Läheisten suhtautuminen punttaavaan mimmiin???

[histamiininen]

Googlettakaapa huviksenne "Punttimimmit-ilmiö", naapurissa on mielenkiintoinen keskustelu.

:hyvä:

 

[-T]

Isä on kyllä pahis!

"iltasyöminen lihottaa! Miksi sie tuollalailla syöt illalla?"
"lopeta se hulluaminen!"
"sie punttaat liikaa! Sinun pitäis käydä vähintään 100000000000000 tunnin lenkkejä päivittäin ja jättää puntti vähemmäksi"

Hahaa! Uskon sitä heti ku se saa parempia tuloksia aikaan omine neuvoinensa! Eihän se pahaa tarkoita ja osan se sanoo vitsillä, mutta se on kai nähny liikaa nelosen dokkareita roinahirviöistä tai jotain muuta.

Oon joskus kai sanonutkin, mutta on se kyllä hienoa kun on sellainen mies, joka suorastaan ihailee näitä mun punttaushommia. Joskus tuntuu, että se on oikein ylpeänä minusta salilla..:D Semmoinen piilokukko. Lihasten perään se on kyllä kovasti joten varmasti aivan mielellään kattelee mun punttailujani. Tai ainakin hitaasti syntyviä tuloksia. Heh. Suurin syy taitaa olla kuitenki se yhteinen tekeminen ja harrastus. Hän on myöskin ainoa ihminen, joka on ottanut ihan vakavissaan mun kisahaaveeni. Siis niistä joille olen asiasta kertonut. Parempaa miestä ei voi ollakaan. Suhtautuminen on paljon paljon enemmän kuin pelkästään myönteinen.

 

[Taskuamatsoni]

Yleensä pyydän jopa poikaystävän varmistamaan jos teen vaikka penkkiä. Siinä vaiheessa muut salilla olevat miehet alkaa yleensä tuijottamaan että mitä h*lvettiä...

Täh?

Ite saan kyllä ihan rauhassa treenailla, ilman töllistelyitä tai vastaavaa, mitä nyt joskus joku sattuu mun ihrapersettä töllistelemään. Sen verran skarppina nuo onneksi on, että pelastaa jos satun tängon alle jäämään... Avo ei oo varmistamassa, en haluu et se näkee mut rumana treenaamassa.

Ei tää homma ketään läheistäni kiinnosta pätkän vertaa, tosin jos pitää jotain kannella niin mut nakitetaan siihen (ei voimien takia vaan tekniikan) tai jotain mun kyseenalaisia toimia perustellaan treenillä (korjasin töissä tulostinta hakkaamalla sen kylkeä, selitykseksi tuli työkaverilta, että minä käytän kaikkeen voimakeinoja).

Toi punttimimmi-ilmiö on muuten aivan mahtava :lol2:

 

[Kylli]

Niin siis pakko lisätä että en asu tällä hetkellä Suomessa joten täällä naisten salilla käynti tarkoittaa poikkeuksetta sitä että istutaan reidenloitontaja-laitteessa lukemassa Cosmoa tai tehdään aerobista. Sinänsä sääli että tällaiset kulttuuriset asiat estää harrastamasta jotakin lajia, olen tosi kiitollinen että Suomessa tästä ei ole ikinä pitänyt ottaa paineita ja nyt taas ei enää kiinnosta vaikka tunnenkin täällä silmät selässäni...

 

[Iwant]

Mua on ruvennut ihan tosissani risomaan mun poikaystävän asenne mun treenaamista kohtaan. Olen nyt treenannut vasta muutamia kuukausia oikealla tavalla ja ohjelmalla niin, että puhisen viimeisissä toistoissa ja olenkin kehittynyt mukavaa vauhtia näin alussa...niin, että poikaystäväni taitaa tehdä pienemmillä painoilla kuin minä. Hän kuitenkin tulee aina ilkkumaan viereen ja kotona vitsailee mun ähinälle salilla.

Rakkaani kun on kukkakeppi, jolla ei riitä itsekuria nimeksikään. Hän jättää toistot kesken aina kun rupeaa lihaksissa tuntumaan ja hänen kuuluisat tunnin kävelylenkkinsä ovat tyyliä sunnuntai-kävelyä, jossa pysähdytään välillä syöttämään sorsia.

Eilen kun yritin varovasti neuvoa jossakin liikkeessä niin hän sanoi, että kuule minä olen käynyt salilla jo kun sinä olit kapaloissa joten älä tule neuvomaan. No minä sanoin takaisin, että "mutta olet varmaan tehnyt sen parikymmentä vuotta samoilla painoilla".
Meni vähän hiljaiseksi :D

Tähän hän kuitenkin sanoi, että ei hän halua olla mikään järkäle. Hän nimittäin luulee, että mulla kasvaa parissa viikossa hirveät lihakset jos treenaan tällä tavalla ja musta tulee joku kaappi yhdessä yössä. :wtf:

Jos minä hyväksyn hänen naurettavat treenitapansa jotka eivät kehitä yhtään mitään niin miksi hän ei voi hyväksyä minun tapaani treenata. Suututtaa tosissaan, koska nautin oikeasti treenistä ja olen vihdoin löytänyt liikunnan riemun ja saanut siitä elämäntavan. Ja eniten ottaa päähän, että hän kehtaa naureskella ja arvostella minua vaikka ei tiedä aiheesta yhtään mitään.

Onko muilla ollut vastaavia ongelmia läheistensä kanssa?

 

[Kylli]

Iwant - mulla oli joskus anno samantyyppinen eksä. Tai siis ei se kehdannut pilkata mun treenitapaa tai mitään, mutta viikoittain sain kuunnella samaa valitusvirttä että "meidän parisuhteelle ei jää aikaa mun salilla käymisen takia" :wtf: ja että "musta tulee liian lihaksikas ja se on rumaa". Hän olisi mieluummin halunnut että mun treeni tapahtuu siellä juoksumatolla tai crossarilla, jossa ei tule pelottavia lihaksia. ;)

Ei tohon voi oikeen muuta sanoa, kuin että joko olet kuuntelematta tai sitten jos se oikeasti häiritsee, niin sanot kerran vähän napakammin ettei sun tarvitse sietää tuollaista käytöstä. Ehkä ne vähemmän treenaavat miehet oikeasti tuntee vaan olonsa uhatuksi jos tyttöystävä alkaa näyttää lihaksikkaammalta kuin hän itse? Ainakin toi sun poikaystävän käytös kuulostaa siltä, että häntä nyppii että olet menemässä ohi hänestä.

 

[angie]

osa kavereista on "huolissaan", niiden mielestä on normaalimpaa viettää illat ja sunnuntait juoruamassa siiderillä kuin urheillen, mummo yrittää välillä syöttää väkisin pullaa, muuten kaikki on olleet oikein positiivisia.

 

[Vento]

Mä en oo kuullut oikeestaan ollenkaan negatiivista palautetta mun sali harrastuksesta. Porukat on suhtautunut tosi hyvin ja jaksaa jopa kuunnella, jos hehkutan kuinka mun olemattomat lihakset on ehkä ihan vähän saattanut kasvaa, varsinkin jos kattoo oikeessa valossa oikeessa kulmassa :D

Negatiivisin lause, mitä oon saanut kuulla, oli isältä kun mietin kerran, että pitäisikö ensi kesänä vähän yrittää kiristellä, jos vaikka siihen mennessä olisi vähän lihaakin tarttunut jo.. "Älä sitten vedä överiks tota juttua, ei ne möykyn näköset naiset oo enää kauniita, siis ne jotka on ihan miehen näkösiä" :D

 

[Amaryllis]

Eilen kun yritin varovasti neuvoa jossakin liikkeessä niin hän sanoi, että kuule minä olen käynyt salilla jo kun sinä olit kapaloissa joten älä tule neuvomaan. No minä sanoin takaisin, että "mutta olet varmaan tehnyt sen parikymmentä vuotta samoilla painoilla".
Meni vähän hiljaiseksi :D

:hyvä:

Aivan loistavaa, jatka samaan tyyliin! No joo, eiköhän tuo ole jonkinlaista muutosvastarintaa. Ihmiset nyt vaan yleisesti ottaen vastustavat muutoksia, varsinkin jos muutos-skenaarioon yhdistyy se että omatunto alkaa kolkuttaa tai menettää jonkinlaisen asiantuntijaroolin. Silloin kaikenlainen neuvominen on kuin punainen vaate...

 

[Kylli]

Miesten kanssa on myös hyväksi havaittu keino kun ei mene auttamaan vaan odottaa kunnes mies itse kysyy neuvoa... Tämä tietysti pätee myös salin ulkopuolella. :whip:

 

[Iwant]

Kuka mies kysyy itse neuvoa...varsinkaan salihommissa??

 

[Adrian1979]

Lähipiiri suhtautuu aika neutraalisti. Eivät jaksa enää edes kuittailla jauhoista tai oudoista sapuskoista. Lapsi tosin aina välillä jaksaa hämmästellä ruuan määrää "Äiti, etkö sä IKINÄ kyllästy tohon syömiseen!?":D

Samainen muksu askarteli äitienpäivä-aamiaselle leivän päälle munakkaan, kun tiesi että joka aterialla pitää olla proteiininlähde:haart: :D

 

[Kylli]

Kuka mies kysyy itse neuvoa...varsinkaan salihommissa??

Kyllä meillä kysyy....

Nyt mulla on sellainen projekti päällä että yritän lobbata miehestä dieettikaveria kun saan kevään viimeiset tentit pois päiväjärjestyksestä. Onko kukaan muu onnistunut puhumaan "tavista" dieetille vai pitääkö lähiympäristö tätä liian sairaana touhuna?

 

[Maailmall3]

Kyllä meillä kysyy....

Nyt mulla on sellainen projekti päällä että yritän lobbata miehestä dieettikaveria kun saan kevään viimeiset tentit pois päiväjärjestyksestä. Onko kukaan muu onnistunut puhumaan "tavista" dieetille vai pitääkö lähiympäristö tätä liian sairaana touhuna?

Sulla on hyvä tavoite :hyvä: Meillä mies kannustaa ja on kyllä täysillä mukana treeneissä, mutta kyllä meillä kahdet ruuat tehdään... Ei varmaan ikinä suostuisi dieetille samassa mittakaavassa kuin itse tulen kohta olemaan, mutta jokainenhan saa valita omat polkunsa :D Onneksi sentään jaksaa tukea minua urakassani eikä kanna mitään pitsaa ja muuta nenän eteen. Täytyy tosin sanoa, että nyt kun on treenannut ja syönyt ohjeen mukaan niin eipä tee mielikään.. Tämä nyt meni vähän mutta kuitenkin

 

[Kylli]

Kuulostaa tutulta, meilläkin on kaksi hyvin erilaista ideologiaa syömisen suhteen.... olisipa kiva jos toinenkin ymmärtäisi ettei kyse ole mistään "pakosta" syödä tietyllä tavalla, vaan siitä että pitkällä tähtäimellä on niiiin paljon parempi olo kun syö kehoaan kunnioittaen. Tämä dieetti-hommakin on pitkälti korvien välissä...

 

[Maailmall3]

Niinpä
Mies tuntuu välillä ajattelevan, että vain koska ruokavaliossa niin lukee niin syön näin kuin syön, koska minun on pakko, kun maksan valmennuksesta.. Ei mee perille, että tätä voi tehdä ihan omasta vapaasta halustaan ja tällaisella ruokavaliolla saavuttaa hyvän olon :dance:
Mies on kyllä maailman ihanin ihminen, mutta en enää edes yritä selittää miksi tätä teen. Miestä ei tunnu lainkaan haittaavan treenistä ja puhtaasta ruokavaliosta seuraava kropan tiukentuminen ja olen joskus koittanut sanoa, että tätä ei olisi tullut hampurilaisilla :evil:
Enkä viitsi kommentoida salilla, kun tämä mieheni kaveriporukka ihmettelee, kun eivät saavuta haluamiaan tuloksia - mikä lienee vikana: treenin jälkeen röökille, ruokavalioon kuuluu niin pitsat kuin kebabit ja kyllähän se olutkin maistuu, hmm...

 

[ikitalvi]

Hurja nosto, mutta sattui tämä tredi jollain haulla silmiin ja luin sen alusta loppuun, koska se oli mielestäni niin kiinnostava.

Kukaan kaverini ei käy salilla, tai edes erityisemmin harrasta liikuntaa. Vältän kertomasta koko asiasta kenellekään, tai jos sanon jotain, verhoan sen leikinlaskuun. Hieman kyllä harmittaa, ettei mulla ole ketään jonka kanssa jakaa harrastuksen ilot ja surut, siksi ehkä luen pakkista ja erityisesti punttimimmien palstaa joka päivä.

Jotain wtf-kommenttiakin on jo tullut, omituista kyllä fysioterapeuteilta. Eräs (miehen sukulainen) moitti palautusjuomasta, että ei sellainen ole osa kestävää elämäntapaa... Kumma kun on muuten ihan kiva ihminen. Toinen haukkui mut syväkyykyn tekemisestä, joskin jätti sen yhteen kertaan, ihan mukava tyyppi sekin yleensä.

Miehen kanssa meillä on yhteisymmärrys siitä, että kumpikin tekee itse omat valintansa, ja kyllähän kiinteytynyt peba ja kohentunut mieliala sille kelpaa. Välillä se silti vähän varoittelee, etten muuttuisi vahingossa bodariksi. Pitäisi varmaan kerätä sille kuvia kovaa reenanneista naturaalinaisista, että pelot lievittyisi. Että jos ne vuosien armottomalla työllä ja optimaalisella ruokavaliolla näyttää siltä, niin mulla ei liene pelkoa ylenmääräisen lihasmassan saavuttamisesta...

 

[LilyCelieri]

^Hih hih, likkakaverin suusta kuultua: "Mulla on 1kg:n ja 2kg:n käsipainot, mutten oo koskaan uskaltanu tehdä niillä 2kg:n painoilla ETTEI MUN HARTIAT LEVIÄ LIIKAA." Muut tyttökaverit on olleet vähän ihmeissään, kun en enää pitkään aikaan ole ollut ikuinen-jojo-laihduttaja, vaan ainoat ravintoon liittyvät jutut on koskeneet sitä, että "paljon tässä on proteiinia", sitäkin harvakseltaan (btw, nyt vasta tajuan miten :curs:-ärsyttävä mun on täytynyt olla niitä kaloreita kytätessäni, aina laihiksella..)
Yleisesti ottaen ystävät on suhtautuneet positiivisesti uuteen elämäntapaani, muutama on jopa värvännyt mua "personal trainerikseen" ja olenhan mä niitä lenkille raahannutkin - ja Pakkotoistoa lukemaan patistanut tietenkin.:D Joiltakin on tullut mukavaa kommenttia muotoaan muuttaneista pakaroistani sekä vatsan ja reisien timmiintymisestä. Rohkeimmat on hypistelleet (vielä olematonta) haukkariakin.
Mutta sitten. Ne ilonpilaajat. Ne kateelliset tai vain ilkeät ihmiset. Ne kynäniskaset miehet ja laardin vangeiksi jääneet naiset. Ne ne osaa. Voi että ne osaakin olla sitten niin ylimielisiä ja tuhahdella ilkeesti ja tuputtaa pullaa ja manata mua epäonnistumaan ja lihomaan takaisin vanhoihin mittoihin ja pitävät tyhmänä kun mieluummin säntään lenkille tilaisuuden tullen sen sijaan että lössähtäisin sipsipussin kanssa telkkarin ääreen. "Hullu, hullu." Yritän olla välittämättä, mutta toisinaan joutuu harmistustaan nielemään, ettei sanoisi rumasti takaisin (meneppä näin normaalipainoisena kuittaamaan jollekin jokinorsulle jotain, niin.. te tiedätte kyllä.)

 

[katjus]

Parhaani mukaan yritän olla kuuntelematta toisinaan ympäristöstä kuuluvia hymähtelyjä saliharrastusta kohtaan, vaikka onneksi kaikista rakkaimman ihmisen suhtautuminen treenaamiseen on erittäin kannustava. Herra itsekin kun kovasti treenaa, on sekä salilla käyminen että asiaankuuluva ravinto molemmille itsestäänselvyys, eikä toisen omituisia rahkamössöjä tarvitse kummankaan ihmetellä. :D

Isäni sen sijaan on muutaman kerran ääneen toivonut, etten edes tavoittelisi näkyviä lihaksia, koska "eihän isot lihakset ole naisilla nätit". Tuollaiset kommentit jäävät kuitenkin omaan arvoonsa ja niistä tulevalla kiukulla vetää parit treenit kevyesti! Äiti suhtautuu salitouhuihin kivasti ja kyseleekin aiheesta paljon, vaikka varmaan salitermistö ihan vierasta hänelle onkin. Tuntuu kuitenkin mukavalta, että itselle tärkeästä asiasta jaksetaan olla kiinnostuneita.

 

[pinko]

Jaa.. aiti ymmartaa ja ei ymmarra. Mietti mulle joululahjaa, etta kavisikohan proteiinijauho. Mun mielesta suloista, kun se oli oikein pohtinut asiaa. Sain hyppynarun. Aiti myos hieroi hartioitani ja sanoi, ohoh, onpas hauis, se oli mukavaa.

Kaverit ovat vaihtaneet suhtautumistaan ja olen siita hyvin iloinen, nykyaan he kyselevat miten treenit kulkee ja ainakin esittavat kiinnostunutta. Olen myoskin saanut ruveta opastamaan ravinto- ja liikunta-asioissa. Yhta kaveria oli sen aiti varoitellut, etta jos liikaa treenaa, tulee paksu niska ja ruma vartalo. Vakuutin hanelle, etta siita vaan punttia kehiin, vamasti eivat lihakset liikaa kasva.

Tanaan yritin estella toista kaveriani ryhtymasta kaalisoppadieetille, mutta ei tainnut menna perille kuitenkaan.

Jopa pomo tietaa treenaamisestani ja kyselee kuulumisia.

Viela viime vuonna oli eri juttu kun tuntui, etta kukaan ei ymmarra.