Läheisten suhtautuminen punttaavaan mimmiin???

[Fransu]

Mulla isä on se, joka mut on ylipäätään opettanut reenaamaan, ja on edelleen monesti mukana salilla katsomassa tekniikoiden perään tai varmistamassa. Hän on siis itse harrastanut saleilua elämänsä ajan. Innoissaan on aina kyselemässä tuloksistani jne. Alussa kyllä oli havaittavissa sitä asennetta, että sinä olet minun pieni tyttöni etkä mitenkään voi jaksaa nostaa tuota puolen kilon käsipainoa, mutta se asenne on jo hälventynyt.

Kavereista kannustavia on tasan ne, ketkä harrastaa itsekin puntteilua, eli lähes kaikki miespuoliset kaverit. Tytöiltä tulee aina kommenttia, että punttaaminen ei ole naisellista ja kannattaisi mielummin vaikka juosta ja lenkkeillä. Tai ihan korkeintaan jos käy salilla niin hinkutella ojentaja- ja loitontajalaitteissa. Ei nuo kyllä enää niin paljon ole jaksaneet kuittailla, ehkä ne on huomanneet ettei musta ole tullut kauheata lihaskimppua, vaikka salilla aikaani niin paljon vietänkin.

 

[DÄNI]

No oma kulta ei käy ollenkaan kuntosalilla, mutta ei sillä ole mun harrastuksen kanssa mitään ongelmia, sanoo ihailevansa mun treenaukseen liittyvää itsekuria. Toisinaan se kyllä kyselee, että miten voin syödä niin paljon pelkäämättä lihomista, koitapa siinä sitten selittää.. :D Olenkin saanut loistavia hellittelynimiä, kuten "pikku possu" ja "tankki", kun kuulemma painan pieneksi tytöksi ihmeen paljon

 

[Claara86]

Itellä tää punttailu suht uutta.. Mutta väheksyntää on kuulunut, onneksi on isäukko joka muistaa epäileville sukulaisille kehua kuinka se meidän tyttö kovasti treenaa.. :D joo ja toki varsinkin meispuoliset ystävät muistaa nälviä kokoajan, niin että ei sitten oo tullu kovin monelle asiasta ees vielä kerrottua...

 

[ikitalvi]

Miehenpuolikas on tähän saakka suhtautunut kummeksuen mun punttisali-innostukseeni ja kaikkiin sen lieveilmiöihin, kuten pöydillä pyöriviin body-lehtiin ja kuntokuvien ottamiseen. Mutta nyt se on nähtävästi päättänyt, että on hyvä asia, että olen salilla käymisen ansiosta usein varsin hyväntuulinen Se on jopa alkanut kysellä, että miten treenit meni.

 

[ann_dance]

"Miten sä jaksat?"-kommenttia kuulee aika usein, ja juuri niiltä jotka lösähtävät työpäivän jälkeen tv:n/koneen eteen ja nyhjöttävät siinä kunnes siirtyvät nukkumaan. Eivät vaan voi ymmärtää sitä että treeni auttaa myös jaksamaan paremmin.

Pääosin kaikki kaverit suhtautuvat kyllä positiivisesti, moni harrastaa itsekin jotain liikuntaa. esim BodyPump-käyntejä sovin etukäteen yhden kaverin kanssa, hän kun käy sen kerran viikossa pumpissa. pari kaveria käy myös salilla, mutta aika ittekseen treenaillaan eikä paljon jutella niistä jutuista..

Ex ei kuntoillut yhtään ja minullakin oli se puoli vähemmällä niihin aikoihin. Exän mielestä oli hullua maksaa salikortista, eikä oikein ymmärtänyt mm lenkkeilyn päälle..

 

[sannuli]

mulla äiti järkyttyi vähän kun kuuli että tähtään fitnessmalli-kisaan jossain välissä (ehkä jo tänä vuonna). näki mun inbody-mittausraportista lihasmassan määrän ja normaalirajat ja sanoi että enää ei saa treenata ku en ole "normaali" enää :(
vähän meni hiljaiseksi ja sanoi, ettei ole naisellista enää olla liian lihaksikas, mutta yritin selittää etten nyt niin lihaksikkaaksi halua ja ei sitä kisakunnossa aina olla...

 

[jasshmina]

Hmm.. Mun salillakäyntiä ihmetellään kyllä juu. Kaverit: "Taasko sä olit salilla!?". Isä sanoi tos viimeviikolla, kun soiteltiin: "Ei liikaa saa käydä! Kohta kasvaa niin isot lihakset, että ei oo enää sitte hienon näköstä!". Plaa plaa. Ei mulla kasva lihakset jättikokosiks kovemmallakaan treenillä. Enkä sellasista haaveilekkaan.
Muuten oon aika hiljaa treenamisistani. Se on sellanen aika yksityinen asia, josta en kauheasti lavertele. Mielipiteitä vaihtelen sitte täällä, teidän kans, jotka ymmärrätte. :D

 

[norbanki]

mulla äiti järkyttyi vähän kun kuuli että tähtään fitnessmalli-kisaan jossain välissä (ehkä jo tänä vuonna).

Mä taas pullistelin mutsille mun olematonta hauissuonta niin se kysy että millos menet johonki kilpailuihin pullistelemaan

No äippä nyt on muutenkin ollut hurjan kannustava, kadehtii sitä kun mä jaksan jo vetää useamma leuan ja se vaan kaks hyvänä päivänä. Onpa me joskus kesäpäivänä maalla kaivettu isoveljen penkki autotallista tehty äipän kanssa vähän penaa. Äiti syö myös Ehrmannia. Isä on enemmän oldskoolia ja ihmettelee, että miks pitää mennä salille treenaamaan kun vois tehdä "oikeitakin" hommia, kuten repiä kantoja maasta ja kaivaa ojia.

 

[janika]

äiti aina jaksaa kehua kun nähdään, "vitsi mitkä lihakset sulla", "ihailtavaa miten jaksat reenata"
iskä ei taida ihan niin kovin innostunut tyttären saliharrastuksesta olla, mutta kyllä se kerran sanoi kun tehtiin mummon muuttoa ja yhdessä nostettiin kirjahyllyä autosta että "kyllä siitä salilla käymisestä näköjää jotain hyötyä on ollut." :D

 

[petra]

Meillä on vanhempien kotona jouduttu siirtelemään huonekaluja ja tänään oli pianon vuoro vaihtaa paikkaa. Isä nosti ensin pianoa toiselta puolelta, jotta saatiin alle matonreunaa, ja sanoi, että ei tee selälle hyvää. Ehdotin, että voisin auttaa, ja että isän kannattaisi ehkä tässä tilanteessa levätä. Sanoin, että yritän itse nostaa. (Tässä vaiheessa vastaukseksi epäuskoista mutinaa)
Tartuin pianon toisesta päädystä ja pidin ylhäällä. Seuraavaksi kuuluu vaimea naurunpurskahdus ja isä kommentoi: ''Eikös petra sitä voimanostajan ammattia nyt oikeasti voisi harkita?'' :lol2:

-En harrasta.

 

[entsyymi]

Mukavan positiivisesti on kaikki kaverit suhtautunut mun treenijuttuihin, mutta yritän mahdollisimman paljon rajoittaa niistä puhumista, koska tuskin ne nyt huippukiinnostavia on treenaamattoman näkökulmasta.

Eniten ihmetyttää äidin suhtautuminen, joka on itsekin kyllä varsin urheilullinen, mutta ajatusta lihasten kasvattamisesta ainoana tavoitteena punttitreenissä se ei jotenkin ymmärrä. Nyt oon varmaan jo neljä kertaa joutunut kauheeseen kuulusteluun, että enhän nyt varmasti käytä mitään laittomia aineita. Ei vaan mee jakeluun, että naisellekin ihan oikeesti voi kasvaa lihakset ihan ilmankin niitä.

Tärkein juttu on kuitenkin, että mies tukee mun treenejä täysillä ja on itsekin ihan yhtä paha bodymunkki kuin minä. :D

 

[Siobhan]

Me muutettiin joku aika takaperin hyvin pienelle paikkakunnalle ja siirryin käymään paikallisella salilla joka on ihan välttävä ja kätevän matkan päässä kotoa. Mutta... täälläpä ei vissiin naiset rautoja nostele, sen verran nuivaa ja ihmettelevää asennetta on ollut havaittavissa.
Viimeksi tein ylätaljaa ja vieressä setä tuumas että laitatpa paljon painoja (40kg) ja penkkipaikalle ei meinannu päästä ennenkuin tein selväksi että mä ihan oikeasti tekisin penkin.
Sali on jaettu kahtia, toisella puolella laitteet ja toisella vapaat painot. Naisille ja äijille siis ;)
Yleensä käyn tuolla salilla aamuisin, saa olla rauhassa mummeleiden kanssa eikä tule katseita/kommentteja.
Onneksi muuten on ihan kannustavaa asennetta perheen ja ystävien puolelta!

 

[Dahlia]

Tämä ongelmani ei nyt välttämättä liity ihan varsinaisesti tämän threadin alkuperäiseen ajatukseen, mutta en löytänyt tähän hätään sopivampaakaan paikkaa tälle.

Eli olen lähdössä vuodeksi ulkomaille opiskelemaan sisäoppilaitosta muistuttavaan kouluun, jossa ateriat 3x/päivä kuuluvat lukukausimaksuun. Tietenkin, koska raha on tiukassa, haluaisin nämä ateriakerrat hyödyntää ja lisäksi niihin tietysti kuuluu myös sosiaalinen aspekti, josta en halua joutua ulkopuolelle.

Vähän kuitenkin hirvittää, miten nuo koulun tarjoamat ateriat mahtavat tukea treenejä, sillä keskieurooppalaisissa maissa ei kokemuksen ja kuulopuheiden perusteella ole kouluruokailu edes Suomen yliopistoruokaloiden tasolla, eli esim. salaattitarjonta on varmasti aika vähäistä. Omilla eväillä voi tietysti paikata jollain tavalla noita ruokia, mutta sitten taas en halua toisaalta joutua silmätikuksikaan, että miksi en syö sitä, mitä muutkin. Haluaisinkin kuulla kokemuksia muilta mahdollisesti joskus samassa tilanteissa olleilta? Sinänsä itsestäni suomalaisena kuulostaa tällainen järjestely todella kummalliselta (lienee kuitenkin ulkomailla yleisempää).

Strategianani on tällä hetkellä tietysti ensin katsastaa ruokatarjonta ja syödä sen mitä pystyy ja tuoda esim. itse salaattia tms. Vaikka tämä omaankin korvaan hieman fanaattiselta käytökseltä ehkä haiskahtaa, ei kyse ole kuitenkaan mistään muutamasta kuukaudesta (jolloin voisi hyvällä omallatunnolla "kokeilla" paikallista ruokakulttuuria, näin olen tehnyt aikaisemmin, jolloin tosin tuloksena oli 5kg sitä ihteänsä), vaan kokonaisesta vuodesta jonkun muun kuin itseni valmistamilla eväillä, tällä sitten on jo paljonkin vaikutusta kehitykseen . Tekee tietysti varmaan kontrollifriikille hyvää tämäkin.

 

[Heetu]

Dahlia, minusta ei ole mitään omituista siinä, että veisit omia eväitä. Aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta syönnistään, ja eihän voi olettaa, että muutat ruokatottumuksesi koko vuoden ajaksi. Todennäköisesti olet muutenkin muiden mielestä jollain tavalla omituinen, kun olet ulkomaalainen

Varmaan tuolla koulullakin valmistetaan useampia eri ruokia, esim. kasvissyöjille, joten voit ottaa selvää, mikä ruoka sopisi sinulle parhaiten. Voithan kehittää myös jonkin oudon allergian ja sen perusteella tarvitset omat ruuat en tietystikään kehota mihinkään huijaukseen, mutta voin kuvitella että tarjottavat ruuat voi olla aika mielenkiintoisia treenaajan näkökulmasta...

 

[tiinakki]

Syömisestä kuulen eniten kommenttia. Vietin viikon festaroimassa kaverin siskon luona majaillen, ja koko ajan kuulin kommenttia "jumalauta että sä syöt paljon, mihin sä tota ruokaa ahdat" ym, ja söin lähes puolet vähemmän siellä, kuin mitä syön normaalisti.. Normaalisti menee semmoinen 2000 kcal jos oikein jaksan kelloa katsoa, että muistan syödä, joten oikeasti mä en edes syönyt paljoa :D.

Samoin mutsi kyseli, mistä mä revin rahat kaikkeen ruokaan ja ettei usko että mä olen nälissäni jos syön vain 3 kertaa päivässä. Faija on bodannut 35 vuotta, joten hänen kanssaan tulee silloin tällöin höpistyä, jos penkkipainot ovat sattuneet nousemaan tai pitäisi käydä protskua ostamassa. Ihan mukavaa suhtautumista siispä häneltä.

Ex-poikaystävän kanssa puhutaan usein protskuista ja hehkutan hänelle treenailustani, tosin olen yrittänyt vähän vähentää. Hän on kuitenkin ainut kaveri, joka tajuaa edes jotain salilla käynnistä. Eräs tyttökaveri taas kauhisteli, kun katseli kännykkäni galleriasta omasta mielestäni nätisti lihaksikkaita naisia (esim. Jillian Michaels) ;o Poikaystävää ei ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä että sohvaperunaa en enää kelpuuttaisi. Olisi hurjan mukavaa kun olisi joku, jonka kanssa treenailla yhdessä.

 

[zig-zag]

Mä olen saanut ihan kivan ja oikeastaan innostuneen vastaanoton kun olen kertonut punttiharrastuksen aloittamisesta. Monella on vain joku mielikuva siitä, että nyt olen muka aloittanut jotain hormoneja vetelemään, hyvänä esimerkkinä äitini joka sanoi mulle hetken mietittyään että: "zig-zag, mitään hormoneja et sitten syö!!" :D

Siskoni ja ystäväni, jopa työkaverit (ne kelle olen kertonut) ovat olleet ihan innoissaan tästä asiastani ja usein kyselevät kuinka treenaus sujuu. Se on mielestäni todella kivaa, mutta usein joudun korjaamaan oletuksia siitä, että söisin mukamas vain proteiinipirtelöitä ja kananmunia. Tähän lajiin ilmeisesti liittyy paljon ennakkoluuloja ja virheellisiä olettamuksia joihin olen törmännyt, siksi en viitsi tästä kauheasti kaikille puhua ja myös siksi, että se on mun asia eikä välttämättä edes kiinnosta muita. Sitä kunnioittaen