Vähän kukkahattuilua väliin, ettei homma mene niin yksipuoliseksi.
Rangaistuksilla ja rikosoikeusjärjestelmällä yleensä voidaan nähdä monia tavoitteita. Toisten mielestä tärkeintä on minimoida rikollisuuden määrä yhteiskunnassa, toiset nostavat uhrin aseman ja rangaistusten oikeudenmukaisuuden tärkeämmäksi. Hienoa tietysti olisi, että molemmat tavoitteet voitaisiin saavuttaa kerralla, mutta se ei valitettavasti aina onnistu.
Minusta Suomessa on tässä vedetty pää perseeseen ja syvälle. Totta helvetissä uhrin asema, oikeus ja turvallisuus pitää laittaa yhteiskunnan ja rikollisen edun edelle. Yhteiskunnan omilla intresseillä ei pitäisi olla MITÄÄN tekemistä rangaistuksen määrittämisen kanssa. Kysymyksessä EI voi missään nimessä olla hoitotoimenpide. Kyse on rangaistuksesta.
pörris sanoi:
Jenkkityyliset kovat rangaistukset kyllä tyydyttävät kansan oikeustajun (aka kostonhimon), mutta varjopuolena on väkivaltainen yhteiskunta. Eurooppalainen kukkahattuajattelu taas aiheuttaa tämän kaltaisia "oikeusmurhia", mutta kääntöpuolena on turvallinen yhteiskunta. On yksinkertaisesti faktaa, että laajemmassa mittakaavassa tarkasteltuna ankarat rangaistukset eivät rikollisuutta vähennä vaan päinvastoin. Tästä ollaan tänä päivänä kriminologiassa hyvinkin yksimielisiä. Toki täällä lintukodossakin kaikenlaista ikävää sattuu, mutta kovien rangaistusten maihin verrattuna silti todella vähän. Tältä osin systeemi siis todella toimii. Se ei ole täydellinen ja se aiheuttaa joskus tämän kaltaisia "oikeusmurhia", mutta hieman kun avartaa sitä näkökenttää ei voi olla huomaamatta, että järjestelmä itse asiassa toimii helvetin hyvin. Suomi on kuitenkin loppupeleissä harvinaisen turvallinen maa elää ja väkivaltarikollisuuskin on meillä enemmän alkoholipoliittinen kuin rikosoikeudellnen ongelma. Kokonaisuutena tämä systeemi on rakennettu ja sellaisena sitä on myös arvioitava.
Kovien rangaistusten varjopuolena ei välttämättä ole "väkivaltaistuva yhteiskunta", kuten Suomen epäoikeusjärjestelmää puolustavat väittävät. Sosiaalipolitiikalla se yhteiskunnan raaistuminen estetään, ei vapauttamalla kaikki raiskaajat, tappajat, murhaajat ja pedofiilit jatkamaan toimintaansa.
Minusta sillä että lisääkö rangaistuksen kesto rikollisuutta vai ei, ei ylipäätänsä pitäisi olla mitään tekemistä rangaistuksen kovuuden kanssa. Kyse ei ole yhteiskunnan edusta, vaan yhteiskunnan uhrin puolesta tekijälle asettamasta rangaistuksesta eli KOSTOSTA.
Ylipäätänsä minusta on täysin idioottimaista ajatella että oikeusjärjestelmän tehtävänä olisi jotenkin "parantaa" rikolliset, koska "eihän rikollinen tietänyt mitä teki, vaan on sairas blah blah blah..." Tämä on perverssi ajatus. Oikeusjärjestelmän tehtävänä on tuottaa OIKEUTTA uhrille, eli toteuttaa kosto hänen puolestaan. Ja varmistaa ettei rikollinen pääse pitkään aikaan jatkamaan toimintaansa.
Suomen oikeusoppineilla on hyvin pitkälti vallalla käsitys, jonka mukaan kansan oikeustaju on vain jonkin sortin "roskasakin ärhentelyä." He ovat irtaantuneet demokratian periaatteista ja siirtyneet jonkinlaiseen Platoniseen valtioon, jossa virkamiehistö sanelee tyhmille ja tietämättömille kansalaisille miten asiat ovat. Seuraus: Rikoksia ei tarkastella uhrin näkökulmasta, vaan valtion. Ja valtion etu menee uhrin edun edelle.
Lopputuloksena meillä on jonkinsortin pseudososialistinen hoivaperversio jossa rikollisen ja valtion oikeudet on viimeisen päälle turvattu, mutta uhri jätetään omilleen tietoisena siitä ettei hänellä ole mitään arvoa yhteiskunnalle.
pörris sanoi:
Ja tämän tekstin tarkoituksena ei todellakaan ollut puolustaa tätä raiskaajaa millään tavoin, vaan kyseessä oli vain epätoivoinen yritys tuoda hieman järkeä keskusteluun.
Hyvä että osallistuit. Sen sijaan on hieman omahyväistä kiitellä itseään jo valmiiksi "järjen tuomisesta keskusteluun." ;)