"Lapsellisten" arkea ja treeniä???

Mä palasin tanssitunneille kun neiti oli 2kk, synnytys oli "normaali" alatiesynnytys.. Ei välttämättä ihan fiksuin veto palata noin pian mut minkäs teit... :D Neuvolasta sanottiin vaan että oman voinnin mukaan.
 
Täällä kiireellinen sektio vuosi sitten. Haava poikkipäin. Kävelin pyörätuoliin nojaten paripäivää sektion jälkeen. VArsinaisia kipuja ei ollut, mutta makuulle meno ja nouseminen kivuliasta pari viikkoa. Autoon meno ja poistulo oli varsinaista akropatiaa.

Polkupyöräilin lenkkejä kolme viikkoa leikkauksesta. BP tunnit ja BS tunnit aloitin kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen. Kovemmat salitreenit kolmekuukautta leikkauksen jälkeen. Hyppinen oli mieluisaa vasta neljäkuukautta sektion jälkeen sisuskalut hölsky, niinkuin aiemmin mainittiin.

Kuukauteen ei saanu nostella vauvaa painavampaa. Syviä vatsalihaksia sai treenata heti. Rutistuksia suorien vatsalihasten välin umpeutuessa. Taisin tehdä kevyesti jo ennen tuota.

Toivuin hyvin ja nopeasti, haava hieman vuoteli, koska oli kerännyt verta ihon alle, se tais olla suurin "ongelmani"...
 
Poika on nyt piakkoin 7 kk. Salilla tulee käytyä nyt viisi kertaa viikossa. Mies on pojan kanssa sillä aikaa. Välillä, kun tulee useampia huonosti nukuttuja öitä putkeen, niin treeni saattaa sujua hieman huonommin kuin normaalisti. Vaunulenkillä tulee käytyä kuusi kertaa viikossa ja sellaisia noin tunnin lenkkejä tulee tehtyä. Toisinaan käyn kävelyllä koirien kanssakin. Kaikkea ei ehdi, koska kuitenkin mies on töissä ja hänelläkin on saliharrastus, mutta tyytyväinen olen tuohonkin liikuntamäärään. Poika on kuitenkin tärkein tällä hetkellä. Pilatesta menen kokeilemaan ja jos se vaikuttaa mukavalta, niin viikonloppuisin voisi keritä sellaisessa käymään.
 
Heippa!

Ompas täällä taas hiljaista :(

Mulla olis sellanen kyssäri että, minkäs ikäsinä olette laittaneet ipanan tavalliseen sänkyyn pinnasängystä?

Meillä poika 1v 3kk ja toinen tulossa reilun kuukauden päästä, eikä huvittaisi laittaa toista pinnasänkyä. Meillä on pojalle ostettu jo tavallinen sänky muutama kuukausi sitten valmiiksi. Osaa itse siihen kiivetä ja pois, mutta ei ole nukkunut siinä kuin kipeänä. Mietittiin ukon kanssa että pitäisi alkaa pikkuhiljaa opettamaan siinä nukkumaan. Varmaankin pitää laittaa patjoja ymprille jos yöllä lähtee köpimään. Sängyssä on kyllä n. 10cm laidat, mutta eihän ne paljon pidättele jos nousee ja lähtee kulkemaan.
Poika on laitettu nukkumaan pinnasängyssä omaan huoneeseen puoivuotiaana ja ei kyllä saa nukutuksi meidän huoneessa.
 
ZELDA: Meillä on molemmat lapset siirtyneet tavalliseen lastensänkyyn noin vuoden ikäisinä. Nuorempi siirtyi runkopatjasänkyyn 1.5vuotiaana ja vanhempi noin 3 vuotiaana, joten meillä ei pahemmin noita lasten sänkyjä keretty kuluttamaan. Tärkeintä on se, että osaa tulla sieltä alas. Pari kolme kertaa on molemmat muksahtaneet alas pinniksen jälkeen.

Oma kuntoilu on taas vauhdissa, kun pääsin yli vakavasta työuupumuksesta ja masennuksesta. Käyn salilla 3-5kertaa viikossa ja lenkkeilen lisäksi. Nyt meille tulee koiranpentu, joten lenkit varmaan ainakin syksyllä lisääntyy ja osittain syrjäyttää salitreeniäkin. Mutta molempien jälkeen olen aloittanut kävelyn/pyöräilyn ja salitreenin varsin nopeaan tahtiin, kun itsestä tuntunut hyvältä.
 
Vastaan myös Zeldalle: Meillä on molemmat niin vaeltelevaa tyyppiä että nuorempikin laitettiin pois pinnasängystä "vasta" 2½- vuotiaana. Vanhempi sai oman sängyn kolmevuotiaana. Meillä ei ole kyllä sängyistä muksahdeltu alas.
------------------------------------------------------------------------------------
 
Kiitoksia mustikka ja sabine!

Taidan mie uskaltaa laittaa sen tuonne omaan sänkyyn. Mietin vain että onko se sitten sitä sänkyrumbaa, että viedään illalla sänkyyn ja se kohta kömpii ylös ja taas takas ??
Saas nähdä. Onneks meiän sänky on 180 leveä niin mahtuu joskus nukkumaanki siellä jos ei jaksa pikkumiestä takaisin viedä.
 
Hei taas,

kyllä ne lapsukaiset siellä sängyssä pysyy, kunhan oppivat etteivät pääse kitisemällä tms. sieltä pois (saa periksi). Aina pitää vaan viedä takaisin tai käskeä nukkumaan.
 
kyllä ne lapsukaiset siellä sängyssä pysyy, kunhan oppivat etteivät pääse kitisemällä tms. sieltä pois (saa periksi). Aina pitää vaan viedä takaisin tai käskeä nukkumaan.

Kokeiltu on, ei toimi. Siskoni toivotti tervetulleeksi kotiinsa laittamaan hänen lapsiaan nukkumaan :)
 
Joo, pitänee kokeilla. Joskushan sen kuitenki joutuu tavalliseen sänkyyn opettamaan. Mietin vaan, kun se on aina nukkunut ovi kiinni ( ettei kissat mene huoneeseen), niin pitäiskö nyt sitten jättää ovi raolleen että se pääsee ite pois jos tulee hätä. Kissat voin teljetä pesutiloihin yöksi.
 
Mooi!!
Hei semmosta kysymystä et miten teidän masut? Ootteko saanu kuntoon?
Itteäni ahdistaa oma lerppu =/ Poika synty sektiolla 4kk sitten, haava siisti vaakatasossa, oon saanu laihdutettua n.7kg, käymällä n5krt vk salilla (vuorotellen punttia ja jokatoisen toiston jälkeen 5min crosstraineria). Muualta kroppa jo rupeaa hyvältä näyttämään, maha ja jenkkikset viel hyllyy Tiedän että vie aikaa mutta, kai ne joskus palautuu???
Olen siis 2o vuotias ja luulisi senkin jotenkin vaikuttavan asiaan??
Koko elämän ollut timmi masu, ja nyt ekaa kertaa ei kehtaa rannalle mennä.
Paio nousi siis raskausaikana 55kilosta 77, ekan kuukauden aikana katosi 10. Nyt painan 60, mutta lihaksia huomattavasti enemmän kuin ennen raskautta.
Ikäni puolesta myös suuret paineet näyttää hyvältä, kun ei moni muu kakskymppinen raskausarpia ja mahalerppua mieti.
En kyllä mistään hinnasta pois vaihtais, pikku-ukkeli on vaikka miljoonan vatsalerpun arvonen, mutta silti tahtoisin hyväkuntoiselle miehellekkin näyttää hyvältä, ja itteäni varten kanssa. Siis rohkasuja kaivataan että kai se maha palutuu???
 
Kyllä se palautuu hyvin kun tekee töitä sen eteen. Joillakin menee vähemmän aikaa kuin toisilla. Yleensä kilot saa ensin pois, sitten vasta palautuu iho. Mitähän tuohonki ajaksi sanois kun on niin yksilöllistä, mutta kahessa vuodessa pitäs olla suht kuosissa (siis jos tosiaan pitää ittestään huolta.)

Tärkeimpänä on ne syvät vatsalihakset!

Itellä sektio olis tiistaina eli kolmen päivän päästä. Vähän jänskättää :)
Mutta ihanaa, kun pääsee sitten liikkumaan ja parantelemaan kroppaa kuntoon.
 
Suunnitellussa sektiossa tosissaan paras puoli se ennalta tietäminen :D Ei tarvinnu sitä sitte jännittää koska on sairaalaanlähtö aika, ja missä sillon on.
Tänään mahuin ekan kerran kunnolla nepparikiinni vanhoihin lempi farkkuihin!!!:lol2: On kyl niin siisti olo:hyper: Ja kyykkäilly tuottanu tulost ku perse noussu joku 10 cm :D
Syvempiä oon tehny lankulla jalat jumppapallolla, ja sitte jotain pilates liikkeitä ja tollasia, vatsalihakset kyllä on hyvässä kunnossa (sektiossakin kehuttiin , sano ettei ennen ole yhtä kaunista nähny :dance:), mutta päällä justiinsa semmonen 3sentin rasvakerros, minkä takia ei yhtään lihakset näy. Ajan kanssa sitte, vaikeeta vaan ku on kaikki mulle heti ihminen:rolleyes:
Onnee sektioon ihan tosipaljon!, pääset sitte tutustumaan kuka pikku paketti sieltä sitten tulikaan :)
 
Minullakin nuorin on jo 1,5v, mutta mahassa on vielä ikävän paljon löysää nahkaa. On tuo vatsa kutistunut huomattavasti siitä mitä se oli tuossa välillä, mutta tuntuu tosi vaikealta saada se suht siedettävään kuntoon. Tänä kesänä ei uimaan voi mennä bikineissä, ehkä sitten ensi kesänä?
Esikoisen jälkeen kesti ehkä juuri tämä 1,5 vuotta kunnes vatsa oli ok kunnossa. Mutta kakkosen jälkeen kaikki onkin hitaampaa...
 
Hei, täällä yksi kahden lapsen äiti myös. Molemmat pojat syntyivät sektiolla. Raskauksissa tuli painoa + 20 molemmilla kerroilla, muuten sain painon hyvin pois mutta maha on aivan kamala :(
Kaikki läskit kertyy sinne ja tuntuu ettei mikään auta. Nyt muutaman vuoden mennyt aika hiljaiseloa kuntoilun suhteen, ja nyt taas olisi tarkoitus ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain.

Lapset ovat erittäin vilkkaita ja aktiivisia, joten onneksi hyötyliikuntaa on edes tullut harrastettua.
Salilla yritän käydä vähintään sen pari kertaa viikossa ja sen lisäksi lenkeillä. Ehkä se tästä vielä joskus..
 
Täällä nuorin jo 2.5v mutta silti tuntuu, että vatsassa hirmuinen nahkakerros. Mietin, että mahtaako siitä päästä eroon koskaan?? Ruokavalio vähän hukassa, liikuttua kyllä tulee jo tuon koiruudenkin takia. Lisäksi hyötyliikunta lasten kanssa ja salilla 3-4kertaa viikossa. Mutta pikkuhiljaa hyvä tulee :)
 
Olen samaa mieltä kuin Zelda että kyllä se massu palautuu jos tekee töitä. Toki toisille se on vaikeampaa, kuin toisille. Oma REHELLINEN mielipiteeni on että kaikki riippuu lähtökunnosta ja siitä paljonko paino nousee raskauden aikana. Itsellä tuli painoa esikoisesta 7-8kg, eli ei varsinaisesti ylimääräistä. En syönyt kahden edestä ja liikuin paljon. Paino putosi reilussa viikossa synnytyksen jälkeen ja massu kiinteytyi entiselleen noin 2kk. Noin 4kk synnytksen jälkeen olin varsinkin vatsan suhteen "elämäni kunnossa" ;) Moni päivitteli miten pääsin niin hyvään kuosiin niin nopeasti. Mutta vaatihan se itsekuria, mutta ei ollut mitenkään mahdotonta. Ja varmasti olisi ollut vaikeampaa jos painoa olisi odotus aikana tullut esim 20kg...

Nyt odottelen toista rv 17. Hieman "jänskättää" taas venyttää massua kun esikoinen on vasta 1,5kk. Mutta aion syödä perusterveellisesti ja liikkua niin paljon, kuin jaksan. Toivotaan, että massu lähtee tälläkin kertaa :D
 
Olen samaa mieltä kuin Zelda että kyllä se massu palautuu jos tekee töitä. Toki toisille se on vaikeampaa, kuin toisille. Oma REHELLINEN mielipiteeni on että kaikki riippuu lähtökunnosta ja siitä paljonko paino nousee raskauden aikana. Itsellä tuli painoa esikoisesta 7-8kg, eli ei varsinaisesti ylimääräistä. En syönyt kahden edestä ja liikuin paljon. Paino putosi reilussa viikossa synnytyksen jälkeen ja massu kiinteytyi entiselleen noin 2kk. Noin 4kk synnytksen jälkeen olin varsinkin vatsan suhteen "elämäni kunnossa" ;) Moni päivitteli miten pääsin niin hyvään kuosiin niin nopeasti. Mutta vaatihan se itsekuria, mutta ei ollut mitenkään mahdotonta. Ja varmasti olisi ollut vaikeampaa jos painoa olisi odotus aikana tullut esim 20kg...

No tässä kohdin kannatta kyllä muistaa myös se, että se painonnousu ei aina ole ihan pelkästään ittestä kiinni ja siitä että söisi kahden edestä. Kaikki eivät myöskään pysty liikkumaan raskausaikana niin kuin haluaisivat. Minulla tuli ekassa raskaudessa juuri tuo melkeen 20kg, joista viimeiset 10kg kahden viimeisen kuukauden aikana; alkava raskausmyrkytys siis. Tähän kun lisätään se, että rv20 jälkeen en pystynyt liikkumaan juuri lainkaan kun SI-nivel vetäs niin lukkoon, että en yksinkertaisesti päässyt mihinkään niin paketti on aika sopiva.

Synnärillä laittoivat minulle vielä varuksi tipan ja tiputtivat pari litraa nestettä viidessä tunnissa, oli olo kun norsulla. Salista kun sitten poistuin ei ne aamutossut jalkaan enää menneetkään :( Aamulla sitten toiveikkaana vaakalle, ajatuksena että suurinpiirtein se 10kg olis lähteny... ei ollu ei, painoin kaksi kiloa vähemmän kun ennen synnytystä ja vauvakin oli kuitenkin painanu 4kg!!! :eek: Ei paljon naurattanu...No tuosta viimeisestä 10kg:stä turvotusta oli tietty iso osa, mutta synnytys oli toukokuussa ja silloin oli tolkuton hellekesä, eipä se turvotuskaan niin vaan lähtenyt... Mitkään kengät eivät mahtuneet jalkaan koko kesänä, sormuksista puhumattakaan. Mutta onneksi oli se kesä ja saatto sandaaleilla liikkua.

Toisessa raskaudessa minulla todettiin sitten raskausdiapetes ja painoa tuli vain 8kg. Itseasiassa luulen, että se oli minulla piilevänä jo ekalla, kun nuoriherra syntyi 2vkoa etuajassa ja painoi kuitenkin tuon hieman yli 4kg. Mutta eipä liikuttu silloinkaan ei, ja selkä ja siellä se SI taas syyllisenä!!

Nyt on nuorimmainen 3,5v ja olen samassa painossa kun ennen lapsia, mutta satavarmasti lihasta on reippaasti enenmmän kuin silloin :rock: Kiristelyn varaa on kyllä vieläkin, mutta hiljaa hyvää tulee. Tänään vedin jalkaani sellaiset farkut joita olen käyttänyt ennen raskauksia viimeksi ja totesin jotta nämähän ovat ISOT :hyvä:

Pointti: SYYLLISTÄMISELLÄ EI MIHINKÄÄN PÄÄSTÄ, USKOKAA ITSENNE KOVAA TYÖTÄ SE VAATII MUTTA ON MAHDOLLISTA!!! Ja jos se maha ei siitä vaikka ekan vuoden aikana häviä, olkaa armollisia itsellenne kiristelyyn on aikaa koko loppu elämä mutta lapset ovat pieniä vain kerran.
 
Komppaan edellistä. Painonnousu ei ole aina itsestä kiinni! Mulla nousi paino noin 23kg, vaikka kaloreita meni päivän aikana noin 1800kcal. Alkuraskaudessa nousi niin nopeasti (vähintään 500g/vko), vaikka en kummemmin syönytkään, joten laskin kalorit ja huomasin, että vika ei ole minun syömistottumuksissa ainakaan. Tasainen nousu jatkui vaan. Mua huolestutti, mutta kaikki vaan selitti, että se on normaalia ja yksilöllistä. Eikä siihen mitään selitystä löytynytkään. Kun kerroin painonnoususta ihmisille, ne ihmetteli, mihin helkuttiin ne kilot on menneet, kun ne ei minussa varsinaisesti näy (en siis ollut merkittävästi läskistynyt). Toki turvotusta oli ja valtava maha, mutta muuten ei kummempaa.

Mulla tosiaan meni synnytyksestä noin 7-8kk päästä siihen kuntoon, että mahduin suurimpaan osaan vaatteistani. Vielä on matkaa sinne tosi mukavan hoikkaan.
 
^ komppaan Hippaa. Mulle tuli noin 20kg. Ekalla kolmanneksella painoa tuli tosi vauhdikkaasti, tokalla ja kolmannella maltillisemmin. Laskeskelin, että pahimpaan painonnousuaikaan mun olisi pitänyt ahtaa päivittäin yli 1000 ylimääräistä kilokaloria, mitä en kyllä tehnyt. Tuntui, että aineenvaihdunta meni aivan päälaelleen, ja kroppa imi kaiken mahdollisen läskiksi... Keski- ja loppuraskaudessa sitten tuntui kroppa vastaavan aika normaalisti syömisiin ja liikuntaan.

Nyt toisella kerralla on alku ollut helpompaa. En tiedä, johtuisiko siitä, että tällä kertaa sitä rasvaa oli alun alkujaankin vähän runsaammin :D Viimeksi oli kohtuu tiukka kunto raskaaksi tullessa, niin jos kropalla oli kova hätä saada tarpeelliset vararavintovarastot täyteen, en tiedä :D

Mutta siis, palautuminen on varmasti kaikille mahdollista, toisilta se varmaan vaatii vähän kovempaa duunia kuin toisilta. Mä ehkä ajattelen, että tärkeää on aloittaa mahdollisimman nopeasti (toki imetys ym. huomioon ottaen) palauttavat toimet (ruokavalio, treeni), ettei jää niiden ylikilojen kanssa makaamaan kovin pitkäksi aikaa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom