Nyt olisi konkareille hieman haastetta. Tekstiä tulee paljon, pahoittelut siitä, mutta toivottavasti herättää jonkun mielenkiintoa.
Taustatiedot seuraavat:
20v. nainen
169cm ja 70kg
kilpirauhasen vajaatoiminta diagnosoitu 2014
1T diabetes diagnosoitu 2003
bulimiaa vuonna 2013-2014 (pahimmillaan 2014 kevät)
entinen kilparatsastaja (raviratsastus/monté - googlatkaa)
aktiiviliikkuja kersasta lähtien (jalkapallo ja ratsastus)
työskentelen lähihoitajana
Liikun päivittäin hevosharrastukseni muodossa, joka sisältää siis paskanlappamista, vesien kantoa ym. fyysistä työtä sen "ratsastelun" lisäksi (ja tässä vaiheessa toivon, että jokainen tutustuisi edes yhteen googlen tarjoamaan kuvaan lajistani). Ratsastan lähestulkoon joka päivä, kuitenkin vähintään 4x viikko ja liikutan tällöin 1-6 hevosta per päivä. Tallilla tuusaan tallitöiden muodossa työpäivien jälkeen kolme-neljä tuntia, vapaapäivinä jopa 9 tuntia. Tällä tahdilla on menty nyt pari kk (aiemmin kahden vuoden ajan opiskelin, tein 3h siivoustyötä päivittäin ja kävin salilla/lenkillä eli liikuin silloinkin paljon) ja lihaksetkin ovat kivasti palautuneet jalkoihin palatessani ratsastuksen pariin.
Kilpailu-urani ratsastuksessa tyssäsi 2013-2014. Kilpailupainoni oli 58-62kg. Tällöin pyrin pitämään painoni kuitenkin aina alle 60 kilon, koska olen muutenkin lajiin liian pitkä ja kilpailutoverit saattavat painaa sen 52kg (minimipaino lajissa). No, minulla olisi haaveena päästä taas starttaamaan, mutta tällä painolla en yhdenkään hevosen selkään voi kilpailussa mennä.
Olen aina syönyt terveellisesti ja säännöllisesti. Sokerihiiri en ole ikinä ollut. Painoni lähti (yllätysyllätys) nousemaan 2014 aivan holtittomasti. 61kg tyttösestä paisui 72kg kiloinen norsun alku. Kilpirauhasen piti olla syy tähän, mutta paino ei ole vain missään vaiheessa enää laskenut. Olen kussut oman aineenvaihduntani leikkimällä ruuan kanssa päivittäisten kalorien ollessa parhaillaan 400 ja muut päivät meni oksentaessa ruokaa pihalle. Tämä kuitenkin loppui 2014 syksyllä eli 1,5 vuotta sitten. Diabeteshoitotasapaino ollut pitkään (viimeiset 4 vuotta) huono (korkeat arvot, HbA1c 9-10%), mutta nyt senkin kanssa on alkanut menemään oikein hyvin. Minulle on hoettu nyt niin paljon, sitä, että syö syö syö ja en enää millään jaksa kuunnella tätä enempää, se ei nyt vaan voi olla siitä kiinni. Rakastan nukkumista: nukun 7-12h päivässä.
Ruokavalioni tällä hetkellä:
Aamupala ja iltapala sama -
2 ruisleipää (päällä 28% margariinia, 2 kalkkunaleikettä per leipä, salaattia, kurkkua, joskus juustoa viipale per leipä)
Maustamaton AB-jogurtti
Hedelmä (päärynä, banaani, omena)
(+ aamuisin kaksi Möller -kapselia)
Lounas ja päivällinen sama-
Saarioisen valmiskeittoja (porkkana, pinaatti, bataatti, herkkusieni) joissa ~200kcal
100g raejuustoa
hedelmä
TAI
0,5dl riisiä
200g jauhelihaa (broileri, nauta, tai sika-nauta), kalaa tai kanaa
200g pakastevihannespussi
Välipala1-
Hedelmä + jogurtti
Välipala2-
Hedelmä + puoli kourallista cashew -pähkinöitä
Välipala 3-
Porkkanoita määrä x
= syön noin 3 tunnin välein. Olen koko ajan jonnekin menossa, joten välipalat on sellaisia, jotka pystyn autossa syömään ja valmiskeitot on helppoja töihin, koska siellä ei ole aikaa pureskella ruokaa + olen laiska tekemään eväitä töihin. Ravitsemusterapeuttini on hyväksynyt valmiskeittojen syöntini.
Kerran viikkoon (joskus kahdestikin) minulla on herkkupäivä, jolloin pääasiassa käyn syömässä roskaruoka-annoksen ja/tai syön sipsiä (yleensä 200g, koska ne on hyviä ja useimmiten olen herkkupäiväni ansainnut). Matalien sokerien takia juon 1-2 pillimehua päivässä tarvittaessa. Pepsi Maxia juon päivässä 2-3 tölkkiä, vettä juon noin litran päivässä. Kahvia juon 1-5 kuppia päivässä ja vihreää teetä juon iltaisin kupin tai kaksi. Ruokailu on lähestulkoon samanlaista aina arkipäivisin. Vapaapäivinä tahtoo jäädä aterioita syömättä, koska herkästi korvaantuvat juurikin niillä herkuilla.
Sitten päästään siihen jännään osioon:
Tätä ruokailu- ja painoasiaa on setvitty niin mielenterveyshoitajan, ravitsemusterapeutin (syömishäiriöihin erikoistunut) ja endokrinologien kanssa. Tärkeintä on ollut, että syön säännöllisesti niin diabeteksen kuin mt-ongelmien takia. Numeroiden tuijotteluun on puututtu heti eli kaloreita en ole pitkiin aikoihin laskenut. Käyn säännöllisesti ravitsemusterapeutin luona, joka on usuttanut tiheään ruokailuun ja välipalat on suunniteltu niin, että ne sopivat jatkuvasti liikkuvaan elämäntapaani. Ravitsemusterapeutin arvio kulutuksestani on 2500-3000kcal ja ruokaa syön keskimäärin 1500kcal per päivä. Kyllä: "syö enemmän". MUTTA lääkäripä sanookin, että syö vähemmän! Lääkärin mukaan huonot pitkäaikaisverensokeriarvot laskevat painoani eli kun diabeteshoitotasapaino paranee, painoni nousee entisestään JA koska tyroksiinitasoni ovat kunnossa, ei kilpirauhasen vajaatoimintakaan voi liittyä painooni = syön liikaa.
Minuun ei vain kertakaikkiaan saa ruokaa mahtumaan enempää eikä se ole ravitsemusterapeutinkaan mukaan järkevää, mikäli minulle siitä huono olo tulee, koska syömishäiriötaustakin pitää ottaa huomioon. Herkkupäivinä toki kalorimäärät ovat suuremmat ja kuulemma saavat ollakin. Ja joskus kalkkunasiivujen tilalla saattaa olla kinkkua, joskus margariini saattaa olla 60% ja joskus syön kermajuustoa ja laitan kahviin kermaa, välillä saatan syödä nuudeleita riisin sijasta (terapeutti nauroi minulle, kun tein näistä "huonoista valinnoista" kriisin aiheen).
Eli olenko nyt tehnyt pitkän stoorin sen takia, että saan ratkaisuksi "syö enemmän"? Ammattilaiset eivät osaa sanoa minulle enää mitään. He eivät tiedä mistä kiikastaa, koska aineenvaihdunnankin pitäisi olla suht. hyvin palautunut kokemastaan vääryydestä parisen vuotta takaperin. Vai pitääkö minun vetää itseni niin tiukalle, että herkkuja ei vaan syödä eikä kosketa koviin rasvoihin ja toivoa parasta, ettei minusta jälleen tule neuroottinen ruokailujeni suhteen?
Ja ennen kuin minulle tyrkytetään proteiinia, huomauttaisin, että ruokavalioni on suunniteltu diabetekseni huomioiden, eli munuaiseni eivät kestä suurta proteiinin määrää, vaan minun kohdallani hiilareiden määrä pitää olla suurin osa ruokavaliosta (tästäkin siis väännetty terapeutin kanssa).
Olisin erittäin kiitollinen, jos joku osaisi sanoa, miksi en kertakaikkiaan laihdu, vaikka laihtumista on se pari vuotta yritetty niin syömisellä kuin nälkiintymisellä. Oloni on hyvä, jaksan juosta koko päivän ongelmitta eikä minulla ole ikinä nälkä.