Koulutuksen suhde palkkaan ja työn mielekkyyteen

[Hippa]

Pikkuhiljaa alkaa koulumaailmassa väistymään ulkoa opeteltavan nippelitiedon kulttuuri. Meidän opinnoissa jo oli havaittavissa suuntausta, jossa tenttien vaihtoehtona oli usein essee tai tenttejä tehtiin ryhmässä/pareittain, jolloin tenttitilanne toimi myös oppimistarkoituksessa. Opettajille on paljon helpompi arvioida koetta/tenttiä, jossa kysymykseen on selkeä vastaus.

Ainakin peruskoulun arvioinnissa korostetaan sitä, että todistusnumero ei enää koostu pelkistä koenumeroista, vaan arviointiin vaikuttaa useampi eri osa-alue.

Joku päivä näkyy ehkä siellä korkeammalla asteella

Tuo Alyssan kuvaama opiskelumalli kuulostaa tosi hyvältä. Käytännön tarpeista sen opiskelun pitäisi lähteäkin.

 

[func]

Suomessa on melkoinen määrä opettajia jotka eivät tunne alaansa niin hyvin että pystyisivät tuolla tavalla arvioimaan opiskelijan osaamista.

 

[ibnz]

No akateemisten alojen ei ehkä pitäisi kuitenkaan lähteä käytännön tarpeista, vaan tieteenalan hahmottamisesta ja siihen syventymisestä. Periaatteessa meillä on ammattikorkeakoulu työelämän tarpeisiin. Erilaisia opiskelutapoja saisi tietysti olla, mutta lähtökohtana ei ainakaan yliopistossa pitäisi olla senhetkinen (työelämän) käytännön tarve.

 

[D.Yates]

Eikä ole muuten yhdessäkään työhaastattelussa tarvinnut mitään koulupapruja näyttää... Olis mennyt hyvät arvosanat ihan hukkaan, jos niitä ois;)

Kyllä multa vaan on aina paperit kysytty, ehkä en ole niin ilmiselvän pätevä. ;)
Me ollaan siitä huono esimerkki, että tuohon aikaan kaikki revittiin töihin viimeistään kolmannella vuosikurssilla. Nyt kun meillekin valitaan kesäjamppoja, niin ne on valmistuneita ja kymmenistä hakijoista haastatteluun pääsee vain kovilla papereilla. Karut on ajat, en varmaan pääsisi enää ekaan työpaikkaan jos nyt valmistuisin.

Alyssan esimerkki on sinänsä mielenkiintoinen, mutta aika speciaalitapaus. Paljonko cityssä on suomalaisia juristeja hommissa, arviolta? Jokunen kymmenen max?

 

[aja_tollah]

Pikkuhiljaa alkaa koulumaailmassa väistymään ulkoa opeteltavan nippelitiedon kulttuuri. Meidän opinnoissa jo oli havaittavissa suuntausta, jossa tenttien vaihtoehtona oli usein essee tai tenttejä tehtiin ryhmässä/pareittain, jolloin tenttitilanne toimi myös oppimistarkoituksessa. Opettajille on paljon helpompi arvioida koetta/tenttiä, jossa kysymykseen on selkeä vastaus.

Ainakin peruskoulun arvioinnissa korostetaan sitä, että todistusnumero ei enää koostu pelkistä koenumeroista, vaan arviointiin vaikuttaa useampi eri osa-alue.

Joku päivä näkyy ehkä siellä korkeammalla asteella

No siinä vaiheessa se näkyy kyllä pärstöissäkin lisääntyneen plastiikkakirurgian muodossa:http://fi.wikipedia.org/wiki/Haloefekti. Tuossa mallissa nätit oppilaat saisivat etulyöntiaseman rumiin nähden jo numeron muodossa.

 

[JS88]

Juurikin näin. Osa luennoitsijoista sen myöntää, ja voisin sanoa, että monella kurssilla, jossa tentti on ollut vain muodollisuus, olen oppinut paljon enemmän hyödyllisiä asioita, kuin monella muulla. Luennolla voi opetella asioita, joita tarvitsee, eikä niitä, joita tentissä kysytään.


En tarkoita tuota "mihin me muka tätä ikinä tarvitaan" -asennetta, koska moni asia on toki sellainen, joka näyttää aluksi turhalta, mutta joka tarjoaa erinomaisen pohjan rakennettavalle tietotaidolle. Siinä olen samaa mieltä, että yliopistotutkinton tarkoitus on juurikin nimenomaan tuo antaa laaja-alainen pätevyys...

Krideltä kyllä hyvä posti. Meille sanoi jo opokin koulussa että turha niinkään murehtia niitä arvosanoja, kunhan kurssit on suoritettu, saa alaan liittyvää työkokemusta mm harjoitteluista yms, niin ei ne arvosanat niin tärkeitä ole. Enemmän taitaa vaikuttaa moneen paikkaan jo hakemus kuin ne arvosanat todistuksessa.. Tottakai poikkeuksia on aina.

Nykyiseen työpaikkaan hain ja AMK:n paperit sitten oli näytillä sielläkin, tosin jo ennen valmistumista, eli kaikki kurssit ei ollu edes vielä suoritettuna. Jännitin että mitä sanotaan kun aika paljon tuota 1 ja 2 numeroa oli arvosanana. No herrat oli sitä mieltä että näyttää hyvältä, kun ei oo edes hylsyjä yhtään :D Sitten kun työpaikka varmistui ja kirjoitettiin sopparia, niin kysyttiin, että oonko muuten jo ehtiny valmistua.. Edes sekään ei siis tuntunu olevan niin oleellista, ne oli meidät 4 halunnu sadan joukosta ja kukaan ei loistanu millään vitosen keskiarvoilla. Kiinnostuneisuus asioita kohtaan ja ennemmin tehdyt työt/ omaksi iloksi touhailut painoi ainakin tällä kertaa vaakakupissa paljon enemmän.

Vielä tuntuu itsestä ainakin siltä, että sain itseä kiinnostavaa työtä, mahdollisuuden edetä uralla, kokemukseen ja työhistoriaan nähden hyvän palkan. Toistaiseksi ei ole edes vituttanu lähteä töihin, no se ehtii muuttua vielä, mutta ennätys tämäkin aika jo on :D

 

[Mattih3]

No akateemisten alojen ei ehkä pitäisi kuitenkaan lähteä käytännön tarpeista, vaan tieteenalan hahmottamisesta ja siihen syventymisestä. Periaatteessa meillä on ammattikorkeakoulu työelämän tarpeisiin. Erilaisia opiskelutapoja saisi tietysti olla, mutta lähtökohtana ei ainakaan yliopistossa pitäisi olla senhetkinen (työelämän) käytännön tarve.

No kyllä ne työelämän realiteetit tulee ottaa myös huomioon sitä koulutusta suunniteltaessa. Ei yliopisto voi olla mikään norsunluutorni jossa vain tehdään puhdasta tiedettä täysin erillään yhteiskunnan tarpeista. Suurin osa valmistuneista kuitenkin työllistyy ihan normi työntekijäksi, ja näin se tietysti pitääkin olla. Opetusta suunniteltaessa pitää sitten sovittaa yhteen nämä eri sektorien tarpeet. Toki se tieteenalan perusasioiden syvällinen ymmärtäminen pitää olla perusvaatimus (tai pitäisi, aika heikolla osaamisella Suomessa kyllä pystyy maisteriksi valmistumaan), mutta tämä ei kyllä nähdäkseni ole mitenkään ristiriidassa työelämälähtöisyyden kanssa. Kuten tuossa aiemmin jo kirjoitin, niin se perusasioiden ymmärtäminen nimenomaan luo myös kyvyn oppia uutta ja soveltaa sitten työpaikoilla.

Eli ei toki pidä mennä siihen että suoraan koulutetaan jonkun tietyn yrityksen toiveiden mukaan valmiita työntekijöitä, mutta kyllä niitä yrityksienkin toiveita valmistuneiden osaamisesta kannattaa kuunnella kun opetussuunnitelmaa tehdään.

 

[Wrest]

Itseasiassa, nyt kun sanoit, taitaa täälläkin ainakin suurimmat aa-toimistot kysyä uraansa aloittelevilta juristeilta jotain arvosanoja jo hakemuksessa, ainakin näin oli n 5 vuotta sitten kun viimeksi duunia olin hakemassa. Tosin silloinkin haastatteluun (ja ihan töihin asti) pääsyyn olisi riittänyt jopa mun aika keskinkertaiset arvosanat hyvän hakemuksen saattelemana.

Mutta kun 2+ vuotta työkokemusta alkaa olla plakkarissa, en usko että niitä arvosanoja kovin moni Suomessa enää kyselee. Koulussa pingottaminen ja ulkoaopettelu on yksi asia, todellinen pärjääminen työelämässä ja relevantti osaaminen ihan eri lukunsa. Itseasiassa vetämissäni rekryprosesseissa kovimmat suorittajat (paperien perusteella) ovat aina tippuneet ennen ihan viimeisiä vaiheita. Tahtovat olla monesti enemmän ns. akateemista ainesta tai sitten ehkä hyviä just aa-maailmaan tms.

Tuo CV-asia muakin vähän mietityttää. Kaikki tuntuvat puhuvan etenkin tuosta opiskeluajan työkokemusta vaikka sen luulisi saavan kiinni pari vuodessa. Toisaalta etäisemmältä opiskelupaikkakunnalta on jo vaikeampi alan töitä.
Noista aa-toimistojen -tai ylipäätään yksityisten - rekrytoinnista mulla ei ole mitään hajua. Olen kuitenkin saanut sellaisen käsityksen, että joihinkin firmoihin on jo kovalla etusijalla ne, jotka ovat opiskeluaikana olleet harjoitelussa ko. firmassa. Yhden aika keskeisen oikeusministeriön alaisen viraston rekrytoijalta taas olen kuullut, että niistäkin paristasadasta hakemuksesta CV:tä mittaillaan jo pilkkuvirheiden tasolla. Haastattelussa painottuu työnhakijan kiinnostus ja oma tieto viranomaisen toiminnasta. Jäljelle jäävistä juristeista karsitaan usein soveltuvuustesteillä ja siinä vastavalmistunut ensimmäistä virkaansa hakeva kolmikymppinen OTM voi syrjäyttää ihan hyvin iäkkäämmän OTT:n, jolla on enemmänkin kokemusta, jos testataan vaikka soveltuvuutta esimiestehtäviin.

Suomessahan lakimiehet tehdään (edelleen) kovettamalla niiden persenahka eka pääsykoe ja myöhemmin tenttiin pänttäämisessä. Mun mielestä aikansa elänyt malli, mutta ilmeisesti common law - systeemin mukanen case pohjainen malli katsotaan edelleen sopimattomaksi.

Vitut Common law:sta. Kyllä Civil law - systeemin opiskelustakin voi tehdä käytännönläheisempää ja monissa EU-maissa on tehtykin. Työelämän kannalta ongelmallisemmalta mun mielestä tuntuu tuo tutkinnon laajuus ja yleisluntoisuus. Lakimieheksi opiskeltaessa kun joutuu raapaiseman oikeusjärjestyksen pintaa sieltä sun täältä. Varsinkin hallinnon osuus on nykyään niin laaja, ettei kaikissa tiedekunnissa edes saa kunnon opetusta monista erityishallinto-oikeuden aloista. Mulle kyllä kelpaisi se, että pakollisten aineiden ja opintoviikkojen määrä supistettaisiin ja syventäviä lisättäisiin. Muutenkin opetusta tuntuu olevan - esimerkiksi Joensuun tutkinnonanto-oikeuden valossa - ennemminkin hajaututettu kuin keskitetty. Suomen koko ja resurssit huomioon ottaen voisi olla parempi, jos eri yliopistoissa pystyisi suuntautumaan paremmin eri oikeudenaloihin ja keskittää opetusta oikeudenalajaotusten mukaan. Näin olen käsittänyt, että joissain maissa niin tehdään ja loppuvaiheen opintoihin voi saada enemmän soveltavuutta ja syventävyyttä. En ole tiedekunnan kirjoilla opiskellut ja voin puhua paskaa, mutta sellaisen kuvan olen saanut, että mahdollisuudet "erikoistumiseen" tähtäävän opetuksen saamiseen kärsivät paljon "matkalaukkuprofessoreista" ja henkilökunnan/resurssien niukkuudesta. Lisäksi tuntuu, että nykyään tuleekin yhä enemmän noita tuplatutkinnon suorittajia OTM+YTM tai OTM+KTM.

 

[vilho_kanuuna]

Olen samaa mieltä tuosta yliopistojen opetuksen käytännönläheisyyden lisäämisestä. Aika harvoin valmistuneet kävelee punasta mattoa pitkin suoraa ylimpään johtoon.

Lisäksi lisäisin opetukseen näitä aikaisemmin mainitsemia asioita, vuorovaikutusta, verkostoitumista, sidosryhmien tunnistamista jne. Ilmeisesti kuitenkin projekti- ja ryhmätyötyyppinen opiskelu on lisääntynyt ja hyvä niin.

 

[Weak]

Kai se nyt ihmisestäkin riippuu, että katotaanko todistusta vai ei. Ts. millainen tausta esimerkiksi tyypillä on. Edelleen näkisin, että varsinkin tekniikan alalla se todistus on avain työelämään, sen jälkeen sillä ei niin väliä ole. Joskus kysytään, joskus ei, mutta tuskinpa se juuri mihinkään mitään vaikuttaa.

 

[Paradox]

Haastattelussa pyydän kyllä todistukset nähtäväksi. Nuorempia palkatessa arvosanoilla on enemmän painoarvoa, kun taas työkokemusta omaavalla on hyvä jos on joku suosittelija. Palkaan/haastattelen lähinnä ylempiä toimihenkilöitä.

 

[Weak]

Haastattelussa pyydän kyllä todistukset nähtäväksi. Nuorempia palkatessa arvosanoilla on enemmän painoarvoa, kun taas työkokemusta omaavalla on hyvä jos on joku suosittelija. Palkaan/haastattelen lähinnä ylempiä toimihenkilöitä.

Esim. jos haastateltavalla on 5v työkokemus, kuinka paljon sinä arvotat todistusta ja sen arvosanoja? Mun mielestä aika yks lysti mitä siellä todistuksessa on, jos hakijalla on vaikka 5v työkokemus aiheesta ja on muuten pätevä.

 

[dammann]

Kai se nyt ihmisestäkin riippuu, että katotaanko todistusta vai ei. Ts. millainen tausta esimerkiksi tyypillä on. Edelleen näkisin, että varsinkin tekniikan alalla se todistus on avain työelämään, sen jälkeen sillä ei niin väliä ole. Joskus kysytään, joskus ei, mutta tuskinpa se juuri mihinkään mitään vaikuttaa.

Multa kysyttiin todistukset näytille ekan kerran, kun alan työkokemusta oli jo yli 13 vuotta. Kyseessä oli saksalainen autoalan firma, ja tarkastivat jokaisen kurssinkin arvosanan erikseen. Siinä muuten meni aikaa.

 

[Ninni_]

Pikkuhiljaa alkaa koulumaailmassa väistymään ulkoa opeteltavan nippelitiedon kulttuuri. Meidän opinnoissa jo oli havaittavissa suuntausta, jossa tenttien vaihtoehtona oli usein essee tai tenttejä tehtiin ryhmässä/pareittain, jolloin tenttitilanne toimi myös oppimistarkoituksessa. Opettajille on paljon helpompi arvioida koetta/tenttiä, jossa kysymykseen on selkeä vastaus.

Ainakin peruskoulun arvioinnissa korostetaan sitä, että todistusnumero ei enää koostu pelkistä koenumeroista, vaan arviointiin vaikuttaa useampi eri osa-alue..

Ite opiskelen luokanopettajaksi, ja tuota samaa asiaa meillekin korostetaan koko ajan. Tärkeää ei ole se, mitä ja kuinka paljon muistaa ulkoa vaan se, että osaa ratkaista ongelmia tehden yhteistyötä, hakea tietoa, soveltaa jne. Sillä pärjää myös työelämässä.

Itse ainakin tulevana opettajana pyrin pois siitä vanhasta "hauki on kala, hauki on kala" -kaavasta. Eri asia on sitten koulusta tuleva painostus vanhojen käytäntöjen suhteen, "kun aina ennenkin on tehty näin". Lisäksi OPSin mukaan opetettavat asiat on aikataulutettu ja mm. opettajan oppaat tehty sen pohjalta. Paljon haasteita on siis luvassa... Mutta hiljaa hyvä tulee ja toivottavasti tämä uusi opettajasukupolvi pitää päänsä eikä taivu tekemään toisin. Kaikkihan ei tokikaan mene läpi, mutta tällä sitä muutosta saadaan pikkuhiljaa aikaan.

Korkeakouluissa toivon mukaan opetustyylit on jo ajan tasalla. Tiedä sitten muiden alojen koulutuksista?

 

[Weak]

Multa kysyttiin todistukset näytille ekan kerran, kun alan työkokemusta oli jo yli 13 vuotta. Kyseessä oli saksalainen autoalan firma, ja tarkastivat jokaisen kurssinkin arvosanan erikseen. Siinä muuten meni aikaa.

Poikkeus vahvistaa säännön?

 

[Alyssa]

Niin siis oon itekin juristi ja oon ollu mukan rekryämässä taloon uusia lakimiehiä. Ollaan iso kansainvälinen moniala-firma, suomessakin ihan mukavasti liiketoimintaa.

Mukava kuulla että juristin tutkinnon opiskelu uk:ssa on noin käytännönläheistä. Suomessahan lakimiehet tehdään (edelleen) kovettamalla niiden persenahka eka pääsykoe ja myöhemmin tenttiin pänttäämisessä. Mun mielestä aikansa elänyt malli, mutta ilmeisesti common law - systeemin mukanen case pohjainen malli katsotaan edelleen sopimattomaksi.

Ja tosiaan, nää mun latelemat "faktat" tulee ainoastaan suomen työmarkkinoiden näkökulmasta, Cityssä koko kuvio (ja myös palkat) on ihan eri maailmasta. Samoja duuneja tekevä brittikollega tienaa (samassa konsernissa) melkeen tuplat.. Tosin työtuntejakin on huomattavasti enemmän

Aah kappas, taisi se kaydakin ilmi aiemmasta kirjoituksestasi. Olin vaan puusilma. Nyt mua alkoi kiinnostaa mika firma. Tuli mieleen Norton Rose, mutta ei sun tarvitse kertoa

Mina en ole ikina opiskellut suomalaisessa oikiksessa mutta kirjoittamasi vastaa aika hyvin sita kuvaa minka olen saanut. Pidan sita vahan omituisena ottaen huomioon etta oikeusteoriaa itsessaan ei kukaan juristi tyossaan harjoita (pl. akateemikot). Kenenkaan tyonkuvaan ei myoskaan kuulu lakikirjan ulkoa saneleminen. Teorialla ja tiettyjen asioiden ulkoa osaamisella on toki paikkansa, mutta sen ei pitaisi olla opiskelun paamaara. Tarkeampaa olisi opettaa opiskelijat soveltamaan lakia, koska sita varten laki on olemassa. Toinen mita en ymmarra on se, etta Suomessa ei ilmeisesti kirjoiteta hirveasti esseita ? Ainakin tanne tulleet suomalaiset vaihtarit olivat vahan hukassa kun eteen lyotiin tehtavanantona 5000 sanan essee. IMO esseet ovat paras tapa oppia, paljon parempi kuin koe.

Onhan meillakin sita perseen kovettamista aika paljon varsinkin ennen tentteja. Kesakuu on tenttiaikaa ja toukokuu on yliopistolta vapaata jotta saadaan pantata 24/7 :jahas: Kokeissa pitaa osata ulkoa paljon esimerkkitapauksia, mutta niita pitaa osata myos kayttaa oikein ja soveltaa oikeissa kohdissa jotta ne tukevat omaa argumenttia. Statutory law saadaan kokeen yhteydessa monisteena joten niita ei tarvitse opetella ulkoa, kunhan suunnilleen muistaa mista kohtaa mikakin saados loytyy.

Pikkuhiljaa alkaa koulumaailmassa väistymään ulkoa opeteltavan nippelitiedon kulttuuri. Meidän opinnoissa jo oli havaittavissa suuntausta, jossa tenttien vaihtoehtona oli usein essee tai tenttejä tehtiin ryhmässä/pareittain, jolloin tenttitilanne toimi myös oppimistarkoituksessa. Opettajille on paljon helpompi arvioida koetta/tenttiä, jossa kysymykseen on selkeä vastaus.

Ainakin peruskoulun arvioinnissa korostetaan sitä, että todistusnumero ei enää koostu pelkistä koenumeroista, vaan arviointiin vaikuttaa useampi eri osa-alue.

Joku päivä näkyy ehkä siellä korkeammalla asteella

Tuo Alyssan kuvaama opiskelumalli kuulostaa tosi hyvältä. Käytännön tarpeista sen opiskelun pitäisi lähteäkin.

Poikaystavani vaitoskirja kasittelee osittain tata "modern teaching"-konseptia, jossa opettaja on yha vahemman opettaja ja enemman "facilitator", joka antaa lasten oppia itsenaisesti ja ottaa huomioon lasten yksilolliset tarpeet. Opiskelusta tehdaan vahemman ulkoa opettelua ja enemman interaktiivista vaihtamalla opetustyylia perinteisesta luokan edessa seisomisesta esim. ryhmatyoskentelyyn tai tietokonetyoskentelyyn. Ihan hyva juttu mielestani, kunhan vaan on opettajia jotka kykenevat moisen mallin mukaiseen opettamiseen.

Alyssan esimerkki on sinänsä mielenkiintoinen, mutta aika speciaalitapaus. Paljonko cityssä on suomalaisia juristeja hommissa, arviolta? Jokunen kymmenen max?

Suomessa valmistuneita tuskin yhtaan, koska Englannissa toimivilla pitaa olla englantilaiset paperit. Kansalaisuudeltaan suomalaisia saattaa olla muutama... En tieda. Kohta on ainakin yksi :D

 

[miki]

Toinen mita en ymmarra on se, etta Suomessa ei ilmeisesti kirjoiteta hirveasti esseita ? Ainakin tanne tulleet suomalaiset vaihtarit olivat vahan hukassa kun eteen lyotiin tehtavanantona 5000 sanan essee.

Jopa teknillisellä puolella niitä kirjoitetaan ihan liian kanssa. Tästä on esimerkiksi TTY:llä ollut teknis-taloudellisen tiedekunnon kanssa keskustelua että pyrittäisiin tekemään jotain muuta kuin iänikuisia esseitä, koska innovatiivisemmat harjoitustyöt ovat paljon mielekkäämpiä ja opettavat enemmän. Lisäksi tuo 5000 sanaa suomeksi on aika pitkä essee kun taas englanniksi ei. Tätä ei välttämättä opiskelija aina tajua.

Mielestäni esseet eivät ole lähimainkaan paras tapa oppia. Ennemmin annetaan monimuotoisia ongelmia ratkaistaviksi ja niistä pitää tehdä jonkunlainen esitys ja kyetä vakuuttamaan esim. oma harjoitusryhmä ongelman ratkaisun oikeellisuudesta. Kun opiskelee tiettyä alaa ja joutuu kirjoittamaan 10 esseetä vuodessa viiden vuoden ajan aiheista jotka liippaavat hyvin läheltä toisiaan, niin siinä leipääntyy uskomattoman paljon. Esseet alkavat toistella samoja ajatuksia ja kaavoja. Opintojen loppuvaiheessa olen itse ainakin herännyt siihen, että tällaisista esseista tulee hyvin helposti mitään sanomatonta paskapuhetta, joiden oppimisarvo lähentelee nollaa.

 

[func]

Esseissä usein 67% on tyhjänpäiväistä jankkausta ja lapsellisia itsestäänselvyyksiä, joiden tarkoitus on saavuttaa se vaadittu minimipituus.

 

[Alyssa]

Jopa teknillisellä puolella niitä kirjoitetaan ihan liian kanssa. Tästä on esimerkiksi TTY:llä ollut teknis-taloudellisen tiedekunnon kanssa keskustelua että pyrittäisiin tekemään jotain muuta kuin iänikuisia esseitä, koska innovatiivisemmat harjoitustyöt ovat paljon mielekkäämpiä ja opettavat enemmän. Lisäksi tuo 5000 sanaa suomeksi on aika pitkä essee kun taas englanniksi ei. Tätä ei välttämättä opiskelija aina tajua.

Mielestäni esseet eivät ole lähimainkaan paras tapa oppia. Ennemmin annetaan monimuotoisia ongelmia ratkaistaviksi ja niistä pitää tehdä jonkunlainen esitys ja kyetä vakuuttamaan esim. oma harjoitusryhmä ongelman ratkaisun oikeellisuudesta. Kun opiskelee tiettyä alaa ja joutuu kirjoittamaan 10 esseetä vuodessa viiden vuoden ajan aiheista jotka liippaavat hyvin läheltä toisiaan, niin siinä leipääntyy uskomattoman paljon. Esseet alkavat toistella samoja ajatuksia ja kaavoja. Opintojen loppuvaiheessa olen itse ainakin herännyt siihen, että tällaisista esseista tulee hyvin helposti mitään sanomatonta paskapuhetta, joiden oppimisarvo lähentelee nollaa.

Riippuu edelleen varmaan aika paljon alasta. Voisin kuvitella tosiaan etta teknillisella puolella kaytannon toilla on enemman merkitysta oppimisen kannalta. Oikiksessa taas kaytannon toita on aika hankala tehda, sen takia esseet ovat loistava keino ymmartaa oikeuskaytantoa teorian ja esimerkkien kautta. Meilla siis esseet eivat ole kaikki todellakaan pelkastaan teoriasta jankkaamista, vaan voivat olla tyylia "Pekka teki sita ja tata ja sitten X ja Y tapahtui, neuvo Pekkaa ja muita asianosaisia oikeuksissaan". Vastauksessa kaytetaan esimerkkitapauksia seka teoriaa tukemaan omaa argumenttia.

Itse koen oppivani eniten esseiden kautta, koska niiden kirjoittaminen pakottaa lukemaan laajalti aiheesta ja miettimaan asioita monesta eri nakokulmasta. Esseekirjoitus kehittaa myos kriittisyytta, koska lahdekritiikki on tarkea osa hyvaa esseeta.

Esseissä usein 67% on tyhjänpäiväistä jankkausta ja lapsellisia itsestäänselvyyksiä, joiden tarkoitus on saavuttaa se vaadittu minimipituus.

Joissain ylaasteen esseissa ehka. Meilla ei saa pisteita jankkauksesta tai lapsellisista itsestaanselvyyksista. Esimerkiksi first class (korkein arvosana, pisteissa 70-100%) essee tarkoittaa lahes julkaisukelpoista tyota.

Edit. Lisattakoon viela, etta itsellani ei ainakaan ole ikina ollut vaikeuksia tayttaa minimipituutta enka ole ikina kokenut joutuvani jankkaamaan tai latelemaan itsestaanselvyyksia tayttaakseni sen. Painvastoin, usein asiaa olisi moninkertaisesti sanamaaraan nahden.

Edit2. Sen verran viela ensimmaiseen kappaleeseen alojen eroista, etta business schoolin puolella esseekirjoituksen merkitys on myos vahan eri kuin oikiksessa. Siella tehdaan aika paljon esitelmia ja olenpahan perustanut fiktiivisen yrityksenkin promoamalla yritysideaa ja kirjoittamalla kokonaisen yrityssuunnitelman. Oikiksessa moisia ei oikein voi tehda... Paitsi ehka esitelmia, mutta niita tulee harjoiteltua feikkioikeudenkaynneissa mita teen opiskelujen ohella.

 

[Timba79]

Edit. Lisattakoon viela, etta itsellani ei ainakaan ole ikina ollut vaikeuksia tayttaa minimipituutta enka ole ikina kokenut joutuvani jankkaamaan tai latelemaan itsestaanselvyyksia tayttaakseni sen. Painvastoin, usein asiaa olisi moninkertaisesti sanamaaraan nahden.

Tämä on hyvin pitkälti yksilökohtaista. Minä olen tällainen tavallinen amis, mutta eipä ole ongelmaa saada vaikka 100 sivua juttua valkoisesta rullalangasta. Eli ne joilla kirjoittaminen sujuu niin ne joutuvat jopa miettimään että mitä kirjoittavat jottei todellakin tule sitä diipadaapaa liikaa. Jos nyt opiskelisin ja pitäisi kirjoittaa se essee aiheesta x, nii ei todellakaan olisi se ensimmäinen ongelma saada riittävää määrää sanoja aikaiseksi.

Taa sellainen, jolle on hankala muodostaa sanoja paperille (tai siis ruudulle) voi olla hiton vaikeaa saada se essee täyteen vaikka miten olisi tietoa, taitoa ja osaamista.

Jos minä saisin rahaa siitä minkä määrän tekstiä tuotan sinne ja tänne, niin olisin jo aikoja sitten ollut miljonääri. ;)