Läheisten suhtautuminen punttaavaan mimmiin???

[Competitiongirl]

Hei...mahtava threadi...tähän "ongelmaan" törmää varmasti jokainen vähänkin tosissaan salilla treenava nainen päivittäin.

Oman perheeni ensimmäinen suhtautuminen oli hyvinkin negatiivinen. Alettiin kysellä hormoneista jne. Itse olin tietenkin vähän hohhoijaa asenteella ja kovasti yritin itseäni puolustaa. Tällä hetkellä tuntuu etteivät vanhempani vieläkään tajua mistä on oikeasti kyse vaikka nyt katsoivat Fitness Espon koosteen telkkarista. Silti eivät ymmärrä miksi heidän pieni tyttönsä haluaa järkäleeksi...johon siis on vielä paljon matkaa niin kuin tiedätte.

Ystävät ja mieheni eivät myöskään ihan täysin ymmärrä tätä tähän lajiin innostumistani, mutta ovat kuitenkin kovasti tukena. Slti uskon ettei kukaan muu kuin itse lajia harrastavat/treenailevat eivät ikinä ymmärrä koko homman ideaa ihan 100%...vai mitä mieltä olette ? Itseltäni ainakin kysytään lähes viikottain, että joko olet dieetillä tms. Kovin usein myös suureen ääneen ihmetellään miten voin pitää "jotain tuollaista" kauniina ja että kun silloin suututtaa:curs: ...no mutta...kauneusihanteet ovat ihmisillä erilaisia.

Pähkinänkuoressa onneksi elämässäni on ihmisiä ketkä ovat varmasti huutamassa lavan vieressä kun sinne joskus kipuan . Silti en ikinä odota, että kaikki elämäni ihmiset tämän asian hyväksyisivät.

 

[Björk]

Äitini ei oikein näistä salihommista tajua, mutta on innokkaasti aina spinningiin mukaan lähdössä.. Aika neutraalisuhtautuminen siis. Isäni taas innostui itsekkin treenaamisesta kun aloin salilla käydä aktiivisesti. Ja hän sanoi ensin, että "minä lähe sinne hikiseen koppiin, sehän on niin pirun tylsääkin"
Ja kerran lähti kaverinsa kanssa ja nyt käy kolme kertaa viikossa ja on innostunut kuin pikkupoika

Ystäväni jopa joskus kiusoittelevat minua kun melkein jokapäivä treenikassi mukana koulussa ja kun kysyvät mitäs illalla tehtäisiin - " anteeks siis sähän meet tietenki salille" , " taasko sä meet salilla", " sähän asut salilla nykyään" mutta vain hyvällä he aina :D Houkuttelin yhden ystäväni mukaan tähän touhuun ja osti puolenvuoden kortin kuntosalilta missä käyn !

 

[Ex-Tavis]

Hei...mahtava threadi...tähän "ongelmaan" törmää varmasti jokainen vähänkin tosissaan salilla treenava nainen päivittäin.

Oman perheeni ensimmäinen suhtautuminen oli hyvinkin negatiivinen. Alettiin kysellä hormoneista jne. Itse olin tietenkin vähän hohhoijaa asenteella ja kovasti yritin itseäni puolustaa. Tällä hetkellä tuntuu etteivät vanhempani vieläkään tajua mistä on oikeasti kyse vaikka nyt katsoivat Fitness Espon koosteen telkkarista. Silti eivät ymmärrä miksi heidän pieni tyttönsä haluaa järkäleeksi...johon siis on vielä paljon matkaa niin kuin tiedätte.

Ystävät ja mieheni eivät myöskään ihan täysin ymmärrä tätä tähän lajiin innostumistani, mutta ovat kuitenkin kovasti tukena. Slti uskon ettei kukaan muu kuin itse lajia harrastavat/treenailevat eivät ikinä ymmärrä koko homman ideaa ihan 100%...vai mitä mieltä olette ? Itseltäni ainakin kysytään lähes viikottain, että joko olet dieetillä tms. Kovin usein myös suureen ääneen ihmetellään miten voin pitää "jotain tuollaista" kauniina ja että kun silloin suututtaa:curs: ...no mutta...kauneusihanteet ovat ihmisillä erilaisia.

Pähkinänkuoressa onneksi elämässäni on ihmisiä ketkä ovat varmasti huutamassa lavan vieressä kun sinne joskus kipuan . Silti en ikinä odota, että kaikki elämäni ihmiset tämän asian hyväksyisivät.

Melkein kaikki täydellisesti kuin omasta suustani!Läheiset kyllä nykyään taitaa tukea, mutta koskaan "normaalit kaverit" ei varmaan tätä tule ymmärtämään. Vanhempieni suhtautuminen taas on kaikkea väliltä ihmettelevä-piilonegatiivinen mitä tulee kaikkeen muuhun kuin tavalliseen salilla käymiseen. Pikkusisko kannustaa onneksi ihan täysillä, kiitokset siis hänelle .

Kavereilta kuulee vitsailua tästä edelleenkin harva se päivä, mutta onneksi vain hyväntahtoista, lähinnä ihmettelevät itsekuriani ja panostamista treeniin mutta ennen kaikkea ravintoon ja ruokamäärilleni naureskellaan ihan avoimesti. :D

 

[Trinity]

Mulla on tällä hetkellä sellasia ystäviä ja sellanen kultsi, että kaikki ymmärtää, eikä kukaan millään tavalla väheksy taikka kommentoi typerästi mun elämää. Vaikka nykyinen hellu ei ite ees punttaa, silti tulee tsemppiä ja tukea ja ymmärrystä. Samoin ystävät, treenasivatpa itse tai eivät. Ja harrastuksesta en kummemmin nykyisin ees puhu muuten. Ja mun eväisiin on kaikki tottunu. Kommenttia tulee malliin: Mitäs sulla on? Näyttääpä hyvältä...
Vanhemmatki on nii tottunu muhun, että aina on siellä mua varten kaapissa rahkat ja raejuustot yms. ja sit ne aina kyselee et mitä nyt voin syödä?
Ja nipottamisen oon jättäny vähän vähemmälle. Ennen olin niin friikki kaiken suhteen mitä söin millonkin ja oon tässä huomannu että se ressi ei pitkälle kanna. Koitan elää mahd normaalisti, vaikkakin sitte suurimman osan ajasta katon aika tarkasti mitä suuhuni laitan jne. Ja treenaamaan tietty pitää kuiten päästä. Mut ei mulla enää maailma kaadu jos joku reeni siirtyy päivän tai kaks :D

 

[kcuf]

Meillä sekä minä että avokki käydään salilla, en tiedä miten jaksaisin jos mies olisi sellainen sohvaperuna :jahas: Kotona vanhemmat ymmärtää ja tukee saliharrastusta, tosin kilpailusuunnitelmista eivät vielä tiedä :evil: Kaverit ja siskot on ihan neutraaleja. Ei ne innoissaan kysele mitään, mutta eivät myöskään valita tyyliin "taasko pitää mennä salille?".

En oikein pysty ymmärtämään tuollaista käytöstä, että arvostellaan ja suhtaudutaan negatiivisesti johonkin, mistä ei edes tiedetä mitään. Ketä ne sellaiset ihmiset on, jotka haukkuvat kaverinsa harrastusta? Tai minkälaiset vanhemmat eivät tue terveellistä ja liikunnallista harrastusta/elämäntapaa? Ei mahdu minun pieneen päähäni :(

 

[lil'blue]

aikoinaan aloin treenaamaan silloisen poikaystavani kanssa. han treenasi todella kovaa ja innosti sitten minutkin mukaan salille, joka ei tosin paljoa vaatinut etta mut sinne sai "houkuteltua".
treenini alkoi sellaisesta 2-jakoisesta ohjelmasta (treenasimme 5pva viikossa) proteiini- yms lisaravintein varustetusta ruokavaliosta, joten urheilullisella taustallani tulostakin alkoi tapahtua suhteellisen nopeasti. sitten siirryinkin 5-jakoiseen ohjelmaan jne...

ystavani eivat olleet yhtaan ihmeissaan, silla olen aina ollut sellaista tyyppia joka vinksahtaa johonkin aiheeseen/lajiin ihan 6-0 ja sitten sita painetaan taysilla ;)

vanhempanikaan eivat ole asiaa sen kummemin kommentoineet koskaan.
isi on varmaan ollut vaan vahan ylpea varsinkin sitten kun mulle tarjoutui hyvin ammattitaitoinen ammattilainen valmentaja treenaamaan kanssani ja on opastanut huimasti kaikessa taman lajin parissa (niin treenaamisen kuin ravinnonkin saralla, joten molemmat puolet ovat kehittyneet aikalailla alkuaikoihin nahden).
isani on harrastanut painonnostoa jonkun 25v (hanella on myos painonnoston valmentaja koulutus) ja yritti innostaa mua treenaamaan kanssaan jo kun olin vasta 13v...
aiti nyt muuten on ollut sellainen terveysintoilija ja lahtee mielellaan kanssani aina salille kun on kylassa, polkee lahinna kuntopyoraa mutta on hengessa mukana ainoa mika hanta alkuaikoina huolestutti oli etta lepaan sitten tarpeeksi ja etta onko proteiinilisat terveellisia jne.

ihmettely on yleensa tullut sielta tyokavereitten puolelta mutta ei sieltakaan huomio ole yleensa ollut negatiivista lahinna uteliasta kun on omat sapuskat mukana ja sitten jos joskus ovat nahneet ilman pitkahihaista niin on tullut kummastelua etta "miksi nainen haluaa lihaksia??" sama juttu on palvelualalla asiakkaitten puolelta...
yleensa perustelen asiaa vaan etta se on sellainen elamantapa ja voihan sita rahansa ja vapaa-aikansa toisinkin kuluttaa, vaikka viinan juontiin jos silta tuntuu. itse tykkaan kuitenkin olla selvinpain ja kayda salilla

tassa valissa on ollut pari pidempaa taukoa erinaisista syista, nyt esim raskaus on lykannyt treenia mutta tarkoitus on jatkaa mahdollisuuksien mukaan (kun taalla missa asun ei ole aitiyslomia -tukia tms).

nykyinen kumppanini ei kay talla hetkella salilla, on kaynyt muutaman vuoden aikoja sitten mutta kyllastyi touhuun silloin. harrastaa kylla pyorailya, uintia ja latinotansseja, eli on urheilullista tyyppia kuitenkin.
ymmartaa kaikki ruokahossotykseni yms mutta hanen "naisihanteensa" ei ole ihan yhta lihaksikasta mallia kuin minun, vaikka itsekin pidan sellaisesta timmista fitnesstyypista etta ihanteeni ei ole mitaan ihan hillitonta kokoa ;)
valilla tulee naljailua etta "sullahan on kohta paksummat hauikset kun mulla", mutta on sitten aina todennut etta onhan se tietty parempi etta se on lihasta...
synnytyksen jalkeen han on kylla luvannut alkaa kaymaan salilla kanssani ainakin pari kertaa viikossa ja haluaa etta teen hanelle oikeen ohjelman ja ruokavalion jne... odotan innolla! :D

olen asiaa itsekin miettinyt etta missa maarin tassa touhussa oikeen on sita jarkea, mutta toisaalta niin kauan kun tuntuu hyvalta ja jaksaa innostaa niin mika ettei, voihan sita aikansa ja elamansa huonomminkin kuluttaa
pitaa vaan muistaa pitaa se jarki mukana tassa touhussa, kun onhan se totta etta milla vaan urheilulla voi saada yhtalailla tuhoa kropassaan aikaiseksi jos ei malta ottaa rauhallisesti ja ei kuuntele elimistoaan.

 

[mima_]

Mulla ei ole montaa ihmistä ketkä ymmärtää mun salilla käyntiä ja epätoivoista lihastenkasvatusta. Välillä tuntuu et poikakaverikin, joka myös treenaa, luulee et naiset vaan polkee kuntopyörää salilla joka johtikin sit kunnon paasaukseen et osataan mekin sitä rautaa käsitellä. Raivostuttaa vaan ns. tosimiesten väheksyvät katseet vaik treenais mitä, koska niiden mielestä naiset ei vaan kuulu salille tai sit se paikka on korkeintaan toiseen huoneeseen heiluttamaan pikkupuntteja. Ku eihän me muuta jakseta:curs: Ja tällainen on sitten TODELLAKIN koska moni meidän salin mies on heikompi kun pari vahvaa tyttölasta samaiselta salilta.

 

[Gillyanne]

Kyllähän sitä on monenlaista kommenttia näistä jutuista elämänsä aikana saanut kuulla, mutta jääräpäinen kun olen, olen antanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja puskenut vain eteenpäin, joten nykyään kukaan ei enää jaksa soittaa suutaan ko. asiasta :D Ikävin kokemus asiaan liittyen oli se, kun edellinen seurustelukumppanini ei hyväksynyt näitä salitouhuja ollenkaan, ja asiasta riideltiinkin jatkuvasti todella rumasti - ja sen suhteen päätyttyä vannoin, etten enää ikinä mene kimppaan sellaisen ihmisen kanssa, jolle tämä harrastus on jollain lailla ongelma. Noh, nykyinen kumppanihan löytyikin sitten täältä Pakkikselta, ja yhdessä treenataan (ja terveysfasisteillaan :D). :haart:

Vanhemmat jaksoivat pitkään puhua "oikean" liikunnan (lue: hiihtämisen, sauvakävelyn jne...) ylivertaisuuden puolesta, mutta kun taannoin ilmaisin treenaavani nimenomaan voimaa ja vieläpä kisamielessä, loppuivat heidänkin väheksyvät/arvostelevat kommenttinsa kuin seinään.

Työpaikan taukohuoneessa saan jatkuvasti kuulla ihmetteleviä kommentteja raejuusto-puurolounaistani ja rahkavälipaloista, mutta so not, siinähän ihmettelevät ;)

 

[Jemelyn]

Nimenomaan! Yksi muutettu mielikuva kerrallaan menään! Äitini pään olen jo lähes kääntänyt, siitä on hyvä lähteä! Kiitos tsempistä! Aina lohduttaa kun tietää että on samalla lailla ajattelevia ihmisiä:haart:

Hyvä alku! Nimenomaa, askel kerralla kyllä se siitä, ja onneks tääl pakkiksel kuitenkin on saman tyylisiä ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella jopa proteiinilisistä ;)

 

[Competitiongirl]

En oikein pysty ymmärtämään tuollaista käytöstä, että arvostellaan ja suhtaudutaan negatiivisesti johonkin, mistä ei edes tiedetä mitään. Ketä ne sellaiset ihmiset on, jotka haukkuvat kaverinsa harrastusta? Tai minkälaiset vanhemmat eivät tue terveellistä ja liikunnallista harrastusta/elämäntapaa? Ei mahdu minun pieneen päähäni :([/QUOTE]


Hmm, tämä pisti silmääni tuolta kommenttien seasta ja halusin korjata asiaa. Tottakai esim. omat vanhempani tukevat juuri liikuntaharrastustani ja terveellistä elämäntapaa yleensä. Ikävä kyllä kun sanan Fitness jollekin mainitsee siirtyy se ajatus useimmilla kehonrakennukseen. Vaikka näitä kahta lajia yrittää ns. maallikon silmissä toisistaan erottaa niin se vaatii aikaa. Ikävä kyllä tällä lajilla vaan sattuu olemaan yleisesti negatiivinen kuva ihmisten silmissä...tätähän meidän juuri tulisi muuttaa...eikös vaan ? Itselläni suurimmat epäilyt ehkä liittyvät juuri siihen, että osaanko vetää rajan jos sellainen tulee vastaan, osaanko lopettaa ajoissa ennen kuin jotain kenties käy, kuinka monta vuotta meinaan näin jatkaa jne. Itse en edes puhu läheisilleni tulevasta hifistelystä ruokien ym. kanssa vaan kaikki ajallaan. Uskon, että nämä henkilöt elämässäni tarvitsevat vain aikaa tottuakseen ajatukseen.

Jos negatiivisia ajatuksia eteen sattuu niin ei anneta niiden masentaa meitä vaan yritetään positiivisilla ajatuksilla tätä lajia kohtaan saada niitä ajatuksia myös muiden päähän...vai mitä ?

 

[Helly]

Mä en mitenkään kauheasti mainostele harrastustani. Naispuoleisten kommentit on yleensä joko "yääk" tai "kyllä mäkin kävin salilla x viikkoa, mutta sitten mun lihakset kasvoi NIIN isoiksi". Miespuoleiset on joko myös "yääk"-kerhoa tai sitten sellaisia pätijöitä, joiden pitää ruveta kertomaan omia ylivertaisia (joittenkin kohdalla myös kuvitteellisia epäilen ma) salituloksiaan. Jotkut toki suhtautuu ihan fiksusti ja joskus jopa kyseleekin jotain.

Perheen suunnalta ei ole ikinä tullut mitään negatiivista. Äiti on tyytyväinen, että on joku urheiluharrastus. Siskot on itsekin käyneet jonkun verran salilla ja treenanneet ihan fiksusti. Toisen siskon mies saattaa välillä naljailla, mutta sille pitää vain naljailla takaisin :D.

Poikaystävän suhtautuminen on muuttunut aikaa myöten myönteisemmäksi ja hän on jopa pyytänyt kaveriltaan saliohjelman - vielä kun saisi ukon salille oikeasti tekemään . Aluksi palkkaripussit, rahkavarastot ym. kaapissa herättivät järkytystä, mutta nykyään mies vain heittää niistä vitsiä. Mies mm. kysyy aina laittamistani ruuista, että "onks tossa sitä protskuu"? Kerran kulti jopa ehdotti, että osallistuisin fitness-kisoihin (ei se kyllä ole ikinä nähnyt koko kisoja ). Ehkä sen pahin alkujärkytys laantui, kun se huomasi, ettei musta nyt kuitenkaan tullut yhdessä yössä female-Arnoldia.

 

[minimari]

Onpa hauska lukea reaktioita laidasta laitaan!
Aloin itsekin miettimään tarkemmin, ja en ole oikeastaan koskaan saanut negatiivista palautetta treenaamisesta.
Vanhemmat tosin lohkovat hauskoja kommentteja:
Äiti: Sulla on valtavat reidet! teetkö jaloille jotain liikkeitä?
Minä: Jalat teen 1-2 kertaa viikossa.
(en viitsinyt kertoa kyykkypainoistani äidille mitään :D )

Molemmat veljeni ovat käyneet enemmän tai vähemmän aktiivisesti puntilla, ja suhtautuvat salilla käyntiin siis normaalina asiana. Kävinpä tekemässä uuden treeniohjelman toiselle veljelleni, kun tämä aloittelee säännöllisempää treenaamista. Synttärilahjoiksi olen heiltä saanut prodejauhetta, patukoita tai jonkun sopivan lehden.

Kaveripiirini ja kollegani ovat vain panneet merkille positiivisen muutoksen, ja kyselevät joskus kuinka usein treenaan tms. Yllättävän moni nainen tunnustaa käyvänsä salilla /haaveilevansa treenaamisesta, kun vähän aikaa juttelee. Lisäksi vielä käyn yhden tutun tytön kanssa treenaamassa ja ohjaan hänen "jumppailujaan", asianomaisen omasta pyynnöstä.

Sokerina pohjalla on tietenkin poikakaveri, joka nyt sattuu olemaan vielä edistyneempi treenaaja kuin minä. Aina saa apuja kysyttäessä ja on mukava pohtia treenaamiseen liittyviä asioita toisen kanssa. :haart:
Ei oikeastaan voisi paremmin mennä.

 

[may_1st]

Poikaystävä on ammattiurheilija, joten ymmärtää ja tilaa mulle ale-hintaan protskuja

Töissä joskus ahdistaa kun työkaverit kiroavat kilojaan ja munkkikahvien ääressä. Multa tietysti kysellään, että "etkö ottanu pullaa" ja "miks sulla on aina omat eväät". Samoin ihmetellään, että miten jaksan niin paljon urheilla. Puntti-harrastus on vielä sen verran alussa, ettei minusta päällepäin vielä mitään lihaksia näy, varmaan pitävät lähinnä syömishäiriöisenä...

No, toivottavasti seuraaviin t-paitakeleihin mennessä jotain näkyviäkin tuloksia, joten katsellaan suhtautumisia sitten uudestaan!

 

[eowyn]

mieheni kanssa käydään salilla varmaan jo kolmatta vuotta yhdessä mut viimeaikoina oon kuullu kommenttia - älä nyt enemmän niitä habojas kasvattaa... ne olkapäät on jo riittävän isoja....etc etc
Ja äitiniki viimekertana kun käytiin sen tykö vierailulla sanoi jotain sen tapaista miehelleni että- voisitsä sanoo sille että lihaksikkaat naiset on miesten mielestä rumia...
ja mä en näytä miltään bodarilta. vielä. mutta bf kehost ei enää paljon puuttuu kylläkin rasvatkin saatu 13,8%... Mutta en ajo luovuttaa kun kilpaileminen on kuitenkin haaveeni- vaikka salainen selläinen.

 

[Angela]

Avokin kanssa käydään yhdessä salilla, joten sieltä suunnalta ymmärrystä ja kannustusta löytyy. Vanhemmat pitää turhana touhuna ja ystävillä on vähän kaikenlaisia mielipiteitä. Osa ei kommentoi mitenkään, mutta ei myöskään ole kiinnostuneita. Ja sit kuulee niitä kommentteja, että "lihaksikkaat naiset on rumia" ja "sä näytät kauhealta, jos noi lihakset enää yhtään kasvaa". Että sellasta. Mut samahan se on mitä muut on mieltä, kunhan itse on tyytyväinen.

 

[Riitu]

Anteeksi totaalinen , mutta missä ihmeen työpaikoissa te olette, jos kahvitauoilla syödään aina pullaa? Meillä kyllä kaikilla on omat eväät mukana, joillakin pullaa ja joillakin ei.

Minä en ole vieläkään saanut persettäni hilattua salille, mutta jostain syystä jo välipalarahkojani ihmetellään säännöllisesti: "Miten voit syödä tuota maustamatonta rahkaa, ei se nyt mitään kovin herkkua voi olla." "Ööh, no eipä se kyllä oikeastaan maistu juuri miltään, ja kun nyt tuli puheeksi, niin pitääpä ostaa rypsäripullo tänne töihinkin." ;)

 

[Siru]

Anteeksi totaalinen , mutta missä ihmeen työpaikoissa te olette, jos kahvitauoilla syödään aina pullaa? Meillä kyllä kaikilla on omat eväät mukana, joillakin pullaa ja joillakin ei.

Mä tuolla aikasemmin mainitsinkin, mutta mä oon leipomolla myyntipuolella konttorihommissa, joten täällä toi pulla-asia tulee ymmärrettyä aika helpostikin...;)

 

[tintula]

Mää olen niin ruippana, ettei paljoo kommenttii oo tullu. Enkä mä myöskään hifistele ruoan kans, syön mitä syön, ni eipä sitä kukaan huomaa..

Lähinnä jos jtn salista puhunu, ni tullu just tota "hyi mulle kasvaa niin helposti sellaset ällölihakset etten käy siks salil" settii kavereilta. Tai sit tätä et on niin miehekästä jos näkyy yhtään lihakset yms. Enpähän halua ko aiheista kenenkään kanssa keskustella, kun yleensä tulee vaan paska olo, vaikkei muiden mielipiteistä pitäskää välittää.

 

[Tier]

Kisasuunnitelmistani olen kertonut vain parille hyvälle kaverilleni, äidille sekä poikaystävälle. Kaverit ottivat asian todella hienosti vaikka eivät kovin lihaksikasta naisvartaloa ihannoikaan! Kannustavat ja jaksavat kuunnella vaikka jauhan ehkä vähän liikaakin treeneistä ja ruuasta. :haart: Poikaystävä ei suhtautunut asiaan oikein mitenkään. Hän ei liiku itse ollenkaan, joten ei osaa ymmärtää innostustani ja ihmettelee palkkari- ja proteiinipusseja kaapissa. Hän ei pidä kisakunnossa olevista naisista, mutta ei kuitenkaan tuominnut minua kun kerroin kisahaaveistani (ristiriitaista?)! :D

Äitini on sitten ihan omaa lukuansa... "Ei naisille kasva näkyviä lihaksia jos ei ne syö hormooneja", "etkai sä vaan ala syömään niitä?!", "miks ihmeessä sä laitat tota öljyä tonne, se lihottaa, rasva on epäterveellistä, rasvaa tulee muutenki paljon muusta ruuasta!", "mä oon käyny painonvartijoissa ja siellä kerrottiin", "etkai sä ihan tosissas meinaa tarkotuksella kasvattaa reisiäs, etkö sä tiiä kuinka vaikee niitä on sit yrittää pienentää?!" :(

Yritä siinä sitten kertoa miten asiat on kun toisella on tuollaiset kuvitelmat eikä niitä muuteta vaikka kuinka kerrottais faktoja. Kateeksi käy teitä joiden vanhemmat on hengessä mukana ja kannustaa... :itku:

 

[ma_ria]

Osa kavereista on hengessä mukana: kyselevät minua näkiessään miten reenit kulkee jne. Osa taas suhtautuu ihan neutraalisti. Kisasuunnitelmista ollaan myös kiinnostuneita. Kavereita joihin ei oo ollu yhteydessä pitkään aikaan ja sit näkee niin ne vähän on että et kai sinä käytä hormooneja. Mutta sitten kun ne tutustuttaa lajiin niin nekin on ihan innoissaan lähes.

Isä ei oikein ymmärrä vieläkään mistä tässä lajissa on kyse. On kuitenkin kannustanu aina mua urheilullisen elämäntavan pariin. Mut ymmärtää paremmin perinteisempien lajien päälle. Äiti taas ei oikein tiedä mitä ajattelis, sanoo et mun oma valinta, saan tehdä mitä haluan. (heh, olenhan jo iso tyttö :D ) Kyllähän se kylässä käydessään saattaa lueskella Bodylehtiä ja kyselee kyllä miten harrastuksissa menee. Ja ottaa ravintovinkkejä vastaan. Niin ja ilmoittautui hän katsomaan mun ekoja kisojakin. Aika hyvin muuten

Poikaystävä onkin sitten täysillä mukana. Kisasuunnitelmia hänelläkin, joten ymmärrystä kyllä löytyy sitten muidenkin puolesta.