"Lapsellisten" arkea ja treeniä???

Tai en tiedä minkä pitäisi naksahtaa että saisin pidettyä ruokavalion järkevänä. Ihan sairasta, ei tee edes mieli, mutta silti on pakko ottaa kauppareissulta se suklaa ja mättää naamaan kahdessa minuutissa, maistamatta. Joka kerta punnitsen sen mielessäni ja päätän että en osta. Ja sitten kaarran karkkihyllylle.

Tunnistan itseni!
Hormonimyrskyt kropassa ovat niin todellisia, etten yhtään ihmettele jos nämäkin käsittämättömät himot lähtisivät sieltä suunnalta.

Voi olla myös se, että on niin paljon enemmän aikaa syödä kuin ennen. Ja sitten jos ruokarytmi on sekaisin yövalvomisista ym.
eikä päivällä välttämättä ole mahdollista istua syömään lämmintä ruokaa-ja eikun karkkihyllylle!

Itse lopetin karkin syömisen kesäkuun lopussa kokonaan-parissa viikossa meni himot ohitse!
 
Tunnistan itseni!
Hormonimyrskyt kropassa ovat niin todellisia, etten yhtään ihmettele jos nämäkin käsittämättömät himot lähtisivät sieltä suunnalta.

Voi olla myös se, että on niin paljon enemmän aikaa syödä kuin ennen. Ja sitten jos ruokarytmi on sekaisin yövalvomisista ym.
eikä päivällä välttämättä ole mahdollista istua syömään lämmintä ruokaa-ja eikun karkkihyllylle!

Itse lopetin karkin syömisen kesäkuun lopussa kokonaan-parissa viikossa meni himot ohitse!

Täyslakko voisi olla se ratkaisu minullekin.
 
Täyslakko voisi olla se ratkaisu minullekin.

Niin varmaan mullekin, sillä herkuttelusta on tullut kyllä ongelma ja haittaa sitä, että treenitulokset näkyiskin jossain. Olen aina katsonut kieroon niitä, jotka vaan marisee kiloistaan mutta lappaa koko ajan karkkia ja jädeä suuhunsa ja nyt musta on tullut samanlainen:eek:
 
Voi Mustikka75-tuo on niin totta. Itselle Kalorilaskurin käyttö ravinto.fi sivulla toi jonkinlaisen heräämisen (onpa niin Dr. Philmäinen lause) siitä,
miten perseelleen syömiset on raskauden aikana lipsunueet ja miten paljon kaloreita joissain mun mättämissä tuotteissa oli! :wtf:

Nyt kokeilen uusia konsteja kuten kalorivaihteluja, koska en saa painoa laskuun kuten haluaisin. Syytän osaksi näitä imetys/raskaus hormoneja
koska edellisen ipanan syntymän jälkeen oli aivan sama juttu!

Tosin nyt olen lopettanut kuukausi sitten imetyksen ja toista imetin 1,5v :rolleyes:
 
Kysymys ei liity niinkään treeniin vaan arkeen...

Oletteko käyttäneet yhdistelmävaunuja ahkerasti rattaina vai oletteko hankkineet esim. matkarattaat? Mietin tässä rattaiden hankintaa vaikka yhdistelmätkin löytyy. Ne vaan on semmoset, että täytyy sitten käyttää rattaina kun ei viittis edestakas ruuvailla yhtä osaa. Vaan mahtuuhan tuo neiti sinne nukkumaan kun saa kerran rattaina makuuasentoon.

Lähinnä ajattelin jotain hieman pienempiä rattaita, jotka menisivät kätevämmin auton tavaratilaan, mutta toisaalta meillä ei ole säilytystilaa eikä ole kivaa jos nurkissa pyörii vaunua ja ratasta...

Flunssan kourissa on oltu ja viisaudenhampaanpoiston jälkeen särkyä kesti viikon. Buranan voimalla on siis viikko vierähtänyt. Nyt alkaa nuha hellittää, joten toiveita on tässä lähiaikoina päästä jopa kuntoilemaankin ;)
 
Esikoisen aikana käytettiin yhdistelmien ratasosaa kyllä (kolmipyöräiset) kävelyillä ja lenkillä ja sitten meillä oli käytetyt matkarattaat lyhyille autoreissuille. Yhdistelmätkin olis kyllä mahtuneet mutta matkikset oli niin paljon näppärämmät heittää auton taaksen.Ratasosassa siis nukkui, kun kopasta luovuttiin.

Nyt toisella ei ole yhdistelmiä ollenkaan vaan ainoastaan juoksurattaat ja matkarattaat ja nukkuu niissä. Mutta on tosi, että jo kaksienkin rattaiden säilyttäminen vaatii tilaa ja esikoisen aikaan meillä oli vielä parvekerattaat erikseen, joten johan ratasta ja vaunua riitti.
 
Meillä oli vauvavaiheessa kolmipyöräiset yhdistelmät (joilla muuten juokseminenkin onnistui, X-Adventure merkkiset) ja kun niihin vaihdettiin kopan tilalle ratasosa, niin sen jälkeen niitä on rattaina vain käytetty. Eikä meillä aluksi ollutkaan muita. Matkarattaat meille rantautuivat vasta vajaa vuosi sitten, kun lähdimme matkalle emmekä halunneet ottaa isohkoja, vaikkakin näppäriä kolmipyöräisiä, mukaan ja lentokoneeseen. Nykyisin käytämmekin vain matkarattaita ja tyttö nukkuu niissä (2v) silloin kun satutaan päikkäriaikaan olemaan reissussa. Tosin nuo kolmipyöräiset ovat Suomessa ja matkarattaat täällä Sveitsissä, täällä meillä ei olisi tilaa, eikä käyttöä, kaksille rattaille.

Ja sitten treeniin liippaavasti asiaa, viime aikoina tyttö on alkanut viihtymään salin lapsiparkissa aina vaan paremmin, nykyisin sitä ei meinaa saada lähtemään sieltä pois ja selvästi ottaa kontaktia enemmän toisiin lapsiin. Ai että tuntuu mukavalta, että neidinkin sopeutuminen on edennyt hyvin. Itsekin voi hyvillä mielin treenailla, kun ei tarvitse murehtia toisen viihtymistä.
 
Mietin tossa että miten ihmeessä te pääsette salille 3-4krt viikossa?
Jääkö isäntä lasten kanssa vai tuleeko joku muu?
Meillä harvoin muita hoitamassa...osittain johtuu että pienempi 1v on niin kova vierastaan.Joten yleensä mies jää lasten kanssa.
Mutta miehellä myös omat harrastuksensa joten pääsen vain max 2 krt..tai sanotaanko että viitsin lähtä.Pitäähän koko perheenkin olla välillä yhdessä.
Jos mies kotona viiden maissa ja annan kuitenkin hänen hetken hengähtää ennenkuin häivyn,niin siinäpä se ilta meneekin kun käyn salilla ja sit onkin jo iltapuurojen ja unien aika.

Kroppa on suurinpiirtein "toipunut" kahdesta raskaudesta,mutta kyllä vatsassa näkyy venynyt nahka.Ainakin sillälailla että itseä häiritsee.
Mutta kieltämättä myös mussutuskausi myös päällä:)
Mutta näihin tisseihin en meinaa tottua millään...tai siis tissittömyyteen:(
Ennen sentään oli ihan ok,ei isot mutta mulle sopivat. Nyt ihan onnettomat ruppanat. Snif. että kyllä senverran turhamainen olen että tämä kirpaisee.

Joo joo,rintojen tärkein tehtävähän on ruokkia lapset.
Mutta kuitenkin
 
Me muutettiin Kiinaan esikoisen ollessa 3 kk. Koska siellä väkeä ja tilaa on "hieman" vähemmän kuin täällä, ei meillä olisi tullut kuulonkaan käyttää yhdistelmiä. Niillä ei olisi päässyt kaupasta ulos, eikä niitä olisi saanut taksiin (muita kulkuvälineitä kun ei käytetty). Kahdet Combin "matkarattaat" käytettiin kahden vuoden aikana ihan loppuun, siis siihen tilaan, että niistä tippuili renkaat. Tai oikeastaan vanteet, renkaat ehti kulua jo. :D

Nyt Suomessa on käytössä edelleen Combin matkarattaat, mutta lisäksi Phil & Teds -yhdistelmät, jotka on lähinnä lenkkeilyyn ja liikkumiseen, asutaan ihan keskustassa. Lähinnä ostin nuo yhdistelmät sen takia, että toisen lapsen liittyessä alku- tai loppuvuodesta kööriin, saa molemmat lapset liikkumaan kätevästi tuplakärryjen voimalla. Toki Suomessa talvella muutenkin tarvii vähän isompirenkaiset vaunut.

Koko Suomi-elämä lapsen kanssa on vielä melko uutta, mutta meillä todennäköisesti nuo Combit pidetään pääasiassa auton perässä tai varastossa, mistä ne on helppo ottaa mukaan. :)
 
Hemina, mulla tuo aktiivinen treenaaminen onnistuu, kun olen kotiäiti ja salilla on lapsille hoitopaikka. Tyttö viihtyy siellä ja saa leikkiä muiden lasten kanssa + oppii saksaa. Meidän sosiaaliset kuviot ovat muuten vielä pienen pienet, joten en koe tuota mitenkään huonona. Kaikki lapsethan eivät viihdy missään leikkipaikoissa eikä sellaisia ole kaikilla saleilla + niissä saattaa olla käyttörajoituksia, mutta meidän kohdalla tämä toimii. Iltaisin ja viikonloppuisin sitten voimme liikkua koko perheen voimalla ja tytön mentyä nukkumaan mieskin pääsee lenkillensä juoksemaan jos sattuu innostumaan. Niin juu, mun treenit ajoittuvat siis aamupäivään jolloin mies on töissä.
 
Pääsen liikuntaharrastuksiin koska vaan, sillä miehelläni ei mitään harrastuksia ole. Tai on sillä keräilyharrastus, mutta sen takia ei tietty kotoa tarvii lähteä. Joskus kyllä tuntuu, että kunpa silläkin olis joku harrastus mihin välillä lähtis :D

Miksi muuten usein sanotaan, että isä jää hoitamaan lasta kun taas useimmiten pidetään itsestäänselvänä, että äiti on lapsen kanssa eikä äidistä puhuta hoitajana??? Sellaista en ymmärrä ollenkaan, että jos isä on kotona niin silti pitää pyytää joku hoitamaan lasta, näitäkin tapauksia on olemassa.

Onko myös se itsestäänselvää, että isien elämä jatkuu niin kuin ennenkin ja he saavat mennä harrastuksiin niin paljon kuin ehtivät, mutta äidin täytyy tinkiä isän harrastusten vuoksi omistaan? Joskus vaan sattuu kuulla jonkun äidin puhuvan kun ei itse pääse mihinkään kun miehellä on niin paljon harrastuksia. Tässä asiassa pitäisi kyllä tehdä kompromisseja, sillä hyväntuulinen äiti on iso asia koko perheelle ;)

Rattaita tuossa vielä tuumailin ja talvella niille saattais olla enemmänkin käyttöä kun tulee luultavasti liikuttua vähän enemmän autolla ja kooltaan pienempien matkarattaiden kanssa olis kyllä kätevämpää hoitaa kaupoissa asioinnit. Vaunujen kanssa kun ei edes mahdu joka kauppaan ja inhottaa pyöriä käytävien tukkeena kärryjensä kanssa.
 
Mietin tossa että miten ihmeessä te pääsette salille 3-4krt viikossa?
Jääkö isäntä lasten kanssa vai tuleeko joku muu?
Mun mies on tällä hetkellä rauhaturvaajana Balkanilla, joten aina 4-6vk ollaan lasten kanssa omillaan myös hoidon suhteen.
Mun äiti on eläkkeellä ja asuu kilometrin päässä meistä, ollaan sovittu että kolmena aamuna (jos huono yö niin sitten päivällä/illalla) lähden 8.00 salille.
Ehdin sitten mukavasti vielä lasten kanssa puistoon aamupäiväksi.

Itsellä on vaikea saada paino laskuun raskauden jälkeen ja vaatii todella paljon liikuntaa että jotain alkaa tapahtua, olisko jotain hormonaalista :wtf:

Muu liikunta on sitten ulkoilua lasten kera tai kuntopyörää tv:tä katsellessa. Tosin mies on siiten aina viikon putkeen kotona 24/7 eli hyödynnän tätä iloa oikein urakalla myös liikunnan suhteen!

Edellisen raskauden jälkeen kävin puntilla 22.00- koska tyttö oli melkoinen tissihaukka ja ei nukahtanut ym. ilman äitiä.
Se oli kyllä melkoista tahkomista ja kiva oli välillä kaukana!

Ja noista rattaista-suosittelen kevyempiä, meillä on kolmet erilaiset kärryt ja kaikkia käytän säännöllisen epäsäännöllisesti:)
 
Nostetaanpas meitä vähän ylemmäs.

Meillä mies hoitelee lapsia, kun treenaan.

Miten te, joilla on työura odottamassa? Koska meinaatte palata takaisin töiden pariin (tai koska palasitte, jos jo olette?) Mun oli ensin tarkoitus olla ensi syksyyn saakka kotona, kun tyttö olisi reilun vuoden mutta palaankin varmaan jo helmikuun alusta (10kk), sillä pää ei kestä tätä kotiäidin uraa. Isompi onkin jo hoidossa osan aikaa ja nuorempi menis ryhmäperhikseen tai sitten mun kaverille hoitoon. Mä vaan oon stressanu näistä jutuista niin kamalasti, että senkin takia univelkaa on kertynyt ja tuntuu, että uskaltaako sitä edes salille mennä. Mietin sitäkin, että missä ihmeen välissä sitä kerkee treenaamaan, vaikka tarkoitus oliskin tehdä vaan 6-tuntista päivää alkuunsa.
 
Elokuussa ois tarkoitus palata töihin hoitovapaan jälkeen. Mutta jos siltä näyttää että rahat kertakaikkiaan loppuu niin sitten on pakko mennä ennemmin töihin. Elättelen toiveita ettei töissä tarvitsisi kauhean kauaa olla kun saisi ehkä kenties jäädä taas äitiyslomalle :D

Välttämättä se arki kahden pienen kanssa ei ole yhtä nautittavaa kuin nyt tämän yhden kanssa, mutta sittenhän sen näkee jos se toinen lapsi tähän perheeseen suodaan joskus.

En millään haluaisi mennä töihin kun tiedän kuinka huono ilmapiiri sielä on ja mistään asioista ei voida koskaan keskustella asiallisesti. Töissä kun on niin koko ajan voi henkisesti huonosti ja sehän vaikuttaa muuhunkin elämään. Olen esittänyt toiveen toiselle osastolle siirtymisestä kun palaan töihin, saas nähdä onnistuuko sekään...

Perhepäivähoitoa olen ajatellut typykälle, jotenkin nuo päiväkotien suuret lapsilaumat saa mun karvat pystyyn! En sitten tiedä onko perhepäivähoito sen parempi vaihtoehto, kokemuksia kuulisin mielelläni.
 
Miten te, joilla on työura odottamassa? Koska meinaatte palata

Itse opiskelen tällä hetkellä (työpaikkakin on olemassa) ja tarkoitus oli palata kouluun jo tammikuussa, mutta nyt tein päätöksen kuitenkin olla vielä 4 kk lisää kotona.
Pienempi jää kotihoitoon, äitini hoitaa, ja vanhempi sitten tarhaan osa päiväisenä.

Meillä on pieni ja kiva tarha jossa lapsia on vähän, olemme kaksikielinen perhe ja asumme pienessä kaupungissa joten ruotsinkielisiä lapsia vähän, kielitaidon takia olen ajatellut laittaa isomman osa-aikaiseen ehkä jo tammikuussa, nyt kun isä on poissa kesään asti eikä ole ruotsia lapsille puhumassa :)

En töihin/kouluun kauhealla kiireellä ole menossa koska nautin kotona olemisesta vaikka rankkaahan tämä välillä on, mutta niin vähän aikaa nuo pampulat on pieniä ja lapsilukukin alkaa meillä olla täynnä joten haluan tässä hetkessä olla 100% läsnä :haart: (ketään tietenkään kritisoimatta siitä että ei halua kotona olla :) )
Ensimmäiseni kanssa olin sen minimiajan kotona ja huomasin jälkeenpäin katuneeni tekemääni päätöstä.
 
Minua ahdistaa suuresti töihin palaaminen. Olen niiii-in nauttinut tytön kanssa kotona olemisesta, vaikka tosiaan on tämä rankkaakin välillä ollut.
Töihin on tarkoitus palata tammikuussa, tyttö on nyt 10 kuukauden ikäinen. Perhepäivähoitohakemus laitettu menemään ja jännittää, kuinka tyttö tulee viihtymään hoidossa. Hoitopaikan lisäksi mua tressaa jo kuinka treenin käy töihin palattuani. Olen kotimammana päässyt salille 3-4 kertaa viikossa ja harrastanut aerobista lenkkeillen ja kuntopyörän kyydissä. Kuinka sitä 10 tunnin työpäivän päälle enää treenailemaan ehtii/raskii mennä? Täytyy vaan toivoa, että miehen vuorotyöstä huolimatta aikaa meidän molempien treeneille jostain löytyy. Tilannetta ei helpota eri paikkakunnalla asuvat vanhemmat ja sukulaiset.

She Devilille: Mulla vähän samatilanne tuon työilmapiirin suhteen, joten sekin vähän ahdistaa töihin paluuta ajatellessa. Onneksi työ itsessään on mielekästä ja motivoivaa.
 
Heips,

meillä on kolme lasta ja olen palannut hiljattain töihin nuorimmaisen täytettyä 2v. Ekan lapsen jälkeen menin töihin takaisin kun mukula oli 11kk, tuntui silloin ja jälkeenpäinkin että vähän turhan hätäisesti menin. Toisen jälkeen olin sitten hoitovapaalla kunnes kakkonen täytti 2v (esikoinen myös kotona siihen asti), ja näin tein sitten tuon kolmannenkin kohdalla, siihen 2v asti oli kolmas kotona.

Tuntuu että tuo 2v oli taas aika sopiva, vaikka välillä sitä haaveili jo aiemminkin töihin menosta kun eihän se aina niin ruusuilla tanssimista ole kotona olokaan :).

Tuo työn ja treenin ja lasten kanssa olon yhdistäminen...itse ratkaisin tällä hetkellä tuon niin että teen vaan osa-aikaisesti töitä, onnistuu kiitos joustavan työnantajan. Eli olen aamupäivisin töissä kun lapset on koulussa/esikoulussa/hoidossa, ja sitten iltapäivät kotona lasten kanssa. Sitten 3-4 krt viikossa käyn treenaamassa ihan hyvillä mieli, kun aika paljon ehdin olla kotona kuitenkin.

Itsekin olen kyllä miettinyt, että miten sitä voi sitten käydä treenaamassa jos on ensin täyden päivän töissä...mutta tällä hetkellä tämä toimii hyvin, tosin palkka on pieni kun tekee vain osa-aikaisesti töitä :), mutta ihan kaikkeahan ei voi saada :)
 
Työhommat kyllä stressaa...vakipaikkaa ei ole ja määräaikainen loppui juuri ennen äitiyslomaa.Eli takaisin paluu ei ole 100% varmaa.jos edes on paikkaa mihin palata.Nyt olen virallisesti työtön,mutten rehellisesti sanottuna hae edes kunnolla töitä.Pienempi täytti juuri vuoden,isompi 3v. Kotona oleminen on ruvennut olemaan ihan mukavaa.Esikoisen aikana kotona oleminen oli rankkaa mutta nyt tähän on jo niin tottunut.
Toki töihinkin välillä on ikävä ja varsinkin sitä sosiaalista puolta joka näin kotona ollessa on aika vähäistä.
Mutta sitten muistan aikaiset herätykset...(aikaisin kyllä herätään nytkin,töihin vaan VIELÄ aikaisemmin) kiireen että ehtii tarhan kautta ajoissa töihin ja vielä sekin ikävä tosiasia etten kuulu näihin hyväpalkkaisiin päivätyöläisiin vaan olen huonopalkkainen vuorotyöläinen. Käteen jäävästä osuudesta kun otetaan kahden tarhamaksut niin summa on melkein sama mitä nyt kotona ollessani saan.Ja perheen yhteinen aika on aika minimissä.
MUTTA salille kyllä pääsisin useammin,niin hassulta kun se kuulostaakin.Lapset kun kuitenkin pitäisi ajoissa viedä tarhaan ennen iltavuoroon menoa niin ehtisin ennen töitä käydä.
Alanvaihto olisi kyllä mielessä.Se päivätyö ja hyvä palkka:)
 
Paluu salille

Kiva kun täältä löysin tän lapsellisten palstan. :dance:
Meille syntyi perheeseen marraskuussa ihana pikku-prinssi ja nyt sitten ollaan koko perheen voimin opeteltu uudenlaista arkea täällä kotona.

Vauvan rytmin mukaan tässä siis elämää suunnitellaan ja se on uusi asia, kun aiemmin olin tottunut menemään ihan vaan miten itsestä tuntuu. Tää elämän vaihe on kyllä ehdottomasti elämäni parasta aikaa, lapsi on niin ihmeellinen ja ihana. Meidän tärkein aarre, oikee kultahippu!!

Nyt kun raskausaika on ohitse ja sylissä tuhisee oma nyytti, on alkanut mieli tehdä comebackiä salille. Raskausaikana en käynyt salilla ollenkaan, liikkuminen rajoittui kävelylenkkeihin ja kevyeen ulkoiluun. Mutta nyt siis on alkanut tulla kova ikävä pumppiin ja salille. Kaipaan kovasti hikeä pintaan ja tavoitteena on myös painon pudottaminen (n.-10kg) nyt kevään 2007 kuluessa. (Mielessä siintää jo haavekuva siitä, kuinka ensi kesänä ostan ne uudet ja ihanat farkut, pienemmässä koossa kuin nyt).:rolleyes:
Salille palaaminen tuntuu nyt itsestäni asialta, joka vaatii kuitenkin opettelua ja järjetelyjä. ( Imetysrytmi yms. täytyy miettiä ).

Mietin tässä, onko täällä nyt muita kuulolla, jotka ootte ruhtinaallisen pituisen raskaustauon jälkeen palanneet salille treenaamaan? Olisi kiva kuulla miten aloititte treenaamisen tauon jälkeen? Miten sujui? Millaisia ohjelmia käytitte?
Kiitti ja moi :worship:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom