Tervehdys
Minulla ei ole enää ihan sylivauvaa, mutta kahdesti olen kokenut sen, että treenaamaan on pitänyt päästä, vaikkei lapseni ole osannut edes kyljelleen vielä kääntyä. Olen 25 ja miulla on 2 vuotias poika ja 8 v tyttö.
Olen aina ajatellut, ettei lapsen tarvitse kamalasti muuttaa elämää. Lapset tulivat minun elämääni, eikä päin vastoin. Toki pikkuiseni ovat olleet aina etusijalla, mutta vähintään urheileminen on saanut alkaa heti kun se on ollut mahdollista.
Nelli: Upeaa kuulla, että on muitakin, jotka käyttävät hiekkalaatikkoajan hyödykseen!!! Muidenkin jutuista on ihana lukea, miten sinnikkäitä äitejä olettekaan!!! Monella jää treenaaminen vauvan kanssa vain ajatuksen tasolle!
Minäkin aloitin vaunulenkeillä liikkumisen, mutta jälkitarkastuksen jälkeen suuntasin heti salille. Tavoitteeni oli päästä samaan kuntoon kuin ennen raskauksia, jopa parempaan. Minulla toinen raskaus ja synnytys eivät olleet helppoja. Kärsin pikkukakkosen jälkeen rytmihäiriöistä ja selkäni kipeytyi pahasti. Kärsin selkäkivuista osittain vieläkin.
Toivotan teille kaikille treenaaville äideille rutkasti voimia ja halua elää päiviänne lastenne kanssa ajatellen, että elämä on mahdollisuuksia ja opittavia asioita täynnä!
Kaikki on mahdollista!!! Minä kisasin keväällä ensimmäistä kertaa Body Fitness -kisoissa ja pääsin finaaliin. Raskaudet, lapset, arvet... Mitkään eivät estäneet sitä. Nyt jatkan kisaamista syksyyn. Teen aamulenkit 4:20-5:50, jotta ehdin päästää avopuolison töihin. Poseerauksia harjoittelen ennen kuin lapset heräävät. Illalla vaihdamme avopuolison kanssa vahtivuoroa lennossa, että molemmat pääsevät salille. Välillä teen lenkit silloin, kun nuorempi nukkuu päikkäreitä vaunuissa ja esikoinen on koulussa. Ja sitten kun olen lasten kanssa, pyrin olemaan heidän kanssaan sataprosenttisesti. Enkä tarkoita sitä, että leikkisin aamusta iltaan, vaan että olen läsnä yhteisessä olemisessa.
Jos jotain voisin suositella, niin imetysaika on hyvä pitää vähän rennompana aikana. Minulla maito loppui ennen aikojaan, kun lähdin liian aikaisin rehkimään. Lantiopohjalihaksia on mielestäni paras harjoittaa joogan avulla, mutta jos se ei ole tuttua touhua, niin kokonaisvaltaisten, syviä vatsalihaksia harjoittavien vatsalihasliikkeiden harjoittelu on tärkeää. Kun lapset ovat vähän isompia, on ihanaa tehdä palauttavia treenejä koko perheen yhteisillä pyörä - tai uintireissulla.
Lasten kanssa tuntuu välillä, että itkun määrä on vakio. Jos yksi päivä menee paremmin niin nurkan takana on jo joku harmi odottamassa. Mutta eihän sitä voi päiviään elää pois, toivoen että hankaluudet kasvatustyössä häipyisivät vähitellen. Eiväthän ne mihinkään häivy, ne vain muuttavat muotoaan.
Minulla esikoinen heräili kolme vuotiaaksi asti ja oli todella allerginen. Nuorempi on vielä allergisempi, mutta nukkuu sen sijaan hyvin. Olemme ravanneet pojan kanssa sairaalassa varmaan parikymmentä kertaa. En tiedä, jos enemmänkin. En ole pysynyt laskuissa mukana. Kaikkea on sattunut ja tapahtunut. Kisaa edeltävinä viikkoina poika sairasti neljä viikkoa putkeen ja joukkoon mahtui sairaalareissukin ja useita lääkärikäyntejä. Lisäksi esikoinen oli muutmaan otteeseen vuodelevossa mm. noroviiruksen ja influenssan takia. Suunnittelemalla ja joustamalla sain kuin sainkin vietyä treenit ja dietin läpi. Hih, jopa sairaalasta sai kanttiinista diettiruokaa, kun oikein kauniisti pyysi.
Reipasta mieltä ja energisiä kesäpäiviä treenaaville äideille! Annetaan lapsillemme jo alusta asti iloinen ja hyvinvoiva äiti olemalla järkevällä tapaa itsekkäitä! :haart::haart::haart:
Suvituuli
Ja joudunpahan minäkin oppimaan saksaa, että pärjätään täällä.
. Tuo viesti oli siis minulta, kannattaisi ehkä tarkistaa onko selain tallentanut omat vai miehen tunnukset. 
