Korkeakoulujen/yliopistojen opiskeluvauhti ja opintojen nopeuttaminen?

[Juzz]

Mitenkään nyt Indican suorituksiin puuttumatta, ei lääkistä ja kauppaa kannata pahemmin lähteä vertailemaan. Ottaen huomioon, että lääkiksessä keskimäärin paljon fiksumpaa sakkia ja varmasti myös motivoituneempaa, luulisi että heillä olisi nopeita valmistujia enemmän kuin kaupassa, mutta näinhän ei ole, lähellekään. Jotkut paukuttelevat kaupasta ulos jopa 1,5 vuoteen. 100op vuoteen ei kaupassa ole mitään erityistä, 140op alkaisi olemaan jo jonkinlainen kriteeri.

Ottamatta kantaa lääkisläisten älykkyyteen, voin sanoa että lääketieteellisestä LL tai HLL tutkinnon suorittaminen alle siinä tavoiteajassa ei oikein ole mahdollista. Lääkis on melkein verrattavissa ala-asteeseen, saadaan valmiit lukujärjestykset ja pääpiirteissään tietyt kurssit on pakko käydä tietyssä järjestyksessä. Lisäksi on melko paljon läsnäolopakollista opetusta ihan ymmärrettävästä syystä. Esimerkiksi yhtenä vuonna pakollisia opintoja tulee 61op verran. Lähes kaikki sitten menevät muiden mukana tuossa "putkessa" ja käyvät koulun siinä kuudessa vuodessa. Pienehkö osa porukasta tippuu kyydistä opiskeluvaikeuksien, henkilökohtaisten syiden tai välivuoden takia.

Lääkis on tavallaan akateeminen ammattikoulu. Sivuaineita ei ole, ja omassa opinto-otteessanikin lukee "Ei pääainetta".

 

[Ultimecia]

Tuo nopea opiskelutahti vaatii kyllä aikamoista oman aivotoiminnan tuntemista, jos meinaa että opinnoista on jotain iloa työelämässäkin. Joillekin on varmasti luontevaa painaa kaikki uusi tieto sinne pitkäaikaissäilytykseen, mutta esimerkiksi itselleni tuli kyllä aikamoinen wtf-tilanne havaita opintorekisteriotteesta, että olen suorittanu sosiaalipsykologian peruskurssin. Olen kuitenkin sen verran idealisti, että mielestäni opiskeltavasta aineesta pitäisi jäädä käteen muutakin kuin se paperi, enkä usko että ihan kaikilla onnistuu se tiedon todellinen omaksuminen 200 op vuodessa vaativalla tahdilla. Joillain varmasti, mutta tuskin kovin suurella osalla. Se on sitten toinen asia, että kuinka paljon mitäkin opiskeltua asiaa tarvitsee myöhemmin, kuinka suuri osa opinnoista on sellaista, minkä on mentävä selkäytimeen ja kuinka paljon riittää, että osaat etsiä tiedon oikeasta paikasta myöhemmin ja niin edelleen. Jos opinnoissa on paljon täytekursseja, joista ei ole mahdollistakaan jäädä päähän mitään kovin ihmeellistä niin tuskin haittaa, ettei sitä tietoa enää myöhemmin saa päästään kaivettua, mutta jotkut asiat vaativat aikaa upotakseen kunnolla.

 

[TroynPaluu]

Lääketieteen opiskelijat ja lääkärit ovat yhteiskuntamme hienoimpia ihmisiä.

 

[naksu]

Tuo nopea opiskelutahti vaatii kyllä aikamoista oman aivotoiminnan tuntemista, jos meinaa että opinnoista on jotain iloa työelämässäkin. Joillekin on varmasti luontevaa painaa kaikki uusi tieto sinne pitkäaikaissäilytykseen, mutta esimerkiksi itselleni tuli kyllä aikamoinen wtf-tilanne havaita opintorekisteriotteesta, että olen suorittanu sosiaalipsykologian peruskurssin. Olen kuitenkin sen verran idealisti, että mielestäni opiskeltavasta aineesta pitäisi jäädä käteen muutakin kuin se paperi, enkä usko että ihan kaikilla onnistuu se tiedon todellinen omaksuminen 200 op vuodessa vaativalla tahdilla. Joillain varmasti, mutta tuskin kovin suurella osalla. Se on sitten toinen asia, että kuinka paljon mitäkin opiskeltua asiaa tarvitsee myöhemmin, kuinka suuri osa opinnoista on sellaista, minkä on mentävä selkäytimeen ja kuinka paljon riittää, että osaat etsiä tiedon oikeasta paikasta myöhemmin ja niin edelleen. Jos opinnoissa on paljon täytekursseja, joista ei ole mahdollistakaan jäädä päähän mitään kovin ihmeellistä niin tuskin haittaa, ettei sitä tietoa enää myöhemmin saa päästään kaivettua, mutta jotkut asiat vaativat aikaa upotakseen kunnolla.

Monet opiskelevat aivan pain helvettia ja tasta syysta mikaan ei muistu mieleen. Oma lukutekniikkani on aina lukea asia sellaisella tavalla, etta ymmarran jokaisen yksityiskohdan heti ekalla lukukerralla. Lisaksi pidan tietylla tavalla kirjaa sivuista, jotka luin, ts. aina kun olen lukenut jotain, niin merkkaan paivan kalenteriin noin viikon paahan, jolloin luen samat sivut uudestaan. Seuraavalla kerralla tata tarvitsee vain vilkaista ja asiat muistuvat heti mieleen. Taman jalkeen kirjaan kalenteriin pari viikkoa myohempaan paivan jolloin teen saman uudestaan. Periaatteessa aamu alkaa siis aina kertaamalla nopeasti jotain 10 vanhaa asiaa, koska pidennan tuota valia aina kaytannossa eksponentiaalisesti, jos kerratessa muistan sen viela.

En tosiaan rajoita tata pelkastaan kurssien ajaksi, vaan kertailen myos asioita, jotka olivat kursseilla esim. pari vuotta sitten ja jonka periaatteessa voisin unohtaa, jos vain ajattelisin arvosanoja. Systeemi toimii siina mielessa hyvin, etta pystyn muistamaan lahes kaikki yksityiskohdat sellaisilta kiinnostavilta kursseilta, jotka kavin muutama vuosi sitten.

Tahan tarkoitukseen loytyy ihan netista tietokoneohjelmia, jolla homman voi automatisoida ja softa siis arpoo tuon paivan milloin tulee aika kerrata ja kertoo aamulla, kun kaynnistaa koneen, mita pitaisi lukea. Googlatkaa termilla "spaced repetition". Wikipediasta loytyy myos aiheesta.

 

[Sft]

Tahan tarkoitukseen loytyy ihan netista tietokoneohjelmia, jolla homman voi automatisoida ja softa siis arpoo tuon paivan milloin tulee aika kerrata ja kertoo aamulla, kun kaynnistaa koneen, mita pitaisi lukea. Googlatkaa termilla "spaced repetition". Wikipediasta loytyy myos aiheesta.

Kiitos tästä, testaan metodia. Lupaavaa. Ei sillä, että mitään varsinaisia ongelmia oppimiseen liittyen minulla olisi ollut.

 

[rantapantteri]

Nyt on pakko palata tähän aiheeseen, kun yliopistoura on aloitettu. Nyt aluksi olen ottanut kyllä oikeinkin rennosti, mikä oli kyllä ihan suunnitelmissakin. Sellainen vajaa parikymmentä tuntia tässä olisi luentoja viikossa ja päälle palkkatöitä oman maun mukaan (n. 10-15h/vk). Eihän tässä olisi saumaakaan opiskella nopeammin, kun joka toinen päivä on niin kauheessa darrassa. On tuolla takaraivossa kyllä edelleen ajatus siitä, että josko sitä hivenen nopeammin lukisi jossain vaiheessa, mutta nyt se ei ole kyllä ajankohtaista. Oheistoiminta maistuu ja annan sen maistuakin. :kippis1:

Ekan vuoden menen nyt melkolailla perustahdilla, joka antaa sellaisen 60-70 pinnaa. Jos motivaatiota löytyy, niin nopeutuksen voisin tehdä niin, että väijyisin mahdollisesti lisäpisteitä kesäisin, kun ei anna tulorajat kuitenkaan periksi työskennellä koko kesää täysipäiväisenä. En tosin ole ottanut vielä lainkaan selvää, että onko omalla alalla edes mahdollista suorittaa kursseja tai tenttejä kesäisin. Tällä hetkellä opiskelijaelämä tuntuu vuosien tauon jälkeen taas niin hienolta, että voisi koittaa vaikka vähän venyttää opintoja... ;)

 

[hyrre]

Mitenkään nyt Indican suorituksiin puuttumatta, ei lääkistä ja kauppaa kannata pahemmin lähteä vertailemaan. Ottaen huomioon, että lääkiksessä keskimäärin paljon fiksumpaa sakkia ja varmasti myös motivoituneempaa, luulisi että heillä olisi nopeita valmistujia enemmän kuin kaupassa, mutta näinhän ei ole, lähellekään. Jotkut paukuttelevat kaupasta ulos jopa 1,5 vuoteen. 100op vuoteen ei kaupassa ole mitään erityistä, 140op alkaisi olemaan jo jonkinlainen kriteeri.

Ottamatta kantaa lääkisläisten älykkyyteen, voin sanoa että lääketieteellisestä LL tai HLL tutkinnon suorittaminen alle siinä tavoiteajassa ei oikein ole mahdollista. Lääkis on melkein verrattavissa ala-asteeseen, saadaan valmiit lukujärjestykset ja pääpiirteissään tietyt kurssit on pakko käydä tietyssä järjestyksessä. Lisäksi on melko paljon läsnäolopakollista opetusta ihan ymmärrettävästä syystä. Esimerkiksi yhtenä vuonna pakollisia opintoja tulee 61op verran. Lähes kaikki sitten menevät muiden mukana tuossa "putkessa" ja käyvät koulun siinä kuudessa vuodessa...

Pitää nyt vastata, kun kerran minua quottasit, että tuota asiaahan minä juuri viestilläni hain - nuo samat perustelut oli typistetymmin siinä Tompalta lainaamassani tekstissä.

edit: Täytyy nyt vielä lisätä, kun monet ottavat esille tämän juosten kusemisen. Pienellä otannalla menisin väittämään, että kyllä nuo "kiirehtijät" opiskelevat asiat keskimääräistä paremmin, motivaatiota kun tuntuu riittävän. Jos muutenkin sitä järjestelmällisyyttä touhussa on mukana, niin tuskin ainakaan tietoisesti vähätellään oppimisen merkitystä - toisin kuin tyypit, jotka vetävät kaiken rimaa hipoen, tavoitteenaan vain opintotuet ja pidemmällä tähtäimellä paperit käteen. Ja näitähän on korkeakoulut pullollaan (riippuen alasta ja koulusta).

 

[Ultimecia]

Mulla ainakin pointti oli juuri siinä, että nopea oppiminen vaatii useimmilta paneutumista opiskelutekniikoihin ja oman pään toimimiseen, jos haluaa että opit ovat päässä vielä valmistumisen jälkeenkin. En tarkoittanut sanoa, että nopealla tahdilla valmistuminen olisi huono juttu tai että niin tekevät ammatissaan huonompia, vaan että nopeuden hyödyntäminen työelämässä vaatii muutakin kuin sen hyvän lähimuistin. Itsellä huomasi hyvin, että aiheet jotka eivät kiinnosta ovat unohtuneet totaalisesti, "oman alan" jutut eivät. Toivoakseni esim. lääkärit omaksuvat yhtä hyvin ne vähemmän kiinnostavatkin puolet opinnoistaan, tällaisen humanistinketkun ei tarvitse.

 

[TroynPaluu]

Melko salatiedettä jätkillä. Ainakin ennen luettiin kirjoja ja muistiinpanoja, sitten nk. tenttiin. Joskus piti tehdä joku paperikasa ja kertoa siitä ihmisille.

 

[Sft]

Toivoakseni esim. lääkärit omaksuvat yhtä hyvin ne vähemmän kiinnostavatkin puolet opinnoistaan, tällaisen humanistinketkun ei tarvitse.

Optimistinen olet.

 

[Weak]

Kuinka itsensä kehittäminen ja oman itsensä tunteminen voisi olla taloudelliselle menestykselle haitallista?

Periaatteena pitäisi minusta olla se, että koko elämä on oppimista, ja opiskelu osa tätä itsensäkehittämisprojektia. Minusta ongelmana nykyjärjestelmässä on se, että keskitytään liikaa tutkintoihin ja ulkoapäin asetettuihin tavoitteisiin.

Sellaista tutkintoa ei olekaan, kuin "maisterin tutkinto rikastumiseen." Paras mihin yliopistot ja korkeakoulut (ja muut oppilaitokset) pystyvät on antaa opiskelijalle työkaluja, mutta opiskelijasta itsestään riippuu kuinka hän näitä työkaluja elämässään soveltaa. Tätä soveltamis-osuutta ei pidä väheksyä, ja suosittelen itsekullekin hieman taivaanrannamaalausta. Eri asia jos suunnitelmat ovat jo selvät...

Huomioi toki etten tarkoita mitään nenänkaivamista tai pilvenpössyttelyä, vaan itsensä tutkimiseen ja kehittämiseen tulisi suhtautua vähintään samalla järjestelmällisyydellä ja vakavuudella kuin virallisen opintolinjan suorittamiseen.

Tarkoitin tuota materian haalimisen haittaamisella sitä, että mitä aikaisemmin pääset työelämään sitä kauemmin olet ehtinyt tienata ennen eläkettä. Itsensä kehittäminen jne. tuskin tuo menetettyä RAHAA takaisin, muuten se voi kyllä korvata tuon rahan jopa täysin henkisissä jutuissa. Kuka nyt mitäkin arvostaa.

 

[rullaverho]

Taisipa Tomppa tarkoittaa, että juuri sillä itsensä tuntemisella ja kehittämisellä on erittäin tärkeä rooli siinä uralla etenemisessä ja "vaurastumisprosessissa".

Tuo kyllä riippuu ihan alasta. Ei voi oikein mitään yleisiä ohjeita antaa, jos tavoitteena on vain elintason maksimointi.

 

[Ultimecia]

Optimistinen olet.

Pakko olla, olen sen verran foliohattutyyppiä etten muuten uskaltaisi käydä lekurissa ollenkaan. Tosin viimeksi meinasi hammaslääkärissä loppua rohkeus kesken, kun olin ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, jossa lääkäri on nuorempi kuin minä. Pop-tähdet ja muut vastaavat ovat toki jääneet taakse jo aikoja sitten.

 

[Weak]

Taisipa Tomppa tarkoittaa, että juuri sillä itsensä tuntemisella ja kehittämisellä on erittäin tärkeä rooli siinä uralla etenemisessä ja "vaurastumisprosessissa".

Tuo kyllä riippuu ihan alasta. Ei voi oikein mitään yleisiä ohjeita antaa, jos tavoitteena on vain elintason maksimointi.

En kyllä oikein jaksa uskoa tuohon. Toki se, että jos ei tiedä mitä haluaa, vaikuttaa. Jos sitä nyt edes tällä haettiin.

 

[Alyssa]

Olen kuitenkin sen verran idealisti, että mielestäni opiskeltavasta aineesta pitäisi jäädä käteen muutakin kuin se paperi, enkä usko että ihan kaikilla onnistuu se tiedon todellinen omaksuminen 200 op vuodessa vaativalla tahdilla. Joillain varmasti, mutta tuskin kovin suurella osalla. Se on sitten toinen asia, että kuinka paljon mitäkin opiskeltua asiaa tarvitsee myöhemmin, kuinka suuri osa opinnoista on sellaista, minkä on mentävä selkäytimeen ja kuinka paljon riittää, että osaat etsiä tiedon oikeasta paikasta myöhemmin ja niin edelleen.

Samaa mieltä.
Tosin voi myös olla, että kova tahti pakottaa sisäistämään asiat paremmin. Meillä IB:llä painotettiin paljon opiskelutekniikan ja asioiden kunnollisen ymmärtämisen tärkeyttä, koska tahti koveni koko ajan ja kolmanteen vuoteen mennessä olisi ollut ihan hukassa jos olisi jatkanut pelkällä pänttäyslinjalla. En ikinä pahemmin kiinnittänyt huomiota omaan opiskelutekniikkaani, mutta näin tarkemmin ajateltuna se kehittyi tosi paljon IB:n aikana. Kiire ja kova tahti painostivat oppimaan tehokkaammin, koska ei vaan ollut aikaa edes lukea kaikkea. Esimerkiksi mun ~1000 sivuisesta ekonomian kirjasta luin suunnilleen puolet ja kirjoitin silti parhaan mahdollisen arvosanan. Pitää vaan ymmärtää mikä on tärkeää ja mikä ei.