Koulutuksen suhde palkkaan ja työn mielekkyyteen

[carcayu]

Jotain mielipiteitä tai rohkaisua?

Mun tilanne on siis se, että taskussa on DI-tutkinto, 10 vuotta työkokemusta ja ikää 35 vuotta. Silti olen opiskelemassa jotain ihan muuta. En usko, että mikään eletystä elämästä menee hukkaan. En elä sovittaakseni menneisyydessä tekemiäni valintoja vaan tehdäkseni tästä hetkestä ja tulevaisuudesta mahdollisimman onnellista.
Sinuna lähtisin ilman muuta opiskelemaan juttuja, jotka kiinnostaa. Töitä ehtii tehdä kyllä ihan riittävästi ennen eläkeikää. Jos käyttää muutaman lisävuoden hankkiakseen ammatin, jossa jaksaa sinne asti, niin mielestäni kyseessä on investointi tulevaisuuteen. Ei missään nimessä arvokkaiden työvuosien haaskaus.

 

[Deleted member 96894]

Ei kaupallinen ala täysin vastenmielistä ole, mutta koska liikunnan/urheilun/fysioterapian parissa työskenteleminen kiinnostaisi kovasti, niin mietin, että heitänkö potentiaalini hukkaan, jos alan väkisin yrittämään kaupallisella alalla. Uskotteko, että motivaatio nykyiseen alaan voi syttyä vielä työuralla, vai olisiko parempi alkaa jo nyt miettimään uutta koulutusta alalla, joka kiinnostaa?

Vaikka ikää on vasta 24, niin vähän stressaa ajatus siitä, että elämä olisi yhtä opiskelua kolmekymppiseksi asti. Kaupallisesta alasta voisi toki olla jotain hyötyä esim. fyssarina, mutta silti 3 vuoden opiskelujen hukkaan heittäminen on toinen asia mikä tuntuisi tyhmältä, varsinkin, kun se ei ole ilmaista veronmaksajille.

Jotain mielipiteitä tai rohkaisua?

Kyllä kai liikunnan, urheilun ja fysioterapian parissakin voi varmaan työskennellä kaupallisissa tehtävissä, raha sielläkin liikkuu. Ei kaupallista tutkintoa ehkä fyssarina ihan parhaiten pääse hyödyntämään, mutta palveluja myydään, varusteita ja ravinteita maahantuodaan ja kaupitellaan, seuratoimintaa pyöritetään, mites jotain sillä sektorilla?

 

[Kaapeli]

Minusta siinä nimenomaan on valitettavaa, että vanhemmat saavat tuolla tavalla päättää lapsensa elämästä. Kotiopetus mahdollistaa esim sen, että erilaiset uskonnolliset kultit tai muut ääriliikkeet kasvattavat lapsensa täysin eristyksissä ulkopuolisesta yhteiskunnasta, siten riistäen heiltä mahdollisuuden normaaliin elämään. Yhteiskunnan nimenomaan pitäisi turvata jokaiselle lapselle mahdollisuus kasvaa normaaliksi yhteiskunnan jäseneksi, vaikka tämän vanhemmat sattuisivatkin vaikkapa kuulumaan uskonnolliseen kulttiin. Vaikeaahan tuollaisessa ympäristössä kasvaminen joka tapauksessa on, mutta jos kävisi koulua tavallisten ihmisten kanssa, niin olisi edes pientä toivoa että lapsesta voi vielä kasvaa terve aikuinen.

Joku raja tässä yhteiskunnan holhoamisessa ja vapauteen kajoamisessa on oltava.
Vanhemmilla on perusoikeus kasvattaa lapsensa valitsemaansa uskontoon, uskonnottomuuteen tai muuhun aatteeseen. Ei vapaassa maassa voi olla mitään yhtä hyväksyttävää elämänkatsomusta ja valtion pakottamia nuotteja "oikeanlaiseen" elämään ja kasvatukseen.
Yhteiskunnan tehtäviin ei minusta todellakaan kuulu kasvatusmetodeihin puuttuminen. Rajan takana oli sellainen valtio, jossa lapsille opetettiin koulussa tällä tavoin erästä ainoaa oikeaa ajatusmaailmaa. Ei sellaista totalitarismiin kuuluvaa holhoamista voi minusta verhota "lapsen turvaamisen" taakse.

Minusta on todella omituista, että niin moni haaveilee valtion kontrollin ulottamisesta kaikille elämän osa-alueille. Ehkäpä useampi suomalainen olisi tosiaan onnellisempi jossain muurahaiskeossa kuin yhteiskunnassa, jossa vapaus ja vastuu on ensisijaisesti kansalaisella itsellään.

 

[Mattih3]

Joku raja tässä yhteiskunnan holhoamisessa ja vapauteen kajoamisessa on oltava.
Vanhemmilla on perusoikeus kasvattaa lapsensa valitsemaansa uskontoon, uskonnottomuuteen tai muuhun aatteeseen. Ei vapaassa maassa voi olla mitään yhtä hyväksyttävää elämänkatsomusta ja valtion pakottamia nuotteja "oikeanlaiseen" elämään ja kasvatukseen.
Yhteiskunnan tehtäviin ei minusta todellakaan kuulu kasvatusmetodeihin puuttuminen. Rajan takana oli sellainen valtio, jossa lapsille opetettiin koulussa tällä tavoin erästä ainoaa oikeaa ajatusmaailmaa. Ei sellaista totalitarismiin kuuluvaa holhoamista voi minusta verhota "lapsen turvaamisen" taakse.

Minusta on todella omituista, että niin moni haaveilee valtion kontrollin ulottamisesta kaikille elämän osa-alueille. Ehkäpä useampi suomalainen olisi tosiaan onnellisempi jossain muurahaiskeossa kuin yhteiskunnassa, jossa vapaus ja vastuu on ensisijaisesti kansalaisella itsellään.

No tottakai vapaassa maassa on täysin välttämätöntä olla yksi hyväksytty elämänkatsomus ja valtion pakottamat nuotit oikeanlaiseen elämään ja kasvatukseen. Esim väkivaltaa ei saa käyttää kasvatuksessa, ja kaikille on opetettava pienestä pitäen länsimaisen demokratian perusarvot, kuten ihmisoikeudet. Helpompi se on yrittää kasvattaa lapsista tuottavia yhteiskunnan jäseniä, kuin sitten myöhemmin yrittää väkivalloin pakottaa yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneet nuoret aikuiset ruotuun.

Tämän takiahan noissa mainitsemissasi ongelmakouluissa nimenomaan niitä ongelmia on, kun niissä iso osa lapsista on sellaisia, joille ei kotona tällaisia asioita opeteta. Jos he eivät edes kävisi koulussa, vaan kotona vaikkapa kotimaasta tuotu imaami opettaisi miten pitää toimia ja ajatella, niin sekö olisi vapaan ja länsimaisen valtion ihanteiden mukaista?

Lapset eivät ole vanhempiensa omaisuutta eikä vanhemmilla pidä olla oikeutta tuhota lapsensa elämää ihan vain omaksi huvituksekseen. Parasta tietysti olisi jos esim uskonnollisten kulttien jäseniltä voitaisi ottaa lapset kokonaan pois, mutta jo koulupakko auttaisi valtavan paljon nykytilanteeseen verrattuna.

 

[[venom]]

Venom: älä nyt ainakaan niitä veronmaksajia ajattele. Kyllä sä ehdit omat opiskelusi maksella verojen muodossa vielä moneen kertaan. Jos oisin sun tilanteessa (tai jos olisin itse tuossa vaiheessa tiennyt mitä muuta haluaisin tehdä) niin ilman muuta hakeutuisin opiskelemaan uutta alaa samantien. Kaupallinen ala on toki niin lajaa että varmaan on ihan mahdollista päätyä ihan mielenkiintoiseenkin työhön. Mutta ehkä todennäköisempää on että <10 vuoden päässä kirjoitat turhautuneena pakkikselle kuinka viimeiset vuodet olet tuhlannut alalla joka ei kiinnosta. Opiskelu on mielekkäämpää nuorena kuin sitten reilu 30 vuotiaana, kun koulukaveritkin on vielä suunnilleen samanikäisiä. Riippuu tietysti paljon elämäntilanteesta, mutta jos ei ole perhettä elätettävänä vielä niin en näkisi mitään syytä mikset voisi jatkaa opiskelua.

Mun tilanne on siis se, että taskussa on DI-tutkinto, 10 vuotta työkokemusta ja ikää 35 vuotta. Silti olen opiskelemassa jotain ihan muuta. En usko, että mikään eletystä elämästä menee hukkaan. En elä sovittaakseni menneisyydessä tekemiäni valintoja vaan tehdäkseni tästä hetkestä ja tulevaisuudesta mahdollisimman onnellista.
Sinuna lähtisin ilman muuta opiskelemaan juttuja, jotka kiinnostaa. Töitä ehtii tehdä kyllä ihan riittävästi ennen eläkeikää. Jos käyttää muutaman lisävuoden hankkiakseen ammatin, jossa jaksaa sinne asti, niin mielestäni kyseessä on investointi tulevaisuuteen. Ei missään nimessä arvokkaiden työvuosien haaskaus.

Joo, kyllä sitä on itsekin alkanut kallistumaan tuon alan vaihdon suuntaan, mikäli heti valmistumisen jälkeen ei tapahdu jotain ihmeellistä. Nyt pitäisi vain miettiä se paras vaihtoehto.

Kyllä kai liikunnan, urheilun ja fysioterapian parissakin voi varmaan työskennellä kaupallisissa tehtävissä, raha sielläkin liikkuu. Ei kaupallista tutkintoa ehkä fyssarina ihan parhaiten pääse hyödyntämään, mutta palveluja myydään, varusteita ja ravinteita maahantuodaan ja kaupitellaan, seuratoimintaa pyöritetään, mites jotain sillä sektorilla?

Enemmän kiinnostaisi ihmisten parissa työskentely, mutta mikäli en kouluttaudu uudestaan, niin pitäisi alkaa miettimään, millaisia tehtäviä nykyinen koulutus mahdollistaisi esim. urheiluseuroissa tai -liitoissa.

 

[Kaapeli]

No tottakai vapaassa maassa on täysin välttämätöntä olla yksi hyväksytty elämänkatsomus ja valtion pakottamat nuotit oikeanlaiseen elämään ja kasvatukseen. Esim väkivaltaa ei saa käyttää kasvatuksessa, ja kaikille on opetettava pienestä pitäen länsimaisen demokratian perusarvot, kuten ihmisoikeudet. Helpompi se on yrittää kasvattaa lapsista tuottavia yhteiskunnan jäseniä, kuin sitten myöhemmin yrittää väkivalloin pakottaa yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneet nuoret aikuiset ruotuun.

Näistä olemme sitten täysin erimieltä.
Ei todellakaan kuulu vapaaseen maahan "yksi hyväksytty elämänkatsomus" ja jokin valtion sanelema elämäntapa tai kasvatus. Väkivalta taas ei liity mitenkään kasvatukseen vaan se on rikos.
Näkemyksesi kuulostavat jatkuvasti enemmän ja enemmän tuon edesmenneen protetariaatin diktatuurin menetelmiltä kansalaistensa hallintaan ja indokrinointiin "tuottaviksi sosialistisksi muurahaisiksi", vaikka loppupeleissä sitten väkivalloin, jos aivopesu ei onnistunut.

Tämän takiahan noissa mainitsemissasi ongelmakouluissa nimenomaan niitä ongelmia on, kun niissä iso osa lapsista on sellaisia, joille ei kotona tällaisia asioita opeteta. Jos he eivät edes kävisi koulussa, vaan kotona vaikkapa kotimaasta tuotu imaami opettaisi miten pitää toimia ja ajatella, niin sekö olisi vapaan ja länsimaisen valtion ihanteiden mukaista?

Mitä "vapautta" sellainen on, jossa ei saa tehdä valintoja?
Kyllä, vapaassa länsimaassa vanhemmilla on oikeus ja vapaus tarjota lapselleen myös vaikkapa imaamin, rabbin, papin tai vaikka muumien uskonnonopetusta.
Koulun tehtäviin ei tulisi kuulua vastuun ottaminen lasten kasvatuksesta eikä se sellaiseen kykenisikään.

Lapset eivät ole vanhempiensa omaisuutta eikä vanhemmilla pidä olla oikeutta tuhota lapsensa elämää ihan vain omaksi huvituksekseen. Parasta tietysti olisi jos esim uskonnollisten kulttien jäseniltä voitaisi ottaa lapset kokonaan pois, mutta jo koulupakko auttaisi valtavan paljon nykytilanteeseen verrattuna.

Lapset ovat vanhempiensa vastuuta ja heillä on vastuun vastapainona myös vapaus päättää itse näiden kasvatuksesta. Uskonnollisten perheiden lasten huostaanotto olisi jo täysin neukkumeininkiä. :wtf:
Lakikin sanoo "Uskonnollisen kasvatuksen tukemisessa on kunnioitettava lapsen vanhempien tai holhoojan vakaumusta."

 

[Mattih3]

Näistä olemme sitten täysin erimieltä.
Ei todellakaan kuulu vapaaseen maahan "yksi hyväksytty elämänkatsomus" ja jokin valtion sanelema elämäntapa tai kasvatus. Väkivalta taas ei liity mitenkään kasvatukseen vaan se on rikos.
Näkemyksesi kuulostavat jatkuvasti enemmän ja enemmän tuon edesmenneen protetariaatin diktatuurin menetelmiltä kansalaistensa hallintaan ja indokrinointiin "tuottaviksi sosialistisksi muurahaisiksi", vaikka loppupeleissä sitten väkivalloin, jos aivopesu ei onnistunut.


Mitä "vapautta" sellainen on, jossa ei saa tehdä valintoja?
Kyllä, vapaassa länsimaassa vanhemmilla on oikeus ja vapaus tarjota lapselleen myös vaikkapa imaamin, rabbin, papin tai vaikka muumien uskonnonopetusta.
Koulun tehtäviin ei tulisi kuulua vastuun ottaminen lasten kasvatuksesta eikä se sellaiseen kykenisikään.



Lapset ovat vanhempiensa vastuuta ja heillä on vastuun vastapainona myös vapaus päättää itse näiden kasvatuksesta. Uskonnollisten perheiden lasten huostaanotto olisi jo täysin neukkumeininkiä. :wtf:
Lakikin sanoo "Uskonnollisen kasvatuksen tukemisessa on kunnioitettava lapsen vanhempien tai holhoojan vakaumusta."

Siis ymmärrätkö että esim tuo korostamasi yksilönvapaus ja koskemattomuus on eräs "hyväksytty elämänkatsomus". Se, että väkivalta ei ole hyväksyttyä on seurausta näistä länsimaisista perusarvoista, jotka kuuluvat tähän yhteen hyväksyttyyn elämänkatsomukseen. Mielestäsi siis vapaaseen maahan ei tämä kuulu, vaan yhtä hyvin minä voisin kiistää sinulla olevan tuon oikeuden ja siten käydä koppaisemassa pesismailalla kuulaan kun sun mielipiteet ärsyttää? Eli siis todellakin, pitää voida vaatia sitä, että kaikki lapset kasvatetaan kunnioittamaan näitä perusarvoja, kuten ihmisoikeuksia. Jos jokin yhteisö pyrkii kasvattamaan lapsensa erillään muusta yhteiskunnasta siten, että he eivät näitä arvoja tunnusta, niin asialle on voitava tehdä jotain. Muuten loukataan nimenomaan näiden lasten oikeutta kasvaa tasapainoisiksi yhteiskunnan jäseniksi.

Valintoja saa kyllä tehdä sitten annettujen rajojen puitteissa. Mutta sen ei pitäisi olla mahdollinen valinta, että kasvatanpa nyt lapsestani vaikkapa terroristin ja itsemurhapommittajan tai lapsisotilaan.

Ja siis jos et huomannut niin puhuin huostaanoton yhteydessä uskonnollisista kulteista, en mistään perusluterilaisesta perheestä. Suomessakin toimii kultteja joissa lapsia ei päästetä kouluun vaan heidät kasvatetaan aivan täysin ulkopuolisesta yhteiskunnasta erillään, ja aivopestään uskomaan kultin oppeihin. Useimmiten näihin liittyy myös seksuaalista hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja ylipäätään lasten ihmisarvon loukkauksia.

 

[Jami2003]

Jospa palattaisiin aiheeseen... tuolla ei paljoakaan ole tekemistä koulutuksen, palkan ja työn mielekkyyden kanssa.

e: välillä on mielessä ammatin vaihto ajatukset mutta opiskelu ei kiinnosta, taloudellisesti olisi haastavaa eikä edes tiedä missä ammatissa todella viihtyisi :D

 

[Deleted member 20129]

Jospa palattaisiin aiheeseen... tuolla ei paljoakaan ole tekemistä koulutuksen, palkan ja työn mielekkyyden kanssa.

e: välillä on mielessä ammatin vaihto ajatukset mutta opiskelu ei kiinnosta, taloudellisesti olisi haastavaa eikä edes tiedä missä ammatissa todella viihtyisi :D

Niin ei kait sitä viihdy missään iäisyyttä mitä "vain työkseen" tekee. Jos sitten harrastuksesta tulee työ niin pysyy mielenkiinto. Toinen puoli, että tarvinneeko sen työn olla se elämän mielenkiintoisin asia. Tekee kovalla sykkeellä ilon kautta työnsä oli työ mikä tahansa ja sitten hakee sen mielenrauhan harrastamalla.

 

[Cooper]

Datanomin paprut mulla on. Suoraan koulusta toihin (mikrotukea) sitten parin vuoden jalkeen asiantuntijahommiin. Sen jalkeen suoritellut sitten sertifikaatteja ja ollut kirjoilla AMK:ssa, eli syventanyt sita osaamistaan. Duunia kylla riittaa.

IT alan yllapitotehtavia jos tykkaa tehda, niin ei mielestani mitaan jarkea istua koulussa tuon enempaa. Ei noi koulutodistukset tunnu ketaan kiinnostavan sen jalkeen kun on vahankin tyokokemusta ja muutama sertifikaatti.

Talla hetkella olen Tsekeissa toissa. Tanne nyt paasee kuka tahansa suunnilleen tayspainen kunhan puhuu sujuvaa englantia.

 

[Sam Earch]

Mulle on muodostumassa kyllä sellainen käsitys, että mitä korkeempi koulutus niin sitä vittumaisemmat hommat. Toki se sitten palkassakin näkyy, mutta itse harkitsen kyllä tiputtautumista johonkin enemmän rutiinihommiin, mutten sentään ihan mihinkään liukuhihnalle. Tällöin se työ säilyy paremmin omana elementtinään, niin se ei haittaa vaikkei sitä hymy korvissa tekiskään, kun vapaa-ajalla voi sitten puuhata ihan täysin jotain muuta. Tuntuu ainakin, että asiantuntijahommia ei voi tehdä uhraamatta niille koko elämää eli silloin pitää oikeasti olla kiinnostunut alastaan. Tai ehkä mä oon ollu vaan väärissä työpaikoissa.

 

[Jami2003]

^ johtopuolen hommissa on ainakin se huono puoli että silloin kun homma toimii ja menee hyvin niin se on ihan leppoisaa mutta sitten kun on haasteellisempaa niin kyllä työt pyörii ajatuksissa illalla viimeisenä kun menee nukkumaan ja aamulla ensimmäisenä kun herää. Ja aika usein niitä haasteita tuppaa olemaan...

Hyviä puolia on sitten tietysti kohtuullinen vapaus hoitaa hommat parhaaksi katsomalla tavalla. Lisäksi itse arvostan että saa reissata "sopivasti". Liika työmatkailu ressaa mutta varsinkin tuollaiset viikon reissut hieman kauemmaksi kyllä katkaisee arkea mukavasti vaikka siellä töiden takia ollaankin...

 

[Hippa]

6 vuotta yliopistoa takana (maisterin tutkinto ja vuoden täydennyspaketti). Palkka ei vastaa opiskeluvuosien määrää, mutta työ on niin kiva, että menen lähes poikkeuksetta iloisin mielin töihin. Erittäin tyytyväinen ratkaisuuni enkä tähän olisi ilman kouluja päässyt.

Kaapelille tiedoksi, että ei se open homma ihan niin helppoa ole kuin voisi heti luulla. Joskus sijaisuuksia tehdessäni ennen opintoja mietin, mihin sitä koulutusta oikein tarvitsee. Nyt olen sitä mieltä, etten tiedä lähellekään tarpeeksi työn kannalta tärkeitä asioita. Tärkeimmät asiat eivät ole opetettavien aineiden hallintaan liittyviä, vaan kasvatukseen, oppimiseen, didaktiikkaan ja erilaisiin häiriöihin ja ongelmatilanteisiin liittyviä asioita.

 

[Timba79]

^ johtopuolen hommissa on ainakin se huono puoli että silloin kun homma toimii ja menee hyvin niin se on ihan leppoisaa mutta sitten kun on haasteellisempaa niin kyllä työt pyörii ajatuksissa illalla viimeisenä kun menee nukkumaan ja aamulla ensimmäisenä kun herää. Ja aika usein niitä haasteita tuppaa olemaan...

Hyviä puolia on sitten tietysti kohtuullinen vapaus hoitaa hommat parhaaksi katsomalla tavalla. Lisäksi itse arvostan että saa reissata "sopivasti". Liika työmatkailu ressaa mutta varsinkin tuollaiset viikon reissut hieman kauemmaksi kyllä katkaisee arkea mukavasti vaikka siellä töiden takia ollaankin...

Ja minä hullu kohta olen korviani myöden noissa, tai siis luulisin että olen. Viimeksi tänään asiaa käytiin läpi ja väännettiin koko pakettia uuteen malliin. No en tiiä, olisi se oma juttu se perinteinen että pitkästä työurasta työjohtoon mutta senverran tiedän itsestäni, että osaan organisoida ja tunne sen koko toimenkuvan läpi joka kohdasta, eli olisi silleen helppo johtaa omalla esimerkillä ja homma olisi kuitenkin suurin osa ajasta sitä tekemistä, ei mitään "kopissa pönöttämistä".

No katotaan sitten missä ketjussa seuraavaksi kirjoittelen jos hommat menee kuten on kaavailtu.

Palkkaan se tekisi tosin reilun pompun. Ja taas siis pelkästään amispohjalta. Katotaan nyt, kuten olen sanonut, niin ei saa nuolaista ennenkuin tipahtaa eli että on jotain mustaa valkoisella.

 

[Samwaiss]

Itse olen aina pitänyt enemmän käytännön töistä, kuin vaikkapa esimieshommista, mutta työsopparissa on lukenut viimeiset 6 vuotta toimihenkilö. Tosin esimiehenä toimiminen on vähemmistönä, operaattorin töitä teen kolmessa vuorossa pääsääntöisesti. Opiskelu ei ole koskaan erityisen vastenmielistä, mutta työelämä ja oman rahan ansaitseminen vei kyllä opintohaluni mielestäni liian aikaisessa vaiheessa. Ala-asteelta yläasteelle olin "kasipuoli"-oppilas miltei kaikissa aineissa, mutta matikka/fysiikka ei ikinä minulle kunnolla avautunut..harmi sinänsä. Kielet ovat painuneet päähäni huomattavasti helpommin, ja tunsinkin välillä mielihyvää siitä että kouluaikani matikkanerot painivat tosissaan ruotsin ehtojen kanssa, kuitenkaan niitä läpäisemättä. Lukion jälkeen olin "tuuliajolla" duunia kovasti painaen, mietin mitä alkaisin opiskella. Olen aina saanut helposti töitä, joten ikinä en ole ollut tiukoilla rahan kanssa. Olen ollut työurani alusta asti myöskin jonkun ammattiliiton jäsen, joten välillä työttömänä ollessanikin olen saanut kohtuullisen kivaa korvausta.
Monella ihmisellä elämän suuntaviivat ovat olleet hyvin aikaisin selvillä, olisi ollut itselläkin helpompaa jos olisin ollut sellainen. Lukion jälkeisten työvuosien jälkeen hain ja pääsin ammattikorkeaan opiskelemaan insinööriksi. Olin siellä pari vuotta, kunnes koin että opiskelu ei ole minua varten ja taas työelämä kutsui. Mutkien kautta hakeuduin alalle, jolla toimin nykyisinkin ja tarkoituksena on myöskin jäädä eläkkeelle nykyisestä duunista. Siis vaikka en vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona..olisiko se sitten tämä nykyinen työ? Palkasta sen verran, että suomalainen keskipalkka ylittyy reilusti, joten hyvin olen siinäkin mielessä pärjännyt. Osa tuloista selittyy tosin haittakorvauksilla, eli kun normi pakkislainen istuu joulupöytään tai lähtee juhannuksena mökille, niin Samwaiss tuijottaa valvomossa noin 20 eri näyttöä. :wall: Mutta en valita, olen pitänyt vuorotöistä paljon enemmän kuin päivätöistä, 8-16 elämä ei ole minua varten.

 

[Hard Justice]

Periaatteessahan sillä koulutuksella ei niin ole väliä, kunhan se on. Se on kuitenkin todiste että olet vienyt kunnialla loppuun jotain jonka olet aloittanut. Siitä huolimatta ettei se välttämättä omalta tuntunut.



Ylikoulutettujen kanssa on aina pelko että se lähtee kun löytyy koulutusta vastaavaa hommaa.
Ja mitä tulee työkokemuksiin, ite näin omana tienä aikanaan sen, että lähdin pienellä palkalla koulutusta vastaavaan duuniin jo hieman ennen valmistumista. Siitä olen sitten kiivennyt pikkuhiljaa ylöspäin ja tällä hetkellä työtehtävät tulot ovat kohdallaan, ite olen tyytyväinen ainakin.
Onhan se myös persoonastakin kiinni, ja aktiivisuudesta. Kyllä niitä töitä on tyrkyllä kokoajan, ja kun treenausmielessä edes hakee ja käy haastateltavana niin varmasti jossain vaiheessa tärppää ja voi päästä oikeasti uralla eteenpäinkin. Tsemppiä!

(Toivottavasti et oo hirmukauan tehnyt duunarinhommia, se voi olla kysymysmerkki potentiaaliselle työnantajalle että mikä henkilössä on vialla kun se ei muuta ole saanut.. Toki siihenkin voi kertoa että on nähnyt paremmaksi olla töissä kuin kotona.. Tai että on halunnut kokemusta ruohonjuuritasolta, jotta voi ymmärtää paremmin sitten jos pääsee ylempiin tehtäviin.)

Valmistuin 2007 ja siitä lähtien olen tehnyt duunarihommia. Kyllähän se tuolla takaraivossa koko ajan kummittelee se että mikä minussa on vialla ja mitä työnantaja ajattelee minussa olevan vialla. Pakkohan niitä duunarihommia nyt on tehdä kun ei kesätöitäkään meinannut saada. Opiskelujen aikana olin oikeastaan vain yhtenä kesänä kunnon kesätöissä. Eli ei se työnhaku oikein mennyt putkeen silloinkaan ja valmistuminen viivästyi melkein kahdella vuodella pakollisten harjoittelujen puuttumisen vuoksi. Olen yrittänyt kysellä neuvoja ja apuja työnhakuun vaikka mistä, mutta kaikkialta saa vain ympäripyöreitä puheita eikä mitään mistä olisi oikeasti apua. Mutta eiköhän se syyllinen löydy peilistä kuten useimmissa tapauksissa.

 

[Ruhe]

Valmistuin 2007 ja siitä lähtien olen tehnyt duunarihommia. Kyllähän se tuolla takaraivossa koko ajan kummittelee se että mikä minussa on vialla ja mitä työnantaja ajattelee minussa olevan vialla. Pakkohan niitä duunarihommia nyt on tehdä kun ei kesätöitäkään meinannut saada. Opiskelujen aikana olin oikeastaan vain yhtenä kesänä kunnon kesätöissä. Eli ei se työnhaku oikein mennyt putkeen silloinkaan ja valmistuminen viivästyi melkein kahdella vuodella pakollisten harjoittelujen puuttumisen vuoksi. Olen yrittänyt kysellä neuvoja ja apuja työnhakuun vaikka mistä, mutta kaikkialta saa vain ympäripyöreitä puheita eikä mitään mistä olisi oikeasti apua. Mutta eiköhän se syyllinen löydy peilistä kuten useimmissa tapauksissa.

Kuinka laajalta alueelta olet hakenut töitä? Jos ei ole esteitä lähteä vähän kauemmaksikin toiselle paikkakunnalle, kai se on pakko jostain päin Suomea tärpätä.

 

[Mies847]

Mielenkiintoinen ketju, näitä asioita tulee itsekin aina välistä pohdittua. Tällä hetkellä välistä työt seuraa kotiin, stressiäkin jonkin verran riittää, päivät on pitkiä ja rahaakin vois saada enemmän. Toisaalta taas, tässä ollaan vasta kannuksia hankkimassa ja työporukka on pääpiirteissään aivan mahtava. Ei oikein tunnu että loppuelämää haluaisi elää näin kiireisenä. Sitäkin on tullut pohdittua, että makselee tässä ensin seuraavat 10v lainoja pois ja sitten ryhdytään toden teolla elämään omilla ehdoilla. Pitkät lomat ja joku 3-4 päivän työviikko itse mielivaltaisesti päivät päättäen olisi se ihanne. Tosin nykyisessä työssä tuo on aivan mahdotonta, ehkäpä sitten vaan pitää ottaa tavoitteeksi downsiftaaminen..

 

[Alyssa]

Olin perjantaina tutustumassa eraassa lakifirmassa joka on TOP5-listallani "firmat joissa haluan tyoskennella". Rakastuin taysin seka henkilokuntaan etta toimistoon (eniten ehka henksuravintolan terassiin mista naki koko Lontoon keskustan yli). Siina paivan mittaan tajusin miten alyttoman onnekas olen, koska olen aidosti kiinnostunut valitsemastani alasta enka ole ikina kokenut etta opiskelujen eteen nakemani vaiva olisi ollut hukkaan heitettya. Valitsemani ala on myos arvostettu ja silla riittaa hyvapalkkaista tyota. Tiedostan, etta paivat tulevat olemaan pitkia ja tyosta tulee iso osa elamaa, mutta se henkilokohtainen nautinto minka saan uuden oppimisesta ja etenemisesta voittaa pienet epamukavuudet.

Minulle on aina ollut selvaa, etta koulutus tuo mielekkaan tyon ja mielekkaan palkan. Ilman koulutusta en ikina paasisi tekemaan haluamiani toita, joten esim. yliopistoon meno on ollut varmaa siita lahtien kun 12-vuotiaana paatin mita haluan tehda. Nyt kun tyopaikkojen haku alkaa olla ajankohtaista (valmistun 2014 mutta 2015 training contractien haku on nyt kaynnissa), olen tajunnut miten vahan koulutus loppupeleissa merkitsee. Arvosanat ovat toki ensimmainen karsintaperuste (taalla yo-tuloksetkin otetaan huomioon, pitaa olla tietty maara UCAS-pisteita tai ei paase edes hakemaan parhaisiin firmoihin), mutta vaikka ne ovat kunnossa, iso osa hakuprosessista on viela edessa. Pitaa olla koulun ulkopuolisia aktiviteetteja ja vastuuhenkilona toimimista, pitaa olla oikeanlainen persoona, sosiaalisesti lahjakas, ammattimainen kaytokselta, kiinnostunut hakemastaan firmasta, pitaa osoittaa tietamysta maailman tapahtumista ("commercial awareness") jne jne. Koulutus ei enaa takaa tyopaikkaa, se vain avaa ovet hakemaan tyopaikkaa.

 

[Ephemeral]

Mä olen periaatteessa ihan tyytyväinen tähän duunarin elämään ja siitä saatavaan korvaukseen, mutta kyllä se musiikilla itsensä työllistäminen on vielä haaveena. Sitä voisin tehdä vaikka ihan kalja ja ruokapalkalla. hehe..