Korkeakoulujen/yliopistojen opiskeluvauhti ja opintojen nopeuttaminen?

[Alyssa]

Tietenkin kun kyvyt riittää lähteä isoon britanniaan, kannattaa ottaa vaikka 100 000 euroa velkaaa. Sen nyt maksaa jonkun oxfordin taustalla saatavalla duunilla puolessatoistavuodessa takaisin. Toista se on meillä suomessa asuvilla, jotka ei todennäköisesti tu valitettavasti ikinä pääsemään mihinkään oikeaan maahan (vaikka kuinka vitusti haluaisi), täällä ei tule semmoisia rahoja koskaan näkemään. Ei voi verrata, tuolla sä maksat siitä mitä sä koulutat itseäsi, täällä maksat myös kaikki amikset, ja kaikki kouluasteet mitä et ole edes käynyt, ja tässä maassa ei vaan koskaan tule sellaisia ansioita näkemään mitä monissa muissa.Ei niistä voi nähdä edes unta..

Ei sillä, oma vikahan se on ettei tän parempaan ole päässyt, eikä pysty, Täysin omaa lahjakkuuden puutetta, työnteon puutetta ja huonoutta. Kyllä jokanen on paikkansa ansainnut, mun mielestä, ja jos ja kun ei pärjää se on VAIN omaa huonoutta, ei mitään muuta.
Kerran ulkomailla ollut, ja aivan taatusti sinne jonnekin pyrin elämäntyöni tekemään, mutta helvetin vaikeaa se on, kun talentti pitkälti puuttuu, mutta se edelleen on ihan mun omaa huonoutta etten tän paremmin menesty.

Britteihin nyt pääsee vaikka ilman minkäänlaisia kykyjä. Eri asia tosin on, minkä tasoiseen yliopistoon... Niissä kun on paljon enemmän tasoeroa kuin esim. suomalaisissa kouluissa. Ja kyllähän täältä Suomestakin on hyvät mahikset lähteä vaikka mihin. Esimerkiksi Suomessa koulunsa käynyt (oikis) tuttu lähtee nyt Saksaan opiskelemaan jotain oman alansa juttuja ja on samalla hakenut EU-hommiin Brysseliin, päässyt jo paristakin karsintakierroksesta läpi. Vähän alemman tason hommia saisi varmaan ihan helposti melkein mistä vaan.

Älä dissaa itseäsi, eikös sulla kuitenkin mene aika hyvin nyt?

Oxford ja Cambridge maksavat jotain 4000 puntaa vuodessa EU:sta tulevilta opiskelijoilta. Tutkinnon suorittaa kolmessa vuodessa ja voi nostaa normaalisti opintotukea. Eli sitä velkaa harvemmin kertyy.

Jep, mutta pelkistä lukukausimaksuista tulee jo yli kymppitonni velkaa. Asuminen maksaa mulla ekan vuoden ajan ainakin n. 70-100 puntaa viikossa, eli about 500e/kk. Siihen menee opintotuet ja tuskin ton halvemmalla on aika vaikea löytää kämppää (tai no kattoo sitten toisena vuotena kun joutuu muuttamaan kampukselta pois). Sit pitäisi vielä elää jollain rahalla ja vaikka säästöt riittäisivät hetkeksi, en usko että pystyn tässä vuoden aikana tällä palkalla kauheasti säästämään niin että eläisin sillä 3 vuotta.

Töihin ajattelin mennä jossain vaiheessa koulun ohella, mutta en ainakin alussa menee hetki ennen kuin tottuu uuteen maahan, uuteen paikkaan ja uuteen kouluun. Eli opintolainaa on varmaan jossain vaiheessa pakko nostaa ainakin hiukan ja siinähän sitä velkaa kertyy :(

 

[Indica]

kyllähän täältä Suomestakin on hyvät mahikset lähteä vaikka mihin. Esimerkiksi Suomessa koulunsa käynyt (oikis) tuttu lähtee nyt Saksaan opiskelemaan jotain oman alansa juttuja ja on samalla hakenut EU-hommiin Brysseliin, päässyt jo paristakin karsintakierroksesta läpi. Vähän alemman tason hommia saisi varmaan ihan helposti melkein mistä vaan.

Älä dissaa itseäsi, eikös sulla kuitenkin mene aika hyvin nyt?
Töihin ajattelin mennä jossain vaiheessa koulun ohella, mutta en ainakin alussa menee hetki ennen kuin tottuu uuteen maahan, uuteen paikkaan ja uuteen kouluun. Eli opintolainaa on varmaan jossain vaiheessa pakko nostaa ainakin hiukan ja siinähän sitä velkaa kertyy :(

Hei, en mä itseeni dissannu, vaan tätä suomen talouden näkymiä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, ja sen tarjoamia *mahdollisuuksia* Ja joo. Mä tunnen yhen muistaakseni jonkunsortin kauppistaustaisen (ei HSE) henkilön joka on jopa ollut eu-hommissa. Ei ne huippujututkaa mahottomia onneksi oo

Briteissä kuuluu pääsevän ihan kohtuullisen kivasti töihin, mitä mulla on kavereita jotka siellä on ollu. Yks asu aikanaan melkein neljä vuotta, josta viimeisen oli ihan perus baarimikkona, kun koulusta oli lentänyt pihalle. Tsemppiä vaan sinne suuntaan.

Mun projekti ulkomaille lähitulevaisuudessa jatkuu nyt ahkeran relevantin murteen pänttäämisen merkeissä..

 

[naksu]

Jep, mutta pelkistä lukukausimaksuista tulee jo yli kymppitonni velkaa. Asuminen maksaa mulla ekan vuoden ajan ainakin n. 70-100 puntaa viikossa, eli about 500e/kk. Siihen menee opintotuet ja tuskin ton halvemmalla on aika vaikea löytää kämppää (tai no kattoo sitten toisena vuotena kun joutuu muuttamaan kampukselta pois). Sit pitäisi vielä elää jollain rahalla ja vaikka säästöt riittäisivät hetkeksi, en usko että pystyn tässä vuoden aikana tällä palkalla kauheasti säästämään niin että eläisin sillä 3 vuotta.

Töihin ajattelin mennä jossain vaiheessa koulun ohella, mutta en ainakin alussa menee hetki ennen kuin tottuu uuteen maahan, uuteen paikkaan ja uuteen kouluun. Eli opintolainaa on varmaan jossain vaiheessa pakko nostaa ainakin hiukan ja siinähän sitä velkaa kertyy :(

Briteissa kylla hyvin suuri osa Oxbridgen kayneista menee suoraan kolmen vuoden kandin jalkeen toihin ja suomalainen maisteri ei tarjoa mitaan lisaarvoa tuohon tutkintoon nahden. Saastetyn ajan takia tuossa ei kylla havia mitaan, koska koulusta tullaan pari vuotta nopeammin ulos. Opintotukea saa kuitenkin suht kivasti ja paikallisilla palkoilla tuon lainan maksaa helposti vuodessa pois. Maistereita tuntuu sitten vasaavan paljon ahkerammin esim. St. Andrewsin, Edinburghin ym. hyvien, mutta vahan vahemman arvostettujen yliopistojen opiskelijat.

Missa kaupungissa muuten maksat tuollaista vuokraa? Itse ainakin muuttaisin parin kaverin kanssa asumaan johonkin kaksioon pois kampukselta. Suomalaiset ovat vaan tyypillisesti vahan nirsoja tuollaisen kimppa-asumisen kanssa. Lontoossakin saa one-bedroomin noin 1000e/kk, jos ottaa kampan jostain zone 3:sta pohjoisesta. Cambridgen monet asuntolat ovat suht homeisia, joten eivat ole mitaan maailman parhaita asuntoja (vaikka se 1000 vuotta vanha kamppa tuo tunnelmaa) ja kaupungista irtoaa paljon halvempia yksityisilta markkinoilta. Sama patee Oxfordiin. Ellet asu jossain isossa kaupungissa, niin luulisi saavan kimppakampan reilusti halvemmalla. Ruoka on kuitenkin Briteissa paljon Suomea halvempaa.

 

[Alyssa]

Briteissa kylla hyvin suuri osa Oxbridgen kayneista menee suoraan kolmen vuoden kandin jalkeen toihin ja suomalainen maisteri ei tarjoa mitaan lisaarvoa tuohon tutkintoon nahden. Saastetyn ajan takia tuossa ei kylla havia mitaan, koska koulusta tullaan pari vuotta nopeammin ulos. Opintotukea saa kuitenkin suht kivasti ja paikallisilla palkoilla tuon lainan maksaa helposti vuodessa pois. Maistereita tuntuu sitten vasaavan paljon ahkerammin esim. St. Andrewsin, Edinburghin ym. hyvien, mutta vahan vahemman arvostettujen yliopistojen opiskelijat.

Tämä oli mulle suht uusi tieto. Olen aina ajatellut että luonnollisesti teen maisteritkin aika pian kandin jälkeen. Mä olen siis menossa Warwickiin (tai no, ehkä Cambridgeen jos saan aikaiseksi hakea sinne uudestaan ja pääsen sisään), missä on kyllä ihan huippu työllistymisprosentti valmistumisen jälkeen. Ehkä se velan kertyminen ei sitten olekaan niin kamala juttu, tietysti olettaen että saan niitä töitä sitten kun valmistun...

Missa kaupungissa muuten maksat tuollaista vuokraa? Itse ainakin muuttaisin parin kaverin kanssa asumaan johonkin kaksioon pois kampukselta. Suomalaiset ovat vaan tyypillisesti vahan nirsoja tuollaisen kimppa-asumisen kanssa. Lontoossakin saa one-bedroomin noin 1000e/kk, jos ottaa kampan jostain zone 3:sta pohjoisesta. Cambridgen monet asuntolat ovat suht homeisia, joten eivat ole mitaan maailman parhaita asuntoja (vaikka se 1000 vuotta vanha kamppa tuo tunnelmaa) ja kaupungista irtoaa paljon halvempia yksityisilta markkinoilta. Sama patee Oxfordiin. Ellet asu jossain isossa kaupungissa, niin luulisi saavan kimppakampan reilusti halvemmalla. Ruoka on kuitenkin Briteissa paljon Suomea halvempaa.

Warwick. Siellä yleensä ensimmäisen vuoden opiskelijat asuvat kampuksella, mutta toisena vuotena sieltä pitää sitten muuttaa pois (Coventryyn tai Birminghamiin yleensä). Ja kampuksellakin asutaan kimpassa, ainakin suurimmassa osassa huoneistoja. Jotenkin toi kampusasuminen tuntuu vaan helpoimmalta vaihtoehdolta näin aluksi, olisi kaikki siinä lähellä ja tutustuisi muihin opiskelijoihin vähän paremmin.

Mä en siis ole vielä Briteissä, pidän tässä välivuoden ja lähden ensi vuoden syksyllä. Paikka Warwickissa on kuitenkin jo varmistunut.

 

[naksu]

Tämä oli mulle suht uusi tieto. Olen aina ajatellut että luonnollisesti teen maisteritkin aika pian kandin jälkeen. Mä olen siis menossa Warwickiin (tai no, ehkä Cambridgeen jos saan aikaiseksi hakea sinne uudestaan ja pääsen sisään), missä on kyllä ihan huippu työllistymisprosentti valmistumisen jälkeen. Ehkä se velan kertyminen ei sitten olekaan niin kamala juttu, tietysti olettaen että saan niitä töitä sitten kun valmistun...

Maisterit ovat tosiaan tyypillisesti sellaisia, etta yritetaan ponnahtaa vanhasta koulusta parempaan. Jos siis on valmistunut siita parhaasta koulusta, niin ei ole tarvetta tehda sita paalle. MBA:t ovat ehka vahan poikkeuksia, mutta tuttavapiirissani kaikki naista kouluista valmistuneet ovat lahteneet tekemaan MBA:ta Yhdysvaltoihin, jos on tehnyt mieli hankkia sellainen.

Akateemiselle uralle hakeutuvat tekevat kylla toisaalta usein maisterin, koska Briteissa pitaisi aloittaa tutkimuksen tekeminen heti ohjelman alussa. Tama eroaa Yhdysvaltojen mallista, jossa ensimmainen vuosi on pelkkia intensiivisia kursseja. Yhdysvalloissa taas huippukouluissa ei ole juuri yhtaan aloittavia maistereita. Omassa koulussani ei tana vuonna aloita kuin yksi maisteri omassa ohjelmassani (vuodessa aloittaa noin 10 opiskelijaa). Toisaalta noin 500 hakijan joukossa maistereita oli neljannes, mutta yleensa ajatellaan, etta jos kandin naytot eivat riita paasemaan sisaan, niin se maisteri lisaa ainoastaan tietoa, mutta ei lahjakkuutta.

 

[Journalisti]

Minun tarinani

Tulee mieleen oma fuksivuosi, kun naureskeli mielessään vanhemmille opiskelijoille ja heidän helvetin hitaille opiskelutahdeille. Itsehän sitä kuvitteli valmistuvansa viimeistään neljässä vuodessa.

Tämä on kyllä niin totta. Itsekin muistan tuollaiset naureskellut opintojeni alusta. Ehkä siihen oli jopa varaa, koska puristin humanistisista tieteistä kandin kasaan yhdellä ylimääräisellä sivuaineella kolmessa vuodessa. Kuvittelin valmistuvani maisteriksi selvästi alle kahdessa vuodessa, mutta nyt tilanne onkin - kolmen vuoden maisteriopintojen jälkeen - se, että maisteriksi pitäisi valmistua... joskus. Kuulun siis itse pian naurakaa opiskelutahdilleni -kerhoon.

Tiedän, että voisin halutessani valmistua nopeastikin, jos onnistuisin pyhittämään aikani täysin opiskelulle. Mutta minkäs teet, kun oman alan työnteko, matkustelu ja opiskeluelämä kiinnostavat enemmän kuin se gradun vääntäminen ja viimeisten kirjatenttien kanssa nyhertäminen. Syy miksi opintoni alkoivat vauhdikkaasti, oli se, että en silloin työskennellyt kuin kesäisin. Työ on ainakin itselläni suurin opintoja haittaava tekijä, etenkin kun työni (nimimerkin mukaisesti toimittaminen) sisältää kirjoittamista, lukemista ja uusien asioiden penkomista. Jotenkin ei näiden hommien rinnalla sitten jaksa kovasti opiskella. Opiskelu on ikään kuin samaa hommaa paljon tylsemmässä muodossa. Motivaationikin on huono, koska en usko, että maisterinpaprut vaikuttaisivat mitenkään palkkaukseeni tai etenkään työtaitoihini. Toisaalta saisihin maisterista vähän lisää eläkettä. :hyvä:

Mutta jos olisin alkanut esim. opettajaksi, olisin luultavasti ottanut opintolainaa ja keskittynyt kasaamaan sen maisterin valmiiksi samalla innolla kuin kandin. Tutkinto kun vaikuttaa opettajan palkkaukseen huomattavasti.

Kannattaa siis todella miettiä, millaisia hommia haluaa tehdä ja millainen merkitys valmistumisella on oman alansa työllistymiseen ja palkkaukseen. Näihin hommiin tällainen "olen vielä opiskelija mutta työskentelen täysiaikaisesti silloin kun haluan" -tyyli sopii erinomaisesti, koska hyvät tekijät voivat yhdistellä free-työtä ja työsuhteiden pätkiä sekä opiskelua haluamallaan tavalla. Itse opiskelen laiskasti, pidän matkailubreikkeja ja toisaalta kovia työperiodeja. Olen nauttinut paljon sekä kandi- että maisteriopintoajastani, vaikka elämäntyylini niiden aikana on ollut täysin erilainen.

 

[Tomppa85]

Opiskelusta ei makseta niin hyvin, että siitä kannattaisi tehdä pääelinkeino itselle kovin pitkäksi aikaa. Mutta ihan oikeasti; Sillä tuleeko se maisterin tutkinto kolmessa vai kahdeksassa vuodessa ei ole loppujenlopuksi niin suurta merkitystä.

Näkisin että tähänkin kysymykseen voi ottaa ainakin kaksi lähtökohtaa.

Ensinnäkin voidaan ajatella että ainoa tarkoitus on saavuttaa tutkinto, jolloin voi olla mielekästä paahtaa 110% lasissa. Mikäs siinä jos kapasiteetti ja motivaatio riittää. Itselläni on kurssitoveri, joka suoritti pitkälti toistasataa opintopistettä yhtenä vuotena. Pakollisten harjoitusten lkm:n huomioon ottaen ja sen että kouluni kursseissa on erittäin vähän "höttöä" suoritus on hämmästyttävä. Ilmeisesti Indicalla tässä ketjussa on vähän sama meininki.

Toinen lähtökohta voisi olla se, että opiskelu on yksi osa elämää ja tarkoituksena on tarkastella muitakin näkymiä elämässä. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä etteikö 100 lasissa opiskelevalla voisi olla elämää tai etteikö pidempäänkin opiskeleva voisi olla fokusoitunut, mutta prioriteetit ja painotukset ovat selkeästi erilaisia. En suosittele "raahustamista" ja semitietoista vetkuttelua kenellekään, mutta voi olla ihan mielenkiintoista varsinaisten opintojen sivussa opiskella muitakin asioita... Kuten esim. vastauksia kysymyksiin kuka olen ja mihin haluan mennä?

 

[Weak]

Mulle ainakin tosiaan opiskelu on vain yksi(viimeinan) askel työelämään ja "normaaliin" elämään. En todellakaan halua pitkittää opintojani millään lonnimisella. Tähtäin on siis tosiaan töihin pääsemisessä ainoastaan.

Tomppa85: Jos miettii materian haalimista, niin pitkään opiskeleminen ei edistä sitä ollenkaan. Itsellä ei tosiaan ole suoraan tuo materiajuttu, mutta haluan vain päästä äkkiä pois tästä paskasta opiskelijaköyhyyspaskavitkuttelusta ja töihin.

Tuohon ylisuorittamiseen taasen, en kyllä itse jaksaisi vetää tukka hulmuten koko ajan. Tosin, kun tuli vaihdettua Turusta Tampereelle vastaavaan kouluun ja linjalle, niin olen kyllä joutunut aika paljon ylimääräist työtä tekemään, kun kurssit eivät ole menneet yksi yhteen. Onneksi ensikeväänä helpottaa roimasti, kun jäljellä on enää 1 tai 0 ylimääräistä kurssia :dance:

 

[Fetus]

On muuten aika äässistä tehdä lopputyötä työn ohessa. Jos vaan mitenkään onnistuu niin kannattaa vääntää se kasaan muutamassa kuukaudessa urakalla ennenkuin astuu työelämään, niin ei jää ainakaan yhtä todennäköisesti roikkumaan. Onneksi oon saanut jo omani aloitettua, mutta ei oikein nappaisi vapaapäivinä enää mitään koulujuttuja vääntää. Pari kuukautta ois aikaa jos meinaa tämän vuoden puolella valmistua...

 

[Tomppa85]

Jos miettii materian haalimista, niin pitkään opiskeleminen ei edistä sitä ollenkaan. Itsellä ei tosiaan ole suoraan tuo materiajuttu, mutta haluan vain päästä äkkiä pois tästä paskasta opiskelijaköyhyyspaskavitkuttelusta ja töihin.

Kuinka itsensä kehittäminen ja oman itsensä tunteminen voisi olla taloudelliselle menestykselle haitallista?

Periaatteena pitäisi minusta olla se, että koko elämä on oppimista, ja opiskelu osa tätä itsensäkehittämisprojektia. Minusta ongelmana nykyjärjestelmässä on se, että keskitytään liikaa tutkintoihin ja ulkoapäin asetettuihin tavoitteisiin.

Sellaista tutkintoa ei olekaan, kuin "maisterin tutkinto rikastumiseen." Paras mihin yliopistot ja korkeakoulut (ja muut oppilaitokset) pystyvät on antaa opiskelijalle työkaluja, mutta opiskelijasta itsestään riippuu kuinka hän näitä työkaluja elämässään soveltaa. Tätä soveltamis-osuutta ei pidä väheksyä, ja suosittelen itsekullekin hieman taivaanrannamaalausta. Eri asia jos suunnitelmat ovat jo selvät...

Huomioi toki etten tarkoita mitään nenänkaivamista tai pilvenpössyttelyä, vaan itsensä tutkimiseen ja kehittämiseen tulisi suhtautua vähintään samalla järjestelmällisyydellä ja vakavuudella kuin virallisen opintolinjan suorittamiseen.

 

[Jack11]

Monelle akateemisen tutkinnon suorittaneelle(kin) on epäselvää kansankapitalismin alkeet, joilla jokainen voi vaikuttaa vaurastumiseensa:
- Yleinen rahankäytön taito
- Osakesijoittamisen perusteet, luullaan sen olevan rakettitiedettä ja vain rikkaiden/asiaan vihkiytyneiden juttu
- Vuokralla asuminen vs omistusasumisen kustannusrakenne:ei huomioida lainanhoitokuluja eikä vastikkeita vaan luullaan että vuokralla asuminen on aina kannattamatonta ja omistuskämpässä kaikki menee kotia päin


Tämän lisäksi ei ole hajuakaan tavoitteiden asettamisesta, itsensä motivoimisesta ja muista henkisen puolen asioista (Tracy, Hill, Carnegie jne).

Joku viisas voisi kasata nämä kaikki jutut yksien kansien väliin ja vetää opuksen pohjalta parin opintoviikon laajuisen kurssin

 

[Janne22]

On muuten aika äässistä tehdä lopputyötä työn ohessa. Jos vaan mitenkään onnistuu niin kannattaa vääntää se kasaan muutamassa kuukaudessa urakalla ennenkuin astuu työelämään, niin ei jää ainakaan yhtä todennäköisesti roikkumaan. Onneksi oon saanut jo omani aloitettua, mutta ei oikein nappaisi vapaapäivinä enää mitään koulujuttuja vääntää. Pari kuukautta ois aikaa jos meinaa tämän vuoden puolella valmistua...

Alotin oman gradun työn ohessa jo puoli vuotta sitten. 30% tehty. :dance:

 

[Journalisti]

On muuten aika äässistä tehdä lopputyötä työn ohessa. Jos vaan mitenkään onnistuu niin kannattaa vääntää se kasaan muutamassa kuukaudessa urakalla ennenkuin astuu työelämään, niin ei jää ainakaan yhtä todennäköisesti roikkumaan. Onneksi oon saanut jo omani aloitettua, mutta ei oikein nappaisi vapaapäivinä enää mitään koulujuttuja vääntää. Pari kuukautta ois aikaa jos meinaa tämän vuoden puolella valmistua...

Tätä komppaan ihan kybällä. Tämä on ehkä paras neuvo, minkä opintojen loppuvaiheessa olevalle opiskelijalle voi antaa.

 

[hyrre]

Ensinnäkin voidaan ajatella että ainoa tarkoitus on saavuttaa tutkinto, jolloin voi olla mielekästä paahtaa 110% lasissa. Mikäs siinä jos kapasiteetti ja motivaatio riittää. Itselläni on kurssitoveri, joka suoritti pitkälti toistasataa opintopistettä yhtenä vuotena. Pakollisten harjoitusten lkm:n huomioon ottaen ja sen että kouluni kursseissa on erittäin vähän "höttöä" suoritus on hämmästyttävä. Ilmeisesti Indicalla tässä ketjussa on vähän sama meininki.

Mitenkään nyt Indican suorituksiin puuttumatta, ei lääkistä ja kauppaa kannata pahemmin lähteä vertailemaan. Ottaen huomioon, että lääkiksessä keskimäärin paljon fiksumpaa sakkia ja varmasti myös motivoituneempaa, luulisi että heillä olisi nopeita valmistujia enemmän kuin kaupassa, mutta näinhän ei ole, lähellekään. Jotkut paukuttelevat kaupasta ulos jopa 1,5 vuoteen. 100op vuoteen ei kaupassa ole mitään erityistä, 140op alkaisi olemaan jo jonkinlainen kriteeri.

 

[Indica]

Komppaan hyrreä. Lääkis ja kauppis ei ole mitenkään vertailukelpoisia keskenään, Kauppakorkean materiaali on lahjakkuudeltaan murto-osaa lääkiksen vastaavasta, ja suurimmassa osassa pääaineita opinnot eivät juuri vaativuudellaan koreile. Oikeastaan vaikeat jutut tulee vastaan Kansantaloustieteessä, ja jonkun verta rahoituksessa, ja epäilemättä laskisessa on suht paljon muistettavaa, mutta joku johtaminen tai markkinointi ei kovin vaativaa ole.

100 op vuoteen kauppiksessa menee puhtaasti pienellä vaivannäöllä keltä vaan, 130 alkaa olemaan hyvin ja 140op alkaa olemaan jotain mistä voi oikeasti vähän henkseleitä paukutella. Mutta ei lääkäreitä ja ekonomeja voi muutenkaan verrata, toiset on arvostettuja ja oikeinkin hyväpalkkaisia. toisilla joillain yksilöillä liksat on ok. tä

e: etteikö elämässä ole muutakin kuin opiskelu, ja todella monille nopeutettu tahti ei sovi henkilökohtaiseen elämään tai muuten näe siinä hyötyä, mäkin opiskelisin ainakin jollaintasolla rennommin jos olisin vaikka 3 vuotta nuorempi..

 

[ilmo]

Lääkis ja kauppis ei ole mitenkään vertailukelpoisia keskenään, Kauppakorkean materiaali on lahjakkuudeltaan murto-osaa lääkiksen vastaavasta, ja suurimmassa osassa pääaineita opinnot eivät juuri vaativuudellaan koreile.

Mäkin menin kauppikseen vain, koska ei lahjakkuus riitä lääkikseen... Tai sitten ei, lääkis/oikis/tkk ei vaan kiinnostanut. Ja hyvähän vuoden opintojen jälkeen on puhua kaikkien pääaineiden opintojen vaativuustasoista...

 

[Ankara Aatu]

^No hyrre ja Indica varmaan tarkoitti lähinnä sitä, että kummassa on helpompi nopeuttaa sitä valmistumista. Mä olen kyllä edelleen sitä mieltä, että mikä tahansa ala, vaikka virkkaaminen, on vaativaa jos siinä haluaa olla hyvä. Tutkinnon saa varmaan ulos alalta kuin alalta, jos on suunnilleen normaaliälyinen ja tekee käsketyt hommat edes puolitosissaan. Tietysti sillä edellytyksellä, että pääsee kouluun sisälle, mikä ei kaikilla aloilla ole helppoa. Eri asia sitten on, tekeekö tällaisella mestarilla valmistumisen jälkeen mitään.

 

[Indica]

Niin, mun tarkoitus ei ole vähätellä yhtään mitään tiedettä, kuhan nyt vaan totesin että Lääkiksen opinnot on taatusti sieltä vaativimmasta päästä ja vaikeapääsyisin opinalahan se nyt suomessa selkeästi on --->keskimäärin lahjakkain opiskelijamateriaali.

Etteikö ihan peruskylteritkin olisi keskimäärin ihan fiksua porukkaa. Ja se että jonkun mielestä näiden *laitti*tieteiden, eli lähinnä markkinoinnin ja johtamisen opiskelu olisi yhtä vaativaa kuin rahoituksen tai kansiksen, saatikka lääketieteen.. se on kyllä mestariluokan itsepetosta.

Tosin eri jutut on eri ihmisille helppoja, matemaattisesti suuntautuneelle rahoitus, kansis, lääketieteet, teoreettinen fysiikka ynnämuut yleisesti vaativina pidetyt jutut on lastenleikkiä, ja sitten taas tälläset markkinointijutut voi aiheuttaa enemminkin päänvaivaa.

No offence markkinointi-ihmiset. Imo lääkis on vaikeampaa kuin markkinointi tai johtaminen.

Tosin kumpaakaan en lue. Silti. Ja ehkä toi murto-osaa oli liiallinen yleistys, kyllä kauppislaisissa sellaisia fiksuja pyörii että lääketiede ei oisi mikään ylikäymätön este. Mulle se oisi..

 

[Adrift]

Otetaan nyt itekkin kantaa tohon opintojen nopeuttamiseen.. Kyllähän niitä aika helposti pystyy nopeuttamaan sellasilla aloilla, missä ei oo pakko istua kaikilla kursseilla paikanpäällä. Ite esim luen matikkaa ni siinä nyt vois periaatteessa tenttiä menemään melkeen kaikki kurssit, jos vaan on asiat hallussa. Oon kuullu et tuoltaki ois joku valmistunu 3 vuodessa maisteriks.

Kun tosta lääkiksestä väännettiin niin siellä on käsittääkseni hyvin paljon opiskelua, jossa on pakko olla paikalla eikä niitä kursseja järjestetä monta kertaa vuodessa. Joten siellä ei paljon pysty tahkoamaan omaan tahtiin yleistenteillä, vaan on mentävä samaa vauhtia muiden kanssa. Eli ei toivoakaan saada mitää 100 op vuodessa. Ja aikalailla kaikkihan siellä taitaa sen 6 vuotta opiskella. Vois tietty kysellä tarkemmin velipojalta, että miten menee ku se siellä nyt alotti..

 

[naksu]

Otetaan nyt itekkin kantaa tohon opintojen nopeuttamiseen.. Kyllähän niitä aika helposti pystyy nopeuttamaan sellasilla aloilla, missä ei oo pakko istua kaikilla kursseilla paikanpäällä. Ite esim luen matikkaa ni siinä nyt vois periaatteessa tenttiä menemään melkeen kaikki kurssit, jos vaan on asiat hallussa. Oon kuullu et tuoltaki ois joku valmistunu 3 vuodessa maisteriks.

Tuo 3 vuotta ei kylla ole mikaan kovin erikoinen saavutus. Tein itse tuon tempun valmistumalla kolmessa vuodessa ja opiskellen samalla toista tutkintoa TKK:lla. Nopein valmistuja matikalta on tietaakseni Aimo Hinkkanen, joka on proffana University of Illinois - Urbana-Champagnessa. Tuo on eras Yhdysvaltojen parhaimmista matematiikan laitoksista. Kyseinen henkilo sai paperit ulos alle vuodessa. Peter Hasto, joka on Oulun yliopiston proffa, valmistui alle kahdessa vuodessa.

Opintoja siis voi kylla nopeuttaa selkeasti, mutta laakiksen opintoja ei vaikka kuinka nopeasti omaksuisi asiat. Mita tuohon laakikseen tulee, niin laakiksessa on ehka keskimaarin hyvin fiksuja opiskelijoita, mutta se on toisaalta aine, jonne menee paljon porukkaa mielettoman paasykoepuurtamisen seurauksena. Helsingin laakiksen paasykokeesta pari vuotta sitten korkeimmat pisteet saanut opiskelee esim. fysiikkaa yliopistolla, vaikka paasi fysiikalle pelkalla paperihaulla. Ei siis ottanut vastaan opiskelupaikkaa laakiksesta... Olen siis tietyssa mielessa huomannut, etta luonnontieteissa parhaiten parjaavat menevat usein TKK:n teknilliseen fysiikkaan tai yliopiston fysiikalle.