Koulutuksen suhde palkkaan ja työn mielekkyyteen

[Alyssa]

Voi olla näinkin, totta! En silti lähtisi tuollaiselle onnekas-linjalle ikinä. Loppujenlopuksi kaikki on enemmän tai vähemmän itsestä kiinni, jos ei lasketa lottovoittajia ja jotain vammautumisepäonnisuustyyppejä. Huonoa tuuria syyttäminen on häviäjien hommia.

En kyllä ite enää lähtis KOULUUN opiskelemaan. Ei vaan jaksa enää, varsinkaan töiden ohella. Mutta joitain kursseja voisin hyvin kuvitella käyväni, vaikka jonkun työtehtävän takia.

Näin mä siis just tarkoitin, eli että olen onnekas siinä mielessä että unelma-ammatti on mikä on eikä esim. Muusikko :D riippuu paljon persoonallisuudestakin, meikäläisen kilpailuhenkisyydellä ja kunnianhimolla ei oikein pysty edes tähtäämään muualle.

 

[D.Yates]

Kaikkien muidenkin pitäs ottaa mallia tosta aiemmasta Alyssan kirjotuksesta. Tavoitteet kuntoon ja sitten niiden eteen tehään hommia. Itelläkin toiminu, vaikkei mun tavoitteet hirveen korkealentosia ole VIELÄ olleetkaan Tähänastiset saavutettu, kohti uusia...

Mun tavoite on voittaa lotossa kymmenen miljoonaa että voi sen jälkeen vetää lonkkaa. Uusia lappuja täyttämään...

 

[jambo]

Ei se ole naurettavaa. Sehän on hienoa, että tekee sitä mistä nauttii ja saa vielä palkkaa. Vähän kun harrastuksesta saisi palkkaa. Toisaalta sitä toivoo, että Alyssa tai kukaan muukaan joudu siihen tilanteeseen, jossa harrastuksesta tehtiin ammatti. Näin +10 vuoden jälkeen ei enää oikein kiinnosta harrastus eikä ammatti. Jäljellä on lähinnä järjetön vitutus. Mutta muutakaan ei osaa, eikä töitä muutenkaan kasva puissa, joten ollaan ja vittunnutaan täällä sitten. Joku päivä jätän tulematta ja nautin ne kaikki työttömyystuet korkojen kera :lol2:

Ja tätähän ei voi kakskymppisenä tietää, sitä pitää vaan toivoa, että nauttii töistään vielä 20v jälkeenkin. Työnteko on niin iso osa elämää, että kyllä se on todella harmi, jos se on täyttä pakkopullaa.


E: quote

Voin kyllä allekirjoittaa tämän. Itsellä oli aina palo saada ammatti liikunnan alalta muodossa tai toisessa. Sitten tuli opintojen aikana tehtyä erilaisia alaan liittyviä opetuksia ja ohjauksia sekä harrastusten kautta kouluttauduttua opetushommiin. Siinä vaiheessa huomasin että se entinen kiva juttu oli työn muodossa muuttunutkin pakkopullaksi. Onneksi pystyin vielä vetämään "huulilta takaisin" ja suuntaamaan terveyspuolelle jossa nykyään työskentelen. sitä en ole koskaan oikein pystynyt itselleni selvittämään mikä sen negatiivisen tunteen oikein lopulta aiheutti. Oliko se kuvitteellinen työ leima siinä päällä vai mikä. Kuitenkin lahjoja oli ja olin hommassa aika hyvä.

Nyt kun on 40 mittarissa niin kyllä ne "jippii" tekijät elämässä on ihan muualla kuin työssä. Riittää että on mukava duuni, ei aamulla tattia otsassa, perus elämiseen riittävä palkka ja saa aamusta rauhassa selailla pakkista kahvimuki kourassa. Suuntaus omassa elämässä on muutenkin leppoistamisen suuntaan, mahdollisimman vähän stressiä, hyviä pitkiä yöunia, vapaata aikaa ja lasten kasvattamista.

Itse uskon vakaasti että kukaan ei harmittele kuolinvuoteella että "olisinpa tehnyt enemmän töitä".

Olisihan se tietysti hienoa kokea se tunne kun töihin lähtö oikeasti olisi hienoa joka aamu. Ei vaan pysty kuvittelemaan sellaista duunia mistä tuon kiksin saisi. Varmaan jos duunina olisi perseitten rasvaus jossain big booty black anal babes kuvauksissa mutta kaippa tuohonkin kyllästyisi jos sitä työkseen tekisi.

 

[ilmo]

Eikös Alyssa jakanut vielä römpsääkin jollekin proffalle? Töitä on varmasti tehty hirveät määrät joka tapauksessa.

Itselläni oli oma ala tiedossa ala-asteen loppupuolella, ja suunnittelin jo silloin tarkasti, miten tulen pääsemään alan parhaaseen kouluun Suomeen. Se suunnitelma on pitänyt, ja valmistun ensi vuonna 25-vuotiaana. En ole tavoitellut huippuarvosanoja, enkä täten myöskään tavoittele heti valmistuttuani mitään huipputyöpaikkaa, mutta uskon, että näillä papereilla pystyn tekemään koko urani mielenkiintoista työtä ja etenemään myös johtotehtäviin kohtuullisessa ajassa. En ole koskaan oikein ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitä haluavat opiskella tai missä haluavat työskennellä, vaikka omista kavereistanikin osa on tällaisia. Eikö näitä ihmisiä kiinnosta mitään, vai eikö kiinnosta vaan tehdä hommia sen eteen?

 

[Elu]

En ole koskaan oikein ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitä haluavat opiskella tai missä haluavat työskennellä, vaikka omista kavereistanikin osa on tällaisia. Eikö näitä ihmisiä kiinnosta mitään, vai eikö kiinnosta vaan tehdä hommia sen eteen?

Aika monelle on tosi epäselvää mitä oikeasti haluaa. Kunpa mäkin olisin jo ala-asteella tiennyt mitä haluan isona. Voi olla niin että mikään ei vaikuta hyvältä vaihtoehdolta, tai sitten on paljon hyvältä kuulostavia ja kiinnostavia vaihtoehtoja, mutta niistä on erittäin vaikeaa valita juuri se missä parhaiten viihtyisi tulevaisuudessa.
Ite oon pienestä pitäen halunnut olla sitä ja tätä ja tota, ihan kaikkea laidasta laitaan, mutta aina jossain vaiheessa tajunnut että juu ei tuu kesää. Vasta hiljattain olen varmistunut haluamastani ja voin vain todeta, että on tullut ihan uudenlaista paloa tehdä hommia asioiden eteen. Tää ei tietenkään automaattisesti tarkoita sitä, että hommat lähtee kulkemaan tosta vaan, mutta on kuitenkin tullut niin sanotusti helvetisti lisää pökköä pesään.

 

[vilho_kanuuna]

... mutta uskon, että näillä papereilla pystyn tekemään koko urani mielenkiintoista työtä ja etenemään myös johtotehtäviin kohtuullisessa ajassa ...

Ei niillä papereilla pysty mitään työtä tekemään, eikä kyllä johtotehtäviinkään etenemään. Tiedän että koulussa näin jankutetaan, mutta jos et ole tyyppinä juuri sellainen kuin pitääkin, niin niillä papereilla voi pyyhkiä persettä. Tiedän tapauksia joissa kaveri on päässyt nopeasti huipulle terävyydellä, supliikilla tai vaikka taktisella kekseliäsyydellä (yhdistettynä tietysti kovaan työntekoon), mutta pelkillä papereilla en ole koskaan kuullut kenenkään menestyvän.

 

[Weak]

Ei niillä papereilla pysty mitään työtä tekemään, eikä kyllä johtotehtäviinkään etenemään. Tiedän että koulussa näin jankutetaan, mutta jos et ole tyyppinä juuri sellainen kuin pitääkin, niin niillä papereilla voi pyyhkiä persettä. Tiedän tapauksia joissa kaveri on päässyt nopeasti huipulle terävyydellä, supliikilla tai vaikka taktisella kekseliäsyydellä (yhdistettynä tietysti kovaan työntekoon), mutta pelkillä papereilla en ole koskaan kuullut kenenkään menestyvän.

Eiköhän tämä ole täysin itsestäänselvyys kaikille

 

[pezku^]

En ole koskaan oikein ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitä haluavat opiskella tai missä haluavat työskennellä, vaikka omista kavereistanikin osa on tällaisia. Eikö näitä ihmisiä kiinnosta mitään, vai eikö kiinnosta vaan tehdä hommia sen eteen?

Tästä olen ollut itsekin aina täysin samaa mieltä. Tiesin ala-asteella, että haluan insinööriksi konepuolelle ja lukiossa se sitten tarkentui DI:ksi, koska tietoisuus kouluista lisääntyi. Jotkut ihmiset ovat kyllä aivan totaalisen pihalla siitä, mitä haluaisivat työkseen tehdä. Esim. yksi oma nykyinen opiskelukaveri on suunnitellut vaihtavansa teknillisestä yliopistosta konepuolelta yliopistoon lukemaan historiaa. En oikeasti voi kuin ihmetellä, että kuinka pihalla jotkut ihmiset ovat urastaan. Ehkä tämä jotenkin juontaa juurensa siihen, että nykyään on huomattavasti enemmän vaihtoehtoja kouluttautua kuin ennen ja toisaalta nykyään elätellään pienestä pitäen toiveita jostain unelma-ammatista, jossa on aina kivaa. Väitän, että ei ole olemassa yhtä ainoata unelma-ammattia, vaan ihmiselle kyllä löytyy oma kiinnostuksenkohde useammaltakin alalta, jos vain ala on edes suunnilleen kiinnostava. Toisaalta myös väitän, että unelma-ammatissakin on välillä ikäviä asioita, joten mitään ruusuilla tanssimista ei tule kukaan saavuttamaan, vaikka kuinka koittaisi vaihtaa alaa moneen kertaan.

Olen kyllä itsekin siinä onnellisessa asemassa, että todella pidän opiskelualastani ja panostan täysillä opiskeluun. En ole luovuttajatyyppiä, joten haluan haastaa itseni sekä opiskelussa että työelämässä. Toivottavasti siitä joskus vielä palkitaan.

 

[vilho_kanuuna]

Eiköhän tämä ole täysin itsestäänselvyys kaikille

No kun esim. ilmon jutun luki niin ei se nyt ihan itsestäänselvyytenä tekstistä välittynyt. En kyllä toisaalta yhtään ihmettelekkään että nuorille on koulussa muodostunut tällainen kuva paperien kaikkivoipaisuudesta. No pakko kai niiden opettajienkin on asiaansa uskoa.

 

[Jakob]

Ja huomatkaa, että johtotehtäviin pääseminen ei ole kaikille mikään unelma. Minäkin olen vastaavasta kieltäytynyt. Minua ei ikinä ole kiinnostanut johtotehtävät. Ehkä Joku erikoisasiantuntijoiden TL on ollut ajatuksissa. Omat tavoitteet oli olla tietyn pulikan erityisasiantuntija. Ei missään nimessä oikea johtaja/esimies.

 

[vilho_kanuuna]

Ja huomatkaa, että johtotehtäviin pääseminen ei ole kaikille mikään unelma. Minäkin olen vastaavasta kieltäytynyt. Minua ei ikinä ole kiinnostanut johtotehtävät. Ehkä Joku erikoisasiantuntijoiden TL on ollut ajatuksissa. Omat tavoitteet oli olla tietyn pulikan erityisasiantuntija. Ei missään nimessä oikea johtaja/esimies.

Yleensä ne jotka haluavat esimiehiksi ovat paljon huonompia siinä hommassa kuin ne jotka eivät halua

 

[vinkuiita]

Aika monelle on tosi epäselvää mitä oikeasti haluaa. Kunpa mäkin olisin jo ala-asteella tiennyt mitä haluan isona. Voi olla niin että mikään ei vaikuta hyvältä vaihtoehdolta, tai sitten on paljon hyvältä kuulostavia ja kiinnostavia vaihtoehtoja, mutta niistä on erittäin vaikeaa valita juuri se missä parhaiten viihtyisi tulevaisuudessa.
Ite oon pienestä pitäen halunnut olla sitä ja tätä ja tota, ihan kaikkea laidasta laitaan, mutta aina jossain vaiheessa tajunnut että juu ei tuu kesää. Vasta hiljattain olen varmistunut haluamastani ja voin vain todeta, että on tullut ihan uudenlaista paloa tehdä hommia asioiden eteen. Tää ei tietenkään automaattisesti tarkoita sitä, että hommat lähtee kulkemaan tosta vaan, mutta on kuitenkin tullut niin sanotusti helvetisti lisää pökköä pesään.

Minusta tuntuu, että monille on erilaiset koulutusten ja töidenkin sisällöt epäselviä. En esimerkiksi itse ollut lapsuudessani oikein nähnyt muita akateemisia kuin pappeja, opettajia ja lääkäreitä. Ei siinä hirveästi tiennyt, mitä vaikka jonkun kulttuuriantropologian tai valtio-opin opiskelijat voivat tehdä tai millaista ylipäätään yliopistossa on.

Opinnonohjauksessa olisi aika paljon parannettavaa. Meille opo sanoi yläasteella, ettei yliopistosta valmistu kuin opettajia ja tutkijoita - jos ei pääse opettajaksi, on pakko ryhtyä tutkijaksi. Ei se nyt ihan niinkään mene.

 

[carcayu]

Esim. yksi oma nykyinen opiskelukaveri on suunnitellut vaihtavansa teknillisestä yliopistosta konepuolelta yliopistoon lukemaan historiaa. En oikeasti voi kuin ihmetellä, että kuinka pihalla jotkut ihmiset ovat urastaan.

Mun kaveri vaihtoi aikoinaan insinööriopinnot tanssiin. Päätös näytti silloin aivan järjettömältä, mutta niin vain on kaveri elättänyt itsensä tanssilla siitä lähtien. Uskon että hän kokee olevansa paljon onnellisempi, kuin jos olisi ruvennut väkisin insinööriksi. Toisaalta taiteilijan hommissa leipä on pieninä palasina. Hän onkin myöntänyt, että tuntee ajoittain kateutta insinöörien taloudellisesta vakaudesta. Joka hommassa on siis puolensa ja puolensa.

Yleensä ne jotka haluavat esimiehiksi ovat paljon huonompia siinä hommassa kuin ne jotka eivät halua

Nähdäkseni ratkaiseva kysymys on esimiehen motivaation laatu. Motivaatio voidaan jakaa kahteen kategoriaan. Työllä voi olla ihmiselle joko itseisarvoa tai välinearvoa. Ensimmäinen tarkoittaa sitä, että ihminen tykkää siitä mitä tekee. Kokee nauttivansa itse tekemisestä. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että työ on ihmiselle ainoastaan väline saavuttaa jotain muuta, jolla puolestaan on ihmiselle arvoa. Tyypillisiä tavoitteita ovat rahan ja statuksen saavuttaminen. Mikäli esimies toimii työssään, koska hän aidosti haluaa kohdata ihmisiä ja kasvaa johtajana, uskon hänen olevan loistava esimies. Mikäli esimiestä motivoi enimmäkseen raha ja status, on hänellä heikommat edellytykset olla hyvä esimies. Olen urallani kohdannut monia esimiehiä, jotka eivät halua olla johtajia. He ovat ylenneet hommaansa paljolti, koska ovat olleet pitkään samassa paikassa ja tuntevat toimialan. Mua ärsyttää tästä usein seuraava munattomuus ottaa vastuuta ja tehdä päätöksiä, jota koen hyvän johtamisen vaativan. Jos olen osa organisaatiota niin toivon, että sitä johdetaan kunnolla jonkun pätevän ja motivoituneen henkilön toimesta.

"Lead, follow, or get out of the way." - Thomas Paine

 

[Max131]

Opinnonohjauksessa olisi aika paljon parannettavaa. Meille opo sanoi yläasteella, ettei yliopistosta valmistu kuin opettajia ja tutkijoita - jos ei pääse opettajaksi, on pakko ryhtyä tutkijaksi. Ei se nyt ihan niinkään mene.

Tilanne yläasteella on aika mielenkiintoinen muutenkin. On meinaan aika rankka paikka laittaa 15-vuotias päättämään, että mitä tekee parhaimmassa tai pahimmassa tapauksessa koko elämänsä. Ei suurin osa sen ikäisistä ole valmis tekemään tuollaisia päätöksiä, murto-osalla ehkä joku realistinen käry omasta tulevaisuudestaan. Ookoo, nykyään kouluttautuminen eri taustoista on joustavampaa, eikä ongelma ole niin paha kuin omana kouluaikanani.

Parannus opintojen ohjauksessa on varmasti paikallaan, sen lisäksi eri alojen esittäytyminen oppilaitoksissa on varmasti positivinen juttu, mutta kaikkein parhaana vaihtoehtona pidän hankkiutumista työelämään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tämän voi hoitaa harjoittelun kautta koulussa tai yrittämällä työntää itseään ihan palkkatöihin sellaisiin hommiin, jotka tuntuu mielenkiintoisilta. Sitä saattaa yllättyä molempiin suuntiin, että mitä joku pesti pitää sisällään, ja toisaalta saattaa huomata, että omillakin papereilla voi tehdä mitä moninaisimpia hommia, kun vähän katselee ympärilleen.

 

[mountainer]

Opinnonohjauksessa olisi aika paljon parannettavaa. Meille opo sanoi yläasteella, ettei yliopistosta valmistu kuin opettajia ja tutkijoita - jos ei pääse opettajaksi, on pakko ryhtyä tutkijaksi. Ei se nyt ihan niinkään mene.

Yliopiston alkuperäinen tarkoitushan on kouluttaa tutkijoita mutta ei tainnut tämä opo olla siirtynyt ihan 2000-luvulle:D

Hyvä ohjenuora on minusta vaan se että tekee ja opiskelee sitä mikä kiinnostaa ja mikä motivoi. Jonkun lukioikäisen on vaikea tietää mikä on 6-8 vuoden päästä jonkun tietyn alan työ- ja palkkatilanne. Nuorempana en tätä uskonut, nyt uskon.
Kun seiskalla alettiin opiskelemaan luonnontieteitä niin kiinnostuin niistä heti valtavasti. Lukioiässä kirjahylly täyttyi Stephen Hawkingin ja muiden teoreettisten fyysikoiden teoksista. Silloinkaan ei ollut vielä hirveästi hajua mitä insinöörit tekee mutta insinöörikouluun mielenkiinto kuitenkin vei.

 

[pezku^]

Opinnonohjauksessa olisi aika paljon parannettavaa. Meille opo sanoi yläasteella, ettei yliopistosta valmistu kuin opettajia ja tutkijoita - jos ei pääse opettajaksi, on pakko ryhtyä tutkijaksi. Ei se nyt ihan niinkään mene.

Tavallaanhan tuo on aika lähellä totuutta, jos mietitään esim. sitä, että lähtee opiskelemaan luonnontieteitä. Muutama tuttu on lähtenyt opiskelemaan fysiikkaa, biologiaa ja kemiaa yliopistoon ilman tarkempaa käsitystä siitä, mitä aikovat tulevaisuudessa tehdä työkseen. Näistä yksi lopetti, koska huomasi työllistymismahdollisuudet rajautuvan juuri tutkijantyöhön ja opettamiseen ja muutamat ovat sitten suorittaneet pedagogiset opinnot ja päättäneet lähteä opettajiksi. Sinänsä siis olisi opinto-ohjaajaltakin ihan reilua lukiossa kertoa, että luonnontieteitä opiskelemalla ei oikeasti kovin hyvin muualle pääse kuin tutkijaksi tai opettajaksi. Minun aikanani sitä ei kyllä näille niitä aineita opiskelemaan lähteville kerrottu, vaan tuntui lähinnä siltä, että opo halusi vain saada kaikille edes jonkin opiskelupaikan. Muutenkin omassa lukiossa opinto-ohjaus oli niin huonoa, että onneksi osasin tehdä itse päätökseni opiskeluistani eikä tarvinnut opon mielipiteitä kysellä.

 

[PikkuPatleetti]

Lukioiässä kirjahylly täyttyi Stephen Hawkingin ja muiden teoreettisten fyysikoiden teoksista. Silloinkaan ei ollut vielä hirveästi hajua mitä insinöörit tekee mutta insinöörikouluun mielenkiinto kuitenkin vei.

Hieman aihetta sivuten pakko sanoa lähes kadehtivani ihmisiä, joille näin käy. Mun kirjahyllyt on täyttyny milloin teatteri-ilmaisusta, kauppatieteistä, kirjallisuuden klassikoista.. äh, hyvä ettei sentäs pyörän korjaamisesta (sitäkin on tullut harrasteltua). Koulussa vahvuuksia matematiikka, äidinkieli ja kuvaamataito (myös kielet). Valitse näistä nyt sitten alaa. Helkutta kun oli vaikiaa välillä, mutta tuota luovuus- ja ihmispuolta yli kymmenen vuotta kokeiltuani on pakko lähteä kokeilemaan matemaattista kanttia. Nyt kerrataan lukion matskua josko keväällä kouluun. Ei sitä vaan voi tietää jollei kokeile. Joskus toivoo, että olis vaan tullut ulos sieltä koulutusputkesta ja se olisi riittänyt.

 

[ilmo]

No kun esim. ilmon jutun luki niin ei se nyt ihan itsestäänselvyytenä tekstistä välittynyt. En kyllä toisaalta yhtään ihmettelekkään että nuorille on koulussa muodostunut tällainen kuva paperien kaikkivoipaisuudesta. No pakko kai niiden opettajienkin on asiaansa uskoa.

Nojoo tekstistäni ei ehkä niin hyvin tullut ilmi, mutta en tietenkään kuvittele, että pelkillä papereilla töitä saisi, saati sitten johtotehtäviin pääsisi. Mutta tietyntasoisiin tehtäviin yliopistotutkinto on minimivaatimus. Esim. tradenomi voi osaavana ja hyvänä työntekijänä päästä tietylle tasolle hierarkiassa, mutta on täysi mahdottomuus, että pörssiyhtiön toimitusjohtajana olisi tradenomi. Tämä on tietysti ääritapaus, mutta kuitenkin.

Rekrytointiprosessissahan yleensä ensin karsitaan joukosta ne, ketkä eivät ole muodollisesti päteviä. Sen jälkeen valitaan se sopivin tyyppi, joka on mahdollisesti työelämässä jo näyttänyt osaamisensa. Tästä ei varmaan kellään ole eriävää mielipidettä.

 

[Mattih3]

Tavallaanhan tuo on aika lähellä totuutta, jos mietitään esim. sitä, että lähtee opiskelemaan luonnontieteitä. Muutama tuttu on lähtenyt opiskelemaan fysiikkaa, biologiaa ja kemiaa yliopistoon ilman tarkempaa käsitystä siitä, mitä aikovat tulevaisuudessa tehdä työkseen. Näistä yksi lopetti, koska huomasi työllistymismahdollisuudet rajautuvan juuri tutkijantyöhön ja opettamiseen ja muutamat ovat sitten suorittaneet pedagogiset opinnot ja päättäneet lähteä opettajiksi. Sinänsä siis olisi opinto-ohjaajaltakin ihan reilua lukiossa kertoa, että luonnontieteitä opiskelemalla ei oikeasti kovin hyvin muualle pääse kuin tutkijaksi tai opettajaksi. Minun aikanani sitä ei kyllä näille niitä aineita opiskelemaan lähteville kerrottu, vaan tuntui lähinnä siltä, että opo halusi vain saada kaikille edes jonkin opiskelupaikan. Muutenkin omassa lukiossa opinto-ohjaus oli niin huonoa, että onneksi osasin tehdä itse päätökseni opiskeluistani eikä tarvinnut opon mielipiteitä kysellä.

No tuo nyt on kyllä aika vahvasti liioittelua. Tuossa esim Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen selvitystä valmistuneiden työllistymisestä: https://www.jyu.fi/fysiikka/opiskelu/sijoittumisselvitykset/vuonna-2011-valmistuneiden-sijoittuminen
Tutkimus- ja tuotekehitys, eli siis teollisuus, on työpaikkana vähän vuodesta riippuen noin kolmanneksella valmistuneista. Akateeminen tutkimus eli jatko-opiskelu on sitten sellainen hieman reilu kolmannes ja opettajia ~20-30%.

Biologiasta ja kemiasta varmaan löytyy vastaavia tilastoja etsimällä. Kyllä se luonnontieteen maisterin koulutus voi moneen insinöörihommaan olla aivan yhtä hyvä tai parempikin kuin DI, koska yleensä asioiden itsenäiseen ymmärtämiseen ja tiedonhankintaan pitäisi olla hieman paremmat lähtökohdat. Vastaavasti moniin asiantuntijatehtäviin, kuten esim sairaalafyysikoksi, ei edes voi tekniikan tutkinnolla ryhtyä. En siis yritä tekniikan opiskelun järkevyyttä tai hyödyllisyyttä tässä mitenkään vähätellä, mutta tuo antamasi kuva luonnontieteistä valmistuneiden mahdollisuuksista ei ole todenmukainen.

 

[vinkuiita]

Tavallaanhan tuo on aika lähellä totuutta, jos mietitään esim. sitä, että lähtee opiskelemaan luonnontieteitä. Muutama tuttu on lähtenyt opiskelemaan fysiikkaa, biologiaa ja kemiaa yliopistoon ilman tarkempaa käsitystä siitä, mitä aikovat tulevaisuudessa tehdä työkseen. Näistä yksi lopetti, koska huomasi työllistymismahdollisuudet rajautuvan juuri tutkijantyöhön ja opettamiseen ja muutamat ovat sitten suorittaneet pedagogiset opinnot ja päättäneet lähteä opettajiksi. Sinänsä siis olisi opinto-ohjaajaltakin ihan reilua lukiossa kertoa, että luonnontieteitä opiskelemalla ei oikeasti kovin hyvin muualle pääse kuin tutkijaksi tai opettajaksi. Minun aikanani sitä ei kyllä näille niitä aineita opiskelemaan lähteville kerrottu, vaan tuntui lähinnä siltä, että opo halusi vain saada kaikille edes jonkin opiskelupaikan. Muutenkin omassa lukiossa opinto-ohjaus oli niin huonoa, että onneksi osasin tehdä itse päätökseni opiskeluistani eikä tarvinnut opon mielipiteitä kysellä.

Kyllähän moni työskelentelee esimerkiksi suunnitelijana, asiantuntijana, viestinnän jutuissa tai johtajana. Vaihtoehtoja on aika paljonkin, mutta se tietysti vaihtelee vähän oppiaineittain.