"Lapsellisten" arkea ja treeniä???

[Sabine]

Vau täällä oli tällanenkin!

Olen siis kahden lapsen äiti, kauppatieteiden opiskelija (laskentoimi ja laki) ja aviossa. Kaikista vaikeinta on löytää aikaa tentteihin lukemiseen, eli käytännössä tekeminen ei minulla todellakaan lopu ikinä. Jannika on 3 ja Jasmin 1,5- vuotias.

Päiväni menee käytännössä niin, että aamulla vien lapset tarhaan, jos ehdin käyn salilla, jos en menen yliopistolle. Kun tulen yliopistolta, yleensä haen lapset ja illan olen heidän kanssaan. Kun lapset nukkuvat n. yhdeksän aikaan alan tekemään tehtäviä/ lukemaan. Meillä on kummatkin meneet tarhaan heti täytettyään 10kk, rankkaahan se on mutta pitää tuo yliopistokin joskus käydä ja isä on vuorotöissä.

Koulu on minulla edennyt normaalitahtia, harmittaa vaan se kun opiskelu (arvosanat) väkisinkin kärsii tästä tilanteesta. Salilla käyn 3-4 kertaa viikossa ja aerobista teen pari kertaa. RAkastan kuitenkin liikuntaa niin paljon että se on mulle must...

Aloitin pumpissa(x 2/vko) ja balancessa(1-2 x) käynnin kun Jasmin oli puolivuotias. Siitä se lähti, en ikinä unohda tunnetta, mikä eka reenin jälkeen oli... mun tapana on aina antaa se 150% joten hyvä että selvisin kotiin pyörtymättä. Tosin kävin joka päivä vaunulenkillä (0,5- 2h) ja jumppasin kotona ennen jumppien aloittamista. Vuoden päästä aloittamisesta aloin käydä salilla, ja mulle tehtiin kunnon mukaan ohjelma, jota noudatan nyt vielä puoli kuukautta. Kohta saan uuden...

Siis minulla oli tässä välissä melkein kolmen vuoden tauko, minkä aikana harrastin vain lenkkeilyä ja kotijumppausta ja satunnaista uintia. Kannattaa niitä "pieniä lihaksia" vahvistaa ja lantionpohjaa. Minusta kaikki joogajutut ja balance & pilates oli ihania pitkän tauon jälkeen. Olen tyytyväinen että menin jumppiin ensin, ja sitten vasta salille. Salilla olen nyt siis käynyt vasta alle pari kuukautta.

 

[jasmiini]

Mukava oli kuulla Sabine, miten sinä olet järjestänyt tuon liikkumisen yms. Täytyy kyllä sanoa, että lasten kanssa touhuilu kasvattaa organisoimis kykyjä huimasti ja etenkin jos on useampi pienokainen perheessä. Tsemppiä sulle arkeesi!

Hyvin on mielessä mullakin vaihe, kun koulu ja työ piti sujuvasti vaan yhdistää (vaikkakaan vauvaa ei vielä silloin ollut perheessä). Itsessään jo opiskelu vei itseltäni paljon energiaa, mutta ehdottoman tärkeänä palautumisen kannalta koin tuon liikunnan. Erityisesti sali ja BodyPumppi :whip: oli mulle tärkeetä, oli ihanaa mennä toisinaan ohjatulle tunnille ja hikoilla musan mukana. Niistä sain oikeen energia latauksen tosiaan. :thumbs:

Itselläni on se tilanne, että sain gradun tarkastukseen marrask. ennen vauvan syntymää ja nyt odottelen palautetta. Mahdollista on, että korjauksia vielä pitää tehdä. Toivon kuitenkin hartaasti, että saisin paperit ulos koululta nyt vielä ennen Joulua.

Päätin, että palaan salille heti tammikuussa, ehtii paikat palautua kunnolla synnytyksestä ja nyt olen jo aloittanut jokapäiväisen vaunulenkkeilyn. Tekee hyvää kun saa läskit liikkeelle!

 

[lumottu]

Organisointikykyä ja irrottautumiskykyä todella saa harjoitella, jos mielii perheellinen puntille päästä. Minulla poika 3v. ja tyttö 13v. + "isot pojat" 19v. ja 21v. Mieskin on ja on "huomionkipeää sorttia". Toivoisi minun olevan useammin illalla kotona. Toisinaan tunnen kovaakin morkkista kun käyn salilla kolme kertaa viikossa muiden pakollisten menojen lisäksi. Toisaaltaan näin pysyn paremmassa kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin. On minulla kokemusta monen vuoden itsensä laiminlyönnistäkin - se ei tytöt kannata.

 

[Sabine]

Itsensä laiminlyönnistä kärsii henkilön itsensä lisäksi myös se ympäristö. Mulla mies sanoo aina jos olen kärttyinen että "mene salille tai jumppaan tai johonkin". Oon vissiin kivempi kun oon käyny liikkumassa .

Suurin saavutus on se, että sain miehenkin salille viime syksynä. Ei me olla oltukaan kuin 10 vuotta yhdessä... kyllä se kova yritys näköjään palkitaan, joskus...

Pikkutytöt kyselee aina, että "miksi sinä menet salille?". Me sanotaan että tykätään käydä salilla, ja neiditkin saa tulla mukaan kun on 16- vuotiaita. Siihen onkin vielä aikaa.

Nyt taas on aikapula tenttiin lukemisen kans, torstaina on koitos ja puolessavälissä kirjaa vasta, ei hyvältä näytä ei.

 

[mustikka75]

Kiva tosiaan kuulla uusien ihmisten mietteitä, miten treenit on lähtenyt käyntiin. Itse aloitin 2 viikkoa synnytyksen jälkeen pääasiassa aerobisella ja kotitreenillä ja noin puoli vuotta synnytyksen jälkeen palasin salille kaksijakoisella ohjelmalla ihan normaalisti. Toivuin toisesta synnytyksestä niin hyvin, että tämä oli mahdollista.

Nyt esikoinen on kohta 4v. ja nuorempi 10kk ja salitreenit luistaa taas kivasti, kun siirryin treenaamaan tuohon lähemmäksi eikä matkoihin mene niin kauaa. Vaikka puhutaan vaan 20minuutista, niin lapsiperheessä se on iso aika Parin viikon päästä töihinpaluu, joten saa nähdä, että missä välissä sitten ennätän kuntoilemaan. Ilmeisesti ennen töihinmenoa, sillä sali on työmatkan varrella.

Ja niin meilläkin mies pitää huolen siitä, että menen urheilemaan, sillä muuten olen tooosi kiukkuinen.

Miten teillä Sabinen lapset sopeutui tarhaan noin nuorena? Itse olen vähän huolissani, kun nuorin nyt menee hoitoon mutta oma pää ei enää kestä kotona olemista ja olen ajatellut, että kyllä se sopeutuu kuitenkin. Tarkoitus tehdä syksyyn asti vähän lyhyempää päivää.

 

[Sabine]

Täytyy sanoa että he sopeutuivat tarhaan menoon yllättävän hyvin. Jotkut sanovat että hoitoon meno on jopa helpompaa, kun sen aloittaa nuorempana.

Noh, muuten ensimmäinen tyttö ei osoittanut mitään protestoimisen merkkejä, mutta hän ei vaan syönyt paljon mitään tarhassa ensimmäisen kahden- kolmen viikon aikana. Muuten käyttäytyi ihan normaalisti. Joi maitoa hoidossa, ja kotona söi sitten hyvin... Niin ja painon kehitys parani tarhaan menon myötä(paino alkoi nousta, oli kuukausien ajan pysähtynyt melkein kokonaan), kun siihen asti sitä vähän seurailtiin, kun tyttö oli laihanpuoleinen (vuoden iässä 8 kg ja pituus yläkäyrällä). Nyt on jo ihan normaalipainoinen, vaikka hoikka onkin.

Toinen tytär menikin sitten aika kivasti tarhaan, kun isosisko tuli myös mukaan. Alussa kyllä huomasi, että tytöllä oli ollut ikävä kun piti itkeä kun tultiin hakemaan, ja sitten syliteltiin piiitkään. Tarhaan jääminen sinänsä ei ole ikinä ollut ongelma. Onneksi ei tarvinnut huolestua kuoliaaksi minkään syömisen takia Aika nopeasti tottui kuitenkin. Itsellä oli kamala syyllisyyden tunne molempien kanssa tarhan aloituksen aikaan, ja opiskelin ensin lyhyempää päivää (4-5 h), ja pikkuhiljaa sitten ihan normaalia.

Nykyisin lapset on sen 6-7 tuntia päivittäin hoidossa, hyvin viihtyvät. Tosin jos jostain syystä päivä venähtää, niin isommasta huomaa, että väsyttää. Hän on muutenkin herkempi luonne, ja itkee helpommin. Tarhasta haun jälkeen voi kotona jo ulko-ovella tulla kiukku tai itku aika turhasta. Hänet on kyllä vasta siirretty isojen ryhmään että taitaa uudet aktiviteetit vaatia tottumista ja energiaa ihan eri tavalla kuin ennen .

Minusta on luksusta, kun saa joskus viikonloput olla ihan porukalla kotona, ilman että isä on töissä.

 

[Sabine]

Täytyy vielä kommentoida, että mulle on elinehto, että kuntosali on kävellen 10 min ja jumppasali 15 min päässä. Autolla hurauttaakin jo 5 minuutissa. Muuten ei meikäläisen elämä ois yhtään niin laadukasta

 

[aurinkokello]

Meillä 4v lapsi ja oikeastaan homma menee työpäivinä siten, että jompi kumpi on kotona ja toinen jossain urheilemassa. Melkeinpä lennossa sitten vaihto, että ei mene liian myöhäseen toisen menemiset.
Silloin kun lapsi oli ihan pieni, hoidin oman liikunnan aikalailla lapsen kanssa, eli kävelyä ja hölkkää vaunujen kanssa.

 

[Aksukkainen]

Täällä syyskuussa 2006 syntyneen neitokaisen äiti. Hoitovapaalla vielä tällä hetkellä.

Meidän neiti syntyi sektiolla, kuten olin ennättänyt pelätäkin; olen ite pieni ja vauva oli nelikiloinen. Sektio oli kiireellinen ja vaikka leikkaushaava on päälle päin siisti vaakaviilto, niin ihon alla lisätilaa jouduttiin tekemään poikkasemalla kaikki napaan asti ylöskin päin. Anteeks, jos joku ei haluais näin yksityiskohtaista selvitystä:D Mutta siis, sektiosta parannuin aika hitaasti ja sali jäi sen takia tauolle. Vaunulenkit aloitin kuitenkin noin 2 viikkoa kotiin pääsystä, koska neiti nukkui hyvin vaan liikkuvissa vaunuissa (tai autossa).

Kunto oli onneks pysyny aika hyvänä raskauden ajan, kun jaksoin lenkkeillä ihan loppuun asti ja salillakin kävin noin reilu 6kk:lle asti.

Sitten tulikin muita pulmia. Neiti ei suostunut millään huudon ja kiukun ja suostuttelun määrällä koskaan huolimaan tuttipulloa (eikä tuttia). Joten huomasin olevani paljon aikomaani kauemmin aika sidottu kotiin ja maitohanana toimimiseen. Vasta kun neiti alkoi syödä kiinteää ruokaa, uskalsin hiljalleen jättää häntä pariksi tunniksi isälleen tai hoitotädille, joka me onnistuttiin neidille löytämään hänen ollessa 7kk.

Nyt tässä hiljalleen olen sitten saanut liikunnan taas rullaamaan. Käyn salilla 3-4 kertaa viikossa, yleensä ton kolme. Lisäksi 1-4 kertaa tulee muuta liikuntaa, eli käyn tanssimassa tai lenkillä. Yritän venytellä 1-2 kertaa viikossa, koska venyttely on sellainen asia, jota olen laiminlyöny ihan liian kanssa.

Mulle tällä hetkellä ei ole liikunnan järjestäminen vaikeaa. Mies katsoo muksua, jos ei ite jaksa salille lähteä. Lisäksi meillä on tuo jo tuttu, ihana hoitotäti ja miehen äiti ihan lähellä. Ainoastaan aamulenkille lähtö ei onnistu lapsenvahtikuvioiden vuoksi ja se harmittaa nyt dieetin ollessa aluillaan.

Eniten mua pelottaa ensi kesä, kun palaan kokopäiväiseen työhön ja neiti aloittaa sillon kuukautta vajaa 2 vuotiaana päiväkodissa. Kuinka mä sitten raaskin lähteä iltaisin minnekään, kun neiti on jo päivät hoidossa muualla kuin kotona?? Olen nyt toisaalta päättänyt, että otan tästä kotiäitiajasta kaiken irti, kun pystyn niin hyvällä omatunnolla iltaisin ottamaan aikaa itselleni sen pari tuntia - olen kuitenkin päivisin aina neidin kanssa. Ja koetan olla murehtimatta tuota hoidon aloitusta jo ennalta, mutta en oikein osaa olla sitä miettimättä kuitenkaan:(

Varmaan liikuntaa joutuu ainakin vähentämään tämän hetkisestä, mutta toivottavasti mä saisin sen tässä kesään mennessä uudelleen löytyvän punttimimmimi säilymään vielä syksyn sateidenkin saapuessa:lol2:

 

[Sabine]

Mulla ei synnytyksistä nyt puhuttaessa sektiota tehty, mutta parantuminen oli ekasta muuten vaikeaa.

Lapsi oli 4200g, ja arvio oli 3200g. Noh, siinäpä sitten ponnisteltiin yli tunti, painettiin vatsan päältä ja vaikka mitä... Tuloksena oli toisen asteen repeämät syvällä ja kivut aina liikkuessa. Kivut varmaan johtuivat siitäkin, että sain jonkunlaisen tulehduksen, joka huomattiin jälkitarkastuksessa, ja söin siihen antibioottikuurin. Epparikin tehtiin, eikä tuo toinenkaan (4550g) ois tullu ilman sitä ulos.

Hassua, että ekan jäljiltä olin kuin rekan alle jäänyt, kuolemanväsynyt (en nukkunut kuuteen päivään), hemppa 89 ja aika paljon toisen asteen repeämiä. Mua tikattiin reilusti yli tunti. Onneksi ensisynnytys on vaan kerran... Lääkärikin sanoi sairaalassa että olen karmean näköinen, että voinko varmasti lähteä kotiin. Sanoin vaan että jos siellä pystyis nukkumaan... onneksi pystyi, vaikkei ihan heti. Sitten tikitkään ei sulaneet niin kuin olis pitänyt, ja niitä jouduttiin poistamaan muuten, se ei kyllä pahemmin sattunut, ihan vähän vaan. Toinen tulikin sitten neljässä tunnissa, eppari parani tosi helposti ja unikin tuli kun pääs kotiin kolmantena päivänä. Siis ihan erilaiset kokemukset...

Liikunnan harrastaminen mulle on molemmissa raskauksissa ollut aika mahdotonta suurissa määrin 1. kolmanneksen jälkeen, syynä kovat supistelut jopa kävelylenkillä.

 

[Aksukkainen]

Mulla ei onneks raskauden aikana noita supisteluja juurikaan tullut, eli pystyin hyvin liikkumaan. Nyt siitä on kiitollinen, kun jonkinlainen pohja tuntuu kuitenkin säilyneen, vaikka sitten synnytyksen jälkeen tulikin treenitaukoa salilta.

PT onneksi on lohduttanut sillä, että lihasmuisti on varmastikin ihan hyvä, kun useamman vuoden olen ennen muksun saamista ennättänyt ihan ajatuksen kanssa punttailemaan. Eli pitäisi niiden tulosten sieltä "heräillä" taas, kun vaan jaksaa yrittää

 

[Cissu]

Voisin myös tänne kirjoitella...
Olen 23v lapset 5,5v, 2,5v ja 6kk. Vanhin lapsi 3krt/viikko kerhossa ja nuorimmat kotona.

Nuorimman raskaus aikana kävin rauhalliseen tahtiin lenkillä rv 40+2asti. Ja vaunulenkkeilin jo viikon päästä synnytyksestä. Sittenpä iski takipakkia. Sairastuin, lääkärilt antibiootit ja kotiin lepää. Mutta lääkkeet ei auttanut ja takas lääkäriin suuntasin ja tuloksena suoraan osastolle odottelee leikkaussaliin pääsyä. Synnytyksestä oli kulunut 6viikkoa josta siis 5 viikkoa sairaana. Paranin ja päätin et nyt uudestaan liikuntaa harrastettava. Toisin kävin, keskimmäinen lapsista alkoi sairastelu kierteen joka kesti joulukuuhun asti. Siinä ei sit aikaa jäänyt mihinkään kuntoiluun.

Nyt toivon mukaan ollaan selätetty kaikki.
Tässä vuoden vaihtees aloitin lenkkeilyn, kuntopyöräilyn ja vielä kotona hyödynnän kaikkia laitteita mitä on. Vaikka nyt teen kaikkea kotona/kodin lähistöllä tuntuu ettei aika riitä. Mutta eiköhän se tästä kun oppii uuteen rytmiin. Salille tarkoitus lähteä viimeistään maaliskuussa jolloin miehen työvuoro muuttuu ja hän enemmän kotona.

 

[annales]

Täällä ollaan molemmat, sekä äiti että tytär, seinille hyppimässä, kun liikkumaan ei pääse vähään aikaan selän hajottua ratsastusreissun ilmalennolla. Onneksi ensi viikolla toivottavasti pääsen fysioterapiaan, joka on kuntosalin yhteydessä, tyttö pääsee taas leikkimään toisten lasten kanssa ja minä tekemään suunnitelmia kuntoutuksen suhteen. Hiljaa tästä kait taas hyvä tulee.

 

[neiti Näpsä]

Synnytyksestä on nyt minun osaltani viisi ja puoli kuukautta. Synnytys oli "helppo" ja vaunuttelemaan aloin heti pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Kävelin raskauden loppumetreille asti parin tunnin lenkkejä, mutta puntti jäi heti raskauden alkumetreillä ja oikeastaan juuri sen tähden tein raskaustestinkin. Ei oikein kroppa tykännyt raudan hajusta alkumetreillä...

Asiaan: Treenailen nykyään sen minkä pystyn ja jaksan. Kotona teen lihaskuntopiiriä silloin kun tilaisuus antaa myöten. Salilla käyn kun mies on vapaalla ja siitä on tullut entistä tarkeämpi pään koossa pitävä asia. Aikaisemmin olin sen verran innostunut treenaamisesta, etten osannut levätä. Nyt on ollut pakko kuunnella kroppaa ja uudet ennätykset yläkropan osalta ovat todellisuutta. Todella hyvä fiilis. Jalat ovatkin sitten aivan toinen juttu, rimpulat kun ovat joka tapauksessa =)

Tsemppiä kaikille lapsellisille treenaamiseen ja muistutukseksi, että pienikin treeni on parempi kuin ei treeniä ollenkaan!

 

[Aksukkainen]

Tsemppiä kaikille lapsellisille treenaamiseen ja muistutukseksi, että pienikin treeni on parempi kuin ei treeniä ollenkaan!

Tän kun muistais
Ite olen vaan niin harmillisen "kaikki tai ei mitään" -tyyppi. Aina pitäis päästä tehokkaasti ja aktiivisesti treenaamaan ja on vaikea motivoitua, jos ei pystykään suunnitelmien mukaan etenemään. Oppimista vielä paljon sen suhteen.

 

[Sabine]

Mullakin on ohan hillitön turhautuminen päällä, kun ukko on töissä ja itse en pääse edes ulos, kun lapsella on kauhea flunssa. Olis ollut kiva käydä tyttöjen kanssa lenkkeileen mutta eipä se onnistu, ettei tuo flunssa vaan pahene.

Kirjottelenpa tässä sitten yhtä koulutyötä aivot sauhuten, kun tytöt nukkuu.

 

[jasmiini]

No juu, meinaa iskeä meikäläiseenkin joku ihme pöpö;kurku oli viime yönä raastinrauta. Täytyy siis ahkerasti hörppiä teräsjuomaa, jotta voimat palutuis.

Kun on ollut olo hieman huonona viime päivinä, jokatoinen päivä treeniin on tullut taukoa viime viikolla. Muuten olen käynyt joka aamu pojan kanssa vaunulenkillä säällä kun säällä. Tein päätöksen, että ainakaan oman laiskuuteni tähden en jätä niitä lenkkejä väliin turhan takia. Toi aikataulutus on meillä sujunut kivalla tahdilla, poika herää yleensä klo.8-9 ja sitten aamutoimien jälkeen lenkille.Siitä sitä puhtia saa päivään.

Erityisesti Spinningistä sain taas aika säväyksen ja intoa tavanomaiseen puntti treeniini. En halua kuitenkaan ottaa liiasta ohjelmoinnista stressiä, nyt nautitaan ainutlaatuisesta vauva-ajasta ja treenataan vauvan tarpeet ensisijaisesti huomioiden!!!!! Ihan tosi, tää on mun elämäni parasta aikaa kaikin puolin. Aina fiilikset ei tietenkään oo pilvissä, mutta kun aallonpohjalta ponnistaa tarmolla, pintaan pääsee ihan varmasti.

Kaikenlaiset tunteet kuuluu arkeen ja äitiyteen, tämä on todistettu. Tuntuu vilpittömästi sanoen tosi etuoikeutetulta roolilta tämä äitinä oleminen ja usein olen ajatellut miten olen edes ansainnut näin suuren lahjan elämääni.

Meillä homma toimii siten, että miehen kanssa vuorotellaan puntilla käynnin suhteen. Tämä käytäntö on sujunut ihan hyvin ja vaavin hyvinvointi ja tarpeet tässä on nyt tärkeintä ja etusijalla. Oma lapsi on maailman kaikista ihanista asioista ihanin ja PARAS AARRE mun elämässä! Ei voi olla kuin kiitollinen tästä kaikesta mitä on saanut....

Voimia kevääseen teille kaikille ja palaillaan....

 

[lumottu]

Meilläkin käydään puntilla nykyään vuorotellen. Tosin niin että ensin on mun vuoro ja sitten on mun vuoro ja sitten on mun vuoro ja sitten on mun miehen vuoro. Tää sopii mulle ja kiva kun mieskin on taas alottanut ton punttaamisen. Mies on kultainen kun on illat lasten kanssa, että pääsen salille. Itse olen päivät meidän kuopuksen kanssa (olen perhepäivähoitajana kotona) ja illalla on luksusta päästä harrastamaan. Tuskin pää kestäin tota työtä, jos iltaisinkin olis aina muksujen kanssa kotona.

 

[Sabine]

Tosi upeaa, palellutin selän eilen tyttöjen kanssa pihalla. Nyt joutaa nuo iänvanhat toppahousut roskiin, onneksi on jo uudet kaapissa! Salilla kävin, ja takareisiä en voinut tehdä ollenkaan. Selkää tein -20 painoilla. Mielenkiintoinen ilta tulee pienempää nostellessa.

Ukko lähti minun kans salille, olipa kiva olla yhdessä siellä pitkästä aikaa

 

[kanhan]

Heipsan lapselliset mimmit!

Täällä yks raskas mimmi haaveilee jo ajasta synnytyksen jälkeen....

Halusin vaan tiedustella et miten teillä on treeni lähtenyt sujuun synnytyksen jälkeen? Miten pian ootte esim. pystyny alkaa tekee vatsalihaksia ja ootteko saaneet vatsanpeitteet kovenemaan ajanmötä?

Mun kaikki lapsellisetn kaverit on sellasia et ne ei oo treenannu ennen lapsia eikä yhtään sen enempää niiden jälkeenkään ja niiden alamahat on sellasta pehmeetä ja löllöä vaikka laihoja ovatkin. Sellasta kun kädellä painaa niin tuntuu ihan pehmoselta pullataikinalta. Molemmilla jniillä jo yli vuos synnytyksestä...

Itellä olis hirvee treeni-into kun en oo saanu koko raskausaikana liikkua supistusten takia.

Olis kiva kuulla muutenkin miten porukka on palautunut raskauksistaan...