Koulutuksen suhde palkkaan ja työn mielekkyyteen

[vilho_kanuuna]

Nojoo tekstistäni ei ehkä niin hyvin tullut ilmi, mutta en tietenkään kuvittele, että pelkillä papereilla töitä saisi, saati sitten johtotehtäviin pääsisi. Mutta tietyntasoisiin tehtäviin yliopistotutkinto on minimivaatimus. Esim. tradenomi voi osaavana ja hyvänä työntekijänä päästä tietylle tasolle hierarkiassa, mutta on täysi mahdottomuus, että pörssiyhtiön toimitusjohtajana olisi tradenomi. Tämä on tietysti ääritapaus, mutta kuitenkin.

Rekrytointiprosessissahan yleensä ensin karsitaan joukosta ne, ketkä eivät ole muodollisesti päteviä. Sen jälkeen valitaan se sopivin tyyppi, joka on mahdollisesti työelämässä jo näyttänyt osaamisensa. Tästä ei varmaan kellään ole eriävää mielipidettä.

Itse olen tästäkin vähän eri mieltä. Tottakai näkemys perustuu pelkästään oman ja lähipiirin kokemuksiin, eli otos ei ole suuri. Mun mielestä ne paperit käydään läpi silloin kun muuta ei ole. Jos hakijalla on työkokemusta juuri haussa olevalta alueelta, niin papereilla ei ole mitään merkitystä.

Miksi ei voisi olla tradenomi pörssiyhtiön toimitusjohtajana? Itse tiedän ainakin yhden tapauksen jossa merkonomi on ollut pörssiyhtiön toimitusjohtaja. Olen itse ollut sellaisessa firmassa hommissa joskus 90-luvun puolivälissä.

 

[ilmo]

Itse olen tästäkin vähän eri mieltä. Tottakai näkemys perustuu pelkästään oman ja lähipiirin kokemuksiin, eli otos ei ole suuri. Mun mielestä ne paperit käydään läpi silloin kun muuta ei ole. Jos hakijalla on työkokemusta juuri haussa olevalta alueelta, niin papereilla ei ole mitään merkitystä.

Miksi ei voisi olla tradenomi pörssiyhtiön toimitusjohtajana? Itse tiedän ainakin yhden tapauksen jossa merkonomi on ollut pörssiyhtiön toimitusjohtaja. Olen itse ollut sellaisessa firmassa hommissa joskus 90-luvun puolivälissä.

Olet ilmeisesti vähän eri ikäluokkaa kuin minä. Ennen ei papereilla varmasti ollut niin paljoa merkitystä, mutta tänä päivänä tietääkseni merkitys on paljon suurempi, varsinkin uran alussa kun työkokemusta ei paljoa ole. Voi olla kyllä, että papereita ei enää siinä vaiheessa niin katsota, kun on jo kunnon työkokemusta alalta, mutta pointti onkin siinä, että sitä ensimmäistä kunnon työpaikkaa ei saa ilman papereita, eli lopputulos on sama - paperit ratkaisevat. Varmaan tänä päivänäki on mahdollista edetä firman "kopiovastaavasta" toimitusjohtajaksi, mutta hyvin epätodennäköistä se on. Tietääkseni kaikilla pörssiyhtiöiden toimareilla on tänä päivänä vähintään KTM:n tai DI:n paperit, useilla sitten vielä tohtorinpaperit ja/tai toinen tutkinto, esim. OTM tai VTM.

 

[pezku^]

No tuo nyt on kyllä aika vahvasti liioittelua. Tuossa esim Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen selvitystä valmistuneiden työllistymisestä: https://www.jyu.fi/fysiikka/opiskelu/sijoittumisselvitykset/vuonna-2011-valmistuneiden-sijoittuminen
Tutkimus- ja tuotekehitys, eli siis teollisuus, on työpaikkana vähän vuodesta riippuen noin kolmanneksella valmistuneista. Akateeminen tutkimus eli jatko-opiskelu on sitten sellainen hieman reilu kolmannes ja opettajia ~20-30%.

Biologiasta ja kemiasta varmaan löytyy vastaavia tilastoja etsimällä. Kyllä se luonnontieteen maisterin koulutus voi moneen insinöörihommaan olla aivan yhtä hyvä tai parempikin kuin DI, koska yleensä asioiden itsenäiseen ymmärtämiseen ja tiedonhankintaan pitäisi olla hieman paremmat lähtökohdat. Vastaavasti moniin asiantuntijatehtäviin, kuten esim sairaalafyysikoksi, ei edes voi tekniikan tutkinnolla ryhtyä. En siis yritä tekniikan opiskelun järkevyyttä tai hyödyllisyyttä tässä mitenkään vähätellä, mutta tuo antamasi kuva luonnontieteistä valmistuneiden mahdollisuuksista ei ole todenmukainen.

Varmasti olet tuossa asiassa aivan oikeassa. Myönnän, että en ole asiaan juuri itse perehtynyt, vaan lähinnä kuunnellut muutaman tuttavan puheita. Etenkin esimerkiksi kemianteollisuuden tutkimuksessa tai terveydenhuoltoon liittyvässä tutkimuksessa luonnontieteellinen yliopistokoulutus on varmasti omiaan. Kyllähän myös niitä isoja kemianteollisuuden johtajiakin toisaalta löytyy luonnontieteilijöistä.

 

[Red28]

Olet ilmeisesti vähän eri ikäluokkaa kuin minä. Ennen ei papereilla varmasti ollut niin paljoa merkitystä, mutta tänä päivänä tietääkseni merkitys on paljon suurempi, varsinkin uran alussa kun työkokemusta ei paljoa ole. Voi olla kyllä, että papereita ei enää siinä vaiheessa niin katsota, kun on jo kunnon työkokemusta alalta, mutta pointti onkin siinä, että sitä ensimmäistä kunnon työpaikkaa ei saa ilman papereita, eli lopputulos on sama - paperit ratkaisevat. Varmaan tänä päivänäki on mahdollista edetä firman "kopiovastaavasta" toimitusjohtajaksi, mutta hyvin epätodennäköistä se on. Tietääkseni kaikilla pörssiyhtiöiden toimareilla on tänä päivänä vähintään KTM:n tai DI:n paperit, useilla sitten vielä tohtorinpaperit ja/tai toinen tutkinto, esim. OTM tai VTM.

Osaaminen ajaa poikkeuksetta papereiden ohi. Viisi vuotta valmistumisesi jälkeen sillä sun koulutuksellas ei ole enää mitään merkitystä rekrytoinnissa. Joku jolla ei sitä ole, saattaa ajaa ohi vain siksi, että omaa enemmän asiantuntemusta.

Tottakai on olemassa firmoja, joille se on ehdoton edellytys. Yksikään oikeasti ammattimainen organisaatio sen sijaan ei aseta mitään "ehdottomia" rajoja, kun haetaan oikeasti huippuosaajaa. Se, että se jossain rekrytointi-ilmossa on vaatimuksena, ei vielä takaa etteikö siitä jousteta tarvittaessa.


Edelleen on mahdollista edetä ilman papereita teejiiksi asti, mutta se on harvinaista. Huomattavasti helpompi tie on käydä pitkän kaavan mukaan kouluja. Ilman muuta on aloja, joissa korkeakoulu on ainoa vaihtoehto, mutta liike-elämässä niitä on lähinnä talous & laki - hommat.


Mitä tulee tuohon ikäluokkaan, foorumin postauksista päätellen olet itse vielä kauppakorkean penkillä / valmistumassa, joten en kauheasti lähtisi vielä huutelemaan työelämän vaatimuksista tietyissä tehtävissä. Niitä ei koulun kursseilla opita ;)


T: Peruskoulupohja, työtehtävässä jossa paperilla vaatimus on korkeakoulututkinto. Firmassa teejii + ainakin 1 johtaja, joilla ei ole korkeakoulutusta. Keskisuuri yritys. Ikää sen verran, että kolmenkympin kriisi ei ole ihan vielä nurkan takana.

 

[vilho_kanuuna]

Osaaminen ajaa poikkeuksetta papereiden ohi. Viisi vuotta valmistumisesi jälkeen sillä sun koulutuksellas ei ole enää mitään merkitystä rekrytoinnissa. Joku jolla ei sitä ole, saattaa ajaa ohi vain siksi, että omaa enemmän asiantuntemusta.

Tottakai on olemassa firmoja, joille se on ehdoton edellytys. Yksikään oikeasti ammattimainen organisaatio sen sijaan ei aseta mitään "ehdottomia" rajoja, kun haetaan oikeasti huippuosaajaa. Se, että se jossain rekrytointi-ilmossa on vaatimuksena, ei vielä takaa etteikö siitä jousteta tarvittaessa.


Edelleen on mahdollista edetä ilman papereita teejiiksi asti, mutta se on harvinaista. Huomattavasti helpompi tie on käydä pitkän kaavan mukaan kouluja. Ilman muuta on aloja, joissa korkeakoulu on ainoa vaihtoehto, mutta liike-elämässä niitä on lähinnä talous & laki - hommat.


Mitä tulee tuohon ikäluokkaan, foorumin postauksista päätellen olet itse vielä kauppakorkean penkillä / valmistumassa, joten en kauheasti lähtisi vielä huutelemaan työelämän vaatimuksista tietyissä tehtävissä. Niitä ei koulun kursseilla opita ;)


T: Peruskoulupohja, työtehtävässä jossa paperilla vaatimus on korkeakoulututkinto. Firmassa teejii + ainakin 1 johtaja, joilla ei ole korkeakoulutusta. Keskisuuri yritys. Ikää sen verran, että kolmenkympin kriisi ei ole ihan vielä nurkan takana.

Kaveri on ihan datanomipohjalta edennyt erään kansainvalisen ison konsultointifirman Suomen kakkosmieheksi (joita firmassa kaksi). Ei siinä edes mennyt montaa vuotta kun 1. työpaikan jälkeen vaihtoi pari kertaa firmaa ja kilpailutti osaaminsensa. Sen jälkeen ei mennyt nykyisessä firmassa montaakaan vuotta kun oltiin jo Suomen toiseksi korkeimmalla pallilla. Tokihan sitä on hyvä uskotella että sieltä kauppakorkeasta mennään suoraan etukenossa johtotehtäviin, mutta ei sitten kannata pettyä jos ei olekkaan heti tie auki taivasta myöten. Edelleen sinne hyviin hommiin palkataan hyviä tyyppejä eikä hyviä papereita.

Virkamiehenä olen toisaalta siinä tilanteessa että jonkun pikaisen korkeamman korkeakoulututkinnon hankkiminen saattaa tulla eteen jos vielä pari "askelta" haluan päästä ylemmäs. Ylemmissä viroissa on nimittäin se ongelma että jos valitaan joku oikeasti pätevä voi se rannalle jäänyt, paremman koulutuksen hankkinut, riitauttaa homman ja valitsijoille tulee paskaa tuulettimeen.

 

[Alyssa]

^^ Tassakin on varmaan hyvin paljon alakohtaisia eroja. Olen ollut huomaavinani etta esim. konsultit ja muut bisneshenkilot voivat hyvinkin edeta keskinkertaisilla papereilla tai ilman papereita korkealle urallaan. Toisaalta taas esim. juristeille mahdollisuudet ovat paljon niukemmat. Jos haluaa vastavalmistuneena toihin City firmaan, on pakko olla vahintaan 2:1 paperit ja tietty maara UCAS-pisteita (eli siis yo-tulokset, keskimaarin haetaan korkeaa E:n tai L:n keskiarvoa) tai putoaa jo ensimmaisessa karsinnassa. Sinne on yksinkertaisesti niin paljon hakijoita ettei firmoilla ole varaa ottaa joukkoon akateemisia alisuorittajia. Periaatteessa homma menee niin, etta ellei saa kouluttautua City-firmassa, ei sellaiseen ole asiaa myohemminkaan. Jos kouluttautuu esim. High street-lafkassa tai jossain viela pienemmassa, saa varmasti ihan ok koulutuksen samantyyliseen firmaan. Isompi firma ei ota pikkufirmassa kouluttautunutta listoilleen, koska talla ei todennakoisesti ole kokemusta tarpeeksi suuren mittakaavan toista. Nain siis taalla ja tama perustuu lukuisiin keskusteluihin joita olen kaynyt eri city-firmojen rekryhenkilokunnan ja muiden tyontekijoiden kanssa.

Olen itse sita mielta, etta vaikka paperien merkitysta ei pida yliarvioida, ei sita saisi aliarvioidakaan. Akateeminen menestys kertoo paljon henkilon oppimiskyvysta ja ennen kaikkea motivaatiosta. Jos jollain ei ole ollut kiinnostusta kouluttautua ja/tai parjata koulutuksessa, miksi hanella olisi kiinnostusta parjata tyoelamassakaan? Nykyaan varsinkin hyvia kandidaatteja on niin paljon etta on pelkastaan luonnollista karsia papereiden perusteella ensimmainen joukko hakijoita pois.

 

[Fetus]

Itse kuulun näihin, jotka ei kouluaikana tienneet yhtään mitä alkaisivat aikusena tekemään. Lukion ja intin jälkeen luin itseni tradenomiksi, kun ei oikein muutakaan keksinyt. Viimeisenä opiskeluvuotena pääsin haastavalle alalle myyntihommiin puoliksi sattumalta ja kohta tulee 4 vuotta näitä hommia täyteen. Olen melko varma, että tulen tekemään töitä myynnin parissa lopun ikääni, sillä tämän tyyppinen työ sopii minulle todella hyvin. Aamulla ei yleensä vituta mennä töihin ja työ tarjoaa onnistumisen tunteita. Lisäksi tienaan tuplasti sen, mitä opiskelukaverit . Koulutukseni on tällä alalla riittävä melkeinpä mihin hommiin tahansa, myyntinäytöt ja osaaminen painaa paljon enemmän kuin paperit.

Meille ei yläasteella ja lukiossa kerrottu mitään kaupan alasta tai myyntityöstä. Tuntui, että koulutusvaihtoehtoina oli vain insinööri, opettaja ja lääkäri. Jälkeenpäin ajateltuna opintojen ohjaukseen olisi pitänyt käyttää paljon enemmän resursseja, että mahdollisimman moni nuori löytäisi itselleen kiinnostavan alan ja koulutuksen.

 

[LazyJ]

Olis se ollut kiva kun silloin reilu 15v sitten olis ollut tosiaan enemmän sitä ohjausta ja vaikka eri aloihin tutustumista niin ehkä sitä itsekin olisi saattanut tajuta, että opiskeleminen kannattaa.
Käytyä koulutusalaa ei päivääkään tehty , duunarina painettu siitä asti teollisuudessa ja useammassa työpaikassa olleena voisin melkeinpä sanoa, että ei oo ihan hirveästi papereilla ollut kysyntää. Riittänyt näissä hommissa kun on kertonut mitä kaikkia koneita osaa käyttää ja huomattu että nää korkeamman koulutuksen saaneet johtajat on usein aivan kädettömiä ja täysin epäpäteviä päättämään asioista joista ovat vastuussa. Eli ennen on varmaan paperit ollut se millä palkattu , mut uskon että se millainen ihminen ja mitä oikeasti osaa merkitsee enemmän.Teollisuudessa ainakin näin.

Nyt aikuisiällä uudelleen kouluttautuminen kiinnostaisi kovasti, mutta esteitä aina tiellä. Muutamia vuosia sitten pääsin ammattikorkeaan sisään , mutta jätin paikan ottamatta kun en päässyt ykkösvalintaani raksainssiks lukemaan (jäin varasijalle) ja ei hirveästi napannut elintarvikealan koulu johon sisään pääsin.
Oppisopimus jäi kesken pari vuotta sitten paikkakunnan vaihdon takia ja kyseinen homma olis ollut erittäin kova valtti omalla alalla.
Kyseiseen hommaankin olisin uudella paikkakunnalla päässyt , mut duunipaikka oli suht kaukana ja pari euroa isommalla liksalla pääsin tekemään tuttua hommaa ja parikymmentä kilsaa lähemmäksi.
Elämä on siis valintoja täynnä ja kaikkea ei näköjään osaa valita oikein...

 

[mountainer]

Jotenkin näistä joistain (esim. vilho kanuunan) teksteistä saa vähän semmoisen kuvan että ne paperit ja osaaminen olisi jotenkin toisensa pois sulkevia.
En ole tavannut kovin montaa diplomi-insinööriä joka olisi huono hommassaan. hyvä ja pätevä tyyppi voi olla, oli koulutus tai ei. toiset sitten ylenee, toiset ei. aika monessa tuntemassani tapauksessa lattiatasolta toimihenkilöuraa aloitteleva kaveri lukee itsensä insinööriksi.
Alyssan tekstiä mukaillen korkeakoulututkinto kertoo kyllä että ihmisellä on motivaatiota kun jaksaa käydä semmoisen koulun läpi.

 

[Season]

Joo. Tuolla aiemmin joku väläytteli kunnianhimosta tjsp. liittyen siihen mitä haluaa tehdä/mihin pyrkiä. Mä en oikein tiedä vieläkään vaikka ikää on reilu 30 ja perhettäkin siunaantunut. Mulla on taskussa kokin ja tietotekniikan di-paprut. Ns. duunari työkokemusta löytyy varastoilta vanhustenhoitoon ja rauhanturvaamiseen. Voidaan sanoa, että tuurilla olen ajautunut töihin, josta tykkään. Vaikkakin itse tietysti näiden suuntaan olen ensimmäisen kiven heittänyt. Hain joskus "pakon" edessä AMK-koulutukseen vaikka suurempaa intoa ei ollut. Valmistuin ja jatkoin yliopiston puolella. Tein koko ajan duunia kummankin koulun ajan. En pidä itseäni kovin teknishenkisenä, joten koulun kautta tuli yllätyksenä, että pärjäsin ok matemaattisaiheisilla kursseilla. Oon aina ollut aika impulsiivinen ja kunnianhimoinen vaikka mulla ei selvää päämäärää oikeastaan vieläkään ole. Suomessa urakehitys oli ok. Lähdin kuitenkin heti riskillä ulkomaille kun paikka tuli. Komennus kävi jenkkeihin ja tällä hetkellä olen jo irtisanoutunut suomifirmasta ja jenkkifirman palveluksessa pompin osavaltiosta toiseen. Itse asiassa koko perhe pomppii . vaimo ja kaksi lasta.

Jos nyt koitan eksyä myös ketjun aiheeseen, niin olen tyytyväinen palkkaan ja palkitsemisjärjestelmään. Mulla ei kuitenkaan ammattivuosia ja kokemusta oo paljon takana. Vähemmän kuin kollegoilla, joiden tiedän varmasti tienaavan vähemmän. Työ on jees ja pakka kestää sen, että vaimon ei tarvi muuta kuin näyttää nätiltä, hoitaa lapset eikä mun naama kalpene vaikka se jatkuvasti kipittää uusi korsin veska kainalossa. Sillä on myös tutkinto, mutta hiukan laiskasti laskeskellen talous tuntuu menevän paremmin, kuin jos molemmat tehtäis suomessa töitä. Ainakin ostovoiman suhteen.

Sellaista. Mun pää pursuaa ideoita enkä tiedä vieläkään mitä loppuikäni teen, projekti kerrallaan mennään - sen takia kuulostaa hullulta miten joku +20 kakkapöksy tuomitsee kunnianhimottomaksi yhtään ketään. Varsinkaan riippuen koulutuksesta. Pelkästään suomessa on varmasti helvetisti ihmisiä, jotka uskoo unelmaansa ja pyrkii viemään sitä eteenpäin vaikkakaan koulutusta ei ole.

Hyvää joulun odotusta kaikille!

 

[TommySpeed]

Jotenkin näistä joistain (esim. vilho kanuunan) teksteistä saa vähän semmoisen kuvan että ne paperit ja osaaminen olisi jotenkin toisensa pois sulkevia.
En ole tavannut kovin montaa diplomi-insinööriä joka olisi huono hommassaan. hyvä ja pätevä tyyppi voi olla, oli koulutus tai ei. toiset sitten ylenee, toiset ei. aika monessa tuntemassani tapauksessa lattiatasolta toimihenkilöuraa aloitteleva kaveri lukee itsensä insinööriksi.
Alyssan tekstiä mukaillen korkeakoulututkinto kertoo kyllä että ihmisellä on motivaatiota kun jaksaa käydä semmoisen koulun läpi.

Ei ne paperit ja osaaminen toisiaan poissulkevia tietenkään ole, mutta paremmat mahdollisuudet, oikeastaan työn kuin työn hoitamiseen, on kun osaaminen on hallussa. Varmasti löytyy tietysti paikkoja, jossa sitä osaamista ei pääse edes näyttämään ilman papereita.
Meillä ei ainakaan kukaan, joka lattiatasolta on noussut toimihenkilöksi, ole sen jälkeen koulua jatkanut. Lukuunottamatta joitain alaan liittyviä kurssituksia.
Itse olen valmistunut AMK:n edeltäjästä eli tekusta... Ennen koulua, sen aikana ja jälkeen tein komennustöitä ihan duunarina ympäriinsä sinänsä aika "erikoisella" alalla, jossa tuossa automaation ymmärtämisestä oli välillä hyötyäkin. Nykyään eri hommissa, mutta edelleen haalarit päällä, enkä ole haikaillut toimiston puolelle. Varsinkaan kun palkkauksessa ei suurtakaan eroa ole. Tämä tietysti riippuu siitä, missäpäin ollaan ja mihin itse on tyytyväinen.

Tuosta motivaatiosta vielä. Itsellä ei opiskeluaikoina sitä motivaatiota ollut. Lähinnä taisi olla vanhempien "painostus", että täytyy mennä opiskelemaan...

 

[vilho_kanuuna]

Jotenkin näistä joistain (esim. vilho kanuunan) teksteistä saa vähän semmoisen kuvan että ne paperit ja osaaminen olisi jotenkin toisensa pois sulkevia.
En ole tavannut kovin montaa diplomi-insinööriä joka olisi huono hommassaan. hyvä ja pätevä tyyppi voi olla, oli koulutus tai ei. toiset sitten ylenee, toiset ei. aika monessa tuntemassani tapauksessa lattiatasolta toimihenkilöuraa aloitteleva kaveri lukee itsensä insinööriksi.
Alyssan tekstiä mukaillen korkeakoulututkinto kertoo kyllä että ihmisellä on motivaatiota kun jaksaa käydä semmoisen koulun läpi.

Nyt täytyy kyllä kysyä että missä vaiheessa olen semmoisen kuvan antanut että olen sitä mieltä että hyvät paperit tarkoittaisi automaattisesti huonoa osaamista? Juuri tuota "hyvä ja pätevä tyyppi voi olla, oli koulutus tai ei" näkökulmaa hain.

Edelleen olen sitä mieltä että hyvät paperit on yksi tapa päästä näyttämään kykynsä, mutta ei ainoa.

 

[oddis]

Itse olen lukenut itseni DI:ksi. Niin kauan kuin muistan olen tiennyt haluavani DI:ksi. Tiedä sitten mistä tulee, ei ainakaan vanhemmilta;) No, en ollut koulussa koskaan mikään erikoisen hyvä, pääosin omasta laiskuudesta johtuen. En nähnyt järkeä painaa lukiossakaan kovasti hommia, vaan silleen, että tollaisella kasin keskiarvolla mentiin. Pääsykokeisiin sitten piti vähän tsempata ja sisälle pääsin. TKK:lla tajusin heti, ettei kannata liikaa opiskelusta stressata ja niinpä kävin koulun "etänä" 3-4 päivää viikossa töitä tehden. Keskiarvo taisi olla perusaineissa alle 2 ja loppupään opinnoissa vähän yli 2. Kuitenkaan en tainnut kuin kolme tenttiä reputtaa koko opiskeluaikana. Ja reilussa neljässä vuodessa paprut pihalle. Eli hyvin optimoitu ;)

Valmistuin v.2000 ja työllistyin opiskelujen loppuaikana välittömästi haluamaani paikkaan. Siitä sitten seuraavaan duuniin 2003 ja sitä seuraavaan 2007. Urakehitys on ollut hyvä ja nyt on työn mielekkyys, työn määrä ja palkka sopivassa balanssissa. Jos jotain koulutuksella mahdollistaa, niin helpommin aukeaa paikkoja, mihin hakea. Ja korkeammin koulutetuilla lienee keskimäärin enemmän vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön / työaikoihin yms. Itsellänikään ei ole mitään varsinaista työaikaa / seurantaa (tai no tietty on paperilla, mutta käytäntö on eri). Mulla on kansainvälinen duuni, reissuja Eurooppa/Kiina noin 25-50 päivää vuodessa ja loppuajasta 90% teen kotoa. Reissuissa työaika menee helposti 10-12h/päivä, kotona kun on hiljaista teen varmaan max. 6h. Tietty välillä sitten kotona enemmänkin. Keskimäärin kuitenkin kotona varmasti alle 37,5h / vko. Eli ihan kivasti, ei mene matkaan työpaikallekaan aikaa.

Eikä ole muuten yhdessäkään työhaastattelussa tarvinnut mitään koulupapruja näyttää... Olis mennyt hyvät arvosanat ihan hukkaan, jos niitä ois;)

 

[Mupa]

^Haluisitko kertoa vähän miltä alalta valmistuit ja mitä teet nykyään? sekä tulotaso/tulojen kehitys kiinnostaa...Itsekin tässä DI:ksi opiskelen ja neljässä vuodessa näyttäisi paperit tulevan

 

[Pattitappi]

oddiksen juttu on vastaava kuin omanikin, paitsi että en vielä yliopistollakaan tiennyt haluavani DI:ksi ja en ole kv-hommissa tällä hetkellä. Muuten kyllä pääsee vaikuttamaan työnkuvaan, työaikoihin, joustavuutta riittää ym. ja palkka on ihan kohtuullinen. Haittapuolena vastuullisissa tehtävissä on ainakin itsellä se, että en muista yhtään iltaa lähiaikoina jona en olisi kelannut työasioita. Kunhan asuntolainat on maksettu, niin tämä poika downshiftaa...

 

[vilho_kanuuna]

Itse olen lukenut itseni DI:ksi. Niin kauan kuin muistan olen tiennyt haluavani DI:ksi. Tiedä sitten mistä tulee, ei ainakaan vanhemmilta;) No, en ollut koulussa koskaan mikään erikoisen hyvä, pääosin omasta laiskuudesta johtuen. En nähnyt järkeä painaa lukiossakaan kovasti hommia, vaan silleen, että tollaisella kasin keskiarvolla mentiin. Pääsykokeisiin sitten piti vähän tsempata ja sisälle pääsin. TKK:lla tajusin heti, ettei kannata liikaa opiskelusta stressata ja niinpä kävin koulun "etänä" 3-4 päivää viikossa töitä tehden. Keskiarvo taisi olla perusaineissa alle 2 ja loppupään opinnoissa vähän yli 2. Kuitenkaan en tainnut kuin kolme tenttiä reputtaa koko opiskeluaikana. Ja reilussa neljässä vuodessa paprut pihalle. Eli hyvin optimoitu ;)

Valmistuin v.2000 ja työllistyin opiskelujen loppuaikana välittömästi haluamaani paikkaan. Siitä sitten seuraavaan duuniin 2003 ja sitä seuraavaan 2007. Urakehitys on ollut hyvä ja nyt on työn mielekkyys, työn määrä ja palkka sopivassa balanssissa. Jos jotain koulutuksella mahdollistaa, niin helpommin aukeaa paikkoja, mihin hakea. Ja korkeammin koulutetuilla lienee keskimäärin enemmän vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön / työaikoihin yms. Itsellänikään ei ole mitään varsinaista työaikaa / seurantaa (tai no tietty on paperilla, mutta käytäntö on eri). Mulla on kansainvälinen duuni, reissuja Eurooppa/Kiina noin 25-50 päivää vuodessa ja loppuajasta 90% teen kotoa. Reissuissa työaika menee helposti 10-12h/päivä, kotona kun on hiljaista teen varmaan max. 6h. Tietty välillä sitten kotona enemmänkin. Keskimäärin kuitenkin kotona varmasti alle 37,5h / vko. Eli ihan kivasti, ei mene matkaan työpaikallekaan aikaa.

Eikä ole muuten yhdessäkään työhaastattelussa tarvinnut mitään koulupapruja näyttää... Olis mennyt hyvät arvosanat ihan hukkaan, jos niitä ois;)

Tässähän nämä työelämän realiteetit tulikin melko mukavassa paketissa. Veikkaan että tässäkin tapauksessa hyvä supliikki, ketterä korvienväli ja muutenkin kyky verkostoitua on olleet ne työelämän edellytykset. DI:n papereita tarvittiin juuri sen verran että päästiin siihen ekaan duuuniin. Sitten loppu hoituukin "hyvällä tyypillä".

 

[Cheke]

Opiskelen tällä hetkellä kauppatieteitä ja olen pohtinut, että miten paljon oikeasti vaikuttaa onko tenteistä arvosanat pääosin 1-3 vai 4-5? Tätä keskustelua kun on lukenut, niin tuntuu, että lähinnä työnantajia kiinnostaa, että kunhan on ne paperit?
Oddiksen tarina vahvistaa kyllä tätä olettamusta. Pitää varmaan vähentää stressiä noista arvosanoista. Taitaa nykyään työkokemus vs. hyvät paperit olla selkeä voitto työkokemukselle.
Joku voisi kyllä kertoa omia kokemuksia tai kantansa tähän asiaan.

 

[Mattih3]

Itse kuvittelisin että niillä kursseilla on tarkoitus oppia jotain. Sikäli kun kurssin arvostelu on jollain tavalla järkevää, niin tämä oppiminen näkyisi sitten myös arvosanoissa. Eli vaikka niillä hyvillä arvosanoilla ei itsellään mitään tekisikään, niin en oikein ymmärrä miksi joku opiskelisi korkeakoulussa jos tavoitteena ei ole oppia niitä asioita mahdollisimman hyvin. En tarkoita että täytyisi joka kurssista saada vitonen, mutta luulisi että jos opiskeluun panostaa ja pyrkii ymmärtämään asiat, niin ei niitä ykkösiä ja kakkosia juurikaan näkyisi.

 

[Deleted member 96894]

Opiskelen tällä hetkellä kauppatieteitä ja olen pohtinut, että miten paljon oikeasti vaikuttaa onko tenteistä arvosanat pääosin 1-3 vai 4-5? Tätä keskustelua kun on lukenut, niin tuntuu, että lähinnä työnantajia kiinnostaa, että kunhan on ne paperit?
Oddiksen tarina vahvistaa kyllä tätä olettamusta. Pitää varmaan vähentää stressiä noista arvosanoista. Taitaa nykyään työkokemus vs. hyvät paperit olla selkeä voitto työkokemukselle.
Joku voisi kyllä kertoa omia kokemuksia tai kantansa tähän asiaan.

Työkokemus on totta kai tärkeämpää kuin arvosanat. Jos olet nyt opiskelija, oletettavasti sulla ei ihan vielä hirveästi työkokemusta omalla alalla ole, joten sillä ei vielä oikein nokitella. Kun haet valmistuttuasi ensimmäisiä työpaikkojasi, samalla viivalla on paljon muitakin lähiaikoina valmistuneita. Jos siitä massasta haluaa erottua, niillä arvosanoilla voi olla väliä. Pelkällä paperien olemassa ololla ei vielä kuuhun mennä, jos kaikilta muiltakin hakijoilta ne löytyy.

Sitten kun sulla alkaa olla oman alan näyttöjä, menet muista hakijoista ohi niillä, eikä ketään enää kiinnosta koulun arvosanat. Niitä oman alan näyttöjä ei vaan välttämättä pääse edes antamaan, jos niiden ensimmäisten työpaikkojen saaminen on kiven alla.

 

[LoftYokel]

Opiskelen tällä hetkellä kauppatieteitä ja olen pohtinut, että miten paljon oikeasti vaikuttaa onko tenteistä arvosanat pääosin 1-3 vai 4-5? Tätä keskustelua kun on lukenut, niin tuntuu, että lähinnä työnantajia kiinnostaa, että kunhan on ne paperit?
Oddiksen tarina vahvistaa kyllä tätä olettamusta. Pitää varmaan vähentää stressiä noista arvosanoista. Taitaa nykyään työkokemus vs. hyvät paperit olla selkeä voitto työkokemukselle.
Joku voisi kyllä kertoa omia kokemuksia tai kantansa tähän asiaan.

Mulla on kysytty 2/3 paikoissa mihin olen päässyt sisään. Yhdessä kysyttiin ekan tutkinnon arvosanoja n. 10 vuoden takaa. Sitä en tiedä onko niillä ollut mitään merkitystä valituksi tulemiseen. Lisäksi vaikuttaa varmaan se, että olen vaihtanut aika reippaasti alaa ja työnkuvaa eli hyvää työkokemusta on ollut, mutta ei sellaista mistä voisi päätellä mitään uudessa tehtävässä pärjäämiseen.

Tämä on sellainen aihe, että varmaan jokaiseen suuntaan löytyy mielipiteitä ja kokemuksia, että ei sen varaan kannata mitään laskea. Noiden lisäksi hakijan persoona (ja miljoona muutakin asiaa) sitten vaikuttaa haastattelijan kyvykkyydestä riippuen eri määrän ja eri tavalla, että yritä nyt siinä sitten oikein tehdä...