rasvaa saan varmasti liian vähän mutta yritys on kova sitä lisäillä, pähkinöitä oon alkanut syömään myös mut rasvasen ruuan himoakin on, oon himoinnu pitsaa ja hampurilaisia ( öö wtf??!!) monta päivää :wtf: 
Sokerin himo on kadonnut päivässä, kunnoon syönyt enempi just leipää, puuroa, juonu vihreetä teetä ja jauhanu purkkaa :D aika tiukalla mä itseänipidinkin, pieniä annoksia ja pääosa tuli kasviksista, maitotuotteista ja muusta proteiinista. Jospa nyt rohkenen kokeilemaan proden vähentämistä, öljyn lisäämistä ja syön enempi tai useemmin. Ajatuksena kuulostaa hyvältä mut katsotaan toteutuuko
mulla on menny viime vuodet vähä persiilleen syöminen, tai no sitten menee ku mä yritän sitä vahdata. vahdata miksi, en tiiä itekään :D noista vähistä hiilareista ja hirveestä liikkumisesta tuli riippuvuus ja vieläkin mä kyllä jään miettimään mitä olen syönyt ja voin muistella monen päivän ruuat.. huoh. Pastasta syön yleensä sitä proteiinipastaa tai ruispastaa, joskus spelttipastaa tai bataattitattari-nuudeleita. uudet potut on hyviä mutta riisii en oo syönyt vuosikausiin, ravintolassa voin syödä mut kotona ei jotenki uppoo, vaikka joku risotto ei pahaa ookkaan. Kvinoaa tai couscousia oon joskus syöny sen sijasta ikäänkuin.. maalina häämöttäisi lihaksikas vartalo, kiinteä sellainen, nyt usean viikon oleilun ja runsaan, ehkä jopa liiallisen, syömisen seurauksena on semmonen inhottava kertymä vatsassa. Ei sillä, salaa tykkään ku ei päkki loista suonineen mutta salaa mä haluisin olla kiinteempi. Vaikkei tässä ajassa mitään pahaa oo voinukkaa vielä käydä :Dkiitos!
mopsi: musta toi leivän määrä tuntuu karmeelta :D mutta toi vaasan kaurasydän leipä on vaan hyvää ja siitä ei maha sano pahaa
sensor: kiitos vinkistä, yritän ottaa siitä vaarin
ei mulla suurta kiirettä ole, välillä mietin lepäilenkö turhaan ja tosiaan taka-alalla kolkuttaa ajatus olenko vaan laiska :D vaikkei siitä taida olla kyse, samoja oireita kun sulla ja oikein mikään ei tunnnu kiinnostavan. Tai no pikkuhiljaa enempi ja enempi ja huomaan nauttivani tästä joutenolosta
Kuulostaa sun tarina hurjan tutulta, ihanku suoraan mun elämästä. Kaikki liian kovaa ja tappiin asti.. raskasta. Jotenkin se ruoka mua kontrolloi, en ehkä koe että liikunta enää vaan nimenomaan ruoka. Oon nyt vähentäny prodea ja lisänny kuitenki hh, en oo laskenu rehuja niihin vaan pyrkiny ottaa perunaakin enempi, ok toisinaan ja toisinaan ei. Mä oon sallinu syödä kuitenkin popparia ja karkkia elokuvia katsellessa, niistä ei oo tullut morkkista mut miks hitossa terveellisestä tulee? Loputon suo tää taistelu, hetki pinnalla ja hetken ajan vajoo taas. ammattiapua en ole vielä hakenut, alku alkoi hyvin mutta jossei tästä suosta nyt päästä takas raiteille niin sit marssin lekuriin.
Tsemppiä Minihiiri!! Ei se oli huono asia hakea ammattiapua vaan suoranaista viisautta. Sillä keinoa varmasti nopeutat prosessia ja sehän on fiksun ihmisen toimintaa. Ei kannata jäädä yksin rämpimään suohon kun kerta Suomessa on niin hyvä ja mietitty systeemi että näissä tilanteissa apua saa. Ammatti-ihmiset on sitä varten olemassa
olisi kiva kuulla teistä muista, pakkomielteisistä ( anteeksi :D ) myös! keskivartalo on ainoa kohta johon nyt kaipaisin muutosta, vieläkin inhottaa katsoa peiliin ja mahaan kun ei piirry vatsalihakset enää niin selvästi, siellä ne on mutta pienen kerrostuman alla. Mutta olkoon, mä huomaan että musta on tullut enemmän salliva ja olen jopa taas iloinen, nautin kun pääsen mieheni kanssa jonnekin ulos kahville, syömään pastaa, yms kun päässä ei kukaan huuda että ''et sä voi sitä syödä sä lihot, se ei ole proteiinia'' tyylisesti :dance2: mutta eteenpäin sanoi mummo lehtikasassa, lumia odotellessa! 
