Kysymys tyttö/poikaystävistä,vaimoista/miehistä...

[Powerhousu]

Tällästä mä en välttämättä ymmärrä! Sun naisesi kaappaaja?? Ottiko se sun muijas mukaas ilman sun naises suostumusta? Kyllähän tollases tapaukses se muija on se kusipää ja se on tehnyt väärin. :evil:

Samaa mieltä. En mä sitä äijää menis hakkaan, vaan näyttäisin muijalle ovea. Itsekin nimittäin ollu siinä tilanteessa, että oli yhden naisen kanssa yhden illan juttu, enkä tiennyt että se surusteli. No, sain sitten kuulla että sen äijä sai tietää... Ei se mitään ikinä tullu sanoon, mutta kyllä vähän jännitti, kun ei ikinä voi tietää miten muut ajattelee. Olis se aika perseestä ollu jos olis tullu mua uhkaileen vaikken tiennyt koko äijästä mitään.

Tässä Timberjackin tapauksessa kyllä taisi "naisen kaappaaja" tietää että nainen seurustelee, mutta jos olisin ollut sinä, olisin jättänyt lyömättä. Ajattele vaikka ittes sen paikalle. Et varmaan ajattelis että: "Noh, olinpahan ansainnu tänkin." Ei väkivalta mitään ratkaise. Piste.

 

[Hippa]

Haluan puuttua väkisinkin tähän lauseeseen pohtimalla pettämisen taustoja filosohvisesti. Nythän on niin, että ei ihminen, kuten moni muukaan laji ole luonnostaan monogaaminen (yksiavioinen). Yksiavioisuus on tullut yhteiskunnalliseksi käytännöksi, vakioksi, ellei muuta varta vasten sovita. Parin molempien osapuolten oletetaan automaattisesti olevan uskollisia toisilleen siksi, koska he ovat sitoutuneet toisiinsa sopimuksenvaraisesti "suhteeseen" tai jopa muuttaneet sen institutionaaliseksi solmimalla avioliiton.

Olette vallan oikeassa Watson! Tuo minun kommenttini pohjaa ihan pelkästään ja ainoastaan elämäni yhteiskunnan moraalisääntöihin. Mutta niin kuin olen tähän yhteiskuntaan kasvanut, olen myös hyväksynyt sen normin, että parisuhteessa ollaan yksiavioisia ja uskollisia, ellei yhdessä toisin sovita.

Avioliitto ja sitoutuminen yhteen kumppaniin lisäävät kyllä yhteiskunnallista vakautta, minkä vuoksi se lienee aikojen saatossa hyväksyttykin "ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi". Mutta kärsiikö kukaan tästä "muottiin pakottamisesta" ja kuka on se joka kärsii?

En nyt tiedä onko kyse minkäänlaisesta pakottamisesta. Hassua, tulipa mieleen, ettei kukaan ole miettinyt samaa ajatusta, kun kyse on esimerkiksi terrorismista tai kunniamurhista. Kukaan ei kuitenkaan synny terroristiksi tai kunniamurhaajaksi, vaan kyse on yhä kulttuuriasioista. Kasvamisesta tiettyyn suuntaan. Voihan sitä kutsua pakottamiseksikin, mutta ei se ihan niin ole.

Tilanteesta kärsivät mielestäni eniten ne "alfaurokset", jotka joutuvat tyytymään vain yhteen kumppaniin, vaikka vapaammassa yhteiskunnassa heillä olisi suuremmat mahdollisuudet toteuttaa biologista itseään ja saada enemmän jälkeläisiä. Tilanteesta kärsivät myös ne naiset, jotka eivät saa napattua itselleen alfaurosta, vaan joutuvat tyytymään keskinkertaisuuksiin lastensa siittäjinä. Eläinmaailma toteuttaa "pettämistä" jatkuvasti myös periaatteessa yksiavioisilla lajeilla, koska moraali ja yhteiskunnalliset säännöt eivät sido niitä. Ainoastaan yksilön etu hankkia mahdollisimman paljon ja korkealaatuisia jälkeläisiä on tärkeää. Tietenkin tässä häviävät ne urokset, jotka joutuvat "aisankannattajan" rooliin ja ne naaraat, jotka eivät saakaan jälkikasvulleen huolenpitäjää alfauroksesta.

Ihmiset nyt kuitenkin eroaa eläimistä jonkun verran... Alfauroksista sen verran, että ei kukaan pakota heitä alistumaan yksiavioisen rooliin. Sen kun jatkaa elämää sinkkuna tai voivat siittää yksinäisten lapsia hinkuavien naisten lapset

Johtopäätös: Ristiinnaimisen tuomitseminen vääräksi on vain yhteiskunnallinen käytäntö. Oikeasti pettäjät toteuttavat vain biologista itseään, mikä antaa siihen myös oman oikeutuksensa. :D

Tämä on ihan totta, mutta yhteiskunta on yhteiskunta ja sillä on omat norminsa. Meidän yhteiskunnassa ei pettämistä hyväksytä. Jossain toisessa yhteiskunnassa hyväksytään.

 

[Ilc81]

Itse olen seurustellut lyhyen aikaa naisen kanssa joka kertoi minulle suurinpiirtein heti suhteen alussa että hän petti entistä poikaystäväänsä useita kertoja. Tämä tapahtui aina kännissä ja kuulemma aamulla häntä oksetti mitä oli edellisyönä tehnyt, minkäänlaista kiintymystä hän ei tuntenut niihin iskemiinsä miehiin. Hän myös kertoi että parisuhteessa oli kaikki äärimmäisen hyvin seksielämää myöten, eli siihenkään ei ollut tarve hakea helpotusta. Hän ei myöskään pystynyt salaamaan näitä syrjähyppyjä ex-poikaystävältään vaan tunnontuskissa aina kertoi mitä oli tehnyt.

En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Voi olla että meikäläistäkin sattuu jossain vaiheessa... toivottavasti hän on oppinut läksynsä. Pisteet kuitenkin tälle naiselle siitä, että kertoi minulle avoimesti tällaisista vakavemmista asioista heti suhteen alkuun.

 

[reinhardt]

Sen verran toteaisin, että ihmisen vertaaminen eläimiin -edes kaikkein läheisimpiin sukulaisiimme- näissä käytös- ja tapajutuissa on kokolailla järjetöntä sellaisen kulttuurievoluutioksi kutsutun pikkujutun takia. Jo mainittu yhteiskunta ja sen säännöt ovat aikaa sitten tulleet käytöksemme määräjinä tärkeämmiksi kuin biologiset vietit -tätä mieltä ovat käsittääkseni antropologit.

RISPEKTIÄ sille, joka on kestänyt 6v etäsuhdetta. Minä en kyllä kestäisi, mutta suunnitelmat "lähentymiseen" ovat onneksi olemassa.

 

[reinhardt]

Kerran on petetty juuri sen takia koska naiseni kaappaaja luuli etten uskaltaisi tehdä asialle mitään. Pitkän aikaa hän söikin velliruokia ja minä tietenkin kustansin koko hoidon. Sakoilla ym korvausvaatimuksilla.

Väkivalta on väärin mutten silti kadu mitään mitä tein. Piste!

Viimeistään tuossa vaiheessa tyttöystäväsi luultavasti kiitti taivasta siitä, että ymmärsi heivata sinut. Kukaan tolkussaan oleva nainen ei halua katsella väkivaltaista miestä -vaikka väkivalta kohdistuisikin "oikeutetusti" muihin miehiin.

 

[Sist]

minäkin olen joskus aiemmin ollut etäsuhteessa ja sitä taisi kestää n. vuoden, johtui tosin minusta ettei juttu jatkunut. en halunnut muuttaa miehen perässä koska minulla oli ihana koti ja hyvä työpaikka ja mieskään sitten ei halunnut muuttaa minun luokseni.

väkivallalla kylläkään en aio ratkaista tätä nykyistä juttua. minusta puhuminen on parempi.

 

[Heavy-rock]

Pettäminenkö väärin.. jaah, no se on vähän vaikea sanoa. Minkä sille mahtaa jos ihastuu ja sittemmin rakastuu johonkin toiseen kuin omaan siippaansa? Ei se varmasti ole yksi tai kaksi avioliittoa(onnellista sellasita) jotka ovat alkaneet salasuhteena.

On sitä kanssa kuullut juttuja kaverista, joka ei saa seksiä kotonaan. Entä sitten jos hän joskus käy purkamassa paineitaan vähän jossain muualla. Onhan se helppo moralisoida että se on väärin, mutta halut ne on hiirelläkin ja papin aamen ei ole selipaattilupaus.

Kyllähän sitä yhdellä jos toisellakin on sitten niitä "vahinkoja". On nautittu alkoholia, on ollut kivaa jne jne, asiat johtanu yhdestä toiseen kunnes on alkanut sutina käymään. Pitäskö sitten heti tunnustaa omalle siipalleen ja katua... En usko, jos ei mielen kiintoa ole muita kohtaan kaikesta huolimatta ja vakuuttaa itselleen pysyvänsä uskollisena siitä edespäin... kärsiköön häpeän yksinään, mitä sillä toista kiusaamaan.

Sitten on niitä huonon itsetunnon omaavia, joiden pitää pönkittää minäkuvaa sekstailemalla mahdollisimman monen kanssa... No, siinä nyt ei juuri mitään hyvää ole, varmaan arvaatte minun mielipiteeni selkärangattomista ihmisistä.

Senkun muistaa, et ottaa virheistään oppia, kantaa vastuunsa, niin kyllä sitä oikeella jäljillä varmaan ollaan.

 

[Trifixion]

Itse olen seurustellut lyhyen aikaa naisen kanssa joka kertoi minulle suurinpiirtein heti suhteen alussa että hän petti entistä poikaystäväänsä useita kertoja. Tämä tapahtui aina kännissä ja kuulemma aamulla häntä oksetti mitä oli edellisyönä tehnyt, minkäänlaista kiintymystä hän ei tuntenut niihin iskemiinsä miehiin. Hän myös kertoi että parisuhteessa oli kaikki äärimmäisen hyvin seksielämää myöten, eli siihenkään ei ollut tarve hakea helpotusta. Hän ei myöskään pystynyt salaamaan näitä syrjähyppyjä ex-poikaystävältään vaan tunnontuskissa aina kertoi mitä oli tehnyt.

En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Voi olla että meikäläistäkin sattuu jossain vaiheessa... toivottavasti hän on oppinut läksynsä.

Hmmm. Jos et aio juoksemaan lähteä, niin suosittelisin nostamaan jalkaa reippaasti kaasulta. Sulla saattaa nimittäin olla melkoinen pommi käsissäsi. Joko muija valehtelee (=ei kerro ihan kaikkea) tai sitten ei oikeasti tiedä, mitä tekee. Sanotaanko tuota jälkimmäistä sitten sairaaksi, kypsymättömäksi vai vain imbesilliksi, jokainen päättäköön itse. Teikäläistä voi sattua jossain vaiheessa, vaikka vaihtaisit naista varmempaankin, sitä ei sinänsä kannata miettiä, mutta tuota läksynsä oppimista kyllä kannattaa varmaan tarkastella enemmänkin. Kyllä muistakin teoista kuin kännistä ja pettämisestä tulee jossakin vaiheessa huono olo, mutta loppu sekä oireelle että jälkiseurauksille tulee vasta sitten, kun ko. ihminen tajuaa, miksi sitä oireilua (pettämistä) tapahtuu. Tämä tapaus ei siis osaa korjata käytöstään ennen kuin selvittää, mikä on rikki.

 

[MTM1977]

Itse olen seurustellut lyhyen aikaa naisen kanssa joka kertoi minulle suurinpiirtein heti suhteen alussa että hän petti entistä poikaystäväänsä useita kertoja. Tämä tapahtui aina kännissä ja kuulemma aamulla häntä oksetti mitä oli edellisyönä tehnyt, minkäänlaista kiintymystä hän ei tuntenut niihin iskemiinsä miehiin. Hän myös kertoi että parisuhteessa oli kaikki äärimmäisen hyvin seksielämää myöten, eli siihenkään ei ollut tarve hakea helpotusta. Hän ei myöskään pystynyt salaamaan näitä syrjähyppyjä ex-poikaystävältään vaan tunnontuskissa aina kertoi mitä oli tehnyt.

En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Voi olla että meikäläistäkin sattuu jossain vaiheessa... toivottavasti hän on oppinut läksynsä. Pisteet kuitenkin tälle naiselle siitä, että kertoi minulle avoimesti tällaisista vakavemmista asioista heti suhteen alkuun.

Tuo kuulostaa kyllä aika pahalta.
Jos aiemmassa suhteessa ei ollut mitään vialla ja silti useita kertoja kännätessä eksyi vieraan miehen matkaan niin valitettavasti pitää epäillä, että niin tulee käymään jatkossakin.

Toivon toki, että olen väärässä...

No, ainakin tiedät, missä olet mukana, joten varmasti olet itsekin ehtinyt noita juttuja miettiä.

 

[She Devil]

Heavy-Rock:in kanssa olen jokseenkin samoilla linjoilla.
Itse olen saman miehen kanssa viettänyt yhteiseloa reilut 7 vuotta. Alku oli varsin hankalaa meille, sillä mieheni petti minua ex-tyttöystävänsä kanssa.
Asian käsitteleminen vei minulta kauan, kauan aikaa ja olin välillä jo muuttamassa pois. Edelleen kuitenkin yhdessä ollaan eikä minulla ole mitään pelkoa pettämisestä, sillä sitä kasvaa pikkuhiljaa aikuiseksi ja ajattelee asioita eri tavalla kui 19-vuotiaana, jolloin aloin mieheni kanssa seurustella (hän oli tuolloin 28.v).

Ihminen on hyvin erehtyväinen ja ymmärrän senkin, että siippaansa välillä tympääntyy ja mieli saattaa harhailla muissa naisissa/miehissä. Jos nyt sitten petiin menee jonkun toisen kanssa niin menkööt vaan kunhan ei siitä minulle kerro. Eri asia on sitten jos yhden illan huumasta alkaa kehkeytyä enemmän, silloin on parasta muuttaa eri osoitteisiin.

 

[Ilc81]

Hmmm. Jos et aio juoksemaan lähteä, niin suosittelisin nostamaan jalkaa reippaasti kaasulta. Sulla saattaa nimittäin olla melkoinen pommi käsissäsi. Joko muija valehtelee (=ei kerro ihan kaikkea) tai sitten ei oikeasti tiedä, mitä tekee. Sanotaanko tuota jälkimmäistä sitten sairaaksi vai vain imbesilliksi, jokainen päättäköön itse. Teikäläistä voi sattua jossain vaiheessa, vaikka vaihtaisit naista varmempaankin, sitä ei sinänsä kannata miettiä, mutta tuota läksynsä oppimista kyllä kannattaa varmaan tarkastella enemmänkin

Pakko mainita että ko. nainen on kärsinyt vakavahkosta masennuksesta ja sen kanssa sidoksissa olevasta alkoholiongelmasta (juominen rajoittunut viikonloppuihin, työnsä aina hoitanut mallikkaasti, käy säännöllisesti salilla jne.). Olen kuitenkin niin rakastunut tähän naiseen etten voisi jättää ja unohtaa häntä tuosta vaan, vaikka järki ehkä niin sanookin. Selvinpäin äärimmäisen ihana ihminen.

 

[Goatsilla]

Pisteet kuitenkin tälle naiselle siitä, että kertoi minulle avoimesti tällaisista vakavemmista asioista heti suhteen alkuun.

Kuulostaa ihan sellaiselta pieneltä pohjustukselta, että yllätyt sitten vähemmän, kun sama homma tapahtuu sinun kohdallasi. Saatan olla väärässäkin...

 

[Jääleidi]

Elämä ei ole tosiaankaan mustavalkoista pettämisen tai minkään muunkaan suhteen. Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän ajattelen näin. Olen ollut eläissäni huonoissa suhteissa, joissa ei ole petetty puolin eikä toisin ja sitten taas toisin päin. Sitä mieltä kyllä olen, että suhteessa ei ole kaikki kunnossa jommalla kummalla osapuolella, jos pettää pitää. MUTTA ei se silti tarkoita että suhde siihen välttämättä loppuisi. Nykyisessä parisuhteessa olen elänyt niin kauan, että siinä oleminen on VALINTA, ei siinä pidä suuri rakkaus tai suuret tunteet, vaan olen PÄÄTTÄNYT tämän ihmisen kanssa elää. Rakastuminen menee menojaan ja loppu on sit vaan siitä kiinni, mitä haluaa. Siis HALUAAKO rakastaa (vaikka olis helvetin tylsää välillä).

 

[Sist]

minä en kyllä suvaitse pettämistä ja siksi nyt tuntuukin pahalta. En mie ymmärrä mitä järkeä on olla edes suhteessa jos kerran haluaa juosta toisten perässä. Siinä sitä ei ymmärretä että toinen voi loukkaantuuntua sellasesta ja pahasti. Ainoo on tietenkin sitten jos molemmat hyväksyy sen että välillä käydään vieraissa, mutta jos jompi kumpi on kantansa tehnyt selväksi ettei halua pettämistä niin silloin tulisi kunnioittaa sen toisen osapuolen päätöstä ja pysyä kotosalla, jos siellä on vaikeaa pysyä niin ero sitten vaan. Ei sitä toista kannata kiusata.
Yleensä ne jotka käyvät vieraissa eivät ymmärrä miten paljon sellainen voi satuttaa. Itselleni on aikaisemmin käynyt niin että mies kävi vieraissa ja vieläkin se kalvaa minua. Vaikka tämä nykyinen ei olisikaan pettänyt minua ja kaikki olisi kunnossa, en ole pystynyt enkä pysty luottamaan häneen. ja taas sama rata alkaa kun se kerran meni ja petti.
Luottamusta on todella vaikea saada takaisin.

 

[MTM1977]

minä en kyllä suvaitse pettämistä ja siksi nyt tuntuukin pahalta. En mie ymmärrä mitä järkeä on olla edes suhteessa jos kerran haluaa juosta toisten perässä. Siinä sitä ei ymmärretä että toinen voi loukkaantuuntua sellasesta ja pahasti. Ainoo on tietenkin sitten jos molemmat hyväksyy sen että välillä käydään vieraissa, mutta jos jompi kumpi on kantansa tehnyt selväksi ettei halua pettämistä niin silloin tulisi kunnioittaa sen toisen osapuolen päätöstä ja pysyä kotosalla, jos siellä on vaikeaa pysyä niin ero sitten vaan. Ei sitä toista kannata kiusata.
Yleensä ne jotka käyvät vieraissa eivät ymmärrä miten paljon sellainen voi satuttaa. Itselleni on aikaisemmin käynyt niin että mies kävi vieraissa ja vieläkin se kalvaa minua. Vaikka tämä nykyinen ei olisikaan pettänyt minua ja kaikki olisi kunnossa, en ole pystynyt enkä pysty luottamaan häneen. ja taas sama rata alkaa kun se kerran meni ja petti.
Luottamusta on todella vaikea saada takaisin.

Ikävä olla negatiivinen, mutta itse olen sitä mieltä, että jos jompikumpi on pettänyt niin luottamus ja suhde yleensäkin ei enää koskaan palaa samanlaiseksi kuin mitä se ennen pettämistä oli.

 

[ares]

Puolisoni on ihminen, joka inspiroi minua elämään. Tämä on erittäin harvinaista eikä pettäminen oikeastaan muuta tilannetta miksikään. Ymmärtääkseni ihmiset asettavat kriteerejä kumppanilleen hyvinkin erilaisista lähtökohdista, mutta mun kohdalla ikuinen pettämättömyys ei ole se tärkein kriteeri.

 

[Yhtä#Hauista]

Ite oon joskus alkanut seurustelemaan vaikkei ehkä oikeesti kiinnostanut, halusin vaan jonkun jonka kanssa olla... Ja sitä sitten petinkin ja jätin lopulta. Kaduttaa että piti tuolla tavalla toista kiduttaa... Nykyään oon taas ehkä liiankin kranttu, tai no jaa... jos joku äimänkäki tulee baarissa lääppimään :urjo: niin eipä kyllä jaksa sytyttää, varsinkaan kun en ite edes juo. Pikaisia suhteita harrastin joskus pari vuotta sitten kun piti saaha actionia elämään! Nyt vaan haluisin jonkun ihanan ISON luotettavan ja rakastavan miehen, :haart: mutta tuntuu että kaikki vaan aina leikkii mun kanssa ihankun kestäsin mitä vaan!!! Saatanan saatana että vituttaaki!!! :curs: :wall: Just kun luulee että jes, nyt oon löytäny hyvän miehen josta pidän kovasti, niin tulee jotain paskaa että ei meistä tulis mitään tms. :itku: Tai sitten vaan pidän "liian vanhoista" eli yli 30 vuotiaista. Mutta sitä nuoremmista en vaan kiinnostu jostain syystä. Ja sit tää, kun mulla on niin paljon habaa... haluaako miehet vaan "testata" aitoa punttimimmiä ja sitten palata taas "tavallisten" naisten pariin? Tuntuu että se ois jotenkin paha asia että tykkää treenata kovaa ja kasvattaa pattia... :curs:

 

[Sist]

training day, sitähän minä tarkoitinkin. Ehkä en sitten tarpeeksi selvästi sanonut niin että toisetkin ymmärtäisi. Tarkoitin juuri sitä että se suhde ei enää toimi eikä tule jatkumaan ja ne tulevat suhteet (ainakin minun kohdallani) joutuvat kärsimään näistä aiemmista. menee taas pitkä tovi ennenkun mie pystyn luottamaan yhteenkään mieheen. :(

 

[Tupla-J]

Voi olla, että pettäminen on oire suhteen sisäisistä ongelmista, mutta ratkaisumallina se on siinä määrin epäonnistunut, että ainakin omalle kohdalleni sattuessa se tarkoittaa suhteen lopettamista siihen. Mun kanssa ei ole niin vaikea kommunikoida, etteikö ongelmista pääsisi eroon muutenkin. Luottamuksen tuhoaminen on aika paska tapa paikata suhteensa aukkoja.

Muuten mä olen kantani jo tuonutkin esille sydänsuruja-threadissa.

edit: Nyt tuli lukastua se alotuksessa ollut kysymys. Seurustelukumppanini on todennäköisesti elämäni tärkein ihminen. Jos hyvin käy, perustan hänen kanssaan sitten perheen ja olen vaihtoehtoihmisten mielestä päätynyt "ihan kiva"-junaan. Mulle se kuulostaa hyvältä.

 

[MTM1977]

training day, sitähän minä tarkoitinkin. Ehkä en sitten tarpeeksi selvästi sanonut niin että toisetkin ymmärtäisi. Tarkoitin juuri sitä että se suhde ei enää toimi eikä tule jatkumaan ja ne tulevat suhteet (ainakin minun kohdallani) joutuvat kärsimään näistä aiemmista. menee taas pitkä tovi ennenkun mie pystyn luottamaan yhteenkään mieheen. :(

Siinä oikeastaan tulee se isoin ongelma.
Itsekin jouduin petetyksi ensimmäisessä vakavassa suhteessani ja kyllä siinä muutamia vuosia meni ennenkuin uskalsin taas luottaa.

Sitä pitäisi vaan pystyä aloittamaan uusi suhde puhtaalta pöydältä, eikä "rankaista" uutta kumppania edellisen virheistä.
Tiedän, että se ei ole helppoa, mutta uskon kuitenkin, että kunhan annat sopivalle miehelle tilaisuuden osoittaa olevansa luottamuksesi arvoinen niin hän myös on sitä.