Juu mäkin löysin kerran puhelimen, 5110 tai 6110. Tää oli sillon markka-aikaan vielä. No selasin vähän numeroita ja sieltä löyty "kotikolo" niminen numero. Soitin sinne ja kerroin, mikä oli tilanne. Se tuli hakemaan kännykkää ja sano, että oli poijan kännykkä. "Mitäs mä nyt keksisin sulle palkkioks..." Anto 20 mk ja lähti menee. Odotin jotain päälle 100 mk, kun noikin oli siihen aikaan ihan arvokkaita vehkeitä. No vitutti sit ihan saatanasti ja menin Teboililta ostamaan mässyä koko rahalla
Asiaan liittyen: Oltiin menossa frendien kanssa Tampereelle Särkänniemeen viime kesänä ja pysähdyttiin sen ihmeen siltakahvilan kohilla. Hki-Tre väliä ajaneet tietävät kyllä, mitä tarkotan. Piti käydä jotain juomista ostamassa ja nostamassa rahaa. Kun menin otolle ja olin tunkemassa korttia sisään, niin huomasin hirveen tukun 20 euron seteleitä siinä, mistä ne rahat tulee ulos. Otin ne rahat ja laskin ne: 140 euroa. No menin sit näyttää neljälle frendille: "Kattokaas mitä löysin tosta automaatista." Ne oli tietysti ihan innoissaan ja sano, et nyt lähetään menee nopeesti. Sanoin, että en vitussa lähe ennen, kun oon vähän aikaa ootellu siinä automaatilla. Päätin, et 10 minsaa pelailen pelikoneita siinä, ja jos ei sitten näy ketään, niin otan rahat ja lähen menee.
Ei oo tollasissa tapauksissa mitään järkeä mihinkään pulla-kahvikassalle lähteä roudaamaan noita rahoja. Niin vitusti epärehellisiä kusipäitä joka paikassa. Muistan, kun olin esikoulussa ja löysin sieltä pihalta 100 mk setelin. Menin kysymään ekalta äidiltä siellä pihalla silmät kiiluen: "Onfks tää sun Sipelius?" Mamma teki silmillään varmaan sellasen vasen-oikee vilkasun ja sano: "On." Sit annoin ne rahat ja olin tyytyväinen, kunnes mutsi haukku mut lyttyyn, kun pääsin himaan
Sen takia varmaan jääny päähän toi.
No kuitenkin, pelailin niitä koneita ja sitten siihen ilmaantu sellanen rassukan näkönen keski-ikäinen mies. Näin heti, että siltä oli jotain hukassa. Käväs automaatilla kerran, käväs toisenkin. Katteli ympärilleen ja pettymys oikeesti näky sen äijän kasvoilla. Kun se tokan kerran lähti siitä automaatilta, juoksin sen kiinni ja kysyin: "Onko jotain hukassa?" "On", se vastas värisevällä äänellä. "Mitäs on hukassa?" kysyin. "Rahaa." "Paljonko." "Paljon. 140 euroa." "Ai nää vai?" kysyin ja heilutin sitä rahatukkua. Annoin rahat sille ja voi jumalauta se äijä oli ilonen oikeesti. Kiitteli varmaan kymmenen kertaa, taputti olalle ja sano: "On se mahtavaa, että on vielä rehellisiä ihmisiä olemassa." Se oli just kääntyny pois, kun se pysähty ja käänty takas. Otti yhen kakskymppisen ja anto mulle. "Ota tosta", se sano ja taputti taas kerran olalle.
Oli kyllä ittelläkin kieltämättä aika vitun hyvä fiilis ton jälkeen. Mieluummin törsään sen kakskymppisen, jonka oon saanu tolla tavalla kuin ne 140 euroa.
Näissäkin asioissa kannattaa kelata, jos ite on se huolimaton, joka on sattunu hukkaamaan jotain. Toki siitä voi jälkeen päin syytellä vaan omaa huolimattomuuttaan, mutta kyllä sitä toivoo, et joku olis ne ottanu parempaan talteen ja toimittais vielä takas oikeelle omistajalle.
