Läheisten suhtautuminen punttaavaan mimmiin???

[Mäyräkoira]

Jätkäkaveri taas on meikäläisen vastakohta näissä kehoilujutuissa, mutta hyvin kannustava. Kovasti ollaan jo puhuttu dietistä ym, että hän tahtoo kannustaa syömällä samaa ruokaa kun meikäläinen ym, ja haluaa olla huoltajana sitten kun lavalle asti pääsen..

Joo, söisi meilläkin. Mutta ei, mäkkäriin pitää päästä ainakin kerran viikossa, rahka on pahaa ja puuroa syövät vain lapset. Pääruoista miehelle maistuu mikä tahansa, mutta aamupala menee niin, että minä syön terveellistä rahka-kaura-mössöä ja mies syö cornflakeseja sokerilla. Iltapalaksi herra nauttii spriteä tai oluen siinä missä minä syön ruokaa.

Noh, kukin tyylillään... :D

 

[Tier]

Matala rasva% antaa helposti käsityksen todellisuutta suuremmista lihaksista.

Tämän kun kaikki ymmärtäisivät, olisi maailma paljon helpompi paikka elää. :D (Ainakin minulle, kun saa koko ajan olla selittelemässä ja puolustelemassa lajia. :jahas: )

 

[Hermione]

Tänään on ollu niin maailmanlopun fiilikset (en tiedä itsekään, miks näin on) ja jotenkin pisteenä i:n päälle saatiin oikein kunnon itku ja hammastenkiristys aikaan exän kanssa liittyen juuri salilla käymiseen, syömiseen ja ylipäätään liikunnalliseen, terveelliseen elämäntapaan.

Exällä on aina tapana heitellä jotain pientä kommenttia mun punttiharrastuksestani, joka on kuitenkin ihan hyväntahtoista (tai näin ainakin haluun uskoa ). Tänään ei huumori enää kaikista päivän vastoinkäymisistä johtuen riittänyt, kun exä kuittaili, että "taasko sä syöt!":curs:

Siitä se sitten alkoi, mun hirmunen valitus: "kukaan ei ymmärrä mua ja kaikille on ongelma mun syömiseni ja mun tekemiseni ja plaa plaa plaa...":itku:
Oikeesti kun joskus vaan tuntuu siltä, että on tosi ison valvovan silmän alla esimerkiksi just työpaikalla, kun tuntuu, että aina joutuu selittelemään syömisiään tai syömättä jättämisiään.

Sitten kun tuo pahin oli jo ohi ja exä hädissään yritti paikkailla sanojaan, muistin ihanat ystävät ja perheenjäsenet. Ne hyväksyy ja ainakin yrittävät ymmärtää näitä mun aivotuksiani. Eivätkä häpeile, kun kahviloissa otan laukustani kahvin seuraksi omat eväsleivät tai rahkapurkin!:haart:

En itse oo minkäänlaista numeroa harrastuksestani tehnyt enkä siitä juurikaan mitään edes puhu, ellei kysytä. Kaverit on kiinnostuneita, vaikka kukaan ei juurikaan punttailua harrasta. Neuvoja ja vinkkejä kyselevät kuitenkin. Ja äitin olen saanut salille houkuteltua mukaan. :thumbs:

 

[Tier]

Tänään otettiin oikein kunnolla yhteen vanhempien kanssa. Ne ei ymmärrä tätä harrastusta, ei sitten ollenkaan! Palautusjuomasta on tullut ihan kamala meteli ja siitä saarnataan aina kun nähdään. :( Ei saa kuulemma ottaa mitään ylimäärästä, tavallisella ruualla on pärjättävä, muuten se on lihasten keinotekosta kasvattamista! Ja "niistä jauhoista" ei kuulemma ikinä voi tietää mitä niissä on, voi olla hengenvaarallisia! (käytän Nutri Plus:in palkkaria...) Niin ja sit vielä tollaset ylimääräset lihottaa ja pöhöttää ja mulla tulee olemaan vielä ongelmia painoni kanssa. :itku:

Nyt menee huonosti, ei varmaan puhuta vähään aikaan. Saatiin loukattua toisiamme oikein huolella.... :itku:

e. Ja tietysti lihaksikkaat naiset on ihan kamalan rumia...

 

[pikkupunttari]

Onneksi keneltäkään ei ole tullut valituksia palautumisjuomista, syömisistä ym. Äitikin tässä sanoi "syö vaan menemään...siinä on proteiinia", kun minulla oli kauhea ähky:D On huomannut että yritän syödä mahd. proteiinipitosta safkaa.
No on sitä joskus kuullut kavereilta kuinka lihaksikkaat naiset ovat miehekkäitä, yök jne, mutta minun kropasta eivät ole kuittailleet (johtuu varmaan siitä että minussa ei näy mitään:D ) Kihlattuni tukee täysin harrastustani:haart:

 

[chantilly]

Monet tuntuvat ainakin minun lähipiirissä ihmettelevän, että mihin nainen niitä lihaksia muka tarvii, paitsi jos on niska-hartia vaivoja...kun kuulemma naiselle riittää, et vaan on siro ja hoikka. Veli ja kihlattu ovat kyllä sitä mieltä, että pyörein peppu saadaan salilla;)Ja kun naispuoliset ystävät huokailevat selluliittejään, sanon, et multa ei löydy-ai, miks?Ku kyykkäilen painojen kans!

 

[K|asu]

En oo nyt vielä kovinkaa kauaa käyny säännöllisesti salilla, mut mielenkiinto lajiin on aina ollut. Ja treeniä muuten sit suorittanu kotosalla, sen verta mihin kotona olevat välineet riittää.
Nyt kun salil käy ahkeraan, ni tuntuu että harva otaa vakavasti. Varsinki naispuoleiset. En kyl ihmettele, koska kaikki kaverit tuppaa olemaan niitä aerobiccareita, eikä niinkään välitä salin puolesta.
On onneks muutama, jotka sit oikeesti jaksaa jutella aiheesta tosissaan. Ne, jotka itsekin salil käy säännöllisesti. Ei noi "ulkopuoliset" pidä kuntosaliharjottelua minään. Niiden menetys ;)

 

[DogToffee]

Oma avopuolisoni käy luojan kiitos myös salilla. Asennekin hänellä on kohdillaan ja kiinnostusta tosissaan treenaamiseen löytyy.

Äiti nauroi harrastukselleni aluksi ja vähätteli. Kävimme kerran yhdessä salilla ja piruilu loppui siihen.

Kaverit ovat suurin osa jotain epäurheilullisia rokkareita. "Lihaksia yäk" -tyyppisiä kommentteja kuulee aika paljon, mutta suhtautuminen on siitä huolimatta suvaitsevaista, vaikkei kaikkea ymmärtäisikään. Kukin tavallaan.

Vältän myös mainostamista ihmisille, jotka eivät treenaa. Minuakaan ei välttämättä kiinnostaisi kuunnella luentoja vaikkapa golfin saloista. Salijuttuja voi puhua sitten muiden lajin harrastajien kanssa.

 

[Misukka]

Tutut kundit / kaverikundit on ainaki tsemppaileet ja leikillään vertailees habaa tms, kyseleevät kui reeni kulkee ja muuta. Kotiväki kannustaa minkä kerkiää, iskä ainaki ihan innoissaan kyselemässä aina että "kai sä jätit sitä rautaa muillekin siel salilla?" :D Vanha punttijuntti ku se on itekkin. Kaveripiirissä on punttimimmejä, thank God. Poikaystävää so called parempaa puoliskoa siis ei ole.

 

[faxe]

Rahkan syömisestä saan kuulla jonkun verran... Muuten se ei häiritse, mutta välillä meinaa hävettää kun ei tunne itseään ´"kunnon" treenaajaksi, vaikka vähintään 3 kertaa viikossa salilla käynkin kunnolla treenaamassa.
Selkeästi en ole vaan vielä kehittäny itselleni urheilija identiteettiä :D

 

[Marlee]

Rahkahan on melko monessa maassa luokiteltu juustoksi - oisko Ranskassa fromage ja taalla UKssa se on selkeesti soft cheese. Ma sain paljon kyselyita kun soin sita suoraan purkista, mutta...nyt teen sen mehun kanssa valmiiksi kotona ja laitan pieneen nattiin rasiaan. Jos joku kysyy niin sanon et jugurttia syon. Ja piste.

Asken olin kokouksessa joka venahti ja oli jo paljon yli ns aamupaivan proden syonti. Sheikkeri laukussa ja jauheet siella...poydalla vetta...hmmm...tyylikkaan rauhallisesti iskin sheikkerin poydalle ja vedet sinne ja poydan alla pieni sekotus ja voila...nopeesti dokasin ihanan kuoheat vaniljapirtelot naamaani. ;) Sain kylla kysmyksen et 'what is that'...sanoin vaan et 'my midmorning snack'...ja ei herattany sen enempaa kysymyksia. Eli turhaa sita kait pelkaa mita muut sanoo. Kysyy mita kysyy ja vastaa vaan jotain neutraalia ja silla siisti.

Nakeepa sit kesalla kuka joukosta ei oo syony kolmioleipia ja munuaispiiraita...

 

[neitikesaheina]

Pohdin tässä itse tuota yleistä pahennusta mitä monissa tuntuu proteiinijauheet, palautumisjuomat ja muut lisäravinteet herättävän. Ja että pitäis riittää sen ns."normaali ruoan". No mikä sitten olis tämmöstä normaalia ruokaa? Eikös tunnettua ole kumminkin, että nykyisin saatavasta ruoasta suurinta osaa on tosi paljon käsitelty, että maistuis kivemmalle. On kaiken maailman tehoviljelyt ja lisäksi valkoset sokerit, transrasvat, vehnäjauhot ja kaiken maailman E-alkuiset lisäaineet joka paikassa hiipimässä huomaamatta suuhun, jos ei ole valistunut ja lue tuoteselostuksia. Jotenki tuntuu, että eikö näistä pitäis enemmän vouhkata kuin jostain jo luonnosta saatavasta aineesta kuten vaikka heraproteiini?? Kysyn vaan...

 

[Taskuamatsoni]

Joo pitäs, mutta sitten ihmiset lukee esim. turun sanomista että nää lisäravinteet sisältää hormooneja ja sen sellaista kakkendaalia, niin.... Éi siellä valisteta lisäaineista, siellä mainostetaan helppoja ja nopeita einesruokia ja karkkipusseja... :P

 

[Mistraali]

Mulla suhtautuu läheiset ihan ok. Poikaystävä kannustaa ja käy itsekin salilla. Äiti vähän ihmetteli, kun kerroin kisa-aikeista. Hän oli huolissaan musta, kun tietää, että olen aika sinnikäs kaveri tekemään kaikenlaista hullua. Sain kuitenkin hänet rauhoittumaan, ja nyt hän jo ihan kiinnostuneena kuuntelee mun juttujani. Samoin isä, vaikka hän saattaakin olla aika suorapuheinen välillä. Kavereista yksi tietää todella, mitä puuhaan, ja hän käy itsekin salilla. Muille kavereille olen vaan kertonut käyväni salilla, mutta lisäravinteista yms. erityisemmästä ruokavaliosta yms. en ole tarkemmin puhunut. Eivät kuitenkaan ymmärtäisi, joten mitä suotta. Kyllä tässä silti on vähän sellanen olo, niin kuin mulla olis joku salaisuus...

 

[..::L::..]

Nykyinen poikaystävä on samanlainen "salihörhö" kuin minäkin. Yhdessä jaksetaan lätistä treenaamisesta vaikka aamusta iltaan. Molemmat kannustaa toisiaan parempiin tuloksiin. Niin ne ajat muuttuu... Ex:n mielestä sali hallitsi liikaa mun elämää ja kun innoissani tulin kotiin uuden enkan tehtyäni, oli vastassa pikemminkin hampaiden kiristelyä ja hädin tuskin hän sai sanottua:"no sehän on kiva."

Hankkikaa, tytöt, poikaystävä saman harrastuksen parista (ne kenellä ei jo ole); saatte kaksi kärpästä yhdellä iskulla - hyvän juttukumppanin ja lihaksikkaan miehen vällyjen alle. Nam! ;)

 

[kanhan]

muutoksia + suuntaan

Ihana päästä kirjottaan tämä...koska oon tän thredin alottanutkin...
Eli sain tossa taanapäivänä mieheltä pikkujoululahjaks purkin palkkaria
Tuli oikeesti niiiiin hyvä fiilis. Eikä enää oo tullu muutenkaan kommettia..paitsi silleen positiivisesti se heittää et mitäs Bamse (maailman vahvin nalle ruotsiksi) kun mä joskus (lue usein) esittelen sille mun huikeaa (lue olematonta) habaa

Eli näköjään vaan ajan kanssa väki turtuu Mitä sitä itteään tai omia touhujaan salaamaan.

 

[Elida]

Avokkini suhtautuminen treenaamiseeni on kahtalaista. Toisaalta hän on huomannut, miten hyvää salilla käynti mielialalleni tekee, mutta toisaalta vaikuttaa siltä, ettei hän ole kovin innostunut tuloksista. Eli kun hän on alkanut huomaamaan kiinteytymistä ja lihasten kasvua, saan lähinnä kommentteja, kuten ”Eikö tuo nyt riitä?” tai ”Ethän vaan muutu sellaiseksi köntiksi..?”. Eli ihan tuota perussettiä saa kuulla kotona. Harmillista kyllä armas mieheni pitää enemmän sellaisista pehmeistä ja pyöreistä naisvartaloista kuin oman vartaloihanteeni mukaisista ”tiukemmista” kropista.

No, en nyt aiokaan trimmata itsestäni kaikkea rasvaa lihasten päältä, vaan lähinnä pyöristää lihaksia ”täyteläisemmiksi”. Haluaisin sellaisen amatsonikropan …hiukan vielä matkaa sellaiseen. Vaikeuttaa kyllä motivoitumista tuo siipan suhtautuminen. Onneksi muilta ihmisiltä lähipiirissä saa positiivista palautetta edistymisestä Töissä saa kuulla sellaista hyväntahtoista läppää yltiöterveellisestä elämäntavasta (hah) ja päivittäisestä järkyttävän suuresta ruokamäärästä…toisaalta monet myös kysyvät ruokavalio-ohjeita.

Epäilen kyllä, että avokillani vaikuttaa suhtautumiseen pieni epävarmuus tämän omasta kropasta. Hän kun ei juuri ole harrastanut liikuntaa pariin vuoteen (aiemmin skeittasi ja kävi uimassa, työt ja toiset harrastukset vie nykyisin kaiken vapaa-ajan) ja ylimääräistä on kertynyt varmaan kymmenisen kiloa. Minua ei tuo muutos ole häirinnyt, semmoinen masu on miehellä ihanan tuntuinen :haart: toisaalta en kyllä valittaisi jos armaanikin hiukan aktivoituisi… ajattelin ehdottaa yhteistä keväistä elämäntaparemonttia, voisi vaikuttaa piristävästi ja nostaa hiukan itsetuntoakin vartalon suhteen.

Jos jollakulla on ideoita miten tsempata siippaa kuntoremonttiin niin otan ilolla vastaan...pitäisi vaan saada tehtyä se niin, ettei kultsini luule etten tykkää hänen nykyisestä olomuodosta.

 

[Elisha]

Minua pidetään sairaana, hulluna ja kaikin puolin omituisena masokistina, sillä liikkuminenhan ylipäätään on ihan kamalaa ja punttitreenillä kasvattaa itselleen yhdessä yössä hirveät muskelit. Käyttämäni painot ovat myös aivan liian raskaita, sillä treenithän on tarkoitus tehdä kilon painoilla.

 

[Estel]

Mulla on kyllä mukavaa porukkaa ympärillä, mistään ei ole tullut negatiivista palautetta treenaamisestani. No, ehkä moni ei edes huomaa, ei musta paljon päällepäin näy, että jotain on tehty salilla... :D

Mutta siis kun olen tarkka syömisieni kanssa ja järkkäilen aikatauluja miten pääsen treenaamaan, en ole kuullut kuin hyviä kommentteja. Töissä kun syön jotain omaa välipalaani kahvilla, ja muut jonkun kollegan tai omaisten tuomia herkkuja, pullaa, kakkua, suklaata, mä niiden tarjoiluun kommentoin aina vaan "kiitti mä en käytä" eikä siitä sen kummempaa. Tosin jotkut sit sanovat, että oi kauheeta, oispa mulla tuollainen itsekuri tai "ilmankos oot noin hoikka ja hyvässä kunnossa, pitäis miunkin". Eipä siinä sen kummempaa. Mun ruoka-annoksille hirnuvat joskus huvittuneesti, hyväntahtoisesti kyllä, kun mulla ei meinaa osaston henkilökunnan lautaset (pienehköt syvät lautaset) riittää kun mätän jotain kasvissysteemiä ja tonnikalaa sekaisin sun muuta pöperöä. Sille lähinnä kommentoidaan, että "kyllä mie lihoisin aivan kauheasti jos söisin noin paljon, mut sie taidatkin kuluttaa enemmän".

Miehen mielestä on hyvä vaan kun treenaan, mieluummin sitä tiukkakuntoista vaimoa puristelee pakaroista kuulemma. Hällä silmää miellyttää enemmän urheilulliset naiset kuin ruipulat, joten kyllä mulla on varaa kasvaa vielä niin paljon kuin rahkeet riittää. Kasvaiskin, kun on vaan tällaiset muka-lihakset...

Yksikään mun perheen/suvunjäsen tai ystävä ei harrasta punttailua. Serkku käy kyllä samalla salilla, mutta jumpissa vaan, vaikka olen yrittänyt siitä asti kun pari vuotta sitten aloitti houkutella salille jonkun kerran mukaan.

Ai joo. Kyllähän mun äidiltä on tullut negatiivista kommenttia. Häneltä tulee IHAN kaikkeen negatiivista jos sille päälle sattuu, hän on sitä sorttia jota ei yhtään hävetä soittaa lapselleen ja huutaa puhelimeen törkeitäkin asioita, kuinka huono ihminen olen sun muuta... Kuulemma mä olen itsekäs p**ka kun mä vaan tunteja käytän saliin, pitäis enemmän olla lasten kanssa eikä mun lastenkasvatus tule onnistumaan... Ja voisin vaikka käydä enemmän hänellä kylässä sen ajan sijaan mitä käytän salilla. Että just joo ja toisesta korvasta ulos nuo ajoittaiset sekopuheet.

 

[Estel]

Töissä saa kuulla sellaista hyväntahtoista läppää yltiöterveellisestä elämäntavasta (hah) ja päivittäisestä järkyttävän suuresta ruokamäärästä…toisaalta monet myös kysyvät ruokavalio-ohjeita.

Ihan kuin mulla töissä. Ihan kiva kun ei ole mitään sen kummempaa kyräilyä, että MITÄ toi vetää...

Epäilen kyllä, että avokillani vaikuttaa suhtautumiseen pieni epävarmuus tämän omasta kropasta. Hän kun ei juuri ole harrastanut liikuntaa pariin vuoteen (aiemmin skeittasi ja kävi uimassa, työt ja toiset harrastukset vie nykyisin kaiken vapaa-ajan) ja ylimääräistä on kertynyt varmaan kymmenisen kiloa. Minua ei tuo muutos ole häirinnyt, semmoinen masu on miehellä ihanan tuntuinen :haart: toisaalta en kyllä valittaisi jos armaanikin hiukan aktivoituisi… ajattelin ehdottaa yhteistä keväistä elämäntaparemonttia, voisi vaikuttaa piristävästi ja nostaa hiukan itsetuntoakin vartalon suhteen.

Jos jollakulla on ideoita miten tsempata siippaa kuntoremonttiin niin otan ilolla vastaan...pitäisi vaan saada tehtyä se niin, ettei kultsini luule etten tykkää hänen nykyisestä olomuodosta.

Meillä vähän sama. Mies on jotenkin unohtanut omat liikuntaharrastuksensa, työ vie paljon aikaa ja kun valmentaa futisjunnuja, vie se niin paljon aikaa ettei viitsi enempää olla iltaisin lasten luota pois. Jotenkin vaan ei saa aikaan. En viitsi liikaa patistaa, ettei sitten koe, että en pitäis kropastaan. Kun kyllä hän on ihan ihana... :haart: Mutta ihan kunnon kannalta vois aktivoitua, valmentaessa ei itse liiku niin paljon, että se riittäis liikunnaksi.

Ideoita vois kyllä vastaanottaa. Jos sais miehen dumpattua ladulle esikoisen kanssa, eskari-ikäisen... Sitä mä voisin yrittää. Nimittäin mieskin tietää, että en osaa hiihtää. Oikeasti en osaa, se on kamalaa, yritettiin joskus yhdessä käydä tekemässä hiihtolenkki eikä siitä tullut kuin sanomista (ja kaatumisia mäissä ja olin kiukkuinen kuin pippuri).

Ehkä kevättä kohden olis helpompi saada mies vaikka mukaan lenkille, kauniit kuulaat kevätillat, sehän olis suorastaan romanttista... (ja meillä sit kolmen lapsen hunnilauma rynnistämässä mukana, ja vauhti sen mukaista eli ei paljon aerobisesta kuntoilusta käy...)

Miten muuten, onko sun mies yllytyshullu? Jos heittäisit jonkun haasteen, että "kesäkuun alkuun mennessä kumpi onnistuu..." ja sit joku teidän tilanteeseen sopiva haaste. Meillä oli miehen kanssa aikomus ennen kuopuksen odotusta ottaa skaba Cooperin testissä. Mies olis antanut mulle kierroksen "etumatkaa" tuloksessa. Sitä olis pitänyt sit hänen treenatakin, käydä lenkillä... mut mä aloin odottaa ja unohdettiin se. Pitäisköhän haastaa hänet uudelleen.