä. Minä mieluummin lunttaan siivoamisesta kuin laitan lapsille eineksiä. Vaikka rakastan siivoamista ja rakastan siistiä kotia, niin se ei vaan ole mahdollista kahden pienen lapsen kanssa koko ajan. Kohta ne on poissa kotoa ja sitten harmittelen, että miksi käytin kaiken vapaa-ajan siivoamiseen.

Meidän lapset ei lapsiparkissa viihdy, joten siksi on elintärkeää, että joka toinen ilta on minun ja joka toinen miehen. Toinen hoitaa illalla lapsille iltapesut ja nukutukset ja toinen tekee mitä lystää. Minulla on se on yleensä ensin sali ja siihen päälle tunnin lenkki koiran kanssa, reippaasti kävellen tai juosten.

Jos varaa on, niin minäkin suosittelen siivoojaa. Meillä kävi pitkään kerran kahdessa viikossa. Nyt teen osa-aikaista työpäivää, joten jostain on täytynyt tinkiä. Mutta ehdottomasti otan takaisin, kun palaan ensi syksynä täysiin päiviin.

Vielä vähän mietin, josko tällä iällä pystyisin treenaamaan itseni siihen kuntoon, että fitness-lavalle voisin joku päivä nousta. Motivaatiota on, mutta riittääkö aika ja kestääkö kroppa?

 

[susanah]

Kohta ne on poissa kotoa ja sitten harmittelen, että miksi käytin kaiken vapaa-ajan siivoamiseen.

Ja se aika menee oikeasti todella nopeasti. Nauttikaa niistä pienokaisistanne ihan täysillä. Mitä väliä vaikka koti ei aina olisikaan ihan tip top.

Vielä vähän mietin, josko tällä iällä pystyisin treenaamaan itseni siihen kuntoon, että fitness-lavalle voisin joku päivä nousta. Motivaatiota on, mutta riittääkö aika ja kestääkö kroppa?

Tavoitteita pitää aina olla. Tsemiä sille:thumbs:. Ikä ei ainakaan ole este. T. Nelikymppinen 3 lapsen äiti ja kisalava kutsuu syksyllä .

 

[Kate W]

Meillä tytöt 12 ja 9 v. sekä pojat 4 (autistinen-> vaatii extraohjausta ja -vahtimista) ja 2,5.

Onneksi yhteispelillä miehen kanssa mennään: lastenhoito, kokkaaminen ja siivoaminen hoituu kummaltakin.

Meillä ei tingitä ruokailuista. Kaksi kertaa päivässä on itse tehty lämmin ruoka, eineksiä ei satunnaista maksalaatikkoa lukuun ottamatta käytetä. Tavoite on, ettei treenaamisestakaan tingitä. Vuorotellen laskemme toisiamme salille/lenkille iltaisin tai lasten päiväuniaikaan. Mieluiten kävisimme salilla tosin yhdessä ja silloin menemmenkin, kun isot siskot jaksavat ottaa pojat hoitaakseen.

Siivouksesta sen sijaan tingitään. Koti ei todellakaan kiillä. Imuria täytyy yrittää kuitenkin heilutella useita kertoja viikossa, jotta emme hautaudu hiekkaan ja leivänmuruihin. Niin ja TV:tä ei avata kuin lastenohjelmien aikaan. Onpa nykyään kirjan (jos satukirjoja ei lasketa) avaaminenkin harvinaista :(

Melkoista organisointia arki on: pojat päiväkotiin, tytöt kouluun, aikuiset töihin (molemmilla töitä joutuu tuomaan kotiinkin), treenausta, tyttöjen jumppaharkat ja se huushollin hoito... Joten mikä ihmeen oma aika tai parisuhteen hoito??

Lastenvahdit on vähissä. Isovanhemmistakaan ei ole enää jäljellä kuin turvapuhelinmummi.:( Itse olen huomannut, ettei kuntoilusta kannata tinkiä, sillä salilla olen saanut mahtavasti päätä nollattua. Siinä sivussapa on tullut hankittua vähän voimaa ja lihastakin.

 

[Hippa]

Kate W, ansaitset kyllä tosi paljon taputuksia! Neljä lasta, joista yksi erityislapsi ja ehdit silti vaikka mitä. Vaude!

 

[Kate W]

Kiitos, Hippa, aplodeista. Olikohan eilen vähän väsy päivä, kun tuli aikamoista uikutusta. Unohtui kokonaan mainita, että ei sitä voimaa pelkästään salilta tule. Toki sitä saa myös tästä omasta ihanasta perheestä! Vaikka lapset vievät energiaa, antavat he sitä myös. :haart: Antaisin itselleni kyllä pisteet organisoinnista, mutta muuten jaksamisessa ei useinkaan ole aplodeille aihetta.

Tästä aamusta on kuitenkin pakko kehaista: aamuysiltä on leivottuna kahdeksan porkkanaleipää tytön luokan järjestämiin myyjäisiin ja pari peltiä pullaa ihan omaksi iloksi! :hyvä: Kohta lähdemme puistoon pulla & mehu -retkelle.

 

[Framboise]

Kate W

Itselläni ei vielä, valitettavasti, lapsia ole. Voin siis vain kuvitella päivärytminne perheen kesken ja kuvittelun ansioista taputan käsiäni, kumarran ja nostan hattua

Siskoni oli pitkään kahden tytön yksinhuoltaja. Ikäeroa tytöillä 5vuotta. Siskoni kävin töissä monta vuotta n.60km päässä kotoa ja arvostan häntä suuresti elämässäni siitä jaksamisesta. Vanhempi meni kouluun ja nuorempi oli tarhassa niin oli siinä sumplaamista. Onneksi äitimme asuu lähellä niin hän auttoi parhaansa mukaan ja minäkin pidin tytöille seuraa niin sisko pääsi treenaamaan. Btw. Siskoni on paria vuotta vajaa 40 ja omistaa tyyliin 25vuotiaan kropan ja luonteen! :haart:

Onneksi tytöt on jo 9 ja 14 vuotiaat niin asiat on helpottunut. Mieskin on siskolle löytynyt

 

[jasmiini]

Mukava oli kuulla miten hoidatte arjen sovittamisen salilla käymiseen ja muuhun elämään. Itse olen tasapainotellut nyt jo hyvän aikaa työssä käymisen, lapsen hoidon, itsestä huolehtimisen ja punttisalitreenaamisen viidakossa.

Tavoitteeni on nyt saada ryhtiä tähän salitouhuun enemmän. Ruoan laatuun ja terveelliseen syömisen tarkkailuun ajattelin panostaa. Painonpudotus tavoitteen olen myös asettanut itselleni. Tehtävää on, mutta pienin askelin.

Ulkoisia haasteita riittää arjessa todellakin, mutta jos oma mieli on tasapainossa elämä sujuu omalla painollaan. Vaikean eron kokeneena ajattelen nyt, että sisällölliset asiat elämässäni ovat ulkoisia tärkeämpiä. Minulle ykkösasia on lapseni hyvin vointi.

 

[vilma-liina]

Kävin äsken ensimmäistä kertaa tytön syntymän jälkeen salilla, ja voi vitsit, että tekikin hyvää niin kropalle kuin päällekin
Joskohan nää raskaus- ja muutkin kilot sais tässä vielä kyytiä. Pahimmista lukemista olen kyllä jo tullut alaspäin jo paljonkin, mutta vähintään saman verran sais vielä olemus kutistua, jotta kaikki mukavat vaatteet mahtuis taas kaapista päälle.

 

[jasmiini]

Vilma-liinalle; Onnea lapsen syntymän johdosta! Lapsen saaminen on maailman hienoin juttu,eikö. Itse koen, että se on todella upea mahdollisuus ja ETUOIKEUS tämä äitinä oleminen. Vaikka väsymys yllättääkin usein arjen keskellä, lapsen kanssa eläessä elämä rikastuu monella tapaa.

Itselläni meni yli vuosi kun aloin taas käymään punttisalilla. Tein pojan kanssa kylläkin pitkiä lenkkejä heti kun vain kynnelle kykenin. Kiloja karisi tuolla vaunulenkkeilyllä tosi kivasti (-10kg) :hyvä: ja mikä parasta se kävi aika huomaamatta. Lapsi oppi ulkoilun aikana ottamaan päikkärit rutiinisti ja se oli myös se kaivattu hengähdystauko minua itseäni varten.

Tärkeintä on mun mielestä se, että ei ole liian ankara itseään kohtaan heti synnytyksen jälkeen. Itse koin olevani haavoittuvainen tuossa kohdassa ja toisten ihmisten pienetkin huomautukset painosta tai ulkonäöstä oli räjähdysaltis aihe. :itku: Lapsen saaminen on kokonaisvaltaisen muutoksen aikaa naisen elämässä/kropassa ja juuri silloin tarvitaan niitä kuuluisia silkkihansikkaita (lue ymmärtämystä, kannustusta, lempeyttä). Jos parisuhde :haart: toimii juuri tuossa kohdassa, siitä kannattaa pitää kiinni.Lapsen syntymä on elämän ISO taitekohta, joka sihtaa niin sanotusti "jyvät akanoista" vai miten se nyt meni toi sanonta.

Olen ajatellut, että joka päivä minun pitää tehdä ainakin yksi ihan oma juttu, josta todella itse pidän. Tänään kävin esim.ennen töihin menoa klo.7.00 aamu-uinnilla järvivedessä (+11C) ja tulipas niiiin hyvä olo. Tämä on sitä elämän luxusta, nää pienet ilot!