Mulla on koko kroppa kierossa, eli luonnollisesti hartiat myös. Vaikea sanoa, mistä koko juttu on saanut alkunsa, luultavasti toispuoleisuus on ollut jossain muodossa läsnä hyvin varhaisesta iästä lähtien, ja nyt nelikymppisenä se on ehtinyt kehittyä jo huomattavaksi. Jälkeenpäin ajateltuna melkein jokainen vaiva, loukkaantuminen ja krooninen kiputila, joita olen näiden kuluneen 15 treenivuoden aikana potenut, on liittynyt joko suoraan tai välillisesti tähän kropan epätasapainoon. Hauska ajatuskoe, jota olen pyöritellyt mielessäni viime aikoina, liittyy vaihtoehtoiseen menneistyyteen, jossa olen riittävän fiksu ottamaan kropan lähettämät kipusignaalit huomioon, ennekuin mikään mesta on ehtinyt prakata.
Tarkennuksena en ole siis käynyt salilla ollenkaan viimeiseen 8 kuukauteen, mutta olen joka päivä kuntouttanut näitä jumeja ja yrittänyt pikku hiljaa saada kroppaa toimimaan "normaalisti". Toi normaali on erittäin liukuva käsite, omalla kohdalla noi jumit ja virheasennot ovat niin pinttyneitä, että mulle ne ovat jo toinen luonto. Yksi syy, miksi en ole salille palannut laiskuuden lisäksi on huoli, että mä taas pelkästään päädyn vahvistamaan noita vanhoja "kaavoja" ja liikemalleja, joista nimenomaan yritän opetella pois. Mutta mun vammalista on jo niin pitkä, että oikeastaan ei ole vaihtoehtoja: mä joko opettelen liikkumaan ja toimimaan "paremmin", joka toivottavasti siirtyy jossain vaiheessa myös punttiharrastukseen paremman tasapainon muodossa, tai jatkan vanhalta pohjalta, mikä ei ole enää käytännössä mahdollista loukkaantumisten takia.