Koulutuksen suhde palkkaan ja työn mielekkyyteen

[Pattitappi]

Opiskelen tällä hetkellä kauppatieteitä ja olen pohtinut, että miten paljon oikeasti vaikuttaa onko tenteistä arvosanat pääosin 1-3 vai 4-5? Tätä keskustelua kun on lukenut, niin tuntuu, että lähinnä työnantajia kiinnostaa, että kunhan on ne paperit?
Oddiksen tarina vahvistaa kyllä tätä olettamusta. Pitää varmaan vähentää stressiä noista arvosanoista. Taitaa nykyään työkokemus vs. hyvät paperit olla selkeä voitto työkokemukselle.
Joku voisi kyllä kertoa omia kokemuksia tai kantansa tähän asiaan.

Me rekrytoimme työntekijää ja työpaikkailmoituksessa vaadittiin kaupallista koulutusta. Hakemuksia tuli niin paljon, että käytänössä kaikki muut paitsi tradenomit raakkautuivat pois (maistereita hakijoissa ei juuri ollut). Haastatteluissa todistukset katsotttiin läpi (numerot, kurssit ym). Lopullinen valinta tehtiin haastattelun, työkokemuksen ja paperien perusteella.

 

[Deleted member 96894]

Yksittäisessä haussa niihin menestymisen mahdollisuuksiin vaikuttaa eniten se ketä muita on hakijoina. Jos kaikki muut hakijat ovat vastavalmistuneita, on helppo ajaa työkokemuksella ohi jos sellaista löytyy. Jos taas on ainoa hakijoista jolta löytyy tarvittava koulutus, saattaa suhteellisen kokematonkin tyyppi ajaa pitkän linjan tekijöistä ohi. Kummastakaan tilanteesta ei voi vetää johtopäätöksiä siitä, onko tutkinto tärkeämpi kuin kokemus vai toisinpäin. Jos loppukarsinnoissa valittavana on kaksi suunnilleen yhtä pätevää hakijaa, kisa voi ratketa niinkin vähäpätöiseen seikkaan kuin se, kummalla on paremmat tutkintopaperit. Jollain se ero on tehtävä.

Hyvistä papereista harvemmin on haittakaan, joten en lähtisi lyömään opintoja lekkeriksi sen takia että "työkokemus on kuitenkin tärkeämpi".

 

[Cheke]

Itse kuvittelisin että niillä kursseilla on tarkoitus oppia jotain. Sikäli kun kurssin arvostelu on jollain tavalla järkevää, niin tämä oppiminen näkyisi sitten myös arvosanoissa. Eli vaikka niillä hyvillä arvosanoilla ei itsellään mitään tekisikään, niin en oikein ymmärrä miksi joku opiskelisi korkeakoulussa jos tavoitteena ei ole oppia niitä asioita mahdollisimman hyvin. En tarkoita että täytyisi joka kurssista saada vitonen, mutta luulisi että jos opiskeluun panostaa ja pyrkii ymmärtämään asiat, niin ei niitä ykkösiä ja kakkosia juurikaan näkyisi.

Tottakai kun koulussa ollaan niin pyritään maksimoimaan se oppiminen. Tämähän on juuri se "viimeinen" koulu, jonka jälkeen siirrytään työelämään, jolloin nimenomaan ne tiedot ja taidot, joita koulussa on opiskeltu siirtyy (ainakin jollain tasolla) käytäntöön ja näitä oppeja ryhdytään soveltamaan. Motivaatiota opiskeluun kyllä ainakin toistaiseksi löytyy.

Aika paljon on mielestäni ängetty tutkintoon kaikkea mahdollista "turhaa" täytettä ja nämä menevät aika heikoin arvosanoin läpi. Pääaineeseen tulee panostettua mahdollisimman paljon. Itse en ole koskaan mikään huippuoppilas ollut ja varsinkin 5:set tuntuu olevan kiven alla. :D

Muiltakin tuli hyviä pointteja, kiitos niistä.

EDIT:
Voihan opiskelua ajatella niikin, että kannattaako opiskella mahdollisimman hyvät paperit, hieman hitaamalla tahdilla 6 vuodessa vai vauhdikkaamin hieman huonommin tuloksin 4 vuodessa?
Tuossa kahdessa vuodessa ehtii jo tienata 50-60 tuhatta euroa. Tällainen erilainen näkökulma.

 

[Super5]

Miten musta tuntuu, että tuollaisten kysymyksien kysyjät hakevat vaan tukea ja varmuutta omalle laiskottelulleen?

- Onkos ne nyt niin tärkeät?
- Tuokin sai paikan ilman papereita... Jne

Yritetään taas vaan päästä sieltä mistä aita on matalin, näkemättä vaivaa. Joten ya-ya:ta täytyy komppailla.

 

[Kride]

Itse kuvittelisin että niillä kursseilla on tarkoitus oppia jotain. Sikäli kun kurssin arvostelu on jollain tavalla järkevää, niin tämä oppiminen näkyisi sitten myös arvosanoissa. Eli vaikka niillä hyvillä arvosanoilla ei itsellään mitään tekisikään, niin en oikein ymmärrä miksi joku opiskelisi korkeakoulussa jos tavoitteena ei ole oppia niitä asioita mahdollisimman hyvin. En tarkoita että täytyisi joka kurssista saada vitonen, mutta luulisi että jos opiskeluun panostaa ja pyrkii ymmärtämään asiat, niin ei niitä ykkösiä ja kakkosia juurikaan näkyisi.

Ideaalimaailmassa homma menee noin, mutta reaalimaailmassa ei mene ihan noin mustavalkosesti. Toki puhun nyt tekniikan alojen kannalta ja yliopistokoulutuksen puolelta, ja kauppatieteissä homma voi olla eri.

Ongelma on se, että arvosteluperusteet eivät ole millään tavalla yhtenäiset. Arvostelutavat vaihtelevat kouluttain, ja jopa koulun sisällä. Samasta tentistä, eri professorilta, saa eri arvosanat. Muutamat professorit standardoivat tenttitulokset, ja tekevät fiksuja arvosanajakaumia, mutta osa professoreista on tyytyväisiä, kun ykkösiä ja hylättyjä on 80-90% arvosanoista. Sitä mukaa jos sokeasti tujoittaa numeroita, niin saattaa vetää väärät johtopäätökset siitä, osaako opiskelija oikeasti asian. Opiskelija saattoi saada ykkösen tentistä, mutta saattoi kuulua siihen 10%, jotka tentistä pääsivät läpi.

Toinen juttu on, että professorit helposti kysyvät tentissä nippelitietoja, eivätkä asioita, jotka ovat työelämässä tärkeitä. Oleelliset ja työelämässä tärkeät asiat kun oppii kuka tahansa, ja ne ovat helppo opetella tenttiin, mutta juuri siksi jos professorit laatisivat tenttejä painottaen näitä, niin kaikilla olisi 4-5 arvosanat. Ero opiskelijoiden osaamisen välille tehdään helposti sillä nippelitieto-osaamisella, jota tuskin tarvitsee edes työelämässä. Lopulta tentissä mitataan että kuka muistaa ulkoa taulukon sivulta 152, osaa "printata" sen paperille. Ikävästi monta kertaa on suosittu niitä opiskelijoita, jotka oppivat asiat nopeasti ulkoa, mutteivät osaa soveltaa osaamaansa. Jälleen kurssiarvosanaa tuijottamalla saattaa jättää osaavan opiskelijan pois, vaikka asioita soveltava opiskelija olisi luultavasti työn kannalta parempi kuin taulukkoprintteri.

Itselle tuli henkilökohtaisesti aikoinaan aika yllätyksenä, että koulussa oppii yllättävän vähän asioita työelämää varten, ja ensimmäisessä kunnon työpaikassa oppii paljon uusia asioita, jotka ovat sitten sen työn kannalta oleellisia. Osuvasti sanottuna yliopistotutkinto on pikemminkin todistus oppimiskyvystä, ja tarjoaa jonkinlaisen pohjan ajattelumallille, jonka päälle sitten työssä rakennetaan osaaminen.

Itse olen sitä mieltä, että opiskeluaikana on tärkeää verkostoitua. Sosiaalinen pääoma on aika kovaa valuuttaa nykymaailmassa, ja työelämässä, ja sitä kautta olen itse saanut kaikki työni. Kursseista riittää, kun arvosanat ovat ~3 pintaan, koska se aika, mikä on sijoitettu arvosanoihin, saattaa pahimmillaan olla hukkaanheitettyä. Esimerkiksi mielestäni hyödyttömintä opiskeluaikaa on saada se arvosana 3 -> 4 tai 5, koska se vaatii niin paljon nippelitietoa, joka ei ole oleellista osaamisen kannalta.

Vähän ohi aiheen, mutta Hollannissa tilanne on samanlainen financial engineering:in alueella. Vaatimustaso on tenttiin on pilvissä, ja helposti vaaditaan suurista materiaalimääristä nippelitiedon osaamista. Professoreiden tavoitteena on, että ensimmäisestä tentistä pääsee läpi vain 40-60%, ja muut jatkavat uusintaan. Tyypillisin arvosana vastaa Suomen 1 tai 2, ja sitä korkeampia jaetaan hyvin harvoin. Kuitenkin rekrytoivat firmat tiedostavat tämän, eivätkä kysele numeroita, vaan katsovat tarkemmin, mitä opiskelija on tehnyt vapaa-aikanaan. Tärkeää on harrastukset ja onko esimerkiksi toiminut opiskelijajärjestön tapahtumissa. Fiksut rekrytoijat siis ymmärtävät yliopistojen arvosteluperusteiden hullunkurisuudet, ja reagoivat siihen.

 

[Cheke]

Miten musta tuntuu, että tuollaisten kysymyksien kysyjät hakevat vaan tukea ja varmuutta omalle laiskottelulleen?

- Onkos ne nyt niin tärkeät?
- Tuokin sai paikan ilman papereita... Jne

Yritetään taas vaan päästä sieltä mistä aita on matalin, näkemättä vaivaa. Joten ya-ya:ta täytyy komppailla.

Harmi jos tästä nyt tuollaisen kuvan sai.
Poikkeuksellisen usein tuntuu nykyään törmäävän väittämään että "Ei niillä arvosanoilla ole väliä kunhan vaan on paperit". Varsinkin vielä sellaisten suusta jotka ovat jo töissä, ei siis minkään katkerien työttömien suusta. Lähinnä tätä ihmettelin ja tähän sainkin jo hyviä pointteja muutamilta ihmisiltä tuossa ylempänä.

 

[Dimmu]

Mun täytyy myös tuohon paperihommaan sanoa samaa kuin Kride. Esimerkiksi meillä oli eräs helvetin laaja tentti tuossa jokin aika takaperin, noin 1000 sivua kirjatietoa tenttialueena. Lisäksi aihe oli ulkoaopeteltavaksi hankalaa (kyseessä siis mikrobiologia, tentissä kysyttiin mm. tyhjä taulukko jossa piti täyttää 10 eri bakteerin ulkomuoto, gram + vai -, aerobi vai anaerobi jne jne) eli siis aivan tyhjänpäiväistä jargonia joilla ei kukaan tule koskaan tekemään mitään koska ulkoa niitä ei muista kuitenkaan enää tuon jälkeen vaan tieto tarkastetaan kirjoista/netistä. Sanomattakin selvää että reilu puolet reputti tentin ensiyrittämällä, 80% läpipäässeistä saivat arvosanakseen 1 tai 2 ja sitten muutama hassu kolmonen.

No sitten tuli uusinnan aika, ja jostain ihme suunnalta vuosi tieto että uusinta tentti taitaa olla sama kuin tuo ensimäinen tentti. Porukka siis luki tuota ekaa takaisinhaettua tenttiään pari itaa ja opetteli sen ulkoa --> tentistä ja kurssista arvosanaksi 4-5 vaikka työtä sen eteen on pahimmillaan tehty muutama prosentti (mikäli siis ensimäisessä tentissä kävi vaikkapa lukematta vain kokeilemassa) noista ensimäisestä tentistä kolmosen saaneisiin nähden. Kyllä mua ainakin kyrpisi aivan jumalattomasti jos muuten identtisillä papereilla joku noista uusijoista veisi työpaikan edestäni koska hänen arvosanansa ko. kurssista on 4 ja minun 1.

Noin niinkuin kärjistetysti, eihän se todellisuudessa tuohon koskaan mene mutta noiden työntekijöiden haastattelijoiden pitäisi tiedostaa nämä asiat, ja käytännössä huonommat paperit omaava voi oikeasti olla se paremmin koulussa menestynyt.

 

[Mattih3]

Ideaalimaailmassa homma menee noin, mutta reaalimaailmassa ei mene ihan noin mustavalkosesti. Toki puhun nyt tekniikan alojen kannalta ja yliopistokoulutuksen puolelta, ja kauppatieteissä homma voi olla eri.

Ongelma on se, että arvosteluperusteet eivät ole millään tavalla yhtenäiset. Arvostelutavat vaihtelevat kouluttain, ja jopa koulun sisällä. Samasta tentistä, eri professorilta, saa eri arvosanat. Muutamat professorit standardoivat tenttitulokset, ja tekevät fiksuja arvosanajakaumia, mutta osa professoreista on tyytyväisiä, kun ykkösiä ja hylättyjä on 80-90% arvosanoista. Sitä mukaa jos sokeasti tujoittaa numeroita, niin saattaa vetää väärät johtopäätökset siitä, osaako opiskelija oikeasti asian. Opiskelija saattoi saada ykkösen tentistä, mutta saattoi kuulua siihen 10%, jotka tentistä pääsivät läpi.

Toinen juttu on, että professorit helposti kysyvät tentissä nippelitietoja, eivätkä asioita, jotka ovat työelämässä tärkeitä. Oleelliset ja työelämässä tärkeät asiat kun oppii kuka tahansa, ja ne ovat helppo opetella tenttiin, mutta juuri siksi jos professorit laatisivat tenttejä painottaen näitä, niin kaikilla olisi 4-5 arvosanat. Ero opiskelijoiden osaamisen välille tehdään helposti sillä nippelitieto-osaamisella, jota tuskin tarvitsee edes työelämässä. Lopulta tentissä mitataan että kuka muistaa ulkoa taulukon sivulta 152, osaa "printata" sen paperille. Ikävästi monta kertaa on suosittu niitä opiskelijoita, jotka oppivat asiat nopeasti ulkoa, mutteivät osaa soveltaa osaamaansa. Jälleen kurssiarvosanaa tuijottamalla saattaa jättää osaavan opiskelijan pois, vaikka asioita soveltava opiskelija olisi luultavasti työn kannalta parempi kuin taulukkoprintteri.

Itselle tuli henkilökohtaisesti aikoinaan aika yllätyksenä, että koulussa oppii yllättävän vähän asioita työelämää varten, ja ensimmäisessä kunnon työpaikassa oppii paljon uusia asioita, jotka ovat sitten sen työn kannalta oleellisia. Osuvasti sanottuna yliopistotutkinto on pikemminkin todistus oppimiskyvystä, ja tarjoaa jonkinlaisen pohjan ajattelumallille, jonka päälle sitten työssä rakennetaan osaaminen.

Itse olen sitä mieltä, että opiskeluaikana on tärkeää verkostoitua. Sosiaalinen pääoma on aika kovaa valuuttaa nykymaailmassa, ja työelämässä, ja sitä kautta olen itse saanut kaikki työni. Kursseista riittää, kun arvosanat ovat ~3 pintaan, koska se aika, mikä on sijoitettu arvosanoihin, saattaa pahimmillaan olla hukkaanheitettyä. Esimerkiksi mielestäni hyödyttömintä opiskeluaikaa on saada se arvosana 3 -> 4 tai 5, koska se vaatii niin paljon nippelitietoa, joka ei ole oleellista osaamisen kannalta.

Vähän ohi aiheen, mutta Hollannissa tilanne on samanlainen financial engineering:in alueella. Vaatimustaso on tenttiin on pilvissä, ja helposti vaaditaan suurista materiaalimääristä nippelitiedon osaamista. Professoreiden tavoitteena on, että ensimmäisestä tentistä pääsee läpi vain 40-60%, ja muut jatkavat uusintaan. Tyypillisin arvosana vastaa Suomen 1 tai 2, ja sitä korkeampia jaetaan hyvin harvoin. Kuitenkin rekrytoivat firmat tiedostavat tämän, eivätkä kysele numeroita, vaan katsovat tarkemmin, mitä opiskelija on tehnyt vapaa-aikanaan. Tärkeää on harrastukset ja onko esimerkiksi toiminut opiskelijajärjestön tapahtumissa. Fiksut rekrytoijat siis ymmärtävät yliopistojen arvosteluperusteiden hullunkurisuudet, ja reagoivat siihen.

Olen kyllä hyvin perillä tentteihin ja arvosteluun liittyvästä problematiikasta. Siksi tuossa mun viestissä olikin se disclaimeri, että "sikäli kun kurssin arvostelu on jollain tavalla järkevää". Tämä on erillinen aiheensa, mutta itse olen sitä mieltä että opiskelijoille ei läheskään aina tarvitsisi edes antaa mitään arvosanaa kurssista. Hyväksytty/Hylätty ja suullinen/kirjallinen palaute tai parhaassa tapauksessa kehityskeskustelu professorin ja opiskelijan välillä olisi usein huomattavasti parempi. Mutta nämä on resurssi- ja asennekysymyksiä, eikä tule suuressa mittakaavassa Suomessa muuttumaan ihan hetkeen.

Toinen asia on sitten se, että missä määrin opiskelija siinä opiskeluvaiheessa tietää, mikä osa kurssin sisällöstä on sitä "työelämässä tarvittavaa" materiaalia ja mikä osa ei. Jostain syystä ne kaikki sisällöt on sinne kurssiin mahdutettu. Jotain ilmiselviä taulukon ulkoaopettelemisia tai muita hömppäjuttuja lukuunottamatta suosittelisin pyrkimään mahdollisimman hyvin opettelemaan ja ymmärtämään mistä kurssin asioissa on kyse, mikä on se punainen lanka siellä taustalla. Tämän luulisi sitten näkyvän myös siinä arvostelussa. Tai jos ei näy niin sitten ei näy, mutta tietääpähän ainakin itse tehneensä töitä sen eteen mikä tuntui järkevältä. Myös jos tuntuu ihmeelliseltä että miksi jotain asiaa pitäisi opiskella, niin tätä kannattaa kysyä professorilta. Ja vielä jos pystyy asettelemaan sanansa jotenkin muuten kun "mihin me tätä muka ikinä tarvitaan?", niin hyvä.

Myöskin sen määrittely mikä on työelämässä tarpeellista on monella alalla hyvin vaikeaa jo siksi, että alalta saattaa valmistua ihmisiä hyvin monenlaisiin eri tehtäviin ja eri toimialoille. Siten se mikä yhdelle opiskelijalle on "turhaa höttöä" voi toiselle olla juuri sitä tärkeintä ydinasiaa. Korkeakoulututkinnon tavoitehan ei useinkaan ole suoranaisesti valmistaa johonkin tiettyyn ammattiin, vaan antaa pätevyys omaksua, käyttää ja soveltaa kyseiseen tieteenalaan liittyvää tietoa ja tekniikoita monipuolisesti ja monissa erilaisissa tehtävissä. Se on silti selvää että aina siellä ekassa ja useimmiten jokaisessa sitä seuraavassakin työpaikassa joutuu oppimaan paljon uutta asiaa. Mutta tämän näkisin koulutuksen tavoitteenakin, että on saatu se kyky oppia ja omaksua uutta.

Ja niille jotka kysyvät että kannattaako mieluummin tehdä hyvät arvosanat kuudessa vuodessa vai huonot arvosanat neljässä, niin sanoisin että kannattaa mieluummin tehdä hyvät arvosanat neljässä vuodessa.

 

[Hippa]

Eikös Alyssa jakanut vielä römpsääkin jollekin proffalle? Töitä on varmasti tehty hirveät määrät joka tapauksessa.

Itselläni oli oma ala tiedossa ala-asteen loppupuolella, ja suunnittelin jo silloin tarkasti, miten tulen pääsemään alan parhaaseen kouluun Suomeen. Se suunnitelma on pitänyt, ja valmistun ensi vuonna 25-vuotiaana. En ole tavoitellut huippuarvosanoja, enkä täten myöskään tavoittele heti valmistuttuani mitään huipputyöpaikkaa, mutta uskon, että näillä papereilla pystyn tekemään koko urani mielenkiintoista työtä ja etenemään myös johtotehtäviin kohtuullisessa ajassa. En ole koskaan oikein ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitä haluavat opiskella tai missä haluavat työskennellä, vaikka omista kavereistanikin osa on tällaisia. Eikö näitä ihmisiä kiinnosta mitään, vai eikö kiinnosta vaan tehdä hommia sen eteen?

Ei ole kovin yksinkertaista.. Omia ammattihaaveitani:

8-vuotiaana balettitanssija
10-vuotiaana delfiininkouluttaja
12-14-vuotiaana näyttelijä
15-18-vuotiaana lääkäri (lastenpsykiatri)
19-vuotiaana profiloija/rikospsykologi
20-21-vuotiaana elokuvaohjaaja
21- opettaja
28- erityisopettaja

Vei aika monta vuotta ennen kuin rupesi aukeamaan se oma "kutsumus". Mahtuu tuonne väliin kesken jäänyttä opiskelua (IT-tradenomi, sairaanhoitaja) ja lukuisia muita haaveammatteja (copywriter, art director, geneetikko..)

Sitten kun se oma juttu vähän sattuman kautta löytyi niin olen ehdottomasti löytänyt paikkani tässä yhteiskunnassa

 

[mountainer]

Mitenkähän jos korkeakoulusta valmistuvalla ei olisi työkokemusta yhtään mutta todistus täynnä vitosia (en tosin tiedä ketään tällaista). Niin katsoisiko työnantaja että tuommoista hörhöä ei oteta edes haasatteluun vai katsoisiko että kun on noin poikkeuksellisen hyvät paperit niin haastatellaan sentään tyyppiä että olisko siinä jotain ainesta.

 

[carcayu]

Mun kokemuksen mukaan (DI ohjelmistotekniikka) arvosanoilla on merkitystä lähinnä, mikäli pyrkii akateemiselle alalle. Jos tavoitteet on yritysmaailmassa niin eipä arvosanoja ole juurikaan kyselty työhaastatteluissa. Yliopistossa joutuu kahlaamaan läpi paljon turhaa asiaa, jota ei tosiaan tarvitse myöhemmin missään. En taatusti pääsisi enää läpi kursseja esim. matematiikan osalta. Pääaineen opintoihin kannattaa panostaa enemmän, koska se kehittää oikeasti tarvittavaa osaamista. Myös haastattalijat tuntuvat yleensä älyävän tämän. Jos arvosanoista on ollut jotain puhetta niin on kysytty mikä kiinnosti opinnoissa ja millaisia arvosanoja niistä kursseista sai.
Itselläni oli tavoitteena päästä opinnoista läpi ja naureskelin aikoinaan, että jos saan yli ykkösen tentisä niin olen uhrannut siihen liikaa aikaa. Tästä asenteesta ei ole ollut haittaa myöhemmin. Tärkeintä opinnoissa oli verkostoituminen. Sanoisin että puolet duuneista olen saanut osaittain siksi, että tutustuin ihmisiin. Kannattaa siis panostaa jonkinverran myös siihen kaljanjuontiin ihan urankin kannalta. :D
Toinen pointti johon kiinnittäisin huomiota on harrastuneisuus. Mikäli mahdollista, pyrkisin tekemään jotain alaan liittyvää omatoimisesti. Ohjelmistoalalla on teknisesti melko vaivatonta kyhätä vaikka joku mobiiliapplikaatio, jota voisi sitten esitellä työnantajille. Jos koodaa vaikkapa pelin ja laittaa sen jonkin ekosysteemin markkinapaikkaan, niin väitän, että erottuu edukseen, vaikka kaverilla olis vitosen keskiarvo. Opinnot on vaan yksi enableri uralle. Vaikka opinnoista tykkäisikin ja haluaisi hyviä arvosanoja niin ei kannata tuudittautua siihen, että hyvät paperit yksinään riittäisivät uran luontiin myöhemmin.

 

[Kride]

Olen kyllä hyvin perillä tentteihin ja arvosteluun liittyvästä problematiikasta. Siksi tuossa mun viestissä olikin se disclaimeri, että "sikäli kun kurssin arvostelu on jollain tavalla järkevää". Tämä on erillinen aiheensa, mutta itse olen sitä mieltä että opiskelijoille ei läheskään aina tarvitsisi edes antaa mitään arvosanaa kurssista. Hyväksytty/Hylätty ja suullinen/kirjallinen palaute tai parhaassa tapauksessa kehityskeskustelu professorin ja opiskelijan välillä olisi usein huomattavasti parempi. Mutta nämä on resurssi- ja asennekysymyksiä, eikä tule suuressa mittakaavassa Suomessa muuttumaan ihan hetkeen.

Juurikin näin. Osa luennoitsijoista sen myöntää, ja voisin sanoa, että monella kurssilla, jossa tentti on ollut vain muodollisuus, olen oppinut paljon enemmän hyödyllisiä asioita, kuin monella muulla. Luennolla voi opetella asioita, joita tarvitsee, eikä niitä, joita tentissä kysytään.

Toinen asia on sitten se, että missä määrin opiskelija siinä opiskeluvaiheessa tietää, mikä osa kurssin sisällöstä on sitä "työelämässä tarvittavaa" materiaalia ja mikä osa ei. Jostain syystä ne kaikki sisällöt on sinne kurssiin mahdutettu. Jotain ilmiselviä taulukon ulkoaopettelemisia tai muita hömppäjuttuja lukuunottamatta suosittelisin pyrkimään mahdollisimman hyvin opettelemaan ja ymmärtämään mistä kurssin asioissa on kyse, mikä on se punainen lanka siellä taustalla. Tämän luulisi sitten näkyvän myös siinä arvostelussa. Tai jos ei näy niin sitten ei näy, mutta tietääpähän ainakin itse tehneensä töitä sen eteen mikä tuntui järkevältä. Myös jos tuntuu ihmeelliseltä että miksi jotain asiaa pitäisi opiskella, niin tätä kannattaa kysyä professorilta. Ja vielä jos pystyy asettelemaan sanansa jotenkin muuten kun "mihin me tätä muka ikinä tarvitaan?", niin hyvä.

Myöskin sen määrittely mikä on työelämässä tarpeellista on monella alalla hyvin vaikeaa jo siksi, että alalta saattaa valmistua ihmisiä hyvin monenlaisiin eri tehtäviin ja eri toimialoille. Siten se mikä yhdelle opiskelijalle on "turhaa höttöä" voi toiselle olla juuri sitä tärkeintä ydinasiaa. Korkeakoulututkinnon tavoitehan ei useinkaan ole suoranaisesti valmistaa johonkin tiettyyn ammattiin, vaan antaa pätevyys omaksua, käyttää ja soveltaa kyseiseen tieteenalaan liittyvää tietoa ja tekniikoita monipuolisesti ja monissa erilaisissa tehtävissä. Se on silti selvää että aina siellä ekassa ja useimmiten jokaisessa sitä seuraavassakin työpaikassa joutuu oppimaan paljon uutta asiaa. Mutta tämän näkisin koulutuksen tavoitteenakin, että on saatu se kyky oppia ja omaksua uutta.

En tarkoita tuota "mihin me muka tätä ikinä tarvitaan" -asennetta, koska moni asia on toki sellainen, joka näyttää aluksi turhalta, mutta joka tarjoaa erinomaisen pohjan rakennettavalle tietotaidolle. Siinä olen samaa mieltä, että yliopistotutkinton tarkoitus on juurikin nimenomaan tuo antaa laaja-alainen pätevyys.

Pointti oli se, että kurssimateriaalista löytyy helposti ne pääpointit ja ydinasiat, mainitsemasi punainen lanka, mutta niitä ei testata, tai niiden asioiden opiskelu ei riitä, vaan erot tehdään nippelitiedolla, sen mihin viittasin "turhalla tiedolla".
Anna sinulle esimerkin: tentissä kysytään "mitä standardin sivulla X sanotaan", "luettele nippu asioita aiheesta X" tai tenttiin pitää opiskella laaja nippu kaavoja ulkoa. Minun mielestäni on hyödytöntä opiskella kaavat ja standardit ulkoa, koska nykypäivänä ne löytyvät internetistä 30sec hakemisella, vaan riittää, että opiskelija tunnistaa, milloin niitä pitää tarkistaa. Nämä standardit ja kaavat oppii sitten ulkoa lopulta, jos niitä työelämässä tarvitsee. Kaavojen johtaminen auttaa niiden ymmärtämisessä, ei ulkoaopiskelu. Jälleen ulkoaopiskelu palvelee vain taulukkoprinttereitä, kun taas soveltavampaa opiskelijaa palvelisi enemmän kaavojen johtaminen, tai kaavat tarjotaan tentissä, ja niitä sovelletaan tenttikysymyksissä. Sitä mukaa määräytyy, että palveleeko tentti ulkoaopettelua, vai tärkeämpää taitoa, eli soveltamista.

Sen kun rekrytoivat tahot huomaavat, että arvosanat eivät kerro välttämättä osaamisesta kuin jäävuoren huipun, niin sillä ei hylkää osaavia hakijoita turhaan pois.

EDIT:

Mitenkähän jos korkeakoulusta valmistuvalla ei olisi työkokemusta yhtään mutta todistus täynnä vitosia (en tosin tiedä ketään tällaista). Niin katsoisiko työnantaja että tuommoista hörhöä ei oteta edes haasatteluun vai katsoisiko että kun on noin poikkeuksellisen hyvät paperit niin haastatellaan sentään tyyppiä että olisko siinä jotain ainesta.

Riippuu tapauksesta, nimittäin ihan työtehtävästä ja firmasta kiinni. Nimenomaan akateemiselle uralle pääsee varmasti pääosin hyvillä arvosanoilla, mutta toisaalta itsekin pääsin vain puhumalla, eikä keskiarvo ole lähellekään vitosta. Haastatteluun pääseminen on kuitenkin monesta tekijästä kiinni, kuten ketä tunnet, mitä voit tarjota firmalle yms. Mutta haastatteluissa rekrytoidaan henkilöä, ja sitä mukaa hyvä tyyppi huonommilla arvosanoilla saattaa hyvin kiilata sisäänpäin kääntyneen vitosen keskiarvon tyypin ohi. Toki jos on hyvä tyyppi, ja vitosen keskiarvo, niin sehän on ideaalitilanne

 

[Mattih3]

Juurikin näin. Osa luennoitsijoista sen myöntää, ja voisin sanoa, että monella kurssilla, jossa tentti on ollut vain muodollisuus, olen oppinut paljon enemmän hyödyllisiä asioita, kuin monella muulla. Luennolla voi opetella asioita, joita tarvitsee, eikä niitä, joita tentissä kysytään.



En tarkoita tuota "mihin me muka tätä ikinä tarvitaan" -asennetta, koska moni asia on toki sellainen, joka näyttää aluksi turhalta, mutta joka tarjoaa erinomaisen pohjan rakennettavalle tietotaidolle. Siinä olen samaa mieltä, että yliopistotutkinton tarkoitus on juurikin nimenomaan tuo antaa laaja-alainen pätevyys.

Pointti oli se, että kurssimateriaalista löytyy helposti ne pääpointit ja ydinasiat, mainitsemasi punainen lanka, mutta niitä ei testata, tai niiden asioiden opiskelu ei riitä, vaan erot tehdään nippelitiedolla, sen mihin viittasin "turhalla tiedolla".
Anna sinulle esimerkin: tentissä kysytään "mitä standardin sivulla X sanotaan", "luettele nippu asioita aiheesta X" tai tenttiin pitää opiskella laaja nippu kaavoja ulkoa. Annan sinulle erittäin yksinkertaistetun esimerkin: minun mielestäni on hyödytöntä opiskella kaavat ja standardit ulkoa, koska nykypäivänä ne löytyvät internetistä 30sec hakemisella, vaan riittää, että opiskelija tunnistaa, milloin niitä pitää tarkistaa. Nämä standardit ja kaavat oppii sitten ulkoa lopulta, jos niitä työelämässä tarvitsee. Kaavojen johtaminen auttaa niiden ymmärtämisessä, ei ulkoaopiskelu. Jälleen ulkoaopiskelu palvelee vain taulukkoprinttereitä, kun taas soveltavampaa opiskelijaa palvelisi enemmän kaavojen johtaminen, tai kaavat tarjotaan tentissä, ja niitä sovelletaan tenttikysymyksissä. Sitä mukaa määräytyy, että palveleeko tentti ulkoaopettelua, vai tärkeämpää taitoa, eli soveltamista.

Sen kun rekrytoivat tahot huomaavat, että arvosanat eivät kerro välttämättä osaamisesta kuin jäävuoren huipun, niin sillä ei hylkää osaavia hakijoita turhaan pois.

Aivan, noita esimerkkisi kaltaisia tenttejä edelleen valitettavasti esiintyy. Joillakin aloilla enemmän ja joillakin vähemmän, mutta varmaan jokaisesta tiedekunnasta ainakin se yksi jäärä proffa löytyy joka noita tekee. Näissä tapauksissa tosiaan kannattaa käyttää sitä omaa harkintaa, että onko arvosana minkään arvoinen, jos se kertoo vain ulkoa opettelusta. Uskon ja toivon kuitenkin että nämä tentit alkaisivat olla vähemmistöä, ja tässäkin asiassa mentäisiin parempaan suuntaan. Koko opetuksen kehitystoimintahan on Suomen yliopistoissa vielä edelleenkin aika puuhastelutasolla, ja on siksi hyvin paljon riippuvaista siitä sattuuko tiedekunnasta tai laitoksesta löytymään se yksi tai muutama innokas (useimmiten nuori) lehtori tai professori joka haluaa tähän panostaa ja tuoda vähän uusia tuulia toimintaan. Suomesta löytyy laitoksia joissa opetukseen ja arviointiinkin todella panostetaan ja sitä kehitetään, ja sitten laitoksia joissa kiertää ne samat tentit vuodelta -75 aina uudestaan ja uudestaan.

Ja tosiaan ei niitä arvosanoja siis kannata siinä mielessä tuijottaa että niillä suoraan aukeisi ovet johonkin työpaikkaan. Mutta ei kannata sillä verukkeella laiminlyödä sitä itse asiaa, eli opiskelua, että niillä arvosanoilla ei kuitenkaan mitään tee. Arvosanoilla ei usein teekään, mutta sillä osaamisella josta ne (enemmän tai vähemmän) kertovat, todennäköisesti tekee. Eli eiköhän me tässä olla aika samoilla linjoilla. Jokainen on varmasti nähnyt noita tenttejä missä pitää tuottaa paperille kaavat ja taulukot ulkomuistista, ja niillä nyt ei nykypäivänä ole mitään virkaa. Mutta toivoisin että jokainen olisi myös nähnyt tenttejä joissa pitää soveltaa kurssin tietoja ja osoittaa asioiden ymmärrystä.

 

[Kride]

^Kyllä minä Mattih3 nyt näkisin, että me ollaan päästy yhteisymmärrykseen.

 

[Andymon]

Mitenkähän jos korkeakoulusta valmistuvalla ei olisi työkokemusta yhtään mutta todistus täynnä vitosia (en tosin tiedä ketään tällaista). Niin katsoisiko työnantaja että tuommoista hörhöä ei oteta edes haasatteluun vai katsoisiko että kun on noin poikkeuksellisen hyvät paperit niin haastatellaan sentään tyyppiä että olisko siinä jotain ainesta.

Riippuu toki vähän paikasta jota hakee ja koulutusalasta, mutta ainakin akateemisessa maailmassa ei taideta yleensä edes kysyä arvosanoja/tutkintodistusta hakemusvaiheess, vaan hakemus+cv - kombolla mennään. Eli aika vaikeeta pärjätä arvosanoilla kun ilman mitään kokemusta et pääse niillä missään vaiheessa leijuun.

Hakemukseen suosittelen panostamaan ihan huolella, siihen yhteen sivuun pitää saada puserrettua kaikki olennainen haettavan duunin kannalta. Jos ei osaa kirjoittaa virheettömästi, suosittelen tarkastuttamaan hakemuksen jossain ennen sen lähettämistä.. Mä en lähtökohtaisesti kutsu työhaastatteluun akateemista hlöä joka ei osaa esim. yhdyssanoja eikä edes vaivaudu tarkistuttaa hakemusta kaverillaan tms.

 

[Alyssa]

Riippuu toki vähän paikasta jota hakee ja koulutusalasta, mutta ainakin akateemisessa maailmassa ei taideta yleensä edes kysyä arvosanoja/tutkintodistusta hakemusvaiheess, vaan hakemus+cv - kombolla mennään. Eli aika vaikeeta pärjätä arvosanoilla kun ilman mitään kokemusta et pääse niillä missään vaiheessa leijuun.

Taalla ainakin arvosanat laitetaan CV:hen. Tai siis ei toki kaikkia arvosanoja, mutta tutkintoarvosana (eli se milla on valmistunut). Myos A-levelit eli "lukiotodistus" mainitaan (keskiarvona tyyliin AAA/AAB/ABB tms). Akateemisessa maailmassa edetaan papereilla ja suhteilla, ilman hyvia papereita on tosi vaikea paasta eteenpain. Siina vaiheessa kun alkaa olemaan julkaisuja ja muuta nayttoa, papereiden merkitys tietysti vahenee.

Taalla monet lakifirmat ilmoittavat suoraan sivuillaan etta "unfortunately we are unable to consider applications from candidates with a below 2:1 degree". Usein kysyvat myos lukioarvosanoja, joiden tulee olla suomalaisittain vahintaan E:n keskiarvoa. Muuten ei ole mahdollista edes hakea naihin firmoihin. Sama patee kaupallisella alalla. Kannattaa siis pitaa mielessa alakohtaiset erot ennen kuin laittaa koulun laskiksi silla perusteella ettei niilla papereilla kuitenkaan tee mitaan.

 

[Andymon]

Taalla ainakin arvosanat laitetaan CV:hen. Tai siis ei toki kaikkia arvosanoja, mutta tutkintoarvosana (eli se milla on valmistunut). Myos A-levelit eli "lukiotodistus" mainitaan (keskiarvona tyyliin AAA/AAB/ABB tms). Akateemisessa maailmassa edetaan papereilla ja suhteilla, ilman hyvia papereita on tosi vaikea paasta eteenpain. Siina vaiheessa kun alkaa olemaan julkaisuja ja muuta nayttoa, papereiden merkitys tietysti vahenee.

Taalla monet lakifirmat ilmoittavat suoraan sivuillaan etta "unfortunately we are unable to consider applications from candidates with a below 2:1 degree". Usein kysyvat myos lukioarvosanoja, joiden tulee olla suomalaisittain vahintaan E:n keskiarvoa. Muuten ei ole mahdollista edes hakea naihin firmoihin. Sama patee kaupallisella alalla. Kannattaa siis pitaa mielessa alakohtaiset erot ennen kuin laittaa koulun laskiksi silla perusteella ettei niilla papereilla kuitenkaan tee mitaan.

Itseasiassa, nyt kun sanoit, taitaa täälläkin ainakin suurimmat aa-toimistot kysyä uraansa aloittelevilta juristeilta jotain arvosanoja jo hakemuksessa, ainakin näin oli n 5 vuotta sitten kun viimeksi duunia olin hakemassa. Tosin silloinkin haastatteluun (ja ihan töihin asti) pääsyyn olisi riittänyt jopa mun aika keskinkertaiset arvosanat hyvän hakemuksen saattelemana.

Mutta kun 2+ vuotta työkokemusta alkaa olla plakkarissa, en usko että niitä arvosanoja kovin moni Suomessa enää kyselee. Koulussa pingottaminen ja ulkoaopettelu on yksi asia, todellinen pärjääminen työelämässä ja relevantti osaaminen ihan eri lukunsa. Itseasiassa vetämissäni rekryprosesseissa kovimmat suorittajat (paperien perusteella) ovat aina tippuneet ennen ihan viimeisiä vaiheita. Tahtovat olla monesti enemmän ns. akateemista ainesta tai sitten ehkä hyviä just aa-maailmaan tms.

 

[Alyssa]

Itseasiassa, nyt kun sanoit, taitaa täälläkin ainakin suurimmat aa-toimistot kysyä uraansa aloittelevilta juristeilta jotain arvosanoja jo hakemuksessa, ainakin näin oli n 5 vuotta sitten kun viimeksi duunia olin hakemassa. Tosin silloinkin haastatteluun (ja ihan töihin asti) pääsyyn olisi riittänyt jopa mun aika keskinkertaiset arvosanat hyvän hakemuksen saattelemana.

Mutta kun 2+ vuotta työkokemusta alkaa olla plakkarissa, en usko että niitä arvosanoja kovin moni Suomessa enää kyselee. Koulussa pingottaminen ja ulkoaopettelu on yksi asia, todellinen pärjääminen työelämässä ja relevantti osaaminen ihan eri lukunsa. Itseasiassa vetämissäni rekryprosesseissa kovimmat suorittajat (paperien perusteella) ovat aina tippuneet ennen ihan viimeisiä vaiheita. Tahtovat olla monesti enemmän ns. akateemista ainesta tai sitten ehkä hyviä just aa-maailmaan tms.

Mille alalle rekrytoit?

Meikalaisella on harjoittelupaikan haku kasilla talla hetkella joten firmojen valintakriteerit ovat tulleet tutuksi hakijan nakokulmasta. Ongelma taalla on se, etta jos haluaa tyoskennella hyvapalkkaisessa City-firmassa, pitaa se ensimmainen tyopaikka olla jo sellaisessa. Lontoon ulkopuolelta tai pienista firmoista on lahes mahdoton yleta, koska ala on niin sisasiittoinen ja tyonkuva kansainvalisissa firmoissa on niin erilainen pieniin tai regional firmoihin verrattuna. City-firmoihin ei paase ilman hyvia papereita. Nain syntyy kierre, joka estaa pelkalla tyokokemuksella etenemisen aika tehokkaasti (ellei satu olemaan tosi, tosi lahjakas tyyppi ja viela hyvalla tuurilla varustettu).

Mita tulee akateemisten ihmisten aa-maailmaan soveltuvuuteen, niin se on pelkastaan pieni osa totuutta. Toki pitaa olla kiinnostusta alaa kohtaan ja se usein nakyy akateemisena menestyksena, mutta nykyaan asianajajilta vaaditaan paljon enemman kuin ulkoa opettelua tai kirjaviisautta. Yritysjuristit varsinkin ovat yha useammin seka juristeja etta yritysneuvojia/konsultteja, koska yritysjuristin pitaa osata tunnistaa asiakkaiden tarpeet, analysoida ymparoivaa maailmaa ja ratkoa ongelmia ottaen nama kaikki seikat huomioon. Oikiksesta ajatellaan helposti etta siella vaan opetellaan ulkoa lakikirjaa, mutta todellisuudessa asia ei todellakaan ole nain. Ainakin taalla pain Eurooppaa opiskelu on tosi kaytannonlaheista eika ulkoa opettelemalla voita paljon. Meilla ei tosin muutenkaan harrasteta suomalaista "opettele ulkoa nama 1000 sivua"-tenttimista, vaan kurssiarvosanat koostuvat pitkista esseista ja/tai kevaalla jarjestettavista kokeista, joissa on lahes poikkeuksetta osio seka teorialle etta kaytannonlaheisille ongelmille. Vahan tuli off-topiccia, mutta pisti silmaan tuo ylla kirjoittamasi huomautus oikislaisista ja akateemikoista

 

[Andymon]

Mille alalle rekrytoit?

Meikalaisella on harjoittelupaikan haku kasilla talla hetkella joten firmojen valintakriteerit ovat tulleet tutuksi hakijan nakokulmasta. Ongelma taalla on se, etta jos haluaa tyoskennella hyvapalkkaisessa City-firmassa, pitaa se ensimmainen tyopaikka olla jo sellaisessa. Lontoon ulkopuolelta tai pienista firmoista on lahes mahdoton yleta, koska ala on niin sisasiittoinen ja tyonkuva kansainvalisissa firmoissa on niin erilainen pieniin tai regional firmoihin verrattuna. City-firmoihin ei paase ilman hyvia papereita. Nain syntyy kierre, joka estaa pelkalla tyokokemuksella etenemisen aika tehokkaasti (ellei satu olemaan tosi, tosi lahjakas tyyppi ja viela hyvalla tuurilla varustettu).

Mita tulee akateemisten ihmisten aa-maailmaan soveltuvuuteen, niin se on pelkastaan pieni osa totuutta. Toki pitaa olla kiinnostusta alaa kohtaan ja se usein nakyy akateemisena menestyksena, mutta nykyaan asianajajilta vaaditaan paljon enemman kuin ulkoa opettelua tai kirjaviisautta. Yritysjuristit varsinkin ovat yha useammin seka juristeja etta yritysneuvojia/konsultteja, koska yritysjuristin pitaa osata tunnistaa asiakkaiden tarpeet, analysoida ymparoivaa maailmaa ja ratkoa ongelmia ottaen nama kaikki seikat huomioon. Oikiksesta ajatellaan helposti etta siella vaan opetellaan ulkoa lakikirjaa, mutta todellisuudessa asia ei todellakaan ole nain. Ainakin taalla pain Eurooppaa opiskelu on tosi kaytannonlaheista eika ulkoa opettelemalla voita paljon. Meilla ei tosin muutenkaan harrasteta suomalaista "opettele ulkoa nama 1000 sivua"-tenttimista, vaan kurssiarvosanat koostuvat pitkista esseista ja/tai kevaalla jarjestettavista kokeista, joissa on lahes poikkeuksetta osio seka teorialle etta kaytannonlaheisille ongelmille. Vahan tuli off-topiccia, mutta pisti silmaan tuo ylla kirjoittamasi huomautus oikislaisista ja akateemikoista

Niin siis oon itekin juristi ja oon ollu mukan rekryämässä taloon uusia lakimiehiä. Ollaan iso kansainvälinen moniala-firma, suomessakin ihan mukavasti liiketoimintaa.

Mukava kuulla että juristin tutkinnon opiskelu uk:ssa on noin käytännönläheistä. Suomessahan lakimiehet tehdään (edelleen) kovettamalla niiden persenahka eka pääsykoe ja myöhemmin tenttiin pänttäämisessä. Mun mielestä aikansa elänyt malli, mutta ilmeisesti common law - systeemin mukanen case pohjainen malli katsotaan edelleen sopimattomaksi.

Ja tosiaan, nää mun latelemat "faktat" tulee ainoastaan suomen työmarkkinoiden näkökulmasta, Cityssä koko kuvio (ja myös palkat) on ihan eri maailmasta. Samoja duuneja tekevä brittikollega tienaa (samassa konsernissa) melkeen tuplat.. Tosin työtuntejakin on huomattavasti enemmän

 

[oddis]

Tässähän nämä työelämän realiteetit tulikin melko mukavassa paketissa. Veikkaan että tässäkin tapauksessa hyvä supliikki, ketterä korvienväli ja muutenkin kyky verkostoitua on olleet ne työelämän edellytykset. DI:n papereita tarvittiin juuri sen verran että päästiin siihen ekaan duuuniin. Sitten loppu hoituukin "hyvällä tyypillä".

Jotakuinkin näin. Ne kolme kertaa Kun olen halunnut valmistumisen jälkeen vaihtaa työpaikkaa ovat:
-2000 hain kolmea paikkaa, jokaiseen olisin päässyt, valitsin mieluisimman
-2003 hain yhtä paikkaa ja pääsin
-2007 hain yhtä paikkaa ja pääsin

Onistumisprosentti aika hyvä...

Kerran on headhunteri soittanut (2008), kävin mielenkiinnosta haastattelussa ja testeissä, mutta loppujen lopuksi paikka ei kiinnostanut ja sanon kiitos ei. 2009 kysäisin yhden kaverin kautta hommia toisesta firmasta, kävin pari-kolme kuukautta siellä, homma ei ollut luvatun kaltaista, vaikka liksa oli hyvä. Soitin vanhaan duuniin ja pääsin heti takaisin. Oma virhearvio siis paremman liksan perässä. No onneksi homma kääntyi parhain päin... Ai niin ja 2002 kävin Pwc consultingilla työhaastattelusa kolme kertaa ja tulin valituksi, mutta kesken prosessin IBM osti Pwc:n ja kaikki rekryt meni jäihin (näin ainakin mulle uskoteltiin ) ja en sitten vaihtanut duunia. Eli käytännössä joka kerta kun olen jotain hakenut olisin suurella varmuudella myös duunin saanut...

No nyt ei kyllä ole vaihto mielessä, vaan mistäpä sitä koskaan tietää... Toi 2009 case vähän teki varovaiseksi ja nyt kun on jo reilun 5 v tässä firmassa ollut, kynnys lähteä alkaa olla suuri. Tosin olen omalla alallani varmasti suomen kokeneimpia ja sitä kautta hommia varmaan löytyisi. Toki alan hommia ei kovin monessa firmassa suomessa ole, onneksi kuitenkin koko ajan vähän enemmän.