Läheisten suhtautuminen punttaavaan mimmiin???

[janika]

poikaystävä tykkää kovasti, häneltähän sain oikeastaan kipinän koko touhuun
ja pikkuveljen sain raahattua salille mukaan ja koukkuun jäi sekin :D
tänään olin tosi otettu kun äiskä kehui että oon hyvässä kunnossa eli ei kyllä huonoo suhtautumista oo tullut mistään suunnasta..

 

[Puolukka]

Ohhoh, aikas yliveto mutsi sulla indeed!

Niin on, yllätyin itsekin =) Nyt vaan mietin että onkohan nuo paidat mulle oikeasti liian pieniä vai onko niihin vain mahdottoman vaikea ahtautua sisälle... En uskalla laittaa päälle sitä kun pelottaa etten saa pois =/

P.S. Miten saan noita hymiöitä sisällytettyä viestiin?

 

[Taskuamatsoni]

Valitse tuo normaali vastaus tuosta alhaalta, niin saat hymiöt mukaan. Paidan on todellakin tarkoitus olla tiukka. Useimmiten sen päälle saamiseenkin tarvitsee kaverin ja varmaan lähtee poiskin samalla tavalla. Itsellä ei ole kokemusta (vielä), mutta kuulemma noin...

 

[Puolukka]

Valitse tuo normaali vastaus tuosta alhaalta, niin saat hymiöt mukaan. Paidan on todellakin tarkoitus olla tiukka. Useimmiten sen päälle saamiseenkin tarvitsee kaverin ja varmaan lähtee poiskin samalla tavalla. Itsellä ei ole kokemusta (vielä), mutta kuulemma noin...

Joo ei se ainakaan yksin mene päälle. Eilen avomiehen kanssa yritettiin ja saatiinkin olkapäiden yli, mutta sit mulla meni pupu pöksyyn.

Noi hymiöt kyllä tulee aina tuohon oikealle puolelle, mutta kun niitä klikkaa, niin mitään ei tapahdu...

 

[rosa]

Mulla on kaikki läheiset suhautunu aikasta positiivisesti treenaamiseen.. Pikkuveli mut joskus salille sai raahattua ja siitä se sitten alkoi Kavereista aika moni käy salilla myös (tosin vain yksi yhtä innokkaasti kuin itse). Äitiäkin on tainnut pieni salikärpänen purra :D Mamma kyllä jaksaa aina olla huolissaan, varsinkin syömisestä.. Näytän kuulemma anorektikolta.. Juupa juu, mutta annettakoon mammalle anteeksi tällä kertaa Ja käyhän se oma poitsukin siellä salilla. Enpä osaisi kuvitella yhteiseloa ihmisen kanssa, joka ei voisi rakasta harrastustani jakaa.. ;)

 

[rosa]

Unohtupa tuosta äsköisestä, että ainahan niitä löytyy, jotka haluavat hieman vittuilla.. Yleensä miespuolisia ovat omalla kohdallani olleet (kumma kai..). Ehkäpä ovat peljänneet, että tämän tytön haba voi joskus kasvaa yli omien mittojen Naispuolisilta en ole koskaan pahaa sanaa kuullut tai ainakaan sellaista huomannut Pointsit naisille!

 

[Nanni25]

Mietin, että mikä ketju tämä oikein on vähän aikaa sitten.. voiko joku suhtautua negatiivisesti urheilevaan naiseen? Olen itse kestävyyspuolen urheilija ja enkä ole kokenut mitään arvostelua yms. negatiivista palautetta muilta ihmisiltä (harjoittelusta, ulkonäöstä jne..). Nyt olen kärsinyt vammoista ja käynyt salilla hyvin säännöllisesti reippaat puoli vuotta. Lihasta on kieltämättä tullut etenkin ylävartaloon ja olen alkanut ymmärtämään miksi tämä ketju on aloitettu. Lähimmät ihmiset tukee harrastamista ja kannustaa, koska ei ole mitenkään helppoa, kun ei pääse tekemään ns. omaa lajia. Ja salilla on myös kivoja, samanhenkisiä ihmisiiä. Tykkään salitreenistä ja huomattavasti kivempi vaihtoehto kuin sohva. No niin, mutta asiaan..eli nämä puolitutut/tuntemattomat miehet. Olen saanut kuulla viime aikoina sellaista vittuilua välillä hartioista, käsivarsista, selästä yms..että.. Ei sillä ettei minulta löydy huumorintajua, mutta kun jutut ylittää tietyn rajan, niin se ei ole enää kivaa..kuten varmasti tiedätte. Mistä lie nuokin saavat alkunsa, mutta uskomatonta, mutta totta.. Piti vain sanoa, että yksi kohtalotoveri täällä.

 

[assis]

Mutta äiti on aivan yliveto =) Se soitti äsken ja kertoi hankkineensa mulle kaveriltaan pari penkkipaitaa + trikoot lainaan, että saan harjoitella niiden kanssa.

Vaihdetaanko äitejä? Mäkin mielelläni kokeilisin paitoja ja trikoita! Meidän äippä kun kysyi eilen puhelimessa viikonloppukuulumisia ja sanoin olleeni lauantaina voimanoston sm-kisoja kattomassa niin se vaan totes "plääh tylsää" ja vaihtoi aihetta. :lol2:

 

[HeatN]

Vaihdetaanko äitejä? Mäkin mielelläni kokeilisin paitoja ja trikoita! Meidän äippä kun kysyi eilen puhelimessa viikonloppukuulumisia ja sanoin olleeni lauantaina voimanoston sm-kisoja kattomassa niin se vaan totes "plääh tylsää" ja vaihtoi aihetta. :lol2:

Hei pakko tähän väliin kysyä että kuinkas sujui kisat?

 

[assis]

Hei pakko tähän väliin kysyä että kuinkas sujui kisat?

Enhän mä siis nostamassa ollut. Siinähän se sujui, lähinnä päässä takoi "mäkin haluun", "onpa vahva" ja "miks se noin tekee" ja "hullu ilme". Kauhee maratonhan se on, kisat kesti yli kahdeksan tuntia.

 

[Puolukka]

Vaihdetaanko äitejä? Mäkin mielelläni kokeilisin paitoja ja trikoita! Meidän äippä kun kysyi eilen puhelimessa viikonloppukuulumisia ja sanoin olleeni lauantaina voimanoston sm-kisoja kattomassa niin se vaan totes "plääh tylsää" ja vaihtoi aihetta. :lol2:

Heh, ei meidänkään äiti varmaan lähtisi kisoja katsomaan saati jaksaisi niistä keskustella. Mutta jospa se joskus kävisi kattomassa kun minä rimpuilen tangon alla =)

Paidoista tuli mieleen että mä en ole vieläkään repinyt sitä niskaani, aion kokeilla ainakin ekat kisat ilman paitaa. Siinä on varmaan muutenkin ihan tarpeeksi jännittämistä =/

(Ja ne ekat kisat on muuten jo tän kuun lopussa. Tuntuu etten jaksa nostaa mitään enkä muista kuunnella merkkejä, menen varmaan vain hävettämään itseni sinne...)

 

[assis]

Paidoista tuli mieleen että mä en ole vieläkään repinyt sitä niskaani, aion kokeilla ainakin ekat kisat ilman paitaa. Siinä on varmaan muutenkin ihan tarpeeksi jännittämistä =/

(Ja ne ekat kisat on muuten jo tän kuun lopussa. Tuntuu etten jaksa nostaa mitään enkä muista kuunnella merkkejä, menen varmaan vain hävettämään itseni sinne...)

Mulle on sanottu, että kestää noin vuoden opetella kunnolla käyttämään varusteita. Eli ei ekoihin kisoihin kannatakaan lähteä harjoittelemaan paidan kanssa nostamista.

Hyvin ne kisat menee! Itsekin alkanut harjoitella penkkiä pysäytyksellä, nostaminen muuttui ärsyttävän raskaaksi, vaikken pomputtanut ole tähänkään asti. :jahas: Mut komentojakin kannattaa harjoitella kaverin kanssa salilla, malttiahan se vain vaatii. :thumbs:

 

[Puolukka]

Mulle on sanottu, että kestää noin vuoden opetella kunnolla käyttämään varusteita. Eli ei ekoihin kisoihin kannatakaan lähteä harjoittelemaan paidan kanssa nostamista.

Hyvin ne kisat menee! Itsekin alkanut harjoitella penkkiä pysäytyksellä, nostaminen muuttui ärsyttävän raskaaksi, vaikken pomputtanut ole tähänkään asti. :jahas: Mut komentojakin kannattaa harjoitella kaverin kanssa salilla, malttiahan se vain vaatii. :thumbs:

Joo, niin minäkin käsitin että sitä paidan käyttöä pitää harjoitella ihan kunnolla. Ja toivon todella että kisat menee hyvin! Muutaman kerran ollaan vasta pysäytyksellä harjoiteltu nostoja. Tuppaa vain aina käymään niin että kun tanko muuttuu painavaksi tai kokeillaan maksimia, niin mä en keskittymiseltäni muista odottaa merkkejä... prkl...

 

[Millis]

Mun vanhemmat ja sisarukset tykkää ku harrastan salilla käyntiä. Anoppi vaan sanoi meitä hörhöiksi kun kerroin messengeris, että ollaan ****n kans alettu käymään salilla. Vastasin sille, että "Ei mun mielestä oo hörhöö pitää ittestään huolta!". Vaihtoi aihetta.

 

[Sabine]

Hmmm... äitini sanoi että eikö naiset yleensä yritä laihtua? Tosi fiksua... Muuten hän suhtautuu tosi positiivisesti urheilemiseeni. Itse harjoittelee maratonille.

Ja anoppi taisi sanoa että ei saa liikaa urheilla ja rasittaa itseään. Noh, hänpä ei ole ikinä kovin paljon urheillut, pelkää hirveästi että mieheni urheilisi liikaa. You wish...

 

[angelo]

Mun läheiset on aina suhtautuneet mun harrastuksiin - myös punttiin - pääasiassa kannustavassa mielessä. Avokki treenaa myös aktiivisesti ja meillä tää harrastus on enemmänkin yhdistävä tekijä. Tosin välillä murukin joutuu "hisuttelemaan" mua, kun treenailu meinaa mennä kaiken edelle Mun "feikkifaija" (äidin ex-mies) sen sijaan pitää mua ihan hulluna kun olen nainen ja haluan tietoisesti kasvattaa lihaksia. Se pitää enemmän sellaisista "pehmeistä ja luonnollisista" naisvartaloista. Välillä ärsyttää sen vittuilut, mutta tiedän ettei se niitä pahalla tarkoita. Eikä kaikkien tarvitse mua ymmärtääkkään :D Sukulaiset tuhahteli mun salijutuille joskus kun aloittelin, mutta nyt ne on jo tottunu mun elämäntapoihin.

 

[Lucci]

Muiden juttuja lukiessa täytyy kyllä olla tyytyväinen, että oma lähipiiri on kyllä lähinnä kannustava.

Vanhempani ovat molemmat aktiivisia kuntoilijoita, talvella hiihtävät, molemmat (etenkin iskä) käyvät salilla ja äiti käy joissain jumpissakin, sekä on juossut maratoneja. Heillä on myös suht terveelliset elämäntavat ruokailunkin osalta.

En ole asunut kotona enää useampaan vuoteen, mutta aina kun menen porukoilla käymään, kaapista löytyy ne rahkat ja raejuustot. Ja tulee näillä viikonloppureissuilla käytyä sielläkin päin salilla, ja treeniseuraa saa aina. Lisäksi porukat ostavat mulle palkkareita ja proteiinijauheita, kun olen itse köyhä opiskelija. :haart: Käyttävät he itsekin joitain lisäravinteita.

Kaveritkin ovat yleisesti ottaen ymmärtäneet melko hyvin, tosin kuittailua tulee välillä, mutta en ota sitä pahalla. Esimerkiksi koulussa opiskelukaverit saattavat lounaalla kysyä, että jäikö aamupala väliin tms. Ja onhan mulla myös pari urheilullista kaveria, mutta suurin osa "tavallisia".

Olen tapaillut tässä vähän aikaa punttaavaa ja juoksuakin harrastavaa miestä, joka on kyllä kovakuntoinen. Hän ei näin ollen ihmettele eikä väheksy harrastuksiani ollenkaan, ja hänen mielestään naisilla saa olla lihaksia. Välillä hän kokeileekin (mm.) olemattomia hauiksiani, vaikka ei ne kuulemma ole olemattomat. :D

Kaiken kaikkiaan saan näemmä olla onnellinen, että minulla on näinkin kannustava lähipiiri. Välillä kaverit ihmettelevät, kun lähden illanvietoista niin aikaisin kotiin, enkä juokaan mitään. Saa aina vaan selitellä, että aamulla on treenit.

 

[miss_ego]

Poikaystävä suhtautuu aika negatiivisesti, mikä ei ole ollenkaan hyvä asia. Hän pelkää, että saan liian suuret lihakset, näkyvän sixpackin ja leveät hartiat, eli naisellisuus katoaa.. Ei auta, vaikka kuinka selitän, ettei ne yhdessä yössä kasva ja et mun rasvaprossa ei todellakaan ole sillä tasolla et lihaserottuvuudesta pitäis huolehtia..

 

[aurinkokello]

Lähinnä sellaisilta, jotka ei harrasta mitään liikuntaa, tulee negatiivista kommenttia. Esimerkkinä mainittakoon ihmettelyä, että onko se pakko tehdä ihan liikaa... onko se muka nättiä... onko se terveellistä edes.. kyllähän sitä niillä aineilla saa vaikka mitä tehtyä...
kyllä se innostus saattaa loppuakin ja mitäs sitten...et kai sie vieläkin siellä käy...

Ja saa kyllä kuulla joskus siitäkin kommentteja ja pahoja katseita jos selittää vaikka illan istujaisten yhteydessä, miksi ei ota viinaa tai tiettyjä herkkuja vedoten aamupäivän treeniin tai yleensäkään terveyteen.
Tai no silloin kun vetoaa terveellisyyteen ja parempaan kuntoon, alkaa tulla juttua miten yhden jos toisenkin pitäis oikeesti tehdä niin ja näin eritavalla kuin mitä tekee. Seuraavaksi tulee lause, joka alkaa sanoilla "mutta kun..." Eli selittelyä miksi ei kuitenkaan luovu vanhoista tavoista...

 

[suksija]

Miulla on onnekseni vanhemmat ja sukulaiset ovat olleet hyvinkin kannustavia jo pienestä pitäen. Voi sitä ajanmäärää minkä vanhemmat ovat käyttäneet kuskatessaan "kakaroita" kisareissuilla jo pienestä pitäen. Talvisin varsinkin viikonloput vierähti jossain päin Suomea. Nykyäänkin, vaikka omineen liikkuukin, niin saattaa jompikumpi vaan olla onnessaan, kun kysytään mukaan. Laji kun laji, aina voi olla varma, että kotona siitä ollaan kiinnostuneita

Jostain syystä sitten poikaystäväksi on valikoitunut henkilö aivan päinvastaisesta perheestä. Kilometrin työmatka mennään autolla, saunamakkara ja -kalja on välttämättömyys ja ruokavalio...noh, onhan se hyvän makuista. On varmaan ollut omituista, kun pojan tyttöystävä ei suostu menemään saunaan klo 17, "kun on vielä treeni tekemättä", tai muuta vastaavaa. Tai pyöräilee jokapaikkaan. Tai on mökillä ihan onnessaan, jos saa hakata halkoja:jahas:

Perheen vaikutus näkyy siis myös avokissani. "Eiks vois vaan kuntoilla", "siul on miehekäs hauis" (kestävyysurheilijalla?) on kuultu. Mie syön liikaa, liian usein ja oudosti. Tällä hetkellä ei asuta opiskelujen/töiden takia saman katon alla, niin olen esimerkiksi ihan rauhassa saanut aamulla syödä rahkapurkkini ja ruispalani JA sen toisenkin puolikkaan ruispalasta JA jos nälättää, niin jotain muuta. Ja leipien päällä justiinsa niin monta leikkelepalaa, kun on tarvis. Pakkotoisto.com:n löytäminen oli iloinen yllätys, muutkin syö rahkaa

Vaikka muut arvot tavallaan ovatkin samansuuntaisia, niin tää miun urheiluhulluus ja kilpailuvietti rassaa. Mie oon aina elänyt ja tahon jatkossakin elää urheilun tahtiin. Joskus tulevaisuus vähän mietityttääkin, että mitä siitä tulee. JOs saman katon alle vielä päädytään, niin onko se jatkuvaa käninää meikäläisen menoista/syömisistä? En mie käsittääkseni känise herran kaljoitteluista kavereitten kanssa.

Kavereista kukaan ei harrasta liikuntaa samalla lailla, omaan tahtiinsa liikkuvat kyllä ja sietävät meikäläistä. Ovat jo vanhimmat kaverit n. 20 vuodessa asiaan tottuneet:lol2: Toisaalta ois kiva, jos ois treenikaveri mutta toisaalta taas, tottuisko siihen. No, aina välillä se ois tooosi kiva. Onneksi on sisko, yhtä hullu mut ei sitäkään aina jaksa...joku perheen ulkopuolelta vois tuoda uusia näkökulmia.