Kolmenkympin kriisi

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja SIC-
  • Aloitettu Aloitettu
Ei se muutos itsestään tule vaan se pitää itse tehdä :)

en mä mun raha ja työ-asioita halua muuttaa, ne on enemmän ku hyvin, ja tommoselta osalta elämä rullaa. Muuten on hiukan ankeaa- olis ehkä pitäny lähteä treffeille sen eilisen kännisen naapurinmiehen kanssa *nyt kaduttaa, se olis voinut muuttaa mun elämän*
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
en mä mun raha ja työ-asioita halua muuttaa, ne on enemmän ku hyvin, ja tommoselta osalta elämä rullaa. Muuten on hiukan ankeaa- olis ehkä pitäny lähteä treffeille sen eilisen kännisen naapurinmiehen kanssa *nyt kaduttaa, se olis voinut muuttaa mun elämän*

Yhtälailla se muutos usein lähtee itsestään myös muilla elämän osa-alueilla. Rohkeasti vaan kokeilemaan uusia asioita, vaikka sitten kännisiä naapurin setämiehiä :D
 
Kun olin 30, niin mulla ei ollut mitään muuta kuin avioero takana. Ovella duunissa. Rahat loppu. Vuokralla.

30 jälkeen alkoikin sitten tapahtumaan niin maan saatanasti. Nyt oma kämppä, autot, 10v nuorempi tyttöystävä, hirvee veroprosentti jne. Parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut, oli se avioero.

Mulla oli 30-vuotiaana vaimo, vakiduuni, rivarinpätkä, uusi auto ja koira. Pitkästyin kuoliaaksi. Ero onneksi pelasti. Nykyään elämä maistuu paremmalta, kuin ikinä. Enää ikinä en aio päästää itseäni pisteeseen, jossa en muka voisi elää mielekästä elämää, koska xyz.

- - - Updated - - -

en mä mun raha ja työ-asioita halua muuttaa, ne on enemmän ku hyvin, ja tommoselta osalta elämä rullaa. Muuten on hiukan ankeaa- olis ehkä pitäny lähteä treffeille sen eilisen kännisen naapurinmiehen kanssa *nyt kaduttaa, se olis voinut muuttaa mun elämän*

Pointti on siinä, että voit muuttaa ne jutut mitä haluat muuttaa. On helpompaa kuunnella itseään ja löytää omia juttujaan, kun ei ole kumppania surraamassa ympärillä. Miehet ei muuta sun elämää. Kun löydät elämäsi niin sitten voit valita siihen sopivan miehen.
 
En aatellu koskaan mennä naimisiin (never say never). Just yllä olevista syistä. Ei tarvi manata elämää kolmekymppisenä ja erota. Alottaa alusta ja kehua kuinka ero oli lottovoitto. En nää mitään lisäarvoa naimisiinmenolla. Jenkkejä kun seuraa, miksei suomalaisiakin, niin niiden elämän kohokohta näyttää olevan naimisiin meno ja megahäät. Mitä oli enne tai jälkeen ei väliä, kunhan yhden fakin päivän on prinsessana tonnien puvussa. Ja oon ollu usean vuoden parisuhteessa. Vanhemmat ollu kihloissa onnellisesti 34 vuotta. Ei mua haittaa olla äpärä:D
 
Naimisiin meno on maailman turhin toimitus jos ei ole lapsia. Täysin muodollinen asia joka ei muuta yhtään mitään elämässä. Maksaa vain ihan vitusti ja aiheuttaa tarpeetonta ressiä. En suosittele. Se on jo niin vanhoillinen ja kulahtanut idea, mitään hyötyä siitä ei ole.
 
Naimisiin meno on maailman turhin toimitus jos ei ole lapsia. Täysin muodollinen asia joka ei muuta yhtään mitään elämässä. Maksaa vain ihan vitusti ja aiheuttaa tarpeetonta ressiä. En suosittele. Se on jo niin vanhoillinen ja kulahtanut idea, mitään hyötyä siitä ei ole.

No kyllä se on juridisesti monesti varsin perusteltua mennä naimisiin kun esim avopuolisolla ei ole käytännössä mitään oikeuksia jos jotain sattuu. Eikä sen edes tarvii olla kallista, aina voi mennä maistraattiin todistajien kera.
 
No kyllä se on juridisesti monesti varsin perusteltua mennä naimisiin kun esim avopuolisolla ei ole käytännössä mitään oikeuksia jos jotain sattuu.

Yhden sivun keskinäinen testamentti + parihenkivakuutus. Parempi turva ja homma on erittäin selkeä kun on paperilla tarkalleen mitä tapahtuu jos X tai Y. Ei tarvitse mennä edes sinne maistraattiin.

Vai minkälaisia oikeuksia meinasit?
 
On kriisi. Viimeset 10 vuotta paahtanut laput silmillä miettimättä kertaakaan, että onkohan tämä nyt sitä mitä oikeasti haluan. Nyt kolmenkympin korvilla huomaankin, että elämä on kaikkea muuta kuin mitä kuvittelin. Ihmisenäkään en ole oikein sellainen jollainen haluaisin olla. Pitäs tehä sitä, pitäs tehä tätä. Haluanko tehä noista mitään, en tiiä. Toisaalta tuntuu, että maailma on auki taivasta myöten. Toisaalta taas fiilis on sellanen, että mitään ei voi enää tehdä, kaikki on jo myöhästä.

Asia kerrallaan, niin kai se on edettävä. Jotenkin vaan pienetkin asiat tuntuu hirveen vaikeilta.

Pitkään muuten luulin, että haluan lapsia, häät ja omakotitalon. Nyt tiedän varmasti haluavani tuon talon.
 
30 ei kuulosta ikänä vielä pahalta. 40 sitten kylläkin. Keski-ikäinen helvetti. Ja ikäkriisissä ajatuksena aina se seuraava kymmen (esim kun täyttää 30v niin miettii että voi vittu 40 on sitten seuraavana, tai kun täyttää 40 niin 50 sitten seuraavana. ja kun täyttää 50 niin miettii jo että seuraavan kerran näissä merkeissä sitä ollaankin jo pikkusta vaille eläkkeellä) ahistaa eniten.
 
Naimisiin meno on maailman turhin toimitus jos ei ole lapsia. Täysin muodollinen asia joka ei muuta yhtään mitään elämässä. Maksaa vain ihan vitusti ja aiheuttaa tarpeetonta ressiä. En suosittele. Se on jo niin vanhoillinen ja kulahtanut idea, mitään hyötyä siitä ei ole.

Häät maksaa, ei naimisiin meno.
 
Häät maksaa, ei naimisiin meno.

"Muista poika, kun naiset on tyttöystäviä ne onku enkeleitä, kun niistä tulee vaimoja ne onku perkeleitä". Näin opastettiin pientä kuparikattoa aikoinaan paperitehtaalla ja tuo jos pitää paikkaansa, niin se vasta on iso tappio. Ja miksei pitäisi, osa niistä äijistä oli testannut tätä teoriaa härkäpäisesti useaan kertaan :D
 
"Muista poika, kun naiset on tyttöystäviä ne onku enkeleitä, kun niistä tulee vaimoja ne onku perkeleitä". Näin opastettiin pientä kuparikattoa aikoinaan paperitehtaalla ja tuo jos pitää paikkaansa, niin se vasta on iso tappio. Ja miksei pitäisi, osa niistä äijistä oli testannut tätä teoriaa härkäpäisesti useaan kertaan :D

Mä uskon, että äijät on vaan eläytyny liikaa "happily ever after"-fiilikseen. Sitä saattaa helposti kuvitella, että vaimon hommattuaan voi heittää vapaalle ja keskittyä kalastukseen. Itse ainakin koen tuohon illuusioon sortuneeni aikoinaan. Mikäli joskus vielä naista kosin, teen sen tiedostaen, että sadun kirjoitus ei saa siihen loppua.
 
Sitä saattaa helposti kuvitella, että vaimon hommattuaan voi heittää vapaalle ja keskittyä kalastukseen.

Niin siis hommahan menee juuri toisinpäin. Eli hankkiuduttuaan vaimosta eroon, voi heittää vapaalle ja keskittyä kalastukseen.
 
Häät maksaa, ei naimisiin meno.
Naimisiin mennään 99% tapauksista häiden takia. Ja häissä on avioparia tärkeämpää se, missä Pirkko ja Pertti istuu, kellä on keliakia, kuka maksaa viinat. Jos Pertti ja Pirkko kutsutaan, niin pitää kutsua Matti ja Tapanikin. Mut ne on homoja, joten niitä ei voi laittaa samaan pöytään Esan ja Auliinan kanssa kun ne vihaa homoja. Tällä pallolla ei ole yhtään naista, joka menisi omin haluin naimisiin tylsästi maistraatissa, se on aina miehen halu. Naiset haluaa olla sen yhden tyhjänpäiväisen vuorokauden prinsessana. Joten naimisiin meno maksaa, kaikki muu on valetta.

Osa perustelee sitoutumisella ja se vasta onkin paska syy. Avioliitosta pääsee helpommin eroon kuin monesta muusta yhteisestä. 6kk ja se on siinä. Sormus ei merkkaa mitään, eikä ole mikään rakkauden mittari. Kuka edes voi mitata rakkauttaan sormuksella, ei semmoisen hintaista olekaan.

Meikän häissä aikanaan oli joku 40 tyyppiä joita en ollut eläissäni nähnyt. Ne oli jotain morsiammen pikku-pikku-pikku-serkkuja sun muita hyypiöitä. Oli vähän fiilis, että voi luoja miten feikkiä menoa.
 
eikö olis järkevämpää tehdä lista mitä on tehnyt, eikä niinkään mitä ei enään voi tehdä.

esim. omat top momentit

-herännyt ojasta/putkasta/sairaalasta
-saanut kahta naista samaan aikaan
-ryypännyt viikon parhaiden kavereiden kanssa putkeen.
-rakentanut talon (tosin runko valmiina)
-kokeillut miltei jokaista päihdettä maailmassa
-syönyt perkeleen hyviä ruokia ympäri maailmaa
-käynyt afrikassa,aasiassa,euroopan maita nähty monia.
-kusettanut ja tullu kusetetuksi
-saanut kunnolla turpaan ja jopa vetänyt turpaan sen ansainneen
-auttanut kaverin hädästä
-auttanut broidin hädästä
-saanut paljon hyviä kavereita, muutamia loistavia.
-kaikesta huolimatta opiskellut ammatin

-niin ja tehnyt ihmisen toisen ihmisen sisään.

mikään näistä ei ole pois suljettu etten tekis niitä taas huomenna.
 
Naimisiin mennään 99% tapauksista häiden takia.

Niin. Tämä ei muuta millään tavalla tuota aiemmin kirjoittamaani. Jos on niin munaton että suostuu kaiken maailman pilipalijuhliin joita ei itse halua niin onko se instituution vika?

Meidän "häät" oli siviilivihkiminen keskellä viikkoa ilman omia todistajia. Mutsille oli pakko kertoa etukäteen, koska arvelin että muutoin hyvät välimme olisivat kärsineet sitä että hän saa tietää asian Facebookista. Hintaa tuli junalipun verran, mutta pääsin vaihtoajan sisällä samalla lipulla takaisin kotiin. Tunnen kummankin sukupuolen edustajia, jotka ovat halunneet kumpaakin näistä ääripäistä: isoja kermakakkuhäitä vs. nopeaa nimeä paperiin. Useimmiten isoja häitä halutaan mainitsemiesi syiden lisäksi siksi, että voidaan lesoilla kavereille miten vitusti on pistää rahaa juhliin.

Toki jokainen tekee mitä haluaa; mielestäni sekä naimisiin meneminen ja menemättä jättäminen voi olla erittäin typerää.
 
Tällä pallolla ei ole yhtään naista, joka menisi omin haluin naimisiin tylsästi maistraatissa, se on aina miehen halu. Naiset haluaa olla sen yhden tyhjänpäiväisen vuorokauden prinsessana. Joten naimisiin meno maksaa, kaikki muu on valetta.

No, tässä olis yks.

Ei sillä, mä tykkään kyllä häistä. Muiden häistä, musta on kiva juhlia muiden ihmisten onnea.
 
Joo mekin mentiin maistraatissa naimisiin keskellä viikkoa ja "vihkimisen" jälkeen käytiin syömässä ravintolassa vanhempien kanssa. Laitettiin sitten facebookkiin viesti jos jotain nappaa, niin saa tulla seuraavana lauantaina teelle ja kertomaan elämänviisauksia meille. Ei paljon maksanut :P
 
Eikös tossa nyt ihan juridiset asiat tule aika helpolla hoidettua kun menee naimisiin? Oma äiti ei esim. ole naimisissa niin jos sen ukosta nyt aika jättää niin lähtee äipältä talo alta kun talo menee siipan lapsille.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom