Kolmenkympin kriisi

[D.Yates]

Eikös tossa nyt ihan juridiset asiat tule aika helpolla hoidettua kun menee naimisiin? Oma äiti ei esim. ole naimisissa niin jos sen ukosta nyt aika jättää niin lähtee äipältä talo alta kun talo menee siipan lapsille.

Miksi sen pitäisi miehensä talo edes saada? Onko pistänyt penniäkään siihen kiinni?

Meillä on yhteinen asuntolaina, omistussuhde virallisesti joku 51/49, molemmat maksaa osuutensa kiinteistöverosta jne jne. En ole asiaa edes miettinyt, mutta mitä kumpikaan hyötyy enää avioliitosta tässä tapauksessa? Omaisuus menee kuollessa joka tapauksessa perikunnalle ja lapset vetää oman osuutensa oli mikä oli.

 

[Mike]

Eikös tossa nyt ihan juridiset asiat tule aika helpolla hoidettua kun menee naimisiin? Oma äiti ei esim. ole naimisissa niin jos sen ukosta nyt aika jättää niin lähtee äipältä talo alta kun talo menee siipan lapsille.

Miksei se pyydä testamenttia jos kerran sen haluaa sen talon?

 

[Ultimecia]

Mikä teidän pelkästään maistraatissa naimisiin menneiden peruste sille naimiselle oli? Meinaan mä en keksi ainuttakaan pätevää käytännön perustetta sille. IMO naimisiin mennään kun muutkin menee ja ikäänkuin kuuluisi mennä.

Tarviiko siihen olla muuta perustetta kuin että "haluamme olla naimisissa"? No. Olen laiska miettimään mitään paperiasioita. Minusta on kivaa, että meillä on sama sukunimi. Minulla ei ole tarvetta kapinoida sitä vastaan että yhteiskunnassamme tämä on yksi tapa osoittaa sitoutumista toiseen henkilöön (asuntolainaa ei varsinaisesti ole, lapsia ei tule).

Omassa kaveripiirissäni kovinkaan ei ole naimisissa ja sitä lähinnä vastustetaan merkityksettömänä paperina (vaikka olisi se asuntolaina ja lapsiakin).

ETA Se päivä prinsessana tai itse häiden tärkeys jollekin on mulle täysin käsittämätön ajatus. Meistä ei ole edes hääkuvaa, ei se ollut se itse vihkiminen mitenkään olennaista.

 

[Deleted member 50104]

Miksi ihmeessä naimisiin menoon pitäisi olla joku peruste? Menee naimisiin jos siltä tuntuu, helpottaahan se noita lakiteknisiä juttujakin.

Ja jos häihin haluaa 10k€ laittaa, niin siinähän laittaa. Hyvät bileet nyt maksaa paljon. Joku voi saada enemmän kiksejä omista häistään kuin vaikkapa uusista vanteista autoon.

 

[Sininenporkkana]

Me mentiin naimisiin ihan rakkauden takia ja oli siinä myös järkisyitäkin mukana. Vaimoni saa suomalaisen nimen (suomi kun on vähän jakomielitautinenmaa, tänne halutaan ulkomaalaisia työntekijöitä, mutta sitten kun olisi rautaisia ammattilaisia tulossa jotka on jo monta monta vuotta tehnyt töitä, niin ei meinaa päästä edes haastatteluun, niin aateltiin että suomalainen nimi voisi vähän auttaa) ja saa kansalaisuuden nopeammin (tosin sillä nyt niin hirveästi merkitystä koska kuitenkin EU-maasta ja nykyään ei ole merkitystä onko naimisissa vai ei, riittää että on asunut 4 vuotta maassa). Miksi kansalaisuus on tärkeä? Kaikki asiat ei ole ihan niin helppoja tuolla villissä euroopassa, kuten täällä suomessa, voin siitä jossain toisessa ketjussa kertoa, miksi suomi byrokratiahelvetteineen on ihan ok, verrattuna moneen muuhun.

Halusimme mennä naimisiin ennen kuin mahdollisesti tulee lapsia omasta vapaasta tahdosta eikä pakosta, kuten moni tekee (syksyllä tulee, jipii).

Lisäksi musta on jotenkin todella hassua että perheenjäsenillä on eri nimi. Skidinä koulussa oli kaveri jonka perheessä jokaisella oli eri nimi (lapsilla kuitenkin keskenään sama, eli ekan lapsen biologisen isän nimi, vaikka vanhin lapsi oli melkein jo aikuinen, ennen kuin sisaruksia syntyi).

Ystäväpiirissäni ei ole kuin pari jotka ovat myös naimisissa, muut ovat joko sinkkuja tai avopuolisoita.

 

[Nannax]

Mikä teidän pelkästään maistraatissa naimisiin menneiden peruste sille naimiselle oli? Meinaan mä en keksi ainuttakaan pätevää käytännön perustetta sille. IMO naimisiin mennään kun muutkin menee ja ikäänkuin kuuluisi mennä.

No, en ole naimisissa, mutta ainakin itselleni avioliitto on ikäänkuin sen sitoutumisen konkreettinen osoitus. Luvataan toisillemme rakastaa niin myötä-kuin vastamäessä, vaihdetaan sormukset merkiksi siitä lupauksesta. Voihan tuon tehdä vaikka ihan kahden keskenkin, mutta kyllä musta olis kiva kuulla se aviopuolisoiksi julistus.

- - - Updated - - -

Miksi sen pitäisi miehensä talo edes saada? Onko pistänyt penniäkään siihen kiinni?.

No yleisesti ottaen olishan se mukava elää ne omatkin viimeiset päivät siinä yhteisessä kodissa, missä on kaikki muistot. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä tärkeämmäksi se koti muodostuu monesti. Lisäksi vanhemmalle ihmiselle se asunnon etsiminen ja muutto on omanlaisensa rasite.

 

[D.Yates]

No yleisesti ottaen olishan se mukava elää ne omatkin viimeiset päivät siinä yhteisessä kodissa, missä on kaikki muistot. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä tärkeämmäksi se koti muodostuu monesti. Lisäksi vanhemmalle ihmiselle se asunnon etsiminen ja muutto on omanlaisensa rasite.

No mitäpä jos on kyseessä joku sukuhuvila johon koko perheellä on tunneside ja lämpimät muistot. Sitten äijä ottaa eron, menee uusiin naimisiin parikymppisen hotpantsin kanssa ja delaa -> uusi vosu saa kämpän. Onko sitten kiva?

;)

 

[Nannax]

No mitäpä jos on kyseessä joku sukuhuvila johon koko perheellä on tunneside ja lämpimät muistot. Sitten äijä ottaa eron, menee uusiin naimisiin parikymppisen hotpantsin kanssa ja delaa -> uusi vosu saa kämpän. Onko sitten kiva?

;)

On. Ainakin sille vosulle ;)

 

[Deleted member 20129]

Ylipäätään tuohon omistamiseen jne. ja maallisen omaisuuden haalimiseen: Itsellä pää alkoi ajatella 30- kympin hujakoilla eritavalla näitä asioita. Kaikki kiiltävä ja iso on kivaa - tottakai. Mutta 20-30 ikävuosien välillä tapahtui jotain muutakin päässä. Nykyään on oppinut arvostamaan itseään ja tekemisiään. Osaa elää sääntöjen mukaan, jolloin oletusarvoisesti muut elävät samalla tavoin, joten ongelmia ei tule.

Tottakai tavoitteet on omistaa helvetin iso bååtti, uusi A8, 400 neliöinen kämppä puutarhalla jossa hoitaja, kaupunkiasunto pilvenpiirtäjässä, loma-asunnot lapissa Floridassa jne... Mutta todellisuudessa mitään noista ei tarvitse niin kauan kuin pitää onnellisena itsensä.
Nykyään voi tulla onnelliseksi helpommin kuin alle 30-v.

 

[gonzaless]

No, en ole naimisissa, mutta ainakin itselleni avioliitto on ikäänkuin sen sitoutumisen konkreettinen osoitus. Luvataan toisillemme rakastaa niin myötä-kuin vastamäessä, vaihdetaan sormukset merkiksi siitä lupauksesta. Voihan tuon tehdä vaikka ihan kahden keskenkin, mutta kyllä musta olis kiva kuulla se aviopuolisoksi julistus

Kyllähän siinä sitoudutaan olemaan pidempään yhdessä, kun on harkinta-ajatt ym. Kuullostaa jo valmiiksi ei niin pysyvältä jos sitoutuminen täytyy konkreettisesti näyttää satojen edessä kirkossa. Meillä on riittäny ihan yhdessäolo ja keskinäinen luottamus jo yli seisemän vuotta. Eipä sitä tarvii sen enempää todistella. On yhteisiä koiria ja taloja

 

[vaahtokarkki]

Mulla ainakin oli kolmenkympinkriisi. Se taisi jatkua aika kauan, koska ehdin erota ja myydä asunnon (ja mennä naimisiin ja ostaa uuden asunnon) ja ryhtyä kukkakauppiaaksi. Sitä ei kestänyt kauaa, koska allergisoiduin todella nopeasti todella vakavasti. Tuli juuri se olo että tässäkö tää oli, mitä olen muka saanut aikaan ja pitäisi tehdä vielä vaikka mitä. Sittemmin olen tajunnut että olen saanut paljonkin aikaan, ja loppupeleissä ei ole niin tärkeää mitä on saanut aikaan, vaan että on onnellinen. Se tässä oikeastaan eniten nykyään huolettaakin, että juuri kun on tosi onnellinen, niin aika kuluu niin nopeasti ja 'loppuu kesken', nimim. ensi keväänä 40 v täyteen. Siinä ehkä kriiseilen sitä etten tunne itseäni ollenkaan nelikymppiseksi, vaikka olen suurimmaksi osaksi lakannut välittämästä siitä etten tee 40-v vaikutelmaa, kuten 'kuuluisi'. Ai sori, tää oli 30 kriisi-ketju

Tuosta naimisiinmenosta ajattelen nykyään niin, että haluan että toinen tulee illalla mun viereen siksi että haluaa (ja tasan ja vain niin kauan kuin haluaa), eikä siksi että on kirjallisesti luvannut tehdä niin.

 

[Emmah]

Mikä teidän pelkästään maistraatissa naimisiin menneiden peruste sille naimiselle oli? Meinaan mä en keksi ainuttakaan pätevää käytännön perustetta sille. IMO naimisiin mennään kun muutkin menee ja ikäänkuin kuuluisi mennä.

Paperiasioiden ja juridisten seikkojen helpottuminen (ainakin lapsi/uusioperheessä näitä on) sekä tietysti ylimääräinen arkivapaa töistä ;) Mä en myöskään kaivannut siihen mitään pilipalijuhlia oheen, näissä jumppatouhuissa on joskus jo saanut tarpeekseen olla esillä.

Itse kriiseistä, ei ollut mitään 30-kriisejä. Oli yks nassikka silloin käytännössä vielä tisseissä kii, ei siinä univeloiltaan paljoa ehtiny/muistanu kriiseillä. Ei tullut edes mitenkään vietettyä 3-kymppisiä. 4-kymppisiin on vielä tovi aikaa, mut ehkä siihen mennessä sais jonkun kriisin kehitettyä. Tai sit viimeistään 5-kymppisenä pitää olla elämäänsä kyllästynyt ja pistää koko pakka uusiksi.

 

[vaniljarahka]

Mikä teidän pelkästään maistraatissa naimisiin menneiden peruste sille naimiselle oli? Meinaan mä en keksi ainuttakaan pätevää käytännön perustetta sille. IMO naimisiin mennään kun muutkin menee ja ikäänkuin kuuluisi mennä.

En kuulu kirkkoon, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin maistraatti . En ole ikinä kuulunutkaan kirkkoon, enkä liittyisi vaan sen takia että saisi kirkkohäät. Menin naimisiin, koska halusin mennä naimisiin (ja ajatus toki oli, että yhdessä vanhetaan).

- - - Updated - - -

Mulla ainakin oli kolmenkympinkriisi.

Sama! Mulla oli kolmenkympin kriisi, joka eskaloitui sitten aviokriisiksi ja avioeroksi....nyt on huomattavasti helpompaa , ei mitään ikäkriisiä, enkä usko että enää tuleekaan. On loistavaa olla just tän ikäinen, ja numerohan se vaan on, toi ikä

 

[Janne]

Miksei se pyydä testamenttia jos kerran sen haluaa sen talon?

No tässä tapauksessa ei ole tarkoituskaan että sais sen talon kun ei ole siitä mitään maksanut. Homma nyt oli vaan esimerkki siitä että ei tarvitse alkaa testamenttaamaan oikein mitään kun vaan menee jossain maistraatissa naimisiin. En kyllä itsekään ole ihan mikään avioliittofani, joillekin se tuntuu olevan vaan niin helvetin tärkeää. Itse näen sen lähinnä tuollaisena lakiteknisenä juttuna. Suurempana sitoutumisena pidän vaikka 200 tonnin yhteistä asuntolainaa kuin naimisiinmenoa.

 

[carcayu]

Minusta oli kiva mennä naimisiin. Kutsuttiin kaikki kaverit juhliin ja oli hienot kemut. Juhlia on elämässä ihan liian vähän ja jo siinä on oiva syy mennä naimisiin. Kaverikin sai, kun pääsi tutustumaan morsiamen kavereihin hyvissä tunnelmissa. Tässä on toinen hyvä syy. Eroaminen oli paljon kurjempaa. Varsinkin ositusten makselu sapetti. Toivon kyllä meneväni jonain päivänä uudestaan naimisiin hullulla uskolla, että kuolen ennenkuin ero ehtii iskeä. Tai saataisiin edes pari lasta tuupattua maailmalle ensin. Ehkä tärkein "järkisyy" on siinä, että saadaan sama sukunimi koko perheelle.
Ja onhan se vaan hienoa sanoa ääni ylpeydestä täristen "mun vaimo" . :D

 

[vaahtokarkki]

^mun mielestä on paljon kivampi sanoa 'se mies'. Sori asiattomuus, poistun teidän nuorten ketjusta

 

[IronMind]

Homma nyt oli vaan esimerkki siitä että ei tarvitse alkaa testamenttaamaan oikein mitään kun vaan menee jossain maistraatissa naimisiin.

Eli avioliitto on helpompi ratkaisu ihmisille jotka eivät osaa printata valmista testamenttipohjaa ja kirjoittaa omaa nimeään alle? Osaako ne kuitenkin perille sinne maistraattiin, vai tarvitaanko jonkinlainen holhooja mukaan?

Tuo taloesimerkki meni mulla ihan ohi. Puolisoiden pitäisi mennä naimisiin jotta olisi asuminen turvattu talossa jota ei ole tarkoituskaan saada, koska ei ole talosta mitään maksanutkaan? WTF?

 

[Nannax]

Kyllähän siinä sitoudutaan olemaan pidempään yhdessä, kun on harkinta-ajatt ym. Kuullostaa jo valmiiksi ei niin pysyvältä jos sitoutuminen täytyy konkreettisesti näyttää satojen edessä kirkossa. Meillä on riittäny ihan yhdessäolo ja keskinäinen luottamus jo yli seisemän vuotta. Eipä sitä tarvii sen enempää todistella. On yhteisiä koiria ja taloja

No mulle se on tärkeää. En tosin aio tehdä sitä satojen ihmisten edessä kirkossa (en tarvitse avioliittoon siunaamista), vaan pakollisten todistajien läsnäollessa maistraatissa. Menen naimisiin, koska haluan, en siksi että se olisi jotenkin pakollista tai luonnollinen suhteen kehitysaskel.

- - - Updated - - -

Eli avioliitto on helpompi ratkaisu ihmisille jotka eivät osaa printata valmista testamenttipohjaa ja kirjoittaa omaa nimeään alle? Osaako ne kuitenkin perille sinne maistraattiin, vai tarvitaanko jonkinlainen holhooja mukaan?

Tuo taloesimerkki meni mulla ihan ohi. Puolisoiden pitäisi mennä naimisiin jotta olisi asuminen turvattu talossa jota ei ole tarkoituskaan saada, koska ei ole talosta mitään maksanutkaan? WTF?

Puoliso ei käsittääkseni SAA sitä taloa, vaan hänellä on OIKEUS asua siinä. Joku lesken asumisoikeushommeli tms.

EDIT:

"Lesken asuminen on turvattu ja leskellä on oikeus pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetty tai muu jäämistöön kuuluva lesken kodiksi sopiva asunto, vaikka asunto olisi ollut yksin vainajan omistuksessa. Leskellä ei kuitenkaan ole oikeutta pitää jäämistöön kuuluvaa asuntoa hallinnassaan, jos hänen omaan varallisuuteen kuuluu hänen kodikseen sopiva asunto. Asunnon lisäksi leski saa pitää hallinnassaan yhteisessä kodissa olevan tavanmukaisen asuntoirtaimiston, johon kuuluu esimerkiksi huonekalut, liinavaatteet ja astiat. Leskellä on oikeus pitää asuntoa hallinnassaan, vaikkei hänellä olisi lainkaan avio-oikeutta vainajan omaisuuteen. Avopuolisolla ei ole oikeutta pitää kuolinpesään kuuluvaa asuntoa ja asuntoirtaimistoa jakamattomana hallinnassaan.

Lesken oikeus asuntoon menee rintaperillisten lakiosavaatimuksen edelle. Mikäli kuolinpesä on velkainen, asunto voidaan kuitenkin joutua käyttämään velkojen maksuun, sillä velkojien oikeudet syrjäyttävät lesken oikeudet.

Perilliset eivät voi vapaasti myydä lesken käyttämää asuntoa eikä myynti lakkauta lesken hallintaoikeutta. Leskellä on elinikäinen oikeus pitää asunto jakamattomana hallinnassaan. Oikeus ei poistu esimerkiksi sillä, että leski solmii uuden avioliiton."

Tuo löyty googlettamalla. Sori, menee vähän OT kolmenkympin kriisistä....

 

[iivili]

Leski on vähän eri asia, kuin eron jälkeen entinen vaimo tai aviomies. Kaiken kattava avioehto on oikein kätevä ositusten osalta.

 

[Janne]

Tuo taloesimerkki meni mulla ihan ohi. Puolisoiden pitäisi mennä naimisiin jotta olisi asuminen turvattu talossa jota ei ole tarkoituskaan saada, koska ei ole talosta mitään maksanutkaan? WTF?

Tarkoitin että ehkä jollain on samantapainen tilanne että mennään uudelleen naimisiin sanottakoon vaikka 40 vuotiaana, miehellä maksettu talo valmiina. Asutaan yhdessä 40 vuotta samassa talossa kunnes äijästä aika jättää. Äkkiseltään ehkä tuntuis kurjalta pistää se 80 vuotias mummo etsimään jotain vuokrakämppää kun miehen muksut pistää luukun myyntiin.

Testamentin teosta en tiedä mitään mutta äkkiä tuntuu vaan helpommalta ratkaisulta olla naimisissa kun alkaa miettimään noita tilanteita kun vaikka jompikumpi kuolee. Kaikki perintöasiat varmaan menee huomattavasti pienemmällä säädöllä avioparilla kuin avoparilla. Tai sitten ei, en ole tutustunut, älkää menkö naimisiin jos ei huvita :D