Kun liikkuminen muuttuu pakkomielteiseksi..

Miksi koet, että olisit jotenkin erilainen ihminen? Jos ammatti-ihmiset sanoo, että vähemmän on enemmän liikunnassa eli laatua määrän sijaan (esim. tuo mun ohjelma on kutakuinkin optimaalinen kun halutaan lihaksia) niin miksi se ei pätisi sinuun?

Tsemppiä ryhtiliikkeeseen - elä anna periksi vaikka päänsisällä kuuluisi mitä! :)

Niin, hyvä kysymys :D kai tää on osittain tapa purkaa ahdistusta ja käyttää aikaa, osittain myös paha tottumiskysymys. Yritän alkaa taas vähän joogaamaan, jospa se auttais rentoutuu ja tein jo hyvän jutun ja muutoksen kaupassa, ostin eri leipää mitä yleensä enkä kääntänyt purnukoita ympäri ettiäkseni tuoteselosteen.. pienestä se lähtee mutta tää on itselle aika raskasta.:rolleyes:
 
Niinä kertoina, kun olen näinä vuosina vähentänyt treeniä radikaalisti, on aina tullut n. 5 kg, vaikka olenkin syönyt maltillisesti. Ja kiloista on ollut lähes mahdoton päästä eroon, vaikka olen ollut joko normaalipainon ylärajalla tai jo ylipainon puolella. Syytän tästä osaksi myös noita mun aineenvaihduntasairauksia, ja en ole uskaltanut kokeilla, mihin ulottovuuksiin paino nousisi, jos liikkuisin vain esim. kolmena tai neljänä päivänä viikossa kuten yleiset terveysliikuntasuositukset ohjeistavat. Treenimääräni ei siis ole normaali, mutta en pidä kehoanikaan normaalina. :(
Voi hyvä isä sentäs, etkö tajua, että näin siinä käy vain ja ainoastaan siksi, että olet jo sotkenut elimistösi täysin tuolla liiallisella rääkillä ja stressillä? Ja jatkat sitä edelleen ja pahennat entisestään tilannetta. Jos ja kun ihmisellä on aineenvaihduntasairaus (oli sen tulosyy mikä tahansa) tai itse aiheutettu elimistön häiriötila, niin silloin on erityisen tärkeää elää mahdollisimman tasaista elämää jottei omalla toiminnalla vaikeuta sitä aineenvaihduntaa enää yhtään enempää. Oletko lukenut "metabolic damagesta" koskaan? Ohje on, että elimistön tasapainoittamiseen voi mennä pahimillaan vuosi ja se pitää sisällään myös sen, että paino väkisin nousee ennenkuin elimistö alkaa toimia normaalisti. Nythän on ihan päivän selvää ettei sun elimistö toimi enää normaalisti.

Aloita vaikka tästä: Kun vedetään kroppa liian tiukalle liian pitkään ? metabolic damage, ylikunto, puhki ? Borg | Lihastohtori

Suorasta puheestani huolimatta, haluni on vain vilpittömästi auttaa ja tuoda perspektiiviä tilanteeseen ja toivottaa tsemppiä. Et ole mitenkään muuten poikkeusyksilö, etteikö sinulle riittäisi sama määrä liikuntaa kuin muillekin, mutta sun pitää saada keho balanssiin ja aloittaa heti jos siis itse haluat normaalitilanteeseen päästä.

Ps. Mullakin on kilpirauhasen vajaatoiminta.
 
Hyvä vain, että sanot suoraan! Luin tuon Borgin tekstin ja sieltä kautta myös pari blogitekstiä. Kiitos linkistä!

Yksi, mikä mut erottaa noista kisoihin treenanneista ja överiksi vetäneistä, on syöminen. Syön mielestäni riittävästi ja monipuolisesti: aamiaiseksi puuroa mehukeitolla, raejuustolla ja marjoilla, lounaaksi ja päivälliseksi perus kotiruokaa ihan kunnon määrät, välipaloilla hedelmiä ja iltapalaksi jugurttia muroilla ja leipää päällisineen. En tarkkaile makroja tai laske annosten kaloreita ja vältän herkkuja. Uskoisin kuitenkin, että olen saanut ruokaa sen verran hyvin, että ihan pohjalla en vielä ole. Mutta voiko kroppani silti olla ihan finaalissa täysin tietämättäni, kun kerran isompia oireita ei ole?

Ja miten mun nyt ihan alkuun kannattaisi tästä edetä treenien kanssa? Pitäisikö nyt pitää kunnon kevennetty viikko ja vasta sitten aloittaa treeniä niin, että viikossa on kaksi lepopäivää?
 
Hyvä vain, että sanot suoraan! Luin tuon Borgin tekstin ja sieltä kautta myös pari blogitekstiä. Kiitos linkistä!

Yksi, mikä mut erottaa noista kisoihin treenanneista ja överiksi vetäneistä, on syöminen. Syön mielestäni riittävästi ja monipuolisesti: aamiaiseksi puuroa mehukeitolla, raejuustolla ja marjoilla, lounaaksi ja päivälliseksi perus kotiruokaa ihan kunnon määrät, välipaloilla hedelmiä ja iltapalaksi jugurttia muroilla ja leipää päällisineen. En tarkkaile makroja tai laske annosten kaloreita ja vältän herkkuja. Uskoisin kuitenkin, että olen saanut ruokaa sen verran hyvin, että ihan pohjalla en vielä ole. Mutta voiko kroppani silti olla ihan finaalissa täysin tietämättäni, kun kerran isompia oireita ei ole?

Ja miten mun nyt ihan alkuun kannattaisi tästä edetä treenien kanssa? Pitäisikö nyt pitää kunnon kevennetty viikko ja vasta sitten aloittaa treeniä niin, että viikossa on kaksi lepopäivää?
Tosi hyvä että lisäsit, että syöt kuitenkin rennosti, monipuolisesti ja riittävästi. Se on äärettömän tärkeää. Ja hyvä asia on tietysti myös se, että sun liikunta on monipuolista, eikä yksipuolisesti kuormittavaa. Nämä tekijät voivat olla hyvinkin osasyynä siihen, että olet ns. kestänyt tuota älytöntä liikarasitusta ja kontrollia näinkin hyvin. Ja myös se, että sun kokonaisrasitus ei ole kovin suurta sitten muiden elämän osa-aluiden osalta. Jos sulla olisi vielä työkiireitä ja muuta stressiä niin sitten olisit varmasti jo ns. kuseessa :)

Olethan ihan rehellinen, että sinulla ei ole muita oireita kuin tuo, että lihot helposti jos vähennät kulutusta? Väsyttääkö, masentaako, janottaako, palaudutko hyvin, kehitytkö lajeisssasi, nautitko liikunnasta, nouseeko syke helposti, ärsyttääkö helposti, hikoiletko eri tavoin kuin ennen...? Näitä voi olla hankala arvioida etenkin nyt kun olet raskaana, mutta on äärettömän hyvä juttu jos näin ei ole. Mutta voit olla varma, että myös fyysisiä ongelmia tulee ennemmin tai myöhemmin jos et järkeistä rasitustasi. Jos minä olisin sinä, niin ottaisin nyt tämän loppuraskauden rennommin, koska A) olet sen ansainnut, B) olet hyvä juuri noin ilman mitään suorituksia, C) saisit kerättyä voimia synnytykseen ja ensimmäisiin viikkoihin äitinä, D) saisit nauttia elämästä ilman pakkosuorittamista, E) saisit olla ylpeä itsestäsi kun pystyt lopettamaan tuollaisen älyttömyyden ja F) varmistaisit, ettei ylirasitusongelmia tulekaan. (Vähintäänkin pitäisit nyt kunnolla kevyen viikon ja sen jälkeen jatkaisit treenejä oman olon mukaan ja pitäisit 2 täydellistä lepopäivää viikossa.)
 
Tiuskis, mihin noi ylläolevat oireet mitä luettelit voi viitata? ylikuntoon? mä tunnistin niistä itellä väsymyksen, janon, en kehity, en nauti, syke ei nouse, en hikoile tai sitten syke pomppii ja hikoilen kun porsas :wtf:
 
Sehän siinä onkin, kun oikeastaan voin mainiosti, poislukien tuo psyykkinen puoli ja ahdistus liikunnasta. Mä nukun hyvin, noin 8 tuntia yössä, ja viime yönäkään en herännyt kuin kerran vessaan, vaikka monet ramppaa näillä viikoilla parin tunnin välein pissalla. :D Päivisin ei myöskään väsytä enkä ole nukkunut päiväunia kuin pari kertaa koko keväänä ja kesänä. Syke nousee suht helposti ja nousi jo ennen raskauttakin, mutta myös laskee helposti. Ärsyynnyn melko helposti, mutta senkin voi pistää raskauden piikkiin. Usein nimittäin tiedostan jo hermostuessani, että taitaa olla raskaushormonit, jotka pistää itkemään, kun esim. appelsiini onkin mennyt huonoksi. ;)

Kehittymistä lajeissa onkin sitten vaikeampi arvioida. Jaksan kyllä esim. uida nyt kauemmin ja nopeammin kuin keväällä, mutta se voi johtua siitä, etten ole uinut ennen raskautta säännöllisesti. Salilla painot ovat junnanneet paikallaan jo pitkään, mutta nyt on ollut pakkokin muuttaa salitreeniä enemmän pumppailuksi. Palautumisesta en myöskään tiedä. Aina sitä seuraavana päivänä on tullut tehtyä se, mitä pitikin, vaikka alkuun tuntuisikin raskaalta, eikä olo ole treenin jälkeen ollut huonompi kuin sitä aloittaessa.

Nautin liikunnasta välillä niin, että mietin, että onko tässä edes mitään ongelmaa. Väsyneinä aamuina sitten taas ajattelee, että ei hitto, onko mun ihan pakko.

Kyselin tänään neuvolassa taas ohjeita liikunnasta, kun oli uusi kätilö, mutta sekin sanoi saman vanhan mantran, että tee mitä lystäät, kunhan ei supista kipeästi. Taidan kuitenkin nyt ainakin tehdä tuon höllennyksen, jota ehdotat. En myöskään osta kolmatta 10-kerran korttia uimalaan, vaikka mulla on vanhassa jäljellä enää yksi kerta. Toi uiminen kun on ollut se juttu, jota olen nyt kuukauden aikana tehnyt kaiken muun lisäksi ja josta olen saanut nuo kahden treenin päivät.

Uskon kaikkiin noihin sun kohtiin A-F, mutta etenkin toivon sisäistäväni kohdat B, D ja E. :haart:
 
Tiuskis, mihin noi ylläolevat oireet mitä luettelit voi viitata? ylikuntoon? mä tunnistin niistä itellä väsymyksen, janon, en kehity, en nauti, syke ei nouse, en hikoile tai sitten syke pomppii ja hikoilen kun porsas :wtf:

Ei välttämättä vielä ihan ylikuntoon, mutta nuo helposti viittaa siihen, että sinne päin on menossa. Jos noita oireita alkaa olla päivittäin, se on viimeistään merkki siitä että kannattaa löysätä. Kannattaa oikeesti miettiä olisko jotain muutakin kiinnostavaa elämään kun liikunta. Siis joku muu harrastus. Itse löysin musiikin näin vanhalla iällä ja menin pianotunneille. Koska sitäkin on pitää treenata jotta oppii soittamaan, se aika on pois liikunnan suorittamisesta ja ajattelemisesta. Laulutunnilla en ajattele oikeasti yhtään mitään muuta, vaan nautin täysillä siitä endorfiinihumalasta, mikä minä saan laulamisesta. Ikinä en ole liikunnasta saanut samanlaista fiilistä. Siksi mun on aina niin vaikea ymmärtää ihmisiä jotka jää liikuntaan koukkuun sen hyvänolon tunteen vuoksi :). Mulle se on aina ollut enemmän tai vähemmän suorittamista, aina enemmän ja paremmin.
 
Nautin liikunnasta välillä niin, että mietin, että onko tässä edes mitään ongelmaa. Väsyneinä aamuina sitten taas ajattelee, että ei hitto, onko mun ihan pakko.

Tää on niin tuttu tunne!

- - - Updated - - -

hmm ylikuntoa mä veikkailin jo kevättalvella.. viime yö meni valvoskellessa väsytti pirusti muttei uni tullut, samalla ajatukset johti väistämättä jo treeniin, mitäs tänään tekis, pyöräliskö, käviskö juoksee vai punttia :face: aikamoista soopaa oikeesti tämmönen, tästä on päästävä eroon koska tää syö henkisesti ja fyysisestikin ihan suoraan sanottuna helvetisti. Mul on kaiken lisäks semmonen olo että oon ihan näivettyny ja ihmiset pitää mua sairaana, mietin jo että kehtaanko kavereitakaan nähdä ( pitempi aika viimenäkemästä) vai mitähän ne musta kelailee.. yövuorojen aikana kun paino tulee alas väkisinkin, 10 tuntisia öitä ja siihen liikkumiset päälle sekä huonot syömiset kun ei vaan ruokahalua ole eikä uppoo, kaikki etoo.
Eilen mä joogasin ulkona, huomasin miten mä olenkaan jumissa ja sen jälkeen oli vapautunut ja helppo hengitellä :) se oli kiva tunne, suorittamisen makua kun on joka jutussa. aina paremmin kun viimeks.
 
Pystyitkö oikeasti pitämään eilisen joogaa lukuunottamatta muuten treenivapaana? Hieno juttu, jos näin oli! :)
Äläkä nyt missään nimessä ainakaan jätä tapaamasta ystäviäsi! Jos sulta jää sosiaaliset suhteet pois sen takia, että häpeät itseäsi, tulee olemaan vieläkin vaikeampaa saada normaalista elämästä kiinni! Kyse on kuitenkin sun ystävistä, ja jos he jotenkin huolestuvat olemuksestasi, heillä on siihen syytä, ja varmasti myös halua auttaa sua.

Mä kävin tänään käyttämässä sen viimeisen uintikerran ja huomasin, ettei oikein kulkenut. Syke ei noussut tavalliseen tapaan ja jotenkin vain tökki. Onneksi en uinut hampaat irvessä samaa matkaa kuin aiemmin, vaan jätin suosiolla hiukan lyhyemmäksi. Vesijuoksukin maistui puulle, joten lähdin pois. Tänään on ollut muutenkin huono päivä ja kaikki harmittaa. Vieläkin vähän kaivertaa, että jäi treeni vajaaksi, mutta kai sen yli pääsee. Huominen tulee olemaan vielä vaikeampi, kun pitää olla menemättä sinne uimaan.
 
no en pystynyt :( ajattelin että huomenna on pakko pitää lepopäivä. Olen tyytyväinen kuitenki sillä nyt oon keskittyny syömiseen enempi, enemmän ruokaa eli isommat annokset ja joka aterialla reilusti lisää hiilareita ja kaks palaa leipää, kolmen tunnin välein pöperöä ja ainaki on mieli virkee jossei muuta. Tähän pyrin :) tänään oon vaan loikoillu sohvalla, venytelly, lukenu, surffaillu. Kyl tääki on ihan jees ajankäyttöä.

Hyvä että säkin yrität kovasti vähentää liikkumista :) tsempataan toisiamme ja mitä hittoo siitä vaikkei treenaa täysillä tai ollenkaa, ei siihen kuole eikä maailma kaadu eikö vaan? :D
 
tsempataan toisiamme ja mitä hittoo siitä vaikkei treenaa täysillä tai ollenkaa, ei siihen kuole eikä maailma kaadu eikö vaan? :D

Näin juuri! Se oma maailma vaan on niin vinksallaan, että ei siihen paljon tarvita, kun jo kallistutaan pois raiteilta...

Onko sulla muuten joku tietty aika päivästä, kun yleensä treenaat? Mä nimittäin olen koko treenitaustani urheillut vain ja ainoastaan aamuisin, jollei ole ollut joku pakottava syy, etten ole ehtinyt treenaamaan kuin vasta illalla. Aamuista onkin sen takia tullut nyt kaikkein vaikeimpia, kun pitäisi jäädä kotiin eikä lähteä salille tai lenkille. Päivä on pilalla, jos se ei ala heti treenillä. Tämän vuoksi on myös ollut tosi vaikeaa keksiä treenin tilalle mitään aktiviteettia. Herään tavallisesti jo kuuden maissa, niin en oikein voi käyttää treenaamiseen mennyttä aikaa esim. ystävien näkemiseen, kun en niitä muutenkaan näkisi aamuisin kukonlaulun aikaan. Tänään tein sauvakävelyn aamulla ja mielessä pyöri koko lenkin ajan, että nyt täytyy olla tosi tehokas, kun ei ole uintiakaan tälle päivälle. Vedin sitten ihan liian pitkäksi lenkin, 1h 45 min, vaikka pyhästi vannoin lenkille lähtiessä, että vähemmän on nyt enemmän. Mietin myös, että hyvässä (tai siis huonossa) lykyssä, mulla on raskautta jäljellä vielä neljäkin viikkoa, ja että en mä nyt vielä voi alkaa himmailla, kun sitten neljän viikon jälkeen tulee vielä synnytyksestä toipumiseen menevä aika eli lisää pakollista lepoa. Tää tuntuu ihan mahdottomalta. :(
 
Oot ihan samanlainen kun mä! Mulla myös tuo aamutreenaus, ei ilman sitä päivä tunnu käynnistyvän ja se on ollu hyvä tapa alottaa päivä :) en mä yleensä iltasin tykkää treenata, aamut on parhaita. Heti aamusta iski ahdistus ja aloin siivoomaan, tää touhu on ihan perseestä :( aattelin että en mä voi kokonaan kerralla muuttua, nyt oon lisänny ruokaa tosissaan ja enempi ja useemmin syön, jahka tää liikkuminenkin ilman ressiä jossain vaiheessa luonnistuu.. Helposti sitö miettii että mähän oon ihan varmasti ihan normaali :D tänä aamuna kun. Ieli teki pyöräilee kövin vaa'alla, laitoin itelle tavotteeks että jos on alle tietyn lukeman ei airobista ja sehän oli.. Joten ei muutako ruokaaa napaan! :)
 
Hyvä päätös sulta tänään! :hyvä: Toisaalta, vaikka vaaka olisi näyttänyt mitä, toi olisi silti ainoa oikea ratkaisu sun tilanteessa.:)

Mäkin kävin aamulla vaa'alla ja se taas näytti kilon enemmän kuin tiistaina. Voi olla kyllä turvotustakin, eikä mun pitäisi siitä kilosta muutenkaan huolestua, mutta silti se alkoi ärsyttää. Ennen raskautta en käynyt vaa'alla kuin kerran parissa viikossa tai harvemmin, mutta nyt, kun painoa seurataan viikoittain neuvolassakin, siitä on tullut mullekin päivittäinen tapa. Ja se, että sain kerran maaliskuussa neuvolassa satikutia painon liiallisesta noususta on iskostunut mieleen niin, etten haluaisi painon nousevan yhtään. Se neuvolan terveydenhoitaja alkoi silloin oikeasti nillittää mulle jo hedelmistäkin, että en saisi syödä esim. banaania, päärynää tai viinirypäleitä, kun niissä on liikaa sokeria. No, olen todellakin syönyt banaaneja, aina yhden aamulla ennen treeniä ja päärynöitä ja viinirypäleitäkin menee melkein päivittäin. Tuo painoon puuttuminen kirpaisi vaan todella syvältä ja "haava" on yhä auki.
 
Niin... En lukenut ihan sanatarkasti kaikkea. Mutta muutama vinkki:

Hankkikaa elämäänne myös jotain muuta kuin liikunta. Innostukaa uusista jutuista! Sisustuksesta, käsitöistä, kirjasta, valokuvauksesta, ostakaa joku dvd-sarja ja katsokaa se, menkää treffeille, kirjastoon, kaupungille, leffaan, mustikkaan. Tehkää pitkän kaavan mukaa ruokaa, se on oikeasti tosi terapeuttista. Maalatkaa taulu. Ostakaa aikakauslehti (suosittelen Kotiliettä, siinä on juttuja normaaleista ihmisistä ja joskus niiden ongelmista.)

Älkääkä lukeko fitness-blogeja. Jos joku treenaakin nyt fitnesskisoihin ja jumppaa 16 tuntia viikossa, niin se ei tarkoita, että hän olisi kovin hyvässä kunnossa enää kahden kuukauden päästä.

Okeasti. Jos teille tulee kaksi kiloa lisää, niin kukaa ei huomaa. Ketään ei kiinnosta, koska useimmilla on muita asioita mietittävänä. Vaa'an voitte heivata vaikka roskikseen.

Älkää pitäkö kevyttä viikkoa, pitäkää kevyt kuukausi. Maatkaa sohvalla, tuijottakaa kattoa, syökää hyvin. Kokeilkaa ateriaa ilman proteiinia - se on oikeasti ihan siistiä hommaa.

Rakastelkaa ja naurakaa.

Tsemppiä kaikille ihanille naisille! Muistakaa kohdella itseänne kauniisti, sillä se on ainoa tie pitkäaikaiseen kehitykseen.

Terveisin nimimerkki kokemusta on.
 
Viiwi: mä olen kuullut neuvolan tädeistä aika paljon samankaltaista, paljon riippuu heidän omista mielipiteistä myös mitä kieltävät raskaana olevilta ja miten asiat ilmaisevat. Kurjaa että on näin, tiedän miten tommonen sanominen jää mieleen hyvin :(

Nium: kiitos sun teksti on hyvä tohon vois pyrkiä :) mä tiedän että nää kaavat toistuu vaan kotona ja kun on tylsää ja aikaa, senpä takia ootan lomaa kun kuuta nousevaa, pääsee pois näistä rutiineista, lepäämään, nauttimaan, en mä oikein sitä osaa kotosalla tehdä. Vaikka ei siinä, pihalla on kyl rentouttava maata lukemassa kirjaa auringonpaisteessa :D eilen sain huonon omantunnon kun söin yhen sijaan kolme jäätelöä, oli niin hyviä. toisaalta mieli sanoi että hyvä hyvä syö syö kun mieli tekee mutta vielä nyt aamullakin pieni morkkis ja kauhea väsymyshän siitä sokerista iski. Mutta eteenpäin sano mummo lumessa. Katselin kyl jo vähän huvikseni terapeuttien sivuja, olisikohan semmosesta hyötyä.. ainakin se vois olla rahan arvonen kokeilu :)
 
Katselin kyl jo vähän huvikseni terapeuttien sivuja, olisikohan semmosesta hyötyä.. ainakin se vois olla rahan arvonen kokeilu :)
Suosittelen lämpimästi jos on vain mitenkään mahdollista. Tuosta suosta voi olla itse haastava rämpiä ylös. Kannattaa lukea kokemuksia ja suosituksia eri terapeuteista.

Edit: Se piti sanoa jo aiemmin että ylikunto on vakava tila josta voi pahimmillaan seurata useiden vuosien toipumisurakka ja totaalinen liikuntastoppi. Ja selkeästi sun oireet viittaa siihen.
 
jossen nyt pariin viikkoon saa asiaan uutta tolkkua varaan ajan. en mä voi olla liikkumatta, tää on ihan hirveetä, ahdistaa ja on kamala olo :( vaikka ei oikeesti tarttis, niin syvästi jo henkistä et aiheuttaa fyysisiä oireita. Vaik oikeesti oon aika tosi väsynyt :( ketuttaa, aivan tolkuttomasti.

kiitos mimmit että teiltä saa tukea :worship:
 
niumilta hyviä pointteja! Mä luulen, että ainakin tuo "hankkikaa elämäänne jotain muuta kuin liikunta" tulee mulla toteutumaan, kunhan tästä vain ensin jakaudun. ;) Pitää vaan siihen asti nyt jotenkin sinnitellä.

Minihiiri, entä jos loman jälkeen säkin hankkisit ihan personal trainerin, joka tekisi sulle ohjelman? Hän myös tietysti tsekkaisi sun lähtökunnon ja ohjaisi sen pohjalta eteenpäin. Voisko siitä olla apua? Saisit tavallaan reseptin, jonka mukaan liikkua, ja sitä olisi myös noudatettava. Ja varmaan saisit samalla myös neuvoja ruokapuoleen. Sun pitäisi itse vaan uskaltaa olla pt:lle täysin rehellinen tästä sun ongelmasta ja historiasta, jotta siitä olisi oikeasti hyötyä.
 
hmm ei tuokaan paha idea :) katson mitä loma tuo tullessaan, toivottavasti ainakin lisäkiloja. Pointti on että tätä salia harrastan ihan vaan omaksi ''iloksi'' ( ilo on muuttunut jo tuskaksi kauan sitten ) ja näin ollut ennenkin. On off kausia, käyn ja teen täysillä, kyllästyn, en tee mitään ja taas alottelen uudelleen. Yritän miestä saada mukaan salihommaan niin tulis käytyäkin vähemmän yhdessä.. Personal trainereita löytyy tuttavapiiristä useita mutta toi rehellisenä oleminen nille ei kyllä ehkä onnistuis tässä tapauksessa :wtf: jotenkin vähättelen koko asiaa vaikka tiedän ettei tää oo leikin asia, tyhmää touhua. Ruokapuoli on parina päivänä ollut parempi, oon jopa käynyt herkuttelemassa ja syönyt mitä on eteen tuotu, päätin etten niitä enää jaksa miettiä ja ruoka on hyväks sanokoon peikko päässä mitä sanoo ! :)

mitenkä Viiwillä mennyt, vähemmällä liikunnalla? :)
 
En voi sanoa, että olisi mennyt nyt paremmin. :(

Tuota PT:ä ajattelin sulle senkin vuoksi, että usein terapia on TODELLA pitkä (ja myös harmittavan kallis) prosessi, ja ajattelin, että tuo omavalmentaja auttaisi sua ehkä akuuteimmassa hädässä. Mutta kannattaa tosiaan valita ehkä joku muu kuin tuttu siinä tapauksessa!
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom