Tota siun kuvailemaa casea en tunne lainkaan, mut miulla tulis ensimmäisenä mieleen, että onko siinä työntekijäporukassa joku agitaattori, jonka kautta ongelmaa vois lähteä ratkomaan. Ja olisko tän agitaattorin ylentäminen tän ongelmaporukan johtajaks yks mahdollinen vaihtoehto?
Sori kaikille muille OT:
Kyseisen yksikön esimiehen tehtävää on tarjottu yksikössä työskenteleville. En toisaalta lainkaan syyllistä ketään heistä siitä ettei kukaan ole sellaisesta itsemurhakeikasta kiinnostunut. Agitaattori on varsin hyvin tiedossa, mutta kun työntekijällä on täysi oikeus olla ***** kunhan hoitaa työtehtävänsä edes vähän sinnepäin, eroon pääseminen on melkoisen pitkä prosessi. Ei ole realisimia ratkaista ongelmaa koko porukan osalta siten. Ja juu, on peiliin katsottu, on mietitty mikä mättää ja mitä työnantaja voisi tehdä toisin. Kyseisen ryhmän ilmoituksen mukaan ei mätä mikään, mutta 'jos on esimiestehtäviin lähtenyt niin pitää perseen pientä vittuilua kestää'. Pardon my french.
Ja edellä kuvattu ei liity saikkulomiin mitenkään muutoin kuin siten, että mun on hirveän hankala nähdä työntekijä aina viattomana uhrina jonka ainoa pakotie ovat luvattomat poissaolot. Kuten itsekin sanoit, löytyy luottamusmiestä, työsuojeluorganisaatiota, työsuojelupiiriä, liittoa, työterveydenhuoltoa etc. Oman kokemuksen pohjalta, yleistämättä, sanoisin että kukaan heistä ei esimies-alainen -riidoissa lähde kovin äkkiä esimiehen puolelle. Luvattomat poissaolot nyt eivät muutenkaan ole kovin hyvä idea ratkaista sitä että on joutunut esimiehen silmätikuksi.
Ekan saikkupäivän palkattomuuden näkisin neuvottelukysymyksenä. Kuten jo sanoin, mulle sopii se etten saa ekalta saikkupäivältä palkkaa, jos vastaavasti saan jotakin muuta mun kannalta edullista työsuhteen ehdoissa tilalle. Yhden päivän palkka on harvalla ihmisellä niin suuri etteikö se olisi mitenkään korvattavissa jollain muulla etuisuudella. Siksi mun mielestä ei ole järkevää alkaa teilata tuota ehdotusta ihan saman tien. Jos se on työnantajapuolen tahtotila syystä tai toisesta, niin silloinhan kannattaisi neuvotella siitä millä hinnalla työntekijäpuoli tähän yhteen heikennykseen suostuu, ei riehua sillä kuinka Helsingin herrat on taas viemässä leivän duunarin suusta.
Ja useimmiten se ainoa sanktio tälle pomolle, että siirretään toisiin tehtäviin...
Eiköhän tuo päde kiusaamistilanteissa ihan duunaritasollakin. Harvoinpa se kiusaaja mitään isompaa saa, kiusaajan työnantajaa vastaanhan se rähinä nostetaan jos ongelmaan ei meinaa ratkaisua löytyä.