Kysymys tyttö/poikaystävistä,vaimoista/miehistä...

[Tupla-J]

Mut eniveis, itse olisin kyllä varmaankin pienissä aggreissa myös sitä toista osapuolta kohtaan. kyllä mun mielestä se on ihan normaali reaktio. pettämiseen tarvitaan aina kaksi.

Jes, kyllä muakin ko. tapahtuma ottaisi päähän rankemmallakin kädellä ja tuskin kiittäisin petoskumppania ennen kuin olisin päässyt tapahtuneesta kunnolla yli ja löytänyt paremman kumppanin (mikä tuskin on mahdotonta: jos ihminen on niin kämäinen pettääkseen, niin parempia lienevät kaikki jotka eivät petä, joten palveluksenhan se pelimies tekee paljastamalla tämän). En kyllä vältsysti kiittäis sillonkaan, mä olen pitkävihanen ;)

 

[Trifixion]

Viimeistään tuossa vaiheessa tyttöystäväsi luultavasti kiitti taivasta siitä, että ymmärsi heivata sinut. Kukaan tolkussaan oleva nainen ei halua katsella väkivaltaista miestä -vaikka väkivalta kohdistuisikin "oikeutetusti" muihin miehiin.

Mites se nyt menikään? Minä kun sain sen kuvan, että timberjack se osoitti sitä ovea. Onhan tuossa väkivallassa se ero, että Timberjackin naisella olisi varmaan asiaan syvennyttyään saattanut välähtää, että ymmärtämällä miestään siihen käytökseen olisi varmasti voinut vaikuttaa hyvinkin ratkaisevasti. Tämä nyt ei kuitenkaan tarkoita sitä, että väkivalta olisi tässä(kään) tapauksessa hyväksyttävää, ainoastaan ymmärrettävää.

Timberjack teki tietysti aika paljon turhaa työtä, kun kävi käsiksi ko. kolmanteen pyörään. Sellaisia rassukoita ei tarvitse enää lyödä.

 

[avantasia]

Ite kuulun niihin onnettomiin, jotka ovat suhteensa mokanneet pettämällä. Teoista en ole ylpeä, vaan kaduttaa ihan vitusti, etten ymmärtänyt ajoissa mitä tulen menettämään. Vaikka seksi on tärkeää elämään kuuluu paljon muutakin, kuten toisen läheisyys ja tuki. Huonoista reissuista jäi käteen vain yksinäisyys ja ahdistuneisuus jota kärsitään nyt.

Mitä olen kuullut ja nähnyt yökerhossa töissä ollessani on pettäminen liiankin yleistä kummankin sukupuolen osalta. Ite en ainakaan pysty täysin kertomaan mikä sai pettämään. Ehkä pettämisellä haki täydennystä seksielämään tai vaihtelua ja ehkä jotain huomiota tuntemattomilta. Näin jälkikäteen, kun on miettinyt asioita oli entinen muija kaikilla osa-alueilla parempi, kun muutamat kokeilut, tosin niinhän siinä usein käy, että himo omaan partneriin alkaa hiipua, eikä häntä osaa enää arvostaa ja kaikki muut mukamas näyttää paremmilta. Pitäsi yhden jos toisenkin kerran pohtia leikkiin ryhtyessä kannattaako kestävä parisuhde vaihtaa yhden illan pinnalliseen säättöön. Ton pohtiminen ei ainakaan itselleni ole ollut helppoa.

Ite toivon kyllä, että olen läksyni oppinu ja seuraavassa suhteessa ei tule ekaa kertaa tapahtumaan, silloin pääsee kaikki helpommalla. Pelko elää vain, että joudun itse petetyn rooliin. Omalla kohdallani paha sai jo palkkansa, kun avoliitto kariutui.

Eron jälkeen olo on ollut

 

[Eleonoora]

Ehkä pettämisellä haki täydennystä seksielämään tai vaihtelua ja ehkä jotain huomiota tuntemattomilta. Näin jälkikäteen, kun on miettinyt asioita oli entinen muija kaikilla osa-alueilla parempi, kun muutamat kokeilut, tosin niinhän siinä usein käy, että himo omaan partneriin alkaa hiipua, eikä häntä osaa enää arvostaa ja kaikki muut mukamas näyttää paremmilta.

:jahas:

Pitäsi yhden jos toisenkin kerran pohtia leikkiin ryhtyessä kannattaako kestävä parisuhde vaihtaa yhden illan pinnalliseen säättöön.

Aivan.

Itse kyllä rakastan avomiestäni yli kaiken, mutta välillä kuitenkin tuntuu, ettei se riitä. Välillä tuntuu pahalta, kun avo suunnittelee meidän yhteistä tulevaisuutta ja tehdään yhdessä rahallisesti suuria hankintoja jne, ja samalla mielessä pyörii, että entä jos tämä ei kestäkään ikuisesti. Joskus aikoinaan mä päätin,että olen tässä suhteessa niin pitkään, kunnes törmään johonkin "parempaan" mieheen tai häviän kaupungista esim. työn perässä jne.. Sit kun me koko ajan kuitenkin edetään suhteessa (kihlat sun muuta), niin alkaa pelottaa, että entä jos en enää pääsekään tästä eroon. Tämä olo ei todellakaan ole mulla jatkuvasti, mutta niin sanoittuina heikkoina hetkinä kyllä.
Ja sit kun mummot sun muut vanhukset odottelee jo HÄITÄ ja lapsia. :itku: Pitäis kai alkaa miettiä tulevaisuutta vähän tarkemmin eikä elää vain päivä kerrallaan. Lapsiakin on jo suunniteltu, mutta en tahdo lasta, jos en voi olla varma siitä, että lapsen isä on ja pysyy vierelläni.
Nää on niin pirun vaikeita asioita. Mut on niin helppoa olla toisen kanssa, kun luottamus toiseen on 100 prosenttista. Ja jos tämä suhde pysyy tällaisena kuin nyt on ja rakkautta riittää ja olemme siihen molemmat tyytyväisiä, niin mikäs tässä sitten kai on elellessä.. :haart:

Ja pettämistä en hyväksy! Ei sitä voi hyväksyä. Itse olen pariinkin kertaan meinannut haksahtaa toiseen mieheen, mutta onneksi palasin ajoissa järkiini!

 

[Trifixion]

Itse kyllä rakastan avomiestäni yli kaiken....Ja jos tämä suhde pysyy tällaisena kuin nyt on ja rakkautta riittää ja olemme siihen molemmat tyytyväisiä, niin mikäs tässä sitten kai on elellessä.. :haart:

Mä oon nähnyt yhden tällaisen vastaavan tapauksen. Jälki oli järkyttävää. Sen perusteella mä neuvoisin, että ota homma haltuun ennen kuin itket ja otat sen haltuun. Se voi maksaa nykyisen suhteesi, itsetuntemuksen opettelemisen ja sitä kautta itseluottamuksen saamisen takaisin muuallakin kuin kavereiden kanssa kahvittelemalla tai vaikka ihan muuta. Elämä maksaa vaivaa joskus. Mutta älä sano, että rakastat, koska et sitä nyt tee.

 

[Gillyanne]

Itse kyllä rakastan avomiestäni yli kaiken, mutta välillä kuitenkin tuntuu, ettei se riitä. Välillä tuntuu pahalta, kun avo suunnittelee meidän yhteistä tulevaisuutta ja tehdään yhdessä rahallisesti suuria hankintoja jne, ja samalla mielessä pyörii, että entä jos tämä ei kestäkään ikuisesti. Joskus aikoinaan mä päätin,että olen tässä suhteessa niin pitkään, kunnes törmään johonkin "parempaan" mieheen tai häviän kaupungista esim. työn perässä jne.. Sit kun me koko ajan kuitenkin edetään suhteessa (kihlat sun muuta), niin alkaa pelottaa, että entä jos en enää pääsekään tästä eroon. Tämä olo ei todellakaan ole mulla jatkuvasti, mutta niin sanoittuina heikkoina hetkinä kyllä.

Hmm... jos tosiaan tuollaisia mietit, niin uskaltaisinpa ennustaa, että suhteenne ei tule kestämään. Nimim. kokemusta on hieman vastaavasta tilanteesta, joka eteni naimisiin asti (ja sittemmin tosiaan tuli ero). Itse en tosin alunperin ajatellut suhteen olevan mitenkään väliaikainen tjsp., mutta suhteen edetessä alkoi tuntua, ajan myötä yhä voimakkaammin, että tämä ei tosiaankaan ole sitä mitä haluan eikä tämä ihminen ole oikeanlainen ihminen minulle... Ja siltikin, sorruin "ehkä se siitä, ajan myötä" -ajatteluun (varmasti myös uskalluksen puutetta, pitkältikin) ja ummistin aktiivisesti silmäni suhteen ongelmakohdilta, kunnes avioero oli väistämättä edessä.

Suosittelen, että mietit nyt tarkkaan, mitä elämältäsi haluat, ja onko tämä mies tosiaankin sellainen, jonka kanssa haluat pysyä nyt ja vastaisuudessa, niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä. Elämä on nimittäin lyhyt, ja mielestäni sitä ei kannattaisi tuhlata puolinaisessa suhteessa roikkumalla ja jahkailemalla, kun parempaakin on olemassa.

EDIT: Trifixion ehti ensin, "vähän" karumpaan tyyliin tosin :D

 

[Berserker]

Itsetuntoni on sitäpaitsi ihan hyvällä mallilla näin, eikä se tarvitse tippaakaan lisäpönkitystä.

Tämä nyt jotenkin kolahti karseelta selittelyltä ja puolustelulta. Totuus on varmaan ihan jossain muualla.

 

[Omskakas]

Mä oon nähnyt yhden tällaisen vastaavan tapauksen. Jälki oli järkyttävää. Sen perusteella mä neuvoisin, että ota homma haltuun ennen kuin itket ja otat sen haltuun. Se voi maksaa nykyisen suhteesi, itsetuntemuksen opettelemisen ja sitä kautta itseluottamuksen saamisen takaisin muuallakin kuin kavereiden kanssa kahvittelemalla tai vaikka ihan muuta. Elämä maksaa vaivaa joskus. Mutta älä sano, että rakastat, koska et sitä nyt tee.

No voi ny v..... Niin, pitääkö suhteen olla sitä 'elokuvarakkautta' joka ikinen päivä ja ristiriidatonta, harmonista yhteiseloa, euforiaa ja sielunveljeyttä ennen kuin uskaltaa sanoa, että "hän se nyt on"? En usko, että monikaan pääsisi lapsentekovaiheeseen, jos suhde katkaistaisiin siihen, että "välillä epäillyttää". No, niin kuuluukin. Se on tervettä. Minusta ollaan yhtä väärässä silloin, kun mennään eteenpäin sokeana ja huumaantuneena 'elämän rakkauden' perässä eikä pysähdytä ajattelemaan, että minne mennään ja kenen kanssa.

Jos jatkuvasti tuntuu siltä, että ansaitset parempaa, lienee Trifix ihan oikeassa. Ei varmaan kannata astua alttarille, jos se ei tunnu hyvältä.

 

[Mike]

Lapsiakin on jo suunniteltu, mutta en tahdo lasta, jos en voi olla varma siitä, että lapsen isä on ja pysyy vierelläni.

Mut on niin helppoa olla toisen kanssa, kun luottamus toiseen on 100 prosenttista.

Sit kun me koko ajan kuitenkin edetään suhteessa (kihlat sun muuta), niin alkaa pelottaa, että entä jos en enää pääsekään tästä eroon.

Tiedätkö sä nyt itsekään mitä haluat? 14v?

 

[Aylah]

en ymmärrä pettämistä, siis en en en ja en. jos toisesta välittää ja rakastaa, ei myöskään käy naimassa muita. that's it. muilla on toisenlaisia käsityksiä. olen saanut tietää että eräs koulukaverini on menneisyydessään pettänyt miestään, aloittanut suhteen uuden miehen kanssa. uusi perhe on syntynyt, mutta kaksi perhettä hajosi. en todellakaan hyväksy sitä mitä koulukaverini on tehnyt, sillä helposti voin tuntea miltä petetyt tuntevat. noh, taas tällaista mietiskelyä.. kuitenkin kun tunnen koulukaverin, tiedän ettei hänellä ole ollut helppoa, mutta se ei selitä tekoa enkä sitä hyväksy, en ikinä. eikä hän puolustaudu sillä että on ollut vaikeaa. "rakkaus vei mennessään." niin hän sanoo.

nuorilla ja muillakin on kauhea tarve tulla rakastetuksi, mutta myös rakastaa. näiden keskustelun perusteella pakkiksista löytyy paljon yksinäisiä sydämiä, tai ehkä tää kevät tekee vain kepposet. totta kai sitä itsekin haluaa oman rakkaan jonka kainaloon on ihana käpertyä raskaan päivän jälkeen, sulkea silmänsä ja tuntea toinen siinä ihan vieressä. kävellä käsi kädessä, halata, suukotella, nauraa, hymyillä, rakastella. tuntea olevansa jonkun, joka tuntee olevansa mun. :haart: kertaakaan en ole sanonut kellekään "minä rakastan sinua". sen sanon vasta sitten kun sitä tarkoitan. tavallaan sääli ettei tuota lausetta ole saanut käyttää, mutta ehkei "se oikea" ole vielä osunut kohdalle. tietenkin tulista ihastumista on ollut, mutta mistäpä sitä tietää että rakastaa toista. onko se aamulla se hetki kun katsoo vieressä nukkuvaa ihmistä ja ajattelee ettei väliä vaikka maailma räjähtäisi, mutta olen onnellinen?

tuskin ne ihmiset osaavat kunnolla arvostaa sitä, että heidän vierellään on toinen. ja jos vielä kaikki asiat ovat kunnossa, ei elämä voi olla hienompaa. toivottavasti ihmiset olisivat onnellisia . myös ne exät, jotka ovat mun kanssa seurustelleet. mitään muuta en toivo heille, että olisivat onnellisia ja nauttisivat elämästä. jos ei onnistunut mun kanssa, toivon mukaan onnistuu jonku toisen kanssa. ehkä joku päivä muakin onnistaa sen verran, että löydän vierelleni sellaisen miehen, joka ajattelee asioista samalla tavalla ja arvostaa mua sellaisena kuin olen. auts, tulipas herkkä hetki. anteeksi avautuminen.

 

[Huen]

No voi ny v..... Niin, pitääkö suhteen olla sitä 'elokuvarakkautta' joka ikinen päivä ja ristiriidatonta, harmonista yhteiseloa, euforiaa ja sielunveljeyttä ennen kuin uskaltaa sanoa, että "hän se nyt on"? En usko, että monikaan pääsisi lapsentekovaiheeseen, jos suhde katkaistaisiin siihen, että "välillä epäillyttää". No, niin kuuluukin. Se on tervettä. Minusta ollaan yhtä väärässä silloin, kun mennään eteenpäin sokeana ja huumaantuneena 'elämän rakkauden' perässä eikä pysähdytä ajattelemaan, että minne mennään ja kenen kanssa.

Jos jatkuvasti tuntuu siltä, että ansaitset parempaa, lienee Trifix ihan oikeassa. Ei varmaan kannata astua alttarille, jos se ei tunnu hyvältä.

En olisi itse sitä paremmin osannut sanoa.

 

[timberjack]

Tällästä mä en välttämättä ymmärrä! Sun naisesi kaappaaja?? Ottiko se sun muijas mukaas ilman sun naises suostumusta? Kyllähän tollases tapaukses se muija on se kusipää ja se on tehnyt väärin. :evil:

Tässä jutussa oli kyse hieman muustakin. Vanhoja riitoja ym. joista en enää viitti sen enempää puhua.

Tämä äijä todellakin vei väkisin aikalailla humaltuneen tyttökaverini baarista jonnekkin. Ja lopun sitten jo varmaan arvaattekin.

Jälkeenpäin tulin kyllä huomaamaan mikä siivellä eläjä tämä ämmä oli. Ei nimittäin pyydellyt anteeksi ei mitään. Eli kusipää ämmä se tosiaan oli.
Vaikka kuinka vitutti ei tullut mieleenkään piekseä häntä (jota joku jo täällä luulikin) vaan päinvastoin en tehnyt enkä sanonut hänelle yhtikäs mitään. Pakkasin sen kamat kassiin ja näytin sormella tietä ulos. Varmasti tiesi mistä oli kyse ja sen takia lähti vähin äänin pois eikä ole sen jälkeen näkynyt.

Sen sijaan tämä toinen pellehermanni oli niin ylimielinen mulkku jo kouluaikoina että maksoin sille velat korkoineen takaisin raskaammalla kädellä. Enkä kadu sitä yhtään.

 

[timberjack]

Viimeistään tuossa vaiheessa tyttöystäväsi luultavasti kiitti taivasta siitä, että ymmärsi heivata sinut. Kukaan tolkussaan oleva nainen ei halua katsella väkivaltaista miestä -vaikka väkivalta kohdistuisikin "oikeutetusti" muihin miehiin.

Katteleeko kukaan tolkuissa oleva mies sitä kun oma mielitietty paneskelee oman miehensä vihamiehen kanssa??? Ja se olin muuten minä joka heivasin ulos hänet eikä päinvastoin.

 

[Berserker]

Viimeistään tuossa vaiheessa tyttöystäväsi luultavasti kiitti taivasta siitä, että ymmärsi heivata sinut. Kukaan tolkussaan oleva nainen ei halua katsella väkivaltaista miestä -vaikka väkivalta kohdistuisikin "oikeutetusti" muihin miehiin.

Ota jo ne feministilasit pois päästä. Ja luetun ymmärtäminenkin tekee vaikeaa?

 

[avantasia]

Tämän päivän meno tuntuu menevän siihen suuntaan, ettei mikään ole kestävää, vaikka se aluksi niin tuntuisikin. Toi on kyllä tosi ikävää eikä sitä halua kenellekkään, mutta ikävä tosiasia ja moni joutuu sen kokemaan jopa uudestaan ja uudestaan. Porukalla ei ole nykyisin vääntöä ja kärsivällisyyttä parisuhteen kiemuroissa. Harmittaa, ettei me ehditty tai tajuttu kokeilla parisuhdeterapiaa. Terapia olisi saattanut avata silmiäni jopa samalla lailla kuin eron jälkeinen itsenäinen pohtiminen

 

[japa]

Pettämistä en ymmärrä sillä silloin on jotain suhteessa pielessä. Mutta toisaalta olen varma että on hyvin vähän ihmisiä jotka eivät olisi todellisen "unelmien""sexyn""ei kiinnisjäämis pelkoa tilanteen""ehkä viellä alkoholilla osuutta asiaan" tilanteen kohdalla heikkoja lihalle...

Ja rakastan kyllä mutta pessimistisen luonteeni hieman saa ajattelemaan aina ristiriidoissa ja ongelmissa kaikenmaailman ratkaisuja joita tuossa edellä on spekuloitu niin että suhde ei toimi jos näin miettii, mutta mä en ihan suoraan kyllä usko että nuo ajatukset nyt ovat joku seuraus tai johdanto siihen että suhde ei tule kestämään. Onko nyt kellään usean vuoden jälkeen se rakkaus enää niin räiskyvää kuin alussa? Jossakin vaiheessa voi suhde tympiä,kyllästyttää ja tehdä vaikka mitä mutta kun sitten aina välillä tulee sellainen haikea olo jossa tajuaa että en halua koskaan menettää tuota ihmistä ja huomaa yhdessä suunnittelevansa aina uusia asioita joita tehdä yhdessä niin silloin tuntuu homma oikealta. Olen monia suhteita kokenut ja jokaisessa ainakin minua pelottaa uudet asiat(kihlaus,avoliitto,avioliitto,lapset jne) mutta siinä on juuri se pelko ja pessimistityys että entä jos jotain negatiivista tulee väliin. Mutta nämä asiat pitää vaan yrittää elää päivä kerrallaan...

 

[blackcat]

keskustelua lukeneena yhdyn aika monen mielipiteeseen siinä etten itsekään ymmärrä tai hyväksy pettämistä..mun mielestä vaikka olis kuinka kännissä niin jonkinasteisen ymmärtämisen tulis säilyä.jos ei tajua mistään mitään niin eiköhän se oo sit niin ettei myöskään enää siinä kunnossa kykene tekemään mtn.eli toisin sanoen ei voi olla niin kännissä et pettäminen olis alkoholin syytä. asiat ei aina oo mustavalkosia mut jos pettää niin kannattaa ennen kaikkee etsii syytä jostain ihan muualta.. itse en ikinä pettäis, oli kunto mikä tahansa.

oon seurustellu tällä hetkellä parisen vuotta vakavasti ja rakastan miestäni tod.paljon ja edelleenki tulee usein tunne et oi kun toi on niin ihana ja oon hullunu siihen.. ikäeroo on aika paljon ja siks ajottain pelottaakin et kestääköhän tää kun elämäntilanteet on niin täysin erilaisia.ainakin haluan et kestää ikuisesti ja oon valmis tekeen suhteen eteen töitä. oon myöskin oikeesti sitä mieltä ettei vois ihanempaa tai parempaa miestä löytyä

 

[Tomi]

Tämä nyt jotenkin kolahti karseelta selittelyltä ja puolustelulta. Totuus on varmaan ihan jossain muualla.

Perinteisestihän se pettäminen on lapamadon itsetunnolla varustettujen kakkapöksyjen hommia, eikö totta?

 

[Flesh]

Täällähän on varsin fiksua porukkaa. Monen pisteet nousivat mun silmissä aivan mielettömästi.

Itse en ole ikinä hyväksynyt pettämistä, mutta olen valitettavasti havainnut kuinka mielettömän yleistä se on sitoutuneidenkin parien kohdalla. Jokaisessa parisuhteessa tietenkin laaditaan yhteiset säännöt, mutta itse en kyllä kykene ymmärtämään ns. vapaita suhteita ja vielä vähemmän pettämistä. Luulen, että ihmiset, jotka pettävät puolisoitaan, eivät yksinkertaisesti kykene asettumaan toisen ihmisen asemaan, vaan ajattelevat vain ja ainoastaan omaa napaansa...

Saisinpa oman vaimon pian kotiin, ollut sairaalassa jo pian kaksi viikkoa:(

 

[Haukifile]

Jokaisessa parisuhteessa tietenkin laaditaan yhteiset säännöt, mutta itse en kyllä kykene ymmärtämään ns. vapaita suhteita ja vielä vähemmän pettämistä.

niinpä, miksi ihmeessä alkaa parisuhteeseen jonkun kanssa jos kuitenkin haluaa jotain muutakin, tai olla jonkun muun kanssa, ei mahdu pettäminen omaan kallooni en ainakaan itse kykenisi pettämään omaa rakastani, en seksissä enkä muutenkaan, paha olo tulee kun ajattelenkin moista.. Jos jossain vaiheessa alkaa tuntua siltä että haluaa jotain muuta, niin kyllähän se on hitosti reilumpaa jättää entinen suhde taakseen, ennen kuin alkaa mitään tekemään..