Läheisten suhtautuminen punttaavaan mimmiin???

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja kanhan
  • Aloitettu Aloitettu
Tänään tuli juoksemiseen hurahtanelta isältäni kommenttia ja silmien pyörittelyä kun näki mun aamiaisvalmistelut. Olen siis juuri ketodieetin alkuvaiheessa joten ruokakaan ei ehkä ollut siitä normaalimmasta päästä, rasvaa rasvan kera. "Uskotsä joulupukkiin?" oli lopulta ainoa mitä vaivautui sanomaan. Muutenkin kyllä vituttaa että aina tuputetaan sitä juoksemista, oskois jo että on niitä muitakin kovia lajeja ja mua henk.koht. ei kiinnosta näyttää anorektiselta duracell-pupulta.
 
Mua vituttaa se että aina kun juttelen äidille dieetti puuhista ja kerron millon meinaan dieetata, miten ja miksi niin hän yhdistää sen aina anoreksiaan! Ei tunnu tajuavan että voi olla dieetillä ilman että pyrkii "anorektikko kuntoon". Sama se kuinka yritän selittää niin ei tajua. Joten se siitä tukemisesta.:(
 
Mulle lähinnä vanhemmat naureskelee ku esim. punnitsen ny dieetillä melke kaiken mitä syön. Mut sit joskus ku äiti ite syö jotai, rupeen selittää jotain vaik että paljonko tossaki on rasvaa tms, niin se alkaa suunnilleen huutaan ja käskee oleen hiljaa ku se ei halua
kuulla :P.
Ja sit jos oon kauheen kiree niin äiti sanoo "Treenaa ny vähä viel lisää!!" niinku treenin takia muka oisin kiree. Joskus myös vitsailevat että mulle kasvaa parta ku käytän yhtä CLA tuotetta, jossa on lieviä anabolisia vaikutteita:P... Poikaystävä taas on kauheen kannustava ja tykkää ku treenaan ja tykkää ku oon kauheen tarkka. Hän kun itsekkin treenaa :).
 
Meillä varsinkin isä suhtautui alkuun epäilevästi, koska aloitin punttaamisen niin nuorena. Mutta nykyisin se on vissiin ihan ok. Äiti on aina piilevästi ylpeä kun lapset liikkuu ja harrastaa, on itsekin taas herännyt harrastamaan liikuntaa useita kertoja viikossa. Isä on kuitenkin vanhan liiton miehiä siinä mielessä, että mitään jauhoja ja kapseleita ei tarvita, vaan tavallisella ruualla pitää pärjätä :) Kotona asuessa pidinkin yleensä protskut ym. vaatekaapissa piilossa, se nyt vaan oli paljon helpompaa niin. Nykyään ei niin ole asiasta puhetta, mutta kaipa ne kotijoukot on ihan iloisia kun jaksaa pumpata.

Kaverit on yleensä ihan myötämielisiä ja kysyvät yleensä jo että "Mennäänkö syömään nyt vai haluutko käydä salilla ensin? Okei, sulla menee tunti, reilu tunti? Soita sit niin mennää syömään!" Eli ymmärrystä löytyy sieltäkin suunnalta. Mä kohkasin aikaisemmin kauheesti kaikesta ja tein numeron siitä treenaamisesta, niin kyllä sen huomas että joitain kavereita ärsytti. Oon miettiny, että ei kai sitä tartte omista tekemisistään mitään haloota pistää pystyyn, mukavampi harrastaakin kun on semmoinen "oma rauha". Tällä hetkellä mulla on paljon kavereita jotka harrastaa kuka mitäkin liikuntaa, joten salilla käynti on niille vaan yks muoto liikkua, eivät tuomitse eivätkä arvostele :)
 
Mä kohkasin aikaisemmin kauheesti kaikesta ja tein numeron siitä treenaamisesta, niin kyllä sen huomas että joitain kavereita ärsytti. Oon miettiny, että ei kai sitä tartte omista tekemisistään mitään haloota pistää pystyyn, mukavampi harrastaakin kun on semmoinen "oma rauha". Tällä hetkellä mulla on paljon kavereita jotka harrastaa kuka mitäkin liikuntaa, joten salilla käynti on niille vaan yks muoto liikkua, eivät tuomitse eivätkä arvostele :)

Tuli vaan mieleen, kun aika monien kaverit tuntuvat vähän karsastavan saliharrastusta, että syynä voi olla juuri tuollainen ylenmääräinen kohkaus. Minua ainakin henk. koht. ärsyttää, jos joku tekee jumalattoman suuren numeron salilla käymisistään, en minäkään huutele koko maailmalle (ja tuskin maailmalla edes kiinnostaisi) omista treeneistäni.
Tämä on huomattavissa monesti ainakin niistä, jotka ovat vasta aloittaneet säännöllisen punttailun. Vaikka onhan se kai ihan normaalia olla innostunut uudesta harrastuksesta ja tuloksista..mut rajansa kaikella ja peiliin voi katsoa, jos kaverit yrittävät vaihtaa joka kerta puheenaihetta kuntosali-sanan tullessa keskusteluun...:rolleyes:
 
Mayd: todellakin :) Se puheenaiheen muutos silmien pyörittelyn kera oli ihan tuttua. Ja peiliin piti katsoa. Nyt olen vain iloinen ja kommentoin joskus, että olipas hyvä treeni tai että onpas lihakset ihanasti kipeenä, mutta mun kaverit kestää sen verran mun höpöttelyä :D
 
Aika lailla ok suhtautuessa meni kisat ja se kaikki hapatus niitten ympärillä, mutta voi maailma nyt kun on raskaana... "Siis ei, ethän sä vaan enää käy nostelee niitä puntteja?" " Siis ethän sä enää treenaa?" "Mut ei nyt sit enää mitään kisoja tavoitteiksi." Siis ei nyt mut kun tää vähän erilainen massakausi on ohi niin sit joo'o, aion jatkaa harrastustani ja kisahaavekin elää täysillä!
 
Mä saatan joskus kohkata liikaakin frendien mielestä punttijutuista, mutta samalla tavalla kohkailen kaikesta mistä oon innoissaan :)
Toisaalta, samalla tavalla ne saattaa koko viikon jauhaa jostain tulevasta viikonlopun ryyppyrepeämästä, että varmaan tasoissa ollaan.

Muuten kaikilla suhtautuminen edelleen samaan malliin, kun viimeksi kirjottaessa, mikä on enemmän kuin hyvä minulle.
 
Sanoin äitille, että olisin ehkä menossa kisoihin joskus jos vaan ei satu mitään ihmeempiä ja vielä muutamien vuosien jälkeen on tämä sama innostus tallella. Äiti sanoi siihen että: "Et sit ala käyttää mitään aineita!" Yleensäkin meidän perhe yhdistää hirmuisen doping aineiden käytön fitness urheiluun. Pahis harrastus nro 1!

Kavereita ei kiinnosta, joten en edes kehtaa puhua mitään.
 
Meillä äiti suhtautuu epäilleen palautusjuomiin (proteiini ja malto), sen mielestä ne on vaan jotain "mömmöjä" jotka voi aiheuttaa ties mitä :D Ja sen mielestä käyn liian usein salilla, ei siellä joka päivä kuulemma tarvitse käydä "4 kertaa viikossa on kuulemma oikein riittävä". Hiljaista tuli, kun kerran totesin käyväni siellä sen 4 kertaa viikossa - että eikö se olekaan hyvä niinkuin hän aiemmin oli itsekkin sanonut :D

Sen jälkeen ei ole minun saliharrastusta moitittu :)
 
Tänään sattu jotaki todella erikoista! Iskä, joka on pitäny mun salilla käyntiä iha huuhaa-hommana, kysy aamulla että saako lähteä mukaan. Elikkä siis jonkinlaista edistystä tapahtunu. :) Tosin se salilla käynti oli lähinnä sitä, että mä tein ja iskä koitti lämmittelypainoilla ja sitte se katto ku tein pääsarjat. Kaippa se halus nähä miten tytär reenaa. Äiti on aina ollu kyllä tukemassa, varsinki pikajuoksijan puntista. Elikkä oon tehny aika huomaamattoman siirron vähä tanakampaan punttireeniin eikä sitä oo oikeestaa kukaa tajunnu. Paitsi nyt on kyllä tullu vähä kommenttia tutuilta, että on tullu lihasta. Jes! :D Kaverit on tukenu kyllä mukavasti, ku kaikilla muillaki on urheilu tärkeää. Enpä sitte olekkaan mikään musta lammas sen suhteen. Ja salikaveriksiki oon saanu yhden ystävistä puhuttua, elikkä tällä suunnalla tukea tulee ja mukava niin. :)
 
En mä ainakaan negatiiviseen asenteeseen ole törmännyt koko aikana.

Vanhemmille se on ihan arkipäiväinen juttu, mun sisko nimittäin reenailee myös.

Kavereiden suhtautuminen hieman vaihtelee, mutta mitään negatiivista kukaan ei ole sanonut. Osa ihmettelee, miten jaksan, ja osa olisi kiinnostunut itsekin aloittamaan, mutta ei ole aikaa tai ei jaksa. Mulle ne kaikki kuitenkin soittaa, jos niillä on joku kysymys mistä tahansa kuntoilusta tai ravinto-asioista.

Miestä mulla ei nyt ole, mutta eksän suhtautuminen vaihteili päivän mukaan. Joskus se rääpi naamaansa asiasta, mutta useimmiten suhtautui ihan positiivisesti. Itsekin se on joskus puntannut, mutta paikkakunnan vaihdoksen myötä se jäi, ei halua tutustua uusiin saleihin. Valtavan kokoinen karpaasi se silti oli, varmaan elimistössä testosteronia enempi kun omiksi tarpeiksi, kun se pysyi sellaisena tekemättä yhtään mitään.
 
Itse en megavakavissani treenaa eli kisat eivät siinnä silmissä tms. Äidillä on ihan hauska ja positiivinen suhtautuminen, että käyn salilla. Sisko huumorimielessä kettuilee, että joka tapauksessa tulen aina olemaan meidän perheen pikku naru. Isäpuoli varoittelee, että ei saa alkaa repiä liian isoilla painoilla.

Jotkut vähän ihmettelevät, miksi nostelen niin isoja painoja.
 
Avomieheni on suhtautunut salilla käymiseeni positiivisesti. Varmaan tämä osaksi johtuu siitä, että hän itsekin harrastaa punttailua.

Muuten suhtautuminen on ollut vaihtelevaa. Ystäväni ottavat asia suurelta osin positiivisesti, mutta löytyy myös niitä, jotka eivät oikein täysin ymmärrä innostustani punttailuun. Tiedän, että jotkut eivät halua kuunnella kuntosalijuttuja ja heidän kanssaan keskitynkin puhumaan pääasiassa muista asioista.

Töissä osa vanhemmista naisista oli suorastaan kauhuissaan, kun kävin raskausaikanakin salilla ihan säännöllisesti. Joiltakin miespuolisilta taas on tullut sellaisia kommentteja, että naiset, joilla on lihaksia ovat kamalan näköisiä ja en kai minä vain sellaista hae.

Jokainen saa olla mitä mieltä haluaa, koska pääasia on se, että itse nautin salilla käymisesta ja haluan hieman myös niitä lihaksiakin, joita naiselle ei niin hirveän herkästi edes käsittääkseni tule. Jotkut naiset, kun tuntuvat kuvittelevan, että heti, kun hieman punttailee, tulee kauheat muskelit.
 
Joiltakin miespuolisilta taas on tullut sellaisia kommentteja, että naiset, joilla on lihaksia ovat kamalan näköisiä ja en kai minä vain sellaista hae.

Tuollaisista kommenteista tulee aina mieleen, että DAA mitä se sulle kuuluu. Olkoon miehet mitä mieltä ovat ja katelkoot sellaisia naisia mitä haluaa. Harvemmin naiset menee miehille, jotka ei omaa komeusihannetta täytä, sanomaan, että sinä nyt olet vähän väärännäköinen, sun pitäs lihottaa/laihduttaa/puntata tjsp.
 
Mua ei kyllä kukaan ole tukenu tässä mun sali-intoilusta :D
Muutamat kaverit suuttuvat kun en käy heidän kans enää baarissa/ryyppäämässä, eikä heistä enää ole pahemmin kuulunu mitään. Isä paheksuu punttailuani. Muut sukulaiset ei usko että jaksan käydä salilla enää kauaa.. (olenhan käynyt vain 3vuotta salilla)
Työkaveri on muuten vaan pihalla mun treenistä, samoin pomo. Pomolla on se käsitys mun kuntosali käynnistä, että käyn vaan juokseen matolla tunnin enkä koskaan syö mitään.
Äiti :haart: on ainut joka ymmärtää/haluaa ymmärtää salilla käymistäni. Kyselee aina että olenhan syönyt hyvin treenin kannalta ja olenhan venytellyt jne.. :)

Ikitalvi: entinen salikaveri pohti kun käytiin ekoja kertoja salilla että olis mahtavaa jos joskus jaksais tehä vitosella hauista tai ojentajaa :thumbs:
 
Minua hämmentää tämä, törmäsin juuri siihen että erään terveyden alan ammattilaisen mielestä viiden kilon käsipaino on naiselle iso.

Tästä tulikin mieleen, että ennen kuin aloin aktiivisemmin saleilla, mulla oli ja on itse asiassa edelleen himassa 5 kg:n käppärit. Isä ihmetteli, että jaksanko nostaa niitä. Ja ihmetteli myös mavemaksimiani. Sitten isä kehusteli, kun hän jaksoi tehdä sivuvipareita vitosella ja minä en. Ööö, tää on samaa sarjaa, kun ystävän isä hehkutti, kun hän juoksee 100 metriä nopeammin kuin lapsensa tai jotain.
 
Tosta vielä että "lihaksikkaat naiset on rumia", mun entinen seurustelukumppani hoki aina että "en sitten halua seurustella miehen kanssa, isot lihakset on RUMAA", no ei kyllä enään seurustella, koska jos en saa tehdä sitä mitä rakastan niin painukoot vaikka vitt...
Ei mua tarvii katella jos ei tykkää, mä tykkän, ja sehän on tärkeintä!
 
Hahaha, onhan näitä sankareita salillakin, jotka on helkkarin ylpeitä siitä, että penkkaavat sen viis kiloa enemmän kuin minä tytöntyllerö :D :D
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom