Vaihtelevaa suhtautumista täälläkin...
Innostuin punttaamisesta ex-avomieheni ansioista. Hän oli kilpaurheilija ja usein tuli lähdettyä salille/treeneihin samaa matkaa hänen kanssaan ja innostuin toden teolla. Tästä "innostumisesta" on nyt aikaa pari vuotta, ja olen nyt yhä edelleen yhtä innoissani :whip:
Erosimme kuitenkin muista syistä n. vuosi sitten, onneksi. Nykyinen poikaystäväni ei oikein ymmärrä puntti-innostustani ja ihmettelee, miksi haluan lihaksia ja että naisen ei hänen mielestään pitäisi olla lihaksikas. Vaikkemme puhu asiasta kovinkaan usein (ei tee mieli höpötellä hänelle treenijuttuja, kun toinen ei tajua miltä tuntuu tehdä uusi enkka jne), asia vaivaa minua ehkä alitajuisesti. Exäni kannusti minua valtavasti, sen takia tuntuukin oudolta kun ei saa kotoa tarvitsemaansa tukea. Siitä huolimatta olen erittäin onnellinen poikaystäväni kanssa, enkä vaihtaisi häntä mihinkään. :haart: .
Hävettää tunnustaa, että tavatessani hänet vähensin vähän jostain ihme syystä salitreenejä, mutta eipä sille mitään voi että into vetää takaisin raudan pariin, enkä halua siitä luopua!! En haluaisi ajatella, että tästä muodostuisi isompaa ongelmaa. Ehkä siinä tapauksessa, jos treenini rajoittaisivat yhteistä elämäämme todella paljon, mutta siitä nyt ei ole onneksi kysymys.
Jotkut kaverini ovat myös innokkaita punttaajia eivätkä onneksi kuvittele typeryyksiä lihasten äkillisestä megakasvusta, ja yhdessä höpöttelemme treenijuttuja
niin ja onneksi on Pakkis, vaikka nykyään lähinnä vain lueskelen juttuja.
Mutta olen samaa mieltä teidän kanssa siitä, että kohtaamamme ennakkoluuloiset ihmiset ovat vain tietämättömiä. Ei siltikään huvita alkaa selventää jokaiselle, joka ihmettelee ostoskorini/jääkaappini/lautaseni valikoimaa, miksi teen niin kuin teen. Argh, miksei saa rauhassa tehdä niin kuin haluaa, sitä mistä nauttii? Tulipa vuodatus...
Ei sen takia että ulkomuoto ei miellyttäisi (ei liho vaikka söisi mitä) vaan siksi, että tiedän minkä hyvänolon fiiliksen mies saa urheilun jälkeen.
Äiti varsinkin tulee aina vitsillä vertailemaan omaansa mun haukkariin. Ne käy isän kanssa myös kuntosalilla. Isä on aidosti kiinnostunut treenaamisesta ja kyselee kaikenlaista, mutta ei sitten kuitenkaan saa ihan sovellettua multa oppimaansa.
Sisarukset piikittelee leikillään, mutta uskon, että ne tavallaan kunnioittaa mun intoa treenata.
Outoa.. 
^10!) ja kuinka penkki on tekniikkalaji, että kyllä hänkin saa niinku nostettua isoja romua hauiskäännöllä muttei penkistä. Jatkoi sillä perinteisellä "katso nyt näitä hauiksia jotka on ihan himoisot vaikken ees treenaa, mitäköhän kävisi jos menisin salille". Siinä näette tytöt, vain lahjattomat rehkivät salilla perseensä puhki 
, sillä jos jollakin löytyy tahtoa, ei paljoa ole tukijoukkoja ollut kannustamassa, mutta silti on vain jaksanut.:thumbs: 
! Se uhkaili, etten enää tunnista, kun tulen kesällä takaisin täältä ulkomailta. Paljon mahdollista, musta se on aina näyttänyt sen rakenteiselta, että saisi kyllä kunnolla lihasta, jos vaan haluaisi. Eli älkää luopuko toivosta ;).
