Korkeakoulujen/yliopistojen opiskeluvauhti ja opintojen nopeuttaminen?

[TroynPaluu]

Oikeustieteen maisteri, opiskeluaika 2 v 5 kk siten, että viimeisen vuoden olin oman alan kokopäivätyössä. Ja siis opintosuorituksia 0 op siinä vaiheessa, kun ensimmäinen lukuvuosi pärähti käyntiin. Miten tämä oli mahdollista?

- ensimmäinen 1,5 v täysi keskittyminen opintoihin, myös kesällä. Aamulla kasiksi yliopistolle, illalla kasilta pois, oli luentoja tai ei. Tein käytännössä kaikki pakolliset luennot ja harjoitukset tuona aikana, joten sen jälkeen ei pakollista istumista luennoilla ollut.

- tiukka opintosuunnitelma, josta ei voinut joustaa tai luistaa yhtään tyyliin "enpä jaksakaan tenttiä", vaan aina tenttiin kun suunnitelma oli, meni syteen tai saveen

- ei yhtään reputettua tenttiä

- täydentävinä opintoina hirveä kasa p*skaa, kuten jotain johdatuksia akateemisiin opintoihin- verkkokursseja tai vastaavia. Opiskelukaverit kuittailivat, että tuo ampuu mua nilkkaan työnhakuvaiheessa, mutta ei näin ei ole ainakaan vielä käynyt. Ja toisaalta he ovat vielä opiskelijoita siinä vaiheessa, kun itse olen varatuomari :D

- täydellinen no-life lähes kaksi vuotta, opintojen ja treenien lisäksi en juuri muuta tehnyt

Eli hyvinkin on mahdollista ainakin tuolla alalla puristaa maisteriksi noin kolmeen vuoteen ja jopa alle. Itse olen jälkeenpäin miettinyt, että ehkä olisi ollut mahdollista valmistua jo kolmannen vuoden joulukuussa (eli opiskeluaika olisi ollut silloin 2 v 3 kk), mutta se olisi vaatinut yhden tentin pusertamista väliin, johon se ehkä ei olisi realistisesti mahtunut.

Niin ja opintopisteitä tasan 300, eli minimienergiaperiaatteella mentiin =)

Mahtoi olla mukavat opiskeluajat joita muistella sitten burnoutin ja vatsahaavan keskellä.

nimim. kaksi ensimmistä vuotta päissään

 

[Looza]

Mahtoi olla mukavat opiskeluajat joita muistella sitten burnoutin ja vatsahaavan keskellä.

nimim. kaksi ensimmistä vuotta päissään

Itseasiassa yllättävän mukavat, vaikkakin työntäyteiset. Mukaan jäi useampi hyvä kaveri ja vatsahaavasta ja burnoutista ei kyllä ole ollut tietoakaan Nautin omalla tavallani opiskeluajasta, vaikka ryyppäämisen jätinkin pääsääntöisesti muille. Tämä oli minun tapani enkä välttämättä suosittele sitä muille, mutta enpä kyllä toisinkaan tekisi, jos uudestaan valitsisin.

 

[kynis2007]

Tulee mieleen oma fuksivuosi, kun naureskeli mielessään vanhemmille opiskelijoille ja heidän helvetin hitaille opiskelutahdeille. Itsehän sitä kuvitteli valmistuvansa viimeistään neljässä vuodessa. Ensimmäisen lukuvuoden keväällä tuli sitten joitakin henkilökohtaisia syitä, jotka jarruttelivat opiskelua ja ekan vuoden pistesaldo oli vain 52op suositellun 60 pisteen sijasta.

Hirveä masennus ja seuraavalle syksylle olikin jo valittu kursseja niin paljon, että niillä paikattaisiin edellisen vuoden lusmuilut ja vähän päällekin. Lopputuloksena joulun tienoilla helvetisti tenttejä ja kaikista tiedot hieman vaillinaisia. Sain useammasta kurssista hylättyjä vielä uusinnastakin ja tuntui, että peli oli menetetty. Muistaakseni vielä tuolle keväällekin koitin ladata kursseja ohjelmaan hieman liikaa ja siitä sitten kantapään kautta opin valitsemaan kursseja lukujärjestykseen kohtuullisesti.

Olen nyt tavallaan antanut itselleni anteeksi sen, etten valmistu edes tavoiteajassa saati sitten nopeammin. Mulle näyttäisi olevan melko sopiva tahti tuollainen 45 pinnaa lukuvuodessa. Periodien alussa tuntuu monet kurssit tosi kiinnostavilta, mutta niiden edetessä useimmat alkaa kyllästyttää ja opiskelumotivaatio ei vaan riitä viemään läpi kauheita määriä. Samalla kun lopetti itsensä syyttelyn hitaasta opiskelusta ja onnistui välttää ajautumisen tuohon hylättyjen kurssien kierteeseen, katosi kyllä sellainen kunnianhimo kokonaan opiskelua kohtaan. Opiskelu ei ole millään tapaa se tärkein asia enää elämässä, vaan muut harrastukset. Joskus olen tuotakin miettinyt ja tavallaan aika pelottavaa.

Nim. jos nyt vaikka viidentänä vuonna sais sen kandin kasaan...

 

[Heikki M.]

Tulee mieleen oma fuksivuosi, kun naureskeli mielessään vanhemmille opiskelijoille ja heidän helvetin hitaille opiskelutahdeille. Itsehän sitä kuvitteli valmistuvansa viimeistään neljässä vuodessa. Ensimmäisen lukuvuoden keväällä tuli sitten joitakin henkilökohtaisia syitä, jotka jarruttelivat opiskelua ja ekan vuoden pistesaldo oli vain 52op suositellun 60 pisteen sijasta.

Hirveä masennus ja seuraavalle syksylle olikin jo valittu kursseja niin paljon, että niillä paikattaisiin edellisen vuoden lusmuilut ja vähän päällekin. Lopputuloksena joulun tienoilla helvetisti tenttejä ja kaikista tiedot hieman vaillinaisia. Sain useammasta kurssista hylättyjä vielä uusinnastakin ja tuntui, että peli oli menetetty. Muistaakseni vielä tuolle keväällekin koitin ladata kursseja ohjelmaan hieman liikaa ja siitä sitten kantapään kautta opin valitsemaan kursseja lukujärjestykseen kohtuullisesti.

Olen nyt tavallaan antanut itselleni anteeksi sen, etten valmistu edes tavoiteajassa saati sitten nopeammin. Mulle näyttäisi olevan melko sopiva tahti tuollainen 45 pinnaa lukuvuodessa. Periodien alussa tuntuu monet kurssit tosi kiinnostavilta, mutta niiden edetessä useimmat alkaa kyllästyttää ja opiskelumotivaatio ei vaan riitä viemään läpi kauheita määriä. Samalla kun lopetti itsensä syyttelyn hitaasta opiskelusta ja onnistui välttää ajautumisen tuohon hylättyjen kurssien kierteeseen, katosi kyllä sellainen kunnianhimo kokonaan opiskelua kohtaan. Opiskelu ei ole millään tapaa se tärkein asia enää elämässä, vaan muut harrastukset. Joskus olen tuotakin miettinyt ja tavallaan aika pelottavaa.

Nim. jos nyt vaikka viidentänä vuonna sais sen kandin kasaan...

Eipä tossa mitään jos jotain vähän enemmän panostusta vaativaa ainetta lukee, mutta jos jotain hallintotieteitä lukee niin sit mä voisin olla vähän huolissaan.

 

[Reno^^]

Oikeustieteen maisteri, opiskeluaika 2 v 5 kk siten, että viimeisen vuoden olin oman alan kokopäivätyössä...

Itse olen melko varma että muistelen vielä vanhana opiskeluaikojani elämäni kenties parhaina vuosina. Todennäköisesti kohta valmistuttuani minulla ei ole enää mahdollisuuksia matkustella saatikka suunnitella aikataulujani melkeinpä mieleni mukaan. Kiire minulla ei ole varsinaisesti minnekään, eikä siinä viimeisessä palttoossa ole tunnetusti taskuja.

Mutta kuka saa kicksinsä mistäkin, sääliksi käy niitä jotka eivät osaa välillä pysähtyä paikoilleen ja haistella kukkasia.

 

[Indica]

Omituinen näkemys: ainakaan mulla ei kyllä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia matkustaa mihkään muualle kuin venäjälle bensanhakumatkalle näin opiskelijana: siksi aionkin nyt entisestään melkoisesti kiristää opiskelutahtia, ei sillä etteikö jo ekan vuoden 114op olisi ihan hyvää vauhtia

Mä en kyllä näe opiskelua kuin pakollisena pahana, aika vituttavaahan se on saada ruhtinaalliset 400e kuussa, taistella olemattomista osa-aikapaikoista ja vielä surkeammista kesäduunitsäänsseistä. Opiskeluaika on ihan perseestä suoraansanoen. Pakkohan se on opiskella, opinnot sinänsä on ihan kivoja, mutta mä en ole tyytyväinen omiin opiskelukykyihin, enkä todellakaan taloudelliseen tilanteeseen.

Väillä sitä miettii että oisko sitteki pitäny jättää opiskelematta yhtää mitää, kun omanikäset pelkällä lukiopohjalla olevat kaverit ostelee uusia autoja, ja ajelee moottoripyöriä. Kyl mäki sen pärrän vielä ostan, ja katumaasturin päälle, se motivoi, ;) Mähän nimittäin ennemmin vaikka hyppään kaivoon ku millään corollalla alan ajelemaan. Toisaalta se vituttaa, ku antaa vuosia tasotusta muille, ja kaverit vittu ei mitään oo opiskellu ja ostelee volvosta moottoripyöriin, ja itte ei välttämättä koskaan saa mitään.. Mutta ei tän elämän reilua kuulu ollakkaa;)

e: reno: mä en opiskelisi ainakaa päivääkää, jos en uskoisi, että opiskelemalla musta tulee varakkaampi ihminen kuin opiskelematta jättämällä.

 

[Reno^^]

Sehän on sitten taas jokaisen oma asiansa jos opiskelee jotta voi ostaa onnea.

 

[Heikki M.]

Omituinen näkemys: ainakaan mulla ei kyllä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia matkustaa mihkään muualle kuin venäjälle bensanhakumatkalle näin opiskelijana: siksi aionkin nyt entisestään melkoisesti kiristää opiskelutahtia, ei sillä etteikö jo ekan vuoden 114op olisi ihan hyvää vauhtia

Mä en kyllä näe opiskelua kuin pakollisena pahana, aika vituttavaahan se on saada ruhtinaalliset 400e kuussa, taistella olemattomista osa-aikapaikoista ja vielä surkeammista kesäduunitsäänsseistä. Opiskeluaika on ihan perseestä suoraansanoen. Pakkohan se on opiskella, opinnot sinänsä on ihan kivoja, mutta mä en ole tyytyväinen omiin opiskelukykyihin, enkä todellakaan taloudelliseen tilanteeseen.

Väillä sitä miettii että oisko sitteki pitäny jättää opiskelematta yhtää mitää, kun omanikäset pelkällä lukiopohjalla olevat kaverit ostelee uusia autoja, ja ajelee moottoripyöriä. Kyl mäki sen pärrän vielä ostan, ja katumaasturin päälle, se motivoi, ;) Mähän nimittäin ennemmin vaikka hyppään kaivoon ku millään corollalla alan ajelemaan. Toisaalta se vituttaa, ku antaa vuosia tasotusta muille, ja kaverit vittu ei mitään oorii opiskellu ja ostelee volvosta moottoripyöriin, ja itte ei välttämättä koskaan saa mitään.. Mutta ei tän elämän reilua kuulu ollakkaa;)

Ei voi olla elämä kovin hyvää, jos kuvittelee onnellisuuden tulevan materiasta.

 

[Indica]

Ihan sama onko se hyvää tahi aivan paskaa, miksi mun, just mun pitäis alistua olemaa se kaikista köyhin leipäjonososiaalipummi, ja kattoa ku paskasti lukionkäyneet ikätoverit on miljoonakertaa rikkaampia vaikka mie oon sentää panostanu siihen että voin menestyä. Mä en tosiaakaa jätä kiveäkään kääntämättä, etteikö musta tulisi varakkaampi kuin kukaan tollanen tavisduunari, kukaan joka ei ole jaksanu hittoakaan panostaa menestyäkseen.. Paremmin kuin kukaan kuka vaan haluaa tehdä jotaa työtä, ettei ny ihan sossuun tartte lähtä.

Ja jep, mua ei kyllä elämässä kiinnosta mikään muu kuin henkilökohtaisen varallisuuden maksimointi, ja siten mä toimin kyllä rationaalisesti. Ja sen eteen mä todellakin teen kaikkeni. Se kai ei ole vapaassa maailmassa kiellettyä?

e: jokanen joka tota mieltä on, ettei raha merkkaa mitään, voi laittaa ne vaikka mun tilille, jos ei massinhankinta kiinnosta. Enkä usko että SPR:kään pistää pahakseen ollenkaan. Tekopyhää minusta..

 

[Alyssa]

Mä en kyllä näe opiskelua kuin pakollisena pahana, aika vituttavaahan se on saada ruhtinaalliset 400e kuussa, taistella olemattomista osa-aikapaikoista ja vielä surkeammista kesäduunitsäänsseistä. Opiskeluaika on ihan perseestä suoraansanoen. Pakkohan se on opiskella, opinnot sinänsä on ihan kivoja, mutta mä en ole tyytyväinen omiin opiskelukykyihin, enkä todellakaan taloudelliseen tilanteeseen.

Nojaa, mä tulen luultavasti olemaan ~30 000e veloissa opintojeni lopulla ja kunnon duunia koulun ohella on varmaan turha edes harkita ainakaan alussa. Toisin on täällä Suomessa, missä opiskelusta maksetaan ja osa-aikaista duunia löytyy aika helposti jos taloudellinen tilanne ahdistaa. Vaikka ei sillä, en mä näe opiskelua mitenkään kamalana enkä usko että siitä tulee huonoa aikaa. Päinvastoin Varsinkin jos opiskelee jotain mikä oikeasti kiinnostaa, niin mikäs siinä on ollessa.

 

[Indica]

Tietenkin kun kyvyt riittää lähteä isoon britanniaan, kannattaa ottaa vaikka 100 000 euroa velkaaa. Sen nyt maksaa jonkun oxfordin taustalla saatavalla duunilla puolessatoistavuodessa takaisin. Toista se on meillä suomessa asuvilla, jotka ei todennäköisesti tu valitettavasti ikinä pääsemään mihinkään oikeaan maahan (vaikka kuinka vitusti haluaisi), täällä ei tule semmoisia rahoja koskaan näkemään. Ei voi verrata, tuolla sä maksat siitä mitä sä koulutat itseäsi, täällä maksat myös kaikki amikset, ja kaikki kouluasteet mitä et ole edes käynyt, ja tässä maassa ei vaan koskaan tule sellaisia ansioita näkemään mitä monissa muissa.Ei niistä voi nähdä edes unta..

Ei sillä, oma vikahan se on ettei tän parempaan ole päässyt, eikä pysty, Täysin omaa lahjakkuuden puutetta, työnteon puutetta ja huonoutta. Kyllä jokanen on paikkansa ansainnut, mun mielestä, ja jos ja kun ei pärjää se on VAIN omaa huonoutta, ei mitään muuta.
Kerran ulkomailla ollut, ja aivan taatusti sinne jonnekin pyrin elämäntyöni tekemään, mutta helvetin vaikeaa se on, kun talentti pitkälti puuttuu, mutta se edelleen on ihan mun omaa huonoutta etten tän paremmin menesty.

 

[naksu]

Oxford ja Cambridge maksavat jotain 4000 puntaa vuodessa EU:sta tulevilta opiskelijoilta. Tutkinnon suorittaa kolmessa vuodessa ja voi nostaa normaalisti opintotukea. Eli sitä velkaa harvemmin kertyy.

 

[TroynPaluu]

Tietenkin kun kyvyt riittää lähteä isoon britanniaan, kannattaa ottaa vaikka 100 000 euroa velkaaa. Sen nyt maksaa jonkun oxfordin taustalla saatavalla duunilla puolessatoistavuodessa takaisin. Toista se on meillä suomessa asuvilla, jotka ei todennäköisesti tu valitettavasti ikinä pääsemään mihinkään oikeaan maahan (vaikka kuinka vitusti haluaisi), täällä ei tule semmoisia rahoja koskaan näkemään. Ei voi verrata, tuolla sä maksat siitä mitä sä koulutat itseäsi, täällä maksat myös kaikki amikset, ja kaikki kouluasteet mitä et ole edes käynyt, ja tässä maassa ei vaan koskaan tule sellaisia ansioita näkemään mitä monissa muissa.Ei niistä voi nähdä edes unta..

Ei sillä, oma vikahan se on ettei tän parempaan ole päässyt, eikä pysty, Täysin omaa lahjakkuuden puutetta, työnteon puutetta ja huonoutta. Kyllä jokanen on paikkansa ansainnut, mun mielestä, ja jos ja kun ei pärjää se on VAIN omaa huonoutta, ei mitään muuta.
Kerran ulkomailla ollut, ja aivan taatusti sinne jonnekin pyrin elämäntyöni tekemään, mutta helvetin vaikeaa se on, kun talentti pitkälti puuttuu, mutta se edelleen on ihan mun omaa huonoutta etten tän paremmin menesty.

Mikset muuten Indica kauppakorkealaisena tähtää esim. Sveitsiin pankkiin? Vaikka rahoitusta ja vaihtoon hetkeksi ja tunkee UBS:n trainee-ohjelmaan. Oletko miettinyt asiaa? Verotustaso sopiva. Sääli että omilla opinnoilla sinne pääsy on paljon vaikeampaa.

 

[Indica]

TroynPaluu, ehkä tähtäänkin;)

Tarkoitus juurikin on hakea Sveitsiin harjoittelemaan ja toivottavasti tekemään gradua. aikalailla tuon veroasteen vuoksi. (ettenkö myös haluaisi muuttaa ulkomaille)

Itseasiassa IRL tunnen jopa ihmisen joka asuu nykyisin Sveitsissä, ihan AMK-trade pohjalta vaihdosta se sinne jäi, ei se oo edes valmistunut siis. Töitähän siellä on ihan todella hyvin, taloustilanteesta huolimatta.

 

[timberwolf]

Jos sitä mammonaa niin paljon haluaa ni miksei voi vaan ryhtyä yrittäjäks Indica? Tunnen itekki monia yrittäjiä jotka vetää sen 100 000 - 1 000 000e/v tuloja. Kuitenki jos on niin kova halu menestyä ni yrittäjänähän siitä vaivan näöstä ja menetyksestä saa parhaan korvauksen. Eikä tarvii ees lähteä merta edemmäs kalaan.

 

[TroynPaluu]

Totta. Mutta samalla voi katsoa esim. Kauppalehden protestilistalta miten monella muulla yrittäjällä menee.

Voisi olla siistiä olla jonkun ihan perustoimintaa edustavan firman perustaja sen sijaan että kehittelisi jotain hyperkatiivisia IT-ratkaisuja tai muuta semitrendikästä. Esimerkiksi kahvila jossa pari tyyppiä töissä. Tietääkö jengi tuon Töölö Regatta-kahvilan? Pieni mökkerö jossa pari nuorta kissaa töissä ja aina täysi asiakkaita.

 

[rullaverho]

Jos sitä mammonaa niin paljon haluaa ni miksei voi vaan ryhtyä yrittäjäks Indica?

Niin. Ai että ensin henkilö päättää että alkaa yrittäjäksi ja miljonääriksi, ja sitten sen jälkeen alkaa miettimään, että minkäs puljun sitä oikein laittais pystyyn.

Jos nyt vaikka ensin kävisi sen koulun loppuun ja hankkisi jotain ammattitaitoa ja toimialatuntemusta, ennenkuin alkaa yrityksiä perustelemaan.

Ai että kun särähtää korvaan nämä "No senkun vaan perustat yrityksen" kommentit.

 

[Mattih3]

Oikeustieteen maisteri, opiskeluaika 2 v 5 kk siten, että viimeisen vuoden olin oman alan kokopäivätyössä.

Ihme juttu kun tähänkin piti heti tulla useammankin tyypin vänkäämään burn-outeista ja hukkaan heitetystä "elämän parhaasta ajasta". On se vaan niin vaikeeta käsittää että toiset ei tahdo ryypätä seitsemää vuotta minimitoimeentulolla. Loozalle vaan tsemppiä uralle, joka mitä luultavimmin tulee olemaan menestyksekäs.:thumbs:

 

[naksu]

Niin ja sitten on vielä niitä, jotka pystyvät lisäksi pitämään hauskaa samalla. Omassa yliopistossani on tohtoriohjelmassa opiskelija, joka valmistui eräästä huippukoulusta 17-vuotiaana ja on 19-vuotiaana kohta vääntämässä väikkärinsä valmiiksi. Kyseinen kaveri tekee vähemmän töitä kuin suurin osa muista opiskelijoista, mutta kun pää tuntuu raksuttavan uskomattoman hyvin, niin ei tartte tehdä enempää.

Suomessakin on aika paljon heittoa opiskelijoiden laadussa erityisesti siksi, että Suomessa on vähän asukkaita ja vähän eroa koulujen tasossa. Parhaat opiskelijat eivät siis kerry vain yhteen kouluun kuten suuremmissa maissa vaan suuren sisäänoton takia päätyy laaja skaala lahjakkuuksia sisään. Monelle tuntuu olevan vaikea tajuta, että joillekin se kotimaisen yliopiston pääsykoe voi olla naurettavan helppo ja niin myös itse opiskelu. En siis aina menisi huutelemaan tuota hanki elämää, jos ei oikeasti tiedä mistä on kysymys.

 

[Indica]

Juurikin näin, ihmisissä on vielä yliopistotasolla ihan mielettömiä lahjakkuuseroja.

Itse en edes kuvittele kuuluvani mihinkään lahjakkaiden kerhoon, mulla on vakaa käsitys siitä että elämän kuuluukin olla kamppailua paikasta auringossa, ja elämään kuuluu väistämättä kova työ ja itsensä saattaminen sen kuuluisan kipurajan tuollepuolen. Mä haluan haastaa itseni. Ei tässä maailmassa ennenkään ole ilman epämukavuusalueella toimimista saanut itsestään parasta kapasiteettia käyttöön. En muutenkaan ees tajua, miksi pitäisi mennä ryyppäämään 7 vuodeksi, hengailemaan parituntia joka toinen päivä koululla ja valmistua mahtavaksi maisteriksi ja kauheaksi massiporvariksi. mieluiten vielä suoraan plagioimalla.

Joillekin poikkeusyksilöille yliopistot on naurettavan helppoa, monille se on naurettavan helppoa koska ei ole munaa potkia itseään eteenpäin, ja mulle se ei oo erityisen helppoa, mutta sitäkin enemmin mulla on sitä kunnianhimoa.