Koulukiusaus

[Pommi]

Aleksein tarina tuntuu varsin tutulta. Itse olin kiusattu 7. ja 8. luokan, eli kiusaaminen alkoi heti, kun siirryttiin ala-asteelta yläasteelle. Olin hyvä koulussa, ns. kiltti tapaus, eli en polttanut tai juonut ja automaattisesti jouduin oman luokan "kovisten" silmätikuksi. Minua oli helppo kiusata ja minulle oli helppo nauraa porukassa. Pahimmillaan oli unettomia öitä ja aamulla ennen kouluun menemistä tuli heitettyä hiljainen rukous yläkertaan, että tänään ei joutuisi kiusatuksi. Enkä todellakaan ole uskovaisesta perheestä, mutta välillä tuntui, ettei muuta apua ole saatavilla. Opettajat varmasti näkivät tilanteen, mutta lähinnä sain sääliviä katseita, jos esim. olin pöntössä uitetun näköinen tai huuli verillä.

En edes tarkkaan muista, että miten se tarkalleen ottaen meni, mutta 8. ja 9. luokan välisenä kesänä aloitin polttamaan, vetämään viinaa ja opettelin tappelemaan. Nostin pahimman kiusaajani seinälle ja yhtä pistin kunnolla pataan. Siihenpä se sitten loppui. Mutta helvetin pahat arvet se kiusaaminen jätti, jotka näkyvät vieläkin.

Jos en olisi ollut kiusattu, niin montakohan röökiä ja alkoholiannosta olisi mennyt vähemmän tässä elämässä? Kuinka paljon olen nautintoaineilla pitänyt yllä omaa koviksen rooliani, mielikuvaa henkilöstä, jota ei kannata kiusata niin lukiossa, intissä, yliopistossa, työelämässä? Kuinka paljon olen lievittänyt omaa sosiaalisten tilanteiden pelkoani viinalla? Kuinka paljon vähemmän olisi tullut käytyä punttisalilla? Olisiko parisuhteet toimineet / päättyneet onnellisemmin, jos en olisi ollut koulukiusattu? Ajatusleikkiä voi leikkiä aika pitkään.

Onneksi on hyvä työ, vaimo ja lapset. Elämässä on nykyään kaikki hyvin. Hauskinta on, että sain vähän aikaa sitten luokkakokouskutsun. Rehellisesti sanoen en taida uskalla mennä sinne, koska jos siellä viinaa nautitaan, niin voi illan mittaan tulla erimielisyyksiä vanhojen tuttujen kanssa. Toisaalta, voisikohan tämä toimia sielua puhdistavana tapahtumana?

 

[Josh87]

Jos en olisi ollut kiusattu, niin montakohan röökiä ja alkoholiannosta olisi mennyt vähemmän tässä elämässä? Kuinka paljon olen nautintoaineilla pitänyt yllä omaa koviksen rooliani, mielikuvaa henkilöstä, jota ei kannata kiusata niin lukiossa, intissä, yliopistossa, työelämässä? Kuinka paljon olen lievittänyt omaa sosiaalisten tilanteiden pelkoani viinalla? Kuinka paljon vähemmän olisi tullut käytyä punttisalilla? Olisiko parisuhteet toimineet / päättyneet onnellisemmin, jos en olisi ollut koulukiusattu? Ajatusleikkiä voi leikkiä aika pitkään.

Onneksi on hyvä työ, vaimo ja lapset. Elämässä on nykyään kaikki hyvin. Hauskinta on, että sain vähän aikaa sitten luokkakokouskutsun. Rehellisesti sanoen en taida uskalla mennä sinne, koska jos siellä viinaa nautitaan, niin voi illan mittaan tulla erimielisyyksiä vanhojen tuttujen kanssa. Toisaalta, voisikohan tämä toimia sielua puhdistavana tapahtumana?

Ton kirjotuksen alun ois voinu hyvin myös kirjottaa kiusaaja. Kyllä se vaan mun mielestä on niin, että ne jotka ulospäin näyttää kovimmilta on sisältäpäin heikompia. Ne röökiä ja viinaa vetävät angstaajat on niin epävarmoja, ja ne sortuu ryhmäpaineen alla juurikin röökiin ja viinaan.
Ja se mitä tohon luokkakokoukseen tulee, niin jos sulla on: lukio,intti,yliopisto,työ,vaimo ja lapsia..niin eiköhän tossa oo sellaset pelimerkit millä sinne luokkakokoukseen kehtaa mennä. Ehkä ne kiusaajat saattaa tällä hetkellä (jos on vieläki elämä hukassa) miettiä, että "ei saatana sinne kokoukseen kehtaa mennä, siellä on jengillä perheet ja tutkinnot,

 

[reenailija]

Tämä kiusaamisasia on sellainen pommi ja ongelmavyyhti että jos se saadaan jotenkin ratkaistua niin tämä yhteiskunta on siitä lähtien paljon parempi paikka, ja suurin osa masennus- ja mielenterveystapauksista saadaan karsittua pois. Lähimmässä piirissäni tälleinen minulle tärkeä henkilö on, nyt jo "aikuinen", mutta edelleen menneisyyden riivaama, eikä oikein saa mitään omassa elämässään aikaan, ja sitä on surullista katsoa. Ihan kuin olisi henkilö konkreettisesti "tapettu". Kiusaajat ovat pyytäneet nyt anteeksi, mutta ei se oikein jälkikäteen auta, ei se saa palasia takaisin paikoilleen. Koko hommalle pitäisi tehdä jotain yhteiskunnallisella tasolla, ettei tällainen jatku ja jatku. Eikä tätä oikein käsitä ennen kuin itse tai joku läheinen siitä kärsii.

Perheistä ja kasvatuksestahan se lähtee, pienestä pitäen. Koulussa taitaa olla jo hieman myöhäistä, mutta sielläkin voinee vielä vaikuttaa. Vekarat pitää altistaa sosiaalisiin tilanteisiin ja siellä tilannetta pitää valvoa. Pitää tehdä pelisäännöt selväksi, jotta pennut tottuvat niitä noudattamaan automaattisesti. Ei oteta leluja muilta, ei tönitä, ei purra. Itku ei auta jos näin mielii tehdä. Leikitään kiltisti. Nämä ovat yhteiskunnan säännöt, oikeudenmukaisuus vallitsee. Jos lapsi saa aina kaiken mitä haluaa, eikä anneta palautetta siitä milloin käyttäytyminen muiden lasten kanssa menee mönkään, ollaan väärällä tiellä. Toinen huono tilanne on toki se, missä vanhemmat ovat väkivaltaisia ja laiminlyöviä. Olisiko oikea vaikutuskeino ohjeistaa, monitoroida ja puuttua siihen, miten lapsia kasvatetaan? Pitäisikö olla lain asettamat standardit tietyssä mielessä?

No yleensähän kun keskustellaan, niin puhutaan vain ongelmista, muttei ratkaisusta. Mun mielestä pitää aina myös heittää ratkaisuvaihtoehtoja pöytään jos ongelmista keskustellaan (niinkuin täällä on jo toki tehtykin). mietitääs sitten:

Villi idea: Ehkä lapsi laitettaisiin jossain kohtaa ns. "sosiaaliseen testiin" (mitä ei toki hänelle kerrota) ja tarkistetaan, osaako käyttäytyä. Jos ei, niin silloin on kasvatuksessa jotain pielessä ja sosiaalivirkailija ohjeistaa vanhemmille hieman pedagogiikan saloja.

Toinen idea: missäänhän ei oikeastaan opeteta lapsiaan kasvattamaan. Mikäpäs muu edesauttaa huonojen kasvatusmallien periytymistä aikuiselta lapselle. Pedagogiikka pitäisi saada esim. aineeksi kouluun tms.

Kolmas: Enemmän toki kouluille keinoja puuttua kiusaamiseen.

 

[Hard Justice]

Kyllähän minua kiusattiin ala-asteella, yläasteella ja lukiossakin jos myös porukasta poissulkeminen lasketaan kiusaamiseksi. Armeijasta lähdin kahden viikon jälkeen kun jouduin samaan tupaan entisen koulukiusaajani kanssa. Ja aika epäsosiaaliseksi tässä on aikojen myötä oppinut kun ei ole päässyt mihinkään mukaan silloin kun se olisi ollut kivointa. Aina löytyi joku syy: liian hyvä jossakin, liian huono jossakin, liian halvat ja epämuodikkaat vaatteet, väärät harrastukset tai se että ei ollut harrastuksia, väärä kampaus, väärä puhetyyli jne. näitähän löytyi. Onneksi nämä ovat kasvattaneet vahvemmaksi ihmiseksi ja näin vanhempana sen huomaa että kyllä sitä aika paljon oli itsessä oikeasti vikaa. Tämä tuntuu olevan monen kiusatun ihan liian vaikea myöntää.

Kiusaamiseen vanhemmat totesivat vaan että ei heilläkään ollut kavereita ja kyllä heitäkin kiusattiin ja kunhan eivät lyö niin ei mitään hätää ja ei haukku haavaa tee jne.

Kyllähän sitä voi käydä kaikenlaisia kampanjoita koulukiusaamisen poistamiseksi, mutta ei ne auta. Ihminen on eläin ja se heikoin joutuu aina uhriksi, tuolla luonnossa se heikoin kuolee pois vahvempien tieltä, mutta täällä ihmisten keskellä tilanne on vääristynyt ja niitä heikoimpia suojellaan. Jos ihminen kasvatetaan pumpulissa niin auta armias mitä siitä tulee sitten kun tuo kylmä ja ankara maailma iskee vasten kasvoja...
Toisaalta kyllä minullakin on sen verran ikäviä muistoja koulukiusaamisesta että suorastaan fantasioin sillä että saisin kiduttaa koulukiusaajieni jälkikasvua, puolisoita tai lemmikkejä niin sadistisesti kuin ikinä vain keksisin.

Ihmettelen vain sitä että minkä vuoksi minua haukuttiin hikipingoksi ym. mitä näitä nyt hyvin menestyviä haukutaan vaikka nämä kiusaajat itse menestyivät koulussa vielä paremmin. Lieneekö se just se sosiaalinen status siinä joukossa joka tämän määrää???

 

[Timba79]

Mitä omiin lapsiin tulee niin uskomatonta kyllä, pidän itsekin Timban mainitsemaa keinoa jopa parhaana. Turpaan vaan kyselemättä. Pienet jälki-istunnot on pieni hinta siitä ettei tarvitse pahimmillaan koko loppuelämäänsä kärsiä henkisesti kiusaajien aiheuttamista haavoista.

Karu tarina sulla, hienoa että olet selvinnyt noin hyvin!

Ja vaikka tuo mun heitto oli vähän provokatiivinen, on siinä kyllä puolet tottakin. Olen mä jo pojilleni, kohta 6 ja 4 vuotta, opettanut alusta asti, että velipojasta pidetään huolta ja sitä puolustetaan vaikka sen kanssa kotona tapellaankin. Tämä muuten toteutui. Päiväkodissa oli nuoremmalla vähän ollut tönimistä kaverin kanssa ja kuhmu päässä tuosta johtuen. Isoveli telkesi sen tappelupukarin vessaan ja kävi myöhemmin sanomassa sille "että olet tyhmä kun kosket Toivoon (pikkuveli)". Eli oppi mennyt perille. Vaikka asia oli selvitetty, niiin päätin vihellellä vieressä enkä komentanut isompaa. Hienoa että puolusti.

Mutta siis oikeasti kyllä nuot jätkät jonnekin naperopainiin tai vastaavaa on roudattava. Ja muutenkin pyrin siihen että saavat keskenäänkin ottaa matsia. Oppivatpahan vähän fyysiseen kontaktiin. Se on pahin juttu jos ekata tönäsystä pillahtaa itkuun, siitä se kierre sitten monesti lähtee.

Kun ei koulut tee mitään, niin mitä sitä muuta voi kun opettaa muksuille vähän "katujen lakia"? Itse en ole koulussa juuri tapellut, eikä minua ole kiusattu, joten en voi samaistua keneenkään tässä. Mutta ihan viimeiseksi haluan että omia lapsia kiustataan. Ja kun en tähnä oikeni keksi miten puuttua (yhteiskunnan tasolla) nin pakko vaan yrittää pitää huoli että omat osaa pitää puolensa. Olkoot se kiusattu sitten joku muu...karua mutta näin se vaan on. Ja mä puutun takuulla jos nään että jotain vierasta kiusataan. Mutta ei sitä pieni ihminen pysty koko yhteiskunnan ongelmia ratkomaan. Ja niinkauan kun päättäjät on näin munattomia tässä asiassa, nin mitä tässä tekee oikeasti? Miten tästä saataisiin teema kunnallisvaaleihin?

 

[Reno^^]

Mua kiusattiin melkein läpi koko yläasteen. Osittain siksi että olin hyvä koulussa ja suurimmalta osin homma lähti siitä että menin puolustamaan toista kiusattua. Siinähän kävi niin että tämä toinen paskahousu kiusattu sitten liittyi siihen kiusaajien sakkiin. Olen selvinnyt ihan hyvin asiasta, lukiossa tilanne muuttui niin radikaalisti kun sain uusia hyviä ystäviä. Pahinta varmaan mitä kiusattu voi tehdä on sama mitä itse tein eli alistua siihen tilanteeseen vaikka vähän koetinkin vastaan tapella. Minkäs siinä tekee kun toisia on monta ja ovat vahvempia. Olin vielä ylipainoinenkin, varmaan tämä kaikki vaikutti siihen että aloin punttisalilla käymään ja laihdutin roimasti.

En kertonut asiasta edes kotona. Vuosi takaperin sitten oma isäukko laukaisi että kyllä se kiusaaminen kuuluu vaan siihen pentujen meininkiin ja pojat on poikia ja muuta paskaa. Kilahdin täysin ja oli varmaan ainoa kerta kun huusin isäukolle päin naamaa ettei kiusaamista pidä hyväksyä missään eikä mistään syystä. Vieläkään en ole porukoille kertonut, en usko että siitä enää mitään riemua olisi, tulisi heille vaan paha mieli.

 

[Japetius]

Itseänikin kiusattiin ensin luokat 1. ja 2. Pari kertaa lensi niskalenkillä kiusaajat pitkin asfalttia ja kai siinä jotain ohjattuja keskustelujakin käytiin. Nyt sitten nämä henkilöt on yksiä parhaita kavereita.

Samoin kolmannella luokalla kun siirryin hieman isompaan kouluun alkoi joukko 6. luokkalaisia kiusaamaan ylipainoista ja heikkoa 3. luokkalaista. Pari kertaa nämäkin veijarit lens niskalenkillä pitkin lumihankea ja kiusaaminen loppui kuin seinään.
Neljännellä tai viidennellä taisin olla, kun oli taas alku kiusaamiskierteelle. Jouduimme tuohon aikaan menemään musiikintunnille yläasteen poikki ja siellä oli kovikset seiska-kasiluokkalaiset notkumassa käytävillä. Vahingossa potkaisin jonkun pojan reppua ja kerkesin anteeksipyynnötkin huikata kun meikämannea vietiin. Ensin vasten kaappeja ja siitä sitten muilutuksen kautta lattialle. Siinä sitten mietittiin että "mitävittua just tapahtu..."
Pari kertaa moiset toistu kun päätin pistää pisteen hommalle ja taas lensi kiusaaja pitkin lattiaa ja taas se loppui siihen.

Aina olen ollut hieman ylipainoinen ja muita isompi, joka on varmasti ollut pääsyy pieniin koulukiusaamisen ilmenemisiin, mutta toisaalta myös sen avulla ne jutut on saanu lopetettua heti alkuunsa.

 

[Murkinakinaa]

Itseäniki on kiusattu aika paljon nuorempana. Kiusaaminen lähti siinä 1. luokalla ihan 9. luokalle saakka. Olin tuon ajan hiukan ylipainoinen josta kiusaus johtui. Ylä-asteella olin vieläpä muita parempi koulussa niin senkin takia vielä kiusattiin. Kiusaus oli yleensä porukasta syrjäyttämistä ja haukkumista. Silloin tällöin kiusaus oli myös fyysistä. Voimaa kun tuolloin ei oikein ollut niin ei pystynyt kiusaajille vastaan pistämään.

Itse siirryin ylä-asteen jälkeen lukioon, kiusaajat amikseen. Kiusaus silloin loppui, sain jopa uusia hyviä kavereita. Aloitin salilla käynnin jo ysillä mutta tuloksia vasta lukiossa alkoi näkymään. Tuli dietattuakin kunnolla sixteri esiin niin ei enää ylipainoinen ollut. Kokoakin tässä on tietenkin tullut lisää. Kun tämä kehon muutos oli tapahtunut niin hämmästykseni huomasin että kun näin joskus silloin tällöin kiusaajiani sattumoisin niin puhuttelutapa oli muuttunut kunnioittavaksi. Jotkut henkilöt jotka minulle ei edes aikaisemmin jutelleet alkoivat juttelemaan, reenineuvoja kysymään yms.. Kiusaaminen loppui siis siihen. Nyt lukiossa on tuon takia todella paljon sosialisoitunut kun on itsetunto noussut. Kiusattuna kun oli huonon itsetunnon omaava oli sosiaalisissa tilanteissa yleensä hankala olla.

En koe että minulle olisi jäänyt jtn traumoja tuosta kiusaamisesta, enneminkin kasvatus on tuottanut jtn henkisiä ongelmia.

 

[Hippa]

Juurikin näin. Silloin kun itse olin peruskoulussa, niin jos ei luokasta poistunut kun opettaja pyysi niin sitten sieltä poistuttiin niin ettei jalat ottaneet maahan. Näin sen pitäisi olla tänäpäivänäkin. Tästä kukkahattupelleilystä ei tule kuin ongelmia ja nyt sitä satoa niitetään mitä viimevuoden on kasvatettu. Juu ei, lapsia ei hakata koulussa eikä kotona. Mutta jos se tenava ei sanaa usko, niin sitten se pistetään sitä uskomaan ja tarvittaessa siihen joutuu käyttämään fyysisiäkin keinoja, ihan kuten käytetään aikuiseenkin joka ei osaa käyttäytyä viranomaisen kanssa. Lapsiin tietysti riittää paljon lievempikin.

Mä olen tehnyt niin, että jos oppilas ei poistu luokasta niin sanon sille, että jos se ei poistu itse niin haen toisen opettajan ja me kannetaan se ulos luokasta. Ei ole vielä tarvinnut toteuttaa, kun ovat sitten liikkuneet. Jos ei liikkuisi niin toteuttaisin uhkaukseni.

Jokaiselle opettajalle pitäisi opettaa noita voimakeinoja sen verran, että pystyisi pitämään oppilasta kiinni ja pystyy siirtämään luokasta ulos voimakeinoin. Näin siis jos on tarvis.

Mitä kiusaamiseen tulee niin nyt on kouluissa sellainen KiVa-koulu -systeemi, jolla ratkotaan kiusaamisjuttuja ja myöskin tehdään ennaltaehkäisevää työtä. Tutkimusten valossa se toimii ja kiusaaminen on helpottunut niissä kouluissa, jossa KiVa-ohjelma on käytössä.

Vaikka olenkin opettaja niin olen sitä mieltä, että joskus se turpiin antaminen on tehokkain ja nopein ratkaisu. Ei se kyllä aina auta, mutta harva menee kiusaamaan ihmistä, jolta saa lättyynsä.

Henkilökunnan osalta tehokkainta on katkaista kiusaamiskierre sillä, että rikkoo ryhmäilmiön kiusaamisen ympärillä. Kiusaaminen tapahtuu yleensä porukassa ja kun sen kiusaamisporukan hajottaa niin kiusaaminen helpottuu.

Se taasen ei toimi, että kiusaaja pistetään johonkin eristykseen, kunnes osaa käyttäytyä. Hyvä käytös opitaan sosiaalisesti toimien ja eristäminen ei siihen auta. Pitää harjoitella ryhmässä ja valvotusti niin sitten ehkä helpottaa. Näissä kiusaamisjutuissa pitää myöskin osata erottaa yksittäinen riita kiusaamisesta, joka on järjestelmällistä ja pitkäkestoista tiettyihin henkilöihin kohdistuvaa vahingollista toimintaa. Semmoiset lapset, joilla esimerkiksi kotona on ihan helvetillistä olla tai on muita tunne-elämän ongelmia, purkavat oman pahan olon riitelemällä muiden kanssa ja joutuvat tappeluihin. Ei sitä käytöstä pidä tietenkään hyväksyä, mutta ratkaisukeino on erilainen kuin kiusaamistapauksissa tai yksittäisissä riidoissa. Pitää aina muistaa, että usein kyseessä on lapset ja nuoret ja mitä nuorempi on, sen vähemmän pahantekijä ymmärtää omia tekojansa ja niiden seurauksia.

Jokainen tapaus pitäisi setviä yksilöllisesti ja todella koittaa ratkaista ongelmia eikä pelkästään rangaista yksittäisistä teoista. Jotkut koululaiset keräävät jälki-istuntoja ja se on kovin tyyppi, jolla on eniten jälki-istuntoja. Jotkut taas on opetelleet ulkoa semmoisen opemantran, jota ne toistelee sitten aikuisille, jotta aikuinen olisi tyytyväinen (tarkoittamatta sanaakaan). Pahinta on se, että monet opet tyytyy siihen mantraan.

Erittäin mielenkiintoista luettavaa on Yhdysvaltojen kouluhyökkäyksiä koskeva raportti, jossa todetaan muun muassa näin:

"Almost three-quarters of the attackers felt persecuted, bullied, threatened, attacked
or injured by others prior to the incident (71percent, n=29).

In several cases, individual attackers had experienced bullying and harassment that
was long-standing and severe.

In some of these cases the experience of being bullied
seemed to have a significant impact on the attacker and appeared to have been a
factor in his decision to mount an attack at the school.'"

Lähde: http://www.secretservice.gov/ntac/ssi_final_report.pdf

Niin.

Kun olisi aikaa ja resursseja hoitaa lasten ja nuorten sosiaalisia suhteita.

 

[Timba79]

Mä olen tehnyt niin, että jos oppilas ei poistu luokasta niin sanon sille, että jos se ei poistu itse niin haen toisen opettajan ja me kannetaan se ulos luokasta. Ei ole vielä tarvinnut toteuttaa, kun ovat sitten liikkuneet. Jos ei liikkuisi niin toteuttaisin uhkaukseni.

Jokaiselle opettajalle pitäisi opettaa noita voimakeinoja sen verran, että pystyisi pitämään oppilasta kiinni ja pystyy siirtämään luokasta ulos voimakeinoin. Näin siis jos on tarvis.

Mä odotonkin jo että tule Hippa tänne kommentoimaan. Sulla ollut aina terävät kommentit. Mutta joo, noin sen kuuluukin olla. Itsellä vaan se uskomus, että liaan moni opettaja tänäpäivänä ummistaa silmäntä tilanteilta, jotka vaativat voimakäyttöä. Pennut kun on vähän turhan teräviä "tietämään oikeutensa". Sopivasta välttelemällä ei siis tartte puida jälkipyykkiä, tosin sitä puidaan sitten astetta pahempana...

Tämäkin ehkä täällä jo ollut:

http://enkelielisa.vuodatus.net/blog/2999922/minun-lapseni-on-kuollut/

Mutta karua tarinaa tämäkin.

Mitä kiusaamiseen tulee niin nyt on kouluissa sellainen KiVa-koulu -systeemi, jolla ratkotaan kiusaamisjuttuja ja myöskin tehdään ennaltaehkäisevää työtä. Tutkimusten valossa se toimii ja kiusaaminen on helpottunut niissä kouluissa, jossa KiVa-ohjelma on käytössä.

Vaikka olenkin opettaja niin olen sitä mieltä, että joskus se turpiin antaminen on tehokkain ja nopein ratkaisu. Ei se kyllä aina auta, mutta harva menee kiusaamaan ihmistä, jolta saa lättyynsä.

Varmasti hyviä nuot ohjelmat, mutta niitä ei varmaan ihan riesaksi asti käytetä?

Ja tuo turpiin vetäminen oikeasti toimii, mutta se ei poista kiusaamista, vaan siirtää sen jonkun muun kontolle. Siksi sitä onkin opetettava omat pojat siihen, että tarvittaessa sitten vaikka vetään turpaan. Mä kun en tiedä tähän ongemaan ratkaisua, niin pakko yrittää suojella edes omat tuolta kohtelulta.

Henkilökunnan osalta tehokkainta on katkaista kiusaamiskierre sillä, että rikkoo ryhmäilmiön kiusaamisen ympärillä. Kiusaaminen tapahtuu yleensä porukassa ja kun sen kiusaamisporukan hajottaa niin kiusaaminen helpottuu.

Se taasen ei toimi, että kiusaaja pistetään johonkin eristykseen, kunnes osaa käyttäytyä. Hyvä käytös opitaan sosiaalisesti toimien ja eristäminen ei siihen auta. Pitää harjoitella ryhmässä ja valvotusti niin sitten ehkä helpottaa. Näissä kiusaamisjutuissa pitää myöskin osata erottaa yksittäinen riita kiusaamisesta, joka on järjestelmällistä ja pitkäkestoista tiettyihin henkilöihin kohdistuvaa vahingollista toimintaa. Semmoiset lapset, joilla esimerkiksi kotona on ihan helvetillistä olla tai on muita tunne-elämän ongelmia, purkavat oman pahan olon riitelemällä muiden kanssa ja joutuvat tappeluihin. Ei sitä käytöstä pidä tietenkään hyväksyä, mutta ratkaisukeino on erilainen kuin kiusaamistapauksissa tai yksittäisissä riidoissa. Pitää aina muistaa, että usein kyseessä on lapset ja nuoret ja mitä nuorempi on, sen vähemmän pahantekijä ymmärtää omia tekojansa ja niiden seurauksia.

Jokainen tapaus pitäisi setviä yksilöllisesti ja todella koittaa ratkaista ongelmia eikä pelkästään rangaista yksittäisistä teoista. Jotkut koululaiset keräävät jälki-istuntoja ja se on kovin tyyppi, jolla on eniten jälki-istuntoja. Jotkut taas on opetelleet ulkoa semmoisen opemantran, jota ne toistelee sitten aikuisille, jotta aikuinen olisi tyytyväinen (tarkoittamatta sanaakaan). Pahinta on se, että monet opet tyytyy siihen mantraan.

Ja vielä pahempaa lienee se että aina se kiusattu on se joka siirretään ja kiusaajat saa jatkaan seuraavan uhrin kanssa. Kiusaajie kun on yleensä useita, niin nuot porukat pitäisi varmaan saada hajotettua. Mutta nopeesti ne kait uuden ryhmän kasaa jollei ole fiilis, että siihen kiusaamiseen oikeasti puututaan ja siitä tulee ihan oikeaa sanktiota.

Hankala aihe tämä on ja tähän pitäisi oikeasti panostaa päättäjätasolla. Vaan kun aihe on vaikea ja hankala, ei siihen pysty vaikuttamaan kieltämällä jotain asiaa jolla sää äänestäjiä, niin eihän tämän maan poliitikoista siihen ole.

Täytyy yrittää porukalla kunnallisvaalien tullessa haastaa ehdokkaitaan vastaamaan, että mitä aiotte tehdä kiusaamisen vähentämiseksi. Noilla tahoilla tähän lienee oikeasti vaikutustakin, nämä kun on kuntatason juttuja kaiketi.

 

[Marinaadi]

Tässähän saattas olla saumaa tienata, jos perustais vaikka MMA-peruskurssin 7-vuotiaille. " Näin houkuttelet kiusaajasi triangeliin.."

 

[Jami2003]

Itse en kyllä juurikaan usko mihinkään "turpiin antamisiin" kiusaamisjutuissa. Toki jos lapsensa vie pienenä salille ja syöttää vahvaksi ja opettaa vielä tappelutaitoja päälle niin tuskimpa sitä kiusaamaan aletaan mutta kuinkas voi olla varma ettei sitten oma lapsi ole yksi kiusaajista. Yleensä vielä kiusaajia on useampia niin vaikea siinä on yksinäisen lapsen pärjätä.

Tuolla koulussa missä mun lapset on on jo useamman vuoden ajan ollut tuo KIVA -koulu systeemi käytössä ja tulokset ovat olleet todella hyviä. Opettajien ja omienkin lapsien suusta olen kuullut että koulussa on ihan oikeasti täysin nollatoleranssi kaikenlaisen kiusaamisen osalta ja pienetkin tönimiset yms käsitellään välittömästi. Itse uskon että parhaat tulokset saadaan kun orastavista kiusaamisen merkeistä kiusaajat joutuvat jo keskusteluihin yms missä kiusaajatkin huomaavat ennen kuin edes ovat kiusaajia kuinka vakavasta asiasta on kyse.

Rangaistukseksi turpaan linjassa on se huono puoli että kuten monet esimerkit osoittavat se monesti vain raaistaa entisestään kiusaajien tuohuja. Paras itsepuolustus on kuitenkin ottaa jalat alle, tilanteessa kuin tilanteessa...

 

[Powerhousu]

Rangaistukseksi turpaan linjassa on se huono puoli että kuten monet esimerkit osoittavat se monesti vain raaistaa entisestään kiusaajien tuohuja. Paras itsepuolustus on kuitenkin ottaa jalat alle, tilanteessa kuin tilanteessa...

Toi on kyllä paskapuhetta. Lapset toimii just päinvastoin. Jos aina juokset karkuun, niin sua on helppo kiusata, kun olet niin nössö, että aina vaan juokset nurkan taakse itkemään. Siitä ne saa vaan lisää vettä kiukaalle. Ihan omalta kohdalta voin sanoa, että kiusaaminen loppuu, kun teet juuri päinvastoin. Takaisin turpaan vetäminen toimii parhaiten. No, se nyt tietysti on äärimmäinen keino ja yleensä riittää se, että lakkaat olemasta sellainen saatanan nössö. Terveisin entinen koulukiusattu. Koko ala-asteen rinnakkaisluokkalaiset kiusasi ja yläasteella kasvatin itselleni munat ja kiusaaminenkin loppui kyllä siihen.

 

[Jami2003]

Riippuu varmaan aina vähän tapauksesta. Itse tiedän sellaisen kiusaajan joka istuu taposta linnassa että riski siinä on kakkoseksi jäädä...

 

[Timba79]

No usein se on niin, että jos vähänkään puolustaudut niin sut jätetään rauhaan ja kohde on joku muu. Siksi olisikin suotavaa että näit Jamin ja Hipan kertomia Kiva-hankkeita olisi ihan joka koulussa ja ne otettaisiin tosissaan.

Se kiusaaminen kun siirtyy koulusta työpaikkoihin ja on sitä kuullut tarinoita niistä sadistipomoista, jotka on olleen enemmänkin tätä kiusaajapuolta koulussa. Näistä mulkuista sitten joutuu kärsimään vielä aikuisenakin. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

 

[Kyöpeli]

Muakin kiusattiin jonkun verran yläasteella. Siinä oli semmonen kolmen hengen porukka joka repi vaatteista, huuteli jotain ja pitivät portaikossa aina sillä tavalla kiinni, että kun ryhmässä vaihdettiin kavereiden kanssa kerrosta niin meikäläinen jäi siihen aina näiden sankareiden pilkattavaksi kun muut olivat jo uudessa kerroksessa odottelemassa tunnin alkamista. Nykyisin 10v myöhemmin kaksi näistä kiusaajista on kuollut ja yksi istuu tapon yrityksestä vankilassa...

 

[Choppah]

Itseäniki on kiusattu aika paljon nuorempana. Kiusaaminen lähti siinä 1. luokalla ihan 9. luokalle saakka. Olin tuon ajan hiukan ylipainoinen josta kiusaus johtui. Ylä-asteella olin vieläpä muita parempi koulussa niin senkin takia vielä kiusattiin. Kiusaus oli yleensä porukasta syrjäyttämistä ja haukkumista. Silloin tällöin kiusaus oli myös fyysistä. Voimaa kun tuolloin ei oikein ollut niin ei pystynyt kiusaajille vastaan pistämään.

Itse siirryin ylä-asteen jälkeen lukioon, kiusaajat amikseen. Kiusaus silloin loppui, sain jopa uusia hyviä kavereita. Aloitin salilla käynnin jo ysillä mutta tuloksia vasta lukiossa alkoi näkymään. Tuli dietattuakin kunnolla sixteri esiin niin ei enää ylipainoinen ollut. Kokoakin tässä on tietenkin tullut lisää. Kun tämä kehon muutos oli tapahtunut niin hämmästykseni huomasin että kun näin joskus silloin tällöin kiusaajiani sattumoisin niin puhuttelutapa oli muuttunut kunnioittavaksi. Jotkut henkilöt jotka minulle ei edes aikaisemmin jutelleet alkoivat juttelemaan, reenineuvoja kysymään yms.. Kiusaaminen loppui siis siihen. Nyt lukiossa on tuon takia todella paljon sosialisoitunut kun on itsetunto noussut. Kiusattuna kun oli huonon itsetunnon omaava oli sosiaalisissa tilanteissa yleensä hankala olla.

En koe että minulle olisi jäänyt jtn traumoja tuosta kiusaamisesta, enneminkin kasvatus on tuottanut jtn henkisiä ongelmia.

Täytyy kysyä suoraan, että oletko minä?

Olin koko peruskoulun ajan koulukiusattu ylipainoni takia. Myös joidenkin ajattelemattomien sanomisieni vuoksi minua piikiteltiin asioista joka päivä. Samoten myös hyvä koulumenestys tuntui olevan hyvä aihe kiusaajille. Sivullisen näkökulmasta tilanne saattoi näyttää 'normaalilta' piikittelyltä mutta ylipainoisen, kaikille hyvää tahtovan pojan mielessä tämä ei todellakaan ollut mitään pientä. Fyysiselle tasolle onneksi tää ei melkein koskaan mennyt, sillä olin aina hieman muita painavampi.

Peruskoulun vikalla luokalla aloin treenaamaan kovaa sekä laihduttamaan, jonka tulokset lukion alkupuolella alkoivat jo näkyä. Koulukiusaamisen takia mulle kehittyi pariksi vuodeksi aika paha masennus yläasteella, jonka takia lihoin entisestään. Pääsin siitä sekä kiusaamisesta onneksi lukion alussa eroon.

Nykypäivänä mulla ei ole mitään kiusaajiani vastaan, vaikka heistä en erityisemmin pidäkään. Ainoa asia, mikä peruskouluaikaisessa kiusaamisessa minua vaivaa, on sen mulle synnyttämä alitajuinen tarve piikitellä ja kiusata muita mua fyysisesti tai henkisesti heikompia ihmisiä. Viimeiseks mainittu asia on suoraansanottuna aivan perseestä, ja yritän siitä koko ajan päästä eroon.

 

[Murkinakinaa]

Aika samanlainen tarina sulla, jännä sattuma. Kyllä itelläkin kans elämä tuntui hiukan paskalta peruskoulussa mut lukioon tullessa asia muuttui. Vissiin lukiossa hiukan osataan käyttäytyä. Itsekin ehkä nykyään vittuilen satunnaisesti muille ihan syyttä, kun pystyy koska omaa kehon ansiosta henkisen yliotteen. Vissiin alitajuntaisesti jotenkin koittaa kompensoida sitä kun itse aikaisemmin oli se kiusattu. Tuota ei kuitenkaan paljoa tapahdu. Koittaa vaan pitää ittensä omana mukavana itsenään.

 

[Mur-Mur]

Dragonin vihjaus siitä että kiusattu itse kerjäisi kohteluaan sysäsi kirjoittamaan tähän topicciin. Se vihjaus tosin tyrmättiinkin jo mikä on ihan oikein, kyse ei sen kaltaisessa tilanteessa ole kiusaamisesta sanan varsinaisessa merkityksessä. Kerronpa kuitenkin oman stoorin.

Mua kiusattiin 6.lk ja koko yläaste. En minä ainakaan halunnut tai käytökselläni kerjännyt sitä että lyödään, potkitaan, haukutaan, suljetaan porukan ulkopuolelle, syljetään, tönitään, rikotaan ja piilotetaan tavaroita sekä muilla tavoin kiusataan. Jos ei nyt kerjäämiseksi lueta sitä ettei uusimpia muotivaatteita ollut ja olin ujo ja hiljainen sekä aika hyvä koulussa. Koko tuona aikana kiusaamiseen ei puututtu kertaakaan. Ainoa minkä muistan luokanvalvojan puolelta oli se kun hän kerran tuli välitunnilla kysymään multa onko mulla kavereita. Sanoin että on mulla pari koulun ulkopuolelta, niinkuin olikin. Se asia ja kaikki mahdolliset ongelmani oli sillä keskustelutuokiolla käsitelty lopullisesti.

Kiusaaminen on kieltämättä jättänyt arvet jotka näkyvät edelleen. Pitkään sosiaaliset tilanteet olivat hankalia ja kärsin paljon samoista ongelmista kuin DanCake. Meinasin jättää jatko-opiskelut kesken jossain vaiheessa kun koulussa käynti kävi välillä vaikeaksi ja viina maistui paremmin. Selvitin koulut kuitenkin ja nyt on hyvä työpaikka, ihana vaimo ja lapsi ja elämä hyvin mallillaan. Olen kuitenkin edelleen ajoittain sulkeutunut enkä juuri kestä kritiikkiä saati pilaa itsestäni. Yleisilmeeni on jopa vihainen mutta olen ihan iloinen ihminen, suojamuurini on vain valtava. Kostoa haudon edelleen niille kiusaajilleni jotka eivät ole anteeksi pyytäneet vaan vähätelleet asiaa tai kieltäneet kiusanneensa. Vilpittömästi anteeksipyytäneet ovat sen saaneet.



Uusimman kouluampumistapauksen yhteydessä mediassa hääräsi koulun rehtori joka ajoi käsiasekieltoa. Laitoin hänelle ystävällismielisen viestin jossa kerroin kiusaamisesta ja että olisi parempi puuttua tapahtuneen syihin, eli ilmiselvään koulukiusaamiseen. Ehdotin tapaamista jossa voitaisi miettiä miten kiusaamista voitaisiin kitkeä kouluista, aloittaen hänen omastaan. Tapaaminen ei kiinnostanut koska ampujaa ei kuulemma oltu kiusattu vaan ampumisen syyt olivat muualla. Kuinka rehtori voi olla näin kujalla!?


Olisi mukavaa jos voisi joskus tehdä jotain kiusattujen eteen. Olen miettinyt monesti että voisi työskennellä vapaaehtoisena jossain jos sillä voisi edes vähän vähentää kiusaamista.

Mitä omiin lapsiin tulee niin uskomatonta kyllä, pidän itsekin Timban mainitsemaa keinoa jopa parhaana. Turpaan vaan kyselemättä. Pienet jälki-istunnot on pieni hinta siitä ettei tarvitse pahimmillaan koko loppuelämäänsä kärsiä henkisesti kiusaajien aiheuttamista haavoista.

Ihan kuin itse olisin kirjoittanut. Minua kiusattiin 5-9 luokat. Päivittäin haaveilin kiusaajien fyysisestä vahingoittamisesta. Minun on edelleen vaikea katsoa ihmisiä silmiin. Nuo kiusaamismenetelmätkin kuulostavat tutuilta. Piilotellaan tavaroita, pakotetaan tekemään asioita, jätetään ulkopuolelle,saatetaan noloihin tilanteisiin, laitetaan purkkaa hiuksiin, pyritään saamaan itkemään, tönitään, halveksitaan, haukutaan jne. Tämä oli päivittäistä vuosien ajan. Noina vuosina alkoi päänsäryt, joista kärsin edelleen. Uniongelmia oli tuolloin. En minäkään koskaan pyytänyt tai kerjännyt tällaista kohtelua. Olin hiljainen ja ujo lapsi, hyvä koulussa. Opettajat kaikki tiesivät mutta ketään ei paskan vertaa kiinnostanut, muutenhan asialle olisi tehty jotain. Yllätän hyvin silti menee tuohon kaikkeen nähden.

En usko tuon turpaanvetämisen auttavan läheskään aina. Itse olin todella hintelä enkä olisi vetänyt ketään turpaan vaikka olisin halunnutkin.

 

[Timba79]

En usko tuon turpaanvetämisen auttavan läheskään aina. Itse olin todella hintelä enkä olisi vetänyt ketään turpaan vaikka olisin halunnutkin.

Tässä se onkin, joku on aina heikompi fyysisesti ja sitä kohtaa uhka kiusaamiselle on tietysti suurempi. Vahvempi pistää pataan ja saa olla rauhassa.

Nyt ois kiva kuulla jonkun kiusaajan tarina. Mun mielestä voisi rohkeasti kertoa että mikä sai kiusaamaan ja miten siitä on päässyt eroon vai onko päätynyt myöhemmin vaikeuksiin. Ei kukaan jälkikäteen sille mitään voi, että nuorena hölmöili, eli hyvin tästäkin voisi puhua. Kuka uskaltaa?