Kung-fu miehet UFC:ssä

[Willie]

Uskoisin yleisestikkin sukuelinten suojaamattomuuden johtuvan siitä että ainakin IMO se on semmoinen kirjoittamaton sääntö että jos sä potkaiset mua munille niin mä voin (vastoin kaikkia periaatteitani)vedellä sua kättäpidemmällä takaapäin kun ensikerran saan tilaisuuden siihen ilman sen kummempia omantunnon tuskia.

Ota huomioon, että se oma näkövinkkelini ja kiinnostuksen kohteeni ovat taistelulajeille ominaisia. Kamppailua seuraavassa tilanteessa toista osapuolta ei enää ole.
Olen valmis käyttämään voimaa kahdessa tilanteessa: tiettyjä oikeushyviä suojellessani tai sodassa. Tällöin noudatan kirjoitettuja sääntöjä, joita myös laiksi kutsutaan.

 

[AndyS]

selviä puutteita on myös havaittavissa omasta näkökulmastani. ... Merkittävimpänä puutteena on sukuelinten huono suojaus niin pystyottelussa kuin matossakin. ... Matossa ei myöskään osata ottaa huomioon puremista, ja siihen tarjoutuisi usein tilaisuus.

Montako kertaa olet treeneissä potkaissut harjoituspariasi täysillä munille tarkoituksella? Entä montako kertaa olet purrut niin kovaa kuin jaksat?

 

[flamm]

Mikä niiden liikesarjojen ja hyppypotkujen tarkoitus oikeasti sitten on? Itselleni se ei 7 TKD vuoden ja 1.Danin mustan vyön jälkeenkään avautunut, ja vaihdoin harrastuksen mielekkäämpään. Hyppypotkut olivat kivoja tehdä ja hienon näköisiä, mutta eivätpä juuri muuta.

Mulle riittää tuokin jo tarkoitukseksi.. Mutta siis hyppypotkut on mun nähdäkseni koordinaatioharjoittelua, judossa treenattiin myös puolivoltteja, päähyppyjä, kärrynpyöriä, selkähyppyjä yms. aina treenien alussa. TKD:ssa noita hyppypotkuja treenattiin suunnilleen yhtä paljon. Liikesarjat mun nähdäkseni on TKD:ssa mennyt siihen että niitä treenataan lähinnä liikesarjakisoja varten, jonkin verran niistä on ehkäpä hyötyä potku ja lyöntitekniikan koordinaation ja voimantuoton harjottelussa, joskin sen voisi tehdä tehokkaamminkin.

Monissa lajeissa liikesarjoilla on enemmän merkitystä, liikesarjojen liikkeillä on omat tarkoituksensa jolloin liikesarjan jokin yhdistelmä on tekniikkakombinaatio. Tietenkään liikkeet tehdään liikesarjan aikana korostetummin kuin soveltaessa parin kanssa. Tässä on oleellista että sitä pariharjoitteluakin tehdään paljon. Nämä katasovellukset sisältävät tyypillisesti muutakin kuin lyönti- ja potkutekniikoita ja ovat suunnattuja itsepuolustukseen, eli matsikomboja niissä ei taida juurikaan olla. Tällainen yksinharjoittelu ei ole välttämätöntä tekniikoiden oppimiseksi, kyllähän sekin riittää että pelkästään parin kanssa niitä vääntää. Kuitenkin, yksinharjoittelusta on hyötyä, jos sitä pariharjoittelua myös tehdään. Ehkäpä pointtina on että koko aikaa ei ole voitu vääntää parin kanssa niin voi ainakin itsekseen treenata. Onhan judossakin pienessä osassa yksinharjoittelu, ja muistelenpa lukeneeni että jotkut kisoissa menestyneet mestarit ovat korostaneet sitä jopa tärkeänä harjoittelumenetelmänä. ilman soveltavaa harjoittelua liikesarjoilla ei kuitenkaan tällaista merkitystä ole, ei riitä että liikkelle on olemasa sovellus, eikä edes riitä että tietää sen sovelluksen vaan sitä on harjoiteltava parin kanssa, ja myös vastustelevan sellaisen. On se liikesarjatreeni mielestäni ihan mielekästä ilman tätä soveltavaa puoltakin, ehkäpä se ja kilpailupuoli on syynä siihen että sovelluspuoli on pudonnut pois osasta liikesarjoja sisältäviä lajeja.

Aikidon harrastaja voisi kokeilla kuinka hankala se painija on saada vähällä voimalla ja vähemmällä kontaktilla sinne mattoon.

Pointti ei ollut siinä että kumpi päätyisi lattiaan jos painija ja aikidoka ottaisivat matsia, vaan siinä että on muitakin tapoja, jotka noudattavat erilaisia periaatteita, homman toteuttamiseksi. Tarkoitin että painijan kannattaisi harjoitella sitä aikidoa, jotta ymmärtäisi miksi ja miten se toimii.. Aikidossa pyritään tekemään homma tietyllä periaatteella, ilman kovin suurta voimankäyttöä, tämä periaate on vähän hankalampi kuin painitekniikat. Toimii se silti.

 

[Willie]

Montako kertaa olet treeneissä potkaissut harjoituspariasi täysillä munille tarkoituksella? Entä montako kertaa olet purrut niin kovaa kuin jaksat?

Kummatkin on tullut kokeiltua ja koettua erinäisiä kertoja, en ole kirjaa pitänyt kerroista. Ensinmainittu on koettu sparratessa perille menneenä potkuna, toinen tarkoituksella ja erikseen kokemuksen vuoksi. Lienee sanomattakin selvää, ettei puremista harrasteta päivittäisessä harjoittelussa täydellä voimalla. Jos toinen sparratessa tekee väärää tekniikkaa painaen kasvoni itseään vasten, teen kuitenkin varmasti selväksi että hampaat löytyisivät.

 

[kenttiensankari]

Itse en välttämättä luottaisi kivesiskuihin kovinkaan 100%. Adrenaliinit kun jyllää niin kipukynnys on melkosen korkea. Mattopainissa en työntäisi kättäni kaverin jalkoväliin, vaikka olisi vaan harjoitustilanne. Siinä päätyisi itse äkisti triangeliin tai jujiin. Toimisi ainoastaan jos on itse paljon paremmassa positiossa, ja silloin voisi tehdä jotain järkevämpääkin.

Pystyssä kiveksille iskeminen on vaikeata, toimisi ehkä korkeintaan harhautuskeinona. Siltikin päähänlyöminen on se kaikista tehokas keino, ja sitä tulisi eniten harjoitella.

Pureminen ei toimi oikeasti yhtään, naamasta jos purisi palasen niin voisi tehota, mutta sekin edellyttäisi joko painitilannetta, tai pystypainitilannetta. Painissa se edellyttäisi että olisi itse mountissa, tai sivupositionissa, ja se taas edellyttäisi paremmat painitaidot kuin vastapuolella. Pystypainissa sama homma, thaikku, judoka tai painija veisi homman äkkiä itselleen edulliseen tilanteeseen. Jokainen omalle vahvuusalueelleen.

Mutulla voisin sanoa että tekniikat jotka eivät tarvitse toimiakseen kipua, ovat parhaita. Eli lyönti leukaan, tai hapetus. Toki kaverilta voi vaikka raajat pistää paskaksi erilaisilla lukoilla, mutta se menisi jo melko HC tappeluksi.


Kaikki lajit eivät ole yhtä tehokkaita kuin toiset, mutta ei niiden tarkoitus olekkaan olla. Lajit pyrkivät omalla tavallaan opettamaan kamppailutaitoja, toiset hitaammin, toiset nopeammin. Lajeilla on eri periaatteita, ja eri tavoitteita. Siltikin nämä erilaiset lajit voivat olla ihan toimivia, osalle ihmisistä jopa paremmin toimivia kuin vaikka MMA:sta irtoaisi ikinä. Kysehän on vaan siitä mitä tykkää treenata, sitä oppii nimittäin parhaiten.

Väitän siis että MMA:n tekniikat, ja treeni on tehokkainta noin teknisessä mielessä. Paljon sinne saisi lisääkin ihan toimivia juttuja, mutta olennaisin on mukana. Kaikki ennakointi ja IP-tilanne käyttäytymisjutut sieltä kuitenkin puuttuvat, joten IP-lajiksi siitä ei juuri ole. Eikä sitä kyllä missään virallisessa yhteydessä IP-lajiksi mainostetakkaan. Urheilua, kovaa semmosta. Karatessa on vähän sama juttu, se ei tosin ole yhtä nopeasti opittavaa kuin MMA, mutta niin vaan jampat 80v sitä treenailee, vastaavaa ei ole kovin monissa urheilulajeissa. Karaten ideana on siis kamppailun lisäksi se että sitä voi treenailla kunnes kuolee.

 

[XXL]

Itse en välttämättä luottaisi kivesiskuihin kovinkaan 100%. Adrenaliinit kun jyllää niin kipukynnys on melkosen korkea...

Pureminen ei toimi oikeasti yhtään, naamasta jos purisi palasen niin voisi tehota, mutta sekin edellyttäisi joko painitilannetta, tai pystypainitilannetta. Painissa se edellyttäisi että olisi itse mountissa, tai sivupositionissa, ja se taas edellyttäisi paremmat painitaidot kuin vastapuolella. Pystypainissa sama homma, thaikku, judoka tai painija veisi homman äkkiä itselleen edulliseen tilanteeseen. Jokainen omalle vahvuusalueelleen.

Mutulla voisin sanoa että tekniikat jotka eivät tarvitse toimiakseen kipua, ovat parhaita. Eli lyönti leukaan, tai hapetus. Toki kaverilta voi vaikka raajat pistää paskaksi erilaisilla lukoilla, mutta se menisi jo melko HC tappeluksi.

Tositilanteessa kivesiskun vaikutus on useimmiten lamautus ja shokki. Kivulla ei ole väliä.

Pureminen toimii kun puree paloja joita voi niellä. Kaulasta, kädestä, jalasta, mistä vain kun puree palan pois niin varmasti ote heltiää tiukassa paikassa.

Ammattilaiset eivät muutenkaan tunne pahemmin kipua haitaksi matsissa vaan se toimii ennemminkin hälytyksenä että nyt menee paikat rikki.

 

[Jasse Junkkari]

Ai et luovuttaisi kivesiskuihin....? Rajota riemuas kenttiensankari!
Eihan ne iskut paljon matsissa/tappelussa tunnu, mutta kylla jokainen mies tietaa etta kivekset on asia erikseen. Oikein kun helahtaa niin sita vaan lamaantuu, tuskin mun tarttee tata kellekkaan kertoa. Kovimmat pride otteliatkin huilaa kun tulee potku kasseille, ja niilla on munarit.

 

[kenttiensankari]

Ai et luovuttaisi kivesiskuihin....? Rajota riemuas kenttiensankari!
Eihan ne iskut paljon matsissa/tappelussa tunnu, mutta kylla jokainen mies tietaa etta kivekset on asia erikseen. Oikein kun helahtaa niin sita vaan lamaantuu, tuskin mun tarttee tata kellekkaan kertoa. Kovimmat pride otteliatkin huilaa kun tulee potku kasseille, ja niilla on munarit.

Kyllä mie olen saanut ressukoille osumia ihan tarpeeksi, se todellakin edellyttää kunnon heijaripotkun jos meinaa saada tippumaan. Mutta matossa kiveksille on vähän vaikeampi saada kunnon pommia, pystyssä se onnistuu sääriluulla nivusiin(joskin on erittäin vaikea osua kuten sanoin, miehet suojaa kiveksiään paremmin kuin päätään). Kerran kokeilin yhden karatekaverin kanssa miten pääsee irti jos toinen kuristaa pystyssä takaapäin, hän iski minua 6-7 kertaa nivusiin ja alavatsaan kyynerpäällä, eikä se muuta kuin vituttanut. Olisin mie kaverini siihen kuristanut jos olisin halunnut(päästiin siis irti kun hän lopetti hakkaamisen). Olin tuolloin pienessä maistissa(oltiin laivalla silloin, kännissä ne parhaat ideat syntyy), mutta on todennäköistä että katuvastuksesikin on jotain napannut.

Ja väittäisin että kokeneet Pridematsaajat eivät jännitä niin paljoa kuin tavis katutappelussa, jolloin adrenaliinitaso on pridetyypeillä pienempi. Itse jäin ekassa matsissani armbariin, eikä se sattunut juuri ollenkaan, joten sain pari kertaa vedettyä käteni pois armbarista. Tokassa erässä sitten taputin siihen kun tajusin etten pysty enää liikkumaan minnekkään, ja käsilukko on perillä. Treeneissä en siedä armbaria paria sekuntia pitempään.

 

[nothing]

Mutta matossa kiveksille on vähän vaikeampi saada kunnon pommia, pystyssä se onnistuu sääriluulla nivusiin(joskin on erittäin vaikea osua kuten sanoin, miehet suojaa kiveksiään paremmin kuin päätään).

Ei kai sinne mitään hirveää pommia tarvi saadakkaan, kun niistä voi napata kiinni ja vaikka koittaa repiä irti...

 

[AndyS]

En tarkoittanut aivan sitä, että montako kertaa on kolahtanut munille, vaan sitä, montako toistoa sitä on treenattu tarkoituksella, koska se ratkaisee, kuinka rutinoitunut tekniikka on. En kehottaisi luottamaan siihen, että ratkaiset matsin jollain koskaan kokeilemattomalla tempulla.

Olen saanut matsissa kiertopotkusta palleille, kun olin itse potkaisemassa. Kyykkäsin hieman - enemmän säikähdyksestä kuin kivusta - mutta olisin voinut jatkaa matsia heti, vaikka tuomari tietenkin keskeytti ottelun. Itseasiassa halusin mahdollisimman nopeasti taas matsaamaan, jotta huonokuntoisempi vastustaja ei ehtisi palautua.

 

[HABA82]

Tämä menee osittain , mutta selventänee pointtiani. Käsittääkseni monet itämaiset kamppailulajit pohjaavat uskontoihin/elämänkatsomuksiin kuten buddhalaisuus, taolaisuus, kongfutselaisuus (kungfutselaisuus) ja shintolaisuus. Kristinuskon vaikutuksesta "tavallinen länsimaalainen" ymmärtää käsitteen uskonto hieman eri tavalla kuin "idän kulttuuripiirissä" varttunut.

Itämaisessa ajattelussa painotetaan ihmisen jatkuvaa henkistä kasvua "maailmankaikkeuden tiellä" (osana maailmankaikkeutta). Ei ole sinänsä mitään ehdottomasti oikeaa tai väärää - on vain karkeasti ottaen "rakentavaa ja hajottavaa". Hyvää ei ole ilman pahaa eikä kuumaa ilman kylmää. Kaikki asiat ovat tietyssä suhteessa (sidoksissa) toisiinsa ja pohjimmiltaan kaikki on yhtä; ristiriidat ja kaksijakoisuus ovat olemassa vain ihmisen mielessä. Kaksijakoinen ajattelu (~dualismi) nähdään esteenä saavuttaa nk. valaistuminen: tila, jossa ihminen ymmärtää "todellisen luontonsa" (buddha).

Koska kaiken ajatellaan olevan pohjimmiltaan osa samaa jumaluutta (maailmankaikkeus) - toisin sanoen kaikilla asioilla on buddhaluonto -, on vain Yksi. Halu voittaa ja olla parempi kuin muut on tässä valossa järjetön. Se on vain osoitus pinnallisesta ajattelusta ja henkisestä kypsymättömyydestä. Kun länsimaista (kristillistä) kulttuuria voi kutsua syyllisyyskulttuuriksi (synti aiheuttaa eron persoonallisesta Jumalasta), on itämainen häpeäkulttuuri: egon ilmaukset (itsekkyys, kunnianhimo ja kilpailu = itsensä korottaminen muun "luomakunnan" yläpuolelle) - niiden syynä siis mielen harhakuva dualistisesta maailmasta - ovat osoitus "matalasta kehitystasosta" (vrt. hindujen kastikäsitykset - joita en tosin allekirjoita ). Itämaisessa ajattelussa ei siksi nähdäkään järkeä vahvistaa egoa (ruokkia harhakuvaa erillään olosta) entisestään. Ihmisen pitää "valita" (en jaksa selittää, miksi käytän TÄSSÄ lainausmerkkejä) taantumuksellisen ja edistyksellisen toiminnan (egon hylkääminen) välillä.

Itämaisessa ajattelussa nähdään lukuisia teitä samaan päämäärään (valaistuminen). Kamppailulajit ovat niistä yksi. Japanilaisten kamppailulajien budo nimitys pitää sisällään sanan tie (do). Bushido (samuraiden "sotilaan tie") samoin. Taolaisuuskin (uskonto/elämäntapa, johon kiinalainen Kung-fu vahvasti pohjaa) sisältää nimessään "tien" (tao). Itämaiset kamppailulajit nähdäänkin (kun niitä ei ole irroitettu alkuperäisestä kulttuuriympäristöstään länsimaalaisten raiskattaviksi :D) kokonaisvaltaisina elämäntapoina ihmisen kehittämiseen ja jalostamiseen aggressiivisesta dualismin maailmasta "ykseydessään täydelliseen" buddhankaltaisuuteen (tilaan, jossa ego harhakuvineen ja itsekkäine vaatimuksineen on lopullisesti vaiennut; ei ole enää vihollista). MITEN esim. itämaisten kamppailulajien sitten uskotaan kehittävän ihmistä kohti tätä päämäärää, siihen en jaksa ottaa tässä kantaa.

Länsimaalaisille uskonto ja urheilu ovat kaksi eri asiaa. Jottei tämä tästä enää kohtuuttomasti pitenisi, yritän nyt selittää pointtini (IMHO). Urheilu on urheilua ja elämä on elämää. Siis "todellinen mestari" treenaa kung-fua elämäntapana (itsensä kehittämiseen), minkä uskotaan johtavan samaan lopputulokseen kuin esim. japanilainen teeseremonia uskonnollisena harjoituksena. Hän ei harjoittele samasta syystä kuin urheilussa: päteäkseen ja saadakseen tyydytystä egolleen (ihailua); kilpailu on egojen taistelua. Hän ottaa harjoittelun yhtä vakavasti kuin "uskonnollinen länsimaalainen hihhuli", joka käännyttää ihmisiä kadulla. Hän haluaa tehdä kung-fustaan täydellistä, ja jos hän JOUTUU käyttämään taitojaan, olisi "jumalanpilkkaa" olla iskemättä täydellä (rajoittamattomalla) voimalla käyttäen tekniikoita joista seuraa vastustajan nopea kuolema. Itämaisessa filosofiassa "miekkaan tarttuminen" merkitsee sitä, että joku tulee pian kuolemaan - TAISTELUA PYRITÄÄNKIN VÄLTTÄMÄÄN VIIMEISEEN ASTI (sehän taannuttaa ihmistä jo luonteensa vuoksi tuoden "huonoa karmaa"). "Oikea Kung-fu mestari" ei testaile taitojaan nakkikioskilla. Tekniikat tehdään siis "väärin", jos ne PYRITÄÄN tekemään "urheilumielessä" vastustajaa kuolettavasti vahingoittamatta.

Mitä länsimaalaistuneisiin budolajeihin ja nakkikioski-kung-fuun tulee: maallikot ovat maallikoita ja mestarit "pelkureita kynisnynnyjä" ;)

Enkä väitä vastaan, jos NÄKEMYKSENI on teistä Niin se varmaan onkin :lol2:

 

[subotai]

heips,
olen selaillut tän threadin läpi ja hyvää läppää suuntaan ja toiseen. Itselläni on menneisyydestä muutaman vuoden tausta "vanhoista lajeista". Tässä keskustelussa on kait pointtina se vanha viisaus, että älä nyrkkeile nyrkkeiljän kanssa ja älä paini painijan kanssa? Elikkäs tietty noi UFC-jäbät pyörittää kungfuilijoita jne octagonissa. Se on niiden maaperä ja säännöt.

Itse olen kerran elämässäni joutunut matsaamaan kahta vastujaa vastaan. Oli ylivoimaisesti pahin tappelu missä oon ollut. Tietty tuollaisessa tilanteessa ei lähdetä mattoonvientiin, vaan pystymatsi on ainut keino. Itsellekin tuo jalkoihin meno tulee jotenkin "luonnostaan", mutta tuo tilanne oli hieman hankalampi. Sain itsekin naamani kivaan kuntoon noilta parilta nahkapäältä, mutta iskuilla ja alapotkuilla sai pidettyä juipit irti meikäläisestä. Sitten törkeä ja likainen "sormella silmään" toiselle (pois pelistä) ja toisen pieksin "sääntöjen mukaan".

Kehässä nää UFC-tyypit on siis suvereeneja, mutta tää oikea elämä on sitten taas luku erikseen. Kehässä harvemmin on useampaa vastustajaa, jäistä maata tai alkoholia veressä jne..

:piis:

 

[finfighter]

Mä jouduin kerran kaverini kanssa tappelemaan 5 sälliä vastaan.Onneksi kaverikin osaa jotain,kun on harrastanut ju-jutsua ja shoottia ja sen lisäks se on 197cm/110kg(voimaa kuin pienessä kylässä).Itselläni taas on piiiitkä tausta eri lajeista,mutta eniten olen tuota thaikkua ja lukkopainia vetänyt. Aika nopeasti se homma oli ohi,kun 3 niistä oli tippunut ja 2 juoksi pakoon.Itse hoidin tappelun yksinkertaisella taktiikalla:Nykkiä päähän,kiinni niskan takaa ja polvea perään...kaverini taas hoiti 2 sälliä myös aika suoraviivaisella taktiikalla.
Meillä tuo suoraviivaisuus toimi hyvin ja mulla itselle on aivan sama olenko kehässä,häkissä vai kadulla...mulla toimii kroppa samalla tavalla joka paikassa ja osaan puolustaa itseäni.Kyse on henkilöistä ei lajeista,mutta olisinko pärjännyt samalla tavalla jos oisin harrastanut pelkkää (esim.judoa tai karatea)??Kova kontakti treeneissä on tuonnut iskukestävyyttä ja eikä niistä lamaannu samalla tavalla,kuin silloin joskus....:piis:

PS.Judo ja karate oli vain esimerkkejä :piis: :piis: :piis:

 

[Sepsis]

Teidän kiveksissä on jotain vikaa jos kovat kolhut sinne ei tunnu missään.

 

[AndyS]

Kehässä nää UFC-tyypit on siis suvereeneja, mutta tää oikea elämä on sitten taas luku erikseen. Kehässä harvemmin on useampaa vastustajaa, jäistä maata tai alkoholia veressä jne..

:piis:

Hmm. Jos kungfuheebo ei pärjää edes yhdelle tyypille, niin tuskin se menestys siitä paranee, että laitetaan lisää vastustajia. :thumbs:

Missä kungfussa treenataan säännöllisesti kännissä jäällä? Ainakin minun ymmärtääkseni noita juttuja pitäisi treenata, että niistä voisi saada etua.

 

[Kaminari]

Missä kungfussa treenataan säännöllisesti kännissä jäällä? Ainakin minun ymmärtääkseni noita juttuja pitäisi treenata, että niistä voisi saada etua.

Minulla oli noin 4 vuotta säännöllistä Taekwondoharjoittelua takana kun rommipullon jälkeen jäisellä maalla potkaisin omaksi yllätyksekseni puukottajaani hyppyetukiertopotkulla päähän. Kun kelaan uusiksi niin suurinpiirtein kaikissa muissa mahdollisuuksissa olisi tullut toinenkin puukonreikä. Se on sekunneista kiinni ja väärä toiminta vie hautaan tai ainakin teholle. En tiedä miten nämä häkkimiehet sen olisi hoitaneet tai painijat jne.mutta nykyään samanlaisessa tilanteessa en enää pystyisi samaan ja hengenlähtö on todennäköisempi. Näin ainakin uskon.

 

[Josef]

Mitenköhän paljon kamppailulajien harrastus korreloituu väkivallan käyttöön?

Nyt kun on jonkun aikaa harrastanut näitä lajeja niin sitä tuntuu, että mikäs siinä jos joutuisi (tai jopa pääsisi) testaamaan näitä taitoja käytännössäkin reiluun mies-miestä vastaan painiin (ainakin jos on suukopua samankokoisen tai pienemmän kanssa). Tuntuu, että semmoinen pelko väkivaltaa kohtaa laskee kun se on osa harrastusta kun tietää, että ei siihen nyrkiniskuun kuole ja tietää miten se painihomma suurinpiirtein menee. Ainakin luulee tietävänsä. Tosin nykyään melko monet näitä lajeja harrastaa ja ehkä heti vapaaottelumaisesta treenauksesta lähdetään liikkeelle.

Harvemmin kai sitä fyysiseen tai edes suullisen loukkauksen kohteeksi joutuu sitten peruskoulun jälkeen ja "sivistyneessä aikuisten maailmassa" hankala alkaa toista fyysisesti kouluttamaan jos ei pärstä miellytä. Se pelokas pikkupoika siellä sisällä kai näitä lajeja laittaa harrastamaan.

 

[Josef]

hyppyetukiertopotkulla päähän

Wtf Liikaa katsottu American ninjoja? Mikä on hyppykierrepotku?

 

[Kaminari]

Wtf Liikaa katsottu American ninjoja? Mikä on hyppykierrepotku?

hyppyetukierto. Etukiertopotku hypyllä.

 

[subotai]

Hmm. Jos kungfuheebo ei pärjää edes yhdelle tyypille, niin tuskin se menestys siitä paranee, että laitetaan lisää vastustajia. :thumbs:

:D

kommentillani tarkoitin, että noi mattopainit on Ok kehään ja "tositilanteessa" kannattaa välttää sinne asfalttiin joutumista. Ei sitä tiiä koska vastustajan känniääliö kamu tulee ja monottaa takaraivoon jne.
Lisäksi harvemmin tuolla kadulla tulee joku treenannut tyyppi pykäämään päälle, vaan taviksiahan ne on ja harvemmin selvinpäin. Tuollaisiin puree noi ihan perus lyönnit/potkut/heitot vähä eritavalla ku vaikkapa Rupposeen - kjheheheh.

Tositilanne on kuitenkin ihan eri maailma ku urheilutilanne.

En tosiaankaan pistä näitä treenityylejä/lajeja/tyyppejä samalle viivalle, vaan noi esim UFC-heebot ovat äärimmäisyyteen vietyjä koneita omaan lajiinsa. Ei heikkopäisille. Toisaalta taas osaava jujutsu/karate- tai vastaava heppu laittaa useammankin tyypin pinoon siellä snagarijonossa. Tämänkin on nähty (Kotkassa). Vanha ja läski karateäippä pieksi kolme kumipäätä tosta vaan.