Erinomainen kommentti Nium'lta. Lukekaa se ajatuksella. Sääli, että Viiwin terapeutti oli vähän tauno - tai sitten et ollut ihan rehellinen liikkumisestasi ja voinnistasi, ehkä olit reipas kympin tyttö sielläkin...? ;) Minusta terapiaan pitäisi liittyä aina niitä kotitehtäviä, koska arjessahan niiden muutosten on tapahduttava. Mutta lukekaa ihmeessä nuo kirjat, oikeasti. Onnelliseksi-kirja kandee lainata, mutta se Vapaudu mielesi vallasta kannattaa ostaa omaksi, koska siinä on niitä tehtäviä, tehdään muistiinpanoja, ja sen läpikäynti vaatii aikaa ja panostusta. Lupaan teille, että nuo kirjat auttavat, enemmän tai vähemmän, mutta ainakin ne toivottavasti liikuttavat tilannetta johonkin suuntaan.
Minihiiri ja Viiwi. Mun mielestä teidän isoin ongelma ei ole nyt ruokavalio tai edes tavallaan se liikunta, ne ovat vain seurauksia. Siksi niiden ainainen rukkaaminen ilman muita toimenpiteitä ei riitä. Päinvastoin, mietitte ja olette niissä kiinni ihan suhteettoman paljon muun elämän kärsiessa. Ongelmanahan on se ahdistus, josta itsekin kirjoitatte, ja jota pakenette liikuntaan ja syömisen hallintaan.
Ainoa tapa muuttaa asioita on kohdata se ahdistus, tutustua siihen ja ymmärtää, että se ei ole vaarallista, se ei tapa teitä ja siitä on mahdollista päästä eroon. Ei pakenemalla sitä vaan kohtaamalla se. Ja mitä jos heitätte ne vaa'at, kalorilaskurit ja muut mäkeen? Ohjelmakin on haitallinen, jos sitä noudattaa prikulleen vaikka olisi pää kainalossa. Kysehän on nyt oppia kuuntelemaan itseään oikeasti, eikä vain painaa vaikka olisi levon tai kevyemmän treenin paikka.
Mitäs jos teette paperille seuraavan harjoituksen:
- ota paperi, ja jaa se kahteen sarakkeeseen. Vasempaan sarakkeeseen kirjoitat mitä (pahimillaan) oikeasti teet, ihan kaikki ja lasket tunnit ja intensiteetit tms. Oikeanpuoleiseen sarakkeeseen kirjoitat sen järkevän, maltillisen ohjelman, jota oikeasti sinun pitäisi tehdä (kyllähän te itse tiedätte mitä se voisi olla, vai mitä?), mitä se itseään rakastava sisäinen sydämen ääni sanoo (ei se ylikriittinen päänsisäinen ääni). Sitten vertaat noita kahta ohjelmaa. Onko siinä iso ero? Ehkä tuo vähän herättäisi huomaamaan, miten kreisiä meininkiä teillä nyt on? Saman voi tietty tehdä myös ruoan suhteen jos haluaa.
Olen nyt (mm. noiden ehdottamieni kirjojen kautta) tajunnut kuten Niumkin, että tunteet eivät ole minä. Se ahdistus ei ole minä. Tunteet ovat tosiaan kuin pilvet taivaalla, ne tulevat ja menevät, sekä positiiviset että ikävämmät tunteet. Elämään kuuluu myös negatiivisia tunteita ja kokemuksia, eikä niitä tarvitse pelätä ja paeta.
Mikään ei ole ikuista ja pysyvää (ei edes lihakset), ei ilo, ei kauneus, ei nuoruus, ei hyvä kunto (no läski ehkä on, hah hah...). Jos kiinnittyy ja samastuu vain ulkokuoreensa, tulee ikääntyminen olemaan tuskaa, alaspäin nimittäin vain mennään iän karttuessa. Ennemmin tai myöhemmin saatte tuolla menolla pään lisäksi kroppanne pahasti paskaksi, joka ei välttämättä korjaannu koskaan. Onko kivaa sitten kun on vähän kaikelle ruoalle yliherkkä (minä olen, vuosien työburnoutin ja kroonisen stressin, huonojen yöunien ja huonon ruokavalion jälkeen), menee pienestäkin ylirasitustilaan. Muusta olen toipunut suht hyvin, tosin stressinsietokyky on hyvin heikko, mutta ruoka- ja lisäaineyliherkkyydet ovat näköjään kroonisia.
Eivät lääkkeet ole ratkaisu, ne vain helpottavat ehkä hetkeksi. Voihan niitä jonkin aikaa syödäkin, en sano sitä. Itse käytän stressiin, ahdistukseen ja hermostuneisuuteen tarpeen mukaan
kauranversouutetippoja (Vogelin, luontaistuotekaupasta, Avena Sativa lukee purkissa myös). Helvetin tehokkaita, toimivat hyvin nopeasti, ilman sivuvaikutuksia (ei tarvii vetää diapamia). Kokeilkaa! Mielialan hallintaan käytän mäkikuismauutetippoja, toimivat vähintään yhtä hyvin kuin mielilalalääkkeet eikä ole sivuvaikutuksia. Tosin niille on käyttörajoituksia, en ole varma sopiiko raskauden aikana, ehkä ei. Tsekatkaa. Ja tietysti hyvä ruokavalio, vihanneksia ja E-EPA/DHA-kapseleita. Mutta nuohan tietysti jo tiesittekin.
Kun teillä molemmilla on tuota sitkeyttä, rohkeutta ja hyvää hulluutta vaikka muille jakaa, niin mitäs jos suuntaisitte sen nyt uuteen paikkaan, eli itsenne parantamiseen kiduttamisen sijaan? Vapaudu mielesi vallasta, sanoisin
. Tsemppiä, uskokaa hyvään, kyllä se muutos tulee, jos lähdette sille tielle.
Me/minä osataan sitä arvostaa!!!!!