Varmaan jokainen teistä on nähnyt kun joku salilla tekee jonkun liikkeen täysin väärin ja olette menneet sanomaan että liike pitää tehdä toisella tavalla. Yleensä tälläisessä tilanteessa hän kuuntelee mitä on sanottavaa, mutta heti kun lähdet pois hänen päässään liikkuu ajatus "mitä tuoki nyt tulee neuvomaan kyllä minä tiiän nämä jutut". Ja seuraavan kerran kun olette salilla samaan aikaan niin hän katsoo sinua "mitä tuoki taas kattoo tuossa" ilmeellä.
Mitä tälläisessa tilanteessa kannattaisi tehdä, koska jos käyt neuvomassa saat vihat niskaasi mutta jos jätät neuvomatta niin toiselle voi tulla ajan myötä todella pahoja vammoja? Mielipiteitä?
Kokemus on osoittanut hyvin vankalla tavalla, että salilla neuvominen menee 100% hukkaan ja siitä saa lähinnä vitutuksen itselleen. Siksi olenkin vakaasti päättänyt, että vasta sitten kun irtojäseniä vierii salin lattialla, saatan puuttua tilanteeseen ojentamalla räsyn, jolla lääpiä enimmät veret pois pinnoitteilta. Kaikki muu saa mennä läpi, seuraan vain sivusta hämmästellen ihmisen kykyä tehdä yksinkertaisimmatkin asiat päin persettä. On toki minuakin neuvottu ja siihen olen suhtautunut eri tavoin, useimmiten perustellut miksi toimin kuten toimin, koska toki itse tiedän mitä teen ja tiedostan rajoitukseni. Jos neuvon antajalla on jonkinlaista ulospäin näkyvää kompetenssia, saatan jopa noudattaa hänen neuvojaan, mikäli ne sopivat suunnitelmiini.
Miksikö toimin näin? Siksi, koska suomalaista on turha neuvoa, koska suomalainen tietää aina paremmin kuin toinen suomalainen. Ja ulkolaiset suorastaan suuttuvat. Muistan tapauksen kun kaveri teki kyykkyhäkissä kulmasoutuja liki suorana seisten, ja sarjojen välillä nilkutti rinkiä pidellen alaselkäänsä tuskan paistaessa lärvistä. Kysyin josko hän ymmärtää, että kipu ristiselässä johtuu siitä, että hän tekee liikkeen päin vittua, sekä selitin mikä siinä menee väärin...ei kuunnellut. Jatkoi samalla tavoin ja häipyi, ei ole näkynyt salilla sen jälkeen, kun nilkutti selkäänsä pidellen ovesta ulos. Toinen sankari veteli maastavetoja selkä pyöreänä kuin omena, ja mainitsin hänelle että tuossa voi tulla pipi, kannattaisi ensin opetella tekniikka kohdalleen. Vetää edelleen samoilla painoilla, selkä pyöreänä kuin omena, koska isompi paino sattuu niin saatanasti. Minkä näille mahtaa? Ja kummassakin tapauksessa henkilö on ollut tuollainen hätäisesti teini-iän ylittänyt vinkuheinä, jonka itseriittoisuuden ylittää vain hänen henkilökohtainen tyhmyytensä. Salilla puuhasteltujen reilun parinkymmenen vuoden ajalta en muista montaakaan, joihin neuvot olisivat uponneet, ja nekin harvat joihin on, ovat olleet omia lapsia tai treenikavereita. Parhaiten oppi näyttää tarttuvan apinoimalla, eli porukka seuraa, katsoo ja ihmettelee, sitten kokeilee itse ja toteaa että apinoitu menetelmä onkin hyvä. Sillä tavoin itsekin opin uusia tekniikoita tai ainakin inspiroidun kokeilemaan josko löytyisi tehokkaampi tapa tehdä kyseinen asia.