Lääketieteen opiskelija vastaa kysymyksiin

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Aivan kannattaa aina olla kriittinen lähteiden suhteen. Kuten jo aikaisemmin yksi sanoi, niin elimistön perustoiminnot tulevat selviksi, eli siitä voi päätellä miten asiat toimivat. Kyllä näihin hommiin täytyy itse perehtyä syvällisemmin, eli lääkäreidein välillä on eroja kuinka paljon tietävät näistä. Nyt näyttäisi pikku hiljaa kuntosali treenin korostuvan lääketetieteessä, sairauksien ehkäisyyn ja yleiseen hyvinvointiin. Kyllä näitä asioita pitäisi enemmän opettaa ihan kaikille. Sen verran on myyttejä liikkeellä. Kreatiinin liittyen on vain sen toiminta, ei mitään lisäravinteisiin liittyvää. Toisaalta, ei Suomessa ole saatavilla laillisesti lisäravinteita, jotka oikeasti toimisivat. Melko vähän on tutkimusta urheilulisäravinteista ja niiden hyödyistä. Jos haluat toimivia aineita tulee sinun käyttää "lisäravinteita".
 
SUPER WHEY ISOLATE (3,9 kg) -24%
Kyllä se on lukijasta kiinni kuinka osaa kriittisesti arvioida lukemaansa. Jos kykyä tiedon kriittiseen arviointiin ei ole, niin silloinhan sitä saattaakin uskoa vaikka mitä nettibloggareita ja pitää niiden tekstien tietoja yhtä totena kuin vaikka jonkun asiantuntijan tuottamaa. Monestakin akateemisesta koulutuksesta saattaa saada eväitä siihen kuinka luetun tekstin paikkaansa pitävyyttä arvioidaan. Ja sitten kun tätä jatkaa koulun jälkeen työelämässäkin, niin kyllä siinä kehittyy nopeaksi tiedon laadun arvioijaksi.
Niin no mistä sitä tietää vaikka joku salanimella kirjotteleva nettibloggari olisikin liikuntatieteen tohtori jonka mielestä anonyyminä kirjoittamien on mukavaa. Joka tapauksessa mun pointti oli se että mikään mikä on netissä kirjoitettu ei ole yhtä pätevää tietoa kun ne jotka on sitten koottu ns. alan kirjoihin. Johtuu siitä että jos kirjoja kirjoitetaan niin niiden tieto koostuu yleensä aika moneen erilaiseen tieteelliseen katsaukseen verrattuna siihen että iso osa netti asiantuntijoista perustaa tietonsa niihin pariin hassuun tutkimukseen.
Esimerkkinä vaikka näinkin yksinkertainen asia kuin proteiinin saanti treeniin jälkeen. Jos luet asian kirjasta niin siellä todennäköisesti annetaan joku skaala 25-50g proteiinia treenin jälkeen, muodolla ei niin merkitystä. Tämä perustuu niihin satoihin tutkimuksiin joissa todetaan proteiinista treenin jälkeen on hyötyä lihaskasvulle. Joissakin näistä tutkimuksista on todettu isommalla määrällä (esim 40g) on todettu että hyödyt ovat 5% ja vaikka 50g hyödyt ovat 8%. Mutta kuitenkin pääpiirteittäin todetaan että suurin vaikutus on kuitenkin sillä että ylipäätänsä otetaan proteiinia treenin jälkeen. No joku nettiasiantuntija sitten vetää tutkimuksista omat johtopäätökset että 50g on se määrä mikä pitää että koska sillä saa maksimaaliset hyödyt vaikka ne todelliset hyödyt 25g ja 50g välillä on todella merkityksettömiä.
Tämä nyt oli täysin hypoteettinen esimerkki mutta hyvä esimerkki siitä millaista se teksti netissä on. Yksinkertaisia totuuksia mitkä on helppo hyväksyä vaikka totuus on jotain muuta. Jos olisi toinen bloggari joka kävisi koko tutkimuksen läpi blogissa ja kirjoittaisi siitä 5000 sanan postauksen verrattuna tuohon ensimmäiseen bloggariin joka kirjottaa saman 200 sanalla niin ei tarvitse miettiä kumman teksti luetaan eniten.Tämän takia se oikea tieto jota hamutaan kannattaa etsiä aina kirjoista sen sijaan että etsisi tiedon netistä.

Toi akateemisuus asiahan pätee aika pitkälti ainoastaan siihen alaan mitä opiskelee. Koska se että pystyy arvioimaan jotain tietoa vaatii erityistä tietoa siitä alalta. En henkilökohtaisesti osaisi arvioida yhtään mitään tekstiä missä puhuttaisiin sairauksista mutta jos kyseessä taas olisi fyysikaaliset ilmiöt niin asia olisi ihan eri. Toisesta tiedän enemmän kuin toisesta.
 
Niin no mistä sitä tietää vaikka joku salanimella kirjotteleva nettibloggari olisikin liikuntatieteen tohtori jonka mielestä anonyyminä kirjoittamien on mukavaa. Joka tapauksessa mun pointti oli se että mikään mikä on netissä kirjoitettu ei ole yhtä pätevää tietoa kun ne jotka on sitten koottu ns. alan kirjoihin. Johtuu siitä että jos kirjoja kirjoitetaan niin niiden tieto koostuu yleensä aika moneen erilaiseen tieteelliseen katsaukseen verrattuna siihen että iso osa netti asiantuntijoista perustaa tietonsa niihin pariin hassuun tutkimukseen.
Esimerkkinä vaikka näinkin yksinkertainen asia kuin proteiinin saanti treeniin jälkeen. Jos luet asian kirjasta niin siellä todennäköisesti annetaan joku skaala 25-50g proteiinia treenin jälkeen, muodolla ei niin merkitystä. Tämä perustuu niihin satoihin tutkimuksiin joissa todetaan proteiinista treenin jälkeen on hyötyä lihaskasvulle. Joissakin näistä tutkimuksista on todettu isommalla määrällä (esim 40g) on todettu että hyödyt ovat 5% ja vaikka 50g hyödyt ovat 8%. Mutta kuitenkin pääpiirteittäin todetaan että suurin vaikutus on kuitenkin sillä että ylipäätänsä otetaan proteiinia treenin jälkeen. No joku nettiasiantuntija sitten vetää tutkimuksista omat johtopäätökset että 50g on se määrä mikä pitää että koska sillä saa maksimaaliset hyödyt vaikka ne todelliset hyödyt 25g ja 50g välillä on todella merkityksettömiä.
Tämä nyt oli täysin hypoteettinen esimerkki mutta hyvä esimerkki siitä millaista se teksti netissä on. Yksinkertaisia totuuksia mitkä on helppo hyväksyä vaikka totuus on jotain muuta. Jos olisi toinen bloggari joka kävisi koko tutkimuksen läpi blogissa ja kirjoittaisi siitä 5000 sanan postauksen verrattuna tuohon ensimmäiseen bloggariin joka kirjottaa saman 200 sanalla niin ei tarvitse miettiä kumman teksti luetaan eniten.Tämän takia se oikea tieto jota hamutaan kannattaa etsiä aina kirjoista sen sijaan että etsisi tiedon netistä.

Toi akateemisuus asiahan pätee aika pitkälti ainoastaan siihen alaan mitä opiskelee. Koska se että pystyy arvioimaan jotain tietoa vaatii erityistä tietoa siitä alalta. En henkilökohtaisesti osaisi arvioida yhtään mitään tekstiä missä puhuttaisiin sairauksista mutta jos kyseessä taas olisi fyysikaaliset ilmiöt niin asia olisi ihan eri. Toisesta tiedän enemmän kuin toisesta.
Tuosta samaa mieltä, että kirjoista tosiaan löytyy isomman tutkijajoukon konsensus asiasta, eikä niin helposti joudu jonkun yksittäisen eri mieltä olevan tutkijan mielipiteiden "uhriksi". Alan kirjat varmasti turvallisempi valinta maallikolle kuin nettitekstit. Tämän keskustelun alku taisikin koskea pystyykö joku toinen esim lääketieteen opiskelija paremmin arvioimaan nettitekstiä kuin joku, joka ei ole tottunut tieteellistä tekstiä arvioimaan. Varmasti heissäkin kuitenkin eroja. Ehkä joku vaan opettelee asiat niinkuin ne siellä koulussa vastaan tulee ja joku toinen opiskelija sitten enemmän tutkijaorientoitunut. Lääketieteellisessä ja ravitsemustieteellisessä tutkimuksessa aika paljon yhtäläisyyksiä, mitkä voi helpottaa toisen alan tiedon arviointia. Molemmissa tutkitaan ihmisiä ja vasteet mitataan ihmisistä. Molemissa samankaltaisia lopputulokseen vaikuttavia sekoittavia tekijöitä, jotka pitää tekstistä huomata. Insinöörille ne ei ehkä ihan yhtä helposti silmiin osu. Mutta luulisin, että insinöörikin paremmin vaikka lääketieteellistä tutkimusta tulkitsee kuin kouluttautumaton ihminen. Tämä mutu perustuu lähinnä oman ystäväpiirin insinöörien tuntemiseen.
 
yksittäisen eri mieltä olevan tutkijan

Nämä ovat yleensä kaikista äänekkäimpiä, vaikka eivät välttämättä ole oikeassa.

Lääketieteen kirjoista täytyy sanoa, että valitettavan usein kirjoissa oleva tieto on vanhentunutta siinä vaiheessa kun kirja tulee ulos painosta.
 
Toisaalta, ei Suomessa ole saatavilla laillisesti lisäravinteita, jotka oikeasti toimisivat. Melko vähän on tutkimusta urheilulisäravinteista ja niiden hyödyistä. Jos haluat toimivia aineita tulee sinun käyttää "lisäravinteita"
Mistä nää nyt puhut? Siis ei ole tutkimusta dropittamisesta ja puntista, vai ei ole tutkimusta yleisimmistä treenaajien käyttämistä lisäravinteista? Jälkimmäisistähän on kyllä tutkimusta runsaasti, ja kyllä siellä erinäistä "toimivuuttakin" on näytetty olevan, vaikka tuo käsite pitäisi ensin määritellä, mitä sillä haluaa ymmärtää. Muutenkin vähän nyt omituista tekstiä..
 
Tämä on tosin jo alkuperäisen aiheen ulkopuolella, mutta jotain mitä tällaisten ketjujen kohdalla pitäisi aina myös miettiä. Jos joku sanoo olevansa melkein valmis lääkäri netissä ja tarjoaa neuvoja niin kyllä siinä pitäisi tiettyä kriittisyyttä olla jo heti kättelyssä.

Oli melkein valmis tai jo valmistunut, kriittinen pitää olla joka tapauksessa. Onhan meillä surullisen kuuluisa esimerkki jo valmis lääkäri Antti Heikkilä, joka jaksaa taistella "virallisia ravintosuosituksia" vastaan ja fanit ottaa kaiken kritiikittä kirjaimellisesti. Vähän asioita selvittämällä tyhmempikin vatipää kuitenkin hoksaisi äkkiä, että Heikkilä ei ole ikinä missään tlanteessa viitsinyt vilkaista, millaisia ne viralliset ravintosuositukset ovat oikeasti. Heikkilän mukaan virallisten ravintosuositusten takia esim. diabeetikoille syötetään puhdasta sokeria ja valkoista viljaa. Aijaa?

Onneksi Heikkilä itse on hoksannut, että huonohan tuo on diabeetikolle. Jos olisi myös lukenut kritisoimiaan suosituksia, olisi hoksannut, että missään tuollaisia ei suositella. Mutta sillä ei voisi myydä kirjoja eikä tulla aamuohjelmiin asiantuntijaksi horisemaan läpiä päähänsä.
 
Tuntuu että on pieniä ristiriitoja lääkäreiden ja potilaiden välillä, jotka käyttävät roinaa. Kuinka paljo lääkiksessä oikeesti perehdytään dopinging käyttöön urheilussa ja keholajeissa yleensä ja millainen asenne dopingin käyttäjiä kohtaan on? Aina ei tunnu lääkäreiltä korvaushoitoa tulevan hirveän helposti tai apua yleensä.
 
Tuntuu että on pieniä ristiriitoja lääkäreiden ja potilaiden välillä, jotka käyttävät roinaa. Kuinka paljo lääkiksessä oikeesti perehdytään dopinging käyttöön urheilussa ja keholajeissa yleensä ja millainen asenne dopingin käyttäjiä kohtaan on? Aina ei tunnu lääkäreiltä korvaushoitoa tulevan hirveän helposti tai apua yleensä.

Tällä hetkellä on pulaa erityisesti muun muassa psykiatreista, reumatologeista ja sisätautilääkäreistä. Mainitut taudit kattavat aivan käsittämättömän osan suomalaisista. Mitä veikkaat, kuinka tärkeää on tuossa kokonaisuudessa dopingin käyttäjien murheet? Kuinka paljon niihin pitäisi aikaa käyttää omasta mielestä? En sano, etteikö se voisi hyödyllistä olla, mutta kokonaiskuvan huomioonottaen huomio saattaa liikkua aika muissa asioissa....
...toisaalta nykyisen fitnessbuumin ja roinan käytön lisääntymisen huomioonottaen, kannattaisi ihan oman lääkäripotilassuhteden takia sivistää itseään noissa asioissa omatoimisesti...
 
Viimeksi muokattu:
Tällä hetkellä on pulaa erityisesti muun muassa psykiatreista, reumatologeista ja sisätautilääkäreistä. Mainitut taudit kattavat aivan käsittämättömän osan suomalaisista. Mitä veikkaat, kuinka tärkeää on tuossa kokonaisuudessa dopingin käyttäjien murheet? Kuinka paljon niihin pitäisi aikaa käyttää omasta mielestä? En sano, etteikö se voisi hyödyllistä olla, mutta kokonaiskuvan huomioonottaen huomio saattaa liikkua aika muissa asioissa....
...toisaalta nykyisen fitnessbuumin ja roinan käytön lisääntymisen huomioonottaen, kannattaisi ihan oman lääkäripotilassuhteden takia sivistää itseään noissa asioissa omatoimisesti...

Joo ymmärrän pointin tässä täysin, mutta mielenkiinnosta vaan kysyn, että onko Lääkiksessä doping samanlainen tabu kuin se vielä tuntuu olevan maalikoiden joukossa. Roinan käyttäjien murheet nyt ovat kyllä pieni ongelma kokonaisuutta ajatellen verrattuna vaikka 2tyypin diabetekseen suomessa, sillä onhan roinaaja itse aiheuttanut ongelmansa..
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Joo ymmärrän pointin tässä täysin, mutta mielenkiinnosta vaan kysyn, että onko Lääkiksessä doping samanlainen tabu kuin se vielä tuntuu olevan maalikoiden joukossa. Roinan käyttäjien murheet nyt ovat kyllä pieni ongelma kokonaisuutta ajatellen verrattuna vaikka 2tyypin diabetekseen suomessa, sillä onhan roinaaja itse aiheuttanut ongelmansa..

Kakkostyypin diabeetikkoko ei ole?
 
Siinä mielessä doping on tabu, että ns. virallinen kanta on kielteinen eikä asiassa nähdä mtään positiivisia puolia eikä ymmärretä, kuinka joku voi käyttää dopingia.

Ite olen ajatellut niin, että koska roinareita tulee olemaan yhä enemmän eivätkä nämä lopeta käyttöä siksi, että lääkäri niin käskee, hoidon onnistumisen takia ja oman uskottavuuden takia olen katsonut aiheelliseksi sivistää itseä doping-asioissa sen mitä muulta touhulta ehtii ja kerkeää ja ottaa vähän muutakin asennetta kuin "hyihyi, tyhmä setä olet sinä siinä!". Tämäkään ei aina ole aivan ongelmatonta, sillä myös roinari voi yksinkertaisesti olla typerys, joka ei ymmärrä oikeasti, mitä tekee, ja toisaalta asioihin vihkiytynyt kaveri, joka todella tietää, mitä tekee.

Alan sisällä asiaan suhtautumisessa on vaihtelua, mutta harvapa tuolla käytävillä viitsii huudella, että "ymmärrän hormoneiden käyttäjiä" vaikka niin saattaakin yksityisesti ajatella. Sen takia ns. virallinen suhtauminen voi olla aivan tyystin muuta kuin mikä suhtautuminen kentällä asiaan on.

Voi myös olla, että sukupuoli voi vaikuttaa siihen, miten asiaan suhtautuu. Suurin osa opiskelijoista ja sitä kautta valmistuneista on naisia. Teen nyt räikeän yleistyksen, mutta uskaltaisin otaksua, että mieslääkäri saattaa ymmärtää, jos ylipäätään ymmärtää, miksi joku (yleensä mies) käyttää vaikkapa anabolisia steroideja.

No joo, tämä varmaan aivan toisen ketjun paikka...
 
Viimeksi muokattu:
Kuinka paljo lääkiksessä oikeesti perehdytään dopinging käyttöön urheilussa ja keholajeissa yleensä ja millainen asenne dopingin käyttäjiä kohtaan on? Aina ei tunnu lääkäreiltä korvaushoitoa tulevan hirveän helposti tai apua yleensä.

Dopingin käyttöön ei perehdytä, ei ole mitenkään sanoisinko merkityksellinen asia, että siihen kannattaisi aikaa käyttää. e: muistaakseni oli joku minivalinnainen kurssi aiheesta tai sitten ei. Lääkkeiden väärinkäytöstä (mihin doping olisi mielestäni helppo rinnastaa) puhutaan enemmän päihdeasioissa, mikä on ns. kansanterveystieteellisesti isompi ongelma.

Asenne on täysin henkilökohtainen, ei sitä kukaan voi sulle sanoa, miten mihinkin pitää suhtautua. Jotku rinnastaa huumeiden käyttöön, jotku varmaan käyttää itse (ei en tiedä varmuudella, ihmisiä kaikki ovat, jotku ihmiset käyttää douppingia ja olisi hölmöä olettaa ettei lääkäreidenkin joukosta heitä löytyisi) ja kaikkea siltä väliltä. Mutta kukkovesa on siinä oikeassa, että "virallinen kanta" tietenkin täytyy olla kielteinen.

Korvaushoidosta ei viitsi keskustella, koska siitä ei järkevää keskustelua aikaiseksi saa.
 
Korvaushoidosta ei viitsi keskustella, koska siitä ei järkevää keskustelua aikaiseksi saa.
Kollegoiden kanssa vai täällä? Täällähän on parikin hyvin asiallista ketjua siitä aiheesta tuolla dopingpuolella. Siinähän ei edes dopingista ole kyse, mutta lääkeaineiden käytöstä kumminkin, joten sinne osastolle se aihe tietenkin kuuluu.

Nyt kun tässä ketjussa kai pari lääkäriä on paikalla, niin oletteko huomanneet tuon trt:n osalta ryhminä eroja suhtautumisessa? Eli ryhmänä A olisi vaikkapa endokrinologit ja ryhmänä B urologit. Pienellä otannalla tuntuisi, että eroja todellakin on. Miksiköhän? Itse en toivo sen paremmin myönteistä kuin kielteistäkään suhtautumista lääkäriltä yhtään mihinkään lääkitykseen, vaan pääasiassa lääketieteeseen perustuvan neutraalin suhtautumisen ja osin myös kokemukseen. Niiden kahden yhdistelmällä uskoakseni päästään aina parhaaseen lopputulokseen.

Minkä verran koulutuksessa muuten tulee asiaa asiaa menopaussista ja sen lääkityksestä ja vastaavasti andropaussista ja sen lääkityksestä?
 
Tässä kannattaa ottaa huomioon se että netti on muutenkin tiedonlähteenä äärettömän huono
Netti on tiedonlähteenä äärettömän hyvä, paljon nopeampi ja laajempi kuin painetut kirjat. Toki pitää tietää mitä sieltä etsii ja olla ehkä pääsy maksullisiin tietokantoihin. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että blogit sun muut ovat keskimäärin äärettömän huonoja lähteitä. Nykyäänhän iso osa noista kirjoistakin löytyy nettikirjastoista, joihin ei tosin taida päästä, ellei opiskele/työskentele korkeekoulussa. Mut joka tapauksessa väittäsin, että nykyään tuoreimpiin tutkimuksiin pääsee käsiksi netissä.
 
Kollegoiden kanssa vai täällä? Täällähän on parikin hyvin asiallista ketjua siitä aiheesta tuolla dopingpuolella. Siinähän ei edes dopingista ole kyse, mutta lääkeaineiden käytöstä kumminkin, joten sinne osastolle se aihe tietenkin kuuluu.

Nyt kun tässä ketjussa kai pari lääkäriä on paikalla, niin oletteko huomanneet tuon trt:n osalta ryhminä eroja suhtautumisessa? Eli ryhmänä A olisi vaikkapa endokrinologit ja ryhmänä B urologit. Pienellä otannalla tuntuisi, että eroja todellakin on. Miksiköhän? Itse en toivo sen paremmin myönteistä kuin kielteistäkään suhtautumista lääkäriltä yhtään mihinkään lääkitykseen, vaan pääasiassa lääketieteeseen perustuvan neutraalin suhtautumisen ja osin myös kokemukseen. Niiden kahden yhdistelmällä uskoakseni päästään aina parhaaseen lopputulokseen.

Minkä verran koulutuksessa muuten tulee asiaa asiaa menopaussista ja sen lääkityksestä ja vastaavasti andropaussista ja sen lääkityksestä?

Täällä. No eipä kyllä kollegoiden kanssakaan, kun ei kuulu ns. mun hommiin. En kirjoittaisi sitä kellekkään, koska ei ole mun ammattitaidon piirissä, matalan teston syy pitää selvittää ennenkuin aletaan testolappua lyömään kouraan. Syyksi ei riitä ettei jaksa treenata riittävän kovaa + alarajoilla oleva testo. Eli IMO trt kuuluu ryhmän A hoitoon, enkä ymmärrä miksi urologit (munuais ja virtsateiden kirurgit, ei suinkaan "miesten gynekologi") moista määräisi. Se on minun näkökantani asiaan, erimieltä saa olla.

Menopaussi on yleinen asia, andropaussi oli silloin 15v sitten "uutta asiaa" ja ei juurikaan opetuksessa muuten kuin että on normaalia että testotasot laskee iän myötä.
 
Zone-sarja -42%

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom