Korkeakoulujen/yliopistojen opiskeluvauhti ja opintojen nopeuttaminen?

Ja esim. opettajillahan on pakolliset opetusharjoittelut opintojensa yhteydessä, enkä usko että näiden lisäksi työnantajat edellyttävät työkokemusta.

Aloittaja oli menossa opiskelemaan maantiedettä. En tiedä, mihin kaikkiin ammatteihin tuolta alalta työllistytään, mutta varmaankin juuri tutkijan ja opettajan ammatit ovat ihan varteenotettava vaihtoehto? Tietysti aina on hyvä, jos opintojen ohessa pystyy hankkimaan oman alan työkokemusta esim. kesätöiden tai harjoittelun muodossa, tai tekemällä opinnäytetyönsä jollekin yritykselle.
Opettajaksi kouluttautuminen houkuttaisi tällä hetkellä kyllä eniten. Mietinkin tuossa, että jos lukisi normaalilla tahdilla, mutta koittaisi ujuttaa tutkintoon sellaisen määrän biologiaa, terveystieteitä ja liikuntatieteitä, että saisi hyvän koulutuksesta hyvän etulyöntiaseman töitä haettaessa. Miten tämä sitten onnistuu, niin siitä ei ole mitään tietoa. En löytänyt varmaa tietoa siitä, että mitä opiskeluhistoriaa esim. liikunnan ja terveystieteiden opettajalta vaaditaan. Ja onko niitä edes mahdollista sisällyttää tutkintoon, kun liikuntatieteitäkin pitäisi ilmeisesti lukea Jyväskylässä. Tuo biologiahan järjestyy helpostikin, kun se yleisin sivuaine maantieteen opettajilla taitanee olla. Tuntuu vaan, että tuolla ge/bi-yhdistelmällä ei vielä suuremmin tuuletella työmarkkinoilla...

Uskaltaisin väittää, että saan suhteilla aika paljonkin sijaisuuksia yläasteella opiskeluaikana. Olen jo nyt ennen koulutustakin päässyt tekemään sijaisuuksia muutaman kerran. Tekee luultavasti ihan hyvää jos pääsee esim. ge/bi-sijaisuuksia tekemään (yläaste-tasolla) kohtalaisen useinkin opiskelun ohessa. :rolleyes: Kesätöihin (ja miksein osa-aikaisiinkin) tarkoitus koittaa päästä mahdollisimman paljon tekemään oman alan hommia tai ainakin jotain läheltä liippaavaa. Miten se sitten käytännössä onnistuu onkin eri asia. Ei ole mitään tietoa siitä, että missä vaiheessa voi olettaa saavansa jotain koulutusta vastaavaa hommaa opiskelujen ollessa kesken. No kovaa aion joka tapauksessa yrittää! :)
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Tekee luultavasti ihan hyvää jos pääsee esim. ge/bi-sijaisuuksia tekemään (yläaste-tasolla) kohtalaisen useinkin opiskelun ohessa. :rolleyes: Kesätöihin (ja miksein osa-aikaisiinkin) tarkoitus koittaa päästä mahdollisimman paljon tekemään oman alan hommia tai ainakin jotain läheltä liippaavaa. Miten se sitten käytännössä onnistuu onkin eri asia. Ei ole mitään tietoa siitä, että missä vaiheessa voi olettaa saavansa jotain koulutusta vastaavaa hommaa opiskelujen ollessa kesken. No kovaa aion joka tapauksessa yrittää! :)

Mikset menestyisi, asenteesi on ainakin kohdillaan! Kunnianhimoisia ihmisiä tää maa kaipaa, On ilo lukea että kunnianhimoa löytyy. Menestystä ja tsemppiä..
 
Mikset menestyisi, asenteesi on ainakin kohdillaan! Kunnianhimoisia ihmisiä tää maa kaipaa, On ilo lukea että kunnianhimoa löytyy. Menestystä ja tsemppiä..
Kiitos kiitos ja samoin sinne! ;)

Tosiaan motivaatioo tuntuis olevan aika mukavasti. Pääsee vihdoin, ensimmäistä kertaa elämässä opiskelemaan jotain mikä oikeesti kiinnostaa. Tarkotuksena tosiaan lukee laaja ja hyvin suoritettu tutkinto ja mielellään siten, että opiskeluaikana olis jo oman alan hommiakin paiskittu. Onnistunko tässä, se on jo eri asia. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta, sillä en halua olla samalla viivalla kaikkien mantsan maisterien kanssa siinä vaiheessa kun töitä oletaan jakaa.

Laittakaahan yliopiston käyneet tai nykyiset opiskelijat vähän tietoa, että miten ootte lueskellu sivuaineita. Eli onko tullut luettua vähän reilummin ja onko onnistunut helposti? Ja onko mahdollisista laajemmista sivuainekokonaisuuksista ollut etua työmarkkinoilla? Ainakin opettajalle voisi kuvitella olevan suurtakin hyötyä siitä, että pätevyys löytyy yhden tai kahden aineen sijasta kolmeen tai jopa neljään aineeseen..?

Erityisesti kiinnostaa, että mitä opintoja porukka on suoritellut terveystieteen ja liikunnan opettajaksi päästäkseen? Ja onko ko. puljuissa vieraillut muiden tiedekuntien jannuja haalimassa itselleen opettajan pätevyyttä?

Joo joo, tiedetään, että voisihan sitä venailla sinne syyskuuhun ja sen jälkeen mennä kiusaamaan oman tiedekunnan opoja. Tai voisi ahkerasti googletella ja ettiä sitä kautta tietoa. On vaan niin helppo kysästä täällä ja tiedustella porukan kokemuksia. Ja kun kerran tässä jo innostuttiin, niin ajattelin nyt sitten kirjotella tähän kaiken näköistä mitä mielessä pyörii... :)
 
Jos nuo raksa-DI:n paperit viidessä vuodessa saan ja kesäisin alan töitä, ihan tyytyväinen oon ja normitahti. :)
EDIT: Mulla on vaan hiukan sellane tuntuma että "mikään ei ole niin epäpätevä kuin hätiköimällä valmistutunut."
 
EDIT: Mulla on vaan hiukan sellane tuntuma että "mikään ei ole niin epäpätevä kuin hätiköimällä valmistutunut."
Totta, mutta nopeus ei aina tarkoita hätiköintiä. Onhan se ihan selvä, että jos joku esimerkiksi on kesät töissä ja lukuvuoden aikanakin tekee osa-aikatöitä, ja joku toinen opiskelee kokopäiväisesti ympäri vuoden, niin kyllähän jälkimmäinen valmistuu nopeammin hätiköimättäkin.
 
Niin, no mä olen siinä vakaassa uskossa että jos on valmis tekemään oikeasti töitä ja opiskelemaan sitäkautta nopeammin, ei juurikaan ole sen epäpätevämpi kuin kukaan muukaan. Sitäpaitsi tekemällä ne työt opitaan, tutkinto on ikäänkuin se huvipuiston ranneke jolla pääsee siihen vuoristorataan nimeltä työelämä. Onhan sillä kolmessa vuodessa valmistuneella maisterilla jo pari-kolme vuotta enemmin kokoaikaista työkokemusta kuin viidessä valmistuneella on, siinävaiheessa kuin se viidessä valmistunut vasta pakkailee tutkintoaan pakettiin ja siirtyy elävään korporaatioelämään.

Sitten: Elämä nyt on elinikäistä oppimista, mitä nopeammin pääsee ekasta tutkinnosta työelämään, sitä äkkiämpää pääsee opiskelemaan lisäkoulutusta ja kehittämään itseään pidemmälle, sitä äkkiämpää pääsee kehittämään ammattitaitoaan ja uraa, ja sitä nopeammin pääsee eroon opintososiaalisilla etuisuuksilla kituuttamisesta. En mä ainakaan ajatellut lopettaa opiskelujani yhteen KTM-paperiin, sitten tulee näitä mahdollisia työhön liittyviä juttuja, vaikka CFA, vaikkapa joku MBA-tutkinto, ja kovasti houkuttelisi DI tai Oikis tähän perään. Äkkiämpää pääsee näiden kimppuun työnohessa sitten, kun ekana on peruskoulutus hankittu kuntoon.

Toki saa jokainen opiskella juuri kuten tykkää, ei kaikkien tarvi olla yhtä kunnianhimoisia, ei tarvi yrittää tappaa itseään sydäriin ennenku on 30v, eikä muutenkaan raataa verissäpäin. Jokainen tavallaan, toisille sopii joku koulutus, normitahtiin, ja johkun kivaan normihommaan, missä ei tartte tappaa itseään töihin, toiset taas haluaa edetä, edetä ja edetä. Eikä kumpikaan väärin ole;)

Ja keneltä se taas on pois jos joku on niitä jotka haluaa tehdä asiat kunnianhimoisesti ja katsoa saako sydänkohtausta, jos oikein itseään potkii elämässä eteenpäin? Jos haluaa enemmin pitää tehdä helvetin paljon enemmin. Sellasta se elämä on. Ja mä ainakaan en voi sietää itsessäni sitä, että olisin keskinkertainen, mä ainakin teen kovaan tahtiin kouluakin ihan siksi jo että voin todistaa itselleni että mä oon helvetin kyvykäs jätkä. Tai oikeammin että musta voi ihan hyvin vielä sellainen jonain päivänä tulla. Ei mun mielestä elämän tarvitse olla erityisen helppoa.
 
Niin, no mä olen siinä vakaassa uskossa että jos on valmis tekemään oikeasti töitä ja opiskelemaan sitäkautta nopeammin, ei juurikaan ole sen epäpätevämpi kuin kukaan muukaan. Sitäpaitsi tekemällä ne työt opitaan, tutkinto on ikäänkuin se huvipuiston ranneke jolla pääsee siihen vuoristorataan nimeltä työelämä. Onhan sillä kolmessa vuodessa valmistuneella maisterilla jo pari-kolme vuotta enemmin kokoaikaista työkokemusta kuin viidessä valmistuneella on, siinävaiheessa kuin se viidessä valmistunut vasta pakkailee tutkintoaan pakettiin ja siirtyy elävään korporaatioelämään.

Sitten: Elämä nyt on elinikäistä oppimista, mitä nopeammin pääsee ekasta tutkinnosta työelämään, sitä äkkiämpää pääsee opiskelemaan lisäkoulutusta ja kehittämään itseään pidemmälle, sitä äkkiämpää pääsee kehittämään ammattitaitoaan ja uraa, ja sitä nopeammin pääsee eroon opintososiaalisilla etuisuuksilla kituuttamisesta. En mä ainakaan ajatellut lopettaa opiskelujani yhteen KTM-paperiin, sitten tulee näitä mahdollisia työhön liittyviä juttuja, vaikka CFA, vaikkapa joku MBA-tutkinto, ja kovasti houkuttelisi DI tai Oikis tähän perään. Äkkiämpää pääsee näiden kimppuun työnohessa sitten, kun ekana on peruskoulutus hankittu kuntoon.

Toki saa jokainen opiskella juuri kuten tykkää, ei kaikkien tarvi olla yhtä kunnianhimoisia, ei tarvi yrittää tappaa itseään sydäriin ennenku on 30v, eikä muutenkaan raataa verissäpäin. Jokainen tavallaan, toisille sopii joku koulutus, normitahtiin, ja johkun kivaan normihommaan, missä ei tartte tappaa itseään töihin, toiset taas haluaa edetä, edetä ja edetä. Eikä kumpikaan väärin ole;)

Ja keneltä se taas on pois jos joku on niitä jotka haluaa tehdä asiat kunnianhimoisesti ja katsoa saako sydänkohtausta, jos oikein itseään potkii elämässä eteenpäin? Jos haluaa enemmin pitää tehdä helvetin paljon enemmin. Sellasta se elämä on. Ja mä ainakaan en voi sietää itsessäni sitä, että olisin keskinkertainen, mä ainakin teen kovaan tahtiin kouluakin ihan siksi jo että voin todistaa itselleni että mä oon helvetin kyvykäs jätkä. Tai oikeammin että musta voi ihan hyvin vielä sellainen jonain päivänä tulla. Ei mun mielestä elämän tarvitse olla erityisen helppoa.

Mites se tradenomi? ;)
 
Se ei sovi tositekijän cv:hen;)

Jokanen meistä on joskus jonkun virheen tehnyt, mä myönnän heti kaksi. Toinen on tänhetkinen auto..
 
Joo joo, tiedetään, että voisihan sitä venailla sinne syyskuuhun ja sen jälkeen mennä kiusaamaan oman tiedekunnan opoja. Tai voisi ahkerasti googletella ja ettiä sitä kautta tietoa. On vaan niin helppo kysästä täällä ja tiedustella porukan kokemuksia. Ja kun kerran tässä jo innostuttiin, niin ajattelin nyt sitten kirjotella tähän kaiken näköistä mitä mielessä pyörii... :)

Opoja kannattaa tosiaankin kiusata, ne on siellä sitä varten. Ja kysellä vanhempien opiskelijoiden ja assarien ja ylipäätänsä kaikkien mielipiteitä asioista. Uskoisin että mantsalla on paljon kirjatenttiä sun muuta mitä voi takoa vapaa-aikana ja kesällä, varsinkin kun mukaan tulee pedakomiikka.

Yksi malli on, että rupeat heti alussa miettimään että mitä kursseja voit käydä etuajassa, ja mihin sen vapautuneen raon voit käyttää. Tällöin pitää pitää läsnäolopakolliset kurssit etusijalla. Toinen malli on sitten että napsit ylimääräisiä kirjatenttejä aina kun mahdollista, yksi kerrallaan, ilman sen älyttömämpiä suunnitteluita. Kannattaa heti tehdä itselleen kirjallinen opintosuunnitelma elikkä se paljon mainittu HOPS, ja sitten muistaa että se HOPS on enemmän ohje itselleen ja sitä voi muuttaa lennosta.
 
Laittakaahan yliopiston käyneet tai nykyiset opiskelijat vähän tietoa, että miten ootte lueskellu sivuaineita. Eli onko tullut luettua vähän reilummin ja onko onnistunut helposti? Ja onko mahdollisista laajemmista sivuainekokonaisuuksista ollut etua työmarkkinoilla? Ainakin opettajalle voisi kuvitella olevan suurtakin hyötyä siitä, että pätevyys löytyy yhden tai kahden aineen sijasta kolmeen tai jopa neljään aineeseen..?

Yliopistolla suhtaudutaan nykyisin melko nihkeäsi ylipitkiin tutkintoihin, joten sivuaineet kannattaa pyrkiä suunnittelemaan alusta asti siten että saat tehtyä kaiken mitä haluat. Lähinnä ongelmia tulee, jos haluat sellaisen sivuaineen johon tulee vielä erikseen hakea opiskeluoikeus tai jota ei ole omassa yliopistossasi tarjolla. Mulle sanottiin opintojen loppupäässä, että ei edes kannata hakea JOO-oikeutta Tampereelle yhteen sivuaineeseen, koska tutkinto menee ylipitkäksi jo ilman sitäkin. Mutta jos ekana tai tokana vuonna aloittelee niitä aineita, mitä haluaa ottaa, niin hyvällä omalla tunnolla voi sitten suorittaa kokonaisuudet valmiiksi, vaikka opintopisteitä olisi paljonkin.

Tuo nykyinen tutkintorakenne ei mahdollista samanlaista haahuilua kuin mitä olen itse opintojen alkupuolella harrastanut; se on sitten mielipidekysymys että kumpi on parempi. Itse kannatan haahuilua, ainakin jos sinne yliopistolle menee suoraan lukiosta.
 
Ja onko mahdollisista laajemmista sivuainekokonaisuuksista ollut etua työmarkkinoilla? Ainakin opettajalle voisi kuvitella olevan suurtakin hyötyä siitä, että pätevyys löytyy yhden tai kahden aineen sijasta kolmeen tai jopa neljään aineeseen..?
Aivan ehdottomasti siitä on mittavaa hyötyä opettajalle, jos opetettavia aineita on enemmän kuin "standardi", eli esim maantieto ja biologia. Pedagogiset kannattaa suorittaa mahd. nopeasti, ja ne voi mielestäni tehdä sillai puolihuolilmattomasti. Koittaa poimia sieltä sen hyvän ja hyödyllisen tiedon, ja jättää sitten sen 60% asiasta vähän vähemmälle huomiolle. Kokeineita opettajia kannattaa mahdollisuuksien mukaan kuunnella ja seurata, heiltä oppii opettamisesta enemmän kuin oppikirjoista. Matemaattis-luonnontieteellisessä kun olet, niin oletko ajatellut esim matematiikkaa mahdolliseksi opetettavaksi aineeksi. Olisi ehkä vähän "eksoottinen" kombinaatio, mutta matematiikan kursseja on lukioissa paljon, että ei tuosta haittaakaan varmasti olisi. Ja jos matematiikka yhtään sujuu, niin ne aineopinnot tekee käden käänteessä.
 
Aivan ehdottomasti siitä on mittavaa hyötyä opettajalle, jos opetettavia aineita on enemmän kuin "standardi", eli esim maantieto ja biologia. Pedagogiset kannattaa suorittaa mahd. nopeasti, ja ne voi mielestäni tehdä sillai puolihuolilmattomasti. Koittaa poimia sieltä sen hyvän ja hyödyllisen tiedon, ja jättää sitten sen 60% asiasta vähän vähemmälle huomiolle. Kokeineita opettajia kannattaa mahdollisuuksien mukaan kuunnella ja seurata, heiltä oppii opettamisesta enemmän kuin oppikirjoista. Matemaattis-luonnontieteellisessä kun olet, niin oletko ajatellut esim matematiikkaa mahdolliseksi opetettavaksi aineeksi. Olisi ehkä vähän "eksoottinen" kombinaatio, mutta matematiikan kursseja on lukioissa paljon, että ei tuosta haittaakaan varmasti olisi. Ja jos matematiikka yhtään sujuu, niin ne aineopinnot tekee käden käänteessä.
Asiapuhetta, paitsi että niistä asioista voi huoletta jättää 90% huomiotta :D Pedagogisten aikana pystyy kuitenkin helposti suorittamaan muita opintoja samanaikaisesti, joten se kannattaa pitää mielessä alusta asti jos joutuisasti haluaa edetä.

Ja tosiaankin, mitä enemmän opetettavia aineita niin luonnollisesti sen parempi. Ja kyllä noita eksoottisia kombinaatioita on yllättävän paljonkin. Eräällä oli opetettavina aineina uskonto ja matematiikka :D
 
Yliopistolla suhtaudutaan nykyisin melko nihkeäsi ylipitkiin tutkintoihin, joten sivuaineet kannattaa pyrkiä suunnittelemaan alusta asti siten että saat tehtyä kaiken mitä haluat. Lähinnä ongelmia tulee, jos haluat sellaisen sivuaineen johon tulee vielä erikseen hakea opiskeluoikeus tai jota ei ole omassa yliopistossasi tarjolla. Mulle sanottiin opintojen loppupäässä, että ei edes kannata hakea JOO-oikeutta Tampereelle yhteen sivuaineeseen, koska tutkinto menee ylipitkäksi jo ilman sitäkin. Mutta jos ekana tai tokana vuonna aloittelee niitä aineita, mitä haluaa ottaa, niin hyvällä omalla tunnolla voi sitten suorittaa kokonaisuudet valmiiksi, vaikka opintopisteitä olisi paljonkin.

Tuo nykyinen tutkintorakenne ei mahdollista samanlaista haahuilua kuin mitä olen itse opintojen alkupuolella harrastanut; se on sitten mielipidekysymys että kumpi on parempi. Itse kannatan haahuilua, ainakin jos sinne yliopistolle menee suoraan lukiosta.
Toi on kyllä hivenen paskaa, ettei ne tykkää sivuaineiden kanssa kikkailuista. Jos valitsen biologian sivuaineeksi, niin ge/bi-yhdistelmä tulisi varmasti. Seuraavaksi mielenkiintoisimmat sivuaineet opettajan uraan tähdäten olisi liikuntatieteet, terveystieto ja historia. Miksei yhteiskuntaoppikin, mikäli tähän on jotenkin järkevä mahdollisuus saada opettajan pätevyys. Kahta ensimmäistä ei ilmeisesti ole mahdollista lukea pääkaupunkiseudulla, joten pitäisi tehdä tuo mainitsemasi loikkaus toiseen yliopistoon. Ainakin Jyväskylässä olisi tarjolla jos pääsykokeilla vaan pääsisi sisään.

Kyllä tuo haahuilu olisi tuntunut munkin korvaan paremmalta... :)

Aivan ehdottomasti siitä on mittavaa hyötyä opettajalle, jos opetettavia aineita on enemmän kuin "standardi", eli esim maantieto ja biologia. Pedagogiset kannattaa suorittaa mahd. nopeasti, ja ne voi mielestäni tehdä sillai puolihuolilmattomasti. Koittaa poimia sieltä sen hyvän ja hyödyllisen tiedon, ja jättää sitten sen 60% asiasta vähän vähemmälle huomiolle. Kokeineita opettajia kannattaa mahdollisuuksien mukaan kuunnella ja seurata, heiltä oppii opettamisesta enemmän kuin oppikirjoista. Matemaattis-luonnontieteellisessä kun olet, niin oletko ajatellut esim matematiikkaa mahdolliseksi opetettavaksi aineeksi. Olisi ehkä vähän "eksoottinen" kombinaatio, mutta matematiikan kursseja on lukioissa paljon, että ei tuosta haittaakaan varmasti olisi. Ja jos matematiikka yhtään sujuu, niin ne aineopinnot tekee käden käänteessä.

Asiapuhetta, paitsi että niistä asioista voi huoletta jättää 90% huomiotta :D Pedagogisten aikana pystyy kuitenkin helposti suorittamaan muita opintoja samanaikaisesti, joten se kannattaa pitää mielessä alusta asti jos joutuisasti haluaa edetä.

Ja tosiaankin, mitä enemmän opetettavia aineita niin luonnollisesti sen parempi. Ja kyllä noita eksoottisia kombinaatioita on yllättävän paljonkin. Eräällä oli opetettavina aineina uskonto ja matematiikka :D

Täytyykin muistaa työllistää sitten itteensä jollain muullakin silloin, kun pedagokiset käynnistyy. Tosiaan tuossa yllä luettelin noita aineita, joiden opettaminen tulisi kyseeseen. Matemaattisesti olen aika lahjaton kaveri ja lisäksi matemaattiset aineet on mun mielestä aivan perseestä. Kirjottelin lyhyen matikan lukiossa keskinkertaisella arvosanalla, eikä menestystä tullut myöskään kemian tai fysiikan opiskelusta. Viime talvena opiskelin AMK:ssa tekniikkaa ja siellä viimeistään tajusin, ettei matemaattisia aineita ole tehty mua varten. Koitan välttää kaikkea matemaattisiin aineisiin liittyvää vähintään loppuelämäni! ;)

Opetettavia aineita siis voisi olla ainakin maantiede, biologia, historia, yhteiskuntaoppi, liikunta, terveystieto... Noista sitten jos saisi edes kolme valkattua siten, että voisi opiskella pätevyyden.
 
Toi on kyllä hivenen paskaa, ettei ne tykkää sivuaineiden kanssa kikkailuista. Jos valitsen biologian sivuaineeksi, niin ge/bi-yhdistelmä tulisi varmasti. Seuraavaksi mielenkiintoisimmat sivuaineet opettajan uraan tähdäten olisi liikuntatieteet, terveystieto ja historia. Miksei yhteiskuntaoppikin, mikäli tähän on jotenkin järkevä mahdollisuus saada opettajan pätevyys. Kahta ensimmäistä ei ilmeisesti ole mahdollista lukea pääkaupunkiseudulla, joten pitäisi tehdä tuo mainitsemasi loikkaus toiseen yliopistoon. Ainakin Jyväskylässä olisi tarjolla jos pääsykokeilla vaan pääsisi sisään.

Siis miten niin paskaa? Totta kai niitä sivuaineita saa ja pitääkin olla, eikä kukaan tule sanomaan ettet saa ottaa mitä tahansa haluamaasi yhdistelmää, mutta opintojen laajuutta kytätään nykyisin enemmän, mikä taas tarkoittaa sitä, että kannattaa alusta asti suunnitella että mitä sivuaineita ainakin haluaa. Jos ei sitten mahdukaan enää.
 
^^Toi liikunta tosiaan vaatii pääsykokeista läpimenemistä Jyväskylässä, ja sinne otetaan sisään aika pieni prosentti hakijoista. Mutta ei muuta kuin yrittämään, jos sinne haluat. En sitten tiedä, kuinka paljon liikuntapedagogiikan opinnoissa on oltava läsnä Jyväskylässä, mutta voisin kuvitella, että aika paljon. Liikunnalla opiskelevat/opiskelleet voi varmaan kertoa? Eli sun pitää sitten varautua reissaamaan Jyväskylän ja Helsingin väliä.
 
Siis miten niin paskaa? Totta kai niitä sivuaineita saa ja pitääkin olla, eikä kukaan tule sanomaan ettet saa ottaa mitä tahansa haluamaasi yhdistelmää, mutta opintojen laajuutta kytätään nykyisin enemmän, mikä taas tarkoittaa sitä, että kannattaa alusta asti suunnitella että mitä sivuaineita ainakin haluaa. Jos ei sitten mahdukaan enää.
Siis juurikin siten paskaa, että liikaa sivuaineita haaliessa tutkinto menee ylipitkäksi tai kaikkia haluamiaan sivuaineita ei välttämättä saakaan tungettua tutkintoonsa. Jos siis ymmärsin oikein ensimmäisen postisi.

^^Toi liikunta tosiaan vaatii pääsykokeista läpimenemistä Jyväskylässä, ja sinne otetaan sisään aika pieni prosentti hakijoista. Mutta ei muuta kuin yrittämään, jos sinne haluat. En sitten tiedä, kuinka paljon liikuntapedagogiikan opinnoissa on oltava läsnä Jyväskylässä, mutta voisin kuvitella, että aika paljon. Liikunnalla opiskelevat/opiskelleet voi varmaan kertoa? Eli sun pitää sitten varautua reissaamaan Jyväskylän ja Helsingin väliä.
Juu, eilen sen vasta tuossa netistä väijyin. Saa nähdä, vaikka olisikin joskus motivaatiota ja mahdollisuuksia lähteä pääsykokeisiin kokeilemaan. Tuskin on mikään helpoin koe mennä sisään ja luultavasti aika innokasta porukkaa pääsykokeissa. Lisäksi just tuo välimatka olisi vähän ikävä. Mutta sen ehtii tässä seuraavan parin vuoden aikana selvittämään ja jos intoa löytyy, niin pakkohan se on ainakin käydä yrittämässä. :)
 
Siis juurikin siten paskaa, että liikaa sivuaineita haaliessa tutkinto menee ylipitkäksi tai kaikkia haluamiaan sivuaineita ei välttämättä saakaan tungettua tutkintoonsa. Jos siis ymmärsin oikein ensimmäisen postisi.

Lähinnähän tämä koskee sellaisia sivuaineita, joihin täytyy erikseen hakea opinto-oikeutta vielä yliopiston sisälläkin. Alkuperäinen tarkoitukseni oli siis sanoa, että kannattaa aloittaa niitä sivuaineita heti kättelyssä niin paljon kuin ehtii ja kiinnostaa ja tehdä sitten valmiiksi ne, jotka haluaa tai ovat tarpeellisia. Kokeilemalla muutenkin selviää, mikä oikeasti kiinnostaa.

En osaa sanoa, puuttuvatko ne siellä mihinkään; minun aikoinani eivät puuttuneet ennen kuin siinä vaiheessa kun piti vaihtaa tuohon uuteen tutkintomalliin.
 
Matemaattis-luonnontieteellisessä kun olet, niin oletko ajatellut esim matematiikkaa mahdolliseksi opetettavaksi aineeksi. Olisi ehkä vähän "eksoottinen" kombinaatio, mutta matematiikan kursseja on lukioissa paljon, että ei tuosta haittaakaan varmasti olisi.
Muistan nähneeni uutisen, että matematiikan, fysiikan ja kemian opettajista on pulaa. Sen sijaan muistaakseni historianopettajista on eniten ylitarjontaa. Matematiikka voisi olla ihan hyvä lisä...
 
Mulle tulee yhteiskuntatieteellisessä 25 ylimäärästä opintopistettä sosiaalipolitiikasta, kun teen toisen sivuaineen ylimääräisenä oman kiinnostuksen takia vaikka saisin opintopisteet (55) täyteen jo ensin aloittamastani hallintotieteestä. Toi ylimääräinen pistemäärä tulee ainakin helposti täyteen, eikä viivästytä valmistumista mitenkään. Olen töissä koko ajan, mut siltikin valmistunen puoli vuotta etuajassa. Mun mielestä noissa suositusmuotoisissa suorittamiskaavioissa on paljon ilmaa välissä ja kandikin valmistui paljon nopeemmin kuin mitä oli seminaariin budjetoitu aikaa.
 
Oikeustieteen maisteri, opiskeluaika 2 v 5 kk siten, että viimeisen vuoden olin oman alan kokopäivätyössä. Ja siis opintosuorituksia 0 op siinä vaiheessa, kun ensimmäinen lukuvuosi pärähti käyntiin. Miten tämä oli mahdollista?

- ensimmäinen 1,5 v täysi keskittyminen opintoihin, myös kesällä. Aamulla kasiksi yliopistolle, illalla kasilta pois, oli luentoja tai ei. Tein käytännössä kaikki pakolliset luennot ja harjoitukset tuona aikana, joten sen jälkeen ei pakollista istumista luennoilla ollut.

- tiukka opintosuunnitelma, josta ei voinut joustaa tai luistaa yhtään tyyliin "enpä jaksakaan tenttiä", vaan aina tenttiin kun suunnitelma oli, meni syteen tai saveen

- ei yhtään reputettua tenttiä

- täydentävinä opintoina hirveä kasa p*skaa, kuten jotain johdatuksia akateemisiin opintoihin- verkkokursseja tai vastaavia. Opiskelukaverit kuittailivat, että tuo ampuu mua nilkkaan työnhakuvaiheessa, mutta ei näin ei ole ainakaan vielä käynyt. Ja toisaalta he ovat vielä opiskelijoita siinä vaiheessa, kun itse olen varatuomari :D

- täydellinen no-life lähes kaksi vuotta, opintojen ja treenien lisäksi en juuri muuta tehnyt

Eli hyvinkin on mahdollista ainakin tuolla alalla puristaa maisteriksi noin kolmeen vuoteen ja jopa alle. Itse olen jälkeenpäin miettinyt, että ehkä olisi ollut mahdollista valmistua jo kolmannen vuoden joulukuussa (eli opiskeluaika olisi ollut silloin 2 v 3 kk), mutta se olisi vaatinut yhden tentin pusertamista väliin, johon se ehkä ei olisi realistisesti mahtunut.

Niin ja opintopisteitä tasan 300, eli minimienergiaperiaatteella mentiin =)
 
Back
Ylös Bottom