Läheisten suhtautuminen punttaavaan mimmiin???

[Uwish]

Mulla melko lailla kaikki tutut tietää harrastuksistani, eikä oo koskaan mitään kovin ihmeellistä (ainakaan loukkaavaa) kommentoinu.. Se on lähinnä baarissa sitä et "Näytä haba!".. Isukki kerran katto vähän pitkään, kun mietin ääneen, et onkohan mulla ruokalaskut noussu kun pitää tota lihaa syödä niin huimia määriä.. Mun mielestä puol kiloo kerralla kalkkunaa/kanaa/nautaa/mitävaanlihaa on ihan normimäärä:D Kultsikin alkaa olla jo tottunu kattoo vierestä kun meikä ahtaa tavaraa masuun, mutta no, se treenaa itekin, niin ei niin kovin ihmettele.
Kisojen jälkeen on ihan kiva kun kaverit kyselee et miten meni, ja isä myös, ja isän äitikin on ylpee Isä viimeks eilen totes, et eihän mun kanssa uskalla ees kokeilla vääntää kättä, mihin mä tietty et "joo, ei ehkä kannata..". Välillä joku on kyllä tuntunut hieman huvittuneen oloiselta, mut entä sitten? Kunhan ei pahalla!

 

[assis]

Taidan olla aika onnellisessa asemassa kun saan jakaa punttiharrastukseni kaverieni kanssa ja kultani on ihan pro näissä jutuissa. Vanhemmat suhtautuu positiivisesti, äiti kyselee jumppavinkkejä ja iskä tokas kesällä mökillä ett kyllä sen huomaa että on puntilla käyty. Veljen kanssa just juteltiin hiilareista - enimmäkseen se on tosin kiinnostunut mun aivotuksistani enemmän kuin lihaksien kehityksestä.

Meidän perhe on aika perusterveellinen ja hyvin ollaan aina syöty, ei mitään älytöntä mässäilyä joten ei punttailun aloittaminen oo mun elämääni ulospäin paljon muuttanut. Jopa mummo kyselee aina ett miten pitäis syödä - ja tosiaan sit tekee niin. Muskelien räjähdysmäistä kasvuakaan ei kukaan odota...

 

[mizzim]

Kuulun kanssa niihin onnellisiin joiden lähipiiri on ihan myönteistä tämän harrastuksen kanssa. Isällä penkki ja käsipainoja perusharjoitteluun autotallissa. Kerrankin vertailimme protskuja isän ja äidin kanssa, äidillä tosin oli ateriankorvike/dieetti valmisteet käytössä. Ei mitään ihmeempää harrastustaustaa, mutta kevyttä kummastelua enempää ei tämä aikaan saa.

Kavereiden kanssa voi asioista ohimennen sanan vaihtaa, kunhan kieli pysyy keskellä suuta, eikä innnostu puhumaan, silloin saa puhua yksikseen. Seurakseen salille ei kyllä saa, niille tuntuu olevan yhtä kuin rivo ehdotus .

Avokki treenaa itsekin, alkuun neuvoi ja suostui tekemään ohjelman, myöntää työn tulosten olleen positiivista, muttei kuitenkaan ole myönteinen näkemykselleni tavoitteista. Toistot neuvoo pitämään siinä 12-15. Sanoo hirveäksi sitä mitä haluan, mutta hänen apunsa puute korkeintaan hidastaa. Tiedän että kelpaan tälläisenä kun olen ja kasvaminen tuskin sitä muuttaa.

Tätien ja isotätien kanssa aiheesta saattaisi jo saada varsin kiintoisia keskusteluja. Ainakin proteiinin(palkkarin) näppylöitä aiheuttavasta vaikutuksesta oli hieman puhetta, vaikka todellisuudessa karsittu ruokavalio on parantanut tilannetta, eikä päinvastoin, muistavat vain kauniimpana kuin olen.:D

Välillä olen kyllä ajatellut että treenikaveri olisi hyvä olla, toisaalta odotan sitä kun olen saanut riittävästi tulosta aikaan, että saan joltakin tutulta/randomilta sen "hyi olkoon kommentin":evil:

 

[Mandy]

Olen aloittanut tämän punttailun vasta hieman vanhempana, joten kovinkaan moni tutuistani ei tiedä siitä - luulevat että harrastan samoja vanhoja urheilujuttuja kuin aikaisemminkin. Vanhempien suhtautuminen punttisaliin on ihan ok, äiti tosin pelkää sitä perinteistä eli "älä nyt liikaa niitä lihaksia kasvata ja älä nyt enää tosta laihdu"... Muiltakin olen kyllä saanut kommentteja ulkomuodon muuttumisesta ja dieettivinkkejä on kyselty - kukaan ei usko että syön enemmän kuin koskaan enkä tosiaankaan kulje nälässä!!! Isä taitaa olla salaa tyttärestään ylpeä, on itse aikanaan mm työntänyt kuulaa ja nostanut puntteja. Mutta en tosiaan menis liikaa asialla revittelemään esimerkiksi töissä missä kukaan ei urheile, kun kavereistakaan vaan harva ymmärtää. Juttuseuraa punttisalikuvioista ei ole :( , onneksi on Pakkis!!!!

 

[-T]

Ihmisten suhtautuminen ympäristössäni on hyvinkin ristiriitaista.

Perheeni on tyytyväinen kun pidän itsestäni ja kunnostani huolta, mutta samalla vanhempani pelkäävät tavoitteideni olevan liian korkeita. Sisaruksiltani saan leikkimielistä kiusoittelua johon on kuitenkin sekaan laitettu selvästikin pientä kannustusta. Ei ne miehet osaa suoraan sanoa ;)

Ystäväni ovat se hankalin tapaus. He pelkäävät minun treenaavan liikaa ja pudottavan painoa jatkuvasti, vaikka oikeasti minulla on hyvinkin realistiset ulkonäkötavoitteet. He myös kammoavat salilla käyviä ihmisiä ihmeellisten stereotypioiden takia ja eivät itse ole samalla tavalla kiinnostuneita urheilusta. Siksipä aika paljon salailenkin tuota. Vastaan rehellisesti kysymyksiin, mutta en ala itse selittämään treenistäni mitään.

Poikaystävälle en tahdo kauheasti punttitreenejäni hehkuttaa. Hän kun luulee, että olen kaikkea rasvaa polttamassa pois ja kasvattamassa isot isot lihakset, vaikka kyse on vain siitä, että pysyn naisellisissa mitoissa kiinteänä.

Puolitutuilta ja monilta muilta kavereilta saakin vähän sellaista nauravaa ja halveksivaa kommenttia. Paras on tietty se: "et kai sie nyt oikeasti missään salilla käy? Älä sano että sie jotain lihaksia kasvatat. Sähän oot NAINEN". Sille nyt tulee vain tuhahdettua huvittuneena.

Mutta jokatapauksessa hirveän negatiivista on suhtautuminen ympärilläni. Vain muutamia tyyppejä tiedän jotka puuttuu asiaan ainoastaan kyselläkseen kiinnostustaan tai ovat itse harrastajia. Kaikki muu urheilu otetaan hyvin vastaan täällä, mutta raudan nostaminen on jotenkin niin kauheaa.
Eniten ihmetyttääkin se, kun treenini on melko kevyttä.

Onneksi minä oon tässä se joka treenaa ja päättää miten treenataan..

 

[Corally]

Suhtautuminen on enimmäkseen hyväksyvää!

Mieheni puolesta suorastaan piiskaavan kannustavaa. :whip:
Mieheni on ns. voimamies, pitkän uran voimailun parissa tehnyt ihminen, jolle puntilla käynti on luonnollinen osa elämää. Hänen kauttaan minäkin alun perin innostuin rautoja nostelemaan ja kaikki tekniikat on häneltä opittu. Yhdessä siis kannustamme toisiamme terveelliseen ja sporttiseen elämään. Kannamme kaupasta rahkaa ja raejuustoa kilvan...

Sitä en kyllä tiedä miten miehen leuka loksahtaisi, jos ilmoittaisin aikovani kisata joskus... Tällä hetkellä on niin, että perheeseen mahtuu vain yksi kilpailija, meillä on kaksi pientä lasta. Joo, enkä mä kyllä tiedä mitä sitten kisaisin, jos kisaisin. Eli harrastuspohjalla on mun kuntosalilla käynti, mutta silti niin pirun tosissaan!:evil:

Ystävät ja työkaverit ovat ihan sinut harrastukseni kanssa. Tosin eräät ovat piruillessaan liittäneet nimeeni etuliitteen raaka- . Ja vitsiähän toki väännetään...:D

Ainoa pikkuisen kauhisteleva on äitini, joka luulee että lihakset voivat yhtäkkiä vahingossa pompsahtaa hirmuisen kokoisiksi ja sitten näyttäisin ihan broilerilta.:lol2:
Toisaalta äiti itsekin käy kuntosalilla... Hän ei vaan ymmärrä miksi mä yritän hilata pinoja ylöspäin ja miksi mulla on esim. jotain tavoitteita... Eikö riittäisi, jos ihan vaan tekee pitkää sarjaa kevyillä painoilla? Miksi sun täytyy niin kauheasti yrittää reutoa? Mutta tiedän, että äiti tarkoittaa vaan hyvää. pelkää kai että mä särjen itseni.:jahas:

 

[Bandiitti]

"Onhan sun jotakin tehtävä, kun et ole mistä ja perhettä saanu." :jahas:

 

[Mandy]

"Onhan sun jotakin tehtävä, kun et ole mistä ja perhettä saanu." :jahas:

Voi ei... Otan osaa!!! Tota kommenttia en vielä (!) itse ole kuullut, mutta taitaa olla munkin tutuilla mielessä. Minkä ihmeen takia nainen muuten salilla kävisi kuin tekemisen (?) puutteessa...:curs: Tsemppiä!!!:thumbs:

 

[LucyFery]

"Onhan sun jotakin tehtävä, kun et ole miestä ja perhettä saanu." :jahas:

"Mut hyvä että sä olet saanut sen miehen + perheen, kun ethän sä mitään muutakaan osais tehdä etkä yksin pärjäisi."

Vinkkinä seuraavaan kertaan ;)

 

[eowyn]

positiivista kehitystä: vaihdoin työpaikkaa noin kk sitten ja uusi pomoni on kyseillyt vinkkejä saliohjelmista ja ravinnosta

 

[lellutin]

Meikäläisellä on kanssa aika myönteisiä kokemuksia perheen ja ystävien mietteistä.
Meilä on kotona ollut aina niin, että liikunta harrastuksia sponsataan vaikkei muuhun varaa oliskaan.
Mutta heti kun sanon että en ole esimerkiksi päässyt viikkoon treenaamaan koska olen ollut kipeänä, sitten alkaa tulla valitusta "mimmosissa hepeneissä sää oikein liikut kun taas oot kipee!!Ei saa jättää treenaamista!!" ja sitten se yleensä menee siihen pieneen käden vääntöön joka yleensä saadaan onneks hyvin nopeasti sovittua.
Jätkäkaveri taas on meikäläisen vastakohta näissä kehoilujutuissa, mutta hyvin kannustava. Kovasti ollaan jo puhuttu dietistä ym, että hän tahtoo kannustaa syömällä samaa ruokaa kun meikäläinen ym, ja haluaa olla huoltajana sitten kun lavalle asti pääsen..

 

[maipenrai]

Vanhemmat ei ymmärrä kun eivät itse liiku. Ihmettelevät vaan "mistä mä olen oppinu"..:curs: Ystävät ymmärtää ja kannustaa vaikka syömisten määriä usein ihmetellään. Yksi kaveri tuppaa olemaan liiankin utelias ja ihaileva harrastukseni suhteen, eikä siltikään saa itseään liikkeelle vaikka tuntuu olevan niin kiinnostusta ja halua. Ei jaksaisi asiasta mitään puhua kun "kuuroille korville" menee kuitenkin. Ihan kun silti olisin sille idoli..
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia??

 

[Santra]

Vanhemmat on tottuneet siihen, että tyttö treenaa ja urheilee aina jossain. Mulla on ollut koko ikäni vähintään pari urheiluharrastusta. Avokki treenaa myös punttia hurjasti ja kovaa, eli kotona puhutaan paljon treenijuttuja.

Kaveriporukka on myös muodostunut treenaavista ihmisistä. Osa niistä kavereista, jotka treenaa jotain muuta kuin punttia, kyllä välillä katselee ihmetellen ja kauhuissaan, että miksi sä haluat leveämmän selän???

Paras ulkopuolisen kommentti mitä olen saanut, oli reilu vuosi sitten Alebaarissa. Noin mun ikäinen äijä sanoi baaritiskillä, että sulla on isomman hauikset kuin mulla ja se on häpeäksi meille molemmille. Kiitin tyytyväisenä kohteliaisuudesta ja poistuin takavasemmalle drinkkieni kanssa! :D

 

[kanhan]

Mun mies oikeesti luulee et täälläkin vaan keskustellaan jostain steroideista ym. ja tuntuu olevan ihmisten kovin vaikee ymmärtää et ei ne fittnes kisojen naisetkaan näytä siltä yleensä miltä kisoissa näytetään. Ihmiset luulee et sellaseen kuntoon tulee kun vaan käy salilla. Vit.. oliskin niin helppoo

 

[Mäyräkoira]

Lähipiiri tukee asioissa, mitä teen. Useimmilla kavereilla on myös liikuntaharrastus, joten ei meidän tuttavapiirissä katsota pitkään jos liikkuu. Osa kavereista olisi kiinnostunut lähtemään salille, mutta uskallus puuttuu, vaikka lupaan mennä mukaan.

Poikaystävä kannustaa liikunnassa myös. Kaippa se tykkää, kun olen hyvällä tuulella kun pääsen liikkumaan.

Vanhemmat ovat vähän fifty-sixty. Isästä puntti on hieno asia, kamppailulajiharrastus huono asia. Äidistä asia on päin vastoin. On hienoa, kun tytär tulee kylään mustelmilla, mutta kroppani on kuulemma kauhea ja olen hirvittävä, valtava ja epänaisellinen (tai jotain sinne päin :lol2: ). Yleensä vanhempani sitten tappelevat harrastuksistani keskenään ja ovat eri mieltä asiasta (ja siis minähän olen 26, en asu kotona enkä pyydä äidiltä rahaa salimaksuun).

 

[lojera]

Mä tarvin kans nyt tytöt teidän tsemppausta

Oon käynyt salilla omaksi ilokseni jo kauan ja niin on miehenikin. Nyt päässäni on kypsynyt ajatus siitä, että haluaisin nousta body fitness -lavalle joku päivä. Nyt olen siis etsinyt tässä valmentajaa ja muutenkin kahlannut läpi fitnessalan lehtiä ja nettisivuja. Olen siis ollut kesästä asti todella innoissani, kun näin vanhoilla päivillä olen löytänyt oman lajini. Muutimme syksyllä Helsinkiin Tampereelta ja lähimmät ystäväni jäivät manseen. Nyt olen siis tohkeissani puhunut ummet ja lammet miehelleni haaveistani, mutta nyt kävi ilmi, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa. Hän sanoi, että hänen mielestään monet fitness-kilpailijat ovat jo liian lihaksikkaita. Mutta kuitenkin hän sanoi, että tietenkin saan tehdä mitä haluan. Minulla ei siis ole ketään kenen kanssa keskustella innostuksestani ja haaveistani tällä saralla. Päätinkin, että haen täältä kannustuksen ja uskon tämän palstan auttavankin

Lippu siis korkealle tytöt

 

[eowyn]

Mä tarvin kans nyt tytöt teidän tsemppausta

Oon käynyt salilla omaksi ilokseni jo kauan ja niin on miehenikin. Nyt päässäni on kypsynyt ajatus siitä, että haluaisin nousta body fitness -lavalle joku päivä. Nyt olen siis etsinyt tässä valmentajaa ja muutenkin kahlannut läpi fitnessalan lehtiä ja nettisivuja. Olen siis ollut kesästä asti todella innoissani, kun näin vanhoilla päivillä olen löytänyt oman lajini. Muutimme syksyllä Helsinkiin Tampereelta ja lähimmät ystäväni jäivät manseen. Nyt olen siis tohkeissani puhunut ummet ja lammet miehelleni haaveistani, mutta nyt kävi ilmi, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa. Hän sanoi, että hänen mielestään monet fitness-kilpailijat ovat jo liian lihaksikkaita. Mutta kuitenkin hän sanoi, että tietenkin saan tehdä mitä haluan. Minulla ei siis ole ketään kenen kanssa keskustella innostuksestani ja haaveistani tällä saralla. Päätinkin, että haen täältä kannustuksen ja uskon tämän palstan auttavankin

Lippu siis korkealle tytöt

toivottavasti salilla missä käyt löytyy samanhenkisia treenajia..

 

[kanhan]

Tsemmppiä lojeralle; mulla mies on kans samalla linjoilla noista fitness naisten lihaksikkuudesta, mutta eipä se munkaan ukko...niin ihana kun onkin...niin silti täysin vastaa ulkomuodoltaan mun miesihannetta, joten tukinpa sekään mua rakastaa sen vähempää vaikka haba hiukan tässä kasvaakin

Oon koittanu selittää miksi ne naiset näyttää kisoissa siltä, eihän kukaan "normaalisti" ole tai edes voi näyttää jatkuvasti siltä.

Mut pakkiksen mimmit on mulle ainakin iso tuki...tääl ei tartte selittää kellekkään mitään

 

[Uwish]

Mä tarvin kans nyt tytöt teidän tsemppausta

Oon käynyt salilla omaksi ilokseni jo kauan ja niin on miehenikin. Nyt päässäni on kypsynyt ajatus siitä, että haluaisin nousta body fitness -lavalle joku päivä. Nyt olen siis etsinyt tässä valmentajaa ja muutenkin kahlannut läpi fitnessalan lehtiä ja nettisivuja. Olen siis ollut kesästä asti todella innoissani, kun näin vanhoilla päivillä olen löytänyt oman lajini. Muutimme syksyllä Helsinkiin Tampereelta ja lähimmät ystäväni jäivät manseen. Nyt olen siis tohkeissani puhunut ummet ja lammet miehelleni haaveistani, mutta nyt kävi ilmi, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa. Hän sanoi, että hänen mielestään monet fitness-kilpailijat ovat jo liian lihaksikkaita. Mutta kuitenkin hän sanoi, että tietenkin saan tehdä mitä haluan. Minulla ei siis ole ketään kenen kanssa keskustella innostuksestani ja haaveistani tällä saralla. Päätinkin, että haen täältä kannustuksen ja uskon tämän palstan auttavankin


Lippu siis korkealle tytöt

Kurja kuulla tuosta miehesi suhtautumisesta! Kuitenkin epäilen, että saattaa hänelläkin mieli matkan varrella muuttua, kun huomaa kehityksen sun kropassa. Kuvittelisin ainakin, että useimmat miehet tykkää naisesta, joka on timmissä kunnossa ja pyöreät lihakset, kuin sellaisesta spagettiraajaisesta malli-/missityypistä.. Älä siis ihmeessä luovu haaveestasi! Uskon että täältä löytyy kannustusta ja neuvoja treeniin ja syömisiin, ja tuolla "punttimimmien kuvat" puolella saa palautetta omasta kehityksestään. Ite en oo fitness, mutta tavoitteillesi! Tsemppiä!:thumbs:

 

[Mäyräkoira]

Hän sanoi, että hänen mielestään monet fitness-kilpailijat ovat jo liian lihaksikkaita. Mutta kuitenkin hän sanoi, että tietenkin saan tehdä mitä haluan. Minulla ei siis ole ketään kenen kanssa keskustella innostuksestani ja haaveistani tällä saralla. Päätinkin, että haen täältä kannustuksen ja uskon tämän palstan auttavankin

Onko miehesi ikinä nähnyt fitness-kilpailijaa livenä? Matala rasva% antaa helposti käsityksen todellisuutta suuremmista lihaksista.