Koulukiusaus

[Keski]

Minua kiusattiin 2- tai 3-luokasta yläasteen seiskalle tai kasille asti, aina jonkunlaista nöyryyttämistä, pyörittelyä ja heittelyä. Se oli aina se yksi tyyppi, hänellä oli aina paras kaveri vierellään, ja se kaveri vaihtui 5-luokan kohdalla erääseen isompaan ja vahvempaan jamppaan. Ei se yksin olisi minulle kirveelläkään pärjännyt, oli se semmoinen kääpiö. Kiusaaminen onneksi loppui kun juuri se iso kiusaaja tuli samalle luokalle, ei me kummemmin kaveerattu mutta aina kun se vittupää tuli repimään rinnuksista niin tämä luokkalainen tuli sanomaan niille että: "Ei kiusata sitä, se on mun luokalla" tjs, iso kiitos siitä vaan hänelle.

Ollaan nykyään joissakin puheväleissä, mutta arvet tulevat tuskin koskaan paranemaan. Jos kääpiöstä aika jättää ennen minua niin voitte olla varma että käyn kusemassa sen haudalle.

Enäänhän mua ei kiusaa vittu kukaan, kiitos punttisalin :haart:

 

[Feel the pain]

En tiä voiko tätä varsinaiseksi kiusaamiseksi luokitella, mutta sama tyyppi joka olisiis koko ala- ja ylä-asteen samalla luokalla alkoi hankalaksi yllä-asteella. Oli jopa aikoja jolloin kaveerattiin silloin tällöin. Tällä tyypillä oli lähes pakkomielle päästä nahjaamaan mun kans melkein joka päivä, sellasta teinien leikkipainia yms. talvella vähän lumipallon heittoa tai lumeen tönimistä. Yleensä kyllä vastasin painiin takasin ja sopivassa määrin kummankin puolelta voimaa käytettiin. Silti mua ahdisti välillä tämän tyypin vittumainen käytös koska se oli lähes säännöllistä.
Pari kertaa on koulujen jälkeen nähty ja baareiltu, mutta siitäkin aikaa. Pikkusen on erikoinen persoona ko mies. Täytyy sanoa että vaikka tämä ei kuulosta järin pahalta niin on kyllä hampaan koloon jääny siinä määrin että tekis joskus mieli takasin antaa ku näkee, tosin iso mies että sikäli..

 

[fiivis]

Itse yläasteella jouduin tylysti piireistä ulos, koska mua ei kiinnostanut lähteä ryyppäämään ym. vaan vietin vapaa-ajan mieluummin pelejä pelatassa. Vaikka suoranaista kiusaamista ei tapahtunut (toki jotain satunnaisia nimittelyjä, mutta suu soi omaltakin puolelta) passivoidun täydellisesti ja muutuin aivan helvetin ujoksi ihmiseksi - mitä olen vielä nykyäänkin.
Yksinäisyys ei todellakaan sovi henkisestä täysin keskenkasvuiselle teinille, rehellinen turpaanvetokin olisi ollut parempi ku toi hiljanen hyljeksintä. Ehkä toikin on jotain henkistä "väkivaltaa."

 

[Temptationn]

Minuakin ollaan yritetty kiusata ala-asteella, mutta luultavasti temperamenttisuuteni pelasti minut kaikelta pahimmalta. Ei oikein toiminut koskaan sellainen, että tulisi mitään alistustilanteita, koska jos joku koitti väkisin vittuila tai töniä, niin ei mennyt sekuntiakaan kun oli jo tappelu pystyssä. Olin vielä kookkaampi kuin usea, joten senkin puolesta tilanne oli hankala "kiusaajille", eikä kukaan varmasti lähde kiusaamaan voimakkaampiaan. Siitä kun vielä tuli aina murheita puhuttelujen jne. osalta, koska tappelussahan on aina kaksi osapuolta. En sitten voi sanoa, etteikö olisi mitään vittuiluja tullut jatkossakaan, mutta niin minä itsekin annoin samalla mitalla takaisin. Myöhemmin samaisille idiooteille ensimmäisenäkin ja tahalteen provosoiden. Sitä en kuitenkaan koe kiusaamiseksi, koska "tasavahvat" eivät voi kiusata toisiaan, vaan kyse on sitten jostain muusta tyyliin vihasta

 

[Rok-ko]

Olisi kiva kuulla koulukiusaajienkin tarinoita. Uskaltaako kukaan?

 

[HoF]

Lensin kerran komeesti raflasta ulos, kun spottasin yläasteaikaisen kiusaajani. Hetihän sille piti mennä vittuilemaan ja sen verran lämpeninkin, että olin jo käymässä käsiksikin, mutta poket sitten tuli siihen ja visko pihalle. Ei kuitenkaan kaduttanu pätkääkään, tai tottakai se harmitti kun en kerenny tirpaseen sitä kusipäätä.

Varmaan tekisin ihan samoin uudelleen, jos näkisin saman persereiän jossain uudelleen.

Tai, no varmaan palaute jäisi täysin verbaaliseksi nykyään, mutta varsinkin jos mulkku olisi jossain seuruessa niin pitäisihän sitä käydä härnäämässä ja sanomassa että sähän se täysin mulkku jätkä olit, joka kiusas mua koulussa...

 

[Vento]

Eilisessä 45 minuuttia -ohjelmassa oli koulukiusaamisesta aika koskettava pätkä. Iltalehti uutisoi tapauksesta myös.

15-vuotias Elisa teki itsemurhan jatkuvan kiusaamisen takia. Otteet tytön päiväkirjsta oli niin täynnä tuskaa, että itku meinasi tulla :( "Mä en välitä. Mä oon päättänyt, et mä en välitä. Mun on pakko. Muuten ne tappaa mut."

 

[Deleted member 65498]

Itse meinasin 7. luokalla tulla kiusatuksi 9. luokkalaisten toimesta. Ongelma poistui kun kerran tilanteen kärjistyessä löin pari kertaa töhöttimeen innokkainta kiusaajaa. Opettajanhuoneessa liikunnanopettaja taputteli olkapäälle ja naisopettajat kauhistelivat. Kai apinalaumassa pitää aina vähän hakea sitä paikkaansa "ravintoketjussa". Eipä tällaisia keinoja voi kenellekään lapselle alkaa varsinaisesti neuvomaan. Miten se herkkä pikkutyttö esimerkiksi hyötyisi tuollaisesta neuvosta. Aina tulee olemaan itsestään epävarmoja kiusaajia, kaikissa ikäluokissa, ikävä kyllä.

 

[karstakeuhko]

Tos yks päivä pihalla pari ala-astelaista tappeli lumikasalla. Toinen haukkui sitä et sä oot ihan nössö, et uskalla tehdä mitään.. mä kerron koko koululle kuinka nössö sä oot, mee vittuun siitä ennenku mä hakkaan sut. Se toinen veti kauheet itkuhuutoraivarit.. kelasin et ois pitäny käydä vähän ojentaas niitä mut en oikein keksiny mitä ois sanonut niin jatkoin vaan matkaa. Sitä toista varmaan kiusataan tälläkin hetkellä..

 

[karstakeuhko]

Itseäkin mua ehkä vähän kiusattiin ala-asteella siitä kun olin niin laiha.

Lol.. mua kiusattiin siitä kun olin läski. Yleensä ne kiusaajat kyllä juoksi pakoon aina mut kyl se vitutti.. heti ku menin ekalle niin koulun ahkerin kiusaaja 3.luokalta otti mut silmätikuks ja 2 viikkoa putkeen piinas joka päivä sillai et se yritti estää kaverinsa kans mua pääsemästä ovesta ulos välkällä ja huuti jotain et haluutko turpaan vaikka en sanonu sille mitään niin sit yks päivä kiskasin sitä nyrkillä nenään niin et se vuoti ihan kunnolla verta ja sen jälkeen tultiin sen kans hyvin toimeen koko loppuaika.

 

[voidi]

Mä olin itse pahemman luokan koulukiusaaja. Nyt hävettää vitusti.

 

[karstakeuhko]

Mä olin itse pahemman luokan koulukiusaaja. Nyt hävettää vitusti.

Jeps, no itseäkin hävettää ku yläasteella tuli kiusattua jotain entisiä kavereita joiden kans jouduin riitoihin, lisäks siellä tuli kyl roppakaupalla paskaa niskaan muutenkin joltain isommilta, varsinkin 7 luokka oli aika paha..
e: tein tosiaan kriittisen mokan kun dieettasin ja vedin vaan kardiota just seiskaa ennen ku kelasin et saa pillua mut sit tulikin turpaan, sen takia bulkkasin ihan vitusti koko yläasteen ja sit taas ysin jälkeen dieetille :D

 

[Kaapeli]

Itse meinasin 7. luokalla tulla kiusatuksi 9. luokkalaisten toimesta. Ongelma poistui kun kerran tilanteen kärjistyessä löin pari kertaa töhöttimeen innokkainta kiusaajaa. Opettajanhuoneessa liikunnanopettaja taputteli olkapäälle ja naisopettajat kauhistelivat. Kai apinalaumassa pitää aina vähän hakea sitä paikkaansa "ravintoketjussa". Eipä tällaisia keinoja voi kenellekään lapselle alkaa varsinaisesti neuvomaan. Miten se herkkä pikkutyttö esimerkiksi hyötyisi tuollaisesta neuvosta. Aina tulee olemaan itsestään epävarmoja kiusaajia, kaikissa ikäluokissa, ikävä kyllä.

Hyvin monesti se kiusattu on fyysisesti heikompi tai arempi kuin kiusaajansa tai näitä on liian monta.
Itse muistan esimerkiksi yläasteelta erään pojan, joka kyllä tappeli jokaisen kanssa, joka häntä yrittikään kiusata tai katsoakaan väärin. Se vain pahensi asiaa, koska kaikki halusivat nähdä hänen saavan raivarin ja siksi innostuivat kiusaamaan entistä enemmän. Lisäksi poika sai sitten köniinsä jokaiselta, mukaanlukien tytöiltä ja joutui lopulta vaihtamaan koulua.

 

[Vento]

Pakko vielä lisätä tähän uutinen Iltalehdestä kun poika hakattiin koulupäivän päätteeksi sairaalakuntoon

Tuntuu, että koulukiusaaminen menee vaan pahemmaksi ja pahemmaksi. Enää ei riitä, että auotaan päätä ja haukutaan, vaan on myös pakko hakata ihan perusteellisesti.. Ja kiusaajat selviää ilman rangaistuksia tietysti. Vituttaa. Kumpa tähän ongelmaan keksittäisiin jokin toimiva ratkaisu.

 

[John R]

Pakko vielä lisätä tähän uutinen Iltalehdestä kun poika hakattiin koulupäivän päätteeksi sairaalakuntoon

Tuntuu, että koulukiusaaminen menee vaan pahemmaksi ja pahemmaksi. Enää ei riitä, että auotaan päätä ja haukutaan, vaan on myös pakko hakata ihan perusteellisesti.. Ja kiusaajat selviää ilman rangaistuksia tietysti. Vituttaa. Kumpa tähän ongelmaan keksittäisiin jokin toimiva ratkaisu.

Tosiaankin toimivaa ratkaisua pitäisi kaivaa ja todenteolla kun katselee tätä nykymenoa. Harmi vain että ainoa juttu mitä päättäjät saa aikaan on se, että perustavat työryhmän selvittämään mitä voitaisiin tehdä. Lopputuloksesta ei sitten kukaan ikinä kuule/näe mitään konkreettista. Sitten kun taas joku koko ikänsä kiusattu niistää pari kiusaajaa hengiltä niin ollaan muna pystyssä/tavara märkänä perustamassa uutta selvitystyöryhmää ja kiristämässä aselakeja.

Opettajille vaan lisää työkaluja kiusauksen kitkemiseen ja samalla kiusatuille pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi kiusaajan ilmiantaminen, esim. nimettömänä tms.

 

[Tigre]

Ala-asteen alusta amiksen loppuun asti on kiusattu ja paljon. Ala-asteella enimmäkseen fyysistä, olin varsinkin tuolloin ala-asteella TODELLA pienikokoinen, eli helppo kiusata. Ylä-asteella enimmäkseen henkistä, olin porukan mielestä "jumissa", kun olin usein aika hiljaa, koska satun vaan olemaan luonteeltani hiljainen ja ujo. Saivat käsityksen, että olisin vähän jälkeenjäänyt ja sit sai kuunnella aivan vitusti että "jumittaako", "kattokaa tuo on taas ihan jumissa" paskaa. Amiksessa ihan sama henkinen kiusaaminen jatkui samasta jumitus aiheesta. Vielä kun ei ollut mulla munaa vittuilla juuri ollenkaan takaisin, niin ei se ainakaan tilannettani parantanut. Koulukiusaus on muuttanut minua ihmisenä tosi paljon. Näen uskomattoman nopeasti punaista nykyään (irl), jos joku vähänkään vittuilee ja ihmisiä kohtaan olen todella ennakkoluuloinen (irl). Foorumilla jos joku tuntematon paukuttaa päätä, niin kestän aika hyvin (en tiiä miks), mutta livenä jos joku vittuilee, oli hän tuttu tai ei, tuomitsen koko ihmisen heti, eli pidän häntä ihan kusipäänä ja se tuomio pitää siihen asti, kun tai jos hän pyytää anteeksi ja pystyn uskomaan, että hän katuu tekoaan. Sitten sellainen juttu, että olin itsekin koulukiusaaja, vaikka vähän sitä teinkin, mutta silti. Vasta nyt muutama vuosi sitten oon alkanut katumaan tekojani ja anteeksi en kyllä itselleni aio antaa, eikä kuulukkaan. Kusipäänä minä itseäni pidän nyt ja tulevaisuudessa, koska en aio mennä pyytämään anteeksi niiltä joita olen kiusannut, koska en kehtaa ja olen vitun laiska. Tai mistä sitä tietää, jos joskus rohkaistun ja pyydän anteeksi (en kyllä usko), mutta siihen asti pidän itseäni kusipäänä. Sitten sanotaan tähän loppuun, että oli mulla kavereitakin ala-asteen alusta amiksen loppuun, etten kuitenkaan yksinäni ole ollut, kun tosta tekstistä voi saada käsityksen, että mulla ei olis ollu ollenkaan kavereita.

 

[wiisel]

Yllättävän paljon näkyy palstalla olevan näitä kiusattuja. Sympatiat teille. Ite en kauheesti viitti rupea avaamaan omaa tarinaa kun ilmeisesti tuttujaki lukee tätä foraa ja käytännössä kukaan niistäkään ei tiedä kaikkee, mutta jos vähäsen.

Mua kiusattiin koko yläkoulun ajan. Vieläkään en tiedä syytä, ja en varmaan koskaan tule tietämäänkään. Lähinnä henkistä kiusaamista, pari kertaa sain turpaan kun olin kuulemma homotellu tiettyjä tyyppejä. (En ollu koskaan edes puhunu niille.. ) Joo mutta tosiaan lähinnä henkistä, että leviteltiin perättömiä huhuja, tietosesti mustamaalattiin, vietiin tavaroita johonki ihan toiseen paikkaan ku mis ne oli ollu, että niitä sai sitte ettiä aika kauan, ja samalla muut naureskeli vieressä, että kui tyhmä mä oon.. Takki yms sotkettiin jollain paskalla, tai sitte löys takista reiän päivän päätteeks. Ajattelin aina, että kai tuo kohta loppuu mutta kuinka väärässä mä olinkaan. Mulle ei puhuttu ku ainoostaa jos oli ihan pakko, tytöt ei kattonukkaa päin koska pitivät mua homona (kiitos kiusaajien totuuksien) , ruokalassa mun ruokaa kaadettii maitoa, limua you name it. Ainoo asia, mikä sillon autto ja kiinnosti oli harrastus, onneks harrastin.. Olihan sitä paljon pahempaaki mutta ne on aika vaiketa asioita vieläki puhua vaikka tästä on jo 4 vuotta aikaa.

Nykysin oon ihan tyytyväinen ja ilonen tyyppi, mutta kyllä noi kokemukset muiden rankkojen asioide kanssa on jollain tapaa vaikuttanu siihen miten asioita käsittelee. Monikaan uus tuttu ei uskois ikipäivänä jos kertoisin niille näistä asioista. Salaa toivon, että joskus pääsis kiusaajii näpäyttää oikeen kunnolla ja että niille tapahtus jotain pahaa, en voi sille mitää.

Noin, helpotti vähän avautua, enempää ei viiti kirjotella ku siihen menis kauan. Koittakaa kaikki muistaa että monesti se henkinen kiusaaminen aiheuttaa tosiaan paljon vakavammat traumat / ongelmia tulevaisuudessa vaikka luulis että "nehän on vaan sanoja"

 

[func]

Jonkinlaista henkistä kiusaamista ja "paremmista piireistä" sulkemista täälläkin tuli kohdattua. Itse uskoisin että syy oli ihan siinä että olin paljon kypsempi jo nuorena kuin useimmat ja ettei juurikaan kiinnostanut eikä kiinnosta nytkään kuka on cool ja kuka ei. Helvetin koppavia ja oikeasti ihan uunoja ainakin meillä olivat nämä "eliitin" edustajat. Ilmeisesti asenne ei vaan ollut standardin mukainen. :D Ja ilmeisesti ärsytti vielä sitten se ettei tullut ainakaan näkyvästi reagoitua mitenkään.

Harmittaa kyllä ettei tullut kaikenlaisiin säälittäviin vittuilu- ja provoamisyrityksiin reagoitua koska itseluottamus ei ollut ihan terveellä tasolla vielä. Nykyään sentään pystyy yleensä kaikki huutelijat ounaamaan ihan pystyyn. Tai sit ei vaan kiinnosta..

 

[bugeyes]

oon ollut kiusattu ja kiusaaja. myöhemmin sitten päälle parikymppisenä sellanen "kova" asenne oli ainoa selviytymiskeino silloisessa kaveripiirissä, sitten kun jouduin itse työpaikalla pomon kiusaamaksi ja muutenki meni kaikki päin helvettiä sitä jotenkin havahtui. kai se tuli sit karmana takas koko paska no, nyt on eri kuviot ja kaverit. näitten tapahtumien jälkeen näen suoraan punaista jos jotain kohdellaan huonosti. onneks oma poika on vielä niin pieni ettei tartte muutamaan vuoteen kiusaamisesta huolehtia mutta pitää kyllä olla tarkkana kun kouluun menee. miten täällä muut vanhemmat "valmistautuu" lapsen koulukiusaamisen ehkäisyyn? kyselettekö paljon että miten menee koulussa tai muuta?

 

[Stonehard]

Yläasteen aikana luokalla oli poika jota kiusattiin lähes koko yläasteen ajan, kiusaukseen osallistuivat luokan pojat ja joskus jopa vanhemmat tytöt. Kiusaaminen oli niin fyysistä kuin henkistäkin, eikä siihen tuntunut oikein kukaan puuttuvan. Valitettavasti itekkin osallistuin siihen ja tämä on nyt kaivanut mieltäni muutaman vuoden.

Olen välillä vakoillut Facebookista tätä entistä kiusattua, hänen elämänsä näyttää olevan päällisin puolin kaikin tavoin kunnossa: löytyy tyttöystävää, yliopisto-opiskeluita ja salillakin on hommattu kiitettävä määrä lihasta.

Asiaan - Luokkakokous lähestyy uhkaavaa vauhtia ja tämä kyseinen kiusattu saapuu myös paikalle.
Asia hävettää minua niin paljon että tekisi mieli pyytää häneltä anteeksi kaikkea sitä paskaa mitä tuli sanottua ja tehtyä, toisaalta en haluaisi nostaa enää hänen kiperiä muistoja yläasteelta pintaan kun hän näyttää selkeästi nykyään menestyvän elämässä ihan hyvin. Otin asian puheeksi tyttöystäväni kanssa ja hän sanoi ettei kannattaisi ottaa tätä puheeksi luokkakokouksessa jonka pitäisi olla iloinen tapahtuma.

Mitä tehdä?
Otanko asian puheeksi? Pyydänkö anteeksi? Entä jos vain tyytyisin kehumaan kuinka hienosti hänellä nykyään menee ja unohtaisin kaikki vanhat asiat? Kannattaako ehdottaa että jos joskus vaikkapa käytäisiin yhdessä kuntosalilla..

-hävettää vietävästi, enkä ollut edes se pahin kiusaaja =/